Matkalla maailmassani, sen valoissa ja varjoissa... ELÄMÄSSÄ...

 

Ohjeita jälkipolville

Äidilläni oli uskomaton määrä ”loistavia” lastenkasvatusohjeita. Enää hän ei ole täällä niitä jakelemassa mutta ne on kirjattu hänen minulle kirjoittamaan kirjaan, Siskon ja veljen myös. Voisinkin kirjata niitä tähän.

Lapsen ei koskaan tule saada kaikkea mitä hän haluaa. Lapsi ei saa oppia että kun hän alkaa parkumaan niin hän saa automaattisesti tahtonsa läpi. Tilanteessa kuin tilanteessa (vaikkapa kaupan käytävällä) pitää osata sanoa ei myös naama punaisena parkuvalle pennulle.

Jos lapselle sanotaan että jos teet tämän (kielletyn asian) niin rankaisen tällä tavalla niin häntä tulee rankaistakin sitten jos hän tekee mitä kiellettiin. Jos niin ei tehdä niin lapsi oppii pian että rangaistuksilla uhkaamisella ei ole mitään virkaa, hän saa tehdä mitä haluaa.

Lapselle ei saa opettaa että aina pitää olla hiljaista, hämärää, äiti vieressä pitelemässä kädestä ennen kuin voi nukahtaa. Kun tulee tilanne ettei olekaan hiljaista ja äitiä vieressä niin lapsi ei saa unta. Kun vauva on talossa ja nukkumassa niin ei ole mitään syytä hiipiä sukkasillaan talossa ettei vauva herää. Oletteko muuten huomannut että vauva nukahtaa kun on meluisaa (esimerkiksi imuroidessa) joku arveli että se johtuu siitä että liiat virikkeet uuvuttavat pienokaisen.

Lapselle ei myöskään saa opettaa tiukkoja nukkumaan käyntirituaaleja koska jos niitä ei joskus voidakaan toteuttaa juuri sillä tavalla niin nukkumaan käynnistä ei tule mitään. Äitini varotti siitä että lapselle opetetaan esimerkiksi että ensin syödään isin sylissä iltapuuro, sen jälkeen äiti pesee paikat tietyssä järjestyksessä, sitten äiti pukee pyjaman päälle, lelut laitetaan tiettyyn järjestykseen sänkyyn, isi lukee Tuhkimon ja sen jälkeen äiti istuu oikealla ja isi vasemmalla pitelemässä kädestä kiinni nukahtamiseen saakka. Vaikka lapsille tarvitaan järjestystä niin liian tiukka järjestys aiheuttaa sen että joskus jos tulee muuta niin lapsi ahdistuu ja ei saa unta.

Nyt en enää muista mitään muita ”järjellisiä” juttuja. Jos nämä jutut on teistä fuulaa niin mutsini kasvatti kolme lasta että ehkä hän tietää pikkaisen jotain. Ja mielipiteet olivat hänen ja joku voi olla eri mieltä. Ja olenhan minäkin voinut jo muuttaa sanomaa kun tässä näitä olen kirjoitellut.

Nyt lähden sitten kokeilemaan kasvatusta omalla kappaleellani. Iltatissi ja sitten nukkumaan (äiti ei piteli kädestä kiinni). Hyvää yötä!

posted by Riia at 8:50 ip.

 

Näin meillä

Olen ihastunut Fannyn juoksevaan vaniljavanukkaaseen. Purkki hulahtaa kurkusta ales parissa päivässä. Sitten se pitää leikata auki ja nuolla niin että nenä on ihan tahmea ja sormet haisee vaniljavanukkaalle. Olen myös jatkanut laihtumista ja se johtuu vaan siitä että syön aivan liian vähän ja liikun jonkun verran. Pitää jumpata, kiinteyttää massua ja peppua. Pitää myös ulkoiluttaa lasta ja koiraa ja myös hiihtää ennen kuin lumet sulaa. Tai ei oikeasti niinkään pidä vaan HALUAN. Hemoglobiini arvot ovat parantuneet pikkaisen mutta edessä on vielä pitkä rautakuuri.

Leevi on alkanut paiskoa tavaroita. Ei ilkeyttään vaan siksi että hän ei hallitse vielä ihan täysin tuota tavaroista kiinni pitämistä. Hän tarttuu kyllä hyvin esineisiin kun ne painetaan hänen kämmeneensä mutta yleensä ne kirpoaa hyvin nopeasti otteesta. Hän on kai tajunnut että helistintä heiluttamalla saa aikaan kivaa ääntä. Kun helistin on kädessä, hän alkaa heilutella sitä ja kuinka ollakaan se kirpoaa otteesta ja lentää pienen matkan. Voimaa siinä ei silleen ole kun ”heittäjäkin” on niin pieni. Neuvolassa mitattiin 62 sentin pituus ja paino 6030g. Olisi kuulemma voinut painaa pikkaisen enemmänkin. Jos se on tullut äitiinsä???

Hänen äitinsä taas tässä suunnittelee kainalokarvojen poistoa koska ne häiritsee tämän mieltä ihan hirveästi. Hiukset pitäisi myös värjätä kun tuo luonnollinen väri ei täysin miellytä varsinkin kun se tunkee tyvikasvuna esiin. Huomasin muuten että laastari oikeassa etusormessa heikentää kirjoituksen oikeellisuutta. Olin taas tosi järkevä kun revin ”kynsitikun” pois ja nyt sattuu, aikaisemmin vuosi vertakin. Olen taas leikellyt matonkuteita ja tehnyt vähän mattoakin. Seuraavaksi täytyy laittaa poppanaloimi. On tullut leikeltyä vähän niitäkin kuteita.

Idoleita, onko heitä

Itse on katsellut Wold Idol kilpailusta kuin ihan lopusta sen (voittajan) Kurt Nilsenin esityksen ja sen kuinka se yksi ”älykkö” paita napaa asti auki ihmetteli kuinka rumat ihmiset oikein voivat saada levytyssopimuksia. Eräs tuttavani, joka harrastaa tellun tölläystä tunti tolkulla päivittäin, sanoi että USAn tuomari (aikaisemmin mainittu ”älykkö”) teki hallaa oman maansa edustajalle haukkumalla muut ja kehumalla oman löytönsä maasta taivaisiin. En tiedä kuinka siinä oikeasti kävikään. Kelly Clarkson ainakin haukkui Kurt Nilsenin maan rakoon (esimerkiksi ulkonäön ja laulutaidon) hävittyään tälle melko selvästi. Näin kuulin 4.1. radiosta kun olin ajelemassa autolla. Ehkä Wold Idol oli laulu eikä ulkonäkö kilpailu, vai oliko?

