Valon ja varjojen leikki

2005-10-06T11:24:00.000+03:00

Tänään Päijät-Hämeessä

Onko joku joskus kuullut jotain vitsejä naisista ratissa? Nyt on ollut naiset pahasti eksyksissä täällä Päijät-Hämeessä. Minullehan tuollainen pieni suunnistustehtävä ei aiheuta minkäänlaisia vaikeuksia, koska tunnen nuo tiet melko hyvin. Kysymys ei ehkä olekaan ollut aivan paikallisista suhareista... tai kuka muukaan nyt voisi haluta edetä Lahdesta Heinolaan tai Heinolasta Lahteen, kuin joku hullu, joka jotenkin on ajautunut asumaan tänne Hämeeseen. Mutta kai se nyt vaan on niin, että jos joku reitti vain on opittu niin siinä ei sitten osata ottaa huomioon mahdollisia tulevia muutoksia eikä löydetä sitten perille. Onhan ne vaikeita alueita... Pitäisiköhän ihan huvikseen käydä katsomassa miten ne opasteet on sinne alueelle oikein pykätty. Toisekseen naiset varmaan kehtaa soittaa poliisille ja kysyä neuvoa, miehet ovat koko päivän pyörineet Ahtialassa H-moilasina. Poliisin työ on palveluammatti?

2005-10-05T13:27:00.000+03:00

Tärkeiden kysymysten äärellä?

Joku kysyi minulta, että kuinka monta lasta oikein aion hankkia. Enhän minä oikeastaan tiedä ja eiköhän se ole myös vähän kiinni lasten siittäjästäkin, kahden nuorimman lapseni isästä. En minä tässä liitossa voi yksiselitteisesti itse päättää, että kuinka monta lasta meidän meille tulee. Ja eihän niitä nyt ole vielä ollenkaan montaa, kaksi nykyisen mieheni kanssa ja yksi aiemmasta suhteestani. Mutta onhan se kuitenkin jo nykyisen mittapuun mukaan suurperhe. Tällä hetkellä emme ole ainakaan suunnittelemassa perheenlisäystä. Näissä viliskanteissa riittää kyllä haastetta joksikin aikaa.

Minulla on kyllä hurja suunnitelma. Olen vähän haaveillut, että irtisanoutuisin töistäni ja rupeaisin perhepäivähoitajaksi. Minulta loppuu nimittäin kohta tämä äitiysloma. Se on ainakin varmaa, etten palaa vielä tänä syksynä/talvena töihin vaan jään hoitovapaalle.

Minä en vain millään jaksaisi taas sitä toimistotyötä, myymistä, ongelmien selvittämistä ja vieraan kielen puhumista. On niin paljon kivempi olla kotona lasten kanssa kuin siellä firmassa pomppimassa paikasta toiseen. Olen kai alun perinkin valinnut jokseenkin väärän uran. Ehkä palkka alun perin sokaisi minut luulemaan, että Itä-Euroopan myyntineuvottelijan homma olisi minulle onnen omiaan, saisinhan siinä käyttää kielitaitoani, jonka olin vuosien kuluessa vaivalla hankkinut. Mutta loppujen lopuksi se kävi kovin raskaaksi hallita niin paljon juttuja, miellyttää asiakkaita eikä suututtaa työntekijöitä. Sitten kun siihen lisättiin vielä se, että sain vastata myös muiden alueiden tiedusteluihin kun "sinähän osaat niitä kieliä". Osaanhan minä jotain mutta kun en tiennyt missä mennään kun sopparit ja jutut eivät olleet minun takanani (kansiossa) enkä tiennyt neuvotteluista mitään. Vaikea siinä on esittää mitään osaavaa työntekijää kun höpisee jotain ympäri-pyöreää. Loppujen lopuksi ei enää palkankorotuksetkaan mieltä lämmittäneet.

No nykyään minä vain vanun kotona lasten ja koiran kanssa. Hoitelen kotia, pihaa ja lapsia. Olen sopeutunut ihan hyvin tänne maalle. On ihanaa kun ympärillä on niin paljon luontoa, josta osa on omaa tonttiakin. Tai no kyllä se ihanuus vähän alkaa karsiutua kun puista puskee koko ajan lehtiä jo haravoidulle pihalle. Lapsetkin tuovat oman lisänsä ulkohommiin. En voinut olla hymyilemättä kun tämä meidän "vauva" istui veljensä kanssa (Nyyti ja Leevi)lehtikasassa ja viskoi lehti. Äkkiähän minä ne haravoin kasaa ja koetin saada Leevin uskomaan, että lehtikasa ei ole leikkipaikka.

2005-10-03T09:40:00.000+03:00

Kertomuksia erosta

Kaihan sitä monet selkäni takana naureskelivat, että siitäs sait senkin typerä akka. Kyllä sitä joku jaksoi päin naamaakin sanoa ettei koskaan uskonut meidän avioliiton kestävän edes niin kauan kun se nyt kesti. Ja heille voi sanoakin nyt takaisin että avioliitto on vielä pystyssä, välillä tuntuu että kovin huterasti ja välillä sitä on paljon varmempi liitostaan ja omasta asemastaan siinä.

Otin pojan kanssa aika paljon yhteen koska hän syytti minua aivan suoraan siitä, että Jannu lähti pois meidän kodistamme. Ja onhan se niin, että jos en olisi tällainen niin Jannu ei olisi lähtenyt lätkimään vaan hän olisi jatkanut meidän kanssamme elämää, eikä siinä mitään. Jotenkin tuntuu välillä aivan turhalta vatvoa sitä hetkellistä asumuseroa koska se on nyt jo ohi. Minä yritän jättää taakse on hirvittävän voimattomuuden tunteen, jonka tunsin kun Jannu lähti.

Kyllähän tässä itse kukin voi mennä itseensä. Parisuhde terapiaanhan me Jannun kanssa olemme menneet. Kiva kuulla ettei kaikki sittenkään ole vain minun vikani... Silti niin paljon käytäntöjä, tapoja ja asioita olisi muutettava. Pitäisi ottaa toisen huomioon enemmän ja olla vähemmän hallitseva.

Uskon kai liikaa että perhe pyörii vain minun varassani. Ja se lisää minun pelkoani siitä että sairastun uudelleen ja perhe jää heitteille. Jannu ei ole saanut minua uskomaan ettei se ole maailmanloppu että minulla alkaisi viiraamaan päästä. Että perhe selviää vaikka minä olisin vähän lataamassa akkuja. Ja onko se nyt jotenkin todennäköistä että tämä likka masentuisi ja menisi vaikka psykoosii... Jotenkin sitä pelkää koko ajan... sairastumisen pelko on aina mukana elämässä... hetkittäin.

2005-09-30T15:17:00.000+03:00

Antakee armoa

Minä olen ollut vähän pimennossa kun on ollut kaikenlaista hommaa ja tapahtumaa. Kyllähän tässä on ollut osittain kysymys silkasta laiskuudesta. On ollut vaan niin ihanaa olla lasten kanssa kotona... nyt kun pesuekin on taas kasassa.

Taivaassa tavataan?

Vaarini kuoli tuossa... no tämän hiljaisen jakson aikana. Vasta hänen kuoltuaan minulle selvisi, että hän oli palannut juutalaiseen uskoonsa. Eikä se sinänsä ollut täydellinen yllätys, että vaari kuoli, kolkuttelihan hän jo 90 pyykkiä. Mutta hän oli vielä niin hyvässä kunnossa...

Yhtenä iltana Vaari soitteli minulle sillä aikaa kun Mummo oli kyläilemässä. Juttelimme siinä kaikenmoista, kertoilin Leevin ja Nyyti-tyttösen tekemisistä. Ei se nyt ollut kummempaa, Vaari ei kyllä kovin usein soittele muuten vaan. Oli miten oli, hän oli aamulla kuollut. Vaari oli illalla mummon kanssa nautiskellut konjakkia ja jutellut siitä miten aika onkaan kulunut, avioliitossa johon kumpikaan ei täysin halunnut. Ja aamulla Vaari oli kuollut, aivoverenvuotoon. No nyt minulla on vain enää jäljellä kaksi isoäitiä isovanhemmista.

Vaari haudattiin pikapikaa lähimpien läsnä ollessa... Myöhemmin pidettiin kyllä sitten muistotilaisuus suuremmalle joukolle. Minä edustin mieheni, kahden poikani ja tyttöni kanssa pää pystyssä. En minä jotenkaan osannut surra, en kai ole koskaan oikein osannut surra julkisesti. Vaari kuoli, oli hänen aikansa lähteä...

Pahinta kaikesta

Olihan se paska juttu kun Vaari kuoli mutta pahinta minulle oli se että Jannu jätti minut. Yhtäkkiä hän vain ilmoitti että hänellä on hankittuna oma asunto Lahesta, hän tarvitsee omaa tilaa. Syyksi lähtöönsä hän sanoi sen että minä rusennan hänet kuin torakan... en anna hänelle arvoa enkä tilaa. Ehkä siinä oli taustalle Pojan "kotiin paluu" järjestelyt (tein siitä mun jutun) sekä Vaarin jäämistön selvittely, josta suljin mieheni ulos, halusin tehdä sen itse. Ehkä kaikessa oli vain kysymys siitä, että kaksi sopimatonta yksilöä oli solminut liiton.

Enhän minä alennu tietenkään rukoilemanaan ketään olematta jättämättä minua. Enhän minä saatana voi myöntää, että jokin sattuisi minuun. Iltaisin itkin sitä, että onnistuin ajamaan pois ainoan miehen jota oikeasti rakastin. Lapset jäi minulle, talo ja tavarat... mutta Jannun menetin. Se oli kova kolaus vaikka sitä en halunnut myöntääkään. Ja minun syytähän se oli (kai), minä olen paha ihminen. Voiko se olla niin yksioikoista?

No mutta, olihan tällä tarinalla onnellinen loppu... Jannu palasi takaisin luokseni koska ei voinut elää ilman minua. Kyllä tässä on molempien tehtävä kompromisseja ja joustettava elämässä, varsinkin minun. Enkä minä nyt oikein osaa sanoa että muuttuko mikään, minun vain pitäisi olla vähemmän kova, vähemmän vahva ja enemmän hänen mieleisensä. Asuimme erossa jonkin aikaa ja sinä aikana Jannu huomasi että vaimossa on jotain hyvääkin, muutakin kuin säännöllinen seksi.

Eli olemme taas yhdessä... onnelisesti...

2005-01-20T10:50:00.000+02:00

Täydellinen perhe?

Näin aikanaan lehdessä haastattelututkimuksen, jossa selviteltiin, että millainen on ihmisten mielestä ns. täydellinen perhe. Perheessä on äiti ja isä joista mies on vuoden pari vaimoaan vanhempi. Lapset ovat tyttö ja poika, joilla on ikäeroa kaksi vuotta. Minulle ei koskaan tule noin täydellistä perhettä, Jannu on minua sen verran vanhempi. Lapseni ovat kyllä oikean merkkisiä ja ikäkin sopii kun lasketaan vuosilukujen mukaan. "Esikoinen" on syntynyt 2003 ja kuopus 2005. Oikeasti heillä ei ole ikäeroa kuin vuosi ja reilut kaksi kuukautta. No sen kyllä huomaa...

2005-01-17T14:22:00.000+02:00

Niin on paljon kaikkea

Enpä tiedä, olikohan ihan viisasta luvata, että Heta voi perheineen yöpyä meillä. Minulla on todellakin hommaa omankin perheen kanssa. Yksi haluaa rintaa tai puhtaan vaipan, toinen haluaa leikkiä tai lasin maitoa, koira haluaa ruokaa tai lenkille, minä haluan sisustaa tai siivota, Jannu haluaa olla hyvä mies ja rakastaa lapsiaan, minä haluan laittaa ruokaa, olla hyvä vaimo ja hyvä äiti. Minä haluan olla onnellinen enkä hetkeäkään väitä ettenkö olisi onnellinen tästä kaikesta, uudesta kodista, uudesta vauvasta.

2005-01-12T13:25:00.000+02:00

Tyttö tuli

Synnytin 5.1.2005 19 jälkeen perheeseemme tytön tylleröisen. Ihanan pienen (49 cm ja 2985g) vauvan. Leevi seisoo välillä pitkiäkin aikoja vauvan vuoteen äärellä ja ihmettelee olentoa. Minäkin ihmettelen tytön pieniä sormia ja pehmoista ihoa. Ihanaa tulla taas äidiksi, ihana pieni olento. Ei voi muuta sanoa.

2005-01-04T10:33:00.000+02:00

Ajatuksia maailmastamme

Laskettuaika meni eilen. Tänään olen taas käynyt neuvolassa. Ehkä Nyyti ei halua edes syntyä tähän julmaan maailmaan. Maailmaan jota ei hallitse jumala vaan luonto ja ihmisen pahuus. Ihminen voi olla toiselle ihmiselle julma, eläimelle julma. Luonto ei ole julma, se vain on ja totuus jos mikä on se ettemme voi kesyttää luontoa, sitä on uhmattu ja siitä on maksettu. En tiedä mistä pahuus on lähtöisin, en tiedä onko jumalaa. Tiedän vain että teen parhaani suojellakseni pienokaisiani. Ehkä Nyyti juuri onkin parhaassa suojassa pysymällä sisälläni. Mutta hän tulee sieltä pois, ehkei vielä tänään mutta...

Joku saatana kehtasi sanoa, että minun olisi pitänyt silkasta järkytyksestä pullauttaa Nyyti maailmaan jo reilu viikko sitten. Muutenkin se akka puhui minulla kun olisin yksi maailman suurimmista pahantekijöistä kun... minä en itkua vääntänyt kaikkien niiden uhrien takia. Minun kun pitäisi olla herkässä tilassa. Eiköhän se ole ihan minun oma asiani kuinka monta kyyneltä vuodatan jonkun Thaimaassa kadonneen takia. En yhtään mutta mitä sitten, ei ne ole minun läheisiäni. Enkä minä halunnut mitään riitaa, menin vain kahville sillä aikaa kun Poika oli snoukkaa. Tai enhän minä saakeli edes juo kahvia. Olenhan vain kylmä ilkeä paskaläjä. Hävinneet on hävinneet, aallot menneet, kuolleet poissa, ei siinä minun kyyneleeni tai synnytykseni sunnuntai-iltana auta mitään. Se on tapahtunut mikä oli tapahtuvi. Minkä sille enää voi???

Poika kysyi minulta (kun nyt kerta (Riia) mutsi uskot jumalaan) että miksi jumala antoi suomalaisten kuolla? Miksi lie, ei minulle ole kuumaa linjaa hänelle. Minä kysyisin pikemminkin miksi annoit niiden indonesialaisten, srilankalaisten, intialaisten kuolla. Mutta mikä minä olen sanomaan, jumala on yksi, jumala tietää. Sanoin Pojalle ettei minulla ole vastauksia, ehkä jumala ei vain voinut estää luontoa purkamasta paineitaan."Eikö jumala hallitse luontoa?", kysyy Poika. Mitä siihen sanomaan? Etten usko jumalan olevan kaikkivaltias, hän on vain pieni tekijä maailmakaikkeudessa, hän ei ole kaikkeuden herra. Uskooko Riia-mutsi edes jumalaan? Kai se uskoo, sisällään sydämessään hän tietää että jumala on vaikka järki väittää vastaan. Minun jumala suhteeni on ollut kriisissä välillä, ei se nyt edes ole kovin pahassa kriisissä. Jumala on minulle olemassa, sydämen lämpönä, tukena, kuuntelijani. Minulle hän ei ehkä edes portti taivaaseen, en toivo iänkaikkista elämää. Jumala antakoon sen anteeksi.

Minusta se on jo vähän liioittelua että "Uuno Epsanjassa" ja haista kertova ohjelma piti perua Aasian katastrofin takia. Ehkä railakas Espanjan matka ei sovellu näytettäväksi viikko suuronnettomuuden jälkeen. Hait kai uivat liian lähellä Thaimaata tai sitten sukeltajat oli se punainen vaate, jonka takia haista kertova dokumentti piti perua. Paskastako minä tiedän? Alkaa jo tympiä rankutus, onneksi Leevi ei sentään höpise koko ajan jostain tsunamista, niin no ei hän osaa edes puhua. Aion vaatia tsunami, Thaimaa, kadonnut vapaata synnytystä! Ehkä se voidaan minulle suoda. Rahani saitte, satoja euroja, mitä vielä vaaditaan? Suruliputimme ja lupaan pitää keskiviikon hiljaisen hetken jos en silloin synnytä tai käskytä tämän hetkistä kuopustani. Elämä on julmaa, maailma on paha!

Vanhoja tuttuja?

Huomasin juuri, että Ilkka kirjoittaa taas, on jo kirjoittanut pitkään. Hän kirjoitti aikoinaan, että vaikutan yllättävän järkevältä naiseksi. Ei se rassu tainnut silloin vielä tietää että luki humanistin kirjoittamaa tekstiä. Menneet on menneitä!

2004-12-30T13:34:00.000+02:00

Hetki lähenee...

Olin tänään taas neuvolassa. Laskettu aika lähenee, vähän jännittää. Leevi on pakannut jo synnytyskylälaukun ja kyläpaikkojakin on sovittu useampi. Minä täyttänyt suunnilleen oman synnytyskapsäkkini. Olen lahtelainen enää tämän päivän ja huomisen. Sitten minusta tulee maalainen.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

2004-12-21T14:35:00.000+02:00

Joulu tulla jolkuttaa

Niin on taas käynyt, että olemme päässeettaas vuodessamme melkein jouluun saakka. Tein eilen Leevin kanssa joulusiivousta. Ei sellaisesta reilun vuoden ikäisestä naperosta ole oikeastaan kuin haittaa siivotessa. Mutta voi miten ihana sellainen napero onkaan. Pahin katastrofi oli kyllä se kun Leevi kaatoi luuttuveden olohuoneen laminaatille. Kyllähän siitä itku tuli kun lapsi tajusi ettei se oli mitenkään "jee jee" juttu että lattialla on puoli ämpäriä vettä. Kyllähän se äiti pitkältikin aiheutti lapsen itkun omilla reaktioillaan muutenhan se olisi saattanut olla Leevistä vain ja ainoastaan mukavaa.

Tänä jouluna ollaan sitten nelistään. Poika tulee joululomaksi meille. Minä en viitsi enää matkustaa minnekään kun laskettuun aikaan on jouluna enää reilu viikko. Oikeastaan Nyyti on nyt jo valmis syntymään. Enkä minä todellakaan voi väittää tietäväni varmasti ettei vauva synny ennen vuoden vaihdetta. Åbosta varmaan tulee varmaan vieraita joulupäivänä. Jannun sisko tulee perheineen Saksasta jouluksi Suomeen. Enkä minä oikein tiedä jaksanko näin loppuraskaudesta olla ehtoisa emäntä. Oikeastaan minä voin ihan hyvin. Vatsa on suuri ja jalkoja särkee välillä vietävästi. Öisin on välillä nukkumisvaikeuksia. Ja se on ihan hyvin ettei ole enempiä ongelmia. En pistäisi loppujen lopuksi yhtään pahakseni vaikka vauva syntyisi piakkoin.

Tänään on tarkoitus laittaa taloon joulukoristeet. Kuusi haettiin jo eilen. Saimme sen siltä isännältä, jonka maista talomme tontti on lohkaistu. Hän ilmoitti että voimme ottaa kuusen talomme lähellä olevasta metsiköstä.

Talousasioista vielä

Myimme asuntomme. Saimme vähän vähemmän rahaa kuin nelonen unelmakämpistään. Meidän asunto sentään oli isompi, kahdessa kerroksessa. Mutta totuus on se että Lahdessa on alhaisempi asuntojen hinta taso. Eikä meidän kämppä ollut juuri julkisesti remontoitu. Saimme asunnosta kuitenkin enemmän rahaa kuin olimme alunperin kuvitelleet.

Rivitaloasunto suositulla asuin alueella, n.150 neliötä, kahdessa kerroksessa, 5h+keittiö, sauna, iso takapiha, autotallipaikka, hyvät liikenneyhteydet.

Jotenkin se oli haikeaa luopua asunnosta, jossa oli vuosia asunut ja jota oli itse remontoinut mieleisekseen. Mutta elämässä on mentävä eteenpäin. Ajatella että nykyinen talomme maksoi meille vähemmän mitä saimme entisestä asunnostamme. Kaupungissa kaikki on kalliimpaa?

2004-11-29T14:28:00.000+02:00

Itsenäisyyspäivä lähenee taas. Tapojemme mukaisesti aiomme järjestää kavereillemme vastaanoton. Tarjoamme jotain hyvää ruokaa ja sitten katselemme linnanjuhlia kimpassa. Niin on tehty vuosia ja se on mielestäni tosi kivaa. Menu on jo suunniteltu ja kaverit kutsuttu.

Yläkertakin on sillä tavalla valmis että sinne voi majoittaa kavereita. Nyt tarvitaan vain patjoja, tai sängyt olisi ihan kiva ratkaisu... Ja eikun kauppaan... ehkei ihan tosissaan. Minä puen päälleni viime syksynä teettämäni raskausajan juhlamekon. Viime vuonna ihasteltiin Leevin hymyä, tänä vuonna voidaan ihastella minun vauvamasua tai Leevin temppuja...Tai mitä kukakin haluaa ihastella, omaa vaimoaan, jälkikasvuaan, Tanja Karpelaa...

2004-11-24T13:30:00.000+02:00

Niin loppui lakko, tuli sopu?

Lahden kaupunkiliikenteen suunnilleen kokonaan lamauttanut lakko loppui sunnuntai-iltana kun Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n hallitus hyväksyi Autoliikenteen työnantajaliiton ALT:n esityksen lakon lopettamiseksi. Maanantaiaamuna bussiliikenne oli palannut jo suunnilleen normaaliksi Lahden alueella. Lakko alkoi 9.11.2004 pääkaupunkiseudulta Connex ja Concordia yrityksissä syntyneestä kiistasta osa-aikaisista työntekijöistä. Lakko levisi pian muuallekin Suomeen tukilakkojen muodossa. Koiviston auto Oy:n Lahden Liikenne liittyi tukilakkoon 12.11.2004. Se pysäytti Lahden kaupunkiliikenteen melkein kokonaan. Muutamia bussivuoroja pystyttiin esimiesten voimin hoitamaan. Linjoilla 3, 5, 21 ja 31 ajettiin muutamia vuoroja sekä aamulla että iltapäivällä.

Missä olen viiden vuoden päästä?

Melko varmasti olen kotona hoitamassa lapsia, joita on varmaan jo puolen kymmentä, niin tässä on haaveiltu. Ehkä olisin jo irtisanonut itseni firmasta jotten herätä turhia toiveita paluustani. Ei kai sen ihmeellisempää. Olisin ehkä vieläkin naimisissa saman miehen kanssa, onnellisesti. Nitta olisi kyllä jo kuollut koska se on jo niin vanha. Poika asuu luonamme ja on ihan hyvin sopeutunut hämäläiseen elämän menoon.

Pikkaisen lähemmässä tulevaisuudessa

Niin on päätetty että muutamme Jannun kanssa virallisesti pois Lahdesta 1.1.2005. Minä vietän tässä nyt äitiyslomaa Leevin, Nitan ja massuasukkaan kanssa. Leppoisastihan tämä menee. Nyt on tapetit jo räntätty yläkertaan. Sinne tulikin yksi huone enemmän kuin siinä alkuperäisessä rakennusluvan liitteenä olevassa piirustuksessa oli. Totesimme että pikkaisen pienimmillä huoneilla ja varsinkin aulalla selviää.

2004-11-16T13:22:00.000+02:00

Hip hei, joku on keksinyt että netti kaatuu omaan mahdottomuuteensa, tai johonkin. Katsellaan nyt, voihan se maailmanloppukin tulla siihen mennessä.

2004-11-15T13:18:00.000+02:00

Liikenne takussa, bussit lakossa

Bussilakko ei ole erityisesti vaikuttanut minun elämääni. Ensinnäkin sinne missä me Jannun, Leevin ja Nitan kanssa eniten vietetään aikaa ei edes paljon kulje busseja eikä ne edes ole lakossa. Toisekseen menin ostamaan auton.

Tulin siihen tulokseen että niin paljon parempi. Minä, vauva, vuoden ikäinen lapsi ja mahdollisesti myös koira olisi melko vaikea siirtää paikasta A paikkaan B vain niillä vähillä dösillä, jotka sinne korpeen jaksaa raahautua? Olisihan tuo myös melko kallistakin... Mutta jos asiaa ajattelee niin että maksoin autosta reilut 20 000 niin kai sen "kuolettamiseen" menisi aika helvetin monta vuotta jos vain laskeskelee säästettyinä bussimatkarahoina. Autossa kun on omat kulunsa, bensat, vakuutukset, verot ja huollot muun muassa.

Talomme pihassa komeilee nyt tuliterä punainen Ford Focus. On tarkoitus tehdä niin että ostamme lisäksi (ja Mondeo laitetaan pois) jonkun tila-auton jonne mahtuu sitten tämä alkuvuodesta sekä ensi kesänä kasvava perhe. Ensi vuoden alussa syntyy minun ja Jannun kolmas lapsi ja minun ensimmäinen lapsi, Poika, muuttaa luoksemme ensikesänä. Minulla on vähän sellainen fiilis että jos pysyn kilttinä ja terveenä tyttönä voisimme hankkia vielä lisää lapsi. Nyt sitä on tilaakin...

Voisihan tuosta vielä vähän puunata?

Viikonloppuna haravoin taas pihaa. Oli kerinnyt vähän lehtiä taas lennellä läheisistä puista. Leevikin oli minun kanssa hommissa, Jannu oli töissä. Leevi muuten kävelee jo jotenkuten. Ensiaskeleet hän otti 7.11.2004 kun Jannu oli tullut töistä. Hän vaan päätti mennä äidin luota isin luokse ja kolme haparoivaa askelta hän otti ja painui sitten kontalleen jatkamaan matkaa. Nyt askeleita tulee jo paljon enemmän, vauhti ei vielä ole ihan mahdoton.

Oikeastaan olen tyytymätön talomme väriin... malliin. Ikkunat voisivat olla isompia ja uima-allas olisi tosi kiva... Tai vaikkapa poreamme edes. Oikeastaan minulla on hurja määrä ideoita taloon. Alan jo vähän ajatella, ettei se itse alusta asti rakentaminen olekaan sellainen mörkö miksi sen olen määritellyt.

Mutta kun tämä talo on niin ihana, ihan oikeastikin. En minä tarvitse pilviä taivaalta, vain toimivat pohjaratkaisut, järkevän keittiön ja ihanan SAUNAN. Remonttimiehet ravaavat rappuja ylös ja alas ja minä välillä perässä. Leevi on aivan ihastunut erilaisiin työkaluihin, hiljaisen sorttisiin kylläkin. Monet äänet pelottavat häntä. Kyllä sitä saa olla koko ajan vahtimassa, ettei hän satuta itseään sahaan tai tuikkaa ruuvaria pistorasiaan.

Koskakohan tämä kaikki on valmista... vai onko koti koskaan aivan valmis, voisihan aina jotain muuttaa tai korjata?

2004-11-11T13:01:00.000+02:00

Kaupunki mikä kaupunki

Maanantaina kuulin ettei Tampere olekaan kaupunki Euroopan unionin tilastonikkareiden mielestä, liian pieni asukastiheys. No Lahti sentään on kaupunki että mitäs tässä, asun kaupungissa kuten omasta mielestäni olen koko ikäni tehnytkin... paitsi kohta pian, aivan äkkiä kun muutamme Jannun kanssa virallisesti maalle, pois kaupungista, pois Lahdesta.

Kävin myös AUX:n sivuilla tekemässä älykkyystestin. Sain vastattua 30 tehtävään oikein kolmestakymmenestäkolmesta ja olen kansan kermaa... Ei noita nyt kannata ottaa niin vakavasti. Kivoja leikkejähän ne ovat. Olisi kiva keksiä missä ne virheet teki... Olivatko ne niissä joissa ei ollut varma vai niissä jotka veti lonkalta "oikein" kunnolla edes ajattelematta. Lahti oli 12. paras, älykkäin kun minä tämä testin tein. Niin tai näin...

2004-11-01T14:54:00.000+02:00

Miksi niin tai näin

Tulee välillä sellainen olo ettei minussa ole mitään mielenkiintoista. Vuosi vuodelta tylsyy terä ja avioliittovuosi vuodelta minusta tulee harmaampi ja valjumpi. Taannun tylsäksi kotiäidiksi. Eikä siinä olekaan mitään pahaa, sellainen on ihan hyvästä. On hyvästä olla kotona pienten muksujen kanssa. Ei tarvitse pingottaa meikkien ja hiusten kanssa, eivät naperot sellaisesta piittaa. Kunhan on kotona heidän kanssa, leikkii ja huolehtii. Tuleeko sitten jonkinmoinen tarve luoda enemmän virikkeitä, tuoda enemmän osaamista lapsien maailmaan. En minä tiedä, enkä jaksa edes ajatella.

Kai siinä jossain on olemassa vain se oman riittämättömyyden tunne. Vaikka sitä niin usein luullaan että minussa elää vahva itsetunto niin ehkei se ole niin. Olen varsin epävarma, epäilen toisten ystävyyttä ja kyseenalaistan kykyni huolehtia omista jälkeläisistäni. Silti kaiken kaikkiaan kaikki on niin tai näin kun sitä oikein katsoo. Kerran hullu, aina hullu. Voiko sellaista edes unohtaa, tai pitääkö sitä unohtaa. Minun pitää olla varma siitä että jaksan, siitä että olen terve. Mistään ei kuitenkaan koskaan voi olla täysin varma.

2004-10-29T15:28:00.000+03:00

Voi elämä, minä lähden kotiin! Eihän täällä jaksa enää notkua. Olisi vielä paljon hommaa huomista varten. Minäkin olen niin lihava, etten paljo viitsisi. Minusta tulee mammakarhu. Minulle tulee kuuma, joopa joo, kaikkea sitä keksii. Minua väsyttää.

2004-10-27T15:14:00.000+03:00

Happy Halloween

Tänä vuonna pistetään taas naamiaiset pystyyn. Nuorin poikammehan täyttää sunnuntaina yhden vuoden. Kyllähän sitä voi viettää naamiaisten merkeissä päivän etuajassa. Tällä kertaa yritetään tehdä näistä bileistä mahdollisimman lapsiystävälliset. On kutsuttu kaikki meidän "lapselliset" ystävät perheineen ja muutamia muita kavereita. Minä en halua näistä naamiaisista mitään ryyppysekoilubileitä. Pidämme juhlat meidän uudella talolla maalla. Kun olisi yläkerta jo valmis niin sinne voisi majoittaa ihmisiä mutta ei ole, aloiteltiin vasta. No osa tulee omalla autolla ja pääsee selvänä sitten illalla jatkamaan matkaa. Ehkä olisin valmis maksamaan kavereille paluu taksin, tai ehkei vaan ehkä vaan kyllä olisin.

Töissä, työn ulkopuolella

Töissä on ollut kiireitä koska Suvi on ollut lomilla. Viime viikolla oli muutama muukin kun oli se syysloma. Ja minä lomittaa, huvittaa hitosti sekoilla toisten tekemien diilien kanssa.

Odotan koko ajan että Leevi ottaisi ensimmäisen askeleensa. Mutta eihän sitä varmaan ehdi ottamaan ennen ensimmäisen vuoden täyteen tuloa. Nyyti potkii kovasti massussa juuri tällä hetkellä. Kukaan ei ole enää 100% varma syntyykö uusi vauvamme 2004 vai 2005, ei sillä ole yhtään mitään väliä.

Nyt on kyllä pakko tehdä vielä muutama kirje? kiva, kiva, kiva. Minustahan on tullut ihan työallergikko äitiyslomalla. Minua on tänään todellakin tympinyt tämä päätteen ääressä istuminen, puhelimiin vastailu ja asioilla juoksu.

2004-10-14T13:38:00.000+03:00

Minä ja minun mieheni

Vietämme tänään Leevin kanssa Lahtipäivää. Olemme nyt kirjastossa. Lupasin Leeville että voimme lainata muutaman kivan kuvakirjan. Ajattelin myös lainata jonkun uuden satukirjan iltasatua varten. Kyllä tämä lapsen/vauvan kanssa puuhailu on paljon mielenkiintoisempaa kuin töissä puhelimeen vastailu ja sinne tänne säntäily. Hetkittäin jopa kadun että lupauduin töihin. Leevi varmaan ottaa ensimmäiset askeleet juuri silloin kun uramami on luomassa kontakteja "parjattujen" naapureiden kanssa. Mutta kuukausihan se vain on, ei pidä antaa itsensä täysin liukua pois työelämästä.

Poika tulee meille syyslomalla muutamaksi päiväksi. Minulla ei vain ole syyslomaa mutta asiat ovat niin kuin ovat. Lupasin viedä Leevin työpaikalle käymään. Likat olisivat siellä innostuneita näkemään meidän nappisilmän. Ihastuttava nuori herra, todellakin. Eilenkin hän veti liinan alas pöydältä kun hetkeksi käänsin selkäni. En minä muuten pitäisi siinä liinaa mutta se pöytä on niin kamala. Pitäisi suunnitella muuttoa mutta ei jotenkaan viitsisi. Se on saatanan suuri urakka... kamaa on aika paljon.

Joskus sitä ajattelee että kuinka sitä jaksaa vauvan ja reilun vuoden ikäisen taaperon kanssa. Täti lupasi meille kaksosrattaat lainaan kun eihän se Leevi vielä muuten mukaan lähden kuin rattaissa. Mutta en ole edes harkinnut Leevin laittamista hoitoon. Nyt harkitsen kirjojen lainaamista, Lahden kotiin menoa ja lapsen laittamista päiväunille.

2004-10-12T13:58:00.000+03:00

Hihhei, töissä

Samat vanhat naamat katsovat takaisin päin. Kaikki lähipiirini ihmiset ovat niitä samoja joiden kanssa työskentelyn jo vuosi sitten. Sitä tuntee itsensä jotenkin tärkeäksi kun ihmiset hokevat tarpeellisuuttani. Kuinka vaikea olikaan järjestää kesälomia kun minä en ollut tuuraamassa kaikenmaailman kielimaailmojen edustajia.

Tällä viikolla olen töissä maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona ja sitten vielä perjantaina. Jannu oli viikonlopun töissä ja hän on nyt kotona alkuviikon ja keskiviikon ja torstain välisenä yönä hän mennee yövuoroon. Sisko tulee hoitamaan Leeviä perjantaiksi koska vaikka Jannu onkin perjantaina päivällä kotona niin hänen pitää nukkua.

Eilinen meni vielä asioita silmitellessä. Juttelin muutaman venäjänkielisen asiakkaan kanssa. He olivat ihastuneet että palasin ja harmistuneita kun sanoin että lähden pian myös pois. Venäläiset kyllä ymmärtävät perheen perustamisen ja kotiäitiyden merkityksen.

Kotona nähdään

Alakerran remontti alkaa olla valmis. Sitten remppaporukka siirtyy kellarikerrokseen saunaosaston remontointiin. On ihanaa kun uusi koti muotoutuu meidän näköisemmäksi. Nyt pitäisi sitten hankkia huonekaluja. Kun yläkerta on remontoitu neliöitä niin paljon, ettei vanhat huonekalut riitä ja uutta on kiva saada. Nyt meillä on aika väljää; Patjoja lattialla, puutarhakalusto olohuoneessa ja vaatteet pahvilaatikoissa. Nyt voimme varmaan jo muuttaa osan tavaroistamme lopullisesti tänne kun remontti on valmis.

Sunnuntai aamuaamuna heräsimme lumisessa maisemassa. Uudella talollamme oli useampi sentti lunta. Leevi oli ihan innoissaan. Hän oli kuin olisi nähnyt jotain ihan uutta. Ensin vähän pelotti uusi elementti. Ihan hiljaa vaan äidin sylissä äimisteltiin. Sitten laskin Leevin alas ja kädestä pidellen hän taapersi vähän eteenpäin ja pyllähti sitten nurmikolle. Lapasekas käsi tavoitteli hitaasti lunta ja kun se oli todettu vaarattomaksi niin sitten Leevi kauhoi sitä innoissaan... suuhunkin.

2004-10-05T14:15:00.000+03:00

Duuni

Välillä sitä pitää käydä täällä Lahdessakin. Nytkin olen menossa neuvolaan.

Töissä kaipaillaan. Menen sinne muutamaksi viikoksi töihin ja mm. laadin uusia esitteitä. Menen töihin ensi viikon alussa ja olen töissä marraskuun 19. päivään saakka. Leevi on sen aikaa Noran, tätinsä tai isänsä hoidossa. Enkä minä tee kuin 5-6 tuntia töitä päivässä enkä ehkä joka päivä. Mutta saan kuitenkin saman palkan kuin ennen.

2004-10-05T13:50:00.000+03:00

Muutos

Kyllä se sitten vaikuttaa siltä että olemme melko lailla muuttaneet uuteen taloomme. Remontti jatkuu mutta me mahdumme joukkoon. Välillä tietenkin pelottaa että Leevi loukkaa itsensä johonkin. Hän seisoo jo tuetta ja kävelee tueasta kiinni pitäen. Kohta hän varmaan nousee sitten lopullisesti jaloilleen. Vesseliä saa ihan todella vahtia. Toinen vesseli melskaa mahassa.

Ja minä "melskaan" pihalla. Viime viikonloppuna teimme porukalla pihaa. Maajussi tuttavamme tuli kyntämään meille kasvimaan. Teimme myös pihaan istuksia jne. Paikalla olo Jannun vanhemmat, siskoni ja veljeni ja sekalainen seurakunta muita kavereita.

