Matkalla maailmassani, sen valoissa ja varjoissa... ELÄMÄSSÄ...

 

Varikkopysähdys

Huomenna taas lähdetään liikenteeseen. Nyt pitää vaihtaa varusteet, pestä joitakin, pakata uudelleen ja lähteä kohden Pohjoista. Eipä tässä ihmeempiä, aurinko paistaa ja Leevi nukkuu ulkona. Nitta on haettu kotiin ja huomenna se menee Naapurille hoitoon. Poika tuodaan tänne parin tunnin sisällä. Jos olen rehellinen niin on vähän sellainen olo että jäisi mieluummin kotiin lepäilemään. Mentävä on koska lomat on sovittu kaikilla tähän, kaikilla muilla kuin minulla Leevillä jotka ollaan jo valmiiksi ihan lomalla.

Matkalla kertynyttä

Maanantaina ensin sitten ajeltiin Kuopioon... Olimme siellä kuuden aikaan. Leevi nukkui melkein koko matkan, mitä nyt kerran heräsi syömään ja katselemaan maisemia. Juvalla pidettiin tauko apua, mä en muista sen paikan nimeä Juvan Vehmaalla (näinhän se olikin?), käytiin S-kaupassa, vessassa ja niissä ihanissa ”lahjamyymälöissä”. Minulta meinasi taas mopo karata käsistä koska olen hulluna ”sälään”, ihaniin pikkuesineisiin. Leevi valvoi melkein Varkauteen saakka kunnes uni voitti.

Miksi tulee niin harvoin käytyä Kuopiossa? Ei ole tullut käytyä kuin kerran sen jälkeen kun WTC-tornit romahti, ei kun, Täti täytti 50 vuotta. Heitä tulee tavattua Savossa ja matka tuntuu vaan jotenkin niin ”vaikeakulkuiselta”. Heidän asuntonsakin tuntuu niin ahtaalta kun ryykäisemme sinne. Kysymys on kai eniten vain laiskuudesta, aloitekyvyttömyydestä. No nyt veimme vauvamme Kuopioon haistelemaan ilmaa. Eipä siinä ihmeempiä, ruokaa, seurustelua, ulkoilua ja telkkarin katsontaa. Savonlinnassakin on Carlson mutta sen on jokseenkin suppeampi alainen.

Keskiviikkona lähdimme kohden mummolaani. Leevi oli onneksi ihan hereillä kun tultiin Tappuvirran lossille. Ihan uusi kokemus 4,5 kuukautiselle. Toin Vauvan ulos ja otimme perinteisen kyltin eduskuvan. Niitä löytyy kansioistani sekä Tappuvirralta ja siltä toiselta, oliko se nyt Virransalmi, painaa mieltä mutta en mene kotiin kyllä katsomaan. Sen toisen lossin ”takana” asuu muuten mummoni tuttavia. En kyllä ole koskaan käynyt heillä mutta mutsi kävi joskus mummon kanssa. Lapsena välillä kinuttiin että käydään lossilla, Tappuvirta oli suosikkimme koska siellä oli myös se kanava ja iso silta (josta on muuten kanssa kuvia) Oravissa. Meillä oli kyllä halvat huvit lapsina Savossa, uimista, sulista, jalista yms. pelejä ja jäätelö silloin tällöin kyläkaupasta, kohokohta olikin sitten se että päästiin Lossille. Kerran päästiin ”komentosillallekin”... Kyllä lapsi osaa olla tyytyväinen ns. vähään vaikka siinä oli paljon, paljon rakkautta, aikaa toisille. Ne ovat korvaamattomia.

Savossa vaan oltiin. Se on loistava laiskuuden tyyssija. Tiskasin muutaman kerran, mummo laittoi ruokaa. Leevi esitti ensimmäisen kerran kierähtämisen selältään vatsalleen. Mummoni sen näki ensimmäiseksi. Hänelle on taipumus olla paikalla kun lapsi tekee jotain ihan uutta. Kyllähän Leevi oli suunnitellut kyseistä manööveriä jo pitkään mutta siellä tuvassa keltaisen viltin päällä hän ensimmäistä kertaa kiepahti ympäri. Taputus, tapatus, sä olet ihana olento. Kävin päivittäin pari kertaa lenkillä. Toisen Leevin kanssa ja toisen Jannun kanssa... joskus jopa ihan yksin koska paikalla oli kaksi taitavaa lapsenkaitsijaa. Tänään sitten pyyhkäistiin takaisin tänne. Nyt pitää lähteä takaisin pakkaamaan.

posted by Riia at 6:19 ip.

 

Sunnuntai-suomalaiset

Jannukin heräili tuossa ja minä päätin tulla vähän vielä kirjoittelemaan. Minulla on ruoka uunissa hautumassa. Alkaa tässä jo vähän nälkä olla. Leevi kokeili tänä aamuna ihan uutta makua. Hän sai perunaa. Oli siinä taas ihmettelemistä kuin sapuska maistui ihan oudolle. Ei se oikein maistunut mutta kyllä se tästä lutviintuu.

Olen pakannut ja pakannut, purkanut ja pakannut. Kyllä se tästä. Ei oikein tiedä että mitä kaikkea sitä ottaisi mukaan. Kyllä sitä omat tavaransa jo osaa pakata mutta Leevin tavaroita olen pikkaisen liikaa pyöritellyt. Mutta ei kai sillä niin väliä, kyllä sitä selviää. Huomenna ehkä jo tätä aikaa ollaan matkalla. Jannu sano kuitenkin vielä nukkuvansa töiden jälkeen ennen lähtöä. Nitta menee Kamulle hoitoon.

Nyt syömään! NÄLKÄ!
posted by Riia at 1:39 ip.

 

Vielä lopuksi... kootut

Kyllähän se Webber teki ihme tempun, ihan hyvän tempun F1- aika-ajoissa. Toivottavasti tulee jännittävä kilpailu. Itse olen kyllä etääntynyt Fykkösistä niitä koskaan lähentymättä. Häkkisen voittovuonna tuli katseltua ehkä pikkaisen enemmän kuin nykyään. Ja eihän sitä vielä tiedä vaikka Kimi voittaisi, olisi pitänyt katsoa enemmän?

Joskus tulee hetkittäin katsottua urheilukanavalta chattiä. Tällä hetkellä liikkeellä on valtava "lätkätappelu" ja sellainen ei minua kiinnosta. TPS voittaa mestaruuden luulee Jannu, minä olen joko samaa mieltä tai toisaalta en tiedä, ehkä Kärpät, niillä on mennyt hyvin ja mestaruuksia ei vähään aikaan ole ollut. Onhan urheiluchatissa viikottain vieraita, tällä hetkellä vieraslistan täyttää lähinnä "tappeluihmiset" sellaiset ei minua kiinnosta.

Tänä iltana USAn ns. Robinsonit eli selviytyjät taistelivat taas palkinnoista ja koskemattomuudesta. Naiset rökittävät taas miehet jotka eivät taas taida oikein keskittyä tarpeeksi kilpailemiseen... tai jotain.

Äiti opetti ettei pidä surra koskaan toisten surua koska se tekee hulluksi (no se onnistui muutenkin). Minä en usko että siinä olisi ollut kysymys mistään muusta kuin itsensä suojelemisesta. Minä haluan suojella itseäni. Ihmisiä kun ei yksilöidä on paljon helpompi olla. Ei heistä saa tehdä yksilöitä. Jonkun tytär on pahempi kuin vain yksi kahdestakymmenestäkolmesta.

Lapseni nukkuu ja mieheni lähtee töihin. Minä menen nukkumaan. En minä tämän enemmän saanut tänä iltana koottua. Olihan sitä jo tässäkin.

posted by Riia at 11:12 ip.

 

Kovasti oli kiviä

Kävimme tänään "koru- ja jalokivimessuilla" Jokimaalla. Kovasti siellä oli väkeä ettei oikein meinannut mahtua kulkemaan varsinkin kun kantoi vauvaa. Voi niitä kaikkia ihania kiviä ja koruja joita siellä oli. Jotain tuli ostettuakin. Ostin itselleni hematiittikorvakorut... Minähän kuin oikein innostuisin voisin vaikka ostella kuinka paljon koska olen hulluna koruihin ja pikkuesineisiin. Leevi sai sellaisen kivipeikon mutta ei sitä passaa hänelle antaa koska hänhän tunkee sen suuhunsa. Ihan vaan kauempaa näyttää että katsos kun kaunis vihreähiuksinen peikkopoika.

Sauna on lämpiämässä ja minä menen pian sinne vähän lueskelemaan. Nyt on työn alla Lolitan päiväkirja (en muista kuka sen on kirjoittanut). Toinen näkökulma Lolitan (keksittyyn) tarinaan. Ei kirjastonkirjoja saa viedä saunaan, tuhma tyttö!

posted by Riia at 5:11 ip.

 
Turkki, miten saatoin unohtaa Turkin. Menimme sinne Kosilta, olimme kolme päivää, palasimme. Olen käynyt Ruotsissa, Norjassa, Kanarian saarilla, Kreetalla, Kosilla, Kreikassa, Italiassa, Vatikaanissa, San Marinossa, Monacossa, Singaporessa, Malesiassa ja Thaimaassa, Ranskassa, Virossa ja Venäjällä, Yhdysvalloissa, Maltalla, Espanjassa, Bulgariassa, Itävallassa, Saksassa, Irlannissa ja Isossa-Britanniassa, Turkissa ja Egyptissä. No nyt se meni kai oikein?
posted by Riia at 7:39 ip.

