Matkalla maailmassani, sen valoissa ja varjoissa... ELÄMÄSSÄ...

 

Hetki lähenee...

Olin tänään taas neuvolassa. Laskettu aika lähenee, vähän jännittää. Leevi on pakannut jo synnytyskylälaukun ja kyläpaikkojakin on sovittu useampi. Minä täyttänyt suunnilleen oman synnytyskapsäkkini. Olen lahtelainen enää tämän päivän ja huomisen. Sitten minusta tulee maalainen.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

posted by Riia at 1:34 ip.

 

Joulu tulla jolkuttaa

Niin on taas käynyt, että olemme päässeettaas vuodessamme melkein jouluun saakka. Tein eilen Leevin kanssa joulusiivousta. Ei sellaisesta reilun vuoden ikäisestä naperosta ole oikeastaan kuin haittaa siivotessa. Mutta voi miten ihana sellainen napero onkaan. Pahin katastrofi oli kyllä se kun Leevi kaatoi luuttuveden olohuoneen laminaatille. Kyllähän siitä itku tuli kun lapsi tajusi ettei se oli mitenkään "jee jee" juttu että lattialla on puoli ämpäriä vettä. Kyllähän se äiti pitkältikin aiheutti lapsen itkun omilla reaktioillaan muutenhan se olisi saattanut olla Leevistä vain ja ainoastaan mukavaa.

Tänä jouluna ollaan sitten nelistään. Poika tulee joululomaksi meille. Minä en viitsi enää matkustaa minnekään kun laskettuun aikaan on jouluna enää reilu viikko. Oikeastaan Nyyti on nyt jo valmis syntymään. Enkä minä todellakaan voi väittää tietäväni varmasti ettei vauva synny ennen vuoden vaihdetta. Åbosta varmaan tulee varmaan vieraita joulupäivänä. Jannun sisko tulee perheineen Saksasta jouluksi Suomeen. Enkä minä oikein tiedä jaksanko näin loppuraskaudesta olla ehtoisa emäntä. Oikeastaan minä voin ihan hyvin. Vatsa on suuri ja jalkoja särkee välillä vietävästi. Öisin on välillä nukkumisvaikeuksia. Ja se on ihan hyvin ettei ole enempiä ongelmia. En pistäisi loppujen lopuksi yhtään pahakseni vaikka vauva syntyisi piakkoin.

Tänään on tarkoitus laittaa taloon joulukoristeet. Kuusi haettiin jo eilen. Saimme sen siltä isännältä, jonka maista talomme tontti on lohkaistu. Hän ilmoitti että voimme ottaa kuusen talomme lähellä olevasta metsiköstä.

Talousasioista vielä

Myimme asuntomme. Saimme vähän vähemmän rahaa kuin nelonen unelmakämpistään. Meidän asunto sentään oli isompi, kahdessa kerroksessa. Mutta totuus on se että Lahdessa on alhaisempi asuntojen hinta taso. Eikä meidän kämppä ollut juuri julkisesti remontoitu. Saimme asunnosta kuitenkin enemmän rahaa kuin olimme alunperin kuvitelleet.

---

Rivitaloasunto suositulla asuin alueella, n.150 neliötä, kahdessa kerroksessa, 5h+keittiö, sauna, iso takapiha, autotallipaikka, hyvät liikenneyhteydet.

---

Jotenkin se oli haikeaa luopua asunnosta, jossa oli vuosia asunut ja jota oli itse remontoinut mieleisekseen. Mutta elämässä on mentävä eteenpäin. Ajatella että nykyinen talomme maksoi meille vähemmän mitä saimme entisestä asunnostamme. Kaupungissa kaikki on kalliimpaa?

posted by Riia at 2:35 ip.

 
Itsenäisyyspäivä lähenee taas. Tapojemme mukaisesti aiomme järjestää kavereillemme vastaanoton. Tarjoamme jotain hyvää ruokaa ja sitten katselemme linnanjuhlia kimpassa. Niin on tehty vuosia ja se on mielestäni tosi kivaa. Menu on jo suunniteltu ja kaverit kutsuttu.

