Matkalla maailmassani, sen valoissa ja varjoissa... ELÄMÄSSÄ...

 
Itsenäisyyspäivä lähenee taas. Tapojemme mukaisesti aiomme järjestää kavereillemme vastaanoton. Tarjoamme jotain hyvää ruokaa ja sitten katselemme linnanjuhlia kimpassa. Niin on tehty vuosia ja se on mielestäni tosi kivaa. Menu on jo suunniteltu ja kaverit kutsuttu.

Yläkertakin on sillä tavalla valmis että sinne voi majoittaa kavereita. Nyt tarvitaan vain patjoja, tai sängyt olisi ihan kiva ratkaisu... Ja eikun kauppaan... ehkei ihan tosissaan. Minä puen päälleni viime syksynä teettämäni raskausajan juhlamekon. Viime vuonna ihasteltiin Leevin hymyä, tänä vuonna voidaan ihastella minun vauvamasua tai Leevin temppuja...Tai mitä kukakin haluaa ihastella, omaa vaimoaan, jälkikasvuaan, Tanja Karpelaa...
posted by Riia at 2:28 ip.

 

Niin loppui lakko, tuli sopu?

Lahden kaupunkiliikenteen suunnilleen kokonaan lamauttanut lakko loppui sunnuntai-iltana kun Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n hallitus hyväksyi Autoliikenteen työnantajaliiton ALT:n esityksen lakon lopettamiseksi. Maanantaiaamuna bussiliikenne oli palannut jo suunnilleen normaaliksi Lahden alueella. Lakko alkoi 9.11.2004 pääkaupunkiseudulta Connex ja Concordia yrityksissä syntyneestä kiistasta osa-aikaisista työntekijöistä. Lakko levisi pian muuallekin Suomeen tukilakkojen muodossa. Koiviston auto Oy:n Lahden Liikenne liittyi tukilakkoon 12.11.2004. Se pysäytti Lahden kaupunkiliikenteen melkein kokonaan. Muutamia bussivuoroja pystyttiin esimiesten voimin hoitamaan. Linjoilla 3, 5, 21 ja 31 ajettiin muutamia vuoroja sekä aamulla että iltapäivällä.

Missä olen viiden vuoden päästä?

Melko varmasti olen kotona hoitamassa lapsia, joita on varmaan jo puolen kymmentä, niin tässä on haaveiltu. Ehkä olisin jo irtisanonut itseni firmasta jotten herätä turhia toiveita paluustani. Ei kai sen ihmeellisempää. Olisin ehkä vieläkin naimisissa saman miehen kanssa, onnellisesti. Nitta olisi kyllä jo kuollut koska se on jo niin vanha. Poika asuu luonamme ja on ihan hyvin sopeutunut hämäläiseen elämän menoon.

Pikkaisen lähemmässä tulevaisuudessa

Niin on päätetty että muutamme Jannun kanssa virallisesti pois Lahdesta 1.1.2005. Minä vietän tässä nyt äitiyslomaa Leevin, Nitan ja massuasukkaan kanssa. Leppoisastihan tämä menee. Nyt on tapetit jo räntätty yläkertaan. Sinne tulikin yksi huone enemmän kuin siinä alkuperäisessä rakennusluvan liitteenä olevassa piirustuksessa oli. Totesimme että pikkaisen pienimmillä huoneilla ja varsinkin aulalla selviää.
posted by Riia at 1:30 ip.

 
Hip hei, joku on keksinyt että netti kaatuu omaan mahdottomuuteensa, tai johonkin. Katsellaan nyt, voihan se maailmanloppukin tulla siihen mennessä.
posted by Riia at 1:22 ip.

 

Liikenne takussa, bussit lakossa

Bussilakko ei ole erityisesti vaikuttanut minun elämääni. Ensinnäkin sinne missä me Jannun, Leevin ja Nitan kanssa eniten vietetään aikaa ei edes paljon kulje busseja eikä ne edes ole lakossa. Toisekseen menin ostamaan auton.

Tulin siihen tulokseen että niin paljon parempi. Minä, vauva, vuoden ikäinen lapsi ja mahdollisesti myös koira olisi melko vaikea siirtää paikasta A paikkaan B vain niillä vähillä dösillä, jotka sinne korpeen jaksaa raahautua? Olisihan tuo myös melko kallistakin... Mutta jos asiaa ajattelee niin että maksoin autosta reilut 20 000 niin kai sen "kuolettamiseen" menisi aika helvetin monta vuotta jos vain laskeskelee säästettyinä bussimatkarahoina. Autossa kun on omat kulunsa, bensat, vakuutukset, verot ja huollot muun muassa.

