Matkalla maailmassani, sen valoissa ja varjoissa... ELÄMÄSSÄ...

 
Täällä sitä vielä tallustellaan maan päällä. Koira on sairaslomalla kun se otti yhteen liian korkean aidan kanssa. Minun vikahan se silleen oli kun pidin niin löyhästi kiinni remmistä enkä seurannut mitä koira puuhaa. Yhtäkkiä se päättäkin mennä aidan yli, liian korkea, tuli massuun ilkeä haava (verta oli kaikkialla). Nitta ei yleensä tee mitään päättömiä syöksyjä siksi se pääsi yllättämään täysin. Nyt se meidän likka sitten makoilee ja nuolee haavojaan, ai niin, ei se voi nuolla haavoja kun sillä on kauluri. Teki mieli ottaa Nitta sänkyyn kun se oli niin surkea kun pääsi kotiin. Mutta koira on koira ja se pysyköön lattialla. Semmoista täällä!

Rintojen tarkoitus

Lisääntymisbiologiselta kannalta naaraan rintojen tarkoitus on kertoa urokselle että kyseessä on vastakkainen sukupuoli. Enkä rinnoilla tarkoita maitorauhasia vaan niiden ympärillä olevaa rasvakudosta. Rinnan koolla ei ole mitään tekemistä imetyskyvyn kanssa. Suuria rintoja ei tarvita imetykseen vaan vastakkaisen sukupuolen mielenkiinnon herättämiseen. Niillä viestitetään uroksille että ei olla samaa sukupuolta. Punaiset, paksut huulet taas tuovat mieleen kiihotuksesta paisuneet häpyhuulet. Siksi paksuja, turpeita huulia (naisilla) pidetään jotenkin haviteltavina. Ihminen on eläin!

posted by Riia at 6:10 ip.

 

Tänään joku sai olla vanha…

Kun sanotaan että naimisiin meno on naiselle mahdollisuus olla päivä prinsessani niin alkaa vähän vaikuttaa että toinen päivä prinsessana on sitten vanhojen päivä. Jotkut vanhemmat ovat sitä mieltä että menoja alkaa olla jo ihan liikaa yhden lukiopäivän takia, satoja euroja, satoja euroja. Joskus vielä kahdeksankymmentä luvun puolessa välissä puettiin päälle jotain oikeasti vanhaa. Nykyään tarvitaan tekovanhoja pukuja joita voi sitten vuokrailla, teettää tai tehdä itse niin ja lainata joltain jolla sellainen jo on.

Minä viiletin hetkeni tummanpunaisessa silkkipuvussa. Olin Prinsessa, niinhän olin ollut heille jo kauan. Mummo teetti sen puvun, jonkin arvion mukaan se maksoi enemmän kuin hääpukuni, kangas kun oli parempaa ja malli vaativampi. Se oli ns. korsetti yläosainen leveähelmainen puku jossa oli pitkät hihat. Lisäksi pukuun kuului musta samettitakki jota käytin torstai-iltana kun tanssittiin vanhemmille. Siitä tuli jo sitten sanomista perjantaina kun tajuttiin että minulla oli muka eri puku. Eniten pahaa verta kyllä aiheutti se seikka että minulla oli eri kampaus torstaina kuin perjantaina, se oli katkera paikka niille tytöille jotka olivat suunnilleen valvoneet koko yön säästellessään kampauksia. Meillä vaan oli ystäviä jotka halusivat auttaa. Minkäs teet? Oli siinä väkeltämistä kun paksut puoleen selkään yltävät raskaat hiukset väkerrettiin upeaan kampaukseen. Torstaina meni 3,5 tuntia ja perjantai-aamuna sellaiset pari tuntia. Perjantaiaamun urakkaa helpotti se että olin käyttänyt yöllä pehmeitä rullia niin hiuksia ei tarvinnut kääriä rullille ja kuivata. Hih, oli hauskaa olla vanha ja palveluttaa pikkuisia. Oli kiva tanssia ja näyttäytyä prinsessana.