 

Jumala otti omansa

Niin ei saa sanoa koska se tekee ajatuksen jotenkin sellaiseksi että kuolema olisi ollut hyväksyttävä koska se oli ns. Jumalan määräys. Eihän Jumala halua olla ilkeä. Ei hänelle voi olla mitään syytä hyväksyä nuoren elämän päättyminen. Niin paljon on ”turhaa”, niin paljon sellaisia joiden olisi kuulunut elää. Jumalan täytyy olla kiero jos Häntä edes on. Eihän voi olla hyvää rakastavaa Isää jos Hän vain päivästä toiseen tappaa ihmisiä joiden kuuluu elää ja jättää niitä henkiin jotka olisivat jo voineet kuolla.

Lattea fraasi on ”Jumalan tiet on tutkimattomat”... Ei kukaan voi tietää mitä hän ajattelee. Olisihan Hän voinut estää sen. Silti niin moni kääntyy Hänen puoleensa ja tuntee saavansa turvaa, siltikin että Jumala ei estänyt pahaa tapahtumasta. Emme me enää elä paratiisissa... Voiko enää tuon tyhmempää sanoa?

Barrikadeilla

Opiskelevat ihmiset ovat nyt innostuneet osoittamaan mieltään... Rajoja pitäisi saada pois tai niitä ei saa asettaa... Eikö sen voi lyhykäisyydessään todeta näinkin kun oikoo muutaman mutkan. Lukiolaiset osoittivat mieltänsä ylioppilaskirjoitusten valinnaisuuden puolesta. Yliopisto-opiskelijat osoittivat mieltään opiskeluaikojen rajaamista vastaan. Ja niin tuli Tuulasta paha... Niin julistivat yliopisto-opiskelijat plakaateissaan.

Minä olen niin rajoittunut etten kykene kaikkea ymmärtämään. Sain perheen lisäystä, sairastuin, kävin läpi hoitojakson ”mielisairaalassa” ja valmistuin viidessä vuodessa. ”Ylimääräistä” minulla ei hirveästi ole, sain kokoon reilut 180 ov. Kunhan osasin venäjää, ei muulla yliopistollisella niin ole ollut väliä työtä hakiessani. Kai se on vähän niin että valmistuminen riippuu siitä kuinka luennot/tentit sattuu sopimaan lomittain ja kuinka laajaa päivää jaksaa tehdä ja siitä kuinka paljon kykenee kerralla omaksumaan eri ”aloja”. Kai siinä joillakin on kyse onnesta.

Jannulla on kaveri joka opiskelee teknillisessä korkeakoulussa jo yhdettätoista vuotta. Oikeasti hän on töissä eikä kai koskaan viitsi tehdä ”lopputyötä” tai suorittaa viimeisiä kursseja. Mutta hän on kirjoilla koulussa, käy välillä jollain tunnilla, yrittää suorittaa jonkun tentin... ehkä vuoden parin välein. Hän on kai sellainen ikiroikkuja joka ei hätkähdä vaikka tulisi jotain opiskeluaikakattoja... Hän vaan käy töissä. Kun taas Jannun toisen kaverin vaimo synnytti kaksi lasta opiskeluaikana ja valmistui seitsemässä ja puolessa vuodessa. Siinä on kyllä puoli vuotta yli sen katon joka nyt haluttaisiin asettaa. Mutta kahdella lapselle saa varmaan puoli vuotta anteeksi. Tai jotain... En minä ole perehtynyt siihen esitykseen, mitä nyt kuulin uutisista.

Suunnitelmien mukaan

Äiti päätti jo lapseni että hänestä tulee lääkäri, hän menee rikkaisiin naimisiin, saa työpaikan, synnyttää tytön ja pojan joilla on ikäeroa kaksi vuotta. Äidistä tuli lääkäri mutta erikoistumisala vaihtui kyllä vuosien kuluessa. Aviomies ei ollut kyllä varsinaisesti ollut rikas. Äiti hankki työpaikan ja tuli raskaaksi. Ensin syntyi se tyttö ja reilun kahden vuoden ja kuukauden kuluttua syntyi poika. Minulla ja Veljellä muuten oli sama LA. Toisella se kyllä laskettiin liikkeistä ja toisella viimeisistä kuukautisista. Minä otin varaslähdön ja Veli makoili aikansa ohi. Sisko pilasi sitten mutsin suunnitelmat. Jotenkin vaan se tapahtui ja äiti ja isi sai sitten pikkuisen vauvan... Minä sain Siskon. Se oli ihan kiva juttu. Eikä äitikään ollut harmissaan tapahtuneesta koska vauva on vauva...oma lapsi... ihana olento.

Äiti sanoi leikillisesti että hän tutki työkseen virtsaamisvälineitä. Jostain syystä monille se assosioitui gynekologiaan. Mutta kun sen tarkkaan miettii niin gynekologi tutkii synnytyselimiä ei virtsaamisvehkeitä. Äitini oli urologi. Hän sanoi aina että on se hyvä ettei hän ole gyne kun hän ei olisi jaksanut kaiket päivät katsella vittuja. Sen sijasta hän tunkikin sitten sormiaan herrahenkilöiden peräsuoliin... Näin tutkitaan eturauhasta. Eturauhaset nousevat näköjään esille useamminkin...18.11.2003 kirjoittelin eturauhassyövästä. Äiti koskaan osannut eritellä miksi erikoistui urologiaan, hän sanoi vain että jonkun sitäkin pitää tehdä. Ehkä takana oli jokin asia jota en todellakaan tiennyt. Enkä lapsena edes tajunnut mitä äiti tekee työkseen, riitti vaan että hän oli lääkäri... Sellaiset pelastaa henkiä ja on urhoollisia. Nykyään tiedän jo vähän enemmän mitä urologiaan kuuluu.

Minulla oli suunnitelmia... Minusta piti tulla ensihoitaja, no ei tullut. Toinen ajatus oli kyllä se että työskentelen kielten parissa, opettaisin tai kääntäisin. Ei se ihan niinkään ole. Naimisiin menin ja olen hankkinut lapsia kuten suunnittelin. Lapsena en todellakaan kuvitellut saavani lasta ”teininä” enkä tietenkään suunnitellut tulevani hulluksi. Mutta onnelliseksi kuvittelin tulevani enkä todellakaan voi väittää etten olisi onnellinenkin... Minä en koskaan ole ollut aivan niin suunnitelmallinen kuin äitini jolla oli jos jonkinmoista suunnitelmalistaa joita hän noudatti orjallisesti... On olemassa myös elämänlista josta löytyy nuo edellä mainitut suunnitelmat, ammatti, lapset, mies yms. Eläkesuunnitelmat kaatuivat siihen että... syöpää ei vaan voitu voittaa.

Muistaissani...

Kerron että lähdemme maanantaina Kuopioon ja sieltä sitten menemme Mummolaani. Lauantaiaamuna taas lähdetään Kajaaniin, siellä asuu Varafaijan veli. Sieltä jatketaan sitten sunnuntaina Pohjoseen. Olemme siellä viikon niin että lauantai- ja sunnuntai käytetään paluuseen. Ollaan yötä jossain kohden matkaa. Poika tulee mukaan. Hän ei olekaan vielä koskaan käynyt Vaaripuolensa luona. Poika joutuu kyllä olemaan viikon pois koulusta. Kyllä sitä vähän miettii että miten tuo nuori herra oikein jaksaa tämän matkaamisen. Paremmin kai kun vanhempansa kun saa nukuksia suurimman osan ajasta. Toivossa on hyvä elää... sano lapamato... Lattea juttu tämäkin. Tänään on latteuksien päivä... Ei sitä aina jos koskaan voi olla muuta kuin lattea!


posted by Riia at 7:12 ip.

 

True lady

Tämä toinen jakso roolihuijauksesta ei ollut niin hyvä kuin ensimmäinen. Eilinen jakso oli tylsä. Kouluttamattomasta maalaistytöstä yritettiin tehdä yläluokkainen nainen Lontoon seurapiireihin. Ohjelma tuo hyvin esille Iso-Britannian luokkayhteiskunnan. Ensimmäisessä jaksossa kun taas mielestäni tehtiin yläluokkaisesti nuoresta miehestä ”junttipoke” (näin karkeasti sanottuna).

Mummoni on saanut vahvan yläluokkaisen kasvatuksen. Jos ajattelette hänen vanhempansa ovat syntyneet reilut 100 vuotta sitten, 1800-luvun lopussa niin ehkä tajuatte että silloin tässä maassa elettiin erittäin tiukasti luokkayhteiskunnassa. Syntyperä määräsi hyvin pitkälle ihmisen ”arvon”. Se selviää ihan vaikka muistelemalla Hovimäkeä (kakkosen ohjelmasarja).

Mummosta on kasvatettu ”true lady” vaikka sitä ei välttämättä nykyään ehkä arvosteta. Mummo on niin kovin jäykkä ja usein niin hirveän muodollinen. Mutta joskus hän irrottelee esimerkiksi viime keväänä hän oli katsomassa kanssani Ruotsin ja Kanadan välistä ottelua. Ei ”todellinen leidi” pukeudu tennareihin ja verkkareihin, laita lippistä päähän ja kannusta Kanadaa. ”Todellinen leidi” pukeutuu tyylikkäästi, käyttää ”oikeita” kenkiä eikä missään tapauksessa alennu rahvaan sekaan mihinkään niin epäkultturelliin kuin jääkiekko-ottelu. Menisiköhän se niin???