Suurin osa huonekaluistamme on edelleen Lahden kodissamme. Elämme oikeastaan aika minimalistisesti. Vuoden vaihteessa laitamme asuntomme myyntiin ja muutamme lopullisesti uuteen taloomme. Yläkerran remontti ei ehkä ehdi valmistua siihen mennessä. No katsellaan, ihan kiva näin?!

2004-09-17T14:51:00.000+03:00

Päätimme nyt tulla viikonlopuksi "kotiin". Ensi viikolla aloitetaan tapetointia ja meille tullee remonttimiehiä tekemään keittiö- ja kylpyhuoneremonttia. Sitten siellä ei välttämättä viitsi ihan päivätolkulla olla kun ei ole vettä ja vessaa käytössä. Tarkoitus olisi ensi viikolla mennä käymään pääkaupunkiseudulla sukuloimassa...

2004-09-15T18:07:00.000+03:00

Olemme nyt olleet aika tiiviisti uudessa kodissamme. Olemme remontoineet sitä, ottanut vanhoja tapetteja pois ja purkanut vanhoja "kalusteita". Minä olen myös haravoinut pihaa jota riittää. En ole paljon käynyt Lahdessa. Välillä Leevi on ollut jossain hoidossa kun olen halunnut tehdä hommia rauhassa. Kyllä se tästä lutviintuu, uskoisin niin. Olen niin ihastunut tämän uuden paikan kunnostukseen... tähän paikkaan.

2004-09-02T15:28:00.000+03:00

Urheilupalukka

Ketola meni sitten ja voitti ekan kierroksen ottelunsa. Ei ole varmaan koskaan ropissut näin paljon ATP-pisteitä (n. 40 jos häviää ensikierroksella) Ketolalle. Hän pelasi hyvin jo karsinnassa kun pääsi US Openin ensimmäiselle kierrokselle. Nieminen taasen sitten hävisi.

Lapseni mun...

Johan ne on töistä soitellut että koska tulen takaisin. Mutta en minä tule kun on toinen lapsi tulossa. Saavat selvitä ilman minun ihastuttavaa persoonaa ja loistavaa kielitaitoani. Ja sitten jos vielä Nyytin jälkeen hankkii lapsia niin... voi olla etten loppujen lopuksi palaa vuosikausiin jos koskaan...

Tajusin tässä että odotan kolmatta kertaa toista lastani... Ensin oli toinen lapseni, sitten toinen Jannun kanssa hankittu lapsi ja vieläkään kotonamme ei ole kuin se ainokainen, Leevi. Joten odotan taas kerran toista lasta vaikka se onkin jo neljäs. Minusta se on uskomatonta, kuin jostain toisen luokan romaanista. Aina vaan jotain vastoin käymisiä.

On lunta maass...

Heta tuo muuten pesueensa Suomeen ensi talvena. Lapset eivät vielä ole koskaan käyneet Suomessa, äitinsä kotimaassa. Isänsä kotimaassa he kävivät joskus keväällä. Heta haluaa näyttää lapsille talven jota he eivät näe Espanjan aurinkorannikolla sellaisena kun se Suomessa on.

Heta pyysi meiltä yösijaa kahdeksi yöksi. Mikäs siinä, täytyy vain katsoa että mikä kämppä siinä vaiheessa on paras ratkaisu majoitukseen. Pitää myös kerrata muslimien syömissääntöjä että mitä heille voi tarjota loukkaamatta heitä. Tai minkälaiset nukkumajärjestelyt eivät riko Hetan kunniaa... Esimerkiksi mieheni ei missään tapauksessa saa nähdä Hetaa ilman nilkkoihin asti ulottuvaa vaatetta ja huivia...

Jaa, no, siihen on vielä aikaa. Ja eiköhän Heta ja hänen miehensä pidä huolen että asiat menevät jouhevasta... Ja Hetan anoppi joka on tiettävästi myös tulossa (vahtimaan miniänsä kunniaa).

2004-08-31T16:09:00.000+03:00

Remontit mielessä

Olemme tässä valinneet tapetteja yms. uuden talomme alakerren remonttiin. Ensin laiteteen alakerta kuntoo ja sitten siirrytään miettimään yläkerran ratkaisuja. Hetkittäin sitä kyllä miettii että jos olisi itse rakennuttanut niin saisi asiat oman mielensä mukaan. Alakerrassa ei tehdä kovin suurta remonttia. Kylpyhuone remontoidaan mieleiseksi, keittiön kaapistot yms. vaihdetaan, huoneita tapetoidaan ja maalaillaan. Kellarikerroksessa tehdään kyllä totaalinen saunaremontti. Sitten voidaan siirtää ajatukset täysin viimeistelemättömään yläkerrokseen. Hitsi, suunnittelu on kivaa!!!

On yksi asia mitä minä haluaisin uuteen taloomme, se olisi tytär! Nyt olen niin paska mutsi että todella toivon synnyttäväni tytön. Pienen prinsessan jonka voisi pukea niihin ihaniin rimpsumekkoihin joita äiti on säästänyt minun ja siskoni jäljeltä. Poika on tervetullut mutta tyttö olisi ihana. Nyytiseni, olet minulle rakas olit sitten mikä tähänsä. Minun pikku vauvani, meidän lapsemme!

2004-08-26T12:19:00.000+03:00

Oletteko te ihan pöhköjä!!!

Ostimme Jannun kanssa talon, omakotitalon "maalta" Lahden naapurikunnasta. Jotenkin tuntuu että kaikki kävi vähän äkkiä. Yksi tuttuni tiesi että saattaisimme olla kiinnostuneita ihan omasta talosta. Hän kuuli että eräs hänen tuttavansa tuttava oli myymässä taloaan muuttaessaan Helsinkiin. Me menimme Jannun kanssa katsomaan taloa ja se oli aivan ihana ja tonttikin oli suuri (reilut 8000 neliötä). Ehkä oli hullua ostaa talo tosta noin vaan ilman että olimme käyneet katsomassa muita taloja.

Talo on ns. 2,5 kerroksinen. Osa alimmasta kerroksesta on maan alla. Alhaalla on autotalli, saunatilat, varastotilaa ja kellari. Asumiskerroksessa on eteinen, keittiö, olohuone, 2 makuuhuonetta ja kodinhoitohuone. Ylintä kerrosta ei ole rakennettu mutta sinne on aikanaan haettu rakennuslupaa neljälle huoneelle ja aulalle. Pihalla on myös autotalli-puuliiteri ja grillikatos-huvimaja. Me asumme vielä tässä nykyisessä asunnossa kunnes uusi talomme on remontoitu. Muutamme varmaan vasta sitten kun Nyyti on syntynyt? Saan hoitaa äitiysneuvolani samassa kunnassa koko matkan.

Voi hitto, sittenhän en enää olekaan lahtelainen. Minulle tulee identiteettikriisi? Jos ei minulla ole jo sellaista ole ollut paikasta toiseen ravatessani.

2004-08-02T20:29:00.000+03:00

Hälsningar från Vasa

Me olimme viikonlopun Vaasassa. Minä seurasin enimmäkseen Kalevan kisoja Leevin kanssa. Poika oli perjantaina ja lauantaina kaverinsa ja Jannun kanssa Vasalandiassa. Mikäs siinä oli yleisurheilua seuratessa. Syötiin, juotiin, Leevi nukkui ja minä luin. Kyllä minä kerkesin käydä kaupoillakin ja olla muutaman tunnin huvipuistossa toisten kanssa. Lahden Ahkera voitti Kalevan maljan... Ihan kiva juttu.

Sitten taas mentiin...

Lähdemme huomenna kohden Pohjoista. Poika tulee mukaan mutta hänen kaverinsa vietiin jo kotiin. Tänään on ollut todella ihastuttava ilma ainakin täällä Lahdessa. Minä kävin 39 kilometrin pyöräilylenkillä ja nyt tuntuu vähän jaloissa...

2004-07-26T16:48:00.000+03:00

Kesä, kesäloma

Jannu jäi kesälomalle 15.7.2004. Olemme nyt olleet seilaamassa Turun saaristossa Jannun vanhempien potskilla. Tulimme sieltä pois eilen. Leevi selvisi matkasta ihan hyvin. Oli taas oikein kivaa olla merillä, makailla kannella, ottaa aurinkoa ja tuntea tuulen vire iholla. Viikonloppuna menemme Vaasaan Kalevan kisoihin ja kesäretkelle. Sitten kohta lähdemme sitten taasen kohden pohjoista tapaamaan isäpuoltani.

Asuntoasioita

Olemme Jannun kanssa suunnitelleet isomman asunnon ostamista. Lapsia kun nyt tuntuu siunaantuvan. Oikeastaan suunnittelemme maalle muuttoa, Hollolaan tai Nastolaan mutta kuitenkin pois kaupungista. Nykyisestä kämpästämme vois saada jotain reilut 200 000 ja sillä ostaisi varmaan ihan kivan omakotitalon jostain tästä läheltä. Minä en haluisi missään tapauksessa ruveta rakentamaan tyhjästä aivan uutta. Niin suuret projektit pelottavat minua. Silti olisihan se kiva tehdä täysin oman näköinen mökki kun vaan rohkenisi edes ajatella sellaista.

Teetin keskustan kämppääni kylpyhuoneremontin ja laitatutin uudet tapetit seinille. Nyt olen vuokrannut sen jo elokuun alusta eräälle avoparille joka opiskelee LAMKissa. Nyt on sitten onkelma ratkaistu.

2004-07-11T15:17:00.000+03:00

Vaihe rikkaat kisat?

TWD-Länkenin Kjell Carlström kirkasti viimevuotisen SM-hopeansa kultaiseksi, kun maantiepyöräilyn mestaruuden ratkaistiin Laihialla Pohjanmaan tuulisilla lakeuksilla. Tapahtumiltaan varsin värikkääksi muodostunut kilpailu ajettiin 23 kilometrin radalla, jota kierrettiin yhdeksän kertaa. Kokonaismatka oli 207 km.

Kilpailussa nähtiin kovaa yritystä heti alusta asti, mutta mitään lopullisia ratkaisuja ei päässyt syntymään. Värikkäimmät tapahtumat nousivat esiin, kun kilpailusta oli ajettu kolmannes. Tamperelaiset Vastarannan veljekset protestoivat tuomareille kilpailun liikennejärjestelyjä ja lopettivat ajamisen. Kilpailu jatkui vajaan kahdenkymmenen ajajan irtiotolla, jotka polkivat parin minuutin kaulan pääjoukkoon. Irtiottoryhmän suureksi hämmästykseksi Vastarannan veljekset ilmestyivätkin reitin sivusta uudelleen kilpailuun mukaan, vaikka jättivät noin puoli kierrosta ajamatta. Tämä ei kuitenkaan sopinut muille ajajille ja joukkueille. Tilannetta selviteltiin parin kierroksen ajan, jolloin kilpailijat ajelivat lenkkeilyvauhtia ja pian keskeyttivät ajamisen kokonaan.

Tuomaristo teki uusia päätöksiä ja kilpailijat koottiin yhteen ja lähetettiin uudelleen liikkeelle ilman Vastarantoja. Tällöin oli ajamatta neljä kierrosta eli 92 kilometriä. Välittömästi tämän jälkeen CC Helsingin Oscar Stenström, TWD-Länkenin Kjell Carlström ja Jussi Veikkanen iskivät irtiottoon. Kolmikko oli sama kuin viime vuoden mitalistit. Trio ajoi aktiivisesti vuorovedolla, ja ero kasvoi nopeasti muutamaan minuuttiin. Varsinainen ratkaisu tapahtui vasta viisi kilometriä ennen maalia, jolloin Kjell Carlström iski irti. Stenström ei pystynyt vastamaan, vaan joutui toteamaan kultaisen mitalin karkaavan käsistään. Stenström tyytyi taistelemaan hopeasta viimevuotisen mestarin Jussi Veikkasen kanssa. Aktiivisesti koko kilpailun ajanut Stenström pystyi kukistamaan jalkansa tyhjäksi ajaneen Veikkasen helposti ja kirkasti näin viimevuotisen pronssinsa hopeiseksi. (lähde)

Tulokset

Minä en paljon pyöräilyä seurannut tänä vuonna. Kävin Lahti-GP:n katsomassa Leevin kanssa. Se oli muuten ihan hauskaa tsiikailtavaa. Pyöräily on ihan tosissaan aika hauska laji. Siinä meni "poika" toisensa jälkeen ohi ja aina ei edes tiennyt kuka oli kuka. Olihan tuota jotain ruokaa silmillekin? Ihan kiva tapa viettää perjantaita kun kiinnostus oli aikanaan herätetty... Eikä se ole vieläkään hiipunut. NAM?

2004-07-01T14:02:00.000+03:00

Kaikki yhes koos

Nyt on kaikilla 444 suomalaisella kunnalla omat kotisivut. Ensimmäiset sivut sai Oulu 1994 ja juhannuksen alla Ahvenanmaalainen kunta Lumparland julkaisi viimeisenä sivut internetissä.

Meillä on ovi käynyt iltaisin tiuhaan tahtiin kun paikalle on lappanut "kisaturisteja" eikä nyt tietenkään mitään ihan oikeita turisteja vaan meidän kavereita ja tuttuja jotka haluavat katsoa matseja meillä. Kyllähän sitä on katseltavaa riittänyt, jännitettävää.

Ei minulla mitään varsinaista suursuosikkia ole kisoissa. Eilen toivoin Alankomaiden voittoa (Miksi sitä sanotaan Hollanniksi vaikka se ei virallisesti ole sitä). Lapsena muistan kannattaneeni "Hollantia" koska veljeni kannatti Saksaa ja ne oli vastakkain. Tänään kannatan ehkä pikkaisen enemmän Kreikkaa kuin Tsekkiä mutta se on aika fifty-fifty. Oli se hieno hetki kun Kreikka voitti Ranskan... Vahingoniloa? Jännä matsi!

Taka-ajatuksia

Jotkut sen on tajunnut että Poika on ollut erityisen paljon meidän mukanamme. Hänet on käytetty jopa isäpuoleni kotikulmilla. Ja totuus on se että kaikista epäilyksistä huolimatta näyttää siltä että Poika päätyy meille Jannun kanssa tulevaisuudessa. Ei vielä tänä syksynä, ensi keväänä kuten on suunniteltu aiemminkin. Pojan "äiti" on antanut ja periksi ja tajuaa että jos Poika haluaa muuttaa tänne sen hänen omaksi parhaaksi. Jos kysymys ei ole vain biologisen äidin miellyttämisestä... Oli miten oli... Poika lähtee ensi viikolla takaisin "kotiin".

Sain kutsun puutarhajuhliin erään isänpuolen sukulaiseni luokse. Tulossa on nuorenpolven tutustumisjuhla (ilman taka-ajatuksia?). Eipä tässä kai muuta voi toivoa kuin hyvää keliä ja mukavia ihmisiä. Katselin tuossa vaatehuoneesta (-komerosta) mekkoakin itselleni. Sellainen lilamekko jossa musta kukikaspitsi päällä. Siihen kuuluu ihana lila hatttu. Hattu on tärkeä osa puutarhajuhla-asua... Jannu ei taida tulla, sillä on kai töitä. Ainakin toivossa on hyvä elää...?

Kunnossa, missä kunnossa...

Ensin sairaudet kiertää kaukaa ja sitten ne jyrää hennon ruumiini. Vatsa meni ihan pipariksi, sitä on koskenut eikä mikään ole maistunut. Nyt on vähän parempikin olo.

Leevillä on taasen ollut nuhaa. Ja kun on kurja olo niin vauva itkee ja kränää. Vauvat eivät osaa niistää eli puhaltaa räkää ulos nenästä joten se on imettävä, se parantaa oloa pikkaisen. Kyllähän sen aikuinen tietää kuinka niistäminen helpottaa välillä oloa. Jotenkin mietin että onko Leevin sairastumisen ja imetyksen vähentämisen välillä syy-seuraus-suhde.

Nyt en enää voi laihtua, se olisi jo sairasta. Pitää vain kasvaa ja kasvaa... kunnes on aika saattaa maailmaan tämän perheen uusi pikku jäsen. Tuntuu kivalta ajatella että pikkuinen toukka kasvaa sisälläni. Jannu sanoo sitä Nipsuksi joten se on kai kaverin työnimi... Kuten Nuppu oli edellisen jonka kuvittelin olevan tytön. Nyt koitan olla kuvittelematta kumpi se olisi... fifty-fifty mahdollisuudet saada vihdoin likka tai sitten taas yksi poika jonon jatkoksi. Molempi parempi, ihan hyvä!

2004-06-24T20:09:00.000+03:00

Keskikesänjuhla

Tänä vuonna emme lähde yhtään mihinkään. Aina ei vaan jaksa juosta eikä mikään kiellä viettämästä Juhannusta kaupungissa. Jannu vaihtoi pari vuoroa joten hän on myös töissä vaikka muuten olisi ollut vapaalla. Päästi yhden perheellisen ukon viettämään Juhannusta vaimon siskon mökille. Tassa tulee miehensä ja poikansa kanssa meille aattona. Käydään rannassa katsomassa kokkoa, syödään hyvin ja saunotaan meidän pienessä hikikopperossa.

Täällä ainakin sataa ja sateellista se on luvannut jatkossa. Ei mikään kovin kiva kesä? Vedetkin ovat niin kylmiä etten ole päässyt edes talviturkkia heittämään pois.

Aina ei mene putkeen

Olen ollut tämän viikon kipeänä. Ensin alkoi päänsärky, sitten tuli kuume ja nuha. Nyt olen jo paremmassa kunnossa tai siis oikeastaan olen terve. Väsyttää mutta se johtuu ihan muusta, raskaudesta.

Leevi yrittää päästä konttauksen makuun. Ei se oikein onnistu. Leevi makaa vatsallaan takapuoli pystyssä ja heijaa itseään edestakaisin. Kyllä hän joskus vielä tajuaa että mitä se konttaaminen on. Se vain on kovin huvittavan näköistä. Lopetin maanantaina imetyksen melkein kokonaan ja pian kokonaan koska maito hupenee hupenemistaan kun imemiskerran vähenee. Kesäkuun alusta olemme korvanneet muutamia aterioita korvikkeella. Viikolla olin sen verran kipeä etten oikein jaksanut imettää joten se oli hyvä sauma lopetella.

2004-06-20T23:31:00.002+03:00

... puro solisee ja kauniit kukat kuiskailee...

Nyt on suihkulähde vihdoin purjevenettä myöten valmis. Nyt nuo "hullut" suunnistellee tekevänsä siihen jo siltaakin. Mahtuukohan yhteen suihkulähteeseen niin kamalasti matskua, en tiedä, olen vain likka-immeinen. Olen jo ihastunut suihkulähteen solinaan vauvani hukkumisepäilyistä huolimatta. En minä voi sanoa olevani parempi äiti ja vahtivani ettei nuorimmainen hukuta itseään suihkulähteeseen. Kaikkea sattuu? Antonkin hukkui! Mutta minä olen äiti ja hoidan vain omia pentujani.

Otsikko taitaa olla pätkä Taon Taon tunnusmusiikkia?

Luettavaa

Luin tässä Amerikan pikaruokakulttuuria solvaavan kirjan. Se oli välillä todella karua tekstiä. Ostin kirjan eurolla Anttilasta. Eric Schlosserin Pikaruokakansa, oli aika mielenkiintoinen, ei mennyt raha hukkaan. Kirjassa ruodittiin pikaruokatyöntekijöiden, perunatehtaiden ja teurastamoiden työntekijöiden työnteko-olosuhteita. Teurastamoille halutaan englantia osaamattomia latinalaisesta Amerikasta tulleita (laittomia) siirtolaisia. He tekevät paskat hommat huonolla palkalla mukisematta. Joku muu pikaruokamyönteinen olisi saanut aiheesta ihan toisenlaisen tarinan.

Itse on koskaan ole oikeastaan boikotoinut MC Donaldsia mutta en ole käynyt siellä koska en tykkää heidän hampurilaisistaan. Salaatit haen mieluummin jostain muualta. Joskus käyn Hesessä, harvoin edes siellä.

Kun nyt kirjoista puhutaan, voisin mainita toisenkin; Robin Bakerin Tulevaisuuden seksielämän. Kirja käsittelee tulevaisuuden lisääntymistapoja, ei niinkään seksiä. Kloonaamisesta oli parikin juttua. Se sai ajattelemaan, itseäni en kuitenkaan kloonaisi, liikaa fipoja.

Mies ja nainen päätyivät kloonaamaan toisensa lapsiksi. Mies tunsi mielenkiintoa "tytärtään" kohtaan. Lopulta kuitenkin perheen poika ja tyttö harrastivat seksiä keskenään. Eikä se ollut insestiä koska he eivät olleet sukua keskenään. Eikä myöskään "isä ja tytär" ollut mitään sukua keskenään. Pistä vähän ajattelemaan.

Niin on tapahtuvi

Kerron yhden hauskan jutun, ainakin yhtä alkoi naurattaa. Odotan nimittäin neljättä lastani. Hän sai alkunsa halusta harrastaa seksiä siitä tiedosta huolimatta että voin tulla raskaaksi. Kun oikein ajattelee niin on uskomatonta, että vauva olisi saanut alkunsa siitä yhdynnästä. Niin oli vain tapahtuvi. Saamme uuden vauvan ensi vuoden alussa. Siskoa nauratti koska hänestä tänä oli minulle jo toinen vahinko raskaus. Riski oli täysin tiedostettu ja taas olen väsynyt ja raskaana. Ei sinänsä ollut vahinko vaan tiedostettu riski, haku rakastella.

2004-06-19T07:06:00.000+03:00

Mätänkö mä?

Jokin mättää kun blogiini ilmestyy ihan vieraita tekstejä, englannin kielisiä. Ottaa päähän!!!

Kerroin tässä että saimme suihkulähteen muuten valmiiksi paitsi että siitä puuttuu vielä purjevene jonka rakennus on pojilla kesken. Ja reunalle pitäisi tehdä vielä kiveys kunhan saamme haettua kivet mökkimme lähellä olevalta soramontulta.

Joo, ei viitsi yrittää enempää jos nämäkin korvautuu jollain!!?!!

2004-06-15T19:36:00.000+03:00

Minä, kapitalismi ja EU-vaalit

Koska olen aina tähän mennessä äänestänyt vain sellaisia jotka eivät ole päässeet läpi (ei eduskuntaan, ei kunnanvaltuustoon, ei presidentiksi, ei EU-parlamenttiin) otin varman päälle ja äänestin sellaista joa pääsisi varmasti läpi. Niin pääsikin!

Minun pitäisi kuulemma äänestää kokoomusta kun olen kapitalisti paska. Paskana olen kyllä itseäni pitänyt mutten kapitalistina. Tarkastin että kapitalisti tarkoittaa pääoman omistajaa. Pääoma, pääoma, oma pää, kai minä jotain omistan, vaikka oman pään.

Päätimme tehdä pihallemme suihkulähteen.Menemme tänään ostamaan allasta ja pumppua kunhan Jannu tulee töistä joskus neljän jälkeen. Jannu ja Poika ovat päätteneet rakentaa altaalle laiturin ja purjeveneen. Nyt pitää vain vahtia ettei Leevi mönki veteen ja huku. Olenko vain äidillinen vai pessimisti kun ajattelen tälläistä? Vahinkoja sattuu...

2004-06-10T08:46:00.000+03:00

Torstai on toivoa täynnä?

Niin siinä kävi että liika optimistisuus kostautui ja kävi niin ettei ne taimet ole vieläkään maassa. Mutta tänään se tapahtuu todellakin. Ei ole enää muuta mahdollisuutta koska niitä on niinkin vähän (n. 650). Minä en ehkä enää istuttele mutta menen kuitenkin metsään. Virittelen tulia että saadaan paistaa makkaraa ja tehdä nuotiokahvit. Sehän se on hyvin tärkeää tässä metsätyöhommassa. Leevikin saa lähteä mukaan katselemaan maisemia.

Viikko sitten olin mieheni ja kolmannen lapseni kanssa katsomassa jalkapalloa aurinkoisella Lahden Stadionilla. Joo, kyllä oli se ilmaista tälläkin kertaa, Hämeenmaa kustansi. Peli oli tietenkin hieno vaikka se maali olikin vähän "kyseenalainen". Oliko Hämeenlinnalaista rikotti tilanteessa? Eipä kai kun lahtelainen kommentoi. Ja keltaisen kortin antaminen filmaamisesta Hämeenlinnalaiselle kun kehtasi kaatua rankkualueella. Tietenkin parempi ratkaisu näin lahtelaisena ajatellen kuin rankkari.(tarkempi (tylsempi) otteluraportti)

2004-06-09T09:10:00.000+03:00

Jos metsään haluat mennä nyt...

Olen ollut päivänä muutama istuttamassa kuusta ja mäntyä avohakkuualueelle. Metsät ovat sen samaisen henkilön jonka mailta haemme joulukuusen ja retkeilemme. Olen valmis antamaan apua vastineeksi niistä "palveluista" joita olen saanut. Taimia on 11 200 ja jos joku tuntee metsänhoitoa niin tietää että tuohon taimimäärään tarvitaan jo vähän suurempi aukko. "Tuli vähän yllättäviä menoja", sanoi isäntä ja pisti metsää sileäksi. Siitä ei vaan sitten saada hyötyä enää vuosikymmeniin.

Taimia istutetaan putkella. Putki isketään "metsään" (ei ole enää metsää kun se on hakattu) laikkukoneella tehtyyn laikkuun. Putken pää on suippo ja koostuu kahdesta osasta. Kun putki on maassa, levitetään putken pää painamalla yhdestä vipstaakista jalalla. Tiputetaan taimi, poljetaan maat ympärille. Putki kiinni ja uutta paikkaa kohden. Kun aukolla on vielä hakkuurojuja, mäkeä, kiviä niin homma on rankkaa. Kyljessä kulkee vasu/vakka jossa on taimia kunkin sopivaksi katsoma määrä. Aluksi tietenkin niin paljon että vasu painaa niin että pahaa tekee. Ei ihan heti tarvitse lähteä uutta satsia hakemaan.

Minulla on ollut se etu että olen melko hyvässä kunnossa ja jaksan painaa metsikössä kuin... pieni ihminen... No kuitenkin, en mennyt ihan niin sippiin kun monet raavaat miehet jotka ryskäsivät menemään "apinan raivolla". En minä siellä ollut ainut nainen, oli siellä isännän emäntäkin ja isännän siskolikka... ja tietenkin ihanaiset isännän ja emännän jälkeläiset jotka täyttivät välillä työmiesten vasuja raahaamalla taimisäkkejä aukolle. Mutta kyllä sitä illalla tiesi töitä tehneensä, todellakin.

Lähden tästä taas piakkoin vielä päiväksi metsään kunhan noutaja saapuu yhdeksän jälkeen. Toiveissa olisi että tänään saataisiin taimet jo maahan... En tiedä, alkaa jo väkeä kyllästyttää. Putki maaha, auki, taimi sisään, polje, putki kiinni ja kaksi metriä... jos nyt joku laikku löytyisi... putki maahan, hitto kivi,. putki maahan...

Meidän nappula

Leevi on oppinut istumaan tuetta jo jonkin aikaa mutta kun keskittyminen herpaantuu hän kellahtaa milloin mihin suuntaan. Ryömimisen kautta hän pääsee tutustumaan ihan uusiin alueisiin ja äiti ja isi saa olla tarkkana ettei mennä sellaisiin paikkoihin mihin ei kannattaisi mennä. Huomaa heti jos on lattiat likaiset kun vauvan vaatteet likaantuu kun hän hilaa itseään eteen päin. Leevi on alkanut myös vierastaa. Se tuntuu välillä ilkeeltä kun sekä lapsi että sen syliin ottanut ihminen säikähtää. Minkäs teet, Leevi on vain alkanut tajuta että äiti ja isi on eri asia kun joku vieras ihminen.

Leevi on ollut mukana metsän reunassa nukkumassa (joku aina vahti häntä) tai sitten Noran luona hoidossa. En minä ole yleensä metsällä kuin muutaman tunnin. Sitten on kyllästys päällä ja väsykin joskus.

Joo, jos tästä nyt menisi...ettei kuski joudu ottelemaan. Nora on jo tullut... Siellä ne leikkii Heppusen ja Leevin kanssa, kai. Minä tulen puolilta päiviltä takaisin ja ehkä menemme vielä Jannun kanssa illalla jos taimien loppua ei näy... Tänään saadaan valmiiksi, saadaanhan?

2004-06-09T08:59:00.000+03:00

Kello on n. 9 ja lähden puiden istutukseen. Yritin laittaa vähän enemmänkin juttua mutta tänään on tahmeaa, ei tipu.

2004-06-01T15:25:00.000+03:00

Terveisiä Itä-Suomesta!

Tulimme juuri mummolastani Savonlinnan suunnalta.Minneköhän sitä seuraavaksi sukuloisi??? Jannun enon luona voisi käydä Kotkassa... Tai pistäisikö vauvan pakettiin ja lähtisi Saksaan Jannun Siskon luokse. Joo, ei tässä nyt varmaan mihinkään olla ihan heti lähtemässä.

Joo, tuli sukuloitua vähän enemmänkin. Lauantaina oli äitini serkun pojan lakkiaiset. Minä valitsin harmaan puvun jossa oli kokonaan edestä napitettava kauluksellinen mekko ja "kaulukseton" jakku. Hameen helma ja kaulus ja jakun "reunat" ja hihan suut oli kirjailtu vaaleamman harmaalla hopean hohtoisella langalla. Mummo toi sen minulle joskus Ameriikasta. Tätini mielestä oli liian hieno heidän seuraan että he näyttävät nuhjuisilta minun "eleganssini" rinnalla. JA PASKAT!

Lopuksi vielä yksi päätös Lahden kihlakunnan syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen

2004-05-24T11:41:00.000+03:00

Johan oli häitä

Kaksi kruununperillistä on naitettu suloisille ja edustaville naisille... Ja he elävät elämänsä onnellisena loppuun tai jotain... On nuo satutermit vähän hukassa... Olipa kerran.... ja ... he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti yhdessä tai jotain.

Rahaa paloi ja poliiseja vilisi turvaamassa nuorenparin turvallisuutta. Mutta kysymyshän oli kuninkaallisista, ei vähempi riitä. Kyllähän niitä tuli vilkaistua molempia häitä telkkarista mutta oikeasti häät on aika tylsiä. Olen kiinnostunut puvuista, kampauksista ja kimpuista mutta häät sinänsä on usein tylsiä.

Tanskassa vietettiin häitä "perhepiirissä" ja vieraita oli vain 600. Ihan totta, niin sanottiin telkkarissa että häät olivat ihan vain perhehäät. Mutta siinä kontekstissa häät olivat pienet kun itse hääjuhlaankin pääsi vain 400 vierasta eli 200 sai olla vain kirkossa. Kumpaankohan ryhmään presidenttimme kuului? Tai ehkä kirkossa ja hääjuhlassa oli sama määrä vieraita minä vain muistan väärin. (Tanskan yleisradion hääkuvasivut)

Epsanjassa sitten olikin vähän isommat häät on paikalle oli kutsuttu 1600 vierasta.... Minusta tuo määrä kuulostaa jo ihan utopiselta... Mutta kysymyshän olikin kuninkaallisista häistä. Minua vaan ihmetyttää kun tuossa löysin lehden joka kertoi Felipen seurustelleen viime kesän lopulla ihan eri naisen kanssa jonka kanssa hän "oikeasti" seurusteli. Mutta jos hovi sanoo että Felipe on seurustellut yli vuoden Letizian kanssa niin se on niin? Juorut on ihan eri asia?

Suurimmat häät, joissa olen ollut, olivat lähes viisisataa vieraiset. Kyllä siinä vähän aikaa katseli ympärilleen ja ajatteli että mistä nämä kaikki täysin vieraat ihmiset on haalittu. Noutopöytiä oli 8 ja ruokailunjärjestäjä saattoi aina pöytäkunnan kerrallaan oikean pöydän luokse. Koska kuuluin nuoreen polveen enkä ollut kovinkaan läheinen sulhasen kanssa (olin hänelle sukua) istuin telttasalin peräpäässä ja osa ohjelmasta minä todellakin aivan ohi. Siellä kiherreltiin pöytäseurueeni kanssa josta en tuntunut entuudestaan yhtään. Pakkaa oli sekoiteltu niin että pöytäseurueissa oli sekä sulhasen että morsiamen puolen vieraita.

Kotikuulumisia

Laitoin ruokaa uuniin ennen kuin lähdin kirjoittamaan. Leevi jäi päiväunille. Hän on saanut toisen hampaan alas edellisen viereen. Hän oppi juuri ryömimäänkin ja nyt hän mönkii hitaasti mutta varmasti eteen päin, ei kovin pitkiä pätkiä mutta eteen päin kuitenkin. Osa öistä menee jo kokonaan nukuttuina mutta välillä pitää heräillä silmäilemään. Minä olen hirveän ylpeä siitä mitä meidän pikku nuppusemme osaakaan. Hän on niin herttainen nuori herra (silloin kun ei hermostu).

Toissa viikonloppuna kävimme Turussa (menimme La ja tulimme takaisin Ke, pitkä viikonloppu). Ensi viikonloppuna olemme menossa mummini luokse Savoon. On sinne kai muitakin tulossa, laitetaan perunaa ja käydään yksissä lakkiaisissa, äidin serkun pojan. Isäni puolelta myös kirjoittaa yksi nuori herra, isäni serkun pojanpoika (saattoi mennäkin väärin koska sukupolvi sukupolvelta on vaikeampi muodostaa "tuota-sukua-minulle"-ketjuja).

2004-05-11T12:33:00.002+03:00

Asunto-onkelmia

Minulla oli pieni probleema ja puhuin siitä kaverilleni. Hän sanoi että ei sinulla sitten yhtään vähäpätöisempiä asioita olisi pohdittavaksi. Ongelma oli se että myynkö omistamani asunnon vai enkö... Jos en niin teenkö remonttia vaiko vuokraanko sellaisenaan. Kysymys ei ole siitä että se probleema nyt olisi iso ja maata kaatava mutta kysymys on kuitenkin asiasta jonka haluaisin ratkaista enkä vaan jättää roikkumaan.

Kämpän nykyinen asukas saa opiskelunsa loppuun tänä keväänä tai kyllähän hänen koulunsa on nyt sinänsä käyty mutta valmistujaiset ovat vasta loppu kuusta. Asunto olisi tyhjä kesäkuun alussa. Olen vähän ajatellut että kesän aikana voisi tapetoida ja tehdä kylpyhuoneremontin. Tapetointi onnistuu minulta ja Jannulta mutta kylpyhuonetta varten pitää palkata jotain ammattiväkeä.

Ko. asunto on se jonka ostin lukiossa ollessani (täytettyäni mahtavat 18 vuotta ja pääsin käsiksi rahoihin). Ihan vaan 35 neliön yksiö keskustassa. Tuttu kiinteistöalalla oleva henkilö sanoi että kyllä siitä voisi 60 tonnia irrota koska keskusta on haluttua aluetta. Oli se aikoinaan kyllä kiva olla vähän baanalla ja sitten vaan kävellä muutama sata metriä (riippui tietenkin siitä missä bailasi) himaan. Tuli sinne muutaman kerran kavereitakin majoitettua.

Kuninkaan paluu?

Minä suhtaudun Litmasen ns. paluuseen aika ?tylsästi?. Onhan hän ollut hieno pelaaja ja vuosia ja ensimmäisiä kunnollisia suomalaisia tähtiä maailmalla. Litmasen sanotaan avanneen tien suomalaisille huipulle Euroopan kentille. Mutta kysymyksessä on kuitenkin jo uransa ehtoopuolella oleva henkilö (taitava pelaaja kylläkin) joka ei pelkällä olemassa olollaan pelasta veikkausliigaa ja nosta Lahtea Suomenmestariksi. Hetkellisesti hän kyllä nostaa katsojalukuja (vaikkei ole edes kentällä). Voi mikä pettymys...

Olen kyllä ollut katsomassa Jarin kahta ensimmäistä esiintymistä kotimaan sarjoissa. Ensin oli LiigaCupin finaali Vantaalla. Sinne menimme Jannun ja Leevin kanssa ja Vantaalta kaapattiin mukaan serkkukaksoset. Litmasta odotettiin kyllä kuin kuuta nousevaa Kaksosten keskuudessa. He ovat sen ikäisiä kylläkin että heille ?se suuri on? Hyypiä mutta Litmanenkin on tehnyt heidän mielestä ihan kivan uran. Toinen pojista on jo lopettanut potkupallon ja toinen käy vielä harkkaamassa. Perjantaina 7.5. oli
Lahdessa ilmaisottelu kun PHP jakoi lippuja. Olimme paikalla Pojan ja Leevin kanssa. Litti pistettiin sitten pelaamaan koko ottelu... Taisi viimeiselle vartilla jo alkaa jalka painamaan FC Lahden super-vahvistuksella? Litin pelaamisen lisäksi uutinen oli lähes 13 000 katsojaa... Litti veti ilmaiseksi päässeitä urheilun ystäviä kun ilmakin oli ihana.

Äitein päivä

Poika oli meillä vielä sunnuntainakin. Tänä vuonna väistimme jokavuotisen äitienpäivä ruokailun Pojan kasvattivanhempien luona. Oli niin paljon muita suunnitelmia. Söimme Pojan laittaman aamupalan ulkona takapihalla puolen yhdeksän aikaan. Lahdessa oli kaunista, paistoi aurinko ja lämmintä oli jotain 15 astetta silloin kahdeksan jälkeen. Päivällä vielä lämpimämpää. Veimme Jannun kanssa Pojan kotiin ja menimme sitten Åboon. Tulimme sieltä tänään takaisin.

Nyt iski laiskuus kohtaus... Olen nyt reilun tunnin tarkistanut hommia netissä ja kirjoittanut tätä. Nyt lähden sitten himaan . Leevi voi hyvin, kasvaa ja kehittyy... Mutta nyt en enää millään jaksa kirjoittaa enempää. On jo koti-ikävä... Hih hih...