Meillä Suomessa on Hanna. Hanna sitä, Hanna tätä, nyt on onneksi jo vähän rauhoittunut, mitä nyt se kakkonen tilittää tuntojaan itsestään tehtyihin otsikoihin. Sorruin itsekin ulkonäkö arvosteluun sanomalla että Jani karismaton, tylsän näköinen mies jonka silmät karsastaa (lievästi). Voin sanoa että kannatin Hannaa mutta sillä ei ole mitään väliä. Eniten kyllä tykkäsin tuomaristosta, heillä oli välillä tosiaankin sana hallussa. En minä niitä konsertteja katsellut, panin nauhalle ja katsoin mitä tuomaristo sanoi.

Urheilua loppuun

Safin voitti Agassin (ja pääsi finaalin) eli ei se Jarkko huonolle hävinnyt. Se siitä ja nyt kotiin.
posted by Riia at 4:25 ip.

 

Pieni liikenne(laki)katsaus

On herätetty kysymys onko kuvien auton kuskina ollut nainen vai mies. Minä uskon että se on mies koska jos se on totta mitä toitotetaan että naiset ajelee vain puolella sallitusta nopeudesta niin siitä nopeudesta ei helposti saa autoa noin. Miehet "osaavat" ajaa lujaa ja he "osaavat" myös menettää autonsa hallinnan siinä vauhdissa. Epäilisin että kuski on ollut juuri kortin saanut 18-vuotias jolla on on ollut auto täysi kaljahuuruisia kavereita.

Ainakin Suomen tieliikenneasetuksen pykälän 15 (94/328) mukaan tien varsien kelta-puna-mustien kylttien osoittama nopeus on suurin sallittu nopeus kyseisellä tieosuudella. Se ei siis tarkoita sitä että hiljempaa EI SAA ajaa vaan sitä ettei lujempaa. Tuo on vaikea muistaa, itse kunkin, minunkin (ja Jannu ei tykkää). "Kaikkihan" tuon tietää ja muistaa mutta "liikennekulttuuri" vaatii muuta. Valtio vain holhoaa kaikkia uskomattoman hyviä (mies)kuskeja ja estää heitä etenemästä parhaaksi katsomaan vauhtia. Näinkös se on nähtävä?

Tieliikennelaissa (3.4.81/267) on myös kielletty liikennettä haittaava tai estävä ajo. "Liikennettä ei estää tai haitata ajamalla aiheettoman hitaasti tai tarpeettoman äkkiä jarruttamalla" (§24). Mikä haittaa ketäkin, joitakin haittaa jo se että joku ajaa juuri ja juuri suurinta sallinta nopeutta. Se ei ole rikos mutta ärsyttää monia (allekirjoittanuttakin välillä).

posted by Riia at 1:03 ip.

 
Kai sitä voisi sanoa jonkinmoiseksi onneksi että välini vanhimpaan lapseeni ovat ”normalisoituneet”. Jäin kyllä paljosta paitsi ja ehkä saan jotain hajua siitä kun seuraan Leevin kehitystä. Joskus mietin miksi olisin ansainnut toisen mahdollisuuden? Miksi minun virheet pitäisi antaa anteeksi tai jopa unohtaa? En kai tiedä siihen mitään lopullista vastausta. Kaikki me joskus erehdymme... hymistelyä vaan. Vuosi 2004, katsotaan kuinka käy.
posted by Riia at 3:45 ip.

 

Jotain punaist ja valkoist

Lukaisin tuossa lepäillessäni Hovimäki kirjan (päin nousevan Suomen rantaa). Taas kerran pohdin sitä mikä sai ihmisen nousemaan ihmistä vastaan, suomalaisen suomalaista vastaan. Anti-kommarina syy minulla on tietenkin kommunismi mutta kyllä se oli myös sorto. Minun isän puoleni suku oli juuri niitä sortajia, punaisia vaatteita punaisten silmissä. Kai niillä (sukulaisilla) oli onnea tai suhteita mutta henkiin jäivät ja jatkoivat sortamista.

Kyllä he (sukulaiseni) ovat varmaan edelleen punainen vaate jonkun maailmanparantajan silmissä. Kellään kun ei pitäisi olla enempää kuin jollain toisella. Varallisuus jakautuu kovin epätasaisesti. On niitä joilla on varaa elää (onnellisesti) ja niitä joille sossu antaa jotain (ja suurin osa ryypätään kurkusta ales). Minä kärjistin. Yhtälailla rikas on onneton kuin köyhä voi olla onnellinen ja viinaa kaatuu alas kurkusta niin varakkaalla kuin varattomammalla. Pelkästään raha ei tuo onnea. Mutta tiedän olevani jäävi, synnyin kultalusikka suussa vaikka katinkultaa se taisi olla. En ymmärrä vähävaraisuuden taakka, velan painoa. Porskutan eteen päin vain koska jotain loksahti paikoilleen. Jotain jäi perinnöksi ja panostani tarvitaan työelämässä niin paljon että siitä ollaan valmiit maksamaan mukavasti. Olen ylpiä ja itsekäs, en ymmärrä muita. Olen sortaja ties kuinka monennessa polvessa. Enkä aina jaksa olla siitä edes pahoillaan.