Minä olen kasvanut ”huonossa ilmapiirissä”. Kaikki meni jo pieleen siinä vaiheessa kun isäni valitsi puolisokseen ihan vääränlaisen naisen. Äidilläni ei ollut ”kunnollista” kasvatusta, hän tuli ”huonosta perheestä”. Äiti opetteli kantapään kautta miten leikitään leidiä. Kyllä äiti tiesi aika paljon etiketistä. Äitini lisäksi Mummo opetti meille lapsille sen minkä kykeni. Ihan hyvä, selviän kunnialla lävitse esimerkiksi illallisvastaanotoista. Tiedän mikä vehje on mihinkin sapuskaan ja kuinka syödään esimerkiksi rapu, hummeri tai simpukka. Osaan keskustella ”henkevästi”, kulkea kauniisti ja ryhdikkäästi.

Todellisuudessa olen sitä mieltä ettei äitini sukua voida automaattisesti pitää minään huonona. He eivät tuominneet muita ihmisiä ollenkaan sillä tavalla kuin ne itsetietoiset, itserakkaat, itsekkäät Isäni sukulaiset. Ja kaikkia noita ”itse”termejä on myös minussa. Mutta silti haluan huutaa etten halua nousta kenenkään yläpuolelle, en halua olla parempi kuin muut. Olen... joskus en edes tiedä mitä. Inhoan sitä teennäisyyttä mikä häilyy kaikkien juhlien yllä. Silti itse lähden mukaan siihen, lähden koska minut on opetettu niin. Ja tunnen olevani kotonani huomion keskellä, näytelmän keskellä. Silti olen ihan yhtälailla kotona juhlissa joissa farkuissa ja t-paidassa kitataan kossua ja kaljaa ja puhutaan jääkiekosta, rallista ja tisseistä.

Ehrnrooth on poissa

Ja monethan sen tajusi että Adolf Ehrnrooth oli yläluokkainen, hän oli jopa aatelinen. Käsisuudelma presidentin puolisolle, upseeri ja herrasmies. Sanoivat ettei Suomesta löytynyt tarpeeksi hienoa naista Adolf Ehrnroothille puolisoksi. Hän rakastui Tanskan kuningattaren hovineitiin, Kreivitär Karin Birgitteen.

Mummo soitti että tulisimmeko Helsinkiin katsomaan hautajaissaattoa. Emme viitsineet lähteä kun on tuo pikkuinen tuossa. Mummo oli ollut Vaarin, Siskon, Tuulin ja parin muun sukulaisensa kanssa katsomassa saattueen saapumista Hietaniemeen. Minä katselin hautajaiset telkkarista. Ihme söhläämistä kun eivät ne oikein tienneet minne menisivät ja miten päin lukisivat. No he olivatkin vain ”kansanedustajia” ei yläluokkaisen kasvatuksen saaneita maailmankansalaisia. No leikki leikkinä mutta hivenen se näytti vaikealta löytää oikeaa järjestystä seppeleen lukuun ja laskuun. Tänään näin lehdestä että valtioneuvoston seppeleessä oli eilen kirjoitettu nimi. Ehkä minullakin... Virheitä sattuu.

Seestan kartanossa, Nastolan kunnassa asui aikanaan Ehrnrootheja. He olivat siitä ns. rahasuvusta josta taas Adolf Ehrnroothin ei sanottu olevan (lehdessä oli ettei hän ollut rahasukua). Ei se nyt mitenkään sinänsä tähän liity mutta ajattelin jakaa tämänkin tiedonmurusen teidän kanssa.
posted by Riia at 5:23 ip.

 

Selityksiä ja selvennyksiä...

Ja vähän muitakin tarinoita... Kaikenmaailman juttuja joita tuli mieli selventää ja selitellä... Kertoa taustaa ja todistaa tietämystään.

Rooleista...

Kyllä minä tiedän että sanaa butch käytetään lesbosuhteissa miehen roolin ottavasta osapuolesta. Kaikkea ei vaan pidä ottaa niin vakavasti, jos minua haluttiin sanoa miesten vaatteisiin pukeutuessani butchiksi niin mitä siitä. Olinhan osittain sitä, otin miehe roolin (ulkoisesti) vaikka halusinkin herättää miesten mielenkiinnon... Olla heille nainen sen illan... Erilaisuus kai kiehtoi, ettei joka ilta ollut sama Riia.

Käytin jonkin verran erilaisia peruukkeja ja hiuslisäkkeitä. Yleisimmin käytetty oli se punainen kiharapilvi jota käytin huorahtavassa roolissa. Se oli helpointa laittaa sillä tavalla että tein nutturan pääni päälle ja liitin kiharapilven sitten sen päälle ja ympärille. Se oli tehty käytettäväksi niin. Peruukkeja, värillisiä piilolinssejä, erilaisia vaatteita ja meikkejä, ei ole ihme ettei poketkaan aina tienneet kuka olin... Ei kukaan kai koskaan täysin nähnyt roolien läpi ja olisi tuntenut ”oikean Riian”. Silti jokaisessa roolissa oli pala minua... Olin Riia vaikka näytin ihan joltain muulta...

Potterista...

Niin siinä uusimmassa Harry Potter kirjassa on todellakin enemmän sivuja kuin muutama sata, tuhat olisi ollut terminä lähempänä kuin se mitä käytin 13.3. Minä nyt en todellakaan ole kirjaan niin perehtynyt että olisin osannut lonkalta sanoa että siinä oli yli tuhat sivua (suomennoksessa). Kunnioitan todellakin Poikani uskallusta ja pitkäjänteisyyttä kahlata kirja lävitse. Kirjan kirjoittaja J.K. Rowling on sanonut että kirjaa ei saa painaa sellaiselle paperille jonka valmistukseen on käytetty ns. Ikimetsää ja GreenPeace on todennut että suomalainen paperi on sellaista, siitä heitto ikimetsien runttaamisesta paperiin (13.3.). Minä en tiedä paljon mitään Lapin hakkuiden vaikutuksesta ”ikimetsään”... Kuka hakkaa ja mitä hakkaa ja mikä jää suojelukseen...?

Ilmaisista kyydeistä

Lahdessa oli aikoinaan muutaman vuoden käytössä sellainen ”etu” että rattaiden/vaunujen kanssa sai yksi aikuinen kulkea ilmaiseksi linja-autossa, kaupunkiliikenteessä. Pari vuotta sitten se poistettiin säästösyistä. Voi itkua ja hampaiden kiristystä...
”Nyt en voi kulkea linkulla, minun täytyy istua kaiket päivät kotona neljän seinän sisällä.”
"Miten voin käydä maksamassa itseni kun lapsi täytyisi silloin jättää vaunuissa keskelle linja-autoa.”
”Linja-autot tulevat myöhästelemään koska äitien maksamassa käynnissä kuluu aikaa.”
”Näinkö Lahdessa tuetaan lapsiperheitä?”
Minulla tuo on vielä ihan yksi ja hailee koska Leevi kulkee liinassa. Minulle tilanne on ihan sama kuin silloin ”etukaudella”. Olisin silloinkin saanut maksaa itse itseni. Kukaan ei olisi tukenut minun äitiyttäni, perheellisyyttäni vain niiden jotka raahasivat mukanaan vaunuja tai rattaita. Eikö sekin olisi ollut pikkaisen epistä? Minun ja Leevin takia ei tarvitse odotella että saamme vaunut sisään. Me emme tuki vaunuillamme linja-auton käytävää. Kenenkään ei tarvitse olla auttamassa minua siinä että saan lapsen sisään ja ulos. Minä kuitenkin olisin maksanut itseni toisin kun ne äidit jotka ottivat vaunut mukaan. Tämä on vaan pikkaisen erilainen näkökanta asiaan. Ja kun Leevi kasvaa, en enää jaksa kannella häntä pitkin kaupunkia ja sitten on rattaat hyödyksi. Silloin tiedän miltä tuntuu maksaa vaikka on äiti. Olen maksanut ennenkin, ei Pojan aikana mitään ilmaiskuljetuksia ollut.

Isästä...

Ihmiset todellakin uskoivat että isäni olisi tehnyt itsemurhan. Onnettomuudelle oli olemassa lähinnä kaksi selitystä, nukahtaminen rattiin tai itsemurha. Toisten onnettomuudella mässäilevistä ihmisistä oli jotenkin ”hienompaa” että se mies olisi tappanut itsensä kuin se että hänen huomiokykynsä olisi herpaantunut. Minä uskon vakaasti että isä vain pikkaisen torkahti ja ajautui tieltä ulos. Isä oli soittanut äidille ettei tule enää yöllä kotiin vaan menee yöksi hotelliin. Seuraavana aamuna puolen seitsemän aikaan meille soitettiin että isä oli tiettävästi joutunut onnettomuuteen. Hetkessä oli ohi sen ihmisen maallinen taivallus.

Matkailusta...

Vuosien aikana on ehtinyt näkemään monta erilaista yhteiskuntaa. Kyllä sitä on jo pikkaisen pohjaa verrata Suomea muuhun maahan. Ei sitä aina voi tykätä näkemästään, slummeista, saasteista, sotkuista, katulapsista.

Olen käynyt Ruotsissa, Norjassa, Kanarian saarilla, Kreetalla, Kosilla, Kreikassa, Italiassa, Vatikaanissa, San Marinossa, Monacossa, Singaporessa, Malesiassa ja Thaimaassa, Ranskassa, Virossa ja Venäjällä, Floridassa, Maltalla, Espanjassa, Bulgariassa, Itävallassa, Saksassa, Irlannissa ja Isossa-Britanniassa, Turkissa ja Egyptissä. Ehkä joku ihan ”selkeä” jäi pois mutta tuossa ne kai on pääpiirteittäin.