HUPS... Täällä on ihan oudon näköistä... Kyllä sen taas oppii... pistämään postit näytille.

2004-04-30T12:31:00.000+03:00

Kevättä ilmassa, rippunen kesääkin

Nyt ollaan ehditty jo vappuun asti. Täällä paistaa ainakin aurinko todella kauniisti. Tänä iltana olisi tarkoitus vähän grillailla, ei sen ihmeempää. Tulee muutama tuttu istumaan iltaa mutta ei meillä mitään rymyjuhlia aiota viettää, ei viinaa vain ruokaa, hyvää seuraa muutama kalja ja siideri (eikö viina olekin eri asia kuin alkoholipitoinen juoma?). Ei millään raatsisi olla sisällä kun on niin kaunis ilma. On tässä vielä vähän sisähommia vaikka jo ehdittiin siivota mutta ruokia pitäisi laittaa.

Leevi sai pari viikkoa sitten ensimmäisen hampaansa, alas eteen, sinne se kai useimmiten ensin tulee. On hän sen kerinnyt jo muutaman kerran tuikuta tissiini. Toinen hampuli kai tekee tuloaan siihen viekkuun. Välillä Leevi on todella aurinkoinen lapsi, herttainen sydämen murtaja. Sitten kun asiat rupeaa menemään pieleen niin sitten kränätään oikein olan takaa. Syöminen varsinkin on välillä oikein taistelukenttä. Ei tissin lutkuttaminen vaan kiinteän ravinnon nauttiminen. No jos ei kiinnosta niin antaa sitten olla. Minä haaveilen tässä siirtymisestä ainakin osittain korvikkeen käyttöön. Minä kai aina haen jotain oikoreittejä, vapauksia valita. Paitsi että helpointa on todellakin imettää...Mutta silti, alkaa jo tuntua siltä että riittää tätä hommaa. En ole vielä koskaan saanut näin pitkään imettää lastani...

Joudun taas kohta jonkinmoisiin syynäämisiin jos en ala saada painoani takaisin... Painan enää vajaat 55 kiloa. Olen jollain tavalla vaaraksi lapselleni ja senkin takia olisi todella hyvä tarjota Leeville korviketta, minun maitoni voi olla liian litkua. On ollut vaan niin ihana taas päästä ulos, liikkua ja on ollut niin kiirettä ettei ole oikein ehtinyt syömään... Minä vain selittelen vaikka minun pitäisi olla ylpeä siitä että edustan tämän hetken ihanne naistyyppiä... Paitsi että tisseihin pitäisi laittaa silikonia (ja hiukset blondata). Olen aina ollut ruipelo... Laihimmillaan olen painanut reilut 45 kiloa ja silloin jo todella näytin sairaalta. Se on vähän 174 senttiselle... Mutta silloin olin ihan pihalla... Nyt olen järkevä nuori nainen ja tajuan etten saa enää laihtua sataa grammaakaan (vaakamme punnitsee sadan gramman tarkkuudella).

Leevi muuten täyttää tänään puoli vuotta... Sitä ja vappua juhlistaen... ONNEA ja HAUSKAA VAPPUA!

2004-04-09T18:59:00.000+03:00

Paluu arkeen

Minun reissuni venyi vähän pitemmäksi kuin aikaisemmin kerroin. Menin vielä Leevin kanssa Ninnille hänen uuteen kotiinsa. Ehkä minä olen luonut ihan liikaa virikkeitä ja menoa yhdelle pikkulapselle. Tulimme keskiviikkona kotiin. Minua väsyttää. Nyt pitää sitten ottaa ihan rennosti. Pyörän käyn varmaan huollattamassa ja vähän ajelemassa. Kävimme Neuvolassa ja Leevi sai PDT-tehosteen.

Pohjoisessa... laskettelua, hiihtämistä, valjakkoretkiä, moottorikelkkailua. Leevi nauroi ensimmäisen kerran kun olimme valjakkoajelulla ja hänen kasvoilleen lensi ihan pikkaisen lunta. Sen jälkeen hän on naureskellut vähän kaikelle koska kai hän huomaa että se on meistä muista hauskaa. Tai kai se on hauskaa hänestä itsestään. Näköjään pitäisi matkustella enemmän kun Leevi ottaa edistysaskelia. Niiden aika oli vaan nyt... naurun ja kääntyilyn. Voi mikä pikkuinen hurmuri! Vie melkein kaikkien sydämen?

Koiramaista

Varafaija suunnittelee taas uuden koiran ottamista. Olisi kuulemma jollain tutulla tulossa hyviä Suomen pystykorvanpentuja ja yksi olisi vielä vapaana. Pörrin (vanhin koirista, Norjanhirvikoira) aika alkaa kuulemma olla jo ohi. Siitä ei enää ole metsälle ”reumansa” takia. Pörri makaili enimmäkseen takan edustalla ja näytti harmaantuneelta, ei hitto, sehän on hänen luonnollinen värinsä. Pörrin lisäksi faijalla on Popi joka on Pörrin tytär. Piku on Jämtlanninpystykorva jonka Faija hankki 50-vuotislahja rahoillaan. Neljäs koira on Itäsiperianlaika nimeltään Peppe. Faija harrastaa niillä metsästystä ja kavereiden kanssa ”haukkukisoja”. Virallisesti Faija ei ole koirineen haukkukisoissa käynyt mutta Pepellä olisi kuulemma aika hyvät edellytykset pärjätä. Se lisäisi ”astutusarvoa” jos koiralla olisi hyvät ”haukkutulokset”.

Piesiine

Jäimme suosiolla pääsiäiseksi Lahteen koska nyt on vähän matkustus puhti poissa ja totta, Jannu on töissä. Ajattelin mennä katsomaan sitä Kärsimystie näytelmää. Jos ottaisi Leevinkin mukaan. Vähänhän se on myöhä vauvalle. Mummo on paastonnut koska hän haluaa päästä lähemmäksi Jumalaa kun hänenkin tiensä voi olla pian päässä. Vaari liittyi rintamaan. Kun sanoin Mummolle että millä minä pääsen sitten lähemmäksi Jumalaa niin Mummo sanoi että ehtoollisella.

Pieni pala urheilua

Saakohan Pelsut jatkaa liigassa? Velkasaneeraus on hyväksytty käräjäoikeudessa ja valmentajistakin sovittu. Olisi se kiva jos Lahessa olisi joukkue mutta ei se ole hyvä jos he ovat vain velkaantunut heittopussi. Huomenna nähdään kuinka käy NamikaLahdelle?

2004-03-26T18:19:00.000+02:00

Varikkopysähdys

Huomenna taas lähdetään liikenteeseen. Nyt pitää vaihtaa varusteet, pestä joitakin, pakata uudelleen ja lähteä kohden Pohjoista. Eipä tässä ihmeempiä, aurinko paistaa ja Leevi nukkuu ulkona. Nitta on haettu kotiin ja huomenna se menee Naapurille hoitoon. Poika tuodaan tänne parin tunnin sisällä. Jos olen rehellinen niin on vähän sellainen olo että jäisi mieluummin kotiin lepäilemään. Mentävä on koska lomat on sovittu kaikilla tähän, kaikilla muilla kuin minulla Leevillä jotka ollaan jo valmiiksi ihan lomalla.

Matkalla kertynyttä

Maanantaina ensin sitten ajeltiin Kuopioon... Olimme siellä kuuden aikaan. Leevi nukkui melkein koko matkan, mitä nyt kerran heräsi syömään ja katselemaan maisemia. Juvalla pidettiin tauko apua, mä en muista sen paikan nimeä Juvan Vehmaalla (näinhän se olikin?), käytiin S-kaupassa, vessassa ja niissä ihanissa ”lahjamyymälöissä”. Minulta meinasi taas mopo karata käsistä koska olen hulluna ”sälään”, ihaniin pikkuesineisiin. Leevi valvoi melkein Varkauteen saakka kunnes uni voitti.

Miksi tulee niin harvoin käytyä Kuopiossa? Ei ole tullut käytyä kuin kerran sen jälkeen kun WTC-tornit romahti, ei kun, Täti täytti 50 vuotta. Heitä tulee tavattua Savossa ja matka tuntuu vaan jotenkin niin ”vaikeakulkuiselta”. Heidän asuntonsakin tuntuu niin ahtaalta kun ryykäisemme sinne. Kysymys on kai eniten vain laiskuudesta, aloitekyvyttömyydestä. No nyt veimme vauvamme Kuopioon haistelemaan ilmaa. Eipä siinä ihmeempiä, ruokaa, seurustelua, ulkoilua ja telkkarin katsontaa. Savonlinnassakin on Carlson mutta sen on jokseenkin suppeampi alainen.

Keskiviikkona lähdimme kohden mummolaani. Leevi oli onneksi ihan hereillä kun tultiin Tappuvirran lossille. Ihan uusi kokemus 4,5 kuukautiselle. Toin Vauvan ulos ja otimme perinteisen kyltin eduskuvan. Niitä löytyy kansioistani sekä Tappuvirralta ja siltä toiselta, oliko se nyt Virransalmi, painaa mieltä mutta en mene kotiin kyllä katsomaan. Sen toisen lossin ”takana” asuu muuten mummoni tuttavia. En kyllä ole koskaan käynyt heillä mutta mutsi kävi joskus mummon kanssa. Lapsena välillä kinuttiin että käydään lossilla, Tappuvirta oli suosikkimme koska siellä oli myös se kanava ja iso silta (josta on muuten kanssa kuvia) Oravissa. Meillä oli kyllä halvat huvit lapsina Savossa, uimista, sulista, jalista yms. pelejä ja jäätelö silloin tällöin kyläkaupasta, kohokohta olikin sitten se että päästiin Lossille. Kerran päästiin ”komentosillallekin”... Kyllä lapsi osaa olla tyytyväinen ns. vähään vaikka siinä oli paljon, paljon rakkautta, aikaa toisille. Ne ovat korvaamattomia.

Savossa vaan oltiin. Se on loistava laiskuuden tyyssija. Tiskasin muutaman kerran, mummo laittoi ruokaa. Leevi esitti ensimmäisen kerran kierähtämisen selältään vatsalleen. Mummoni sen näki ensimmäiseksi. Hänelle on taipumus olla paikalla kun lapsi tekee jotain ihan uutta. Kyllähän Leevi oli suunnitellut kyseistä manööveriä jo pitkään mutta siellä tuvassa keltaisen viltin päällä hän ensimmäistä kertaa kiepahti ympäri. Taputus, tapatus, sä olet ihana olento. Kävin päivittäin pari kertaa lenkillä. Toisen Leevin kanssa ja toisen Jannun kanssa... joskus jopa ihan yksin koska paikalla oli kaksi taitavaa lapsenkaitsijaa. Tänään sitten pyyhkäistiin takaisin tänne. Nyt pitää lähteä takaisin pakkaamaan.

2004-03-21T13:39:00.000+02:00

Sunnuntai-suomalaiset

Jannukin heräili tuossa ja minä päätin tulla vähän vielä kirjoittelemaan. Minulla on ruoka uunissa hautumassa. Alkaa tässä jo vähän nälkä olla. Leevi kokeili tänä aamuna ihan uutta makua. Hän sai perunaa. Oli siinä taas ihmettelemistä kuin sapuska maistui ihan oudolle. Ei se oikein maistunut mutta kyllä se tästä lutviintuu.

Olen pakannut ja pakannut, purkanut ja pakannut. Kyllä se tästä. Ei oikein tiedä että mitä kaikkea sitä ottaisi mukaan. Kyllä sitä omat tavaransa jo osaa pakata mutta Leevin tavaroita olen pikkaisen liikaa pyöritellyt. Mutta ei kai sillä niin väliä, kyllä sitä selviää. Huomenna ehkä jo tätä aikaa ollaan matkalla. Jannu sano kuitenkin vielä nukkuvansa töiden jälkeen ennen lähtöä. Nitta menee Kamulle hoitoon.

Nyt syömään! NÄLKÄ!

2004-03-20T23:12:00.000+02:00

Vielä lopuksi... kootut

Kyllähän se Webber teki ihme tempun, ihan hyvän tempun F1- aika-ajoissa. Toivottavasti tulee jännittävä kilpailu. Itse olen kyllä etääntynyt Fykkösistä niitä koskaan lähentymättä. Häkkisen voittovuonna tuli katseltua ehkä pikkaisen enemmän kuin nykyään. Ja eihän sitä vielä tiedä vaikka Kimi voittaisi, olisi pitänyt katsoa enemmän?

Joskus tulee hetkittäin katsottua urheilukanavalta chattiä. Tällä hetkellä liikkeellä on valtava "lätkätappelu" ja sellainen ei minua kiinnosta. TPS voittaa mestaruuden luulee Jannu, minä olen joko samaa mieltä tai toisaalta en tiedä, ehkä Kärpät, niillä on mennyt hyvin ja mestaruuksia ei vähään aikaan ole ollut. Onhan urheiluchatissa viikottain vieraita, tällä hetkellä vieraslistan täyttää lähinnä "tappeluihmiset" sellaiset ei minua kiinnosta.

Tänä iltana USAn ns. Robinsonit eli selviytyjät taistelivat taas palkinnoista ja koskemattomuudesta. Naiset rökittävät taas miehet jotka eivät taas taida oikein keskittyä tarpeeksi kilpailemiseen... tai jotain.

Äiti opetti ettei pidä surra koskaan toisten surua koska se tekee hulluksi (no se onnistui muutenkin). Minä en usko että siinä olisi ollut kysymys mistään muusta kuin itsensä suojelemisesta. Minä haluan suojella itseäni. Ihmisiä kun ei yksilöidä on paljon helpompi olla. Ei heistä saa tehdä yksilöitä. Jonkun tytär on pahempi kuin vain yksi kahdestakymmenestäkolmesta.

Lapseni nukkuu ja mieheni lähtee töihin. Minä menen nukkumaan. En minä tämän enemmän saanut tänä iltana koottua. Olihan sitä jo tässäkin.

2004-03-20T17:11:00.000+02:00

Kovasti oli kiviä

Kävimme tänään "koru- ja jalokivimessuilla" Jokimaalla. Kovasti siellä oli väkeä ettei oikein meinannut mahtua kulkemaan varsinkin kun kantoi vauvaa. Voi niitä kaikkia ihania kiviä ja koruja joita siellä oli. Jotain tuli ostettuakin. Ostin itselleni hematiittikorvakorut... Minähän kuin oikein innostuisin voisin vaikka ostella kuinka paljon koska olen hulluna koruihin ja pikkuesineisiin. Leevi sai sellaisen kivipeikon mutta ei sitä passaa hänelle antaa koska hänhän tunkee sen suuhunsa. Ihan vaan kauempaa näyttää että katsos kun kaunis vihreähiuksinen peikkopoika.

Sauna on lämpiämässä ja minä menen pian sinne vähän lueskelemaan. Nyt on työn alla Lolitan päiväkirja (en muista kuka sen on kirjoittanut). Toinen näkökulma Lolitan (keksittyyn) tarinaan. Ei kirjastonkirjoja saa viedä saunaan, tuhma tyttö!

2004-03-19T19:39:00.000+02:00

Turkki, miten saatoin unohtaa Turkin. Menimme sinne Kosilta, olimme kolme päivää, palasimme. Olen käynyt Ruotsissa, Norjassa, Kanarian saarilla, Kreetalla, Kosilla, Kreikassa, Italiassa, Vatikaanissa, San Marinossa, Monacossa, Singaporessa, Malesiassa ja Thaimaassa, Ranskassa, Virossa ja Venäjällä, Yhdysvalloissa, Maltalla, Espanjassa, Bulgariassa, Itävallassa, Saksassa, Irlannissa ja Isossa-Britanniassa, Turkissa ja Egyptissä. No nyt se meni kai oikein?

2004-03-19T19:12:00.000+02:00

Jumala otti omansa

Niin ei saa sanoa koska se tekee ajatuksen jotenkin sellaiseksi että kuolema olisi ollut hyväksyttävä koska se oli ns. Jumalan määräys. Eihän Jumala halua olla ilkeä. Ei hänelle voi olla mitään syytä hyväksyä nuoren elämän päättyminen. Niin paljon on ”turhaa”, niin paljon sellaisia joiden olisi kuulunut elää. Jumalan täytyy olla kiero jos Häntä edes on. Eihän voi olla hyvää rakastavaa Isää jos Hän vain päivästä toiseen tappaa ihmisiä joiden kuuluu elää ja jättää niitä henkiin jotka olisivat jo voineet kuolla.

Lattea fraasi on ”Jumalan tiet on tutkimattomat”... Ei kukaan voi tietää mitä hän ajattelee. Olisihan Hän voinut estää sen. Silti niin moni kääntyy Hänen puoleensa ja tuntee saavansa turvaa, siltikin että Jumala ei estänyt pahaa tapahtumasta. Emme me enää elä paratiisissa... Voiko enää tuon tyhmempää sanoa?

Barrikadeilla

Opiskelevat ihmiset ovat nyt innostuneet osoittamaan mieltään... Rajoja pitäisi saada pois tai niitä ei saa asettaa... Eikö sen voi lyhykäisyydessään todeta näinkin kun oikoo muutaman mutkan. Lukiolaiset osoittivat mieltänsä ylioppilaskirjoitusten valinnaisuuden puolesta. Yliopisto-opiskelijat osoittivat mieltään opiskeluaikojen rajaamista vastaan. Ja niin tuli Tuulasta paha... Niin julistivat yliopisto-opiskelijat plakaateissaan.

Minä olen niin rajoittunut etten kykene kaikkea ymmärtämään. Sain perheen lisäystä, sairastuin, kävin läpi hoitojakson ”mielisairaalassa” ja valmistuin viidessä vuodessa. ”Ylimääräistä” minulla ei hirveästi ole, sain kokoon reilut 180 ov. Kunhan osasin venäjää, ei muulla yliopistollisella niin ole ollut väliä työtä hakiessani. Kai se on vähän niin että valmistuminen riippuu siitä kuinka luennot/tentit sattuu sopimaan lomittain ja kuinka laajaa päivää jaksaa tehdä ja siitä kuinka paljon kykenee kerralla omaksumaan eri ”aloja”. Kai siinä joillakin on kyse onnesta.

Jannulla on kaveri joka opiskelee teknillisessä korkeakoulussa jo yhdettätoista vuotta. Oikeasti hän on töissä eikä kai koskaan viitsi tehdä ”lopputyötä” tai suorittaa viimeisiä kursseja. Mutta hän on kirjoilla koulussa, käy välillä jollain tunnilla, yrittää suorittaa jonkun tentin... ehkä vuoden parin välein. Hän on kai sellainen ikiroikkuja joka ei hätkähdä vaikka tulisi jotain opiskeluaikakattoja... Hän vaan käy töissä. Kun taas Jannun toisen kaverin vaimo synnytti kaksi lasta opiskeluaikana ja valmistui seitsemässä ja puolessa vuodessa. Siinä on kyllä puoli vuotta yli sen katon joka nyt haluttaisiin asettaa. Mutta kahdella lapselle saa varmaan puoli vuotta anteeksi. Tai jotain... En minä ole perehtynyt siihen esitykseen, mitä nyt kuulin uutisista.

Suunnitelmien mukaan

Äiti päätti jo lapseni että hänestä tulee lääkäri, hän menee rikkaisiin naimisiin, saa työpaikan, synnyttää tytön ja pojan joilla on ikäeroa kaksi vuotta. Äidistä tuli lääkäri mutta erikoistumisala vaihtui kyllä vuosien kuluessa. Aviomies ei ollut kyllä varsinaisesti ollut rikas. Äiti hankki työpaikan ja tuli raskaaksi. Ensin syntyi se tyttö ja reilun kahden vuoden ja kuukauden kuluttua syntyi poika. Minulla ja Veljellä muuten oli sama LA. Toisella se kyllä laskettiin liikkeistä ja toisella viimeisistä kuukautisista. Minä otin varaslähdön ja Veli makoili aikansa ohi. Sisko pilasi sitten mutsin suunnitelmat. Jotenkin vaan se tapahtui ja äiti ja isi sai sitten pikkuisen vauvan... Minä sain Siskon. Se oli ihan kiva juttu. Eikä äitikään ollut harmissaan tapahtuneesta koska vauva on vauva...oma lapsi... ihana olento.

Äiti sanoi leikillisesti että hän tutki työkseen virtsaamisvälineitä. Jostain syystä monille se assosioitui gynekologiaan. Mutta kun sen tarkkaan miettii niin gynekologi tutkii synnytyselimiä ei virtsaamisvehkeitä. Äitini oli urologi. Hän sanoi aina että on se hyvä ettei hän ole gyne kun hän ei olisi jaksanut kaiket päivät katsella vittuja. Sen sijasta hän tunkikin sitten sormiaan herrahenkilöiden peräsuoliin... Näin tutkitaan eturauhasta. Eturauhaset nousevat näköjään esille useamminkin...18.11.2003 kirjoittelin eturauhassyövästä. Äiti koskaan osannut eritellä miksi erikoistui urologiaan, hän sanoi vain että jonkun sitäkin pitää tehdä. Ehkä takana oli jokin asia jota en todellakaan tiennyt. Enkä lapsena edes tajunnut mitä äiti tekee työkseen, riitti vaan että hän oli lääkäri... Sellaiset pelastaa henkiä ja on urhoollisia. Nykyään tiedän jo vähän enemmän mitä urologiaan kuuluu.

Minulla oli suunnitelmia... Minusta piti tulla ensihoitaja, no ei tullut. Toinen ajatus oli kyllä se että työskentelen kielten parissa, opettaisin tai kääntäisin. Ei se ihan niinkään ole. Naimisiin menin ja olen hankkinut lapsia kuten suunnittelin. Lapsena en todellakaan kuvitellut saavani lasta ”teininä” enkä tietenkään suunnitellut tulevani hulluksi. Mutta onnelliseksi kuvittelin tulevani enkä todellakaan voi väittää etten olisi onnellinenkin... Minä en koskaan ole ollut aivan niin suunnitelmallinen kuin äitini jolla oli jos jonkinmoista suunnitelmalistaa joita hän noudatti orjallisesti... On olemassa myös elämänlista josta löytyy nuo edellä mainitut suunnitelmat, ammatti, lapset, mies yms. Eläkesuunnitelmat kaatuivat siihen että... syöpää ei vaan voitu voittaa.

Muistaissani...

Kerron että lähdemme maanantaina Kuopioon ja sieltä sitten menemme Mummolaani. Lauantaiaamuna taas lähdetään Kajaaniin, siellä asuu Varafaijan veli. Sieltä jatketaan sitten sunnuntaina Pohjoseen. Olemme siellä viikon niin että lauantai- ja sunnuntai käytetään paluuseen. Ollaan yötä jossain kohden matkaa. Poika tulee mukaan. Hän ei olekaan vielä koskaan käynyt Vaaripuolensa luona. Poika joutuu kyllä olemaan viikon pois koulusta. Kyllä sitä vähän miettii että miten tuo nuori herra oikein jaksaa tämän matkaamisen. Paremmin kai kun vanhempansa kun saa nukuksia suurimman osan ajasta. Toivossa on hyvä elää... sano lapamato... Lattea juttu tämäkin. Tänään on latteuksien päivä... Ei sitä aina jos koskaan voi olla muuta kuin lattea!

2004-03-17T17:23:00.000+02:00

True lady

Tämä toinen jakso roolihuijauksesta ei ollut niin hyvä kuin ensimmäinen. Eilinen jakso oli tylsä. Kouluttamattomasta maalaistytöstä yritettiin tehdä yläluokkainen nainen Lontoon seurapiireihin. Ohjelma tuo hyvin esille Iso-Britannian luokkayhteiskunnan. Ensimmäisessä jaksossa kun taas mielestäni tehtiin yläluokkaisesti nuoresta miehestä ”junttipoke” (näin karkeasti sanottuna).

Mummoni on saanut vahvan yläluokkaisen kasvatuksen. Jos ajattelette hänen vanhempansa ovat syntyneet reilut 100 vuotta sitten, 1800-luvun lopussa niin ehkä tajuatte että silloin tässä maassa elettiin erittäin tiukasti luokkayhteiskunnassa. Syntyperä määräsi hyvin pitkälle ihmisen ”arvon”. Se selviää ihan vaikka muistelemalla Hovimäkeä (kakkosen ohjelmasarja).

Mummosta on kasvatettu ”true lady” vaikka sitä ei välttämättä nykyään ehkä arvosteta. Mummo on niin kovin jäykkä ja usein niin hirveän muodollinen. Mutta joskus hän irrottelee esimerkiksi viime keväänä hän oli katsomassa kanssani Ruotsin ja Kanadan välistä ottelua. Ei ”todellinen leidi” pukeudu tennareihin ja verkkareihin, laita lippistä päähän ja kannusta Kanadaa. ”Todellinen leidi” pukeutuu tyylikkäästi, käyttää ”oikeita” kenkiä eikä missään tapauksessa alennu rahvaan sekaan mihinkään niin epäkultturelliin kuin jääkiekko-ottelu. Menisiköhän se niin???

Minä olen kasvanut ”huonossa ilmapiirissä”. Kaikki meni jo pieleen siinä vaiheessa kun isäni valitsi puolisokseen ihan vääränlaisen naisen. Äidilläni ei ollut ”kunnollista” kasvatusta, hän tuli ”huonosta perheestä”. Äiti opetteli kantapään kautta miten leikitään leidiä. Kyllä äiti tiesi aika paljon etiketistä. Äitini lisäksi Mummo opetti meille lapsille sen minkä kykeni. Ihan hyvä, selviän kunnialla lävitse esimerkiksi illallisvastaanotoista. Tiedän mikä vehje on mihinkin sapuskaan ja kuinka syödään esimerkiksi rapu, hummeri tai simpukka. Osaan keskustella ”henkevästi”, kulkea kauniisti ja ryhdikkäästi.

Todellisuudessa olen sitä mieltä ettei äitini sukua voida automaattisesti pitää minään huonona. He eivät tuominneet muita ihmisiä ollenkaan sillä tavalla kuin ne itsetietoiset, itserakkaat, itsekkäät Isäni sukulaiset. Ja kaikkia noita ”itse”termejä on myös minussa. Mutta silti haluan huutaa etten halua nousta kenenkään yläpuolelle, en halua olla parempi kuin muut. Olen... joskus en edes tiedä mitä. Inhoan sitä teennäisyyttä mikä häilyy kaikkien juhlien yllä. Silti itse lähden mukaan siihen, lähden koska minut on opetettu niin. Ja tunnen olevani kotonani huomion keskellä, näytelmän keskellä. Silti olen ihan yhtälailla kotona juhlissa joissa farkuissa ja t-paidassa kitataan kossua ja kaljaa ja puhutaan jääkiekosta, rallista ja tisseistä.

Ehrnrooth on poissa

Ja monethan sen tajusi että Adolf Ehrnrooth oli yläluokkainen, hän oli jopa aatelinen. Käsisuudelma presidentin puolisolle, upseeri ja herrasmies. Sanoivat ettei Suomesta löytynyt tarpeeksi hienoa naista Adolf Ehrnroothille puolisoksi. Hän rakastui Tanskan kuningattaren hovineitiin, Kreivitär Karin Birgitteen.

Mummo soitti että tulisimmeko Helsinkiin katsomaan hautajaissaattoa. Emme viitsineet lähteä kun on tuo pikkuinen tuossa. Mummo oli ollut Vaarin, Siskon, Tuulin ja parin muun sukulaisensa kanssa katsomassa saattueen saapumista Hietaniemeen. Minä katselin hautajaiset telkkarista. Ihme söhläämistä kun eivät ne oikein tienneet minne menisivät ja miten päin lukisivat. No he olivatkin vain ”kansanedustajia” ei yläluokkaisen kasvatuksen saaneita maailmankansalaisia. No leikki leikkinä mutta hivenen se näytti vaikealta löytää oikeaa järjestystä seppeleen lukuun ja laskuun. Tänään näin lehdestä että valtioneuvoston seppeleessä oli eilen kirjoitettu nimi. Ehkä minullakin... Virheitä sattuu.

Seestan kartanossa, Nastolan kunnassa asui aikanaan Ehrnrootheja. He olivat siitä ns. rahasuvusta josta taas Adolf Ehrnroothin ei sanottu olevan (lehdessä oli ettei hän ollut rahasukua). Ei se nyt mitenkään sinänsä tähän liity mutta ajattelin jakaa tämänkin tiedonmurusen teidän kanssa.

2004-03-16T16:54:00.000+02:00

Selityksiä ja selvennyksiä...

Ja vähän muitakin tarinoita... Kaikenmaailman juttuja joita tuli mieli selventää ja selitellä... Kertoa taustaa ja todistaa tietämystään.

Rooleista...

Kyllä minä tiedän että sanaa butch käytetään lesbosuhteissa miehen roolin ottavasta osapuolesta. Kaikkea ei vaan pidä ottaa niin vakavasti, jos minua haluttiin sanoa miesten vaatteisiin pukeutuessani butchiksi niin mitä siitä. Olinhan osittain sitä, otin miehe roolin (ulkoisesti) vaikka halusinkin herättää miesten mielenkiinnon... Olla heille nainen sen illan... Erilaisuus kai kiehtoi, ettei joka ilta ollut sama Riia.

Käytin jonkin verran erilaisia peruukkeja ja hiuslisäkkeitä. Yleisimmin käytetty oli se punainen kiharapilvi jota käytin huorahtavassa roolissa. Se oli helpointa laittaa sillä tavalla että tein nutturan pääni päälle ja liitin kiharapilven sitten sen päälle ja ympärille. Se oli tehty käytettäväksi niin. Peruukkeja, värillisiä piilolinssejä, erilaisia vaatteita ja meikkejä, ei ole ihme ettei poketkaan aina tienneet kuka olin... Ei kukaan kai koskaan täysin nähnyt roolien läpi ja olisi tuntenut ”oikean Riian”. Silti jokaisessa roolissa oli pala minua... Olin Riia vaikka näytin ihan joltain muulta...

Potterista...

Niin siinä uusimmassa Harry Potter kirjassa on todellakin enemmän sivuja kuin muutama sata, tuhat olisi ollut terminä lähempänä kuin se mitä käytin 13.3. Minä nyt en todellakaan ole kirjaan niin perehtynyt että olisin osannut lonkalta sanoa että siinä oli yli tuhat sivua (suomennoksessa). Kunnioitan todellakin Poikani uskallusta ja pitkäjänteisyyttä kahlata kirja lävitse. Kirjan kirjoittaja J.K. Rowling on sanonut että kirjaa ei saa painaa sellaiselle paperille jonka valmistukseen on käytetty ns. Ikimetsää ja GreenPeace on todennut että suomalainen paperi on sellaista, siitä heitto ikimetsien runttaamisesta paperiin (13.3.). Minä en tiedä paljon mitään Lapin hakkuiden vaikutuksesta ”ikimetsään”... Kuka hakkaa ja mitä hakkaa ja mikä jää suojelukseen...?

Ilmaisista kyydeistä

Lahdessa oli aikoinaan muutaman vuoden käytössä sellainen ”etu” että rattaiden/vaunujen kanssa sai yksi aikuinen kulkea ilmaiseksi linja-autossa, kaupunkiliikenteessä. Pari vuotta sitten se poistettiin säästösyistä. Voi itkua ja hampaiden kiristystä...
”Nyt en voi kulkea linkulla, minun täytyy istua kaiket päivät kotona neljän seinän sisällä.”
"Miten voin käydä maksamassa itseni kun lapsi täytyisi silloin jättää vaunuissa keskelle linja-autoa.”
”Linja-autot tulevat myöhästelemään koska äitien maksamassa käynnissä kuluu aikaa.”
”Näinkö Lahdessa tuetaan lapsiperheitä?”
Minulla tuo on vielä ihan yksi ja hailee koska Leevi kulkee liinassa. Minulle tilanne on ihan sama kuin silloin ”etukaudella”. Olisin silloinkin saanut maksaa itse itseni. Kukaan ei olisi tukenut minun äitiyttäni, perheellisyyttäni vain niiden jotka raahasivat mukanaan vaunuja tai rattaita. Eikö sekin olisi ollut pikkaisen epistä? Minun ja Leevin takia ei tarvitse odotella että saamme vaunut sisään. Me emme tuki vaunuillamme linja-auton käytävää. Kenenkään ei tarvitse olla auttamassa minua siinä että saan lapsen sisään ja ulos. Minä kuitenkin olisin maksanut itseni toisin kun ne äidit jotka ottivat vaunut mukaan. Tämä on vaan pikkaisen erilainen näkökanta asiaan. Ja kun Leevi kasvaa, en enää jaksa kannella häntä pitkin kaupunkia ja sitten on rattaat hyödyksi. Silloin tiedän miltä tuntuu maksaa vaikka on äiti. Olen maksanut ennenkin, ei Pojan aikana mitään ilmaiskuljetuksia ollut.

Isästä...

Ihmiset todellakin uskoivat että isäni olisi tehnyt itsemurhan. Onnettomuudelle oli olemassa lähinnä kaksi selitystä, nukahtaminen rattiin tai itsemurha. Toisten onnettomuudella mässäilevistä ihmisistä oli jotenkin ”hienompaa” että se mies olisi tappanut itsensä kuin se että hänen huomiokykynsä olisi herpaantunut. Minä uskon vakaasti että isä vain pikkaisen torkahti ja ajautui tieltä ulos. Isä oli soittanut äidille ettei tule enää yöllä kotiin vaan menee yöksi hotelliin. Seuraavana aamuna puolen seitsemän aikaan meille soitettiin että isä oli tiettävästi joutunut onnettomuuteen. Hetkessä oli ohi sen ihmisen maallinen taivallus.

Matkailusta...

Vuosien aikana on ehtinyt näkemään monta erilaista yhteiskuntaa. Kyllä sitä on jo pikkaisen pohjaa verrata Suomea muuhun maahan. Ei sitä aina voi tykätä näkemästään, slummeista, saasteista, sotkuista, katulapsista.

Olen käynyt Ruotsissa, Norjassa, Kanarian saarilla, Kreetalla, Kosilla, Kreikassa, Italiassa, Vatikaanissa, San Marinossa, Monacossa, Singaporessa, Malesiassa ja Thaimaassa, Ranskassa, Virossa ja Venäjällä, Floridassa, Maltalla, Espanjassa, Bulgariassa, Itävallassa, Saksassa, Irlannissa ja Isossa-Britanniassa, Turkissa ja Egyptissä. Ehkä joku ihan ”selkeä” jäi pois mutta tuossa ne kai on pääpiirteittäin.

En mielellään meni maahan jonka kieltä en osaa. Tämä oli huonosti sanottu koska maat eivät puhu mitään vaan asukkaat. Minä haluan tietää että maassa puhutaan sujuvasti jotain sellaista kieltä jota osaan. Kyllä tuosta listasta löytyy maita joissa en aina ole kohdannut ihmistä jonka kanssa puhuisin samaa kieltä. Minä en yleensä halua vaikuttaa mitenkään eksyksissä olevalta (enhän ole sitä koskaan, aina ei vaan ole ihan varma missä on) tai tietämättömältä. Haluan tulla ymmärretyksi.

Maailman Cupista

Ei sitä varmaan tarvitse selittää tai selventää että Ahonen voitti mäenhypyn maailmanKupin. Kyllähän se tiukille veti, jäi vain 10 pistettä eroa Ljökelsöyhin. Mutta voitto mikä voitto ja sumu oli aikas kamala. Luulin että palkinnot jaettiin jossain teltassa kunnes tajusin että sehän oli sumuseinämä ei teltanseinä.

2004-03-14T15:06:00.000+02:00

Naisena Islamissa

koraanissa sanotaan (4:38) "Miehet olkoon naisten esimiehiä sillä oikeudella, jonka Jumalan on antanut toisille ennen toisia, ja sen perusteella, mitä he ovat antaneet omaisuudestaan". Tämä antaa vähän suuntaa siihen että nainen on todella miestä astetta alempana. Moskeijoissa on erilliset peseytymistilat naisille ja miehille mutta käytännössä naiset rukoilee kotona kotitaloustöiden takia. Yleensä ottaen naisen asema heittelee todella paljon islamilaisessa maailmassa. Naisen asemaan vaikuttaa muun muassa elinkeinorakenne, yhteiskunta muoto sekä taloudelliset tekijät. Koraani laskeutui taivaasta miehen profeetta Mohammedin välityksellä ja islamin historia on lähinnä miesten historiasta. Islamin historiassa on vähän naisia ja yksi niistä vähäisistä on Khadija-niminen leski, jonka kanssa Mohammed avioitui. Heidän avioliitosta tuli neljä tytärtä ja poikia jotka kuolivat jo pieninä. Mohammedin tyttäristä ainoastaan yksi Fatima sai omia lapsia.

Islam ei vaadi muslimeita avioitumaan, mutta suosittelee sitä kumminkin. Musliminainen saa avioitua ainoastaan muslimimiehen kanssa, sen sijaan muslimimies voi avioitua muidenkin kuin muslimien kanssa. Tämä johtuu siitä että uskonto periytyy vain miehen lapsiin. Avioliitossa on yleensä morsian nuori joka kylläkin on muuttumassa opiskelun takia. Nuoren naisen oletetaan sopeutuvan paremmin uuteen mieheen ja hänen perheeseen eikä nainen voi vertailla miestä muihin koska yleensä naiset ovat niin nuoria etteivät ole tavanneet paljon muita miehiä näin oletetaan avioliiton pysyvän parempana.

Islamiin kuuluva moniavioisuus on itse asiassa monivaimoisuutta eli vain miehellä on oikeus ottaa useampia aviopuolisoita. Moniavioisuus periytyy islamin alkuajoilta siihen aikaan moniavioisuus sallittiin lähinnä jotta valloituksissa leskiksi jääneet saisivat turva ja suojapaikan. Moniavioisuuden syitä voi olla esimerkiksi seuraavat asiat miehen ensimmäisen vaimon lapsettomuus tai jos mies on ulkomailla töissä.