Kansalaissodan ( tapahtumat lyhyesti ) alla mummon perhe lähti kesäasunnolleen karkuun Helsingin levottomuuksia. Mutta niin etelässä oli sekin pytinki etteivät he välttyneet punaisten hyökkäyksiltä. Mummon isä asui perunakellarissa pahimmat ajat. Kellariin johti portaat kyökistä. Luukun eteen/päälle vedettiin valtavan painava kaappi. Ukko pysyi hengissä kaikki ne kuukaudet jotka punaiset pyörivät alueella. Välillä joku oli kuullut että ukko oli tullut ja taas partio tuli paikalle, kovisteli mummoni perhettä ja perheen palvelusväkeä. Talo tutkittiin läpikotaisin, ruokaa varastettiin mutta ukko pysyi hengissä pimeässä sopessaan. Kukaan ei tiennyt että taloon oli tehty kellari talon alle. Talossa kun oli kunnon perunakuoppakin pihalla ja se tutkittiin punaisten toimesta useasti. Mutta kukaan ei löytänyt ukkoa. Mummon äiti vaan sanoi että mihin lie jänishousu juossut.

Mummon veli oli pojan nulikkana mukana suojeluskunnassa sodan viimeisinä hetkinä. Hänen isänsä vastusti mutta minkä voi, nuori herra liikkui ylpeänä ja vahvana kivääri olallaan voittajien puolella ottamassa kiinni vallankumouksellisia vaikka suurimmat syylliset taisivat olla pötkineet jo pakoon (kommunismin luvattuun maahan rajan taakse).

Mummon veli muisti hyvin kansalaissodan ajat ja inhosi yli kaiken sosialisteja (on tainnut jäädä päälle). Hän seisoi omassa poterossaan kuolemaansa saakka. Hän ei vaan halunnut myöntää että maailma muuttuu. Kai hän vieläkin olisi "Herra," ainakin omasta mielestään. Olen minäkin hänet tavannut. Omasta mielestään hän oli vielä vanhan hyvän ajan herrasmies. Aina puku päällä. Suuteli minuakin, pikkulikkaa, kädelle. Jos olen rehellinen pelkäsin häntä. Varsinkin kun äitini oli niin ei mitään hänen mielestään. Minussa kun oli vain puolet kunnon verta, toinen puoli oli jotain maalaismoukan litkua. Mutta sukunimiseksi jäin ja sellaisena varmaan kuolen. Voinko koskaan sanoa että olin jotenkin parempi kuin he??? Minäkin seison omassa poterossani (laput silmillä).

En tiedä voiko äitini puolen sukua pitää sorrettuina. Punaisia he sodassa olisivat olleet jos se olisi levinnyt Savoon saakka. He elelivät vaan rauhassa omissa mökeissään ja torpissaan. Päivittelivät varmaan maailman menoa.

Vain yksi likkaimmeinen päätyi valkoisten puolella. Hän oli kotiopettajana kartanossa. Kartanon isäntä ”teloitettiin” sodassa. ”Omat” tappoivat koska ei osannut pelätä valkoisia jotka ampuivat ensin ja alkoivat sitten ihmetellä että eikös täällä kartanolla paapotakaan punaisia. Pojasta tuli isäntä ja hänen opettajastaan emäntä. Onni ei ollut lopullinen. Nuori isäntä ei ollut valmis isännöimään kartanoa. Rahat, maat, tilukset menivät huonoon tilanhoitoon, huonoihin valintoihin, viinaan, naisiin ja uhkapeleihin. Anoppi vaan jankutti että ennen kaikki oli paremmin, miniä oli aiheuttanut itse miehensä alennustilan. Lopulta nuori-isäntä ampui itsensä herrainhuoneeseen (ei kirkossa joka on herranhuone). Nuori emäntä joutui lähtemään Savoon hakemaan kortteeria vanhemmiltaan mukanaan pieni poikansa. Miehen perintöä ei jäänyt mitään, velkojat vain kolkuttelivat ovia. Ei sitä kartanoa enää ole missään eikä se kai oikeasti ollutkaan kartano vaan iso tila (aika vaan värittää tarinoita). Maailma on täysi surullisia tarinoita.

Minä en ole koskaan uskonut kommunismin aatteeseen, en siihen että kukaan ei omistaisi mitään, kaikki olisi yhteistä, työläiset omistaisivat tehtaat ja itse päättäisivät palkoistaan. Tuo on utopia, ei sellainen toimi. Ihminen on sellainen, suurin osa haalia jotain omaisuutta.

Olihan ne punaiset kansalaissodassa aikamoisia lahtareita. Mutta valkoiset ne vasta mielestäni julmia olivatkin. Voittajien oli helppo olla koppavia ja ilkeitä. Kyllä minä sinänsä olen sydämeltäni valkoinen mutten ole sitä mieltä että kaikki se julmuus, tappaminen oli järkevää. Punaisia voi ajatella vain tyhminä työläisinä (metsäläisinä) mutta valkoiset, sivistyneitä?... luulisi heillä olleen jotain järkeäkin päässä. Mutta ei asioita noin voi pelkästään yksinkertaistaa. Sivistys on näennäistä ja älykkyys ei ole kiinni sosiaaliluokasta. Lahti on oikeastaan kansalaissodan veren tahraama. Fellmanin puistossa oli ns. kokoamaleiri ja Hennalassa oli vankileiri jossa kuoli paljon nälkään, sairauksiin ja teloituksiin. Nykyään niillä (Hennala) paikkeilla on edelleen ”sotatoimia”, varuskunta.

Eikä millään ole enää väliä, ei ole punaisia ja valkoisia vaan suomalaisia (nyt niitä taitaa olla valkoisia ja värillisiä). Mutta kyllä kansalaissota on yksi etappi Suomen itsenäisessä tiessä. Minä olen sukutaustaltani melko vaaleanpunainen mutta jos ajatellaan sotaan mukaan joutuneita niin sitten taustani on aika valkoinen. Eikä sukutaustoilla ole silleen väliä mutta minusta on kiva kertoa tarinoista menneisyydestä. Ehkä se auttaa ymmärtämään nykyisyyttä. Jollain tavalla niillä tarinoilla korostan itseäni. Taisin jäädä voittajien puolelle enkä ole siitä harmissani. Eikä niitä voittajia enää edes ole (vai onko???).

Vielä lopuksi vähän tietoa Lahden taisteluista vuoden 1918 kansalais-, vapaus-, sisällis-, veljes-sodassa. Minä käytän jostai syystä kansalaissotaa, ehkä se kuulostaa jotenkin kaikkein neutraaleimmalta.
posted by Riia at 8:34 ip.