En mielellään meni maahan jonka kieltä en osaa. Tämä oli huonosti sanottu koska maat eivät puhu mitään vaan asukkaat. Minä haluan tietää että maassa puhutaan sujuvasti jotain sellaista kieltä jota osaan. Kyllä tuosta listasta löytyy maita joissa en aina ole kohdannut ihmistä jonka kanssa puhuisin samaa kieltä. Minä en yleensä halua vaikuttaa mitenkään eksyksissä olevalta (enhän ole sitä koskaan, aina ei vaan ole ihan varma missä on) tai tietämättömältä. Haluan tulla ymmärretyksi.

Maailman Cupista

Ei sitä varmaan tarvitse selittää tai selventää että Ahonen voitti mäenhypyn maailmanKupin. Kyllähän se tiukille veti, jäi vain 10 pistettä eroa Ljökelsöyhin. Mutta voitto mikä voitto ja sumu oli aikas kamala. Luulin että palkinnot jaettiin jossain teltassa kunnes tajusin että sehän oli sumuseinämä ei teltanseinä.
posted by Riia at 4:54 ip.

 

Naisena Islamissa

koraanissa sanotaan (4:38) "Miehet olkoon naisten esimiehiä sillä oikeudella, jonka Jumalan on antanut toisille ennen toisia, ja sen perusteella, mitä he ovat antaneet omaisuudestaan". Tämä antaa vähän suuntaa siihen että nainen on todella miestä astetta alempana. Moskeijoissa on erilliset peseytymistilat naisille ja miehille mutta käytännössä naiset rukoilee kotona kotitaloustöiden takia. Yleensä ottaen naisen asema heittelee todella paljon islamilaisessa maailmassa. Naisen asemaan vaikuttaa muun muassa elinkeinorakenne, yhteiskunta muoto sekä taloudelliset tekijät. Koraani laskeutui taivaasta miehen profeetta Mohammedin välityksellä ja islamin historia on lähinnä miesten historiasta. Islamin historiassa on vähän naisia ja yksi niistä vähäisistä on Khadija-niminen leski, jonka kanssa Mohammed avioitui. Heidän avioliitosta tuli neljä tytärtä ja poikia jotka kuolivat jo pieninä. Mohammedin tyttäristä ainoastaan yksi Fatima sai omia lapsia.

Islam ei vaadi muslimeita avioitumaan, mutta suosittelee sitä kumminkin. Musliminainen saa avioitua ainoastaan muslimimiehen kanssa, sen sijaan muslimimies voi avioitua muidenkin kuin muslimien kanssa. Tämä johtuu siitä että uskonto periytyy vain miehen lapsiin. Avioliitossa on yleensä morsian nuori joka kylläkin on muuttumassa opiskelun takia. Nuoren naisen oletetaan sopeutuvan paremmin uuteen mieheen ja hänen perheeseen eikä nainen voi vertailla miestä muihin koska yleensä naiset ovat niin nuoria etteivät ole tavanneet paljon muita miehiä näin oletetaan avioliiton pysyvän parempana.

Islamiin kuuluva moniavioisuus on itse asiassa monivaimoisuutta eli vain miehellä on oikeus ottaa useampia aviopuolisoita. Moniavioisuus periytyy islamin alkuajoilta siihen aikaan moniavioisuus sallittiin lähinnä jotta valloituksissa leskiksi jääneet saisivat turva ja suojapaikan. Moniavioisuuden syitä voi olla esimerkiksi seuraavat asiat miehen ensimmäisen vaimon lapsettomuus tai jos mies on ulkomailla töissä.

Perheessä suhtaudutaan tyttöihin ja poikiin eri lailla. Poika on se odotetumpi osapuoli ja joskus tytön syntymä on jopa pettymys. Koska naisen asema paranee pojan syntyessä yleensä naiset jopa hoitavat poikia paremmin. Naiset imettävät poikia pidempään joskus jopa kaksi kertaa pidempään. Toinen syy lyhyemmälle imetykselle voi olla se että yhdyntää imettävän naisen kanssa on vältelty ja koska tytön tuoman pettymyksen jälkeen on haluttu poika on haluttu raskaaksi mahdollisimman nopeasti jolloin imetys on lopetettava mahdollisimman aikaisin.

Lapset kasvatetaan kunnioittamaan omia vanhempiaan ja etenkin isää. Isää on toteltava paremmin kuin äitiä. Toinen tärkeä opittava asia on hyvät tavat ja joustavuus. Myös toisten huomioonottaminen, hyväntekeväisyys sekä kielellinen taidokkuus ovat tärkeitä. Sekä tytöille että pojille pyritään luomaan hyvä itsetunto, mutta pojat saavat osoittaa sen ulospäin kunnianhimona, kun taas tytöiltä odotetaan vaatimatonta käytöstä. Noin neljän vuoden ikäisenä poika siirtyy pois naisten maailmasta miesten maailmaan. Isän tehtävänä on siitä lähtien karaista ja kehittää pojan luonnetta.

Islaminkulttuurissa on tyypillistä jakaa maailma miesten ja naisten maailmaan. Avioituessaan tytöt siirtyvät äidin luota anopin luo, mutta joka tapauksessa pysyy naisten maailmassa. Tyttöjen ja poikien eri asema voi myös olla sidoksissa siihen että perheen kunnia on sidoksissa tyttärien siveyteen joten tytöt koulutetaan siten että he välttelevät miehiä ja välttävät epäilyttäviä tilanteita. Perheen kunniaa loukannut tyttö voidaan jopa tappaa jotta perheen kunnia palautuisi.

Monille on viitan tai huivin käytössä perusteena vanha kulttuuriperinne. Koraanista ei löydy suoraa määräystä naisen huivipakolle. Vartalon, hiusten ja kasvojen peittäminen on pikimmiten kulttuurisidonnainen asia kuin suoraa seurausta islamista. Naiset peittävät itsensä miesten (irstailta) katseilta ja ovat ”turvassa”. Useimmat, jotka muuttavat Eurooppaan, hylkäävät hunnun, mutta osa käyttää huntua osoittaakseen että eivät kuulu eurooppalaiseen tai amerikkalaiseen kulttuuriin.

Naisilla on useissa islamin maissa lukutaito huonompi kuin miehillä vaikka koraani sanoo että naisia pitää opettaa. Naisten asema työmarkkinoilla on riippuvainen maan yleisestä elintasosta ja poliittisesta tilanteesta. Esimerkkinä voidaan pitää Algeriaa jossa naisia ei rohkaista työssä käyntiin koska työttömyys on muutenkin niin suurta. Naisia ei päästetä uskonnollisiin virkoihin mutta silti heille on korkea-arvoisia virkoja kuten lääkärin virkoja koska miehet ei saa tutkia naispotilaita. Kaikkialla soveliaana ei kuitenkaan pidetä sitä että nainen on töissä vieraan miehen läheisyydessä tai joutuu ottamaan käskyjä vieraalta mieheltä. Politiikassakin on huomattavasti vähemmän naisia kuin miehiä vaikka naisen toimiminen poliittisena johtajana ei ole islamissa kiellettyä. Kysymys on kai lähinnä siitä että islamilaisissa maissa eletään vuosisataisen perinteen mukaan ns. miesten yhteiskunnissa.

En minä millään voinut tätä kaikkea kaivaa älyni nystyröistä, osittaisena lähteenä on ollut kirja; Helena Allahwerdi ja Helena Hallenberg: Islamin porteilla.

posted by Riia at 3:06 ip.

 

Muslimina Espanjassa

Minun kaverini Heta asuu Espanjan rannikolla miehensä, 4 lapsensa ja anoppinsa kanssa. Hetan mies on kotoisin Pohjois-Afrikasta ja muslimi. Hetakin kääntyi muslimiksi, sen hinnan hän oli valmis maksamaan mahdollisuudesta olla rakkaansa kanssa ja sen että asuu samassa asunnossa miehensä äidin kanssa. Hetan mies taas taipui siihen kun Heta sanoi ettei hän koskaan asu Afrikassa.

Minä olen kai niin ”feministinen” että minua välillä ihan hirvittää miten se islam ja sen sivussa vakiintuneet tavat ovat muuttaneet Hetaa. Heta käyttää huivia peittämässä hiuksiaan, hän ei käytä meikkiä eikä hajusteita. Hän pukeutuu tummiin kaapumaisiin vaatteisiin. Housuja hän voi käyttää kotinsa ulkopuolella vain jos takki yltää nilkkoihin saakka. Aluksi hän meni harvoin ulos ilman miestään tai anoppiaan mutta se muuttui liian hankalaksi ja nykyään hän kulkee yksinkin (kunhan muistaa välttää kontaktia vieraisiin miehiin). Mutta minun on ymmärrettävä että Heta on itse valinnut tapansa elää (se minun vaan täytyy uskoa jos Heta niin minulle kertoo).

Minusta on jotenkin kamalaa että minulla on niin paljon ennakkoluuloja muslimeista, miehistä varsinkin. Välillä jokin minussa yrittää sanoa että Heta huijaa koko ajan. Hän pelkää niin miestään ettei uskalla edes suomeksi minulle kirjoittaa että vihaa maailmaansa. Mutten kuitenkaan oikeasti usko niin. Heta ei elä niin pakosta vaan omasta halustaan. Hänellä on myös oma vapaus ja elämä kodinkin ulkopuolella. Hän käy osa-aika töissä hotellilla jossa hän voi käyttää kielitaitojaan hyväksi, varsinkin suomea. Se minua välillä vähän mietityttää että miksi Heta ei ole käynyt kertaakaan Suomessa lastensa syntymän jälkeen. Niin pieniä kun ei voi altistaa sellaisella asialle kuin lentomatka tai pitkä matkustaminen.