Yläkertakin on sillä tavalla valmis että sinne voi majoittaa kavereita. Nyt tarvitaan vain patjoja, tai sängyt olisi ihan kiva ratkaisu... Ja eikun kauppaan... ehkei ihan tosissaan. Minä puen päälleni viime syksynä teettämäni raskausajan juhlamekon. Viime vuonna ihasteltiin Leevin hymyä, tänä vuonna voidaan ihastella minun vauvamasua tai Leevin temppuja...Tai mitä kukakin haluaa ihastella, omaa vaimoaan, jälkikasvuaan, Tanja Karpelaa...
posted by Riia at 2:28 ip.

 

Niin loppui lakko, tuli sopu?

Lahden kaupunkiliikenteen suunnilleen kokonaan lamauttanut lakko loppui sunnuntai-iltana kun Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n hallitus hyväksyi Autoliikenteen työnantajaliiton ALT:n esityksen lakon lopettamiseksi. Maanantaiaamuna bussiliikenne oli palannut jo suunnilleen normaaliksi Lahden alueella. Lakko alkoi 9.11.2004 pääkaupunkiseudulta Connex ja Concordia yrityksissä syntyneestä kiistasta osa-aikaisista työntekijöistä. Lakko levisi pian muuallekin Suomeen tukilakkojen muodossa. Koiviston auto Oy:n Lahden Liikenne liittyi tukilakkoon 12.11.2004. Se pysäytti Lahden kaupunkiliikenteen melkein kokonaan. Muutamia bussivuoroja pystyttiin esimiesten voimin hoitamaan. Linjoilla 3, 5, 21 ja 31 ajettiin muutamia vuoroja sekä aamulla että iltapäivällä.

Missä olen viiden vuoden päästä?

Melko varmasti olen kotona hoitamassa lapsia, joita on varmaan jo puolen kymmentä, niin tässä on haaveiltu. Ehkä olisin jo irtisanonut itseni firmasta jotten herätä turhia toiveita paluustani. Ei kai sen ihmeellisempää. Olisin ehkä vieläkin naimisissa saman miehen kanssa, onnellisesti. Nitta olisi kyllä jo kuollut koska se on jo niin vanha. Poika asuu luonamme ja on ihan hyvin sopeutunut hämäläiseen elämän menoon.

Pikkaisen lähemmässä tulevaisuudessa

Niin on päätetty että muutamme Jannun kanssa virallisesti pois Lahdesta 1.1.2005. Minä vietän tässä nyt äitiyslomaa Leevin, Nitan ja massuasukkaan kanssa. Leppoisastihan tämä menee. Nyt on tapetit jo räntätty yläkertaan. Sinne tulikin yksi huone enemmän kuin siinä alkuperäisessä rakennusluvan liitteenä olevassa piirustuksessa oli. Totesimme että pikkaisen pienimmillä huoneilla ja varsinkin aulalla selviää.
posted by Riia at 1:30 ip.

 
Hip hei, joku on keksinyt että netti kaatuu omaan mahdottomuuteensa, tai johonkin. Katsellaan nyt, voihan se maailmanloppukin tulla siihen mennessä.
posted by Riia at 1:22 ip.

 

Liikenne takussa, bussit lakossa

Bussilakko ei ole erityisesti vaikuttanut minun elämääni. Ensinnäkin sinne missä me Jannun, Leevin ja Nitan kanssa eniten vietetään aikaa ei edes paljon kulje busseja eikä ne edes ole lakossa. Toisekseen menin ostamaan auton.

Tulin siihen tulokseen että niin paljon parempi. Minä, vauva, vuoden ikäinen lapsi ja mahdollisesti myös koira olisi melko vaikea siirtää paikasta A paikkaan B vain niillä vähillä dösillä, jotka sinne korpeen jaksaa raahautua? Olisihan tuo myös melko kallistakin... Mutta jos asiaa ajattelee niin että maksoin autosta reilut 20 000 niin kai sen "kuolettamiseen" menisi aika helvetin monta vuotta jos vain laskeskelee säästettyinä bussimatkarahoina. Autossa kun on omat kulunsa, bensat, vakuutukset, verot ja huollot muun muassa.