 

Onks tääll hyvii mäkii?

Suomen mäkimaine on tänä vuonna levännyt suunnilleen vain Lahden hiihtoseuran (LHS) harteilla. Tähän mennessä LHS:n urheilijat ovat keränneet Suomelle 1621 ja muiden hiihtoseurojen edustajat ovat keränneet vaivaiset 513 pistettä. En minä tuota olisi edes tajunnut jos ei Uusi Lahti-lehti olisi nostanut asiaa esille. Minulle on oikeastaan yksi hailee kuka niitä pisteitä tuo kunhan tulee menestystä josta voi tuntea iloa. Tami Kiurulla on kyllä hyppy ihan hukassa. Hän oli viime vuoden komeetta ja nyt on alkanut jo vauhti hiipua.

Janne Ahonen nyt on tuonut suunnilleen puolet LHS:n urheilijoiden keräämistä maailman cup pisteistä eli tasan 8 sataa. Olisihan se ihan kiva jos Janne voittasi tänä vuonna maailman cupin kun hänelle ei sitä ole vielä eikä kyllä paljon muitakaan voittoja... Yksi pikkumäen maailmanmestaruus ja jotain kai lentomäestä, kaksi mäkiviikon voittoa. Eilen esiteltiin Jannen uutta kotia kolmosella. Olipa hienoo ja avaraa ja valkoista...

Kai on ko hänki tulee...

Jannu meni hakemaan Poikaa ja minä jäin tänne Leevin kanssa. Leevi jäi nukkumaan vaunuihin tuohon oven ulkopuolelle. Täytyy kai mennä katsomaan häntä ettei vaan tule vilu (pakkasta kymmenisen täällä). Voihan hän olla jo herännytkin... en tiedä. Pitää mennä katsomaan... Pitää mennä myös laittamaan jotain syötävää koska poijjaat on kuuden aikaan täällä. Joo, menoks...

posted by Riia at 4:31 ip.

 

Urheiluuha se vaa on (osa2)

Urheiluahan se vain on, sellaista pelaamista. Oikeastaan koko homman pitäisi olla aivan yhdentekevä. Mutta kyllä se olisi ollut kiva vielä katsella kun se pojan kloppi (aikamies, ei kaikkia voi lapsiksi sanoa jotka ovat minua nuorempia) hakkaa palloa telkkarissa. Marat Safin voitti eilisessä ottelussa Jarkko Niemisen enkä minä voi sille mitään joten mitäs siitä. Näin tänä vuonna tässä kilpailussa.

Eikä voi sanoa että Jarkko olisi tehnyt enemmän virheitä koska statistiikan mukaan Safin teki ottelussa enemmän "helppoja virheitä" kuin Jarkko. Safinin vahvuus oli kyllä loistava syöttö. Jarkko ei kyennyt murtamaan hänen syöttöään (kuin kahdesti) ja se antoi edun Safinille. Eipä minulla kai ole sen analyyttisempää sanottavaa. Safin poltti proppunsa ehkä useammin kuin Jarkko ja ainakin pahemmin. Kolmannessa erässä hajosi maila kun hän heitti sen kenttään. Tennispelaajilla ei taida muuten olla kovin napakat sikspäkit... Kunhan katselin. Kova kuntoisia kloppeja ne on. Tennis on kova laji (jos pelaa tosissaan). Tennis on myös hieno laji (kuten pyöräilykin).

Mami, kato hei, mä osaan jo?

Tänään katselin sen dokkarin Jarkko Niemisestä. Se tuli kai toissa viikonloppuna mutta olin kiinni muualla joten laitoin sen nauhalle. Nyt muistin sen sitten vihdoin katsoa. Koska ajattelin ettei Leevi nyt voi niin kamalan kiinnostunut olla siitä tenniksen pelaajasta (näkeekö vauvat edes niin kauaksi) heiluttelin Leevin yhtä lempihelistimistä hänen edessään. Leevi läiski sitä räpylöillään kunnes yhtäkkiä helistin sattui kämmeneen ja Leevi sulki sormensa. Helistin putosi kyllä siinä samassa hetkessä mutta ihan selvästi Leevi tarttui helistimeen.

Olin haltioissani. Unohdin hetkeksi täysin sen Niemisen pojan esiintymisen telkkarissa kun oma poika esitti parastaan. Meinasin jo soittaa Jannulle töihin mutta ajattelin sitten että parempi etten soita koska pitävät minua pian jonain hulluna kotiäitinä jolla ei ole muuta tekemistä kuin soitella ukolleen niistä pikku jutuista joita se kullannuppu tekee. Nyt Leevi tarttuu satunnaisesti tavaroihin jos ne laitetaan hänen kämmeneensä mutta sellasta se on hapuilua ja etsimistä.

Mami hei, onha se toineki

Poika tulee tänne viikonloppuna. Lotan serkkukin on taas tulossa. Pojista on tullut hyvät ystävät. He mailailevat toisilleen ja irkkivät privaatisti. Kesällä he jopa tapasivat kerran Seranassa. Poika sanoi ettei minun tarvitse tulla mäkeen jos olen niin väsynyt eikä tarvitse laittaa ruokaa, hän voi syödä pitsaa tai vaikka Saarioisen lasagnea. Ei tämä nyt mitään niin pahaa ole ettenkö nyt jaksaisi laittaa ruokaa perheelle.

Olen nyt myös ruvennut käymään nukkumaan Leevin kanssa samaan aikaan ja yritän nukkua myös päivällä kun vauva nukkuu tai on Jannun seurassa. Ei se anemiaa tietenkään paranna mutta parantaa minun oloani ja vähentää anemian vaikutusta. Ei se minun anemia yksin sitä väsymystä aiheuttanut, autoin sitä kovasti valvomalla liikaa ja märehtimällä kaikkea.