Perheessä suhtaudutaan tyttöihin ja poikiin eri lailla. Poika on se odotetumpi osapuoli ja joskus tytön syntymä on jopa pettymys. Koska naisen asema paranee pojan syntyessä yleensä naiset jopa hoitavat poikia paremmin. Naiset imettävät poikia pidempään joskus jopa kaksi kertaa pidempään. Toinen syy lyhyemmälle imetykselle voi olla se että yhdyntää imettävän naisen kanssa on vältelty ja koska tytön tuoman pettymyksen jälkeen on haluttu poika on haluttu raskaaksi mahdollisimman nopeasti jolloin imetys on lopetettava mahdollisimman aikaisin.

Lapset kasvatetaan kunnioittamaan omia vanhempiaan ja etenkin isää. Isää on toteltava paremmin kuin äitiä. Toinen tärkeä opittava asia on hyvät tavat ja joustavuus. Myös toisten huomioonottaminen, hyväntekeväisyys sekä kielellinen taidokkuus ovat tärkeitä. Sekä tytöille että pojille pyritään luomaan hyvä itsetunto, mutta pojat saavat osoittaa sen ulospäin kunnianhimona, kun taas tytöiltä odotetaan vaatimatonta käytöstä. Noin neljän vuoden ikäisenä poika siirtyy pois naisten maailmasta miesten maailmaan. Isän tehtävänä on siitä lähtien karaista ja kehittää pojan luonnetta.

Islaminkulttuurissa on tyypillistä jakaa maailma miesten ja naisten maailmaan. Avioituessaan tytöt siirtyvät äidin luota anopin luo, mutta joka tapauksessa pysyy naisten maailmassa. Tyttöjen ja poikien eri asema voi myös olla sidoksissa siihen että perheen kunnia on sidoksissa tyttärien siveyteen joten tytöt koulutetaan siten että he välttelevät miehiä ja välttävät epäilyttäviä tilanteita. Perheen kunniaa loukannut tyttö voidaan jopa tappaa jotta perheen kunnia palautuisi.

Monille on viitan tai huivin käytössä perusteena vanha kulttuuriperinne. Koraanista ei löydy suoraa määräystä naisen huivipakolle. Vartalon, hiusten ja kasvojen peittäminen on pikimmiten kulttuurisidonnainen asia kuin suoraa seurausta islamista. Naiset peittävät itsensä miesten (irstailta) katseilta ja ovat ”turvassa”. Useimmat, jotka muuttavat Eurooppaan, hylkäävät hunnun, mutta osa käyttää huntua osoittaakseen että eivät kuulu eurooppalaiseen tai amerikkalaiseen kulttuuriin.

Naisilla on useissa islamin maissa lukutaito huonompi kuin miehillä vaikka koraani sanoo että naisia pitää opettaa. Naisten asema työmarkkinoilla on riippuvainen maan yleisestä elintasosta ja poliittisesta tilanteesta. Esimerkkinä voidaan pitää Algeriaa jossa naisia ei rohkaista työssä käyntiin koska työttömyys on muutenkin niin suurta. Naisia ei päästetä uskonnollisiin virkoihin mutta silti heille on korkea-arvoisia virkoja kuten lääkärin virkoja koska miehet ei saa tutkia naispotilaita. Kaikkialla soveliaana ei kuitenkaan pidetä sitä että nainen on töissä vieraan miehen läheisyydessä tai joutuu ottamaan käskyjä vieraalta mieheltä. Politiikassakin on huomattavasti vähemmän naisia kuin miehiä vaikka naisen toimiminen poliittisena johtajana ei ole islamissa kiellettyä. Kysymys on kai lähinnä siitä että islamilaisissa maissa eletään vuosisataisen perinteen mukaan ns. miesten yhteiskunnissa.

En minä millään voinut tätä kaikkea kaivaa älyni nystyröistä, osittaisena lähteenä on ollut kirja; Helena Allahwerdi ja Helena Hallenberg: Islamin porteilla.

2004-03-13T15:19:00.000+02:00

Muslimina Espanjassa

Minun kaverini Heta asuu Espanjan rannikolla miehensä, 4 lapsensa ja anoppinsa kanssa. Hetan mies on kotoisin Pohjois-Afrikasta ja muslimi. Hetakin kääntyi muslimiksi, sen hinnan hän oli valmis maksamaan mahdollisuudesta olla rakkaansa kanssa ja sen että asuu samassa asunnossa miehensä äidin kanssa. Hetan mies taas taipui siihen kun Heta sanoi ettei hän koskaan asu Afrikassa.

Minä olen kai niin ”feministinen” että minua välillä ihan hirvittää miten se islam ja sen sivussa vakiintuneet tavat ovat muuttaneet Hetaa. Heta käyttää huivia peittämässä hiuksiaan, hän ei käytä meikkiä eikä hajusteita. Hän pukeutuu tummiin kaapumaisiin vaatteisiin. Housuja hän voi käyttää kotinsa ulkopuolella vain jos takki yltää nilkkoihin saakka. Aluksi hän meni harvoin ulos ilman miestään tai anoppiaan mutta se muuttui liian hankalaksi ja nykyään hän kulkee yksinkin (kunhan muistaa välttää kontaktia vieraisiin miehiin). Mutta minun on ymmärrettävä että Heta on itse valinnut tapansa elää (se minun vaan täytyy uskoa jos Heta niin minulle kertoo).

Minusta on jotenkin kamalaa että minulla on niin paljon ennakkoluuloja muslimeista, miehistä varsinkin. Välillä jokin minussa yrittää sanoa että Heta huijaa koko ajan. Hän pelkää niin miestään ettei uskalla edes suomeksi minulle kirjoittaa että vihaa maailmaansa. Mutten kuitenkaan oikeasti usko niin. Heta ei elä niin pakosta vaan omasta halustaan. Hänellä on myös oma vapaus ja elämä kodinkin ulkopuolella. Hän käy osa-aika töissä hotellilla jossa hän voi käyttää kielitaitojaan hyväksi, varsinkin suomea. Se minua välillä vähän mietityttää että miksi Heta ei ole käynyt kertaakaan Suomessa lastensa syntymän jälkeen. Niin pieniä kun ei voi altistaa sellaisella asialle kuin lentomatka tai pitkä matkustaminen.

Olen minä käynyt heillä ja Hetan mies on todella mukava ja tuntuu käsittävän hyvin sen etten tunnusta hänen kanssa samaa uskontoa. Kunnioittaakseni heidän vakaumustaan pukeuduin heille mennessäni peittäviin vaatteisiin ja kietaisin hiukseni huiviin. Heta ja Hetan anoppi juttelivat kyllä mieheni kanssa ja Hetan mies puhui kanssasi mutta koskea emme saaneet vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Jannu ajatteli että kysymys oli kai enemmänkin sen erilaisen vakaumuksen korostamisesta kuin niinkään siitä että he olisivat kovin tiukkapipoisesti uskoneet islamilaisiin tapoihin.

Ai niin, tuo otsikkoa! Ajatelkaa että tämä oli pohjustusta tälle jutulle, valaisevaa kerrontaa siitä kenestä oli kysymys, Hetasta. Puhuin Hetan kanssa puhelimessa niiden Madridin iskujen jälkeen. Hetaa pelottaa että jos iskujen tekijöiksi paljastuu Al-Qaida niin heidän olonsa Espanjassa tiukentuvat kun ihmiset syyttävät heitä siitä mitä tapahtui vaikkei kukaan heistä kannata tippaakaan pyhää sotaa, tappamista sen takia että ollaan vääräuskoisia. 11.9. jälkeen Heta sai kuulla huuteluja huivinsa takia ja välillä hän sai todella pelätä. Mutta hän jaksoi seisoa uskonsa takana ja miehensä rinnalla. Nyt häntä pelottaa taas kun iskut tapahtuivat ”omalla maalla”. Heta sanoi että eivätkö ne hullut ymmärrä että teoillaan he heikentävät vain muiden muslimien asemaa maailmalla. Olisiko ajatus sekin että on väärin olla muslimi ”vihollisvaltiossa” (tämä vika oli minun ajatus, ei Hetan).

Potterina Tylypahkassa

Ihan have to pakko saada se uusi Potteri uskoi niin moni. Poika oli tavannut kyseisen opuksen jo paljon aiemmin alkukielellä (Harry Potter and the Order of the Phoenix). Osa kavereista oli kateellisia kun Poika saattoi ottaa varaslähdön mutta mahdollisuus oli jokaisella (A-enkkua lukeneella) koska luettuaan opuksen Poika oli valmis lainaamaan sitä muille. Kyllä minä sain välillä auttaa vaikeiden lauserakenteiden selvittämisessä puhelimitse, sähköpostilla ja välillä faksitse. Siinä missä minä luen kirjoja alkukielisinä melkein yhtä hyvin kun äidinkielelläni niin Poika tarvitsee vielä oppia, onhan meillä ikäeroakin aika paljon ja koulutuseroa...Poika on vasta ala-asteella. Mutta on upeaa että hän kasvattaa omaa kielitaitoaan tarttumalla usea satasivuiseen romaaniin. Täytyy kyllä tosiaan kunnioittaa Pojan suoritusta.

Suomen ensimmäiset Feeniksin killat täältä!
Ainakin Helsingin, Kirkkonummen, Kotkan, Lahden, Lohjan ja Rauman Info-kirjakaupat avaavat luukkunsa to-pe yönä klo 00.01. (lähde)

En ole lukenut yhtään Harry Potteria joten en voi tippaakaan arvostella niitä vaikka en usko että kenenkään ihan niin Have To Pakko saada kirja että pitää jonottaa kirjakaupan ulkopuolella että 0.01 pääsee sisään ostamaan kirjaa. Sen jälkeen on varmaan ihan Have To Pakko lukea se... En tiedä? Yksi on varmaa, haluan lukea kirjat alkukielellä... Haluan myös aloittaa ensimmäisestä aluksi ja jatkaa siitä sitten eteenpäin jos joskus ne kirjat lukaisisin. Kai sitä vähitellen pitäisi jostain hankkia ne kirjat alkukielisinä jotta tietää mikä on niin hirveän ihanaa. Tietää että mitä ei voinut suomalaiselle paperille painaa kun ikimetsät on runtattu siihen paperiin.

Hentona television äärellä

Kyllä te sen tiedätte että olisin halunnut olla ensihoitaja, välillä haluan sitä vieläkin. En tiedä onko sillä mitään tekemistä sen kanssa että tykkään katsella sairaalasarjoja. En minä tiedä mutta seuraan kuitenkin hyvin tarkasti Holby Cityä, Teho-osastoa, Kovaa lääkettä... Mitähän vielä... Lentäviä lääkäreitä silloin tällöin kun tässä on kotosalla oltu.

Tämä oli vain pohjustusta... seuraavaksi se ”juttu-osa”. Joku aika sitten Kovassa lääkkeessä (nelonen perjantai 23->) oli sikiö jolla oli sama vaiva kuin Junnulla. Hänet leikattiin raskausaikana ja kaikki saattoi päättyä hyvin. Tunsin aivan valtavaa katkeruutta siitä että asun Suomessa. USAssa kaikki olisi ollut toisin. Ymmärsin kyllä että sarja oli fiktiivinen mutta luulen että se oli kuitenkin tehty todellisten mahdollisuuksien pohjalta. Mutta tosi asia on se että siinä rakenneultrassa jossa kävin ei huomattu että sydän oli viallinen. Asia selvisi vasta vauvan synnyttyä. Juniorin vasenkammio oli alikehittynyt eikä siitä ollut yhteyttä aorttaan. Oikeastaan tuo lause on vaan ulkoa opittu sananparsi. En koskaan ole ihan täysin ymmärtänyt mitä se tarkoittaa, en edes halua. Sillä ei ole väliä, vauva kuoli kuitenkin. Ei se siitä miksikään muutu.

Jos Jannu olisi tiennyt mitä kovassa lääkkeessä tapahtuu, hän ei olisi antanut minun nähdä sitä ilman että oli itse paikalla. Mutta se saapui niin yllättäen, sikiöllä on alikehittynyt vasenkammio, siis mitä sinä telkkari kerrot. Ette te saa minun onnettomuuttani riepotella telkkarissa. Ette te saa kertoa että USAssa olisi asiat voitu hoitaa. Suututti ja satutti. Pelotti, halusin sulkea telkkarin, halusin nähdä kaiken loppuun. Halusin pelastautua, halusin kiduttaa itseäni. MIKSI TÄMÄN PITI TAPAHTUA MINULLE?!?

Ylpeänä kotimaassaan

Olisi kiva sanoa ettei koskaan olisi tippaakaan hävettänyt olla suomalainen. Silloin kun Singaporesta palatessa suomalainen tuhannen kännissä ollut mies puristeli lentoemäntää tisseistä, möykkäsi ja haisi kamalalle mietin hetkittäin että voisinpa olla jostain muualta. Mutta tajusin kuitenkin ettei se ihminen voinut minua täysin nolota suomalaisena koska itse käyttäydyin hyvin. Minä en ole koskaan halunnut muuttaa tästä maasta pois koska tämä on hieno maa. Mitä enemmän olen käynyt ulkomailla sitä enemmän olen tajunnut että haluan asua Suomessa.

Täällä on siistiä, riippuu siitä mihin vertaa... Singaporessa oli todella siistiä mutta roskaamissakotkin oli sen mukaiset ja siivoja arsenaali mittava. Mutta monissa muissa paikoissa kuten kreikan saaristossa, Malesiassa, Thaimaassa, Venäjällä yms oli todella siivotonta tähän maahan verrattuna... Ilmanlaatu on paljon parempi kuin monissa muissa kaupungissa ympäri maailman. Johtuu kyllä siitä että täällä asuu niin pirun hintsusti väkeä. Perusturva on paljon paremmalla tasolla kuin monissa muissa maissa... esimerkiksi Japanissa ei ole minkäänlaista (valtiollista) työttömyysturvajärjestelmää. Okei, tämä kuulostaa tosi haljulta... Lopetan typerän todistelun. Jos joku tykkää asua Suomessa niin täällä on kivaa. Jos ei joku täällä viihdy niin johan sitten kaikki on perseellään.

Kovin moni toitotti 2001 mömmöm-kisojen jälkeen häpeävänsä olla lahtelainen. He vaikka mieluummin valehtelevat kun kertovat olevansa lahtelaisia. Talkoolaiset eivät kehtaa pitää MM-2001 takkeja kun niin hävettää. Minusta tuommoinen on lapsellista. Asia kun ei ollut tippaakaan lahtelaisten vika. Tai ehkä sen verran että suomalaiset odottivat menestystä kotikisoissa ja lahtelaiset ovat tiettävästi suomalaisia. Minä pidän päässäni ihan rohkeasti MM-2001 ilves-pipoa ja sarjaan kuuluvaa kaulaliinaa kaulassani. Täällä järjestettiin upeat kisat ja käryt olivat valitettavia mutteivät talkoolaisten tai lahtelaisten vika.

Olen nyt asunut Lahdessa pikkaisen kauemmin kuin Helsingissä. Koskaan en ole itsenäni mieltänyt helsinkiläiseksi vaikka olenkin siellä useita vuosia asunut, siellä syntynyt... Vaikka voidaan ajatella että juureni ovat siellä juuri kaikkein syvimmillään. Olen viihtynyt Lahdessa ihan hyvin. Täällä on suunnilleen kaikki perseellään jos on uskominen yleisönosaston jurputuksia. Minä viihdyn, mieheni viihtyy ja poikamme kasvaa täällä. Täällä missä ei saa kulkea ilmaiseksi linkussa... Ei paljon haittaa...

Voittojana Amazonilla

Jos vain mitenkään on mahdollista löytää tietoa netistä niin käyn katsomassa missä järjestyksessä ihmiset äänestetään pois, kuka voittaa yms. Minä olen kai niin kärsimätön että haluan tietää että kuka voittaa. Minusta on myös jotenkin mukavaa katsella ohjelmaa kun tietää jotain enemmän kuin kisailijat silloin. Kävin tässä katsomassa Survivor kuutosen tapahtumia.

2004-03-12T15:44:00.000+02:00

Portsareita ja muita rooleja

Tiistaina klo 19 tulee roolihuijaus ohjelma. Ekassa osassa yläluokkaisesta maalaishomosta yritettiin tehdä uskottava lontoolaisportsari. Siinä onnistuttiin aika hyvin.

Minun mieheni työskenteli pokena silloin kun me kohtasimme yökerhon ovella. Jannulla kyllä oli ?päivätyökin? kuten monilla pokeilla. Jannu vaan roikkui silloin tällöin kaverinsa tuuraajana. Jannu oli iso mies ja harkannut taistelulajeja. Hän osasi laittaa rettelöitsijät kuosiin. Sellaiset olivat hyviä ovelle. Jannu aloitti ?ovella päivystämisen? opiskeluaikoinaan kun joku samasta seurasta oli ovella ja sano että yrittäjä tarvitsisi uutta verta hommiin. Jannu sanoi ettei se kummempaa hommaa kuin moni muukaan työ. He tekivät poliisien hommia pienemmillä valtuuksilla... Tai jotain sinne päin.

Kun olin Hesassa opiskelemassa vedin usein rooleja kun iltaisin olin baanalla. Yksi lempirooleistani oli ?butch? eli pukeuduin miesten pukuun, miesten kenkiin ja laitoin hiukseni nutturalle ja hatun päähän. Kauempaa menin täydestä miehestä mutta lähempää näki että kasvot olivat naisen. Toinen rooli jossa viihdyin oli suunnilleen tuon vastakohta. Pukeuduin mustiin yli polven yltäviin saapikkaisiin jossa oli 11 cm piikkikorot, minihameeseen, pikku jakkuun/takkiin ja toppiin. Yleensä harjasin hiukseni päälaelle nutturalle ja laitoin hiuslisäkkeen. Oikeastaan ?butchina? sain todella paljon vähemmän seksiehdotuksia mieheltä kuin ?huorahtavana? punapäänä.

Jos pukeuduin mustaan nahkaiseen minihameeseen, mustiin ylipolven saapikkaisiin, punaiseen pitsiseen bodyyn ja mustaan nahkajakkuun johon oli tehty selkään punaisia lieskoja niin kyllä oletinkin että minulle puhuttaisiin helvetisti seksistä. Oletin että minua kourittaisiin ja hipelöitäisiin. Mitä muuta sitä oikein voisi olettaa kun kadulla menisi täydestä huorasta. Rooleilla, pukuleikeillä voi paljon vaikuttaa siihen miten miehet suhtautuvat naiseen. Huomasin sen että esimerkiksi ?leidinä? sai paljon vähemmän huomiota kuin ?huorana? ja vähiten kai ?butchina? tai sitten ?hiirulaisena?. Siinä roolissa en aina onnistunut koska en ole luonteeltani mitätön ja syrjään vetäytyvä. ?Leidi? oli nainen jolla oli niskassa nuttura, jakkupuku (jossa oli pitkä hame), matalakantaiset avokkaat ja todella hillitty meikki.

Kun näin Jannun, rakastuin häneen heti. Oikeastaan se oli kummallinen tunne koska en ollut aikaisemmin rakastunut sillä tavalla ensi silmäyksellä. Ensin kyllä selitin itselleni että se oli seksuaalista kiinnostusta joka vain kasvoi kun mies kieltäytyi. Minun oli vaikea myöntää itselleni että saattaisin olla rakastunut. Kun tapasin Jannun ekaa kertaa olin ?farkkutyttö?. Minulla oli Leviksen 501, Leviksen farkkutakki, musta poolo ja buutsit. Hiukseni oli tupeerattu kehystämään kasvojani ja silmät oli rajattu mustalla ja huulissa vähän huulikiiltoa. Pelkäsin etten koskaan enää kohtaisi häntä. Jokainen reissu siihen paikkaan tuotti pettymyksen kun se mies ei ollut siellä. Sitten minua onnisti, Jannu oli paikalla taas. Tiesin etten voi antaa hänen häipyä taas maailmastani. Olin ?kesäheinä?, minulla oli kukkamekko, meikkiä niin ettei sitä havainnut ja hiukset parilla palmikolla. Hänellä kävi parempi tuuri kuin ?Farkkutytöllä?, hän sai sovittua treffit Jannun kanssa. Jannu näki minut vielä monissa rooleissa ennen kuin aloimme stylaa kunnolla ja minä jätin roolini ja mieheni ja annoin itseni Jannulle.

Ja kuka niistä olisi ollut edes minä. ?Leidi? oli kai lähinnä sitä naista joka minusta tuli kun lopetin ?huoraamisen?. Päivisin esim. Luennoilla pukeuduin usein housuihin/farkkuihin ja neulepuseroon tai paitapuseroon. Pidin mielelläni hiukseni kiinni, letillä, nutturalla tai ponnarilla. Mutta ei kai niistä ?rooleista? kukaan ollut eiminä, ne olivat minun erilaisia puolia. Ja kyseessä oli eniten vain se että pukeuduin eri tavalla. Luonteeni ei niinkään koskaan muuttunut, vain ulkoasu. Mutta totuus on se että viihdyin valtavan hyvin ?lutkana, huorahtava?. Rakastin sitä kun sain huomiota. Vaatteilla ja muulla ulkoasulla oli kyllä vaikutusta siihen millaiset miehet ottaa yhteyttä. Osa hakee sellaista seuraa jolla olisi samat kiinnostuksen kohteet tai jotain?

2004-03-09T14:21:00.000+02:00

Nyt se sitten myrkyn lykkäsi

Nyt vedettiin herneet nenään. Joku tai aika moni oli nähnyt aikuisen miehen kikkelin. Varmaan kokonainen sukupolvi Salpausselän kisoissa olleita lapsia kasvaa vinoon koska he näkivät jotain niin pahaa. Minun mielestä esityksen huonointa antia oli toisen ihmisen ampuminen ilotulitteilla, se jos mikä on typerää. Se että kaksi nuorta miestä juoksenteli jonkun aikaa stadionilla alisti kädet enimmäkseen sukupuolielimiensä päällä ei mielestäni mitenkään ollut pahaa. Minä en ymmärrä mikä siinä on niin kamalan pahaa että joku näkee monen kymmenen metrin päästä tuskin ei mitään ja mitä sitten vaikka toisen ihmisen sukupuolielimet näkyisivät jos hän täysin vapaasta tahdosta on riisuuntunut.

Väkivalta on huomattavasti sallitumpaa elokuvissa ja TV-ohjelmissa kuin peniksen näyttäminen. Tämän kuulin eräästä dokumentista joka käsitteli seksin ja alastomuuden esittämistä elokuvissa vuosikymmenien aikana Yhdysvalloissa. Jotenkin kai käsitetään että miehen sukupuolielimen näkemisellä olisi jotenkin huonompi vaikutus nuoreen kuin toisen ihmisen tappamisella. Sukupuolielimet ovat tabuja. Suomessa saunakulttuuri ehkä hivenen lievittää sitä shokkia joka aiheutuu alastoman ihmisen näkemisestä.

Tästä tämä nyt sitten alkunsa (kuva). Ehkä asia olisi ollut jotenkin vielä hyväksyttävissä jos ihmisille olisi annettu mahdollisuus pelastaa lapsensa siltä saastaiselta pippeliltä mutta kun varoitusta ei tullut. Ehkä ihmiset eivät vain tienneet että ketä nämä ”hullut” olivat. Jos minun nappulani olisi ollut niin herkkä tai suojeltava ettei hän olisi saanut nähdä vieraan miehen kikkeliä niin olisin kyllä pelastanut hänet pois katsomosta jo siinä vaiheessa kun toista ihmistä ammuttiin ilotulitteilla. Se olisi ollut minulle jo tarpeeksi suuri sysäys pelastaa lapseni jonkin pahan näkemiseltä. Mutta ihmiset eivät kai sitten pelastautuneet koska tuohtuneena ilmoittivat että he ja heidän lapset ovat nähneet PIPPELIN.

Vaikka Duudsonien temput mielestäni ovat aivan älyttömän typeriä niin en kokenut että minun tarvitsi estää Poikaani näkemästä niitä. Kun asiat on puhuttu selviksi ja sovittu pelisäännöt niin voi vain toivoa ettei temppuja kokeilla koskaan itse. En minä voi tietää kuinka pahoja vaikutuksia temppujen tai alastoman ihmisen näkeminen aiheuttaa Pojalle. Voin vain olettaa että hän on järkevä poika. Alastomia miehiä hän on nähnyt ennenkin ja jopa juoksentelemassa lumessa (ei kuitenkaan sen julkisemmalla paikalla kuin järven jäällä). Eivätkä nämä ihmiset olleet hänelle sen tutumpia kuin äitinsä miehen kavereita. Mutta tärkein sana onkin sukupuolielinten sijasta JULKINEN... He esiintyivät julkisella paikalla hiihtokilpailujen päätteeksi... Se yhdistettynä kikkeli heiluskellen kirmaamiseen on sitten se RIKOS. Sille löytyy tukea Suomen laista... Ja jos rikosilmoitus tehdään on kai järkevää myös hutkia ne sakot.

Extreme Duudson -stuntryhmän kaksi jäsentä saa Lahden poliisilta kumpikin 30 päiväsakon sakkolapun sukupuolisiveyden julkisesta loukkaamisesta. Duudsonit Jukka Hilden ja Jarno Laasala riisuivat itsensä alasti Salpausselän kisojen iltaohjelmassa. Järjestäjiä ei ollut varoitettu asiasta. Näkemässä oli parituhatpäinen yleisö, jonka joukossa oli paljon lapsiperheitä. Poliisi neuvottelee sakkolinjasta vielä syyttäjän kanssa. Duudsoneilla on mahdollisuus valittaa sakoista tiedoksiannon yhteydessä. Jos parikymppiset, televisiosta tutut pohjalaismiehet eivät maksa, sukupuolisiveellisyyden rajat määritellään Lahden käräjäoikeudessa. (Iltasanomat 9.3.2004)

2004-03-08T18:43:00.000+02:00

Montussa ja sen ulkopuolella!

No nyt sitä on taas koettu yhdet Salpausselän kisat. On nähty kun kolme aikuista miestä tekee temppuja jotka varmaan suurimman osan mielestä on aivan typeriä, törkeitä. On nähty Mannisen ”ylivoima” ja Kuitusen taistelu... Ahosen taipuminen kolmanneksi. Ja varpaita paleli. Milloin kelläkin...

Perjantaina aloitettiin 15.45 aikaan paikkojen valtaaminen. Neljältä tuli ensimmäinen poikanen ales tornista, se oli 16v. Ryynänen. Sitten niitä putosi sieltä ukko toisensa jälkeen kunnes Manninen sinetöi homman hyppäämällä. Sitten alkoi kansainvaellus kohden toista katsomoa jossa seurasimme osittain masentavatkin sprinttihiihdot. Minä kun aina toivoisin että suomalaiset pärjäisi. Yhdistetyn sprintti sai sitten vähän enemmän volyymiä irti katsojista. Manninen varmisti jo maailmancupin voittonsa ja siitä se hulina sitten vasta alkoikin. Nuori (15v.) Anssi Koivuranta taisteli upeasti 24. ja cupin pisteille.

Illan päätteeksi Extreme-Duudsonit vetivät show’nsa. He saapuivat moottorikelkan perässä sohvassa joka oli väritetty ruotsin lipun väriseksi. Sitten he tuikkasivat sohvan tuleen ja iloisesti se paloikin. Jarppia ammuttiin ilotulitteilla. Lopuksi Jarppi ja Jukka heittivät vaatteet pois ja seisoivat lumilingon nostamassa lumipöllyssä. Poika oli innoissaan kun näki Duudsonit livenä. Enkä minäkään ole sitä mieltä että kyseinen toiminta olisi tuomittavaa esittää Lahden hiihtostadionilla hiihtokisojen jälkeen. ”Sairastahan” tuommoinen on ja ei se ole hyvä roolimalli Pojalleni. Mutta hän ymmärtää että temppuja ei missään tapauksessa pidä matkia. Olen kai osittain sitä mieltä että se on harmitonta ajanvietettä (jos KUKAAN ei matki temppuja!).

Iloisia ilmeitä sprinttiviesteistä. Miehet pääsivät finaliin ja siinä viidenneksi . Se lämmitti kovasti mieltäni. Palolahti oli 2001 MM-kisoissa sprintin melkein kolmonen. Muistan sen, olin silloin myös stadikalla. Naisten toinen sija oli kanssa kiva juttu. Kyllähän sitä ehti jo hetken luulla että he voittaisivat mutta Manniselta loppui voimat, norjalainen oli kovimpi. Kaikkihan sen kai muistaa että 2001 Manninen voitti sekä karsinnan että kaikki erät joissa oli. Jos olisi ollut vuosi 2001 niin Pirjo olisi pessyt ja lingonnut norjalaisen mutta kolme vuotta on kulunut ja voimasuhteet on muuttuneet. Yhdistetty meni lopulta pikkaisen samaan tyyliin kuin edellisenä päivänä muttei kuitenkaan... jotain yhtäläisyyksiä löytyi.

Ja otetaanpas iltamäelle ihan uusi kappale, legendaarinen iltamäki on palannut. Viime vuonna se oli henkilökohtainen, nyt taas joukkueiden välinen. Ihmisiä oli paljon... Ja niin moni olisi toivonut Suomen voittavan mutta norjalaiset ovat nyt todellakin iskussa. Kyllähän siellä useampi harmin huohahdus kuului kun norjalainen ylitti suomalaishyppääjän pituuden. Ei suomipoika huonosti hypännyt, ei minun mielestäni eikä monien muidenkaan. Monta voittoa on illalla koettu mutta myös katkeria häviöitä... Tämänvuotinen oli selkeää toisen joukkueen ylivoimaa. Sitten vielä ilotulitus. Jannu vei Leevin kauemmaksi koska pamahdukset olisivat voineet olla hänelle ihan liikaa. Länsiauto 25v. ihan hieno ilotulitus. Joka vuosi tuntee että tämä on hienompi kuin viimevuotinen. Johtuu vaan siitä että silmät nauttii hetkestä ja aivot ei enää muista tarkkaan.

Sunnuntaina Jannu meni Pojan kanssa Messilään. Minä menin Leevin ja Annin kanssa Monttuun ja Stadionille. Ensin katsottiin naisten hiihto. Ei miehistä niin väliä kun ne on niin huonojakin. Lauantai oli jo niin pitkä päivä ettei huvittanut koko päivää roikkua Hiihtostadionilla. Saavuin Monttuun suurin toivein. Ensimmäinen kierros ei sitä tuhonnut mutta toinen kierros oli karvas, 0,2 pistettä enemmän niin etumatka olisi kasvanut 20 pisteellä nyt se kapeni. Joopa joo, toivon niin kovasti että Ahonen saisi voittaa maailmancupin. Voittaa jos hyppää tarpeeksi hyvin, 172 pistettä, kolme kilpailua... Huh huh, vetääkö jännäksi???

Uskon vakaasti ettei lapseni kehitys siitä mitenkään kärsi että hän joutui viettämään kolme päivää hiihtolajien kilpailujen parissa. Hän jopa nautti siitä että sai seurata kaikkia niitä ihmisiä. Ei Leevi kilpailijoista välittänyt vaan muista katsojista, heiluvista lipuista ja värikkäistä vaatteista. Ruoka oli sopivan lämpöistä ja varmasti hyvän makuista. Sitä oli tarjolla äidin paidan sisällä toivottavasti riittävä määrä. Poika kärsi hetkittäin tylsistymisestä ja varpaiden kylmenemisestä. Mutta täysin itse hän pyysi päästä tänä vuonna Salppurilla kanssani. En minä häntä vaatinut enkä pakottanut ja hän sai lähteä pois heti kun halusi. Mutta hauskaa kuulemma oli ollutkin vaikka välillä ei tapahtunut mitään.

Tulokset Salpauselän kisoista 2004.

2004-03-04T17:17:00.000+02:00

Urheilullista…

Olin kai jokseenkin huolimaton kun en kertonut että ensiviikonloppuna perhe käsitykseen kuuluu myös Poikani. Ostin hänelle sellaisen koululaislipun silloin kun niitä oli myynnissä. Perhe kun perhe, tarvitseeko tuota aina niin ruveta erittelemään. Poika tulee tänne, sitten mennään stadionille Suomenliput käsissä. Sunnuntaina on laskettelupäivä. Niin on sovittu. Lauantaina kai ainakin päivällä monttuun koska ei sillä Pojan lipulla muuten ole mitään hyötyä...Ei sillä ole niin väliä. 20 euroa ja Riia&Jannu&Leevi pääsee Stadikalle heiluksimaan. Kyllä se Manninen on huomenna suomalaisista suurin voittaja suosikki, ainakin tämän Riian mielestä. Duudsonit tulee huomen illalla Stadionille vetämään shownsa ja sitä jos mitä Poika odottaa.

Poliittista...

Jäätteenmäen oikeudenkäynti alkoi eilen. Katsoin sen kolmosen koosteen aiheesta samalla kun luin Kahdesti kuollutta (Holt). Minä ei silleen tuo koko juttu hetkauta... Ja pikku jutustahan siinä on oikeusopillisesti kysymys. Pari hassua ehkä jokseenkin salaista tietoa pujahti Jäätteenmäen faksiin... En tiedä onko totta että joku ulkomainen toimittaja olisi sanonut että oli hyvä että Jäätteenmäki vaihtui Vanhaseen koska Vanhanen on helpompi lausua ja kirjoittaa.

Itälä pisti sitten pillit pussiin puheenjohtajana. Se arvovaltatappio puoleen eduskuntaryhmänjohtajan valinnassa taisi sitten olla viimeinen niitti. Nyt hän menee sitten taistelemaan samoille tantereille Jäätteenmäen kanssa.

Entistä...

Minä tajusin kyllä lapsena että minä olin jotenkin erilainen. En pelkästään sen faijattomuuden takia vaan senkin takia mistä minä olin kotoisin. Minä vihasin välillä sitä. Sitä että minua nimiteltiin hesalaiseksi ylpeilijäksi. Tietty pieni lapsi kerto innoissaan toisille jotain sellaista joka oli omasta mielestään tärkeää. Nykyään sitä vasta tajuaa sen että olisi kannattanut pitää turpansa kiinni. On väärin olla erilainen ja kerätä huomiota ja minähän halusin vain kavereita! Minä kerroin minun isovanhemmista, sekä Savossa että Hesassa. Kerroin meidän ulkomaan matkoista (jotka mummo ja vaari kustansi) ja kaikesta sellaisesta mitä minä koin elämässä. Jostain syystä ne poikkesivat siitä käsityksestä joka lapsille kotona annettiin. Äiti oli varma että niissä lasten sanoissa kuulsi osittain myös heidän vanhempiensa ääni. Hei äiti noi kävi Teneriffalla hiihtolomalla. Saatanan hesalaisylpeilijät, tokaisee vanhempi. Kierre on valmis???

Loppujen lopuksi kukaan ei enää muistanut niitä vanhoja asioita ja aloin olla yksi heistä kunnes olin taas uudessa tilanteessa uusien ihmisten edessä ja olin taas erilainen. Olin vanhempi kun muut enkä asunut kotona. Olin muka ylpeä ja rikas... Minä en ollut ylpeä, olin vaan niin hukassa ja yksin. Rikas en ole koskaan ollut. Jostain joku senkin keksi, kai siitä että minulla oli varaa asua yksi keskustassa.

Joo, oikeasti taidan olla välillä vähän katkera siitä ettei minusta tykätty sellaisena kun olin. Olin kai liian itsevarma ja dominoiva tai jotain. Totuus on se ettei saa olla katkera kun on syntynyt kultalusikka suussa. Vaikka katin kultaahan se oikeastaan oli. Kas, kuinka olisi käynyt jos faija ei olisi ajanut firmaa konkkaan. Olisikohan hän kuollut? ”Pahojen kielien” mukaan Isän onnettomuus oli itsemurha. Kuitenkaan sitä ei ole voitu todistaa muttei myöskään sulkea pois. Jos lehmät lentäisi... Sellaisia hulluja ei saa ajatella koska se rikkoo kaiken, kaikki olisi eri tavalla. Elämää ei voi jossitella, sitä pitää elää.

2004-03-03T18:40:00.000+02:00

Lapsellista…

Eilen aamulla tarjosin ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa Leeville. Kun sapuska heti suuhun, suu mutristui ja kieli työnsi soseen ulos. Se oli aika huvittavan näköistä (jos jonkun muun pentu olisi tehnyt niin se olisi ehkä ollut kuvottavan näköistä). Leevi ei todellakaan tajunnut aluksi että se oli tarkoitettu syötäväksi, ei vain maisteltavaksi. Aloitimme päärynäsoseella. Ei se kai Leevistä niin pahaa ollut, outoa vain. Aika monta lusikallista meni suoraan suusta ulos. Sitten Leevi tajusi että sapuska on aika maisteltavaa ja alkoi maiskutella sitä antaumuksella. Viimein ruoka meni alaskin asti eikä vielä ainakaan ole havaittavissa mitään oireita mistään allergisuudesta tai massupuruista.

Kun minä olin vauva, sai vauvalle ruveta antamaan kiinteää ruokaa jo kahden kuun iässä. Sitten se nousi kolmeen (esim. serkuillani) ja nyt se sitten on neljä kuukautta. Tietämys kehittyy tai jotain. Minä aloitin kiinteän ruuan antamisen näin ”aikaisin” koska olen näin laiha (tai siksi että Leevi on niin laiha). Luin nimittäin että naisella pitäisi olla viisi yli kiloa että hän pystyisi ruokkimaan vauvansa kunnolla. Minulla kun ei ole niin poika näkee nälkää. Ei ne tuota ihan allekirjoittaneet neuvolassa (ettei laihat mamit syyllistyisi) mutta myönsivät että lapseni on ihan suositusten alarajoilla. Niinpä puhuimme että voisin aloittaa kiinteän ruuan antamisen. Lääkärikin tutki Leevin viime viikolla ja oli tyytyväinen näkemään. Poika kehittyy kuulemma omaa rataansa. Lonkat on kunnossa.