Talomme pihassa komeilee nyt tuliterä punainen Ford Focus. On tarkoitus tehdä niin että ostamme lisäksi (ja Mondeo laitetaan pois) jonkun tila-auton jonne mahtuu sitten tämä alkuvuodesta sekä ensi kesänä kasvava perhe. Ensi vuoden alussa syntyy minun ja Jannun kolmas lapsi ja minun ensimmäinen lapsi, Poika, muuttaa luoksemme ensikesänä. Minulla on vähän sellainen fiilis että jos pysyn kilttinä ja terveenä tyttönä voisimme hankkia vielä lisää lapsi. Nyt sitä on tilaakin...

Voisihan tuosta vielä vähän puunata?

Viikonloppuna haravoin taas pihaa. Oli kerinnyt vähän lehtiä taas lennellä läheisistä puista. Leevikin oli minun kanssa hommissa, Jannu oli töissä. Leevi muuten kävelee jo jotenkuten. Ensiaskeleet hän otti 7.11.2004 kun Jannu oli tullut töistä. Hän vaan päätti mennä äidin luota isin luokse ja kolme haparoivaa askelta hän otti ja painui sitten kontalleen jatkamaan matkaa. Nyt askeleita tulee jo paljon enemmän, vauhti ei vielä ole ihan mahdoton.

Oikeastaan olen tyytymätön talomme väriin... malliin. Ikkunat voisivat olla isompia ja uima-allas olisi tosi kiva... Tai vaikkapa poreamme edes. Oikeastaan minulla on hurja määrä ideoita taloon. Alan jo vähän ajatella, ettei se itse alusta asti rakentaminen olekaan sellainen mörkö miksi sen olen määritellyt.

Mutta kun tämä talo on niin ihana, ihan oikeastikin. En minä tarvitse pilviä taivaalta, vain toimivat pohjaratkaisut, järkevän keittiön ja ihanan SAUNAN. Remonttimiehet ravaavat rappuja ylös ja alas ja minä välillä perässä. Leevi on aivan ihastunut erilaisiin työkaluihin, hiljaisen sorttisiin kylläkin. Monet äänet pelottavat häntä. Kyllä sitä saa olla koko ajan vahtimassa, ettei hän satuta itseään sahaan tai tuikkaa ruuvaria pistorasiaan.

Koskakohan tämä kaikki on valmista... vai onko koti koskaan aivan valmis, voisihan aina jotain muuttaa tai korjata?

posted by Riia at 1:18 ip.

 

Kaupunki mikä kaupunki

Maanantaina kuulin ettei Tampere olekaan kaupunki Euroopan unionin tilastonikkareiden mielestä, liian pieni asukastiheys. No Lahti sentään on kaupunki että mitäs tässä, asun kaupungissa kuten omasta mielestäni olen koko ikäni tehnytkin... paitsi kohta pian, aivan äkkiä kun muutamme Jannun kanssa virallisesti maalle, pois kaupungista, pois Lahdesta.

Kävin myös AUX:n sivuilla tekemässä älykkyystestin. Sain vastattua 30 tehtävään oikein kolmestakymmenestäkolmesta ja olen kansan kermaa... Ei noita nyt kannata ottaa niin vakavasti. Kivoja leikkejähän ne ovat. Olisi kiva keksiä missä ne virheet teki... Olivatko ne niissä joissa ei ollut varma vai niissä jotka veti lonkalta "oikein" kunnolla edes ajattelematta. Lahti oli 12. paras, älykkäin kun minä tämä testin tein. Niin tai näin...

posted by Riia at 1:01 ip.

 

Miksi niin tai näin

Tulee välillä sellainen olo ettei minussa ole mitään mielenkiintoista. Vuosi vuodelta tylsyy terä ja avioliittovuosi vuodelta minusta tulee harmaampi ja valjumpi. Taannun tylsäksi kotiäidiksi. Eikä siinä olekaan mitään pahaa, sellainen on ihan hyvästä. On hyvästä olla kotona pienten muksujen kanssa. Ei tarvitse pingottaa meikkien ja hiusten kanssa, eivät naperot sellaisesta piittaa. Kunhan on kotona heidän kanssa, leikkii ja huolehtii. Tuleeko sitten jonkinmoinen tarve luoda enemmän virikkeitä, tuoda enemmän osaamista lapsien maailmaan. En minä tiedä, enkä jaksa edes ajatella.