Jos en ole koskaan tarpeeksi selvästi sanonut niin kerron sen nyt... Rakastan lapsiani suuresti. Enkä voi asettaa heitä mitenkään järjestykseen. Tällä hetkellä eniten huomiota saa tietenkin Leevi koska hän tarvitsee minua. Jo hänen näkemisensä saa minut iloiseksi ja itkun kuuleminen saa rintani valumaan maitoa. Hän on minun vauvani enkä oikeastaan haluaisi sanoa etten muka selviäisi tästä kaikesta. Juniori ei ole täällä hakemassa meidän huomiotamme enää koskaan. Hän asuu vain meidän sydämissämme. Hän kuitenkin lapseni. Poika on minun poikani. Minulla on usein ikävä häntä kun hän ei ole täällä. Haluan kovasti suojella häntä ettei kukaan voisi kiusata häntä sillä mitä olen kirjoittanut. En kuitenkaan halua jättää häntä pois koska se vasta olisikin loukkaavaa. Kun Poika saapuu tulen iloiseksi. Kun hän lähtee pois on olo jotenkin tyhjä. Mutta se on vain minun elämääni, valintojeni summaa.
posted by Riia at 3:10 ip.

 

Sehä on vaa urheiluu

Katselin tänä aamuna Leevin (nukkui suurimman osan pelistä) ja Nitan kanssa J. Niemisen peliä. Pelihän oli todella tasainen mutta Safin taisi kääntää pelin itselleen loistavalla syöttöpelillä. Ei minua silleen oikeastaan harmittanut häviö koska peliähän se vain on. Puin Leeville ja itselleni päälle ja lähdin aurinkoiseen maailmaan vähän ulkoilemaan. Pakkasta oli aika paljon, lähes 20 astetta mutta kun puki kunnolla päälle niin se ei niin kovasti haitannut. Poskia vähän meinasi pistellä se kylmyys ja pani minut yskimään kuin astuin ulos (kuiva ilma). Nyt menen kotiin laittamaan ruokaa koska Jannu tulee varmaan pian pois töistä. Sitten voimme taas viettää perheiltaa rauhassa. Unohdetaan koko tennispeli. Näin tällä kertaa, ehkä joskus paremmalla "onnella". Urheiluahan se vain on!
posted by Riia at 3:54 ip.

 

Kansakunta hädässä?

Suomalaisten ruokailutottumukset ovat terveellistyneet ja arkiliikunta lisääntynyt mutta suomalaiset ovat yhä lihavampia (tiedottaa kansanterveyslaitos) Naisten juominen on lisääntynyt (kertoo Stakes). Ovatko nuo hälyttäviä uutisia?

Minun ruokailutottumuksia ei aina voi pitää niin terveellisinä. Minulla on nimittäin tapana välillä syödä kaiket illat telkkarin äärellä. Olen napostelija. Välillä menee 300 grammaa karkkia, levy suklaata, sipsipussi, lähes litra jäätelöä, muutama purkki vanukkaita. Ei siis tietenkään kaikkia kerralla vaan eri iltoina. Suklaalle olen niin perso etten pysty lopettamaan ennen kuin olen syönyt koko levyn, jos suklaa sattuu olemaan hyvää. Tykkään kovasti Fazerin sinisestä. Tummasta tai valkosuklaasta en piittaa, maitosuklaa on in. Välillä otan jäätelöpaketin ja avaan sen päästä ja otan muutaman lusikallisen ja sitten muutaman. Kohta kauhon jo rannetta myöten purkissa. Toisina iltoina en taas syö sitten mitään tai muutaman porkkanan vaan, juon muutaman lasillisen vettä.

Kai minä muuten silleen melko terveellisesti pistelen vihannesta poskeen ja koitan tehdä ruokaa jossa ei olisi vaikkapa tuhmia rasvoja. Liikun jonkun verran, lenkki pari päivässä pitää mukavasti virkeänä (tai mites se nyt sitten on, kukas tässä on pari viikkoa hokenut olevansa väsyksissä?). Juokseminen ja hiihto ovat minun himolajejani. Juoksemiseenkaan ei jäänyt pahaa makua vaikka rankaisinkin sillä itseäni aikanaan. Koskaan ei vielä ole ylipaino kiusannut, alipaino aikanaan mutta nykyään syön niin paljon ja liikun sen verran vähemmän että pysyttelen täällä jonkun tahon määrittelemällä normaalipainoindeksillä. En tiedä pystyisinkö tästä edes itseäni paljon lihottamaan (eikä tarvitsekaan, kunhan pohdiskelen).

38 % suomalaisista naisista on ylipainoisia. Geenimme määräävät kehon varastoimaan kaiken ylimääräisen energian rasvaksi. Se on ollut eduksi silloin aikanaan kun oli niukasti ravintoa. Nykyään siitä on vain haittaa suurimman osalle väestöstä. Ruokaa syödään entistä enemmän ja liikuntaa saadaan entistä vähemmän. Sellaista se vaan on? Lihominen alkaa olla maailmanlaajuinen ongelma. Ei minulla ole mitään mullistavaa sanottavaa, ihan totta. Mites minä mistään mitään tietäisin kun olen jäänyt tällaiseksi ruipeloksi ilman suurempaa työtä. Olen vain ollut oma itseni ja toteuttanut halujani niin napostelun kuin liikunnan saralla.

posted by Riia at 2:04 ip.

 

Päivän sanoja

Minulla on ihan selvä raudanpuutosanemia mutta syytä sille ei löytynyt näillä tutkimuksilla. Jotain ympäripyöreää siitä että aina ei ymmärretä miten keho toimii. Kysymys voi olla jostain synnytyksen, vauvanhoidon, väsymyksen aiheuttamasta reaktiosta. Eikä diagnoosi (raudanpuutosanemia) ei kuitenkaan mitenkään hetkessä minua piristä. Pitää tässä vielä syödä purkillinen rautaa ja katsoa sitten kuinka käy. Koska anemialle ei löytynyt syytä, täytyy minun olla tarkkailussa vuosien ajan koska jotain saattoi jäädä huomaamatta. Tähystäminen on kuvottavaa... En minä tosta noin vaan kyennyt nielemään sitä laitetta, minulla on niin voimakas kaotusrefleksikin. Sain puudutteen. Olin sairaalassa muutaman tunnin kumpanakin päivänä. Jannu oli Leevin kanssa sairaalalla ja muualla. Nyt olen kotona mutta seurannan alaisena. Vertani syynätään silloin tällöin ja mielenterveyttäni viikoittain.