Huh huh, terve lapsi. Piikki persauksiin ja parkuva pentu äidille. Se oli tämä PDT-tehosterokotus, pitäisi suojata hinkuyskältä, kurkkumädältä ja jäykkäkorostukselta sekä sitten aivokalvorokotus hib (tai jotain). Pikkasen se nosti kuumetta mutta se laski pian, ei annettu edes lääkettä koska Leevi vaikutti muuten mukavalta (ihan terveeltä ja hyvin voivalta).

Kaikki mikä siihen pieneen tahmaräpylään osuu menee suuhun. Odotas vaan kun hän alkaa etenemään, sitten on lattiat nuoltu puhtaaksi. Se on nyt tuo oraalivaihe ja se kestää aika pitkään. Eikä siinä mitään koska Leeville annetut tavarat on todellakin tarkoitettu maisteltaviksi. Ja ne omat räpylät, ne pyrkii suuhun jos sinne ei ole mitään muuta laitettavaa. Ja välillä pikkusuu päristelee ja puhaltelee sylkikuplia. Sylki valuu rinnuksille. Taas kerran juttu joka voisi vieraan pennun tekemänä inhottaa mutta oma napero tekee sen tyylillä, eikö totta.

Leevi on hereillä yhä enemmän. Leikimme yhdessä lattialla, luemme kirjoja ja olemme katsoneet jopa telkkaria. Tietenkin Leevi osaa myös oleilla lattialla yksikseen. Odottelemme tässä Jannun kanssa koska Leevi oppii kääntymään selältään mahalleen. Jotain merkkejä olemme Jannun kanssa havaitsevinaan mutta... Kaikki ajallaan. Nyt sen ihan oikeasti huomaa että vauva seuraa jo ympärillään tapahtuvia asioita. Leevi viihtyy loistavasti lattialla yksikseen vaikka pahat kielet sanoivat että kantelemalla häntä liinassa teen hänestä sylivauvan. Ehkä minulla oli onnea...

Urheillullista...

Eilen olin ”törppöjen” kanssa katsomassa Pelicansmatsia. Ei ne siis mitään törppöjä silleen ole mutta se on vaan sanonta ”Tipu ja Törpöt”. Leevi oli sen aikaa hoidossa Noralla tai siis Nora hoiti Leeviä meillä. Oli Jannukin mukana mutta se oli vähän sitä mieltä ettei ole mieltä mennä katsomaan konkurssikypsän kakaralauman pelejä. Meinasin suuttua mutta mieheni oli oikeassa, no ainakin osittain. Oli se sitten konkurssi kypsä tai sisälsi kolmeketjua alaikäisiä niin Saipa sai turpiin, jatkoajalla mutta voitto kuitenkin... Törpöt ovat päättäneet lähteä päätösristeilylle nostattaa mielialaa. Jos he olisivat rikkaita niin jo olisi kaaneilla miljoonakannatus... Mutta kun ovat vaan duunareita tai alempia toimihenkilöitä (kukaan ei ainakaan myönnä olevansa mitään ”parempaa”) niin saa kaatua joukkue omaa kyöhyyttään. Voi V**** ja se siitä!!!

Nieminen ailahtelee vuodesta toiseen... Mutta nyt on taas ollut ihan hyvä veto päällä. Ensin kaatui maailmanlistan kasi eikä seuraavassa pelissä kaaduttu tänään maailmanlistalla alempana olevalle tyypille. Toivottavasti vielä kolmas peli menisi voitollisesti, neljäs, viiden, hei joko ollaan finaaleissa???

Ensi viikonloppuna on Lahdessa Salpausselän kisat. Hei, KAIKKI SALPPURILLE, on tulossa hyvät kisat, kai. Perjantaina on sprinttiä, sekä mäen kanssa että ilman. Sinne menee tämä perhe muutaman kaverin kanssa. Leevikin pääsee tuntemaan kisatunnelmaa paikanpäällä. Otamme hänet mukaan ihan kantoliinassa niin ei tarvitse minkään kiesien kanssa pelleillä siellä lumisella tai jopa jäisellä ”harjulla”. Lauantai-iltana kai sitten iltamäkeen, en ole ihan vielä varma. Se on vähän siitä kiinni miten ajattelen Leevin pärjäävän... Varsinkin pelkäävän ilotulispamahduksia.

Finlandia hiihdeltiin. En päässyt mukaan. Vitsailin Jannulle että voisihan hän tuoda Leevin minulle imetettäväksi parille juottopisteelle ja minä pistelisin sitten matkan siinä sivussa. En ollut tosissani mutta Jannu meinasi hiiltyä. Ihan tosi, en ole missään 60 kilsan kunnossa. Olen hiihtänyt viime aikoina ihan liian vähän ja muutenkin kunto on pikemminkin sellaisessa 10 kilsaa kävellen kunnossa... Kesällä sitten pistetään tuulemaan...Tai sitten ei. Oltiin Hollolan kirkolla katsomassa ja kannustamassa hiihtäjiä. Se Myllylä kävi sitten suksimassa itsensä tuplamestariksi.

Ja kuka se sitten voittaa sen Suomen mestaruuden, kysyn vaan? Jos kysyt Jannulta niin TPS mutta monet muut on aivan toista mieltä. Minä olen ollut mestaruusmielessä Tepsin kannattaja jo jostain 90-luvun alusta. Se alkoi kai siitä kun Jokrut oli TPS vastassa ja Veljeni kannatti henkeen ja Vereen Jokruja niin minä tietenkin olin aivan toista mieltä. Kaksoset (serkkuja) kannatti Jokruja silloin kun niillä vielä meni todella hyvin. Sitten he vaihtoivat Hifkiin. Minä kannatan kovasti Pelicansseja... Se on minulle se Joukkue... Ja olen todella harmissani jos sen taru päättyy tähän (velkasaneeraukseen, konkurssiin). Okei, se siitä. Nyt kotiin...

2004-02-25T18:10:00.000+02:00

Täällä sitä vielä tallustellaan maan päällä. Koira on sairaslomalla kun se otti yhteen liian korkean aidan kanssa. Minun vikahan se silleen oli kun pidin niin löyhästi kiinni remmistä enkä seurannut mitä koira puuhaa. Yhtäkkiä se päättäkin mennä aidan yli, liian korkea, tuli massuun ilkeä haava (verta oli kaikkialla). Nitta ei yleensä tee mitään päättömiä syöksyjä siksi se pääsi yllättämään täysin. Nyt se meidän likka sitten makoilee ja nuolee haavojaan, ai niin, ei se voi nuolla haavoja kun sillä on kauluri. Teki mieli ottaa Nitta sänkyyn kun se oli niin surkea kun pääsi kotiin. Mutta koira on koira ja se pysyköön lattialla. Semmoista täällä!

Rintojen tarkoitus

Lisääntymisbiologiselta kannalta naaraan rintojen tarkoitus on kertoa urokselle että kyseessä on vastakkainen sukupuoli. Enkä rinnoilla tarkoita maitorauhasia vaan niiden ympärillä olevaa rasvakudosta. Rinnan koolla ei ole mitään tekemistä imetyskyvyn kanssa. Suuria rintoja ei tarvita imetykseen vaan vastakkaisen sukupuolen mielenkiinnon herättämiseen. Niillä viestitetään uroksille että ei olla samaa sukupuolta. Punaiset, paksut huulet taas tuovat mieleen kiihotuksesta paisuneet häpyhuulet. Siksi paksuja, turpeita huulia (naisilla) pidetään jotenkin haviteltavina. Ihminen on eläin!

2004-02-13T17:50:00.000+02:00

Tänään joku sai olla vanha…

Kun sanotaan että naimisiin meno on naiselle mahdollisuus olla päivä prinsessani niin alkaa vähän vaikuttaa että toinen päivä prinsessana on sitten vanhojen päivä. Jotkut vanhemmat ovat sitä mieltä että menoja alkaa olla jo ihan liikaa yhden lukiopäivän takia, satoja euroja, satoja euroja. Joskus vielä kahdeksankymmentä luvun puolessa välissä puettiin päälle jotain oikeasti vanhaa. Nykyään tarvitaan tekovanhoja pukuja joita voi sitten vuokrailla, teettää tai tehdä itse niin ja lainata joltain jolla sellainen jo on.

Minä viiletin hetkeni tummanpunaisessa silkkipuvussa. Olin Prinsessa, niinhän olin ollut heille jo kauan. Mummo teetti sen puvun, jonkin arvion mukaan se maksoi enemmän kuin hääpukuni, kangas kun oli parempaa ja malli vaativampi. Se oli ns. korsetti yläosainen leveähelmainen puku jossa oli pitkät hihat. Lisäksi pukuun kuului musta samettitakki jota käytin torstai-iltana kun tanssittiin vanhemmille. Siitä tuli jo sitten sanomista perjantaina kun tajuttiin että minulla oli muka eri puku. Eniten pahaa verta kyllä aiheutti se seikka että minulla oli eri kampaus torstaina kuin perjantaina, se oli katkera paikka niille tytöille jotka olivat suunnilleen valvoneet koko yön säästellessään kampauksia. Meillä vaan oli ystäviä jotka halusivat auttaa. Minkäs teet? Oli siinä väkeltämistä kun paksut puoleen selkään yltävät raskaat hiukset väkerrettiin upeaan kampaukseen. Torstaina meni 3,5 tuntia ja perjantai-aamuna sellaiset pari tuntia. Perjantaiaamun urakkaa helpotti se että olin käyttänyt yöllä pehmeitä rullia niin hiuksia ei tarvinnut kääriä rullille ja kuivata. Hih, oli hauskaa olla vanha ja palveluttaa pikkuisia. Oli kiva tanssia ja näyttäytyä prinsessana.

Illalla pistettiin hyrskyn-myrskyn. Meillä oli kunnon bileet... Vähän turhan kunnon, taisi olla epäkunnolliset. Paikalla kävi polliisi (puukkotappelu, onneksi puukkoa käytettiin vain uhitteluun), ambulanssi (2xalkoholimyrkytys) ja palokunta (joku oli lämmittänyt sytkärillä paloilmaisinta ja hälytys meni AaHooKoohon). Siivouslasku oli melkoinen koska yrjöjä löytyi mitä epäsovinnaisimmasta paikoista (oppivathan ettei pidä antaa tilojaan pennuille). Nörtit pisti vähän elämän risaiseksi. Kaikenmoista siinä ehti tapahtua ja... Pelastimme maailmaa ja välillä toisiamme. Vannoimme ikuista ystävyyttä ja jaoimme pullot. Oli siellä kyllä aika hauskaa ja sitten lähin muutaman kanssa vielä kaupungille kun porukka hävisi himaan tai Stadiin joskus yhden jälkeen.

Ken söi kesävoin?

Ennen vanhaan (silloin vanhaan hyvään aikaan) lapset söivät sen mitä aikuisilta jäi. Lapset olivat todella harvoin vanhempien (aikuisten) kanssa samassa pöydässä ja sielläkin he ottivat viimeiseksi. Nykyään lapsille tarjoillaan ensin. Ruokaa tehdään lasta varten. Perheissä syödään sitä mistä lapset tykkävät. Koska lapsi on kuningas, hän on perheenpää, hän saa päättää.

Olin pari vuotta sitten häissä joissa noutopöytään mentiin vasta kun sai luvan ruokailunjärjestäjältä. Hääparin ja heidän läheistensä jälkeen ensi sijalla oli... arvatkaa huviksenne... lapset. Ne pöydät joissa oli lapsi otettiin ensin syömään. Minusta ensin olisi pitänyt ottaa ne pöydät joissa oli vanhempia ihmisiä. Mutta minähän olenkin alle kolmekymppinen fossiili.

Minut on opetettu odottamaan että aikuiset ottavat ensin. Olen kyllä yleensä se joka ottaa pöydässä viimeisenä koska... ehtiihän sitä myöhemminkin. Joskus Savonmummolassa Veli ehti syömään lautasen tyhjäksi silloin kun minä vielä kuorin perunoita. Mummo (tämä hesalainen) arvosti sitä että äitini antoi meille hyvää kotikasvatusta, kiittämistä, vanhempien kunnioitusta, oman vuoron odottamista. Meillä kun ei koskaan saanut ruokapöydässä ottaa ennen aikuisia. Ensin otti isä, sitten äiti ja sitten Riia, Veli ja Sisko missä järjestyksessä milloinkin. Vieläkään en koskaan ota ruokaa ennen kuin isovanhempani, Jannun vanhemmat, tätini yms. on ottaneet. Tai en ota ennen kuin minua todellakin kehotetaan ottamaan ennen heitä. Olen kasvatukseni uhri. Ja totta, Mutsi oli tiukkis (ja minusta kasvaa sellainen???)

2004-02-12T17:26:00.000+02:00

Mähä vanhene…

Mami sai taas täyteen yhden vuoden. En kertonut aikoinaan mutta haaveilin että odottamalleni vauvalle olisi tullut käänteiset syntymäpäivänumerot kuin minulle mutta en selvinnyt niin pitkälle, en edes marraskuulle. Minusta se olisi ollut hauskaa koska tykkään ”leikitellä” numeroilla. Kyllä siitä on vitsailtu että on yleinen hätänumero syntymäpäivänä mutta eiköhän tällaisia löydy aikalailla täältä maasta, 112-lapsia. Kun joskus tuossa reilu neljännesvuosisata sitten synnyin ei koko numeroyhdistelmällä ollut mitään erikoismerkitystä.

11.2. hätänumeropäivä: Muista tarkistaa palohälyttimen patteri, ai niin vaimos taitaa täyttää vuosia, se olisi varmaan tärkeämpi muistaa.

Hesaa kuului...

Tällä erää kai ihan hyvää. Vähän nuhaa oli yhdessä perheessä mutta ei pahempaa. Eikä ketään edes silleen kiinnosta että serkuillani oli nuhaa... Lauantaina menimme ensin Siskon ja Tuulin luokse, he asuvat muuten samassa kämpässä jossa me asuimme avioitumisen jälkeen. Siinä on ollut arvonmummeilla (leskirouvia) ihmettelemistä kun ensin yksi Mummon lapsenlapsi ”huoraa” ja sen jälkeen toinen elää naisen kanssa. Taitaa olla omenat todellakin karanneet puusta kauaksi? Kuka sitä tietää minkälaisia luurankoja kenenkin kaapeissa on. Minulla oli aikoinaan siellä kämpillä kyllä aika epäsovinnaistakin hommaa, bileitä kämppisteni kanssa. Mutta kai jokin minussa (tai jossain muussa) sai ne mummelit olemaan hiljaa ja katsomaan vierestä. Valitustakaan ei minusta tehty. Tai sitten seinät oli paksut ja mieli korkealla. Ihan tosi, siinä talossa asuu aika monta varakasta leskirouvaa, ihan mukavia mummeleita, kyselevät kuulumisia ja Siskoltakin välillä Riian lapsista ja miehestä. Ei ne pahantahtoisia olleet ollenkaan.

Me menimme sitten Mummon ja Vaarin luokse käymään. He ovat ottaneet käyttöönsä yhden asunnoistaan. Mummo oli laittanut ruokaa. Mummo ei oikein piittaa ruuanlaitosta, hänestä se on rankkaa. No tällä kertaa hän oli ehkä ylittänyt itsensä, ruoka oli ihanaa ja sitä oli montaa sortimenttia, alkukeitosta ihanaan jälkiruokaan. Käytiin vähän kaupungilla ulkoiluttaa jalkoja. Oltiin yötä Tuulilla ja Siskolla vaikka Mummokin sanoo että heille mahtuisi ja Vaari nyökytteli vierellä. Oltiin kaksi yötä Siskolla ja Tuulilla ja yksi tätini luona Vantaalla. Sunnuntaina oltiin ”himassa” tyttöjen kanssa ja käytiin ulkoilemassa. Kävimme myös Jannun kanssa näyttämässä lasta Suskille. Maanantaina menimme Vantaalle saamaan nuhatartuntaa. Vielä ei tunnu missään. Tiistai-iltana kotona. Kävimme myös piipahtamassa Veljen luona. Leevi oli todella kiltisti, minun nilkkani vihoitteli vähän mutta on paranemassa.

Penki painajaiset (ja tuoli toiveunet)

Kävin tsiikaamassa Penkkari-ajoja. ”Sota” Lykin ja lälllän välillä vaan syvenee? Lahden yhteiskoulun abit julistivat Lyseon olevan vaarassa koska LYK laajenee (tien toisella puolella, kirjoittajan huomio). Lyseon autossa taas julistettiin että ”Better than yhteiskoulu”. Idolssit olivat koskettaneet joitakin. Steinarilaiset heittelivät paperirahaa ja huutelivat että onko kiva olla köyhä. He olivat olevinaan eliittiä ja rikkaita (niin julisti lakaatit ja heidän huutelut lavalta). Sinne menivät, tuleivaisuuden toivot.

Muistan omissa ajoissani olleen pirulliset pakkaset. No olihan sitä nytkin. Heittelin muutaman kilon karkkia taisin syödä itsekin kilon verran. Kaadoimme lokerikkoja luokkien ovia vasten ja kannoimme sisään uskomattoman määrän paperisilppua vaikka meitä vahdittiinkin. Toimme paperisulppua vaatteissa ja vedimme säkkejä ylös ikkunoista. Minä olin nunna ja se oli monien mielestä helvetin hyvä vitsi. Puvun alle oli helppo laittaa lisävaatteita lavailua varten. Lavalla lauleskeltiin kaiken maailman ralleja ja huudeltiin että aamuja nolla vaikka siitähän ne aamut vasta alkoikin... Olihan se todellakin ihan ”kerran elämässä” -kokemus (vaikka Veljen kaveri olikin mukana penkkareissa sekä kolmannella ja neljännellä luokalla). Vedettiin rundeja toisensa jälkeen ja sitten menimme koululle.

Muutaman tunnin kuluttua lähdimme risteilylle. Meillä oli HAUSKAA!!!! ”Riitelimme” hesalaisten kanssa koska heidän mielestä meillä oli liian hauskaa kun lauloimme lauluja, joimme shotteja kilpaa ja tanssimme jopa pöydille. Hesalaiset sanoivat meitä junteiksi. Me vain nauroimme päälle. Biletys, biletys, biletys... Ja aamulla kuolema korjasi satoaan... Eräs abiturientti kuoli sairaskohtaukseen laivalla... aamulla n. 6.30 kuulutettiin että olisikohan laivalla lääkäriä ja kuinka ollakaan abilaivalta löytyi lääkäri muttei se auttanut. Ei se ollut meidän porukkaa joka kuoli. Heräsimme kuulutukseen nukuttuamme ehkä sellaiset ihanaiset 1,5 tuntia.

Oli ollut muuten illalla aika pahat tuulet. Osa todellakin yrjöili merisairaana eikä vain kännisenä. Se oli hassu fiilis kun laiva ”katosi” askeleen alta... Ehkä sen takia niin monien oli vaikea pysyä pystyssä. Lähettiin porukalla Tukholmaan ja Riia jutskaa, se osaa ruottii. Tuntu vieläkin hassusti siltä että katu jotenkin pakeni alta, huteralta. Se ei niinkään johtunut viinasta vaan koko illan tallaamisesta heiluvalla laivalla. Seuraava ilta ja yö meni vain bailatessa. Paikkojen sulkeutumisen jälkeen bailasimme käytävillä ja hyteissä. Pisaraakaan nukkunut, linkussa nukkui kaikki (no ainakin melkein). Kotiin kävellessäni poltin röökiä ja sen jälkeen en enää (muistaakseni). Silloin tuli mittatäyteen sitä, myöhemmin ryyppäämistä.

2004-02-06T17:44:00.000+02:00

Kuinkas sitten kävikään?

Maanantain ja sunnuntain välisenä yönä meillä oli oikein hehkeä fiilis. Meillä oli Super Bowl-katsomo. Meillä on kuulemma hyvät tilat, loistava telkkari (ai että tuumat riittää) ja nalkuttamaton akka niin kestää katsoa. Minulle todellakin on ihan sama vaikka meillä olikin seitsemän jätkää katsomassa kisaa. Kunhan vaan siivoavat jälkensä niin ei siinä mitään. Osa makasi patjoilla, osa sohvalla ja joku oli joutunut tyytymään tuolissa istumiseen. Kaikki eivät ihan kuuteen saakka jaksaneet.

Minä imetin Leeviä ennen kolmea ja menin sitten nuorimmaisen nukahdettua alas katsomaan poikia. Kannatti kuulemma jäädä katsomaan kahden minuutin peliä. Kannatti todellakin, Pantterit jyräsi melkein päästä päähän. Kun alkoi puoliaika niin minä menin nukkumaan. Ei minua siellä kaivattu. Aamulla olsusta löytyi nukkuvia miehiä, kaljapulloja ja sipsin paloja yms. Joku lähti jopa kahdeksaan töihin.

Sitten alkoi taas yhdenlainen alamäki. Jannu sairastui maanantaina vatsatautiin. Saakelin pilaantuneet poppikornit manasi Jannu. Minä olen syönyt kanakeittoa koko viikon kun tein sitä maanantaina mutta Jannu ei syönyt kun sairastui. Leevi on kränännyt vähän väliä. Lattialla ei hyvä, uni ei tule, sylissä kiemurteluttaa. Minä aloin jo väsyä siihen. Itse nyrjäytin nilkkani keskiviikon keleissä. Se oli se rämänilkka jossa nivelsiteet ovat repeämisen/revähtämisen jälkeen huonosti parantuneet.

Jannu on parantunut. Leevi rauhoittunut. Minä olen väsynyt ja nilkka on kipeä. Lähdemme huomenna ”Helsinkiin” ja palaamme tiistaina joten hyvää viikonloppua. Jannu lupasi laittaa jotain safkaa joten lähden tästä haistelemaan.

2004-01-31T20:50:00.000+02:00

Ohjeita jälkipolville

Äidilläni oli uskomaton määrä ”loistavia” lastenkasvatusohjeita. Enää hän ei ole täällä niitä jakelemassa mutta ne on kirjattu hänen minulle kirjoittamaan kirjaan, Siskon ja veljen myös. Voisinkin kirjata niitä tähän.

Lapsen ei koskaan tule saada kaikkea mitä hän haluaa. Lapsi ei saa oppia että kun hän alkaa parkumaan niin hän saa automaattisesti tahtonsa läpi. Tilanteessa kuin tilanteessa (vaikkapa kaupan käytävällä) pitää osata sanoa ei myös naama punaisena parkuvalle pennulle.

Jos lapselle sanotaan että jos teet tämän (kielletyn asian) niin rankaisen tällä tavalla niin häntä tulee rankaistakin sitten jos hän tekee mitä kiellettiin. Jos niin ei tehdä niin lapsi oppii pian että rangaistuksilla uhkaamisella ei ole mitään virkaa, hän saa tehdä mitä haluaa.

Lapselle ei saa opettaa että aina pitää olla hiljaista, hämärää, äiti vieressä pitelemässä kädestä ennen kuin voi nukahtaa. Kun tulee tilanne ettei olekaan hiljaista ja äitiä vieressä niin lapsi ei saa unta. Kun vauva on talossa ja nukkumassa niin ei ole mitään syytä hiipiä sukkasillaan talossa ettei vauva herää. Oletteko muuten huomannut että vauva nukahtaa kun on meluisaa (esimerkiksi imuroidessa) joku arveli että se johtuu siitä että liiat virikkeet uuvuttavat pienokaisen.

Lapselle ei myöskään saa opettaa tiukkoja nukkumaan käyntirituaaleja koska jos niitä ei joskus voidakaan toteuttaa juuri sillä tavalla niin nukkumaan käynnistä ei tule mitään. Äitini varotti siitä että lapselle opetetaan esimerkiksi että ensin syödään isin sylissä iltapuuro, sen jälkeen äiti pesee paikat tietyssä järjestyksessä, sitten äiti pukee pyjaman päälle, lelut laitetaan tiettyyn järjestykseen sänkyyn, isi lukee Tuhkimon ja sen jälkeen äiti istuu oikealla ja isi vasemmalla pitelemässä kädestä kiinni nukahtamiseen saakka. Vaikka lapsille tarvitaan järjestystä niin liian tiukka järjestys aiheuttaa sen että joskus jos tulee muuta niin lapsi ahdistuu ja ei saa unta.

Nyt en enää muista mitään muita ”järjellisiä” juttuja. Jos nämä jutut on teistä fuulaa niin mutsini kasvatti kolme lasta että ehkä hän tietää pikkaisen jotain. Ja mielipiteet olivat hänen ja joku voi olla eri mieltä. Ja olenhan minäkin voinut jo muuttaa sanomaa kun tässä näitä olen kirjoitellut.

Nyt lähden sitten kokeilemaan kasvatusta omalla kappaleellani. Iltatissi ja sitten nukkumaan (äiti ei piteli kädestä kiinni). Hyvää yötä!

2004-01-29T16:25:00.000+02:00

Näin meillä

Olen ihastunut Fannyn juoksevaan vaniljavanukkaaseen. Purkki hulahtaa kurkusta ales parissa päivässä. Sitten se pitää leikata auki ja nuolla niin että nenä on ihan tahmea ja sormet haisee vaniljavanukkaalle. Olen myös jatkanut laihtumista ja se johtuu vaan siitä että syön aivan liian vähän ja liikun jonkun verran. Pitää jumpata, kiinteyttää massua ja peppua. Pitää myös ulkoiluttaa lasta ja koiraa ja myös hiihtää ennen kuin lumet sulaa. Tai ei oikeasti niinkään pidä vaan HALUAN. Hemoglobiini arvot ovat parantuneet pikkaisen mutta edessä on vielä pitkä rautakuuri.

Leevi on alkanut paiskoa tavaroita. Ei ilkeyttään vaan siksi että hän ei hallitse vielä ihan täysin tuota tavaroista kiinni pitämistä. Hän tarttuu kyllä hyvin esineisiin kun ne painetaan hänen kämmeneensä mutta yleensä ne kirpoaa hyvin nopeasti otteesta. Hän on kai tajunnut että helistintä heiluttamalla saa aikaan kivaa ääntä. Kun helistin on kädessä, hän alkaa heilutella sitä ja kuinka ollakaan se kirpoaa otteesta ja lentää pienen matkan. Voimaa siinä ei silleen ole kun ”heittäjäkin” on niin pieni. Neuvolassa mitattiin 62 sentin pituus ja paino 6030g. Olisi kuulemma voinut painaa pikkaisen enemmänkin. Jos se on tullut äitiinsä???

Hänen äitinsä taas tässä suunnittelee kainalokarvojen poistoa koska ne häiritsee tämän mieltä ihan hirveästi. Hiukset pitäisi myös värjätä kun tuo luonnollinen väri ei täysin miellytä varsinkin kun se tunkee tyvikasvuna esiin. Huomasin muuten että laastari oikeassa etusormessa heikentää kirjoituksen oikeellisuutta. Olin taas tosi järkevä kun revin ”kynsitikun” pois ja nyt sattuu, aikaisemmin vuosi vertakin. Olen taas leikellyt matonkuteita ja tehnyt vähän mattoakin. Seuraavaksi täytyy laittaa poppanaloimi. On tullut leikeltyä vähän niitäkin kuteita.

Idoleita, onko heitä

Itse on katsellut Wold Idol kilpailusta kuin ihan lopusta sen (voittajan) Kurt Nilsenin esityksen ja sen kuinka se yksi ”älykkö” paita napaa asti auki ihmetteli kuinka rumat ihmiset oikein voivat saada levytyssopimuksia. Eräs tuttavani, joka harrastaa tellun tölläystä tunti tolkulla päivittäin, sanoi että USAn tuomari (aikaisemmin mainittu ”älykkö”) teki hallaa oman maansa edustajalle haukkumalla muut ja kehumalla oman löytönsä maasta taivaisiin. En tiedä kuinka siinä oikeasti kävikään. Kelly Clarkson ainakin haukkui Kurt Nilsenin maan rakoon (esimerkiksi ulkonäön ja laulutaidon) hävittyään tälle melko selvästi. Näin kuulin 4.1. radiosta kun olin ajelemassa autolla. Ehkä Wold Idol oli laulu eikä ulkonäkö kilpailu, vai oliko?

Meillä Suomessa on Hanna. Hanna sitä, Hanna tätä, nyt on onneksi jo vähän rauhoittunut, mitä nyt se kakkonen tilittää tuntojaan itsestään tehtyihin otsikoihin. Sorruin itsekin ulkonäkö arvosteluun sanomalla että Jani karismaton, tylsän näköinen mies jonka silmät karsastaa (lievästi). Voin sanoa että kannatin Hannaa mutta sillä ei ole mitään väliä. Eniten kyllä tykkäsin tuomaristosta, heillä oli välillä tosiaankin sana hallussa. En minä niitä konsertteja katsellut, panin nauhalle ja katsoin mitä tuomaristo sanoi.

Urheilua loppuun

Safin voitti Agassin (ja pääsi finaalin) eli ei se Jarkko huonolle hävinnyt. Se siitä ja nyt kotiin.

2004-01-27T13:03:00.000+02:00

Pieni liikenne(laki)katsaus

On herätetty kysymys onko kuvien auton kuskina ollut nainen vai mies. Minä uskon että se on mies koska jos se on totta mitä toitotetaan että naiset ajelee vain puolella sallitusta nopeudesta niin siitä nopeudesta ei helposti saa autoa noin. Miehet "osaavat" ajaa lujaa ja he "osaavat" myös menettää autonsa hallinnan siinä vauhdissa. Epäilisin että kuski on ollut juuri kortin saanut 18-vuotias jolla on on ollut auto täysi kaljahuuruisia kavereita.

Ainakin Suomen tieliikenneasetuksen pykälän 15 (94/328) mukaan tien varsien kelta-puna-mustien kylttien osoittama nopeus on suurin sallittu nopeus kyseisellä tieosuudella. Se ei siis tarkoita sitä että hiljempaa EI SAA ajaa vaan sitä ettei lujempaa. Tuo on vaikea muistaa, itse kunkin, minunkin (ja Jannu ei tykkää). "Kaikkihan" tuon tietää ja muistaa mutta "liikennekulttuuri" vaatii muuta. Valtio vain holhoaa kaikkia uskomattoman hyviä (mies)kuskeja ja estää heitä etenemästä parhaaksi katsomaan vauhtia. Näinkös se on nähtävä?

Tieliikennelaissa (3.4.81/267) on myös kielletty liikennettä haittaava tai estävä ajo. "Liikennettä ei estää tai haitata ajamalla aiheettoman hitaasti tai tarpeettoman äkkiä jarruttamalla" (§24). Mikä haittaa ketäkin, joitakin haittaa jo se että joku ajaa juuri ja juuri suurinta sallinta nopeutta. Se ei ole rikos mutta ärsyttää monia (allekirjoittanuttakin välillä).

2004-01-25T15:45:00.000+02:00

Kai sitä voisi sanoa jonkinmoiseksi onneksi että välini vanhimpaan lapseeni ovat ”normalisoituneet”. Jäin kyllä paljosta paitsi ja ehkä saan jotain hajua siitä kun seuraan Leevin kehitystä. Joskus mietin miksi olisin ansainnut toisen mahdollisuuden? Miksi minun virheet pitäisi antaa anteeksi tai jopa unohtaa? En kai tiedä siihen mitään lopullista vastausta. Kaikki me joskus erehdymme... hymistelyä vaan. Vuosi 2004, katsotaan kuinka käy.

2004-01-24T20:34:00.000+02:00

Jotain punaist ja valkoist

Lukaisin tuossa lepäillessäni Hovimäki kirjan (päin nousevan Suomen rantaa). Taas kerran pohdin sitä mikä sai ihmisen nousemaan ihmistä vastaan, suomalaisen suomalaista vastaan. Anti-kommarina syy minulla on tietenkin kommunismi mutta kyllä se oli myös sorto. Minun isän puoleni suku oli juuri niitä sortajia, punaisia vaatteita punaisten silmissä. Kai niillä (sukulaisilla) oli onnea tai suhteita mutta henkiin jäivät ja jatkoivat sortamista.

Kyllä he (sukulaiseni) ovat varmaan edelleen punainen vaate jonkun maailmanparantajan silmissä. Kellään kun ei pitäisi olla enempää kuin jollain toisella. Varallisuus jakautuu kovin epätasaisesti. On niitä joilla on varaa elää (onnellisesti) ja niitä joille sossu antaa jotain (ja suurin osa ryypätään kurkusta ales). Minä kärjistin. Yhtälailla rikas on onneton kuin köyhä voi olla onnellinen ja viinaa kaatuu alas kurkusta niin varakkaalla kuin varattomammalla. Pelkästään raha ei tuo onnea. Mutta tiedän olevani jäävi, synnyin kultalusikka suussa vaikka katinkultaa se taisi olla. En ymmärrä vähävaraisuuden taakka, velan painoa. Porskutan eteen päin vain koska jotain loksahti paikoilleen. Jotain jäi perinnöksi ja panostani tarvitaan työelämässä niin paljon että siitä ollaan valmiit maksamaan mukavasti. Olen ylpiä ja itsekäs, en ymmärrä muita. Olen sortaja ties kuinka monennessa polvessa. Enkä aina jaksa olla siitä edes pahoillaan.

Kansalaissodan ( tapahtumat lyhyesti ) alla mummon perhe lähti kesäasunnolleen karkuun Helsingin levottomuuksia. Mutta niin etelässä oli sekin pytinki etteivät he välttyneet punaisten hyökkäyksiltä. Mummon isä asui perunakellarissa pahimmat ajat. Kellariin johti portaat kyökistä. Luukun eteen/päälle vedettiin valtavan painava kaappi. Ukko pysyi hengissä kaikki ne kuukaudet jotka punaiset pyörivät alueella. Välillä joku oli kuullut että ukko oli tullut ja taas partio tuli paikalle, kovisteli mummoni perhettä ja perheen palvelusväkeä. Talo tutkittiin läpikotaisin, ruokaa varastettiin mutta ukko pysyi hengissä pimeässä sopessaan. Kukaan ei tiennyt että taloon oli tehty kellari talon alle. Talossa kun oli kunnon perunakuoppakin pihalla ja se tutkittiin punaisten toimesta useasti. Mutta kukaan ei löytänyt ukkoa. Mummon äiti vaan sanoi että mihin lie jänishousu juossut.

Mummon veli oli pojan nulikkana mukana suojeluskunnassa sodan viimeisinä hetkinä. Hänen isänsä vastusti mutta minkä voi, nuori herra liikkui ylpeänä ja vahvana kivääri olallaan voittajien puolella ottamassa kiinni vallankumouksellisia vaikka suurimmat syylliset taisivat olla pötkineet jo pakoon (kommunismin luvattuun maahan rajan taakse).

Mummon veli muisti hyvin kansalaissodan ajat ja inhosi yli kaiken sosialisteja (on tainnut jäädä päälle). Hän seisoi omassa poterossaan kuolemaansa saakka. Hän ei vaan halunnut myöntää että maailma muuttuu. Kai hän vieläkin olisi "Herra," ainakin omasta mielestään. Olen minäkin hänet tavannut. Omasta mielestään hän oli vielä vanhan hyvän ajan herrasmies. Aina puku päällä. Suuteli minuakin, pikkulikkaa, kädelle. Jos olen rehellinen pelkäsin häntä. Varsinkin kun äitini oli niin ei mitään hänen mielestään. Minussa kun oli vain puolet kunnon verta, toinen puoli oli jotain maalaismoukan litkua. Mutta sukunimiseksi jäin ja sellaisena varmaan kuolen. Voinko koskaan sanoa että olin jotenkin parempi kuin he??? Minäkin seison omassa poterossani (laput silmillä).

En tiedä voiko äitini puolen sukua pitää sorrettuina. Punaisia he sodassa olisivat olleet jos se olisi levinnyt Savoon saakka. He elelivät vaan rauhassa omissa mökeissään ja torpissaan. Päivittelivät varmaan maailman menoa.

Vain yksi likkaimmeinen päätyi valkoisten puolella. Hän oli kotiopettajana kartanossa. Kartanon isäntä ”teloitettiin” sodassa. ”Omat” tappoivat koska ei osannut pelätä valkoisia jotka ampuivat ensin ja alkoivat sitten ihmetellä että eikös täällä kartanolla paapotakaan punaisia. Pojasta tuli isäntä ja hänen opettajastaan emäntä. Onni ei ollut lopullinen. Nuori isäntä ei ollut valmis isännöimään kartanoa. Rahat, maat, tilukset menivät huonoon tilanhoitoon, huonoihin valintoihin, viinaan, naisiin ja uhkapeleihin. Anoppi vaan jankutti että ennen kaikki oli paremmin, miniä oli aiheuttanut itse miehensä alennustilan. Lopulta nuori-isäntä ampui itsensä herrainhuoneeseen (ei kirkossa joka on herranhuone). Nuori emäntä joutui lähtemään Savoon hakemaan kortteeria vanhemmiltaan mukanaan pieni poikansa. Miehen perintöä ei jäänyt mitään, velkojat vain kolkuttelivat ovia. Ei sitä kartanoa enää ole missään eikä se kai oikeasti ollutkaan kartano vaan iso tila (aika vaan värittää tarinoita). Maailma on täysi surullisia tarinoita.

Minä en ole koskaan uskonut kommunismin aatteeseen, en siihen että kukaan ei omistaisi mitään, kaikki olisi yhteistä, työläiset omistaisivat tehtaat ja itse päättäisivät palkoistaan. Tuo on utopia, ei sellainen toimi. Ihminen on sellainen, suurin osa haalia jotain omaisuutta.