Kai siinä jossain on olemassa vain se oman riittämättömyyden tunne. Vaikka sitä niin usein luullaan että minussa elää vahva itsetunto niin ehkei se ole niin. Olen varsin epävarma, epäilen toisten ystävyyttä ja kyseenalaistan kykyni huolehtia omista jälkeläisistäni. Silti kaiken kaikkiaan kaikki on niin tai näin kun sitä oikein katsoo. Kerran hullu, aina hullu. Voiko sellaista edes unohtaa, tai pitääkö sitä unohtaa. Minun pitää olla varma siitä että jaksan, siitä että olen terve. Mistään ei kuitenkaan koskaan voi olla täysin varma.
posted by Riia at 2:54 ip.

 
Voi elämä, minä lähden kotiin! Eihän täällä jaksa enää notkua. Olisi vielä paljon hommaa huomista varten. Minäkin olen niin lihava, etten paljo viitsisi. Minusta tulee mammakarhu. Minulle tulee kuuma, joopa joo, kaikkea sitä keksii. Minua väsyttää.
posted by Riia at 3:28 ip.

 

Happy Halloween

Tänä vuonna pistetään taas naamiaiset pystyyn. Nuorin poikammehan täyttää sunnuntaina yhden vuoden. Kyllähän sitä voi viettää naamiaisten merkeissä päivän etuajassa. Tällä kertaa yritetään tehdä näistä bileistä mahdollisimman lapsiystävälliset. On kutsuttu kaikki meidän "lapselliset" ystävät perheineen ja muutamia muita kavereita. Minä en halua näistä naamiaisista mitään ryyppysekoilubileitä. Pidämme juhlat meidän uudella talolla maalla. Kun olisi yläkerta jo valmis niin sinne voisi majoittaa ihmisiä mutta ei ole, aloiteltiin vasta. No osa tulee omalla autolla ja pääsee selvänä sitten illalla jatkamaan matkaa. Ehkä olisin valmis maksamaan kavereille paluu taksin, tai ehkei vaan ehkä vaan kyllä olisin.

Töissä, työn ulkopuolella

Töissä on ollut kiireitä koska Suvi on ollut lomilla. Viime viikolla oli muutama muukin kun oli se syysloma. Ja minä lomittaa, huvittaa hitosti sekoilla toisten tekemien diilien kanssa.

Odotan koko ajan että Leevi ottaisi ensimmäisen askeleensa. Mutta eihän sitä varmaan ehdi ottamaan ennen ensimmäisen vuoden täyteen tuloa. Nyyti potkii kovasti massussa juuri tällä hetkellä. Kukaan ei ole enää 100% varma syntyykö uusi vauvamme 2004 vai 2005, ei sillä ole yhtään mitään väliä.

Nyt on kyllä pakko tehdä vielä muutama kirje? kiva, kiva, kiva. Minustahan on tullut ihan työallergikko äitiyslomalla. Minua on tänään todellakin tympinyt tämä päätteen ääressä istuminen, puhelimiin vastailu ja asioilla juoksu.

posted by Riia at 3:14 ip.

 

Minä ja minun mieheni

Vietämme tänään Leevin kanssa Lahtipäivää. Olemme nyt kirjastossa. Lupasin Leeville että voimme lainata muutaman kivan kuvakirjan. Ajattelin myös lainata jonkun uuden satukirjan iltasatua varten. Kyllä tämä lapsen/vauvan kanssa puuhailu on paljon mielenkiintoisempaa kuin töissä puhelimeen vastailu ja sinne tänne säntäily. Hetkittäin jopa kadun että lupauduin töihin. Leevi varmaan ottaa ensimmäiset askeleet juuri silloin kun uramami on luomassa kontakteja "parjattujen" naapureiden kanssa. Mutta kuukausihan se vain on, ei pidä antaa itsensä täysin liukua pois työelämästä.