Illalla pistettiin hyrskyn-myrskyn. Meillä oli kunnon bileet... Vähän turhan kunnon, taisi olla epäkunnolliset. Paikalla kävi polliisi (puukkotappelu, onneksi puukkoa käytettiin vain uhitteluun), ambulanssi (2xalkoholimyrkytys) ja palokunta (joku oli lämmittänyt sytkärillä paloilmaisinta ja hälytys meni AaHooKoohon). Siivouslasku oli melkoinen koska yrjöjä löytyi mitä epäsovinnaisimmasta paikoista (oppivathan ettei pidä antaa tilojaan pennuille). Nörtit pisti vähän elämän risaiseksi. Kaikenmoista siinä ehti tapahtua ja... Pelastimme maailmaa ja välillä toisiamme. Vannoimme ikuista ystävyyttä ja jaoimme pullot. Oli siellä kyllä aika hauskaa ja sitten lähin muutaman kanssa vielä kaupungille kun porukka hävisi himaan tai Stadiin joskus yhden jälkeen.

Ken söi kesävoin?

Ennen vanhaan (silloin vanhaan hyvään aikaan) lapset söivät sen mitä aikuisilta jäi. Lapset olivat todella harvoin vanhempien (aikuisten) kanssa samassa pöydässä ja sielläkin he ottivat viimeiseksi. Nykyään lapsille tarjoillaan ensin. Ruokaa tehdään lasta varten. Perheissä syödään sitä mistä lapset tykkävät. Koska lapsi on kuningas, hän on perheenpää, hän saa päättää.

Olin pari vuotta sitten häissä joissa noutopöytään mentiin vasta kun sai luvan ruokailunjärjestäjältä. Hääparin ja heidän läheistensä jälkeen ensi sijalla oli... arvatkaa huviksenne... lapset. Ne pöydät joissa oli lapsi otettiin ensin syömään. Minusta ensin olisi pitänyt ottaa ne pöydät joissa oli vanhempia ihmisiä. Mutta minähän olenkin alle kolmekymppinen fossiili.

Minut on opetettu odottamaan että aikuiset ottavat ensin. Olen kyllä yleensä se joka ottaa pöydässä viimeisenä koska... ehtiihän sitä myöhemminkin. Joskus Savonmummolassa Veli ehti syömään lautasen tyhjäksi silloin kun minä vielä kuorin perunoita. Mummo (tämä hesalainen) arvosti sitä että äitini antoi meille hyvää kotikasvatusta, kiittämistä, vanhempien kunnioitusta, oman vuoron odottamista. Meillä kun ei koskaan saanut ruokapöydässä ottaa ennen aikuisia. Ensin otti isä, sitten äiti ja sitten Riia, Veli ja Sisko missä järjestyksessä milloinkin. Vieläkään en koskaan ota ruokaa ennen kuin isovanhempani, Jannun vanhemmat, tätini yms. on ottaneet. Tai en ota ennen kuin minua todellakin kehotetaan ottamaan ennen heitä. Olen kasvatukseni uhri. Ja totta, Mutsi oli tiukkis (ja minusta kasvaa sellainen???)
posted by Riia at 5:50 ip.

 

Mähä vanhene…

Mami sai taas täyteen yhden vuoden. En kertonut aikoinaan mutta haaveilin että odottamalleni vauvalle olisi tullut käänteiset syntymäpäivänumerot kuin minulle mutta en selvinnyt niin pitkälle, en edes marraskuulle. Minusta se olisi ollut hauskaa koska tykkään ”leikitellä” numeroilla. Kyllä siitä on vitsailtu että on yleinen hätänumero syntymäpäivänä mutta eiköhän tällaisia löydy aikalailla täältä maasta, 112-lapsia. Kun joskus tuossa reilu neljännesvuosisata sitten synnyin ei koko numeroyhdistelmällä ollut mitään erikoismerkitystä.

11.2. hätänumeropäivä: Muista tarkistaa palohälyttimen patteri, ai niin vaimos taitaa täyttää vuosia, se olisi varmaan tärkeämpi muistaa.

Hesaa kuului...