Talomme pihassa komeilee nyt tuliterä punainen Ford Focus. On tarkoitus tehdä niin että ostamme lisäksi (ja Mondeo laitetaan pois) jonkun tila-auton jonne mahtuu sitten tämä alkuvuodesta sekä ensi kesänä kasvava perhe. Ensi vuoden alussa syntyy minun ja Jannun kolmas lapsi ja minun ensimmäinen lapsi, Poika, muuttaa luoksemme ensikesänä. Minulla on vähän sellainen fiilis että jos pysyn kilttinä ja terveenä tyttönä voisimme hankkia vielä lisää lapsi. Nyt sitä on tilaakin...

Voisihan tuosta vielä vähän puunata?

Viikonloppuna haravoin taas pihaa. Oli kerinnyt vähän lehtiä taas lennellä läheisistä puista. Leevikin oli minun kanssa hommissa, Jannu oli töissä. Leevi muuten kävelee jo jotenkuten. Ensiaskeleet hän otti 7.11.2004 kun Jannu oli tullut töistä. Hän vaan päätti mennä äidin luota isin luokse ja kolme haparoivaa askelta hän otti ja painui sitten kontalleen jatkamaan matkaa. Nyt askeleita tulee jo paljon enemmän, vauhti ei vielä ole ihan mahdoton.

Oikeastaan olen tyytymätön talomme väriin... malliin. Ikkunat voisivat olla isompia ja uima-allas olisi tosi kiva... Tai vaikkapa poreamme edes. Oikeastaan minulla on hurja määrä ideoita taloon. Alan jo vähän ajatella, ettei se itse alusta asti rakentaminen olekaan sellainen mörkö miksi sen olen määritellyt.

Mutta kun tämä talo on niin ihana, ihan oikeastikin. En minä tarvitse pilviä taivaalta, vain toimivat pohjaratkaisut, järkevän keittiön ja ihanan SAUNAN. Remonttimiehet ravaavat rappuja ylös ja alas ja minä välillä perässä. Leevi on aivan ihastunut erilaisiin työkaluihin, hiljaisen sorttisiin kylläkin. Monet äänet pelottavat häntä. Kyllä sitä saa olla koko ajan vahtimassa, ettei hän satuta itseään sahaan tai tuikkaa ruuvaria pistorasiaan.

Koskakohan tämä kaikki on valmista... vai onko koti koskaan aivan valmis, voisihan aina jotain muuttaa tai korjata?

posted by Riia at 1:18 ip.

 

Kaupunki mikä kaupunki

Maanantaina kuulin ettei Tampere olekaan kaupunki Euroopan unionin tilastonikkareiden mielestä, liian pieni asukastiheys. No Lahti sentään on kaupunki että mitäs tässä, asun kaupungissa kuten omasta mielestäni olen koko ikäni tehnytkin... paitsi kohta pian, aivan äkkiä kun muutamme Jannun kanssa virallisesti maalle, pois kaupungista, pois Lahdesta.

Kävin myös AUX:n sivuilla tekemässä älykkyystestin. Sain vastattua 30 tehtävään oikein kolmestakymmenestäkolmesta ja olen kansan kermaa... Ei noita nyt kannata ottaa niin vakavasti. Kivoja leikkejähän ne ovat. Olisi kiva keksiä missä ne virheet teki... Olivatko ne niissä joissa ei ollut varma vai niissä jotka veti lonkalta "oikein" kunnolla edes ajattelematta. Lahti oli 12. paras, älykkäin kun minä tämä testin tein. Niin tai näin...

posted by Riia at 1:01 ip.

 

Miksi niin tai näin

Tulee välillä sellainen olo ettei minussa ole mitään mielenkiintoista. Vuosi vuodelta tylsyy terä ja avioliittovuosi vuodelta minusta tulee harmaampi ja valjumpi. Taannun tylsäksi kotiäidiksi. Eikä siinä olekaan mitään pahaa, sellainen on ihan hyvästä. On hyvästä olla kotona pienten muksujen kanssa. Ei tarvitse pingottaa meikkien ja hiusten kanssa, eivät naperot sellaisesta piittaa. Kunhan on kotona heidän kanssa, leikkii ja huolehtii. Tuleeko sitten jonkinmoinen tarve luoda enemmän virikkeitä, tuoda enemmän osaamista lapsien maailmaan. En minä tiedä, enkä jaksa edes ajatella.

Kai siinä jossain on olemassa vain se oman riittämättömyyden tunne. Vaikka sitä niin usein luullaan että minussa elää vahva itsetunto niin ehkei se ole niin. Olen varsin epävarma, epäilen toisten ystävyyttä ja kyseenalaistan kykyni huolehtia omista jälkeläisistäni. Silti kaiken kaikkiaan kaikki on niin tai näin kun sitä oikein katsoo. Kerran hullu, aina hullu. Voiko sellaista edes unohtaa, tai pitääkö sitä unohtaa. Minun pitää olla varma siitä että jaksan, siitä että olen terve. Mistään ei kuitenkaan koskaan voi olla täysin varma.
posted by Riia at 2:54 ip.