Olihan ne punaiset kansalaissodassa aikamoisia lahtareita. Mutta valkoiset ne vasta mielestäni julmia olivatkin. Voittajien oli helppo olla koppavia ja ilkeitä. Kyllä minä sinänsä olen sydämeltäni valkoinen mutten ole sitä mieltä että kaikki se julmuus, tappaminen oli järkevää. Punaisia voi ajatella vain tyhminä työläisinä (metsäläisinä) mutta valkoiset, sivistyneitä?... luulisi heillä olleen jotain järkeäkin päässä. Mutta ei asioita noin voi pelkästään yksinkertaistaa. Sivistys on näennäistä ja älykkyys ei ole kiinni sosiaaliluokasta. Lahti on oikeastaan kansalaissodan veren tahraama. Fellmanin puistossa oli ns. kokoamaleiri ja Hennalassa oli vankileiri jossa kuoli paljon nälkään, sairauksiin ja teloituksiin. Nykyään niillä (Hennala) paikkeilla on edelleen ”sotatoimia”, varuskunta.

Eikä millään ole enää väliä, ei ole punaisia ja valkoisia vaan suomalaisia (nyt niitä taitaa olla valkoisia ja värillisiä). Mutta kyllä kansalaissota on yksi etappi Suomen itsenäisessä tiessä. Minä olen sukutaustaltani melko vaaleanpunainen mutta jos ajatellaan sotaan mukaan joutuneita niin sitten taustani on aika valkoinen. Eikä sukutaustoilla ole silleen väliä mutta minusta on kiva kertoa tarinoista menneisyydestä. Ehkä se auttaa ymmärtämään nykyisyyttä. Jollain tavalla niillä tarinoilla korostan itseäni. Taisin jäädä voittajien puolelle enkä ole siitä harmissani. Eikä niitä voittajia enää edes ole (vai onko???).

Vielä lopuksi vähän tietoa Lahden taisteluista vuoden 1918 kansalais-, vapaus-, sisällis-, veljes-sodassa. Minä käytän jostai syystä kansalaissotaa, ehkä se kuulostaa jotenkin kaikkein neutraaleimmalta.

2004-01-23T16:31:00.000+02:00

Onks tääll hyvii mäkii?

Suomen mäkimaine on tänä vuonna levännyt suunnilleen vain Lahden hiihtoseuran (LHS) harteilla. Tähän mennessä LHS:n urheilijat ovat keränneet Suomelle 1621 ja muiden hiihtoseurojen edustajat ovat keränneet vaivaiset 513 pistettä. En minä tuota olisi edes tajunnut jos ei Uusi Lahti-lehti olisi nostanut asiaa esille. Minulle on oikeastaan yksi hailee kuka niitä pisteitä tuo kunhan tulee menestystä josta voi tuntea iloa. Tami Kiurulla on kyllä hyppy ihan hukassa. Hän oli viime vuoden komeetta ja nyt on alkanut jo vauhti hiipua.

Janne Ahonen nyt on tuonut suunnilleen puolet LHS:n urheilijoiden keräämistä maailman cup pisteistä eli tasan 8 sataa. Olisihan se ihan kiva jos Janne voittasi tänä vuonna maailman cupin kun hänelle ei sitä ole vielä eikä kyllä paljon muitakaan voittoja... Yksi pikkumäen maailmanmestaruus ja jotain kai lentomäestä, kaksi mäkiviikon voittoa. Eilen esiteltiin Jannen uutta kotia kolmosella. Olipa hienoo ja avaraa ja valkoista...

Kai on ko hänki tulee...

Jannu meni hakemaan Poikaa ja minä jäin tänne Leevin kanssa. Leevi jäi nukkumaan vaunuihin tuohon oven ulkopuolelle. Täytyy kai mennä katsomaan häntä ettei vaan tule vilu (pakkasta kymmenisen täällä). Voihan hän olla jo herännytkin... en tiedä. Pitää mennä katsomaan... Pitää mennä myös laittamaan jotain syötävää koska poijjaat on kuuden aikaan täällä. Joo, menoks...

2004-01-22T15:10:00.000+02:00

Urheiluuha se vaa on (osa2)

Urheiluahan se vain on, sellaista pelaamista. Oikeastaan koko homman pitäisi olla aivan yhdentekevä. Mutta kyllä se olisi ollut kiva vielä katsella kun se pojan kloppi (aikamies, ei kaikkia voi lapsiksi sanoa jotka ovat minua nuorempia) hakkaa palloa telkkarissa. Marat Safin voitti eilisessä ottelussa Jarkko Niemisen enkä minä voi sille mitään joten mitäs siitä. Näin tänä vuonna tässä kilpailussa.

Eikä voi sanoa että Jarkko olisi tehnyt enemmän virheitä koska statistiikan mukaan Safin teki ottelussa enemmän "helppoja virheitä" kuin Jarkko. Safinin vahvuus oli kyllä loistava syöttö. Jarkko ei kyennyt murtamaan hänen syöttöään (kuin kahdesti) ja se antoi edun Safinille. Eipä minulla kai ole sen analyyttisempää sanottavaa. Safin poltti proppunsa ehkä useammin kuin Jarkko ja ainakin pahemmin. Kolmannessa erässä hajosi maila kun hän heitti sen kenttään. Tennispelaajilla ei taida muuten olla kovin napakat sikspäkit... Kunhan katselin. Kova kuntoisia kloppeja ne on. Tennis on kova laji (jos pelaa tosissaan). Tennis on myös hieno laji (kuten pyöräilykin).

Mami, kato hei, mä osaan jo?

Tänään katselin sen dokkarin Jarkko Niemisestä. Se tuli kai toissa viikonloppuna mutta olin kiinni muualla joten laitoin sen nauhalle. Nyt muistin sen sitten vihdoin katsoa. Koska ajattelin ettei Leevi nyt voi niin kamalan kiinnostunut olla siitä tenniksen pelaajasta (näkeekö vauvat edes niin kauaksi) heiluttelin Leevin yhtä lempihelistimistä hänen edessään. Leevi läiski sitä räpylöillään kunnes yhtäkkiä helistin sattui kämmeneen ja Leevi sulki sormensa. Helistin putosi kyllä siinä samassa hetkessä mutta ihan selvästi Leevi tarttui helistimeen.

Olin haltioissani. Unohdin hetkeksi täysin sen Niemisen pojan esiintymisen telkkarissa kun oma poika esitti parastaan. Meinasin jo soittaa Jannulle töihin mutta ajattelin sitten että parempi etten soita koska pitävät minua pian jonain hulluna kotiäitinä jolla ei ole muuta tekemistä kuin soitella ukolleen niistä pikku jutuista joita se kullannuppu tekee. Nyt Leevi tarttuu satunnaisesti tavaroihin jos ne laitetaan hänen kämmeneensä mutta sellasta se on hapuilua ja etsimistä.

Mami hei, onha se toineki

Poika tulee tänne viikonloppuna. Lotan serkkukin on taas tulossa. Pojista on tullut hyvät ystävät. He mailailevat toisilleen ja irkkivät privaatisti. Kesällä he jopa tapasivat kerran Seranassa. Poika sanoi ettei minun tarvitse tulla mäkeen jos olen niin väsynyt eikä tarvitse laittaa ruokaa, hän voi syödä pitsaa tai vaikka Saarioisen lasagnea. Ei tämä nyt mitään niin pahaa ole ettenkö nyt jaksaisi laittaa ruokaa perheelle.

Olen nyt myös ruvennut käymään nukkumaan Leevin kanssa samaan aikaan ja yritän nukkua myös päivällä kun vauva nukkuu tai on Jannun seurassa. Ei se anemiaa tietenkään paranna mutta parantaa minun oloani ja vähentää anemian vaikutusta. Ei se minun anemia yksin sitä väsymystä aiheuttanut, autoin sitä kovasti valvomalla liikaa ja märehtimällä kaikkea.

Jos en ole koskaan tarpeeksi selvästi sanonut niin kerron sen nyt... Rakastan lapsiani suuresti. Enkä voi asettaa heitä mitenkään järjestykseen. Tällä hetkellä eniten huomiota saa tietenkin Leevi koska hän tarvitsee minua. Jo hänen näkemisensä saa minut iloiseksi ja itkun kuuleminen saa rintani valumaan maitoa. Hän on minun vauvani enkä oikeastaan haluaisi sanoa etten muka selviäisi tästä kaikesta. Juniori ei ole täällä hakemassa meidän huomiotamme enää koskaan. Hän asuu vain meidän sydämissämme. Hän kuitenkin lapseni. Poika on minun poikani. Minulla on usein ikävä häntä kun hän ei ole täällä. Haluan kovasti suojella häntä ettei kukaan voisi kiusata häntä sillä mitä olen kirjoittanut. En kuitenkaan halua jättää häntä pois koska se vasta olisikin loukkaavaa. Kun Poika saapuu tulen iloiseksi. Kun hän lähtee pois on olo jotenkin tyhjä. Mutta se on vain minun elämääni, valintojeni summaa.

2004-01-21T15:54:00.000+02:00

Sehä on vaa urheiluu

Katselin tänä aamuna Leevin (nukkui suurimman osan pelistä) ja Nitan kanssa J. Niemisen peliä. Pelihän oli todella tasainen mutta Safin taisi kääntää pelin itselleen loistavalla syöttöpelillä. Ei minua silleen oikeastaan harmittanut häviö koska peliähän se vain on. Puin Leeville ja itselleni päälle ja lähdin aurinkoiseen maailmaan vähän ulkoilemaan. Pakkasta oli aika paljon, lähes 20 astetta mutta kun puki kunnolla päälle niin se ei niin kovasti haitannut. Poskia vähän meinasi pistellä se kylmyys ja pani minut yskimään kuin astuin ulos (kuiva ilma). Nyt menen kotiin laittamaan ruokaa koska Jannu tulee varmaan pian pois töistä. Sitten voimme taas viettää perheiltaa rauhassa. Unohdetaan koko tennispeli. Näin tällä kertaa, ehkä joskus paremmalla "onnella". Urheiluahan se vain on!

2004-01-20T14:04:00.000+02:00

Kansakunta hädässä?

Suomalaisten ruokailutottumukset ovat terveellistyneet ja arkiliikunta lisääntynyt mutta suomalaiset ovat yhä lihavampia (tiedottaa kansanterveyslaitos) Naisten juominen on lisääntynyt (kertoo Stakes). Ovatko nuo hälyttäviä uutisia?

Minun ruokailutottumuksia ei aina voi pitää niin terveellisinä. Minulla on nimittäin tapana välillä syödä kaiket illat telkkarin äärellä. Olen napostelija. Välillä menee 300 grammaa karkkia, levy suklaata, sipsipussi, lähes litra jäätelöä, muutama purkki vanukkaita. Ei siis tietenkään kaikkia kerralla vaan eri iltoina. Suklaalle olen niin perso etten pysty lopettamaan ennen kuin olen syönyt koko levyn, jos suklaa sattuu olemaan hyvää. Tykkään kovasti Fazerin sinisestä. Tummasta tai valkosuklaasta en piittaa, maitosuklaa on in. Välillä otan jäätelöpaketin ja avaan sen päästä ja otan muutaman lusikallisen ja sitten muutaman. Kohta kauhon jo rannetta myöten purkissa. Toisina iltoina en taas syö sitten mitään tai muutaman porkkanan vaan, juon muutaman lasillisen vettä.

Kai minä muuten silleen melko terveellisesti pistelen vihannesta poskeen ja koitan tehdä ruokaa jossa ei olisi vaikkapa tuhmia rasvoja. Liikun jonkun verran, lenkki pari päivässä pitää mukavasti virkeänä (tai mites se nyt sitten on, kukas tässä on pari viikkoa hokenut olevansa väsyksissä?). Juokseminen ja hiihto ovat minun himolajejani. Juoksemiseenkaan ei jäänyt pahaa makua vaikka rankaisinkin sillä itseäni aikanaan. Koskaan ei vielä ole ylipaino kiusannut, alipaino aikanaan mutta nykyään syön niin paljon ja liikun sen verran vähemmän että pysyttelen täällä jonkun tahon määrittelemällä normaalipainoindeksillä. En tiedä pystyisinkö tästä edes itseäni paljon lihottamaan (eikä tarvitsekaan, kunhan pohdiskelen).

38 % suomalaisista naisista on ylipainoisia. Geenimme määräävät kehon varastoimaan kaiken ylimääräisen energian rasvaksi. Se on ollut eduksi silloin aikanaan kun oli niukasti ravintoa. Nykyään siitä on vain haittaa suurimman osalle väestöstä. Ruokaa syödään entistä enemmän ja liikuntaa saadaan entistä vähemmän. Sellaista se vaan on? Lihominen alkaa olla maailmanlaajuinen ongelma. Ei minulla ole mitään mullistavaa sanottavaa, ihan totta. Mites minä mistään mitään tietäisin kun olen jäänyt tällaiseksi ruipeloksi ilman suurempaa työtä. Olen vain ollut oma itseni ja toteuttanut halujani niin napostelun kuin liikunnan saralla.

2004-01-19T14:46:00.000+02:00

Päivän sanoja

Minulla on ihan selvä raudanpuutosanemia mutta syytä sille ei löytynyt näillä tutkimuksilla. Jotain ympäripyöreää siitä että aina ei ymmärretä miten keho toimii. Kysymys voi olla jostain synnytyksen, vauvanhoidon, väsymyksen aiheuttamasta reaktiosta. Eikä diagnoosi (raudanpuutosanemia) ei kuitenkaan mitenkään hetkessä minua piristä. Pitää tässä vielä syödä purkillinen rautaa ja katsoa sitten kuinka käy. Koska anemialle ei löytynyt syytä, täytyy minun olla tarkkailussa vuosien ajan koska jotain saattoi jäädä huomaamatta. Tähystäminen on kuvottavaa... En minä tosta noin vaan kyennyt nielemään sitä laitetta, minulla on niin voimakas kaotusrefleksikin. Sain puudutteen. Olin sairaalassa muutaman tunnin kumpanakin päivänä. Jannu oli Leevin kanssa sairaalalla ja muualla. Nyt olen kotona mutta seurannan alaisena. Vertani syynätään silloin tällöin ja mielenterveyttäni viikoittain.

Jarkko Nieminen voitti aamusella sen matsinsa Massua vastaan. Me katselimme sitä Jannun ja Leevin kanssa sohvalta. Jannu oli laittanut meille aamupalaa jota nautimme ottelua seuratessamme. Istuimme Jannun kanssa vastapäätä niin että jalkamme oli lomittain. Leevi oli aluksi jommankumman sylissä mutta laitan hänet sitten kehtoon kun häntä alkoi nukuttamaan. Tuntui todella ihanalta kun suomalainen voitti matsin. Alusta astihan se lähti hyvin, mitä nyt siinä tokassa erässä vähän notkahti. Ei se vissiin suora ihan ollut mutten kuitenkaan seurannut tekstarista peliä. Oikeastaan inhoan jännitystä mutta toisaalta se tuntuu hyvältä kun kaiken jännittämisen jälkeen tulee voitto. Jännitin koko matsin ajan kovasti vaikka hyvinhän se meni. Voitto tuli. Se piristi ihan selvästä minun päivääni. Toivottavasti jatkossakin menee yhtä hyvin...

2004-01-14T16:16:00.000+02:00

Nythä se sitte selvis

En olekaan pelkästään tulossa hulluksi vaan minulla on anemia. Koska olen näin hirveän väsyksissä, täytyy sen olla kehittynyt nopeasti. Jos se olisi kehittynyt hitaasti niin kehoni olisi sopeutunut siihen. Ja vastahan minun hemoglobiinini tutkittiin joskus kuukausi sitten. Eipäs kuitenkaan huokausta helpotuksesta kun asia selvisi fyysiseksi fibaksi. Nyt pitää saada sitten selville miksi minulla on anemia. Asia on siksikin pelottava etten ole saanut anemiaa edes raskausaikana.

Menen huomiseksi ja perjantaiksi sairaalaan. Pääsen kyllä näillä näkymillä yöksi pois koska en kuitenkaan ole ihan kuoleman kielissä. Leevi voi kyllä joutua pulloruokintaan. Verta syynätään tarkemmin ja suolistoa ja mahalaukkua tähystetään kasvaimien, tulehdusten ja vaikka mahahaavan takia. Jos olen rehellinen niin pikkaisen huolestuttaa, ei aina edes pikkaisen. Miten tällaista voi tapahtua minulle???

Mallii vangitsemisee (osa 2)

Nyt on sitten katseltu kaksi osaa 4D dokkaria vaihtoehtovankilat. Kun ensin esitettiin Kiinan ja USAn kovia otteita niin vastapainoksi annettiin ehkä vähän liian heppoinen kuva Suomen rangaistuskäytännöstä. Kyllä, Suomessa saa sakkoja (vankeus rangaistuksen sijaan), suuriakin sakkoja. Kyllä, Suomessa saa paljon ehdollisia tuomioita. Kyllä, Suomessa on avovankiloita. Kyllä, Suomessa osa vangeista voi käydä ulkopuolella töissä tai koulussa. Mutta kun täällä on myös niitä vankiloita joissa kökötetään sellissä.

Keijo Kopra, tiedättekö minkä firman toimitusjohtaja hän on??? Hän oli em. dokkarissa osoittamassa miten Suomessa voi saada isot sakot. Hän sai 40 000 (rahaa, taisi olla markkaa... eikö se ollut se vanha valuutta) ajettuaan 25 km/h ylinopeutta. Nyt on kyllä muista missä. Tyypillä täytyy olla aikamoiset tulot. Keijo Kopra on ”paikallinen” kuuluisuus ihan vaan asemansakin takia ja myös sakkojen. Kyllä hänet Lahdessakin varmaan moni tietää. Ai niin, se firma on Vierumäen teollisuus (VT) Heinolassa.

Minä kyllä olen enemmän sellaisen suomalais-kanadalaisen vankila-ajattelun puolella kuin esim. USAn ”kovien” osavaltioiden. Jos joku sattui näkemään em. dokkiksen niin tietää mistä puhun. Mutta jos joutuisin jonkun kovan linjan kannattajan kanssa väittelyyn, häviäisin varmasti (en ole muutenkaan kovin hyvä väittelijä). Tutkimusten mukaan kovat rangaistukset eivät ole vähentäneet rikollisuutta esimerkiksi USAssa. Vankilat vain täyttyvät ”kolmen hudin” kundeista. Kun vankeja kuntoutetaan vankilassa niin heillä on suurempi mahdollisuus sopeutua yhteiskuntaan (olla kiltisti) kuin niillä jotka vaan istuvat 23 tuntia sellissä.

Oikeasti en ole kyllä kovin hyvin perehtynyt kriminologiaan ja vankilajärjestelmiin. Eräs professori (sukulaiseni, hänellä olisi varmaan paljon sanomista aiheesta) sanoi kerran että on tapahtunut sellainen erehdys että ihmiset luulevat että vankilarangaistukset on tehty heidän miellyttämiseen. Vankeusrangaistusten kun ei ole tarkoitus miellyttää kansaa vaan saada rikoksen tehnyt muuttumaan tapansa. Rangaistusten tarkoitus on pitää rikollisuus kurissa, Nyt en muista kuka sanoi että yksilö voi olla kyllä älykäs mutta ihmiskunta on tyhmä. Tarkoitti sitä että joukossa tyhmyys tiivistyy ja teot voivat olla pahoja kuten piestään joku ihminen kimpassa koska joku luuli että se on käyttänyt lapsia seksuaalisesti hyväksi.

Minä en kannata kuolemanrangaistusta. Minä en perustele sitä kuin yhdellä lauseella. ”Mikä tekee meistä ”parempia” jos me itsekin haluamme tappaa (tappajia, silloin meistäkin tulee tappajia)”. Äläkä kysy mitä sanoisin jos joku tappaisi mieheni tai poikani... en halua edes ajatella sellaista.

Mites täst etee päi???

Poika haluaisi päästä laskettelemaan Lahteen (hih, Hollolaan, huomautin kerran täällä että Messilä ei ole Lahdessa vaan Hollolassa ja nyt itse tein saman ”virheen”, rimmasi niin hyvin laskettelun kanssa). Minä haluaisin päästä hiihtämään. Lupasin Jannulle etten mene tänä vuonna Finlandiaan. En kyllä ole oikeasti edes niin kunnossa ja hiihtokilsoja on niin vähän. On ollut tätä väsymystäkin. Kyllä se tästä kun löydetään oikeat tropit.

Olen saavuttanut ”alkupainoni”. Painan nyt suunnilleen yhtä paljon kuin vuosi sitten. Täytyy kai olla siitä iloinen ettei tämä kroppa tämän pahemmin ole pettänyt raskauksien takia. En tietenkään ole niin tiukassa kunnossa kun joskus 13-14-vuotiaana mutta ihan vielä kuitenkin tyydyttävässä kuosissa. Ja sille voi tehdä varmaan vielä jotain. Raskausarville kyllä ei voi mitään, ne on minun riesani. Jos vaan olisi lihonut vähemmän, joo joo, älä unta näe.

2004-01-12T17:22:00.000+02:00

Huomenna menen lääkäriin aamulla ja fyysistä tilaani tutkitaan. Täytyykin muistaa olla syömättä. Tänään syynättiin henkistä tilaani eikä se ollut hälyttävä muttei myöskään loistava. Jossain päin rakoilee hieman. Johtuu varmaan tästä saatanallisesta väsymyksestä.

HANNA VOITTI Idolsin ja hän olikin ollut suosikkini läpi kisan. En minä niitä silleen katsellut (suorana). Panin nauhalle ja katsoin mitä tuomareilla oli sanottavaa. Ne olivat kisan parasta antia.

2004-01-09T14:11:00.000+02:00

Olen vaan niin väsynyt

Minua väsyttää niin. Kyllästyttää. Katselin eilen illalla käsipalloa. Suomi voitti, no hyvä. Katsoin vain sitä kun en halunnut saada unta. Halusin vain siirtää sitä hetkeä jolloin menen pyörimään peittojen kanssa tietäen etten saa nukkua koska on ruokittava omaa jälkeläistä, jälkeläistä jota rakastan niin paljon. Aamuisin en viitsisi nousta. Kiedon ympärilleni saunatakkini ja nuupotan kyllästyneenä. Joskus ei vaan viitsisi pukea päälle. Pakkoa pukea, pakko lähteä ulos, välillä. Ei lenkille voi mennä sinisessä aamunutussa ja mustissa gorilla tossuissa.

Leevi jokeltelee tai jotain se on, ei enää vain itkua. Hän viihtyy entistä pidempiä aikoja lattialla massullaan, kyljellään ja selällään ja seuraa maailman menoa. Nyt hän kellahtelee jo kyljeltään selälleen. Minusta tuntui aluksi että se oli vain vahinko, vauva menetti tasapainon ja kellahti vakaampaan asentoon eli selälleen. Leevi ojentelee käsiään esineitä kohtaan muttei vielä osaa tarttua niihin. Kädet on havaittu, ne on hauskat. Leevi jaksaa katsella niitä yhä uudelleen ja uudelleen. Hän on kerta kaikkiaan suloinen vauva.

Miksi hänen äitinsä sitten on niin tympääntynyt ja väsynyt. Joka päivä Leevi palkitsee minua pienillä jutuilla. Minä rakastan häntä niin kovasti. Olen vain aivan liian väsynyt. Ehkä olen tulossa kipeäksi vaikkapa vain fyysisesti tai sitten psyykkisesti. Kävin terapeutilla kuten olen tehnyt läpi raskauden ja sen jälkeenkin. Tajusin että pääni oli aivan liian tyhjä. Tajusin ettei minulla ollut kuin se että väsyttää. Silmäni hehkuivat onnea ja iloa sen hetken kun kerroin lapsestani. Kuin kerroin itsestäni kaikki sammui. Ajoin sammutetuin lyhdyin. Minua vaan väsyttää niin kovasti. Olenko kuilun reunalla vain vaan niin kovin väsynyt.

Pakenen. Jannu löysi minut yhden jälkeen istumasta sohvan nurkasta. Telkkari oli kiinni. Chattiä sieltä tuli kanava toisensa jälkeen. Se on turhaa. Sanoin Jannulle että taidan jäädä tähän. Jannu peitteli minut fleecehuovalla ja kysyi tuoko hän pojan tänne syömään. Totesin että minun täytyy kai sittenkin tulla ylös, minua vaan väsyttää niin. Jannu kysyi että miksen sitten ole nukkumassa. En vaan jaksanut. Jannu hymähti minulle, puristi kevyesti olkapäistä ja halasi. Tartuin häneen kuin hukkuva oljen korteen. Kerkisimme lohduttaa toisiamme jonkun aikaa, pitää hyvänä kunnes Jannu kuuli ruokakellon parkaisun. Kävelin lapseni luokse, tarjosin hänelle ruokaa ja sopersin rakastavani häntä niin. Olen vain niin väsynyt...

Eipä tässä mitään ihmeellistä. Olen väsynyt. Olen kyllästynyt. Olen rakastunut, uudelleen ja uudelleen. Kysyn vaan uudelleen ja uudelleen itseltäni olinko väärässä. En tiedä, olen vain niin väsynyt!

2004-01-06T16:41:00.000+02:00

John Holmes story

Ei suuri penis tee miehestä automaattisesti loistavaa rakastajaa. Eräs ihmisanatomiaa minua huomattavasti paremmin tunteva nainen sanoi että jokainen sentti kolmen jälkeen on naiselle turhuutta. Suunnilleen kaikki tunto kun on vain lyhyellä matkalla. Emätinkään ei ole keskimäärin kuin 8-10 cm pitkä. Se fysiologiasta. Peniksen koon henkinen merkitys nyt onkin sitten aivan toinen asia, miehille se voi olla paljon suurempi kuin naiselle. Ei minusta seksissä ole kysymys kullin koosta ja vielä vähemmän kuppikoosta... Seksi on niin paljon muutakin kuin yhdyntä. Todella isoa penistä on jo jopa vaikea käsitellä. No se nyt on niin ettei sen kokoisia tapaa paljonkaan.

Miten minusta tuntui että Boogie Nightissä oli käytetty John Holmesin tarinaa hyväksi, jotenkin tuntui että ne olivat osittain yhteneviä. Minä en tiennyt kuka on John Holmes ennen kuin näin dokkarin sunnuntai-iltana. Ihan kunnioitettavan kokoinen paalu. Ei se sitä ihmistä tehnyt onnellisesti. Eikä se minusta vaikuttanut kuvissa tai ajatuksena yhtään sen kiihottavammalta kuin 15-25 senttiä lyhyempi ”veljensä” (Holmesilla sanottiin olevan 35 senttinen, ehkä se oli mainosta...). Minun fantasia kun ei koskaan ole tulla seivästetyksi valtavalla kullilla. Mitä isompi vehje, sitä vaikeampi saada sitä seisomaan, verta tarvitaan niin paljon... Kai se vähän niin on.

Mallia vangitsemiseen

Tänään tulee neloselta kanadalainen dokumentti eri maiden vankiloista otsikolla vaihtoehtovankilat (n. klo 22). Suomea käsitellään tässä osassa. Virolaisten ja venäläisten silmissä Suomen vankilat ovat todella hyviä. Tanskalainen Steen Christensen taas halusi päästä Tanskaan vankilaan koska siellä oli paremmat olot esimerkiksi lomia sai enemmän. Minulla ei silleen mitään kokemusta ole vankiloista. Kävin Hämeenlinnassa vankilamuseossa ja se oli aika järkyttävä paikka. Hämeen uusi lääninvankilahan onkin sitten paremmin varustettu ja uuden aikaisempi.

2004-01-02T11:59:00.000+02:00

Tietoisia valintoja, sattuneita tapahtumia?

Valkoviinistä ja siideristä tykkään todella ja joistakin drinkeistä, punaviiniä siedän, muista alkoholijuomista en oikeastaan välitä. Olutta en ole vuosikausiin juonut, siitä en tykkää. Konjakki, brandy ja wiski menee kyllä pieninä määräni nopeasti horaistuna mutten nauti niiden mausta. Olen nirso juomari. No valkoviiniä voisin kyllä juoda vaikka pullon pari yhteen syssyyn ja tulla saakelin känniin mutten tee sitä. Olen jo kasvanut niin isoksi etten aio käyttäytyä niin kehittymättömästi. En edes muista koska olisin ollut viimeksi kunnolla kännissä. Joskus vuosia sitten, ennen kuin aloin olla TYLSÄ. Oli aika jolloin en ollut tylsä ja sitten tuli vaimoksi muuntautuminen ja aloin tylsyä. Nyt olen äiti ja aivan terätön, nössö-paska.

Miksi tässä maassa pitää perustella sitä miksi ei juo? On ihan OK ryystää kaljaa pullo tolkulla mutta on täysin väärin sanoa että kiitos ei, en ota mitään alkoholipitoista tänään. Silloin sitä muuttuu joksikin saatanan hihhuliksi tai alkoholistiksi (ihminen joka ei juo on alkoholisti, on mennyt kai termit sekaisin). On olemassa yksi hyväksyttävä syy olla juomatta, se on raskaana olo. En ole absolutisti eikä minusta koskaan tule sellaista, sen verran paljon tykkään viinistä ja siideristä. Minä vain juon aivan liian harvoin ja aivan liian vähän ollakseni vakavasti otettava ihminen. Oikeassa seurassa olen vain se Riia joka olen ollut vuosia mutta toisessa seurassa olen vain ilon pilaaja. Ehkä minä vielä joskus muutun. Ravistan ”tekopyhyyden” viitan pois harteiltani ja olen kunnon likka.

Saatan joskus vielä retkahtaa polttamaan. On jotenkin alkanut taas mieli tekemään. Viimeisen tupakan poltin kun tulimme penkkariristeilyltä ja kävelin kotiin. En tietoisesti päättänyt lopettaa, se vain loppui. En minä säännöllisesti polttanut vain bailatessa. En vaan osannut juoda viinaa ja juhlia ilman tupakointia. Ostin penkkariristeilyltä kartsan röökiä josta ehdin polttamaan vajaan kaksi askia. Kotonamme kököttää edelleen seitsemän askia sinistä L&Mää . Ne vain odottavat että himoni tupakkaa kohtaan nousee niin suureksi etten voi vastustaa heidän kutsuaan. Vielä vastustan mutta jotenkin tiedän että saatan vielä joskus antaa periksi... Toivottavasti en... ei sitä tiedä. Jos vedän kännit ehkä myös poltan röökiä, ehkäpä siinä vielä joskus käy niin...

2004-01-01T15:32:00.000+02:00

Palasimme maalta juuri. Me selvisimme uuden vuoden juhlinnasta hyvin. Leevi oli nyt ensimmäistä kertaa yökylässä. Tassan poika ei oikein ollut ymmärtää ettei Leevi tule leikkimään, Leevi vaan makailee, istuskelee sylissä ja katselee esineitä, ojentaa käsiään jopa jotain kohti mutta varsinaisesti hän ei ymmärrä leikin päälle mitään. Leevi kyllä nukku aika huonosti mutta onneksi hän ei sentään parkunut kurkku suorana niin että koko talo valvoo, kitisi vaan ja ränäsi. Kuuden ja kahdeksan aikaan paukuteltiin lapsille ja lapsen mielisille raketteja. Sitten yritettiin laitaa lapset nukkumaan, taidettiin nukahtaa äidit itsekin, miehet olivat saunassa. Sitten meidät herätettiin, käytiin saunassa. Puolelta yöltä käytiin laittamassa vielä muutama paukku ja sitten mentiin nukkumaan. Eipä ollut aamulla kapulaa (kuten eräs lapsi aikoinaan mummolleen sanoi, ei me tulla tänään käymään kun isillä on kapula) koska alkoholin käyttömme rajoittui miesten 1,5 saunakaljaan.

Nitta muuten vietiin kuitenkin naapuriin hoitoon, viime hetken päätös. Ajattelimme että niin olisi ehkä kuitenkin parempi. Auto matka stressaa jo Nittaa ja myös raketit joten jätettiin se vain yhden stressin kanssa selviämään. Naapuri sano että heillä oli ilta mennyt hyvin... hih hih niin meilläkin.

2003-12-31T13:57:00.000+02:00

Onnellista Uutta Vuotta 2004!

Olemme lähdössä Tassan perheen luokse uuden vuoden aaton viettoon, Jannu, minä, kaksi lastani ja Jannun koira (turhaa jakamista tuollainen, meidän perhe poikineen (tällä hetkellä 2 kpl mutta tilanne muuttuu). Ei ole paljon aikaa kirjotella. Tulin vaan moikkaamaan ja toivottelemaan hyvät uudet vuodet. Taidan pikkaisen luvata keskittyä paremmin tähän nettijulkaisemiseen. Voisi vaikka kertoa enemmän Leevin kuulumisia vaikkapa että hän kannattelee jo jonkin aikaa päätään vatsallaan maatessa. Taidan välillä vaikuttaa siltä että A)minulla ei ole lasta tai B) en välitä koko pennusta. Asiat eivät ole noin vaan tietoisesti yritin välttää ylenpalttista vauvahöpötystä ja se menikin vähän liiallisuuksiin. Aamulla leivoin vähän tuliasia. Jannu kävi ostamassa muutamia lisäraketteja.

Joo, minä menen nyt. Ensi vuoteen...

2003-12-29T16:21:00.000+02:00

Kertomuksia harmaasta

Meinasin mennä armeijaan mutta tajusin sen surkastuttavan minun vankan koulutuskehitykseni, 24 vuotiaana maisteriksi. Joku kyllä arvioi että kiinnostukseni armeijaa kohtaan johtuisi siitä mahtavasta määrästä alle parikymppisiä jätkiä joita voisin kouluttaa. Kyllä kai siinä eniten oli kysymys mahdollisista rajojen hakemisesta. Hannasin enkä oikein tiedä otetaanko armeijaan niitä (naisia) joilla on vanne kiristänyt liikaa päässä, niitä jotka ovat kuulleet ääniä. Olisi ollut kyllä kiva käydä läpi ne kuuluisat psykologiset kyllä/ei kysymykset.

Joskus kyllä olen ajatellut onko se kaikki totta mitä kerrotaan??? Onko ne kaikki Pasilla romutetut autot todellisia??? Aloitetaan niistä... Jos joku ei tiedä niin Pasi on se kuusi pyöräinen peltipurkki jossa on katolla tähystäjän pää (näin naisellisesti sanottuna). Minulla oli opiskelutoveri joka oli armeijassa ollut Pasin kyydissä kun tähystäjä huusi että Vittu Lada edessä. Kuski veti väistöliikkeen metsätieltä metsään. Muutama puukin meni päreiksi ennen kuin Pasi pysähtyi. Veljeni kaveri taas kertoi tarinaa jossa Pasilla oltiin liikenteessä kaupungissa. Valot vaihtuivat vihreiksi ja tähystäjä tiedotti tämän kuljettajalle joka lähtikin liikenteeseen. Edessä olevan auton kuljettajalla ei ollutkaan tarpeeksi nopeat refleksit ja Pasi ruttasi sen perään. Viimeisenä Pasi sarjassa juttu jota en oikeasti usko, Pasi ajoi sienessä olleen pariskunnan Fiat Unon littanaksi.

Veljeni kaverilla oli paha harmaakaihi ja hänen toinen silmänsä oli oikeastaan sokea ja toisenkin näkö oli hivenen heikentynyt (ajokorttikin tuli vain koska silmälääkäri pikkaisen katsoi sormien läpi ja antoi todistuksen joka riitti korttiin, sellaisia sokeita täällä jossain suhaa). Tämä poika ampui ampujakokeessa oman taulunsa lisäksi kahteen muuhun tauluun ja selvisi silti kokeesta läpi. Hän oli sanonut kapiaselle ettei näe kyllä tauluun asti mutta kapiainen sanoi että olisi vaan ammuttava. Kapiainen sanoi ettei ole vielä tavannut ketään joka ei näe tauluja, ampuu kolmeen tauluun ja läpäisee silti. Poika vietiin Tilkkaan jossa todettiin tyypin olevan puolsokea (miksi sitä ei ollut noteerattu jo kutsunnoissa?). No tämä poika oli saada cee paperit eli vapautuksen armeijasta mutta hän ei suostunut siihen. Lopun ajan hän oli melkein esikunnassa mitä nyt kävi parilla yön yli metsäretkellä. Toiset olisivat kyllä ilosta hihkuen lähteneet armeijasta mutta tämä poika halusi kokea armeijan.

Tilkasta tulikin mieleeni että Sotilaslääketieteen keskus tulee Lahteen.

Jannun aikana tuvassa oli yksi poika jota armeija ei paljon paskaakaan kiinnostanut, ryyppääminen oli paljon hauskempaa. Taas kerran hän jätti tulematta lomilta kotiin ja siitä suivaantuneena joukkueen johtaja pisti muut tuvan pojat juoksemaan parakkia ympäri kunnes se yksi suvaitsee tulla. Juoksevien nuorien onneksi paikalle tuli arvoasteikossa korkeampi henkilö joka totesi että juoksu seis, pojat tupiin. Tällä kertaa armeijaa vieroksuva poika haettiin Ruotsista putkasta. Ja sen reissun jälkeen ei jätkää enää niissä maisemissa näkynyt.