Tällä erää kai ihan hyvää. Vähän nuhaa oli yhdessä perheessä mutta ei pahempaa. Eikä ketään edes silleen kiinnosta että serkuillani oli nuhaa... Lauantaina menimme ensin Siskon ja Tuulin luokse, he asuvat muuten samassa kämpässä jossa me asuimme avioitumisen jälkeen. Siinä on ollut arvonmummeilla (leskirouvia) ihmettelemistä kun ensin yksi Mummon lapsenlapsi ”huoraa” ja sen jälkeen toinen elää naisen kanssa. Taitaa olla omenat todellakin karanneet puusta kauaksi? Kuka sitä tietää minkälaisia luurankoja kenenkin kaapeissa on. Minulla oli aikoinaan siellä kämpillä kyllä aika epäsovinnaistakin hommaa, bileitä kämppisteni kanssa. Mutta kai jokin minussa (tai jossain muussa) sai ne mummelit olemaan hiljaa ja katsomaan vierestä. Valitustakaan ei minusta tehty. Tai sitten seinät oli paksut ja mieli korkealla. Ihan tosi, siinä talossa asuu aika monta varakasta leskirouvaa, ihan mukavia mummeleita, kyselevät kuulumisia ja Siskoltakin välillä Riian lapsista ja miehestä. Ei ne pahantahtoisia olleet ollenkaan.

Me menimme sitten Mummon ja Vaarin luokse käymään. He ovat ottaneet käyttöönsä yhden asunnoistaan. Mummo oli laittanut ruokaa. Mummo ei oikein piittaa ruuanlaitosta, hänestä se on rankkaa. No tällä kertaa hän oli ehkä ylittänyt itsensä, ruoka oli ihanaa ja sitä oli montaa sortimenttia, alkukeitosta ihanaan jälkiruokaan. Käytiin vähän kaupungilla ulkoiluttaa jalkoja. Oltiin yötä Tuulilla ja Siskolla vaikka Mummokin sanoo että heille mahtuisi ja Vaari nyökytteli vierellä. Oltiin kaksi yötä Siskolla ja Tuulilla ja yksi tätini luona Vantaalla. Sunnuntaina oltiin ”himassa” tyttöjen kanssa ja käytiin ulkoilemassa. Kävimme myös Jannun kanssa näyttämässä lasta Suskille. Maanantaina menimme Vantaalle saamaan nuhatartuntaa. Vielä ei tunnu missään. Tiistai-iltana kotona. Kävimme myös piipahtamassa Veljen luona. Leevi oli todella kiltisti, minun nilkkani vihoitteli vähän mutta on paranemassa.

Penki painajaiset (ja tuoli toiveunet)

Kävin tsiikaamassa Penkkari-ajoja. ”Sota” Lykin ja lälllän välillä vaan syvenee? Lahden yhteiskoulun abit julistivat Lyseon olevan vaarassa koska LYK laajenee (tien toisella puolella, kirjoittajan huomio). Lyseon autossa taas julistettiin että ”Better than yhteiskoulu”. Idolssit olivat koskettaneet joitakin. Steinarilaiset heittelivät paperirahaa ja huutelivat että onko kiva olla köyhä. He olivat olevinaan eliittiä ja rikkaita (niin julisti lakaatit ja heidän huutelut lavalta). Sinne menivät, tuleivaisuuden toivot.

Muistan omissa ajoissani olleen pirulliset pakkaset. No olihan sitä nytkin. Heittelin muutaman kilon karkkia taisin syödä itsekin kilon verran. Kaadoimme lokerikkoja luokkien ovia vasten ja kannoimme sisään uskomattoman määrän paperisilppua vaikka meitä vahdittiinkin. Toimme paperisulppua vaatteissa ja vedimme säkkejä ylös ikkunoista. Minä olin nunna ja se oli monien mielestä helvetin hyvä vitsi. Puvun alle oli helppo laittaa lisävaatteita lavailua varten. Lavalla lauleskeltiin kaiken maailman ralleja ja huudeltiin että aamuja nolla vaikka siitähän ne aamut vasta alkoikin... Olihan se todellakin ihan ”kerran elämässä” -kokemus (vaikka Veljen kaveri olikin mukana penkkareissa sekä kolmannella ja neljännellä luokalla). Vedettiin rundeja toisensa jälkeen ja sitten menimme koululle.