Poika tulee meille syyslomalla muutamaksi päiväksi. Minulla ei vain ole syyslomaa mutta asiat ovat niin kuin ovat. Lupasin viedä Leevin työpaikalle käymään. Likat olisivat siellä innostuneita näkemään meidän nappisilmän. Ihastuttava nuori herra, todellakin. Eilenkin hän veti liinan alas pöydältä kun hetkeksi käänsin selkäni. En minä muuten pitäisi siinä liinaa mutta se pöytä on niin kamala. Pitäisi suunnitella muuttoa mutta ei jotenkaan viitsisi. Se on saatanan suuri urakka... kamaa on aika paljon.

Joskus sitä ajattelee että kuinka sitä jaksaa vauvan ja reilun vuoden ikäisen taaperon kanssa. Täti lupasi meille kaksosrattaat lainaan kun eihän se Leevi vielä muuten mukaan lähden kuin rattaissa. Mutta en ole edes harkinnut Leevin laittamista hoitoon. Nyt harkitsen kirjojen lainaamista, Lahden kotiin menoa ja lapsen laittamista päiväunille.

posted by Riia at 1:38 ip.

 

Hihhei, töissä

Samat vanhat naamat katsovat takaisin päin. Kaikki lähipiirini ihmiset ovat niitä samoja joiden kanssa työskentelyn jo vuosi sitten. Sitä tuntee itsensä jotenkin tärkeäksi kun ihmiset hokevat tarpeellisuuttani. Kuinka vaikea olikaan järjestää kesälomia kun minä en ollut tuuraamassa kaikenmaailman kielimaailmojen edustajia.

Tällä viikolla olen töissä maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona ja sitten vielä perjantaina. Jannu oli viikonlopun töissä ja hän on nyt kotona alkuviikon ja keskiviikon ja torstain välisenä yönä hän mennee yövuoroon. Sisko tulee hoitamaan Leeviä perjantaiksi koska vaikka Jannu onkin perjantaina päivällä kotona niin hänen pitää nukkua.

Eilinen meni vielä asioita silmitellessä. Juttelin muutaman venäjänkielisen asiakkaan kanssa. He olivat ihastuneet että palasin ja harmistuneita kun sanoin että lähden pian myös pois. Venäläiset kyllä ymmärtävät perheen perustamisen ja kotiäitiyden merkityksen.

Kotona nähdään

Alakerran remontti alkaa olla valmis. Sitten remppaporukka siirtyy kellarikerrokseen saunaosaston remontointiin. On ihanaa kun uusi koti muotoutuu meidän näköisemmäksi. Nyt pitäisi sitten hankkia huonekaluja. Kun yläkerta on remontoitu neliöitä niin paljon, ettei vanhat huonekalut riitä ja uutta on kiva saada. Nyt meillä on aika väljää; Patjoja lattialla, puutarhakalusto olohuoneessa ja vaatteet pahvilaatikoissa. Nyt voimme varmaan jo muuttaa osan tavaroistamme lopullisesti tänne kun remontti on valmis.

Sunnuntai aamuaamuna heräsimme lumisessa maisemassa. Uudella talollamme oli useampi sentti lunta. Leevi oli ihan innoissaan. Hän oli kuin olisi nähnyt jotain ihan uutta. Ensin vähän pelotti uusi elementti. Ihan hiljaa vaan äidin sylissä äimisteltiin. Sitten laskin Leevin alas ja kädestä pidellen hän taapersi vähän eteenpäin ja pyllähti sitten nurmikolle. Lapasekas käsi tavoitteli hitaasti lunta ja kun se oli todettu vaarattomaksi niin sitten Leevi kauhoi sitä innoissaan... suuhunkin.

posted by Riia at 1:58 ip.

 

Duuni

Välillä sitä pitää käydä täällä Lahdessakin. Nytkin olen menossa neuvolaan.