Veljelläni taas oli nainen käskyttäjänä. Tyttö oli vähän oli kaksikymppinen, reilun puolentoista metrin mittainen, iso rintainen ja punatukkainen. Ensimmäisen kerran likan tullessa poikia käskyttämään ryhmä tirskahteli mutta totteli joten kuten. Likka karjui ryhmän edessä naama punaisena ettei alokkaiden tarvitse kunnioittaa häntä vaan sitä mitä hän edustaa, hänen natsojaan. Pojat kunnioittivat mutta monista oli aivan uskomatonta että he tottelivat lyhyttä nättiä naista. Toinen juttu jota veljeni kertoo on eräältä metsäretkeltä. Pojat polttivat kaminassa innokkaasti puuta että tarkenee torkkua tai mitä lie tekivätkään. Kapiainen tuli huomauttamaan että vihollinen saattaa havaita heidät liian helposti koska savupiipusta tulee lieskoja. Pojat saivat myös havaita iltamyöhällä polttaneensa kaikki puut joiden piti riittää vielä yön yli ja seuraavan päivän. Ei muuta kuin metsään hakemaan polttopuuta pirullisessa pakkasessa. Osa onnistui myös polttamaan villasukkansa niitä kuivatessa. Veli myös ihmetteli sitä että reilut puolet hänen ryhmästään joutui hiihtokouluun koska eivät osanneet hiihtää.

2003-12-27T11:47:00.000+02:00

Pukist asiaa...

Savossa ollessa isukeilla oli tapana mennä etsimään joulupukkia. Yksi jäi pidemmäksi ajaksi sille tielle ja muut tulivat pois. Joulupukki tuli ja toi lahjat. Sitten saapui tämä viimeinenkin isukki joka oli eksynyt joulupukkia etsiessä. Kerran serkkuni, joka uskoi vielä joulupukkiin, alkoi haukkua isäänsä tyhmäksi kun tämä tuli ”eksyksistä” taloon. Häntä nolotti kun muut isät löysivät perille ja hänen isänsä eksyi. Ei siinä paljo lahjat lasta kiinnostanut kun piti sättiä isää.

Meillä Savossa joulupukilla oli tummat housut, vanha turkki, turkishattu, tallukkaat ja puinen kävelykeppi. Parran väri vaihteli pumpulisen valkoisesta pellavaisen ruskeaan. Yhtenä vuonna pumpulisesta parrasta lähti kovasti osia pois ja yhtä serkuistani huoletti että pukki on kohta niin vanha ettei jaksa lähteä matkaan, hän yhdisti ”kaljuuntumisen” vanhenemiseen, silloin pukkina olin minä. Puna-valkoinen pukki on coca-cola-yhtiön hapatusta. Mutta niin se vaan on amerikkalainen oppi mennyt perille että serkkuni alkoi yhtenä vuonna tivaamaan että miksi pukki oli pukeutunut väärin. Selitimme hänelle että punainen asu on juhla- ja sisäasu jossa pukki esiintyy telkkarissa ja tavarataloissa mutta matkaa varten hänen pitää pukea paksumpaa päälle. Mutta nyt on Coca-cola-pukki saapunut Savoon koska serkkuni alettua esittää pukkia, hän hankki punaisen nutun. Haluaisin niin kovasti roikkua vielä siinä minulle perinteisessä maalaispukissa mutta aikaa ajaa tämän kalkkiksen ohi.

2003-12-26T21:41:00.000+02:00

Kuha ei vaa tapaa tulis...

Jokunen persoona saattaa vielä muistaa että viime vuonna jouluaikana kuoli pariskunta Liipolassa (Lahdessa) tapahtuneessa palossa. Joku saattaa vielä muistaa sen että joskus yhdeksänkymmentä luvulla kuoli kaksi ihmistä Saimaankadulla (Lahdessa) tulipalossa (joulun aikaan). Tämä jälkimmäiseksi mainittu palo aiheutti aika paljon keskustelua koska palokunta ei voinut käyttää puomi-tikasautoaan koska ”hydrauliikka” oli mennyt rikki auton työntäessä tiellä ollutta autoa. ”Nosturilla” olisi voitu pelastaa palavasta asunnosta parvekkeelle tullut tyttö (lapsi). Nyt tyttö kuoli pudottuaan parvekkeelta. Joku minua viisaampi (tai ainakin rohkeammin kommentteja antava henkilö) sanoi että tyttö olisi pelastunut vain makaamalla parvekkeella vaikkapa täkki päällään (mieluiten tietenkin jotain mikä ei heti syty ja suojaa kuumalta) sen sijaan että hyppäsi parvekkeelta alas. Liekit kun kuulemma olisivat lyöneet ikkunasta parvekkeelta ulos eikä olisi osuneet ollenkaan parvekkeen lattialla makaavaan lapseen. En tiedä, kai siellä olisi aika tukalaa ollut.

Ainahan sitä on ulkopuolella olevilla todella hyviä neuvoja siitä miten olisi pitänyt toimia. Viimevuotisen Liipolan palon jälkeen puitiin sitä että nuoripari (muistaakseen minua nuorempia) olisi selvinnyt hengissä ellei olisi lähtenyt häröilemään. He asuivat viidennessä kerroksessa ja palo oli ensimmäisessä. Tyttö löytyi toisen kerroksen tasanteelta ja poika seuraavalta. Häkä heiltä hengen vei... Parasta kai on pysyä omassa kämpässä jos ei se pala ja odotella että joku tulee kirveellä ovesta sisään. Tai no... Kun joku tummiin pukeutunut mies (näin kai (enimmäkseen) Suomessa) tulee pelastamaan parvekkeelta tai sitten koputtelemaan oven taakse. Palokaasut kun on niin tappavia.

Tänä vuonna kärähti sitten Asemantaustassa 1989 MM-kisoihin kisakyläksi rakennetussa pienoiskerrostalossa. Kaksi kuoli, hyvää joulua vaan.

Tapoi olis...

Siinähän se joulu tosiaan menikin... Tänään se silleen loppuu. Vieraat eivät ole vielä kaikki lähteneet. Jannun porukat tulivat ennen puolta päivää että ehtivät katsomaan joulurauhan julistusta. Ei ole kuulemma kovin montaa joulurauhan julistuksen seuraamista paikan päällä jäänyt väliin sinä aikana kun he ovat asuneet Turussa. Sisko oli tullut jo aikaisemmin aamupäivällä. Mummo ja Vaari tulivat yhden aikaan taksilla. Mummo oli soittanut Lahden taksikeskukseen ja kysyi onko jollain kuskilla keikkaa vaikka Lentoasemalle ja he saapuivat paluukyydillä. Mummolta kyllä onnistuu. Hänestä oli ihan turhaa tulla taksilla joka joutuu tyhjillään palaamaan Hesaan. Mummo epäili että junat ja linkut on niin täysiä etteivät he lahjoineen mahdu niihin.

Kävimme hautausmailla. Jannun äiti jäi laittamaan ruokaa ja isä lämmittämään saunaa. Heillä ei ole täällä päin ketään haudattuna (ei ole Pojallakaan muttei se haittaa). Sitten menimme aatonmessuun Hollolan keskiaikaiseen kivikirkkoon ( kuva ). Jannun porukat missasivat tämän koska he ovat ateisteja. Joulun kunniaksi emme käyneet uskonnollisia väittelyjä Jannun faijan kanssa. Häviän ne koska olen menettämässä Jumalauskoani tai toisaalta en... häilyn. Mummoa ja Vaaria ei haitannut ollenkaan ettei seremonia ollut heidän uskontokuntansa. Oikeastaan nyt harmittaa vähän ettemme menneetkään Harjukadulle. Olisi ehkä ollut kiva osallistua heidän ehtoollispalvelukseen. No keksasin tämän vasta tässä... Ei Mummo silleen välitä ja Vaari... hän käännynnäinen.

Saunottiin ja syötiin... Ruokaa oli aivan hirveesti kun kaikki toivat jotain omaa herkkua ja me laitoimme Jannun kanssa jotain perinteistä. Syötyä tuli aika hyvin... Rakastan kaloja... Sillit (esim. lasimestari), suolalohi ja –siika, sinappisilakat ja kylmä- ja lämminsavustetut lohet... Kyllä siitä pöydästä jokaiselle jotain löytyi. Tykkään paljon enemmän kinkusta lämpimänä ja taas kerran vetelin monet siivut juuri uunista nostettua sikaa. Joulupukki tuli seitsemän aikaan. Oltiin oltu ehkä kilttejä, saatiin joitakin lahjoja. Leevikin sai kasan lahjoja joista ei varmaan paljon ymmärrä. Sininen koiravauva kyllä nostatti suuren hymyn. Olen tässä nyt ristipistellyt tyynyäni... Sain sellaisen valmispaketin jossa on langat ja pohja johon on painettu kuvio. Pohja on aika kankeaa kangasta ja se raapii vähän ranteita. Mummo ja Vaari lähtivät tänään Veljelle. Muut on vielä täällä... Pitää kai lähteä emännöimään ja ehkä sitäkin tärkeämpää olisi tuo lapsenhoito... ruokinta, pesut ja nukutus...

2003-12-23T14:36:00.000+02:00

Yhdessä hetkessä perheemme lapsiluku lisääntyi sadalla prosentilla. Juurihan niitä oli vain yksi parkuva ja nyt niitä on kaksi. Huomenna perheen aikuismäärä lisääntyy yli kahdella sadalla prosentilla. Joulun hengessä?

Tuotiin kuusi sisälle ja se haisee ihan koivuvihdalle (vastalle pitäisi sanoa kun ollaan Laheess). Koristelemme sen tänään tai oikeastaan Poika saa koristella. Pitäisi myös laittaa tänään muita koristeita. Sisko huomautti minulla viime vuonna (he olivat aattoa edeltävänä vkl:na meillä) siitä että kaikki koristeet ovat aina samoilla paikoilla (kuten äidillämme). Vaikken nyt olekaan mikään mamikopio niin kyllä monessa asiassa muistutan rakasta äitiäni. Katsotaan nyt minne ne koristeet sujahtaa...

Ei kai tässä ihmeempää. Menen laittamaan ruokaa!

2003-12-22T18:55:00.000+02:00

Joulu lähenee ja väki vaan lisääntyy

Nyt mummo kutsui itsensä ja Vaarin meille aatoksi. Yöksi he menevät hotelliin koska tietävät kuinka rajalliset tilat meillä on. Seuraavat jotka kutsututtavat itsensä meille niin saavat jo nukkua jossain päin taloa lattialla patjoilla, sängyt on jo loppuun varattu ja henkilökohtaisia huoneita ei ole enää tarjota kenellekään. Ketäs tänne nyt sitten enää olisi tulossa? Ja olen todella iloinen jokaisesta joka tulee eikä tämä viimoinen pari nyt mitenkään lisää työtäni. En vaan tiedä miksi he nyt vasta yhtäkkiä keksivät että tulevat meille. Kai siinä vähän olisi sitä että Siskokin on täällä. No nyt meitä on jouluna neljä sukupolvea paikalla vaikka se yksi onkin toisesta suvusta.

Lumella kuorrutettu tienoo

Tyrkkäspäs se nyt äkkiseltään aika pirusti lunta. Aamulla kun lähdimme liikenteeseen niin oli homma vähän puuroista. Kun päätiet oli aurattu niin sivuteiltä tullessa oli vallit. Lunta tuiskutti välillä niin ettei paljon eteen nähnyt. Lämmitettävä etulasi sulatti lunta lasiin mutta pyyhkijät eivät selvinneet urakasta (koska olivat jäätyneet hetkessä kun kosteina joutuivat paikoilleen lepäämään). Ostettiin vielä vähän lahjoja vaikka sanoinkin että omasta puolestani olisin sen homman jo selvittänyt. Ostettiin myös ruokatarvikkeita ja viiniä, kossua jouluksi. Jannun isä ottaa kossusnapsin kinkunpainikkeeksi ja mummoni tykkää juoda viiniä aterialla.

Kun olimme käyneet kotona ja syöneet, lähdimme Tassan luokse kyläsille. Tassan mies oli töissä ja Tassa oli yritellyt työnnellä lumia ja pihasta ja tieltä mutta vilkkaan lapsen kanssa se oli vaikeaa. He ovat ostaneet Petrille lumikolan joululahjaksi niin jos sekin innostuisi lumitöistä. Pistettiin Tassa nukuttamaan Leeviä ruuan päälle ja valmistelemaan ”kahvia” ja menimme Jannun kanssa lumitöihin. Minä tykkään kovasti kolata lunta. Se on niin ihanan hyödyllistä ja tuntuu jossain. Tänään lumi oli aika kevyttä. Meni n. 50 minsaa kahteen pekkaan aurata Tassan perheen piha ja ajotie. Äiti tykkäsi myös työnnellä lunta varsinkin kun tiesi ettei se ollut pakko. Soitto vain ja aura saapui. Mutsi pyysi kerran Veljeä lumitöihin ulos ja poika ottikin rahaa käteisvaroistaan, soitti auran paikalle. Äiti naureskeli että kyllä lapsi (n. 12 v.) on kekseliäs. Jaa, olisikos se ollut laiska?

2003-12-21T22:19:00.000+02:00

Joulu lähenee, väki se vain lisääntyy

Jotenkin onnistuneesti satuin kutsumaan Siskon tänne Jouluksi. Tuuli on luvannut mennä aattona porukoilleen ja koska Tuuli on (varsinkin isälleen) vain hetero joka ei ole tavannut sitä oikeaa, niin Sisko ei ole koskaan ollut tai ehkä tule olemaan tervetullut sinne. Tuuli tulee sitten meille myös joulupäivänä koska hän on luvannut olla vain aaton porukoillaan.

Sisarukseni olivat meillä siis viikonloppuna. Eilen haettiin kuuset metsästä. Ei meillä täällä päin ole omaa metsää mutta yksi tuttu antaa hakea kuusen hänen kuusikostaan, ihan vaan harvennukseksi. Otin myös Leevin mukaan metsälle. Saimme kokeen kolme ihan mukavaa kuusta ja toimme me ne sitten lainakärryllä meille. Kaksi lähti jo jatkamaan matkaa, isoin jäi meille.

Mutta nyt pitää lähteä takaisin kotiin. Kävin vaan maksamassa pari laskua muistaissani. Leevi ja Jannu kävi jo nukkumaan... Minunkin pitää...

2003-12-19T15:38:00.000+02:00

Viisi yötä jouluun on...

...laskin aivan itse eilen kun näin silmät tonttusen. Uskotteko muuten että osaan edelleen tiernapojat ulkoa... Siis kaikki laulut ja vuorosanat... omat ja toisten. ”Hauskutan” ihmisiä välillä esittämällä tiernapoikia pikakelauksella. Toinen juttu jonka osaan ulkoa (en kyllä nykyisessä muodossaan) on jouluevankeliumia. Ihmisillä on varmaan ihan yhtä hauskaa kuunnellaan tiernapoikaesitystäni kun kuunnellessa jouluevankeliumia jonka laskettelen vanhan kaavan mukaan (raamattuhan ”nykyaikaistettiin” 1992). Lisäksi osaan ulkoa jokaisen laulun jonka olen kuoron kanssa tai yksin esittänyt. Minusta kaiken tuon muistaminen on ihan turhaa.

”Hyvää iltaa, hyvää iltaa, itse kullekin säädylle, sekä isännille että emännille, jokaiselle kuin talossa on... Näin alkaa tiernapojat sen jälkeen kun knihti on kysynyt että saako tulla laulamaan. Hauskuutan itsenäni nyt tässä kirjoitellessa lauleskelemalla lauluja läpi samoin kuin tein eilen illalla kun piparin painelu alkoi jo nyppimään.

Joululahjat on ostettu ja pakattu ja tarpeelliset lahjat on lähetetty eteen päin. Joulukortteja on tullut jo iso nippu. Kinkku on ostettu, piparit paistettu. Tänään teen lasimestarin sillin ja sinappisilakat. Laatikoiden ohjeet on kaivettu esiin (en vaan tiedä mitä teen, ainakin porkkanaa). Viikonloppuna siivotaan ja haetaan kuusi. Sisko ja Veli tule kumppaneineen tänne huomenna. Vietetään pikkujoulua, haetaan heille kuuset. Poika tulee tiistaina, Jannun vanhemmat aattona.

2003-12-18T20:01:00.000+02:00

Pippaa pöytään

Leivoin tänään pipareita, torttuja ja yhden hdelmäkakun (kuivakakku). Söin taas niin paljon piparitaikinaa ettei taas ehkä koko jouluna tee mieli piparin piparia. Kun ei koskaan opi tai oppii ehkä muttei voi vastustaa taikinan mausteista kutsua. Väsäsin sydämiä, "pipareita", possuja, ukkoja, akkoka, tähtiä, kuusia ja kuita . Taikinan tein jo eilen kun sen pitää levätä yön yli. Kotona tuoksuu joululle, piparille ja hyasintille...

2003-12-16T17:41:00.000+02:00

Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen

Nyt lapsemme on sitten liitetty kasteessa kristillisen kirkon jäseneksi. Nimiasia meni niin että Jannu tokaisi yhtäkkiä että noudatetaan perinteitä, laitetaan lapselle toiseksi nimeksi jonkin läheisen ihmisen nimi. Poikamme toiseksi nimeksi tuli sitten Juniorin etunimi ja toiseksi nimeksi alunperin ajateltu nimi tyrkättiin kolmanneksi. No nyt hänelle on kolme nimeä, kahdella edellisellä ei ole... Mitäs tuosta! Kummeiksi kutsuttiin molempien sisarukset. Jannun sisko ei kyllä ole ev.lutti mutta kelpasi kun paikalla oli kaksi "ehtoihin sopivaa ehdokasta".

Paikalla oli Jannun vanhemmat, minun isovanhemmat, minun isäpuoleni, Sisko (+Tuuli) ja Veli, Jannun sisko, minun tätini ja Jannun enot ja setä. Savon mummi oli pyyhkäissyt linkulla Juvalle josta Kuopion porukat nappasivat hänet mukaan. Jannun Ruotsin eno oli jäänyt paikalle itsenäisyyspäivän juhlinnasta ja Jannun sisko (Mia) oli tullut perheineen nyt Suomeen koska he viettävät joulun kotimaassaan. Kastaminen tapahtui kotonamme lauantaina. Osa lähti kotiin jo lauantaina ja osa jäi vielä meille. Viimeiset lähtivät vasta reilu tunti sitten. Leevi oli kiltisti Siskon sylissä koko seremonian ajan. Kesken kahvituksen hän sai tarpeekseen koko hyörinästä ja alkoi parkumaan. Hiljeni onneksi saatuaan syödä.

Niin se vaan...

Minua vähän meinaa väsyttää kun on ollut tätä menoa ja meininkiä. Eilen oltiin esimerkiksi Mian poikien kanssa pulkkamäessä, kävin Mian kanssa jouluostoksilla. Tuntuu taas yhtäkkiseltään kovin kylmältä mutta lumi valaisee tienoita koska se heijastaa valot takaisin toisin kuin musta maa joka imee valoa. Pojat olivat todella innokkaita mäenlaskijoita. Aikuisia alkoi jo kyllästyttää ja pojat vaan laskivat. Jannu laski Leevinkin kanssa muutaman pikkulaskun. Olemme myös puineet Saddamin vangitsemista, sen merkitystä Bushille, irakilaisille ja jopa maailman rauhalle. Mian mies innostui oikein kovaankin väittelyyn kanssani. Jälkikäteen en enää edes tiedä mitä mieltä oikeasti olin, oli vaan kiva vähän väitellä.

Menen huomenna jälkitarkastukseen. Syynätään paikat että miten olen parantunut ja jäikö suurempia vaurioita. Jannu onkin vapaalla jouluna koska työkaverit päättivät joululahjaksi tehdä Jannun vuorot että hän saa olla ensimmäisen joulun vauvan kanssa. Vielä tulee niitäkin jouluja että isi on töissä. Olemme joulun Lahdessa. Jannun vanhemmat varmaan tulee. Sain eilen viimoiset lahjat ostettua. Hyvä mieli, sekin homma hoidettu vaikka aluksi tuntui takkuavan. Saimme tänään ensimmäiset kolme joulukorttia.

2003-12-16T17:11:00.000+02:00

Kuvia Suomesta

Hamemiesten kosto 1, 2 ja 3 eli eräät häät tuolla jossain. Onnea Mr ja Mrs Smith! Herra ja Rouva Smith , miten omaperäistä, englannin kielisiä Virtasia.

2003-12-12T13:24:00.000+02:00

Mitäs se ukko oikee jutteli???

En minä pyytänyt Jannua kuin kertomaan uutiset (itse kun olisin sairaalassa kiinni muutaman päivän) ja hän tarinoikin minusta. Kaipa hän totuuksia puhui, omasta mielestään ainakin ja niin näkisin minäkin osittain. Hän (Riia) on minua paljon älykkäämpi, paremmin koulutettu, paremman näköinen, seksikkäämpi, varakkaampi ja parempi tuloisempi.(Jannu 31.10.2003)

Mutta minusta sillä ei ole mitään merkitystä missä olen hänen ja joidenkin muiden silmissä enemmän. Ei mitkään ÄO:t kerro mitään elämisen älystä, tunneälystä. En minä halunnut mennä minnekään testaamaan, ei sillä ole väliä. Jannu vaan halusi tietää, minut, ei niin hänestä väliä. Mitä, olenko viisas, ei siltä aina näytä. Ei sillä ole mitään merkitystä että numeroni kertoivat minun olleen enemmän jotain kun Jannu. Jannu on mielestäni elänyt elämänsä paljon viisaammin, satuttanut itseään paljon vähemmän.

Jos lähtee jo sillä asenteella että menen paikalle vain vaimoni varjoksi niin ei se ole parrasvalopaikka. Minulla on rohkeus ottaa tilanne haltuun, saapua paikalle voittajana. Koskaan en ole halunnut seinäkukaksi jäädä. Jotain on ollut mihin tarttui miehiä kuin kärpäspaperiin mutta ehkä se oli se hutsun maine, tussua tarjolla sopivalle könsikkäälle. Kaunis en ole, sitä en koskaan osta vaikka kuinka kaupataan. Olen vain tällainen likkaimmeinen. Ja minusta Jannu on äärettömän seksikäs, paljon seksikkäämpi kuin minä (minun näkökulmasta; jos asiaa taas kysytään joltain mieheltä vastaus on ehkä toisenlainen) ja seksikkäämpi kuin joku keskenkasvuinen (no ei nyt sentään mutta nuorempi) pallonhakkaaja (joo, lupaan olla taas hetken hiljaa koko poikasesta).

Koulutus on sinänsä helppo kysymys, minulla on ylempi korkeakoulututkinto, Jannulla ei. Olen siis korkeammin koulutettu mutten ehkä paremmin, se on minusta väärin sanottu. Suomessa vaan on jaettu koulutus tasoihin ja jonkun järjen mukaan kaikkien pitää tähdätä korkeimmalle tasolle. Kysymys onkin siitä kuka tekee työt jos kaikki ovat maistereita??? Tulot voi katsoa paperista ja sanoa kumpi tienaa enemmän, tällä hetkellä se voikin olla jo tasainen taistelu. Varakkuus nyt on numeroita verottajan paperissa joiden perusteella voidaan läiskiä veroa. Varallisuus maksaa, niin se vaan on.

Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanen

Tietty mitä tässä voikaan enää silleen sanoa tai vielä. Vieraslistat ovat varmistuneet ja vierasvuode varaukset täyttyneet. Voileipäkakut ovat täytetyt ja vetäytymissä. Piparit paistamatta ja pullataikina vasta nousee. Leevi lepää kai varastoon että jaksaa sitten huutaa kurkku suorana kasteen aikana. Perintöpuvun kaulukset on tärkätty ja puku muuten silitetty. Siinä koltussa on kastettu Mummo, Isä, minä. Se oli tuossa ”konservoitavani” (eli siis oikeasti korjattavana mutta tuo sana kuulosti hienolta, eihän se vielä ole edes sataa vuotta vanha, jotain kahdeksankymmenen paikkeilla). Kävin leikkauttamassa hiukseni. Kyllästyin ”ylipitkään” malliini ja otin taas tällaisen simpsakan lyhyen, pirtsakan punaisen.

Viikoilla kertynyttä

Kävin näyttämässä lastani töissä. Se sattui olemaan pikkujouluja edeltävällä viikolla. Pomo sanoi että voisin vaikka tulla pikkujouluihin. Kieltäydyin kohteliaasti, kiitti vaa, ei kiinosta. Vuosi toisensa jälkeen pohdin mikä saa aikuisen immeisen juomaan itsensä siihen kuntoon ja mokaamaan itsensä. Siskoni antoi minulle nipon leiman kun puhuin hänelle. Ihmisillä kun pitää olla oikeus pitää hauskaa. Mutta mitä hauskaa siinä on että firman juhlissa juo niin paljon että oksentaa eteiseen tai sammuu ruokapöytään tai kähmii jokaista eteen sattuvaa naista??? Olen kai tyhmä kun en ymmärrä.

Menin myös Jannun työpaikalle Leevin kanssa. Voi miten ne raavaat miehet lepertelivät pojalle ja näyttivät hänelle paikkoja (samalla lapsen äidillekin, mielenkiintoista, ei ole tuollakaan tullut ennen käytyä). Leevi oli tosi rauhallisesti isänsä sylissä. Ei kai tuon taivaallista ymmärtänyt mistään. Kuhan vaan köllötteli ja kuunteli ääniä. Viime neuvolakäynnillä (eilen) Leevi oli 54 senttinen ja painoi lähes neljä kiloa. Kasvu on alkanut oikein hyvin. Meillä on kuulemma oikein tarmokas poika.

Kävimme Leevin kanssa myös uudessa tarjoustalossa jonka sanottiin olevan Suomen suurin. Menimme sinne kasilla ja paluukin tapahtui kasilla. Leevi oli liinassa takin alla ja linja-autossa hänelle taisi tulla vähän kuuma kuin alkoi takki kitisemään. Poistin takin Leevin ympäriltä ja höpöttelin ukkelille niin kyllä se sitten rauhoittui. Ei hänellä nyt tissin kaipuu vielä voinut olla koska oltiin lähdetty suunnilleen suoraan syötyä. Reissu meni hyvin, ei kyllä paljo osteltu, kuhan katseltiin.

2003-12-10T14:26:00.000+02:00

Kasviksist safkaa

Minä en ole koskaan edes harkinnut kasvisyöntiin ryhtymistä. Ehkä on parempi olla ajattelematta esimerkiksi lehmien, sikojen ja kanojen oloja tehostetussa tuotannossa. Luuhasin kyllä lapsuudessa aika paljon tehosikalassa kun mummolani naapurissa oli sikala. Kyllä välillä siat huusivat kuin teuraalle pantavat (ai niin, teuraallehan ne olivatkin menossa). Tuon lisäksi on ollut mukana kun melkein koko kesän paapomaani vasikkaa teurastetaan. Olen myös paloitellut Helunaa ja myöhemmin syönyt. Se koko lehmähän oli tarkoitettu syötäväksi, ei se mikään lemmikki ollut. Ruokaa.

Oletteko kukaan tavanneet koskaan fenno-vegaania, kasvissyöjää jolle kaiken syötävän on tultava Suomesta? Jannun kaveri seurusteli aikoinaan sellaisen kanssa. He kävivät meillä pari kertaa. Aina likalla oli omat eväät mukana. Varsinainen porkkanan purija. Hän ei myöskään käyttänyt sokeria tai mitään mausteita (ne varman tulevat osakseen ulkomailta). Harvoin näkee ketään niin riutuneen näköistä. Jannun kaveri oli stylannut likan kanssa vuosia ennen kuin hän sai herätyksen. Ero siitä tuli koska ei fennovegaani jaksanut olla lihansyöjän kanssa. Häntä oksetti se muiden riatastelu niin ettei hän koskaan ollut muiden kanssa samassa pöydässä. Minusta hän oli jonkinasteinen syömishäiriöinen. Omasta mielestään hän varmaan oli järkevä hyväntekijä ja luonnon-elämän-suojelija.

Amerikassa on uusi villitys eli raakakasvisyönti (luin kunto plussasta). ”Raakakasvissyöjien” mukaan kasvikset menettävät kaikki vitamiinit ja kivennäisaineet keitettäessä eli kaikki vihannekset syödään raakana (tämä on kasvissyönnin alalaji joten ei tarvitse miettiä että kuinka raakana se liha vedetään). Lisäksi edelliselle kasvissyönnin haaralle on myös alalaji eli ihmiset jotka syövät vain sellaisia vihanneksia joiden isäntäkasvia tarvitse tappaa. Ajatus on kai vähän niin että mitään elollista ei saa tappaa. Tällaiset (oli heille termikin mutten muista sitä) ihmiset eivät esimerkiksi voi syödä juureksia koska se on kasvin tappamista.

Vuue urheilija

Taas miehiä sorsitaan. Vuoden naisurheilija saa joka vuosi palkintonsa mutta vuoden paras miesurheilija jää nuolemaan näppejään jos vuoden urheilija on nainen. Koiranäyttelyissä valitaan rodun paras edustaja ja VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras. Ei tuo kyllä liity tähän kovin hyvin mutta voitaisiinhan valita vuoden urheilija ja sitten vuoden vsp urheilija. Kai tässä on lähdetty siitä oletuksesta että miehet pärjäävät paremmin tai siitä että miesten suorituksia arvostetaan enemmän. Mutta kyllä se niin on että Hanna-Maria Seppälä on tittelinsä ansainnut. Minä kyllä kuitenkin jotenkin olin Palanderin kannalla... En edes tiedä miksi, ehkä halusin taistella ennakko-oletuksia vastaan. Kyllä se Niemisen poika sitten on söpönen (seksikäs) ja Janne Ahonen ei taida enää olla lahtelainen...

Sanon ny kumminki

Joskus pitäisi osata olla hiljaa mutta kerron kuitenkin tarinan siitä miten me olemme Jannun kanssa törmäilleet Jarkko Niemisen takia. Seuraava ei ole oikeastaan riita vaan pohdintaketju. Tiedän että on hankalaa ja v-mäistä seurata kirjoitettua sananvaihtoa. Enkä tietenkään väitä muistavani kaikkea sanatarkasti.

-Jos saisit mahdollisuuden rakastella Jarkon kanssa sillä ehdolla että joutuisit jättämään minut niin tarttuisitko tilaisuuteen?
-En varmasti, se on liia suuri menetys. Yhe pikku pano takii en voisi Sua jättää. En se poja taki. Ehä ees tiiä onks se hyvä sängyss.
-Sekö on muka tärkeää.
-Ole tottunu saamaa sen mitä haluun.
-Josset saa niin poljet jalkaa.
-Se ei varmaa tuoss tilanteess auta yhtää.
-No mikäs sitten?
-Pitää kouluttaa käest pitäe.
-Olitko valmis kouluttamaan Jarkkoa... kädestä pitäen?
-No en ny ainakaa pelaamaa tennist.

Tuossa vaiheessa Jannu alkoi nauraa. Koko keskustelu oli täysin päätön. Jannu välillä esittää kaikenmaailman vaihtoehtokysymyksiä. Minä vihaan niitä koska välillä on vaikea valita. Tuo kysymys oli helppo ja toisekseen se oli aivan typerä. Herran jestas, ajatelkaa nyt itsekin. Ei nuori tennispelaaja ole mikään kauppatavara. Jos minä esineellisten miehiä niin kyllä siihen näköjään sortuu miehenikin. Sorruin itse todella alentavaan tapaan puhua koko ihmisestä. Pääasiassahan häntä tulisi käsitellä tennispelaajana ei minään seksiobjektina. Ja tiedän ettei tuo ollut missään tapauksessa mitään muuta kuin yksityinen keskustelu (jonka julkaisemiseen sain Jannun luvan) ja rikon rankasti niin montaa asiaa vastaan kun kerroin tuon täällä. On sitä tullut joskus jossain muuallakin kerrottua, se on vain juttu. Palan halusta kertoa sen koska minusta tuo minun viimeinen kommentti oli loistava oivallus ja rikkoi koko typerän asetelman. Mennyttä mikä mennyttä... Tuommoisia hölmöjä me välillä ollaan.

Ajattelin aina että kaikki kahdeksankymmentä luvulla syntyneet ovat pentuja nyt tajuan että niitä alkaa kohta olla enää 90-luvulla syntyneet. Miten tuo edes liittyy koko asiaan? Jarkko Nieminen on syntynyt 80-luvulla, muistaakseni 23.7.81 (menikö syteen?). Pentu... aikamieshän tuo on jo... Tuon ikäisenä minulla oli jo lapsi ja aviomies. Jarkolla on Anu (kyllä, olen huomannut likan vaihtuneen) ja eka ATP-turnausvoitto hakusessa (ei kai sentään lapsia?). En päässyt Hesaan katsomaan J. Niemisen pelejä tuossa syssyllä. Ei niitä montaa ollut kun meni poika häviin silleen. Oli tuo Leevi tuossa rinnoilla, muuten olisin mennyt. Enpä tiedä. On niin paljon muutakin mutta tennis on hieno laji (kuten pyöräilykin ja se siitä)PISTE.

Lempinimist

Riia ei ole mikään maaliskuun lopussa hatusta vedetty nimi. Se ei ole myöskään minun oikea nimeni (niin ei, sitä ei löydy ortodoksisesta kalenterista sen enempää kuin tästä ns. normaalistakaan almanakasta). Riia on lempinimeni jota käyttää jotkut tietyt ihmiset, Jannukin joskus. Jotkut luulevat että se on jonkinmoinen vapaa väännös etunimestäni mutta oikeasti se tulee toisen nimeni loppuosasta joka viittaa ortodoksisella uskolle (tai kristinuskolla yleensäkin) tärkeään naiseen. Jannu taas on pienen piirin nimitys minun miehelleni. Kaikki lähti siitä kun sanoin että isken tuon jannun ja siitä se lähti elämään omaa elämäänsä. Muutamalle kaverilleni mieheni vaan on Jannu. Siksi nappasin sen mukaan kun aloin elokuussa 2002 kirjoittamaan nettipäiväkirjaa. Jannu-setä... Rakas oma jannuseni...

2003-12-09T15:13:00.000+02:00

Älä siin selittele…

Olen ollut tässä aika paljon poissa ruudun ääreltä ja postauksissani kovin lyhytsanainen. Tiedättehän nuo lapset, lapsi vie aikaa. Oikeasti olen vain ollut laiska ja saamaton. Kun ei huvita niin ei huvita. Olen lähtenyt tähän hommaan sillä asenteella että kirjoitan kun hotsittaa ja on jotain sanottavaa. Nyt on ollut vähän inspiraatio kadoksissa. Ei voi mitään... Katsotaan nyt montako sanaa saadaan tänään pinoon.

Kaheksa-kymmene-kuue vuue onnellisuus?

Onhan se jokseenkin maailman mittakaavassa outo tapa viettää itsenäisyys päivää niin että ”kaksi miljoonaa katsoo kun kaksi tuhatta juhlii” (lainaus Iltalehdestä 7.12.2003). Eliitti juhlii samalla kun köyhät näkee nälkää. Eikä kysymys pelkästään ole linnanjuhlista (ei tietenkään, kun minä kirjoitan kaikki kääntyy yleensä itseeni) vaan minun ja Jannun järjestämistä juhlista. Minua on arvosteltu elitistiseksi (en vieläkään ole ihan varma mitä se tarkoittaa) senkin takia että järjestän kavereilleni juhlat itsenäisyyspäivänä. Suurin ”rikos” ei ole oikeastaan juhlat vaan se että ne ovat elitistiset ja ”vaadin” iltapuvun käyttöä. Mitä minun pitäisi tehdä? Sillä ruokamäärällä, joka meillä tarjottiin, ei kovin montaa juoppoa ruokita. Nostan käteni ja myönnän olevani kusipää, riittääkö se????

Kuokkavieraita jurpii kun eliitti juhlii ja... kansa kärsii. Joskus tuntuu vaikealta ajatella että he osaisivat ajatella mitään muuta kuin itseään ja sitä mitä kivaa on olla anarkisti. Mutta tämähän oli vaan se eniten huomiota herättänyt ryhmä... Ryhmä naamioituneita, juopuneita nuoria mustissa vaatteissa ja musta-punaisissa lipuissa. Tottahan se on että monen-monituista veromarkkaa uppoaa niihin (linnan)juhliin (Montako eeroo per nenä (päähän)?) enkä edes tiedä onko se sen arvoista. Olen alkanut vähitellen epäillä sitä ettei ne linnanjuhlat nyt olekaan viihdytys arvoltaan niin valtavat, varsinkin jos niitä katsoo yksin (keskinäinen arvostelu-mahdollisuus puuttuu). Suurimman osan porukasta näkee sitten lehdistä... Mutta kuitenkin joka ikinen vuosi liityn siihen sankkaan joukkoon joka katsoo... katsoo ja arvostelee... yleensä hyvässä hengessä.

Meidän juhlamme menivät ihan hyvin. Kaikki kutsutut tulivat. Sisko ja Tuuli tulivat jo perjantaina auttamaan meitä hommissa. Päivemmällä perjantaina kävimme Jannun kanssa kaupassa ja Alkossa. Hitto sitä tavaran määrää. Olisi kai pitänyt tuoda se erissä eikä rysäyttää kerralla kaikkea. Valmistimme yrttimaustettua porsaan ulkofileetä, vihanneslaatikkoa, valkosipuli- ja kermaperunoita uunissa. Lisäksi oli tattikastia ja salaatteja. Paistoimme myös tofua koska paikalla oli yksi kasvissyöjä (piti olla tarkkana että kaikki oli kasviskunnasta peräisin mitä käytettiin hänen ruuanlaittoon). Oikeastaan sellainen on vaikeaa lihansyöjälle, muistaa esimerkiksi se ettei kananmuna ole vihannes eikä maitoa/kermaa lypsetä kasvista. Koska tiesin että kaikki eivät syö uunissa valmistettuja kaloriperunoita keitimme myös perunoita. Käytimme naapurinkin uunia koska ei kaikki mahtunut omaan uuniimme. Liha sai hautua naapurissa. Kyllä, kutsuin hänetkin ja hän saapui pitkin hampain.