Jarkko Nieminen voitti aamusella sen matsinsa Massua vastaan. Me katselimme sitä Jannun ja Leevin kanssa sohvalta. Jannu oli laittanut meille aamupalaa jota nautimme ottelua seuratessamme. Istuimme Jannun kanssa vastapäätä niin että jalkamme oli lomittain. Leevi oli aluksi jommankumman sylissä mutta laitan hänet sitten kehtoon kun häntä alkoi nukuttamaan. Tuntui todella ihanalta kun suomalainen voitti matsin. Alusta astihan se lähti hyvin, mitä nyt siinä tokassa erässä vähän notkahti. Ei se vissiin suora ihan ollut mutten kuitenkaan seurannut tekstarista peliä. Oikeastaan inhoan jännitystä mutta toisaalta se tuntuu hyvältä kun kaiken jännittämisen jälkeen tulee voitto. Jännitin koko matsin ajan kovasti vaikka hyvinhän se meni. Voitto tuli. Se piristi ihan selvästä minun päivääni. Toivottavasti jatkossakin menee yhtä hyvin...
posted by Riia at 2:46 ip.

 

Nythä se sitte selvis

En olekaan pelkästään tulossa hulluksi vaan minulla on anemia. Koska olen näin hirveän väsyksissä, täytyy sen olla kehittynyt nopeasti. Jos se olisi kehittynyt hitaasti niin kehoni olisi sopeutunut siihen. Ja vastahan minun hemoglobiinini tutkittiin joskus kuukausi sitten. Eipäs kuitenkaan huokausta helpotuksesta kun asia selvisi fyysiseksi fibaksi. Nyt pitää saada sitten selville miksi minulla on anemia. Asia on siksikin pelottava etten ole saanut anemiaa edes raskausaikana.

Menen huomiseksi ja perjantaiksi sairaalaan. Pääsen kyllä näillä näkymillä yöksi pois koska en kuitenkaan ole ihan kuoleman kielissä. Leevi voi kyllä joutua pulloruokintaan. Verta syynätään tarkemmin ja suolistoa ja mahalaukkua tähystetään kasvaimien, tulehdusten ja vaikka mahahaavan takia. Jos olen rehellinen niin pikkaisen huolestuttaa, ei aina edes pikkaisen. Miten tällaista voi tapahtua minulle???

Mallii vangitsemisee (osa 2)

Nyt on sitten katseltu kaksi osaa 4D dokkaria vaihtoehtovankilat. Kun ensin esitettiin Kiinan ja USAn kovia otteita niin vastapainoksi annettiin ehkä vähän liian heppoinen kuva Suomen rangaistuskäytännöstä. Kyllä, Suomessa saa sakkoja (vankeus rangaistuksen sijaan), suuriakin sakkoja. Kyllä, Suomessa saa paljon ehdollisia tuomioita. Kyllä, Suomessa on avovankiloita. Kyllä, Suomessa osa vangeista voi käydä ulkopuolella töissä tai koulussa. Mutta kun täällä on myös niitä vankiloita joissa kökötetään sellissä.

Keijo Kopra, tiedättekö minkä firman toimitusjohtaja hän on??? Hän oli em. dokkarissa osoittamassa miten Suomessa voi saada isot sakot. Hän sai 40 000 (rahaa, taisi olla markkaa... eikö se ollut se vanha valuutta) ajettuaan 25 km/h ylinopeutta. Nyt on kyllä muista missä. Tyypillä täytyy olla aikamoiset tulot. Keijo Kopra on ”paikallinen” kuuluisuus ihan vaan asemansakin takia ja myös sakkojen. Kyllä hänet Lahdessakin varmaan moni tietää. Ai niin, se firma on Vierumäen teollisuus (VT) Heinolassa.

Minä kyllä olen enemmän sellaisen suomalais-kanadalaisen vankila-ajattelun puolella kuin esim. USAn ”kovien” osavaltioiden. Jos joku sattui näkemään em. dokkiksen niin tietää mistä puhun. Mutta jos joutuisin jonkun kovan linjan kannattajan kanssa väittelyyn, häviäisin varmasti (en ole muutenkaan kovin hyvä väittelijä). Tutkimusten mukaan kovat rangaistukset eivät ole vähentäneet rikollisuutta esimerkiksi USAssa. Vankilat vain täyttyvät ”kolmen hudin” kundeista. Kun vankeja kuntoutetaan vankilassa niin heillä on suurempi mahdollisuus sopeutua yhteiskuntaan (olla kiltisti) kuin niillä jotka vaan istuvat 23 tuntia sellissä.

Oikeasti en ole kyllä kovin hyvin perehtynyt kriminologiaan ja vankilajärjestelmiin. Eräs professori (sukulaiseni, hänellä olisi varmaan paljon sanomista aiheesta) sanoi kerran että on tapahtunut sellainen erehdys että ihmiset luulevat että vankilarangaistukset on tehty heidän miellyttämiseen. Vankeusrangaistusten kun ei ole tarkoitus miellyttää kansaa vaan saada rikoksen tehnyt muuttumaan tapansa. Rangaistusten tarkoitus on pitää rikollisuus kurissa, Nyt en muista kuka sanoi että yksilö voi olla kyllä älykäs mutta ihmiskunta on tyhmä. Tarkoitti sitä että joukossa tyhmyys tiivistyy ja teot voivat olla pahoja kuten piestään joku ihminen kimpassa koska joku luuli että se on käyttänyt lapsia seksuaalisesti hyväksi.

Minä en kannata kuolemanrangaistusta. Minä en perustele sitä kuin yhdellä lauseella. ”Mikä tekee meistä ”parempia” jos me itsekin haluamme tappaa (tappajia, silloin meistäkin tulee tappajia)”. Äläkä kysy mitä sanoisin jos joku tappaisi mieheni tai poikani... en halua edes ajatella sellaista.

Mites täst etee päi???

Poika haluaisi päästä laskettelemaan Lahteen (hih, Hollolaan, huomautin kerran täällä että Messilä ei ole Lahdessa vaan Hollolassa ja nyt itse tein saman ”virheen”, rimmasi niin hyvin laskettelun kanssa). Minä haluaisin päästä hiihtämään. Lupasin Jannulle etten mene tänä vuonna Finlandiaan. En kyllä ole oikeasti edes niin kunnossa ja hiihtokilsoja on niin vähän. On ollut tätä väsymystäkin. Kyllä se tästä kun löydetään oikeat tropit.