Olen minä käynyt heillä ja Hetan mies on todella mukava ja tuntuu käsittävän hyvin sen etten tunnusta hänen kanssa samaa uskontoa. Kunnioittaakseni heidän vakaumustaan pukeuduin heille mennessäni peittäviin vaatteisiin ja kietaisin hiukseni huiviin. Heta ja Hetan anoppi juttelivat kyllä mieheni kanssa ja Hetan mies puhui kanssasi mutta koskea emme saaneet vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Jannu ajatteli että kysymys oli kai enemmänkin sen erilaisen vakaumuksen korostamisesta kuin niinkään siitä että he olisivat kovin tiukkapipoisesti uskoneet islamilaisiin tapoihin.

Ai niin, tuo otsikkoa! Ajatelkaa että tämä oli pohjustusta tälle jutulle, valaisevaa kerrontaa siitä kenestä oli kysymys, Hetasta. Puhuin Hetan kanssa puhelimessa niiden Madridin iskujen jälkeen. Hetaa pelottaa että jos iskujen tekijöiksi paljastuu Al-Qaida niin heidän olonsa Espanjassa tiukentuvat kun ihmiset syyttävät heitä siitä mitä tapahtui vaikkei kukaan heistä kannata tippaakaan pyhää sotaa, tappamista sen takia että ollaan vääräuskoisia. 11.9. jälkeen Heta sai kuulla huuteluja huivinsa takia ja välillä hän sai todella pelätä. Mutta hän jaksoi seisoa uskonsa takana ja miehensä rinnalla. Nyt häntä pelottaa taas kun iskut tapahtuivat ”omalla maalla”. Heta sanoi että eivätkö ne hullut ymmärrä että teoillaan he heikentävät vain muiden muslimien asemaa maailmalla. Olisiko ajatus sekin että on väärin olla muslimi ”vihollisvaltiossa” (tämä vika oli minun ajatus, ei Hetan).

Potterina Tylypahkassa

Ihan have to pakko saada se uusi Potteri uskoi niin moni. Poika oli tavannut kyseisen opuksen jo paljon aiemmin alkukielellä (Harry Potter and the Order of the Phoenix). Osa kavereista oli kateellisia kun Poika saattoi ottaa varaslähdön mutta mahdollisuus oli jokaisella (A-enkkua lukeneella) koska luettuaan opuksen Poika oli valmis lainaamaan sitä muille. Kyllä minä sain välillä auttaa vaikeiden lauserakenteiden selvittämisessä puhelimitse, sähköpostilla ja välillä faksitse. Siinä missä minä luen kirjoja alkukielisinä melkein yhtä hyvin kun äidinkielelläni niin Poika tarvitsee vielä oppia, onhan meillä ikäeroakin aika paljon ja koulutuseroa...Poika on vasta ala-asteella. Mutta on upeaa että hän kasvattaa omaa kielitaitoaan tarttumalla usea satasivuiseen romaaniin. Täytyy kyllä tosiaan kunnioittaa Pojan suoritusta.

Suomen ensimmäiset Feeniksin killat täältä!
Ainakin Helsingin, Kirkkonummen, Kotkan, Lahden, Lohjan ja Rauman Info-kirjakaupat avaavat luukkunsa to-pe yönä klo 00.01. (lähde)

En ole lukenut yhtään Harry Potteria joten en voi tippaakaan arvostella niitä vaikka en usko että kenenkään ihan niin Have To Pakko saada kirja että pitää jonottaa kirjakaupan ulkopuolella että 0.01 pääsee sisään ostamaan kirjaa. Sen jälkeen on varmaan ihan Have To Pakko lukea se... En tiedä? Yksi on varmaa, haluan lukea kirjat alkukielellä... Haluan myös aloittaa ensimmäisestä aluksi ja jatkaa siitä sitten eteenpäin jos joskus ne kirjat lukaisisin. Kai sitä vähitellen pitäisi jostain hankkia ne kirjat alkukielisinä jotta tietää mikä on niin hirveän ihanaa. Tietää että mitä ei voinut suomalaiselle paperille painaa kun ikimetsät on runtattu siihen paperiin.

Hentona television äärellä

Kyllä te sen tiedätte että olisin halunnut olla ensihoitaja, välillä haluan sitä vieläkin. En tiedä onko sillä mitään tekemistä sen kanssa että tykkään katsella sairaalasarjoja. En minä tiedä mutta seuraan kuitenkin hyvin tarkasti Holby Cityä, Teho-osastoa, Kovaa lääkettä... Mitähän vielä... Lentäviä lääkäreitä silloin tällöin kun tässä on kotosalla oltu.

Tämä oli vain pohjustusta... seuraavaksi se ”juttu-osa”. Joku aika sitten Kovassa lääkkeessä (nelonen perjantai 23->) oli sikiö jolla oli sama vaiva kuin Junnulla. Hänet leikattiin raskausaikana ja kaikki saattoi päättyä hyvin. Tunsin aivan valtavaa katkeruutta siitä että asun Suomessa. USAssa kaikki olisi ollut toisin. Ymmärsin kyllä että sarja oli fiktiivinen mutta luulen että se oli kuitenkin tehty todellisten mahdollisuuksien pohjalta. Mutta tosi asia on se että siinä rakenneultrassa jossa kävin ei huomattu että sydän oli viallinen. Asia selvisi vasta vauvan synnyttyä. Juniorin vasenkammio oli alikehittynyt eikä siitä ollut yhteyttä aorttaan. Oikeastaan tuo lause on vaan ulkoa opittu sananparsi. En koskaan ole ihan täysin ymmärtänyt mitä se tarkoittaa, en edes halua. Sillä ei ole väliä, vauva kuoli kuitenkin. Ei se siitä miksikään muutu.

Jos Jannu olisi tiennyt mitä kovassa lääkkeessä tapahtuu, hän ei olisi antanut minun nähdä sitä ilman että oli itse paikalla. Mutta se saapui niin yllättäen, sikiöllä on alikehittynyt vasenkammio, siis mitä sinä telkkari kerrot. Ette te saa minun onnettomuuttani riepotella telkkarissa. Ette te saa kertoa että USAssa olisi asiat voitu hoitaa. Suututti ja satutti. Pelotti, halusin sulkea telkkarin, halusin nähdä kaiken loppuun. Halusin pelastautua, halusin kiduttaa itseäni. MIKSI TÄMÄN PITI TAPAHTUA MINULLE?!?

Ylpeänä kotimaassaan

Olisi kiva sanoa ettei koskaan olisi tippaakaan hävettänyt olla suomalainen. Silloin kun Singaporesta palatessa suomalainen tuhannen kännissä ollut mies puristeli lentoemäntää tisseistä, möykkäsi ja haisi kamalalle mietin hetkittäin että voisinpa olla jostain muualta. Mutta tajusin kuitenkin ettei se ihminen voinut minua täysin nolota suomalaisena koska itse käyttäydyin hyvin. Minä en ole koskaan halunnut muuttaa tästä maasta pois koska tämä on hieno maa. Mitä enemmän olen käynyt ulkomailla sitä enemmän olen tajunnut että haluan asua Suomessa.

Täällä on siistiä, riippuu siitä mihin vertaa... Singaporessa oli todella siistiä mutta roskaamissakotkin oli sen mukaiset ja siivoja arsenaali mittava. Mutta monissa muissa paikoissa kuten kreikan saaristossa, Malesiassa, Thaimaassa, Venäjällä yms oli todella siivotonta tähän maahan verrattuna... Ilmanlaatu on paljon parempi kuin monissa muissa kaupungissa ympäri maailman. Johtuu kyllä siitä että täällä asuu niin pirun hintsusti väkeä. Perusturva on paljon paremmalla tasolla kuin monissa muissa maissa... esimerkiksi Japanissa ei ole minkäänlaista (valtiollista) työttömyysturvajärjestelmää. Okei, tämä kuulostaa tosi haljulta... Lopetan typerän todistelun. Jos joku tykkää asua Suomessa niin täällä on kivaa. Jos ei joku täällä viihdy niin johan sitten kaikki on perseellään.

Kovin moni toitotti 2001 mömmöm-kisojen jälkeen häpeävänsä olla lahtelainen. He vaikka mieluummin valehtelevat kun kertovat olevansa lahtelaisia. Talkoolaiset eivät kehtaa pitää MM-2001 takkeja kun niin hävettää. Minusta tuommoinen on lapsellista. Asia kun ei ollut tippaakaan lahtelaisten vika. Tai ehkä sen verran että suomalaiset odottivat menestystä kotikisoissa ja lahtelaiset ovat tiettävästi suomalaisia. Minä pidän päässäni ihan rohkeasti MM-2001 ilves-pipoa ja sarjaan kuuluvaa kaulaliinaa kaulassani. Täällä järjestettiin upeat kisat ja käryt olivat valitettavia mutteivät talkoolaisten tai lahtelaisten vika.

Olen nyt asunut Lahdessa pikkaisen kauemmin kuin Helsingissä. Koskaan en ole itsenäni mieltänyt helsinkiläiseksi vaikka olenkin siellä useita vuosia asunut, siellä syntynyt... Vaikka voidaan ajatella että juureni ovat siellä juuri kaikkein syvimmillään. Olen viihtynyt Lahdessa ihan hyvin. Täällä on suunnilleen kaikki perseellään jos on uskominen yleisönosaston jurputuksia. Minä viihdyn, mieheni viihtyy ja poikamme kasvaa täällä. Täällä missä ei saa kulkea ilmaiseksi linkussa... Ei paljon haittaa...