Töissä kaipaillaan. Menen sinne muutamaksi viikoksi töihin ja mm. laadin uusia esitteitä. Menen töihin ensi viikon alussa ja olen töissä marraskuun 19. päivään saakka. Leevi on sen aikaa Noran, tätinsä tai isänsä hoidossa. Enkä minä tee kuin 5-6 tuntia töitä päivässä enkä ehkä joka päivä. Mutta saan kuitenkin saman palkan kuin ennen.
posted by Riia at 2:15 ip.

 

Muutos

Kyllä se sitten vaikuttaa siltä että olemme melko lailla muuttaneet uuteen taloomme. Remontti jatkuu mutta me mahdumme joukkoon. Välillä tietenkin pelottaa että Leevi loukkaa itsensä johonkin. Hän seisoo jo tuetta ja kävelee tueasta kiinni pitäen. Kohta hän varmaan nousee sitten lopullisesti jaloilleen. Vesseliä saa ihan todella vahtia. Toinen vesseli melskaa mahassa.

Ja minä "melskaan" pihalla. Viime viikonloppuna teimme porukalla pihaa. Maajussi tuttavamme tuli kyntämään meille kasvimaan. Teimme myös pihaan istuksia jne. Paikalla olo Jannun vanhemmat, siskoni ja veljeni ja sekalainen seurakunta muita kavereita.

Suurin osa huonekaluistamme on edelleen Lahden kodissamme. Elämme oikeastaan aika minimalistisesti. Vuoden vaihteessa laitamme asuntomme myyntiin ja muutamme lopullisesti uuteen taloomme. Yläkerran remontti ei ehkä ehdi valmistua siihen mennessä. No katsellaan, ihan kiva näin?!

posted by Riia at 1:50 ip.

 
Päätimme nyt tulla viikonlopuksi "kotiin". Ensi viikolla aloitetaan tapetointia ja meille tullee remonttimiehiä tekemään keittiö- ja kylpyhuoneremonttia. Sitten siellä ei välttämättä viitsi ihan päivätolkulla olla kun ei ole vettä ja vessaa käytössä. Tarkoitus olisi ensi viikolla mennä käymään pääkaupunkiseudulla sukuloimassa...
posted by Riia at 2:51 ip.

 
Olemme nyt olleet aika tiiviisti uudessa kodissamme. Olemme remontoineet sitä, ottanut vanhoja tapetteja pois ja purkanut vanhoja "kalusteita". Minä olen myös haravoinut pihaa jota riittää. En ole paljon käynyt Lahdessa. Välillä Leevi on ollut jossain hoidossa kun olen halunnut tehdä hommia rauhassa. Kyllä se tästä lutviintuu, uskoisin niin. Olen niin ihastunut tämän uuden paikan kunnostukseen... tähän paikkaan.
posted by Riia at 6:07 ip.

 

Urheilupalukka

Ketola meni sitten ja voitti ekan kierroksen ottelunsa. Ei ole varmaan koskaan ropissut näin paljon ATP-pisteitä (n. 40 jos häviää ensikierroksella) Ketolalle. Hän pelasi hyvin jo karsinnassa kun pääsi US Openin ensimmäiselle kierrokselle. Nieminen taasen sitten hävisi.

Lapseni mun...

Johan ne on töistä soitellut että koska tulen takaisin. Mutta en minä tule kun on toinen lapsi tulossa. Saavat selvitä ilman minun ihastuttavaa persoonaa ja loistavaa kielitaitoani. Ja sitten jos vielä Nyytin jälkeen hankkii lapsia niin... voi olla etten loppujen lopuksi palaa vuosikausiin jos koskaan...

Tajusin tässä että odotan kolmatta kertaa toista lastani... Ensin oli toinen lapseni, sitten toinen Jannun kanssa hankittu lapsi ja vieläkään kotonamme ei ole kuin se ainokainen, Leevi. Joten odotan taas kerran toista lasta vaikka se onkin jo neljäs. Minusta se on uskomatonta, kuin jostain toisen luokan romaanista. Aina vaan jotain vastoin käymisiä.

On lunta maass...