Olen saavuttanut ”alkupainoni”. Painan nyt suunnilleen yhtä paljon kuin vuosi sitten. Täytyy kai olla siitä iloinen ettei tämä kroppa tämän pahemmin ole pettänyt raskauksien takia. En tietenkään ole niin tiukassa kunnossa kun joskus 13-14-vuotiaana mutta ihan vielä kuitenkin tyydyttävässä kuosissa. Ja sille voi tehdä varmaan vielä jotain. Raskausarville kyllä ei voi mitään, ne on minun riesani. Jos vaan olisi lihonut vähemmän, joo joo, älä unta näe.
posted by Riia at 4:16 ip.

 
Huomenna menen lääkäriin aamulla ja fyysistä tilaani tutkitaan. Täytyykin muistaa olla syömättä. Tänään syynättiin henkistä tilaani eikä se ollut hälyttävä muttei myöskään loistava. Jossain päin rakoilee hieman. Johtuu varmaan tästä saatanallisesta väsymyksestä.

HANNA VOITTI Idolsin ja hän olikin ollut suosikkini läpi kisan. En minä niitä silleen katsellut (suorana). Panin nauhalle ja katsoin mitä tuomareilla oli sanottavaa. Ne olivat kisan parasta antia.
posted by Riia at 5:22 ip.

 

Olen vaan niin väsynyt

Minua väsyttää niin. Kyllästyttää. Katselin eilen illalla käsipalloa. Suomi voitti, no hyvä. Katsoin vain sitä kun en halunnut saada unta. Halusin vain siirtää sitä hetkeä jolloin menen pyörimään peittojen kanssa tietäen etten saa nukkua koska on ruokittava omaa jälkeläistä, jälkeläistä jota rakastan niin paljon. Aamuisin en viitsisi nousta. Kiedon ympärilleni saunatakkini ja nuupotan kyllästyneenä. Joskus ei vaan viitsisi pukea päälle. Pakkoa pukea, pakko lähteä ulos, välillä. Ei lenkille voi mennä sinisessä aamunutussa ja mustissa gorilla tossuissa.

Leevi jokeltelee tai jotain se on, ei enää vain itkua. Hän viihtyy entistä pidempiä aikoja lattialla massullaan, kyljellään ja selällään ja seuraa maailman menoa. Nyt hän kellahtelee jo kyljeltään selälleen. Minusta tuntui aluksi että se oli vain vahinko, vauva menetti tasapainon ja kellahti vakaampaan asentoon eli selälleen. Leevi ojentelee käsiään esineitä kohtaan muttei vielä osaa tarttua niihin. Kädet on havaittu, ne on hauskat. Leevi jaksaa katsella niitä yhä uudelleen ja uudelleen. Hän on kerta kaikkiaan suloinen vauva.

Miksi hänen äitinsä sitten on niin tympääntynyt ja väsynyt. Joka päivä Leevi palkitsee minua pienillä jutuilla. Minä rakastan häntä niin kovasti. Olen vain aivan liian väsynyt. Ehkä olen tulossa kipeäksi vaikkapa vain fyysisesti tai sitten psyykkisesti. Kävin terapeutilla kuten olen tehnyt läpi raskauden ja sen jälkeenkin. Tajusin että pääni oli aivan liian tyhjä. Tajusin ettei minulla ollut kuin se että väsyttää. Silmäni hehkuivat onnea ja iloa sen hetken kun kerroin lapsestani. Kuin kerroin itsestäni kaikki sammui. Ajoin sammutetuin lyhdyin. Minua vaan väsyttää niin kovasti. Olenko kuilun reunalla vain vaan niin kovin väsynyt.

Pakenen. Jannu löysi minut yhden jälkeen istumasta sohvan nurkasta. Telkkari oli kiinni. Chattiä sieltä tuli kanava toisensa jälkeen. Se on turhaa. Sanoin Jannulle että taidan jäädä tähän. Jannu peitteli minut fleecehuovalla ja kysyi tuoko hän pojan tänne syömään. Totesin että minun täytyy kai sittenkin tulla ylös, minua vaan väsyttää niin. Jannu kysyi että miksen sitten ole nukkumassa. En vaan jaksanut. Jannu hymähti minulle, puristi kevyesti olkapäistä ja halasi. Tartuin häneen kuin hukkuva oljen korteen. Kerkisimme lohduttaa toisiamme jonkun aikaa, pitää hyvänä kunnes Jannu kuuli ruokakellon parkaisun. Kävelin lapseni luokse, tarjosin hänelle ruokaa ja sopersin rakastavani häntä niin. Olen vain niin väsynyt...

Eipä tässä mitään ihmeellistä. Olen väsynyt. Olen kyllästynyt. Olen rakastunut, uudelleen ja uudelleen. Kysyn vaan uudelleen ja uudelleen itseltäni olinko väärässä. En tiedä, olen vain niin väsynyt!

posted by Riia at 2:11 ip.

 

John Holmes story

Ei suuri penis tee miehestä automaattisesti loistavaa rakastajaa. Eräs ihmisanatomiaa minua huomattavasti paremmin tunteva nainen sanoi että jokainen sentti kolmen jälkeen on naiselle turhuutta. Suunnilleen kaikki tunto kun on vain lyhyellä matkalla. Emätinkään ei ole keskimäärin kuin 8-10 cm pitkä. Se fysiologiasta. Peniksen koon henkinen merkitys nyt onkin sitten aivan toinen asia, miehille se voi olla paljon suurempi kuin naiselle. Ei minusta seksissä ole kysymys kullin koosta ja vielä vähemmän kuppikoosta... Seksi on niin paljon muutakin kuin yhdyntä. Todella isoa penistä on jo jopa vaikea käsitellä. No se nyt on niin ettei sen kokoisia tapaa paljonkaan.