Voittojana Amazonilla

Jos vain mitenkään on mahdollista löytää tietoa netistä niin käyn katsomassa missä järjestyksessä ihmiset äänestetään pois, kuka voittaa yms. Minä olen kai niin kärsimätön että haluan tietää että kuka voittaa. Minusta on myös jotenkin mukavaa katsella ohjelmaa kun tietää jotain enemmän kuin kisailijat silloin. Kävin tässä katsomassa Survivor kuutosen tapahtumia.
posted by Riia at 3:19 ip.

 

Portsareita ja muita rooleja

Tiistaina klo 19 tulee roolihuijaus ohjelma. Ekassa osassa yläluokkaisesta maalaishomosta yritettiin tehdä uskottava lontoolaisportsari. Siinä onnistuttiin aika hyvin.

Minun mieheni työskenteli pokena silloin kun me kohtasimme yökerhon ovella. Jannulla kyllä oli ?päivätyökin? kuten monilla pokeilla. Jannu vaan roikkui silloin tällöin kaverinsa tuuraajana. Jannu oli iso mies ja harkannut taistelulajeja. Hän osasi laittaa rettelöitsijät kuosiin. Sellaiset olivat hyviä ovelle. Jannu aloitti ?ovella päivystämisen? opiskeluaikoinaan kun joku samasta seurasta oli ovella ja sano että yrittäjä tarvitsisi uutta verta hommiin. Jannu sanoi ettei se kummempaa hommaa kuin moni muukaan työ. He tekivät poliisien hommia pienemmillä valtuuksilla... Tai jotain sinne päin.

Kun olin Hesassa opiskelemassa vedin usein rooleja kun iltaisin olin baanalla. Yksi lempirooleistani oli ?butch? eli pukeuduin miesten pukuun, miesten kenkiin ja laitoin hiukseni nutturalle ja hatun päähän. Kauempaa menin täydestä miehestä mutta lähempää näki että kasvot olivat naisen. Toinen rooli jossa viihdyin oli suunnilleen tuon vastakohta. Pukeuduin mustiin yli polven yltäviin saapikkaisiin jossa oli 11 cm piikkikorot, minihameeseen, pikku jakkuun/takkiin ja toppiin. Yleensä harjasin hiukseni päälaelle nutturalle ja laitoin hiuslisäkkeen. Oikeastaan ?butchina? sain todella paljon vähemmän seksiehdotuksia mieheltä kuin ?huorahtavana? punapäänä.

Jos pukeuduin mustaan nahkaiseen minihameeseen, mustiin ylipolven saapikkaisiin, punaiseen pitsiseen bodyyn ja mustaan nahkajakkuun johon oli tehty selkään punaisia lieskoja niin kyllä oletinkin että minulle puhuttaisiin helvetisti seksistä. Oletin että minua kourittaisiin ja hipelöitäisiin. Mitä muuta sitä oikein voisi olettaa kun kadulla menisi täydestä huorasta. Rooleilla, pukuleikeillä voi paljon vaikuttaa siihen miten miehet suhtautuvat naiseen. Huomasin sen että esimerkiksi ?leidinä? sai paljon vähemmän huomiota kuin ?huorana? ja vähiten kai ?butchina? tai sitten ?hiirulaisena?. Siinä roolissa en aina onnistunut koska en ole luonteeltani mitätön ja syrjään vetäytyvä. ?Leidi? oli nainen jolla oli niskassa nuttura, jakkupuku (jossa oli pitkä hame), matalakantaiset avokkaat ja todella hillitty meikki.

Kun näin Jannun, rakastuin häneen heti. Oikeastaan se oli kummallinen tunne koska en ollut aikaisemmin rakastunut sillä tavalla ensi silmäyksellä. Ensin kyllä selitin itselleni että se oli seksuaalista kiinnostusta joka vain kasvoi kun mies kieltäytyi. Minun oli vaikea myöntää itselleni että saattaisin olla rakastunut. Kun tapasin Jannun ekaa kertaa olin ?farkkutyttö?. Minulla oli Leviksen 501, Leviksen farkkutakki, musta poolo ja buutsit. Hiukseni oli tupeerattu kehystämään kasvojani ja silmät oli rajattu mustalla ja huulissa vähän huulikiiltoa. Pelkäsin etten koskaan enää kohtaisi häntä. Jokainen reissu siihen paikkaan tuotti pettymyksen kun se mies ei ollut siellä. Sitten minua onnisti, Jannu oli paikalla taas. Tiesin etten voi antaa hänen häipyä taas maailmastani. Olin ?kesäheinä?, minulla oli kukkamekko, meikkiä niin ettei sitä havainnut ja hiukset parilla palmikolla. Hänellä kävi parempi tuuri kuin ?Farkkutytöllä?, hän sai sovittua treffit Jannun kanssa. Jannu näki minut vielä monissa rooleissa ennen kuin aloimme stylaa kunnolla ja minä jätin roolini ja mieheni ja annoin itseni Jannulle.

Ja kuka niistä olisi ollut edes minä. ?Leidi? oli kai lähinnä sitä naista joka minusta tuli kun lopetin ?huoraamisen?. Päivisin esim. Luennoilla pukeuduin usein housuihin/farkkuihin ja neulepuseroon tai paitapuseroon. Pidin mielelläni hiukseni kiinni, letillä, nutturalla tai ponnarilla. Mutta ei kai niistä ?rooleista? kukaan ollut eiminä, ne olivat minun erilaisia puolia. Ja kyseessä oli eniten vain se että pukeuduin eri tavalla. Luonteeni ei niinkään koskaan muuttunut, vain ulkoasu. Mutta totuus on se että viihdyin valtavan hyvin ?lutkana, huorahtava?. Rakastin sitä kun sain huomiota. Vaatteilla ja muulla ulkoasulla oli kyllä vaikutusta siihen millaiset miehet ottaa yhteyttä. Osa hakee sellaista seuraa jolla olisi samat kiinnostuksen kohteet tai jotain?
posted by Riia at 3:44 ip.

 

Nyt se sitten myrkyn lykkäsi

Nyt vedettiin herneet nenään. Joku tai aika moni oli nähnyt aikuisen miehen kikkelin. Varmaan kokonainen sukupolvi Salpausselän kisoissa olleita lapsia kasvaa vinoon koska he näkivät jotain niin pahaa. Minun mielestä esityksen huonointa antia oli toisen ihmisen ampuminen ilotulitteilla, se jos mikä on typerää. Se että kaksi nuorta miestä juoksenteli jonkun aikaa stadionilla alisti kädet enimmäkseen sukupuolielimiensä päällä ei mielestäni mitenkään ollut pahaa. Minä en ymmärrä mikä siinä on niin kamalan pahaa että joku näkee monen kymmenen metrin päästä tuskin ei mitään ja mitä sitten vaikka toisen ihmisen sukupuolielimet näkyisivät jos hän täysin vapaasta tahdosta on riisuuntunut.

Väkivalta on huomattavasti sallitumpaa elokuvissa ja TV-ohjelmissa kuin peniksen näyttäminen. Tämän kuulin eräästä dokumentista joka käsitteli seksin ja alastomuuden esittämistä elokuvissa vuosikymmenien aikana Yhdysvalloissa. Jotenkin kai käsitetään että miehen sukupuolielimen näkemisellä olisi jotenkin huonompi vaikutus nuoreen kuin toisen ihmisen tappamisella. Sukupuolielimet ovat tabuja. Suomessa saunakulttuuri ehkä hivenen lievittää sitä shokkia joka aiheutuu alastoman ihmisen näkemisestä.

Tästä tämä nyt sitten alkunsa (kuva). Ehkä asia olisi ollut jotenkin vielä hyväksyttävissä jos ihmisille olisi annettu mahdollisuus pelastaa lapsensa siltä saastaiselta pippeliltä mutta kun varoitusta ei tullut. Ehkä ihmiset eivät vain tienneet että ketä nämä ”hullut” olivat. Jos minun nappulani olisi ollut niin herkkä tai suojeltava ettei hän olisi saanut nähdä vieraan miehen kikkeliä niin olisin kyllä pelastanut hänet pois katsomosta jo siinä vaiheessa kun toista ihmistä ammuttiin ilotulitteilla. Se olisi ollut minulle jo tarpeeksi suuri sysäys pelastaa lapseni jonkin pahan näkemiseltä. Mutta ihmiset eivät kai sitten pelastautuneet koska tuohtuneena ilmoittivat että he ja heidän lapset ovat nähneet PIPPELIN.

Vaikka Duudsonien temput mielestäni ovat aivan älyttömän typeriä niin en kokenut että minun tarvitsi estää Poikaani näkemästä niitä. Kun asiat on puhuttu selviksi ja sovittu pelisäännöt niin voi vain toivoa ettei temppuja kokeilla koskaan itse. En minä voi tietää kuinka pahoja vaikutuksia temppujen tai alastoman ihmisen näkeminen aiheuttaa Pojalle. Voin vain olettaa että hän on järkevä poika. Alastomia miehiä hän on nähnyt ennenkin ja jopa juoksentelemassa lumessa (ei kuitenkaan sen julkisemmalla paikalla kuin järven jäällä). Eivätkä nämä ihmiset olleet hänelle sen tutumpia kuin äitinsä miehen kavereita. Mutta tärkein sana onkin sukupuolielinten sijasta JULKINEN... He esiintyivät julkisella paikalla hiihtokilpailujen päätteeksi... Se yhdistettynä kikkeli heiluskellen kirmaamiseen on sitten se RIKOS. Sille löytyy tukea Suomen laista... Ja jos rikosilmoitus tehdään on kai järkevää myös hutkia ne sakot.