Heta tuo muuten pesueensa Suomeen ensi talvena. Lapset eivät vielä ole koskaan käyneet Suomessa, äitinsä kotimaassa. Isänsä kotimaassa he kävivät joskus keväällä. Heta haluaa näyttää lapsille talven jota he eivät näe Espanjan aurinkorannikolla sellaisena kun se Suomessa on.

Heta pyysi meiltä yösijaa kahdeksi yöksi. Mikäs siinä, täytyy vain katsoa että mikä kämppä siinä vaiheessa on paras ratkaisu majoitukseen. Pitää myös kerrata muslimien syömissääntöjä että mitä heille voi tarjota loukkaamatta heitä. Tai minkälaiset nukkumajärjestelyt eivät riko Hetan kunniaa... Esimerkiksi mieheni ei missään tapauksessa saa nähdä Hetaa ilman nilkkoihin asti ulottuvaa vaatetta ja huivia...

Jaa, no, siihen on vielä aikaa. Ja eiköhän Heta ja hänen miehensä pidä huolen että asiat menevät jouhevasta... Ja Hetan anoppi joka on tiettävästi myös tulossa (vahtimaan miniänsä kunniaa).
posted by Riia at 3:28 ip.

 

Remontit mielessä

Olemme tässä valinneet tapetteja yms. uuden talomme alakerren remonttiin. Ensin laiteteen alakerta kuntoo ja sitten siirrytään miettimään yläkerran ratkaisuja. Hetkittäin sitä kyllä miettii että jos olisi itse rakennuttanut niin saisi asiat oman mielensä mukaan. Alakerrassa ei tehdä kovin suurta remonttia. Kylpyhuone remontoidaan mieleiseksi, keittiön kaapistot yms. vaihdetaan, huoneita tapetoidaan ja maalaillaan. Kellarikerroksessa tehdään kyllä totaalinen saunaremontti. Sitten voidaan siirtää ajatukset täysin viimeistelemättömään yläkerrokseen. Hitsi, suunnittelu on kivaa!!!

On yksi asia mitä minä haluaisin uuteen taloomme, se olisi tytär! Nyt olen niin paska mutsi että todella toivon synnyttäväni tytön. Pienen prinsessan jonka voisi pukea niihin ihaniin rimpsumekkoihin joita äiti on säästänyt minun ja siskoni jäljeltä. Poika on tervetullut mutta tyttö olisi ihana. Nyytiseni, olet minulle rakas olit sitten mikä tähänsä. Minun pikku vauvani, meidän lapsemme!
posted by Riia at 4:09 ip.

 

Oletteko te ihan pöhköjä!!!

Ostimme Jannun kanssa talon, omakotitalon "maalta" Lahden naapurikunnasta. Jotenkin tuntuu että kaikki kävi vähän äkkiä. Yksi tuttuni tiesi että saattaisimme olla kiinnostuneita ihan omasta talosta. Hän kuuli että eräs hänen tuttavansa tuttava oli myymässä taloaan muuttaessaan Helsinkiin. Me menimme Jannun kanssa katsomaan taloa ja se oli aivan ihana ja tonttikin oli suuri (reilut 8000 neliötä). Ehkä oli hullua ostaa talo tosta noin vaan ilman että olimme käyneet katsomassa muita taloja.

Talo on ns. 2,5 kerroksinen. Osa alimmasta kerroksesta on maan alla. Alhaalla on autotalli, saunatilat, varastotilaa ja kellari. Asumiskerroksessa on eteinen, keittiö, olohuone, 2 makuuhuonetta ja kodinhoitohuone. Ylintä kerrosta ei ole rakennettu mutta sinne on aikanaan haettu rakennuslupaa neljälle huoneelle ja aulalle. Pihalla on myös autotalli-puuliiteri ja grillikatos-huvimaja. Me asumme vielä tässä nykyisessä asunnossa kunnes uusi talomme on remontoitu. Muutamme varmaan vasta sitten kun Nyyti on syntynyt? Saan hoitaa äitiysneuvolani samassa kunnassa koko matkan.