Muutaman tunnin kuluttua lähdimme risteilylle. Meillä oli HAUSKAA!!!! ”Riitelimme” hesalaisten kanssa koska heidän mielestä meillä oli liian hauskaa kun lauloimme lauluja, joimme shotteja kilpaa ja tanssimme jopa pöydille. Hesalaiset sanoivat meitä junteiksi. Me vain nauroimme päälle. Biletys, biletys, biletys... Ja aamulla kuolema korjasi satoaan... Eräs abiturientti kuoli sairaskohtaukseen laivalla... aamulla n. 6.30 kuulutettiin että olisikohan laivalla lääkäriä ja kuinka ollakaan abilaivalta löytyi lääkäri muttei se auttanut. Ei se ollut meidän porukkaa joka kuoli. Heräsimme kuulutukseen nukuttuamme ehkä sellaiset ihanaiset 1,5 tuntia.

Oli ollut muuten illalla aika pahat tuulet. Osa todellakin yrjöili merisairaana eikä vain kännisenä. Se oli hassu fiilis kun laiva ”katosi” askeleen alta... Ehkä sen takia niin monien oli vaikea pysyä pystyssä. Lähettiin porukalla Tukholmaan ja Riia jutskaa, se osaa ruottii. Tuntu vieläkin hassusti siltä että katu jotenkin pakeni alta, huteralta. Se ei niinkään johtunut viinasta vaan koko illan tallaamisesta heiluvalla laivalla. Seuraava ilta ja yö meni vain bailatessa. Paikkojen sulkeutumisen jälkeen bailasimme käytävillä ja hyteissä. Pisaraakaan nukkunut, linkussa nukkui kaikki (no ainakin melkein). Kotiin kävellessäni poltin röökiä ja sen jälkeen en enää (muistaakseni). Silloin tuli mittatäyteen sitä, myöhemmin ryyppäämistä.

posted by Riia at 5:26 ip.

 

Kuinkas sitten kävikään?

Maanantain ja sunnuntain välisenä yönä meillä oli oikein hehkeä fiilis. Meillä oli Super Bowl-katsomo. Meillä on kuulemma hyvät tilat, loistava telkkari (ai että tuumat riittää) ja nalkuttamaton akka niin kestää katsoa. Minulle todellakin on ihan sama vaikka meillä olikin seitsemän jätkää katsomassa kisaa. Kunhan vaan siivoavat jälkensä niin ei siinä mitään. Osa makasi patjoilla, osa sohvalla ja joku oli joutunut tyytymään tuolissa istumiseen. Kaikki eivät ihan kuuteen saakka jaksaneet.

Minä imetin Leeviä ennen kolmea ja menin sitten nuorimmaisen nukahdettua alas katsomaan poikia. Kannatti kuulemma jäädä katsomaan kahden minuutin peliä. Kannatti todellakin, Pantterit jyräsi melkein päästä päähän. Kun alkoi puoliaika niin minä menin nukkumaan. Ei minua siellä kaivattu. Aamulla olsusta löytyi nukkuvia miehiä, kaljapulloja ja sipsin paloja yms. Joku lähti jopa kahdeksaan töihin.

Sitten alkoi taas yhdenlainen alamäki. Jannu sairastui maanantaina vatsatautiin. Saakelin pilaantuneet poppikornit manasi Jannu. Minä olen syönyt kanakeittoa koko viikon kun tein sitä maanantaina mutta Jannu ei syönyt kun sairastui. Leevi on kränännyt vähän väliä. Lattialla ei hyvä, uni ei tule, sylissä kiemurteluttaa. Minä aloin jo väsyä siihen. Itse nyrjäytin nilkkani keskiviikon keleissä. Se oli se rämänilkka jossa nivelsiteet ovat repeämisen/revähtämisen jälkeen huonosti parantuneet.

Jannu on parantunut. Leevi rauhoittunut. Minä olen väsynyt ja nilkka on kipeä. Lähdemme huomenna ”Helsinkiin” ja palaamme tiistaina joten hyvää viikonloppua. Jannu lupasi laittaa jotain safkaa joten lähden tästä haistelemaan.

posted by Riia at 5:44 ip.