Extreme Duudson -stuntryhmän kaksi jäsentä saa Lahden poliisilta kumpikin 30 päiväsakon sakkolapun sukupuolisiveyden julkisesta loukkaamisesta. Duudsonit Jukka Hilden ja Jarno Laasala riisuivat itsensä alasti Salpausselän kisojen iltaohjelmassa. Järjestäjiä ei ollut varoitettu asiasta. Näkemässä oli parituhatpäinen yleisö, jonka joukossa oli paljon lapsiperheitä. Poliisi neuvottelee sakkolinjasta vielä syyttäjän kanssa. Duudsoneilla on mahdollisuus valittaa sakoista tiedoksiannon yhteydessä. Jos parikymppiset, televisiosta tutut pohjalaismiehet eivät maksa, sukupuolisiveellisyyden rajat määritellään Lahden käräjäoikeudessa. (Iltasanomat 9.3.2004)
posted by Riia at 2:21 ip.

 

Montussa ja sen ulkopuolella!

No nyt sitä on taas koettu yhdet Salpausselän kisat. On nähty kun kolme aikuista miestä tekee temppuja jotka varmaan suurimman osan mielestä on aivan typeriä, törkeitä. On nähty Mannisen ”ylivoima” ja Kuitusen taistelu... Ahosen taipuminen kolmanneksi. Ja varpaita paleli. Milloin kelläkin...

Perjantaina aloitettiin 15.45 aikaan paikkojen valtaaminen. Neljältä tuli ensimmäinen poikanen ales tornista, se oli 16v. Ryynänen. Sitten niitä putosi sieltä ukko toisensa jälkeen kunnes Manninen sinetöi homman hyppäämällä. Sitten alkoi kansainvaellus kohden toista katsomoa jossa seurasimme osittain masentavatkin sprinttihiihdot. Minä kun aina toivoisin että suomalaiset pärjäisi. Yhdistetyn sprintti sai sitten vähän enemmän volyymiä irti katsojista. Manninen varmisti jo maailmancupin voittonsa ja siitä se hulina sitten vasta alkoikin. Nuori (15v.) Anssi Koivuranta taisteli upeasti 24. ja cupin pisteille.

Illan päätteeksi Extreme-Duudsonit vetivät show’nsa. He saapuivat moottorikelkan perässä sohvassa joka oli väritetty ruotsin lipun väriseksi. Sitten he tuikkasivat sohvan tuleen ja iloisesti se paloikin. Jarppia ammuttiin ilotulitteilla. Lopuksi Jarppi ja Jukka heittivät vaatteet pois ja seisoivat lumilingon nostamassa lumipöllyssä. Poika oli innoissaan kun näki Duudsonit livenä. Enkä minäkään ole sitä mieltä että kyseinen toiminta olisi tuomittavaa esittää Lahden hiihtostadionilla hiihtokisojen jälkeen. ”Sairastahan” tuommoinen on ja ei se ole hyvä roolimalli Pojalleni. Mutta hän ymmärtää että temppuja ei missään tapauksessa pidä matkia. Olen kai osittain sitä mieltä että se on harmitonta ajanvietettä (jos KUKAAN ei matki temppuja!).

Iloisia ilmeitä sprinttiviesteistä. Miehet pääsivät finaliin ja siinä viidenneksi . Se lämmitti kovasti mieltäni. Palolahti oli 2001 MM-kisoissa sprintin melkein kolmonen. Muistan sen, olin silloin myös stadikalla. Naisten toinen sija oli kanssa kiva juttu. Kyllähän sitä ehti jo hetken luulla että he voittaisivat mutta Manniselta loppui voimat, norjalainen oli kovimpi. Kaikkihan sen kai muistaa että 2001 Manninen voitti sekä karsinnan että kaikki erät joissa oli. Jos olisi ollut vuosi 2001 niin Pirjo olisi pessyt ja lingonnut norjalaisen mutta kolme vuotta on kulunut ja voimasuhteet on muuttuneet. Yhdistetty meni lopulta pikkaisen samaan tyyliin kuin edellisenä päivänä muttei kuitenkaan... jotain yhtäläisyyksiä löytyi.

Ja otetaanpas iltamäelle ihan uusi kappale, legendaarinen iltamäki on palannut. Viime vuonna se oli henkilökohtainen, nyt taas joukkueiden välinen. Ihmisiä oli paljon... Ja niin moni olisi toivonut Suomen voittavan mutta norjalaiset ovat nyt todellakin iskussa. Kyllähän siellä useampi harmin huohahdus kuului kun norjalainen ylitti suomalaishyppääjän pituuden. Ei suomipoika huonosti hypännyt, ei minun mielestäni eikä monien muidenkaan. Monta voittoa on illalla koettu mutta myös katkeria häviöitä... Tämänvuotinen oli selkeää toisen joukkueen ylivoimaa. Sitten vielä ilotulitus. Jannu vei Leevin kauemmaksi koska pamahdukset olisivat voineet olla hänelle ihan liikaa. Länsiauto 25v. ihan hieno ilotulitus. Joka vuosi tuntee että tämä on hienompi kuin viimevuotinen. Johtuu vaan siitä että silmät nauttii hetkestä ja aivot ei enää muista tarkkaan.

Sunnuntaina Jannu meni Pojan kanssa Messilään. Minä menin Leevin ja Annin kanssa Monttuun ja Stadionille. Ensin katsottiin naisten hiihto. Ei miehistä niin väliä kun ne on niin huonojakin. Lauantai oli jo niin pitkä päivä ettei huvittanut koko päivää roikkua Hiihtostadionilla. Saavuin Monttuun suurin toivein. Ensimmäinen kierros ei sitä tuhonnut mutta toinen kierros oli karvas, 0,2 pistettä enemmän niin etumatka olisi kasvanut 20 pisteellä nyt se kapeni. Joopa joo, toivon niin kovasti että Ahonen saisi voittaa maailmancupin. Voittaa jos hyppää tarpeeksi hyvin, 172 pistettä, kolme kilpailua... Huh huh, vetääkö jännäksi???

Uskon vakaasti ettei lapseni kehitys siitä mitenkään kärsi että hän joutui viettämään kolme päivää hiihtolajien kilpailujen parissa. Hän jopa nautti siitä että sai seurata kaikkia niitä ihmisiä. Ei Leevi kilpailijoista välittänyt vaan muista katsojista, heiluvista lipuista ja värikkäistä vaatteista. Ruoka oli sopivan lämpöistä ja varmasti hyvän makuista. Sitä oli tarjolla äidin paidan sisällä toivottavasti riittävä määrä. Poika kärsi hetkittäin tylsistymisestä ja varpaiden kylmenemisestä. Mutta täysin itse hän pyysi päästä tänä vuonna Salppurilla kanssani. En minä häntä vaatinut enkä pakottanut ja hän sai lähteä pois heti kun halusi. Mutta hauskaa kuulemma oli ollutkin vaikka välillä ei tapahtunut mitään.

Tulokset Salpauselän kisoista 2004.
posted by Riia at 6:43 ip.

 

Urheilullista…

Olin kai jokseenkin huolimaton kun en kertonut että ensiviikonloppuna perhe käsitykseen kuuluu myös Poikani. Ostin hänelle sellaisen koululaislipun silloin kun niitä oli myynnissä. Perhe kun perhe, tarvitseeko tuota aina niin ruveta erittelemään. Poika tulee tänne, sitten mennään stadionille Suomenliput käsissä. Sunnuntaina on laskettelupäivä. Niin on sovittu. Lauantaina kai ainakin päivällä monttuun koska ei sillä Pojan lipulla muuten ole mitään hyötyä...Ei sillä ole niin väliä. 20 euroa ja Riia&Jannu&Leevi pääsee Stadikalle heiluksimaan. Kyllä se Manninen on huomenna suomalaisista suurin voittaja suosikki, ainakin tämän Riian mielestä. Duudsonit tulee huomen illalla Stadionille vetämään shownsa ja sitä jos mitä Poika odottaa.

Poliittista...

Jäätteenmäen oikeudenkäynti alkoi eilen. Katsoin sen kolmosen koosteen aiheesta samalla kun luin Kahdesti kuollutta (Holt). Minä ei silleen tuo koko juttu hetkauta... Ja pikku jutustahan siinä on oikeusopillisesti kysymys. Pari hassua ehkä jokseenkin salaista tietoa pujahti Jäätteenmäen faksiin... En tiedä onko totta että joku ulkomainen toimittaja olisi sanonut että oli hyvä että Jäätteenmäki vaihtui Vanhaseen koska Vanhanen on helpompi lausua ja kirjoittaa.

Itälä pisti sitten pillit pussiin puheenjohtajana. Se arvovaltatappio puoleen eduskuntaryhmänjohtajan valinnassa taisi sitten olla viimeinen niitti. Nyt hän menee sitten taistelemaan samoille tantereille Jäätteenmäen kanssa.

Entistä...

Minä tajusin kyllä lapsena että minä olin jotenkin erilainen. En pelkästään sen faijattomuuden takia vaan senkin takia mistä minä olin kotoisin. Minä vihasin välillä sitä. Sitä että minua nimiteltiin hesalaiseksi ylpeilijäksi. Tietty pieni lapsi kerto innoissaan toisille jotain sellaista joka oli omasta mielestään tärkeää. Nykyään sitä vasta tajuaa sen että olisi kannattanut pitää turpansa kiinni. On väärin olla erilainen ja kerätä huomiota ja minähän halusin vain kavereita! Minä kerroin minun isovanhemmista, sekä Savossa että Hesassa. Kerroin meidän ulkomaan matkoista (jotka mummo ja vaari kustansi) ja kaikesta sellaisesta mitä minä koin elämässä. Jostain syystä ne poikkesivat siitä käsityksestä joka lapsille kotona annettiin. Äiti oli varma että niissä lasten sanoissa kuulsi osittain myös heidän vanhempiensa ääni. Hei äiti noi kävi Teneriffalla hiihtolomalla. Saatanan hesalaisylpeilijät, tokaisee vanhempi. Kierre on valmis???