Miten minusta tuntui että Boogie Nightissä oli käytetty John Holmesin tarinaa hyväksi, jotenkin tuntui että ne olivat osittain yhteneviä. Minä en tiennyt kuka on John Holmes ennen kuin näin dokkarin sunnuntai-iltana. Ihan kunnioitettavan kokoinen paalu. Ei se sitä ihmistä tehnyt onnellisesti. Eikä se minusta vaikuttanut kuvissa tai ajatuksena yhtään sen kiihottavammalta kuin 15-25 senttiä lyhyempi ”veljensä” (Holmesilla sanottiin olevan 35 senttinen, ehkä se oli mainosta...). Minun fantasia kun ei koskaan ole tulla seivästetyksi valtavalla kullilla. Mitä isompi vehje, sitä vaikeampi saada sitä seisomaan, verta tarvitaan niin paljon... Kai se vähän niin on.

Mallia vangitsemiseen

Tänään tulee neloselta kanadalainen dokumentti eri maiden vankiloista otsikolla vaihtoehtovankilat (n. klo 22). Suomea käsitellään tässä osassa. Virolaisten ja venäläisten silmissä Suomen vankilat ovat todella hyviä. Tanskalainen Steen Christensen taas halusi päästä Tanskaan vankilaan koska siellä oli paremmat olot esimerkiksi lomia sai enemmän. Minulla ei silleen mitään kokemusta ole vankiloista. Kävin Hämeenlinnassa vankilamuseossa ja se oli aika järkyttävä paikka. Hämeen uusi lääninvankilahan onkin sitten paremmin varustettu ja uuden aikaisempi.

posted by Riia at 4:41 ip.

 

Tietoisia valintoja, sattuneita tapahtumia?

Valkoviinistä ja siideristä tykkään todella ja joistakin drinkeistä, punaviiniä siedän, muista alkoholijuomista en oikeastaan välitä. Olutta en ole vuosikausiin juonut, siitä en tykkää. Konjakki, brandy ja wiski menee kyllä pieninä määräni nopeasti horaistuna mutten nauti niiden mausta. Olen nirso juomari. No valkoviiniä voisin kyllä juoda vaikka pullon pari yhteen syssyyn ja tulla saakelin känniin mutten tee sitä. Olen jo kasvanut niin isoksi etten aio käyttäytyä niin kehittymättömästi. En edes muista koska olisin ollut viimeksi kunnolla kännissä. Joskus vuosia sitten, ennen kuin aloin olla TYLSÄ. Oli aika jolloin en ollut tylsä ja sitten tuli vaimoksi muuntautuminen ja aloin tylsyä. Nyt olen äiti ja aivan terätön, nössö-paska.

Miksi tässä maassa pitää perustella sitä miksi ei juo? On ihan OK ryystää kaljaa pullo tolkulla mutta on täysin väärin sanoa että kiitos ei, en ota mitään alkoholipitoista tänään. Silloin sitä muuttuu joksikin saatanan hihhuliksi tai alkoholistiksi (ihminen joka ei juo on alkoholisti, on mennyt kai termit sekaisin). On olemassa yksi hyväksyttävä syy olla juomatta, se on raskaana olo. En ole absolutisti eikä minusta koskaan tule sellaista, sen verran paljon tykkään viinistä ja siideristä. Minä vain juon aivan liian harvoin ja aivan liian vähän ollakseni vakavasti otettava ihminen. Oikeassa seurassa olen vain se Riia joka olen ollut vuosia mutta toisessa seurassa olen vain ilon pilaaja. Ehkä minä vielä joskus muutun. Ravistan ”tekopyhyyden” viitan pois harteiltani ja olen kunnon likka.

Saatan joskus vielä retkahtaa polttamaan. On jotenkin alkanut taas mieli tekemään. Viimeisen tupakan poltin kun tulimme penkkariristeilyltä ja kävelin kotiin. En tietoisesti päättänyt lopettaa, se vain loppui. En minä säännöllisesti polttanut vain bailatessa. En vaan osannut juoda viinaa ja juhlia ilman tupakointia. Ostin penkkariristeilyltä kartsan röökiä josta ehdin polttamaan vajaan kaksi askia. Kotonamme kököttää edelleen seitsemän askia sinistä L&Mää . Ne vain odottavat että himoni tupakkaa kohtaan nousee niin suureksi etten voi vastustaa heidän kutsuaan. Vielä vastustan mutta jotenkin tiedän että saatan vielä joskus antaa periksi... Toivottavasti en... ei sitä tiedä. Jos vedän kännit ehkä myös poltan röökiä, ehkäpä siinä vielä joskus käy niin...
posted by Riia at 11:59 ap.

 
Palasimme maalta juuri. Me selvisimme uuden vuoden juhlinnasta hyvin. Leevi oli nyt ensimmäistä kertaa yökylässä. Tassan poika ei oikein ollut ymmärtää ettei Leevi tule leikkimään, Leevi vaan makailee, istuskelee sylissä ja katselee esineitä, ojentaa käsiään jopa jotain kohti mutta varsinaisesti hän ei ymmärrä leikin päälle mitään. Leevi kyllä nukku aika huonosti mutta onneksi hän ei sentään parkunut kurkku suorana niin että koko talo valvoo, kitisi vaan ja ränäsi. Kuuden ja kahdeksan aikaan paukuteltiin lapsille ja lapsen mielisille raketteja. Sitten yritettiin laitaa lapset nukkumaan, taidettiin nukahtaa äidit itsekin, miehet olivat saunassa. Sitten meidät herätettiin, käytiin saunassa. Puolelta yöltä käytiin laittamassa vielä muutama paukku ja sitten mentiin nukkumaan. Eipä ollut aamulla kapulaa (kuten eräs lapsi aikoinaan mummolleen sanoi, ei me tulla tänään käymään kun isillä on kapula) koska alkoholin käyttömme rajoittui miesten 1,5 saunakaljaan.

Nitta muuten vietiin kuitenkin naapuriin hoitoon, viime hetken päätös. Ajattelimme että niin olisi ehkä kuitenkin parempi. Auto matka stressaa jo Nittaa ja myös raketit joten jätettiin se vain yhden stressin kanssa selviämään. Naapuri sano että heillä oli ilta mennyt hyvin... hih hih niin meilläkin.
posted by Riia at 3:32 ip.