Vieraat tulivat kolmen aikaan ja jonkun verran ennen neljää me sitten söimme. Ruoka oli minusta ainakin tosi hyvää. Leevi sai kiertää sylistä toiseen ja hymyillä, todellakin, Leevi on alkanut ihan selvästi hymyilemään, nimittäin juuri silloin itsenäisyyspäivänä. Ehkä minä vaan katselen tätä kaikkea vaaleanpunaisten äitilasien läpi. Kuuden aikaan sytytimme ikkunalle kaksi kynttilää, sinivalkoista kynttilää. Laitoimme myös takapihalle ulkotulia palamaan illanvaloksi ja rakkaimpiemme muistolle. Miehet saivat tuon tehdä koska naiset eivät voineet mennä ulos niissä hepenissä. Katsoimme Itsevaltiaat ja sitten linnanjuhlia. Arvioimme pukuja, miehillä meni välillä tissipuolelle. Leena Harkimolla kun ei kuulemma ole tissin tissiä. No sellaisen kuvan se puku saattoi antaakin. Katsoimme juhlat loppuun ja sitten otimme vielä kuppia ja osa lähti kotiin ja osa baanalle. Jannu lähti muutaman kaverin kanssa baanalle. Minä jäin kotiin Leevin ja Tuulin kanssa (joista jälkimmäisellä oli vähän nuhaa; Koskahan vauvalle iskee jokin tai mamille?).

Kiitos ja näkemiin

Eikö se muuten olisi niin että vaikka veteraanit olisivat epäonnistuneet niin Suomi olisi nykyään itsenäinen? Enkä sano tätä mitenkään haalistaakseni Suomen puolesta taistelleiden kunniaa, arvostan niitä ponnistuksia. Molemmat isoisäni ovat olleet sodassa ja he ja kaikki muut tekivät arvokasta työtä. Ajatus vaan on se että Neuvosliitto hajosi ja Baltian maat, Ukraina, Georgia jne... saivat itsenäisyyden joten eiköhän Suomikin olisi itsenäinen. Mutta emme olisi viettäneet itsenäisyyden 86. syntymäpäivää vaan vähän päälle kymppiä. Tämä maa ei varmaan olisi näin vauras ja länsimainen jos olisimme olleet ne kaikki vuodet Neuvostoliiton ikeen alla. Ei pidä edes sellaista ajatella?

Ilma tukee ei tuu pentui?

Olikohan perheet ennen muinoin jotenkin pystyvämpiä kuin nykyään??? Kun minä olin pentu ei ollut mitään kotihoidon tukia. Nykyään mamien pitäisi saada kotiin jäädessään kotihoidontuen lisäksi kaupunkilisää (Lahtilisää näin kuin Lahdessa ollaan) ja sen pitäisi olla SUURI. Muuten ei voi jäädä kotiin. Minulla on kaveri jonka äiti oli kotona koko sen ajan kun lapset asuivat kotona. Mies oli hitsari. Perhe maksoi asuntovelkaa ja vaihtoivat auton kolmen vuoden välein. Mitään ei puuttunut mutta jälkikäteen kaverini tajusi että puuttui niin paljon, merkkivaatteet, kalliit harrastukset, lihaiset leikkeleet, ravintolassa käynnit, ulkomaanmatkat. Silloin lapsena hänellä oli kaikki hyvin ja koska hänen kolmella kaverillaan oli myös kotiäititausta niin kukaan ei havainnut että he elivät jonkin käsityksen mukaan köyhää elämää. Ehkä nykyään kaikki vaan on niin paljon kalliimpaa. Katsotaan miten minä selviän sillä (mukamas) vähäisellä tuella jota valtio antaa kotiäidille (jos jään, kuten olen ajatellut, kotiin Leevin kanssa). Ehkä olen jäävi sanomaan silleen mitään koska olen sen verran saanut varoja kokoon että tulemme toimeen Jannun palkalla kun jään ehkä kotiin Leevin kanssa senkin jälkeen kun (ansiosidonnainen) äitiysloma (korvauksineen) loppuu.

Minun äitini oli töissä kulin olin lapsi. Hän meni töihin sen jälkeen kun hänen miehensä kuoli. Kuten jo sanoin, siihen aikaan ei ollut mitään kotihoidontukia. Äiti hankki meille hoitajan kotiin joten en koskaan ole ollut päiväkodissa. En todellakaan tiedä millaista siellä on. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä ettei alle kolmevuotiasta saa laittaa hoitoon kun lapselle tulee traumoja. Alle kolmevuotias ei voi tajuta miksi hänet hylätään. Kerron taas tarinan. Eräs entinen kaverini oli katkera siitä että hänen äitinsä oli kotona. Kaikki hänen kaverinsa tekivät milloin mitäkin hauskaa tarhassa ja hän... hän oli kotona äidin kanssa. Hän ei päässyt niille kivoille retkille joita muut tekivät päiväkotilaisten kanssa. Että näinkin päin... Kyllä olen omilta serkuiltani kuullut kaikista matkoista esim. teatteriin, Korkeasaareen, pelastusopistolle jne. Pelastusopistolla olisi varmaan kiva käydä???

Siit tuliki mielee...

Sanoin joskus Jannulle että haluaisin poliisiksi että pääsisin sakottaa kusipäitä. Jannu sanoi että tuo ei ole kovin hyvä syy ryhtyä poliisiksi. Ei varmaankaan koska poliisina olo on aivan jotain muuta kuin ikuista sakotusta. Poliiseilla aika suuren osan aktiviteeteista täyttää juoppojen etsiminen ja kuskaus, kotikeikkojen selvittäminen (kukas se uhka olikaan, kuka haastaa riitaa, kuka pannaan koppiin?) ja rattisten välillä täysin päämäärätönkin metsästäminen (juopolla taitaa olla useammin onnea kuin poliisilla?). Mutta koska koskaan ei tiedä mitä on vastassa, työssä on omat vaaransa. Kunnon takaa-ajoja tulee harvoin (ne ovat skannerin kuuntelijan suola, kaiken sen huulen heiton lisäksi millä siivitetään tehtävän antoja, suoritteita) ja kun sellainen tulee niin yhtäkkiä kaikki ne autot jotka hetkeä aiemmin olivat kiinni (kun kysyttiin kotikeikalle) niin pääsevät vapaaksi piikittämään teitä. Kun tarpeeksi kauan kierrellään niin jo takaa-ajajat unohtavat että missä se piikkimatto on ja ajavat omien ansaan (näin on nimittäin ihan oikeasti tapahtunut).

Oikeasti en silleen olisi koskaan halunnut olla poliisi vaan ensihoitaja ja työskennellä ambulanssissa. Olenhan tästä jo joskus puhunut. Syy siihen miksi en edes hakenut opiskelemaan oli rohkeuden puute ja se että minun ”älylläni” ei opistoon mennä (ei yliopisto sen pitää olla). Kyllä minä tiedän sen että en oikein osaa suhtautua sairaisiin, tunnen itseni vaivautuneiksi heidän seurassaan. Tiedän myös sen etteivät he ehkä sinne kouluun kuten ei varmaan poliisikouluunkaan hulluja ota. Nykyään tiedän ettei se ambulanssityöskentely ole vain pillit päällä kaahaamista ja ihmishenkien pelastamista. Päivät täyttyvät erilaisista sairaalasiirroista ja C- ja D-tehtävistä (ei kiireellisiä). Ehkä se vaan on hyvä ettei kuka ajan olla veitsen terällä, se saattaisi väsyttää.

Joulu tulla jolkottaa... Elämä on yhtä juhlaa...

Ensinnäkin poikamme kastetaan ensi viikonloppuna evankelis-luterilaiseen seurakuntaan. Nimi lapselle on jo annettu ja me käytämme sitä Jannun kanssa, ei se ole mikään salaisuus (Leevi on vain täällä käytettävä nimi; Sillä ei ole mitään tekemistä vauvamme saamien nimien kanssa). Tai oikeastaan ainoastaan etunimi on yleisesti tiedossa, toinen nimi kyllä kerrotaan pyydettäessä ja kolmannesta painitaan vielä (otammeko sitä ja minkä otamme). Se on kyllä tiedettävä aika piakkoin.

Nyt kiristellään taas pipoa... Etelä-Suomen Sanomassa näkee viikko toisensa jälkeen ilmoituksia että ”lapsemme sai kasteessa nimen...”. Totuus on se että kirkollisesti ajateltuna lapsi ei saa kasteessa nimeä vaan hänet otetaan seurakunnan jäseneksi. Kaste tilaisuudesta on vaan tullut tilanne jossa lapsen nimi julkistetaan ensimmäisen kerran. Ja onhan se niin että siinä vaiheessa nimestä tulee virallinen kun se laitetaan ns. kirkonkirjoihin. Minun eräs tuttavani erehtyi pyytämään antamaan lapselle nimeä ja pappi sanoikin puhelimessa että hän ei mitään nimiä anna, sen tekee vanhemmat ja hän kastaa lapsen seurakunnan jäseneksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa kirkko antaa periksi eikä kysymys olekaan enää lapsen kastamisesta seurakuntaan vaan nimen antamisesta lapselle.

Minä itse olen julkistanut lapsen nimen ennen kastajaisia. Ehkä kysymys on ortodoksisesta taustastani koska perinteiden mukaan nimenanto ja kastaminen on erotettu ortodoksisuudessa (nimi annetaan muutaman päivän ikäiselle, kastaminen tapahtuu myöhemmin) mutta kyllä sekin taitaa olla väistymässä tämän kastamis-nimenanto-systeemin tieltä. Pojan kohdalla tiesin lapsen synnyttyä mikä hänen nimensä olisi, etunimi oli pyörinyt mielessäni lapsuudesta saakka ja toiseksi nimeksi laitoin isäni nimen. Junnu taas sai sen nimen jonka olimme laittaneet papereihin hätäkastetta varten ja vaikka sen olisi vielä voinut muuttaa siinä vaiheessa kun pappi oli paikalle niin nimi oli hyvä. Laitoimme hänelle toiseksi nimeksi vielä isänsä nimen.

Joulusta vielä sen verran että se tulee ja nopeasti. Pitäisi mennä kai Leevin kanssa vähän kaupoille tai voisin mennä yksin kun Jannukin on vielä lomilla. Jannu on jouluna töissä koska hän onnistui luistamaan viime vuonna ollessaan sairaslomalla. Mutta sitäkin suurempi kertomisjuttu on se että POIKA TULEE TÄNNE. Jos ei hänen kasvattiäitinsä roiku Pojan puntissa niin ettei hän pääse lähtemään. Pojan kasvatti-isä toi kehdon tuossa viime viikolla kun hänelle oli jotain asiooita jossain ja hän sai Lahden mahdutettua ohjelmaansa. Olen makuuttanut Leeviä kehdossa kun itse olen ollut sohvalla ja keinutellut kehtoa toisella kädelläni. Kyllä tässä vielä olisi vaikka mitä juteltavaa pojastamme mutta on lähdettävä imettämään häntä ennen kuin Jannu sieltä soittelee että tissille olisi tehtävää.

2003-12-05T12:29:00.000+02:00

Vastaanotoll...

Itsenäisyyspäivän juhlinnat alkavat lähestyä. Saan tänään pukuni Siniltä. Oli pakko teettää uusi puku taas koska imetän. Työllistän taas Siniä mutta ei hänellä (kai) ollut mitään sitä vastaan. Tällä kertaa ihastuin kaupassa pronssinväriseen kankaaseen jossa oli samettipainatuksella mustia kukkia. Päädyimme Sinin kanssa siihen että pukuun tulee eteen ”leikkaus” ja siihen mustat kanttaukset. Yläosasta puvun voi avata (on siinä kyllä aika antava kaula-aukkokin) ja alaosan ”leikkauksesta” muodostuu halkio. Musta kanttaus kiertää helman. Päädyimme pitkiin hihoihin joihin tulee myös halkiot ja mustat kanttaukset. Minä en kyllä oikein osaa tätä sanastoa mikä liittyy puvun tekemiseen. Piirrän usein hahmotelmia puvuista joista sitten tekijä voi ottaa osviittaa. Sinin kanssa on tähän mennessä mennyt ihan OK. Sini sano että tällaisia helppoja pukuja hän osaa tehdä mutta esimerkiksi ”korsetti”puvut jäisivät tekemättä.

Ai niin, mihin minä pukua tarvitsen? Minulla ja Jannulla on ollut tapana järjestää ystäville itsenäisyyspäivän ”vastaanotto”. Ihan vaan kymmenkunta ystävää (+avec), hyvää ruokaa, illalla glögiä ja linnanjuhlien katsomista. Harvoin on mahdollisuus tämmöisellä talliaisella pukeutua iltapuvun tyyppiseen ratkaisuun joten haluan kerrankin pukua päälleni jotain hienoa. Pukukoodi on kyllä erittäin avoin joten kellekään ei pitäisi tulla siitä ongelmaa ettei ole iltapuvun tyyppistä pukua tai frakkia. Kysymys ei ole mistään pukunäytöksestä vaan tapaamisesta ystävien kesken.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ... Lähden himaan mieheni ja lapseni luokse ja sitten ehkä varmaan kauppaan käymään... Viikko taas vierähti. On ollut aika hulinaa enkä nyt ehdi kertomaan paljoa. Pukua on tehty tällä viikolla, Leevillä oli huono päivä keskiviikkona. Hän itki melkein taukoamatta lähes vuorokauden. Jannu on isyyslomalla.

2003-11-28T18:42:00.000+02:00

Ruokaa...Ruokaa...

En tiedä olenko jotenkin suurpiirteinen tai makuaistini fuskaa koska en ole kokenut kouluruokaa ikuisen haukkumisen kohteeksi. Minusta kouluruoka oli OK. Kaikesta on tietenkään tykännyt mutta kaikki oli kuitenkin syötävää. Minä inhosin gulassikeittoa (se maistui niin kamalalle etten pystynyt syömään sitä kovinkaan paljoa) ja silakkaruokia (silakat olivat ”piikkisiä” ja pahan makuisia). Tuon lisäksi ohrasuurimopuuro+mehukeitto alkoi pikkuisen hämmentämisen (oli syönnin, ainahan ne toisiinsa sekoittuivat) näyttämään ihan yrjöltä ja lopulta maistuakin siltä. Monet lapset tykkäävät em. yhdistelmästä mutta minä ne ollut siitä kovin innoissani em. assosiaatioiden takia. Ai niin, ala-asteella istuttiin kaverin kanssa välillä lihakeittolautasen äärellä jaksamatta syödä sitä (siitä jäi pieni inho lihakeittoa kohtaan, keitossa ei ollut mitään vikaa, otimme sitä vain liikaa kun sen kanssa oli leipää ja juustoakin).

Kouluruuista minun lemppareitani oli metsästäjän pihvit (jauhelihapihvit sienikastikkeella), nakki-kasviskeitto, kaalilaatikko (sitä oli vain ala-asteella muutaman kerran ja sitten se hävisi listasta), maksakastike ja broileripullat currykastikkeessa. Lisukkeista mainittakoon kaksi maininnan arvoista eli verilettujen kanssa tarjottava juustosalaatti ja jonkun keiton kanssa tarjottu saaristolaisleipä (aivan mustan väristä reissarin mallista leipää, missään muualla kuin lukiossa en sitä ole tavannut). Tietty oli monia muitakin maukkaita ruokia mutten niitä tässä ala luetella. Ehkä aika kultaa muistot???

Ala-asteella olin koulussa jossa piti maistaa kaikkea ja lautanen syödä tyhjäksi. Esimerkiksi metsästäjän pihvipäivänä osan oppilaista piti kiertää opettajan kautta näyttämässä että lautasella oli sienikastia. Pojat keksivät ottaa pikkutilkan lautasella, syödä ruuat ja sotkea kastin sitten lautaseen näin he eivät joutuneet syömään kastia. Opettaja määräsi sitten uuden tavan, kastia tuli olla pihvin päällä niin paljon että pihvistä ainakin puolet peittyy. Vaikka pojat sitten kaapivatkin kastin pois pihvin päältä niin pihviin jäi aina pikkaisen kastia. En oikein tiedä onko tuollainen sitten hyvä tapa kasvattaa lapsia. Eräälle tuttavalleni kasvoi koulussa (70-luvulla) hirveä inho hernekeittoa kohtaan. Hän oksensi kerran hernekeittoa syötyään ja sen jälkeen hän istui joka kerta tuntitolkulla rokkalautasen äärellä itkemässä. Vieläkään hän ei kykene syömään hernekeittoa.

Tuommoista se oli ennen, ehkä nykyään ollaan rennompia koska pikku kullannupuille ei saa aiheuttaa traumoja. Eikä ole aikaa vahtia oppilaiden syömisiä kun kaikki leviävät eripuolille suurta ruokalaa. Yläasteella ei aina viitsitty mennä syömään vaan mentiin röökille ja vähän jaloittelemaan. Joskus käytiin kaupungilla syömässä. Jonottaminenkin oli v-mäistä. Oli kiva saada ruoka eteensä 10 yli kun 15 yli piti olla jo luokassa. Lukiossa yhä useampi kävi kaupungilla syömässä varsinkin silloin kun meidän ruokailu oli määrätty 11.30 koska kaksi edellistä tuntia oli pidetty yhteen ja niin ruokatunniksi tulikin 45 min. Yliopistolla pitkin sitten jo itse maksaa ruoka...

Äitini aloittaessa koulua (50-luku) niin kansakoulussa ei tarjottu ruokaa vaan kaikki toivat omat eväät. Vähän myöhemmin oppilaille tarjottiin ruuaksi joku puuro tai keitto, leivät ja juomat piti tuoda itse. Tämän lisäksi jokainen oppilas toi kotoaan esimerkiksi perunaa, marjoja, viljaa, lihaa yms. kattaakseen kuluja. Koululla ei ollut keittäjää joten opettaja kävi laittamassa ruuan. En tiedä kuinka yleissuomalainen tapa tämä oli mutta näin Savossa siinä kylässä jossa äiti oli. Yhdysvalloissa taas on kouluja joissa oppilaat ovat päättäneet mitä he haluavat syödä ja he haluavat syödä pitsaa ja hampurilaisia niinpä tarjolla on McDonaldsin hampurilaisia ja Pizza Hutin pitsaslicejä ja juotavaksi tietenkin Coca Colaa. Ehkä jotkut pennut haluaisivat saman Suomeenkin. Minä en koskaan halunnut. Tykkäsin koulun sapuskasta, se oli syötävää, usein hyvää ja monipuolista.

Kaupunkilainen Junttilassa

Annoin väärän todistuksen lähimmäisestäni. Mummo ja Vaari eivät tulleet Keskiviikkona käymään vaan vasta huomenna ja ovatkin sitten yötä. Sanoin Mummolle leikilläni että miten hän muka kestää pari päivää Junttilassa. Mummo nauroi ja sanoi että ehkä hänen pitää ottaa vastalääkkeet mukaan (mitähän ne ovat). Pitäisi tässä vielä siivoilla. Kellokin on kovin paljon. Leivoin tänään vähän. Leevi on ottanut taas relasti. Ei äiti tiedä mikä poikaa muutaman päivän vaivasi. Massupurut???

2003-11-26T11:01:00.000+02:00

Brasiliasta vauvanistuimeen

Mummo ja Vaari olivat kaksi viikkoa Brasiliassa ”häämatkalla” ja palasivat sieltä eilen. Siellä oli kuulemma aika jänskää. He tulevat tänään käymään meillä. Saadaan varmaan katsella matkavideon raakaversio tai ehkä Mummo näyttää sen vasta sitten kun se on ”leikattu”.

Siirsimme Jannun kanssa Leevin väliaikaisesti sänkyyn keskellemme. Hän saa makailla sänkymme keskellä sellaisessa kopassa joissa monissa sairaaloissa vastasyntyneet lepäilee. Nyt Jannukin voi sitten yöllä höpötellä ukkelille ja rauhoitella sen sylikaverin kaipuuta. Leevillä on vissiin pari päivää ollut vatsanpuruja tai sitten se närkästyi neuvolakäynnistä ja on itkeskellyt melko paljon. Nytkin pitää kohta lähteä katsomaan miten Jannu selviää ukkelin kanssa. Ruoka on kyllä maistunut ihan hyvin ja uniakin on otettu välillä mutta ennen niin rauhallinen lapsi itkeskelee vähän väliä. Vai joku vauva tajuaa sen että itkemällä saa huomiota, tissiä vaikka. En tiedä, ei tämä vakavaa ole, ainakin uskon vakaasti niin. Oletteko muuten huomanneet että vauvat eivät itke kyyneleiden kanssa???

Minulle on syntynyt vakava moite Mondeon varastuksesta. Naiselliseen tapaan viskasin kassini etupenkille (”lapsenistuin” on takana) ja pian alkoi v-mäinen piipitys. Mondeon mielestä penkillä istui ihminen joka ei käyttänyt turvavyötä. Työnsin kassini lattialle ja ajattelin että aika inhottavaa. Poliiseillakin on näitä uusia Mondeoita ja kuinkas ollakaan, joskus on istuttava sisällä auto käynnissä ilman turvavyötä... Vaikka kun on asiakas sisällä. Mitäs minä tuosta, en ole poliisi!

Jannun vankka vaatimus on se että ”vauvanistuin” on auton takapenkillä (jo senkin takia että autossa on apukuskin turvatyyny). Toinen vankka vaatimus on vieläkin vankempi. ”Älä koskaan ikinä käännä katsetta vauvaan autolla ajaessasi”. Eli vaikka vauva kuinka parkuisi takana niin liikennettä on seurattava ja pysähdyttävä sitten sopivan paikan tullen katsomaan mikä on hätänä. Vaikka autossa ei olisikaan edessä kahta turvatyynyä, Jannu haluaa että vauva sijoitetaan taakse koska jos vauva on edessä niin ei äiti pysty vastustamaan halua paijailla itkevää vauvaa, etsiä sen tuttia yms... Jannu sanoo että niin moni lapsi on kuollut kun äiti ei ole huomannut muuttuneita liikennetilanteita lapsen hoitamiselta. Ja olen sitä mieltä että Jannu on tavallaan oikeassa. Mites isät, voivatko he vastustaa lapsen kutsua autolla ajaessaaan???

2003-11-24T18:54:00.000+02:00

Rapatess roiskuu

Ohessa resepti, jonka pyydän ystävällisesti syömään.

Syökää oheinen resepti loppuun, jonka jälkeen poliklinikalle.

Potilas kotiutuu lasikuituisella kipsiholkilla.

Potilas ei ole saanut työtään vastaavaa koulutusta.

Kehotetaan vähentämään alkoholin, tupakan ja kahvin juontia.

Potilas on parantunut hoidosta huolimatta

Lähettämisen syynä ovat lähinnä kävelyvaivat jaloissa.

Alaraajoissa todetaan 1,5 metrin pituusero.

Lisäksi vasen silmä sanoo, ettei kunnolla näe.

Ulosteen väri erittäin pahanhajuinen.

Kotitilalla tehty sukupuolen vaihdos, joten työt vähenemässä.

Potilas saanut vasemman käden repaleisen koiran puremahaavan.

Tarvittaessa soittaa puhelimitse.

Kyseessä -87 leikattu munuaiskarsinooma, joka voinut täysin tyydyttävästi.

Käyttää molempia käsineitä.

Otetaan valokopio potilaasta ja annetaan mukaan.

Vannotaan nyt olemaan kuulolaitetta käyttämättä aivan tarpeellisissa tilanteissa.

Korvakäytävät: avoimet, poistetaan irtokorvat.

Palpoiden voimakas arkuus keskellä rintakehää edessä vasemmalla puolella.

Kaatunut pyörää ulkoiluttaessa, potilas lopetetaan kortisoni-annoksella muutaman päivän päästä.

Kirjoitetaan allekkain yhteen riviin.

Potilas mainitsee kysyttäessä myös eturauhasvaivansa. Sanelu loppu.

Kertoo, että korvalehdet saattavat aamulla olla kovin kivuliaat, kun ne nostetaan tyynyltä.

Deporino-nenätipat pään ollessa ylösalaisin x 3.

Juonut kaksi pulloa kirkasta puoleen mieheen.

Oikean korvan käyttö ei ole vasemmalla puolella suositeltavaa

tulee vasemman pään kyynärpäävamman vuoksi.

Tämä vaiva todennäköinen yleensä ihmisillä.

Röntgenkuvassa ei. Mielestäni selvä murtuma on.

Samalla sairaalassa ollessa tarkistamme uudelleen lääketason korotetulla annoksella ja harkitsemme korotuksen laittamista leikatun jalan kenkään, jos siitä olisi apua.

Kertoo, että melupaikan työtaso ei ole kovinkaan korkea.

Varpaissa kynsivallin tulehdus, poistetaan kaikki viisi varvasta.

Potilas on voinut puhua normaaliin tapaan oikealla korvalla.

Liikkuu vasemmalla kädellä spontaanisti

Kirjoitettu Duracef-kuuri, koska Staflocilista mennyt sekaisin.

Soittanut ja luvattu katsella.

Kyseessä vasemman silmän sisäisen vierasesineen jälkihoito.

Kotona koira, joka aivan normaali.

Tulee kipsin poistoon ja ompeleiden vaihtoon.

Tilataan yhdellä jalalla seisovat lantiokuvat.

Aikaisemmin sairastanut diabetesta ja sairastaa edelleen.

Potilas poistunut ilman lupaa pirteämpänä poliklinikalta n. klo 18.00.

Kyseessä siis ainoa silmä, joka kaihileikkaukseen ei mielellään lähde niin kauan kuin toimeen tulee, eikä potilas itsekään tässä vaiheessa ole leikkaukseen halukas.

Kirjoitetaan nyt 15 kertaa fysikaalinen lähete ja n. kuukauden kuluttua potilas tulee vasemman ranteen kanssa kontrolliin.

Rasitettu yhteensä -6 minuutin ajan, jolloin lopetettu lähinnä jalkojen loppumisen ja exhaustion takia.

Potilas saanut lukuisia oireen mukaisia hoitoja, joista ilmeisesti ainoastaan tilapäinen vaiva.

Potilas on tulossa nyt pyörätuolilla Imatran aluesairaalasta.

Varoitellaan hieman raskaammasta työnteosta, lähinnä koukkiminen, sukelteleminen, sukeltaminen päälleen jne. Olisi syytä jättää laskuista pois. (Potilaan ammatti oli opettaja).

Kontrolli noin kuukauden kuluttua, suojaa veden korvalta.

Nyt omilla laseilla ei ole ollut mitään vaivoja.

35-vuotias konttoristi. (Potilaan ammatti oli kanttori).

Kives ja penikset.

Huonoa ruokahaluttomuutta ollut koko ajan.

Viime aikoina reilusti käyttänyt, nyt kertoo ettei viime aikoina ole.

Puhelinsoiton perusteella tullut uusi kuhmu päähän.

Potilaan mukaan mitään ei mene sen päähän.

Nenänielussa, korvissa ei todettu.

Pyrkii vähitellen sauvoista pois.

Saanut yksivuotiaaksi asti rintaa, sitten munaa.

Nämä olivat tulleet minulle sähköpostiin eilen. Minulla on jo nämä ja myöskin se toinen lääkärien sanelujen lista (se on hauskempi). Yleensä nämä saavat minut nauramaan. Olen tänään laiska ja lopettelen melkein tähän. "Isä" kävi viikonloppuna Kirsin kanssa. Kävin tänään Leevin kanssa neuvolassa, OK! Pakkasta+lunta, plussaa+sadetta, pakkasta+tuulta... Kyllä se on riepotellut.

2003-11-21T14:38:00.000+02:00

Yhe ko vaa voi valita

Vuoden poliisi valinnan kuultuaan Jannu sanoi että kai ne parhaat poliisit todellakin on pääkaupunkiseudulla. Helsingistä on vaikea nähdä kovi kaus (valinnanhan tekee Helsingin Nuorkauppakamari, Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ja Sisäasiainministeriön poliisiosasto). No vuonna 2000 valittiin Tampereella työskentelevä. Vuonna 2001 palkittiin tekninen tutkija (Vantaalta) ja viime vuonna palkinnon sai Järvenpään kenttäjohtaja.
(Vuonna 1997 vuoden poliisi työskenteli Turussa ja vuoden 1999 poliisi oli Helsingissä työskentelevä, sen laajempia muistoja minulla ei ole asiasta, palkintoa on jaettu vuodesta 1976).

2003-11-21T13:23:00.000+02:00

Huomioita

Joku muukin poikavauvan vanhempi on varmaan huomannut että pojilla on tapana pissiä juuri silloin kun vaippa otetaan pois. Minun tätini miehestä oli hauskaa seisoa vaimon takana ja yrittää pyydystää pissejä harsoon. Ehkei kaikki vauvat tee sellaista mutta Leevi on ainakin tosi innokas sellaisessa. Osuma tarkkuuskin on aivan ihailtava, tai minun vaipanvaihto asentoni on niin hyvä että aika usein saan pissiä rinnuksilleni. Kaiken kaikkiaan tuntuu että Leevi tekee sen pissatemppunsa mieluummin minulle kuin Jannulle (Jannu fuskaa jossain). Tähän on minun tätini niksi (hänelle on poikakaksoset) joka toimii kunnes vauva alkaa tarttua järjestelmällisesti esineisiin ja viskomaan niitä. Kun vaippa on otettu pois, heitetään vauvan päälle sideharso, se imee vahingot. Ei tämä nyt suuri juttu ole mutta kirjoitinpa huomioksi.

Sekin on kivaa kun syöttää vauvan ja sitten röyhtäyttää sitä niin se puklaa suurimman osan safkasta paidallesi (luuletteko tosiaan että se pukli aina osuu siihen olkapäälle heitettyyn pyyhkeeseen). Tämä on tietenkin hyvin tiedetty juttu ja oman vauvan puklithan eivät haittaa missään. Muistan kun kantelin yhtä serkuistani ja hän puklasi päälleni. Hyi helvetti sitä oksennuksenhajua. Leevin puklit ei silleen haittaa mutta kyllä minä käyn paidan vaihtamassa sellaisen jälkeen.

Kuinkahan moni isukki on mennyt siihen lankaan että vauvansa nähtyään ajattelee että tulipas pojalle kunnon vehkeet, tekee aikanaan muut pojat kateelliseksi. Äidin hormonit kun ovat paisuttaneet pikkuvauvan sukupuolielimet jopa kroteskin näköisiksi. Mutta turvotus laskee aikanaan. Voi sitä pettymystä! Just joo, kirjoitinpahan tämänkin tänne vaan huomioksi (minulla kun on kolme noita poikia).

P.S. Tiistaina esitetyn kysymyksen vastaus oli se että eturauhanen tuottaa osan siemennesteessä olevasta nesteestä (kaikkihan tämän tosi asian tietää?).

2003-11-20T19:36:00.000+02:00

Jannu pyysi laittamaan tänne sellaisen viestin että Siitä puhe mistä puute. Ai nii kelläkö ja minkä? Elämä on sellaista! Oottakaas vaa ko mä pääse vauhtii ja kerro pari mehevää juttuu, no okei, ei ny sentää.

Minä jotenkin lapseni syntyneen torstaina vaikka se oli perjantai mutta minun päiväni kun vaihtuu vasta sitten kun on nukuttu. Meillä on siis perjantailapsi vaikka synnytys alkoikin torstaina. Sellainen se on, vauva. Oikeastaan hän vaatii aika vähän... Vähän ruokaa, kuivaa vaippaa pepulle, läheisyyttä ja unta. Vauva... tallittaa niillä sinisillä silmillään niin hurmaavasti. Minut jokainen lapseni on hurmannut omalla tavallaan. Tämä lapsi oikeastaan esikoisen asemassa vaikka meillä kummallakin on jo esikoinen, kummallakin oma. Minun esikoiseni on jossain tuolla ja Jannun esikoinen on jossain tuolla (ylhäällä). Oikeasti tämä ihastuttava nyytti on kuopus kunnes toisin päätetään. Kaipa minä jollain tavalla osaan irrottaa itseni hetkeksi lapsestani toisin kun edellisillä kerroilla. Ekalla kerralla oli niin esikoiseni lumoissa ja toisella kerralla jokainen hetki oli tärkeä koska se saattoi olla viimeinen. Nyt osaan jo muutakin kuin tyrmistyneenä tuijotella ihmeellistä saavutustani. Ihmeellinen se kyllä on... tämä nykyinen vauvammekin. Rakastettavan ihana.

2003-11-18T12:32:00.000+02:00

Ei kai se ny nii kamalaa voi olla...

Joskus vaan tuntuu että jokin asia nousee liikaakin esille. Olen nyt viikossa nähnyt kaksi ohjelmaa ja lukenut kaksi artikkelia eturauhassyövästä. Älkää peljästykö, ei minun miehelläni sitä ole (eihän ole?). No ihan tosi, Jannu on siltä osin terve mutta muuta sukua tuo vissiin on vaivannut vähän, sekä Jannun että minun puolella. Jostain syystä tällä viikolla telkkarissa on ollut kaksi eturauhasohjelmaa ja kuinka ollakaan lueskellessani vanhoja lehtiä (Valitut palat yms.) törmäsin kahteen artikkeliin aiheesta ja ahmaisin ne samaan sarjaan. Tässä vielä Tohtori Tolosen (you know) juttu aiheesta.

Oikeastaan en aio nyt kirjoittaa mistään eturauhassyövästä vaan syövän hoidon eräästä sivuvaikutuksesta, impotenssista. Okei, mitä minä siitä rassukka tietäisin, olen likka. Juuri tietämättömyyshän varmaan paistaa läpi kommenteissani. Ensin sitä tietenkin likkana ajattelee että mitäs sitten vaikkei stondaakaan kunhan ei kuole syöpään. Vaikkei erektiokyvyttömyys viekään kokonaan pois mahdollisuutta harrastaa seksiä niin tajuan asian vakavuuden ehkä juuri sellaisen ajatusleikin kautta että mitä jos... Mitä jos minulta kiellettäisiin seksi kokonaan tai en voisi koskaan enää saada nautintoa seksistä. Hitto, se olisi paha paikka. Niin varmaan tuntuu miehestäkin jolle sanotaan että syöpämme voimme leikata mutta samalla saatamme nipsaista poikki hermoratoja ja kyvyttömyys on syntynyt.

Esitin hauskan hypoteettisen kysymyksen toisella sohvalla vauvan kanssa makaavalla miehelleni. Kysymys oli; Haittaisiko sinua jos syövän hoidon sivuvaikutuksena sinusta tulisi impotentti? Hän nauroi ja sanoi että mietipä sitä, harmittaisiko se sinua ja mietin. Tajusin että kysymyksen asettelu oikeastaan antaa mahdollisuuden yhteen vastaukseen. Eihän se ole mies eikä mikään jota ei haittaisi (edes pikkaisen harmittaisi). Jannu avasi kyllä sitten sanaisen arkkunsa ja kertoi ajatuksiaan aiheesta mutta ne eivät kuulu tänne. Vastaus kysymykseen oli kyllä sama kuin minun päässäni muodostunut. Ja minä, ehkei se harmituksen määrä nyt olisi niin suurta koska yhdyntä on vain niin pieni osa seksiä ja nainen nauttii usein eniten juuri jostain muusta (okei, ei tämäkään nyt tänne kuulu).

Osittain tilanne (siis leikkauksen aiheuttama impotenssi) on korvattavissa (huomatkaa ei korjattavissa vaan korvattavissa, oma mielipide). Olen itse joskus käyttänyt (huomatkaa että olen edelleen likka ja olen ollut sitä syntymästäni saakka) sellaista jännää ns. MUSE-hoitoa jossa virtaputkeen ruiskutettiin erektion aiheuttavaa lääkettä. Sitten siitintä hierottiin erektion aikaansaamiseksi ja ei se paskempi tapa ollut hoitaa hommaa. Toinen juttu jonka samainen henkilö esitteli minulle oli pistoshoito jota en kyllä suostunut kokeilemaan (en vaan kyennyt pistämään piikkiä toisen penikseen enkä varsinkaan kyllä omaani, jos minulla nyt sellainen olisi mutta olen edelleen likka). Pistoksessa on sellainen hauska puoli että erektio ei katoakaan siemensyöksyn jälkeen vaan erektio kestää reilun puoli tuntia. Jos mies nyt selviää euforiastaan takaisin hommiin niin hän voi ”jyystää” (hyi, ruma sana) naista vielä lisää. Okei, tähän liittyy oletus siitä ettei mies kykene olemaan laukeamatta puolen tunnin yhdynnän aikana. Jokainen voi itsekseen ajatella onko tuo vain myytti.

Niin, onko potenssin hetkellinen tai lopullinen menettäminen sitten hyvä syy kieltäytyä leikkauksesta (puhun siis edelleen eturauhassyövästä)? Myös muut kyseisen syövän hoitomuodot saattavat aiheuttaa impotenssia. Mutta kyllähän impotenssi on osalle miehistä pahinta mitä heille voi koskaan tapahtua. Ja kun oikein pinnistän, saatan jopa jotenkin ymmärtää heitä. Miksi elää jos ei seiso??? Siinä on kysymys pohdittavaksi. Seksi ei ole pelkkä yhdyntä. Impotenssia voidaan ”hoitaa”. Maailmassa voi olla vielä ihmisiä joiden kanssa haluaisi kokea vielä jotain. Niin mutta miksi elää jos ei seiso??? En tiedä...

Kysymys: Mitä tekoa eturauhasella on???

Lopuksi pyydän mitä nöyremmästi anteeksi lääkäreiltä ja muilta asioista tietäviltä mahdollisia virheitä ja väärinkäsityksiä teksteissä. Oion usein matkalla ja sanoma vääristyy. Päädyn myös pyytämään anteeksi kaikilta joita kirjoittelu loukkasi.

Kaikkein viimoisimmaksi vielä yksi lainaus ettei todellisuus unohtuisi... heti ei kannata säikähtää. Impotenssin ja potenssin raja on liukuva, koska normaaliin seksuaalisuuteen kuuluu myös ajoittainen impotenssi. (lähde)