Loppujen lopuksi kukaan ei enää muistanut niitä vanhoja asioita ja aloin olla yksi heistä kunnes olin taas uudessa tilanteessa uusien ihmisten edessä ja olin taas erilainen. Olin vanhempi kun muut enkä asunut kotona. Olin muka ylpeä ja rikas... Minä en ollut ylpeä, olin vaan niin hukassa ja yksin. Rikas en ole koskaan ollut. Jostain joku senkin keksi, kai siitä että minulla oli varaa asua yksi keskustassa.

Joo, oikeasti taidan olla välillä vähän katkera siitä ettei minusta tykätty sellaisena kun olin. Olin kai liian itsevarma ja dominoiva tai jotain. Totuus on se ettei saa olla katkera kun on syntynyt kultalusikka suussa. Vaikka katin kultaahan se oikeastaan oli. Kas, kuinka olisi käynyt jos faija ei olisi ajanut firmaa konkkaan. Olisikohan hän kuollut? ”Pahojen kielien” mukaan Isän onnettomuus oli itsemurha. Kuitenkaan sitä ei ole voitu todistaa muttei myöskään sulkea pois. Jos lehmät lentäisi... Sellaisia hulluja ei saa ajatella koska se rikkoo kaiken, kaikki olisi eri tavalla. Elämää ei voi jossitella, sitä pitää elää.
posted by Riia at 5:17 ip.

 

Lapsellista…

Eilen aamulla tarjosin ensimmäisen kerran kiinteää ruokaa Leeville. Kun sapuska heti suuhun, suu mutristui ja kieli työnsi soseen ulos. Se oli aika huvittavan näköistä (jos jonkun muun pentu olisi tehnyt niin se olisi ehkä ollut kuvottavan näköistä). Leevi ei todellakaan tajunnut aluksi että se oli tarkoitettu syötäväksi, ei vain maisteltavaksi. Aloitimme päärynäsoseella. Ei se kai Leevistä niin pahaa ollut, outoa vain. Aika monta lusikallista meni suoraan suusta ulos. Sitten Leevi tajusi että sapuska on aika maisteltavaa ja alkoi maiskutella sitä antaumuksella. Viimein ruoka meni alaskin asti eikä vielä ainakaan ole havaittavissa mitään oireita mistään allergisuudesta tai massupuruista.

Kun minä olin vauva, sai vauvalle ruveta antamaan kiinteää ruokaa jo kahden kuun iässä. Sitten se nousi kolmeen (esim. serkuillani) ja nyt se sitten on neljä kuukautta. Tietämys kehittyy tai jotain. Minä aloitin kiinteän ruuan antamisen näin ”aikaisin” koska olen näin laiha (tai siksi että Leevi on niin laiha). Luin nimittäin että naisella pitäisi olla viisi yli kiloa että hän pystyisi ruokkimaan vauvansa kunnolla. Minulla kun ei ole niin poika näkee nälkää. Ei ne tuota ihan allekirjoittaneet neuvolassa (ettei laihat mamit syyllistyisi) mutta myönsivät että lapseni on ihan suositusten alarajoilla. Niinpä puhuimme että voisin aloittaa kiinteän ruuan antamisen. Lääkärikin tutki Leevin viime viikolla ja oli tyytyväinen näkemään. Poika kehittyy kuulemma omaa rataansa. Lonkat on kunnossa.

Huh huh, terve lapsi. Piikki persauksiin ja parkuva pentu äidille. Se oli tämä PDT-tehosterokotus, pitäisi suojata hinkuyskältä, kurkkumädältä ja jäykkäkorostukselta sekä sitten aivokalvorokotus hib (tai jotain). Pikkasen se nosti kuumetta mutta se laski pian, ei annettu edes lääkettä koska Leevi vaikutti muuten mukavalta (ihan terveeltä ja hyvin voivalta).

Kaikki mikä siihen pieneen tahmaräpylään osuu menee suuhun. Odotas vaan kun hän alkaa etenemään, sitten on lattiat nuoltu puhtaaksi. Se on nyt tuo oraalivaihe ja se kestää aika pitkään. Eikä siinä mitään koska Leeville annetut tavarat on todellakin tarkoitettu maisteltaviksi. Ja ne omat räpylät, ne pyrkii suuhun jos sinne ei ole mitään muuta laitettavaa. Ja välillä pikkusuu päristelee ja puhaltelee sylkikuplia. Sylki valuu rinnuksille. Taas kerran juttu joka voisi vieraan pennun tekemänä inhottaa mutta oma napero tekee sen tyylillä, eikö totta.

Leevi on hereillä yhä enemmän. Leikimme yhdessä lattialla, luemme kirjoja ja olemme katsoneet jopa telkkaria. Tietenkin Leevi osaa myös oleilla lattialla yksikseen. Odottelemme tässä Jannun kanssa koska Leevi oppii kääntymään selältään mahalleen. Jotain merkkejä olemme Jannun kanssa havaitsevinaan mutta... Kaikki ajallaan. Nyt sen ihan oikeasti huomaa että vauva seuraa jo ympärillään tapahtuvia asioita. Leevi viihtyy loistavasti lattialla yksikseen vaikka pahat kielet sanoivat että kantelemalla häntä liinassa teen hänestä sylivauvan. Ehkä minulla oli onnea...

Urheillullista...

Eilen olin ”törppöjen” kanssa katsomassa Pelicansmatsia. Ei ne siis mitään törppöjä silleen ole mutta se on vaan sanonta ”Tipu ja Törpöt”. Leevi oli sen aikaa hoidossa Noralla tai siis Nora hoiti Leeviä meillä. Oli Jannukin mukana mutta se oli vähän sitä mieltä ettei ole mieltä mennä katsomaan konkurssikypsän kakaralauman pelejä. Meinasin suuttua mutta mieheni oli oikeassa, no ainakin osittain. Oli se sitten konkurssi kypsä tai sisälsi kolmeketjua alaikäisiä niin Saipa sai turpiin, jatkoajalla mutta voitto kuitenkin... Törpöt ovat päättäneet lähteä päätösristeilylle nostattaa mielialaa. Jos he olisivat rikkaita niin jo olisi kaaneilla miljoonakannatus... Mutta kun ovat vaan duunareita tai alempia toimihenkilöitä (kukaan ei ainakaan myönnä olevansa mitään ”parempaa”) niin saa kaatua joukkue omaa kyöhyyttään. Voi V**** ja se siitä!!!

Nieminen ailahtelee vuodesta toiseen... Mutta nyt on taas ollut ihan hyvä veto päällä. Ensin kaatui maailmanlistan kasi eikä seuraavassa pelissä kaaduttu tänään maailmanlistalla alempana olevalle tyypille. Toivottavasti vielä kolmas peli menisi voitollisesti, neljäs, viiden, hei joko ollaan finaaleissa???

Ensi viikonloppuna on Lahdessa Salpausselän kisat. Hei, KAIKKI SALPPURILLE, on tulossa hyvät kisat, kai. Perjantaina on sprinttiä, sekä mäen kanssa että ilman. Sinne menee tämä perhe muutaman kaverin kanssa. Leevikin pääsee tuntemaan kisatunnelmaa paikanpäällä. Otamme hänet mukaan ihan kantoliinassa niin ei tarvitse minkään kiesien kanssa pelleillä siellä lumisella tai jopa jäisellä ”harjulla”. Lauantai-iltana kai sitten iltamäkeen, en ole ihan vielä varma. Se on vähän siitä kiinni miten ajattelen Leevin pärjäävän... Varsinkin pelkäävän ilotulispamahduksia.

Finlandia hiihdeltiin. En päässyt mukaan. Vitsailin Jannulle että voisihan hän tuoda Leevin minulle imetettäväksi parille juottopisteelle ja minä pistelisin sitten matkan siinä sivussa. En ollut tosissani mutta Jannu meinasi hiiltyä. Ihan tosi, en ole missään 60 kilsan kunnossa. Olen hiihtänyt viime aikoina ihan liian vähän ja muutenkin kunto on pikemminkin sellaisessa 10 kilsaa kävellen kunnossa... Kesällä sitten pistetään tuulemaan...Tai sitten ei. Oltiin Hollolan kirkolla katsomassa ja kannustamassa hiihtäjiä. Se Myllylä kävi sitten suksimassa itsensä tuplamestariksi.

Ja kuka se sitten voittaa sen Suomen mestaruuden, kysyn vaan? Jos kysyt Jannulta niin TPS mutta monet muut on aivan toista mieltä. Minä olen ollut mestaruusmielessä Tepsin kannattaja jo jostain 90-luvun alusta. Se alkoi kai siitä kun Jokrut oli TPS vastassa ja Veljeni kannatti henkeen ja Vereen Jokruja niin minä tietenkin olin aivan toista mieltä. Kaksoset (serkkuja) kannatti Jokruja silloin kun niillä vielä meni todella hyvin. Sitten he vaihtoivat Hifkiin. Minä kannatan kovasti Pelicansseja... Se on minulle se Joukkue... Ja olen todella harmissani jos sen taru päättyy tähän (velkasaneeraukseen, konkurssiin). Okei, se siitä. Nyt kotiin...

posted by Riia at 6:40 ip.