Voi hitto, sittenhän en enää olekaan lahtelainen. Minulle tulee identiteettikriisi? Jos ei minulla ole jo sellaista ole ollut paikasta toiseen ravatessani.
posted by Riia at 12:19 ip.

 

Hälsningar från Vasa

Me olimme viikonlopun Vaasassa. Minä seurasin enimmäkseen Kalevan kisoja Leevin kanssa. Poika oli perjantaina ja lauantaina kaverinsa ja Jannun kanssa Vasalandiassa. Mikäs siinä oli yleisurheilua seuratessa. Syötiin, juotiin, Leevi nukkui ja minä luin. Kyllä minä kerkesin käydä kaupoillakin ja olla muutaman tunnin huvipuistossa toisten kanssa. Lahden Ahkera voitti Kalevan maljan... Ihan kiva juttu.

Sitten taas mentiin...

Lähdemme huomenna kohden Pohjoista. Poika tulee mukaan mutta hänen kaverinsa vietiin jo kotiin. Tänään on ollut todella ihastuttava ilma ainakin täällä Lahdessa. Minä kävin 39 kilometrin pyöräilylenkillä ja nyt tuntuu vähän jaloissa...
posted by Riia at 8:29 ip.

 

Kesä, kesäloma

Jannu jäi kesälomalle 15.7.2004. Olemme nyt olleet seilaamassa Turun saaristossa Jannun vanhempien potskilla. Tulimme sieltä pois eilen. Leevi selvisi matkasta ihan hyvin. Oli taas oikein kivaa olla merillä, makailla kannella, ottaa aurinkoa ja tuntea tuulen vire iholla. Viikonloppuna menemme Vaasaan Kalevan kisoihin ja kesäretkelle. Sitten kohta lähdemme sitten taasen kohden pohjoista tapaamaan isäpuoltani.

Asuntoasioita

Olemme Jannun kanssa suunnitelleet isomman asunnon ostamista. Lapsia kun nyt tuntuu siunaantuvan. Oikeastaan suunnittelemme maalle muuttoa, Hollolaan tai Nastolaan mutta kuitenkin pois kaupungista. Nykyisestä kämpästämme vois saada jotain reilut 200 000 ja sillä ostaisi varmaan ihan kivan omakotitalon jostain tästä läheltä. Minä en haluisi missään tapauksessa ruveta rakentamaan tyhjästä aivan uutta. Niin suuret projektit pelottavat minua. Silti olisihan se kiva tehdä täysin oman näköinen mökki kun vaan rohkenisi edes ajatella sellaista.

Teetin keskustan kämppääni kylpyhuoneremontin ja laitatutin uudet tapetit seinille. Nyt olen vuokrannut sen jo elokuun alusta eräälle avoparille joka opiskelee LAMKissa. Nyt on sitten onkelma ratkaistu.
posted by Riia at 4:48 ip.

 

Vaihe rikkaat kisat?

TWD-Länkenin Kjell Carlström kirkasti viimevuotisen SM-hopeansa kultaiseksi, kun maantiepyöräilyn mestaruuden ratkaistiin Laihialla Pohjanmaan tuulisilla lakeuksilla. Tapahtumiltaan varsin värikkääksi muodostunut kilpailu ajettiin 23 kilometrin radalla, jota kierrettiin yhdeksän kertaa. Kokonaismatka oli 207 km.

Kilpailussa nähtiin kovaa yritystä heti alusta asti, mutta mitään lopullisia ratkaisuja ei päässyt syntymään. Värikkäimmät tapahtumat nousivat esiin, kun kilpailusta oli ajettu kolmannes. Tamperelaiset Vastarannan veljekset protestoivat tuomareille kilpailun liikennejärjestelyjä ja lopettivat ajamisen. Kilpailu jatkui vajaan kahdenkymmenen ajajan irtiotolla, jotka polkivat parin minuutin kaulan pääjoukkoon. Irtiottoryhmän suureksi hämmästykseksi Vastarannan veljekset ilmestyivätkin reitin sivusta uudelleen kilpailuun mukaan, vaikka jättivät noin puoli kierrosta ajamatta. Tämä ei kuitenkaan sopinut muille ajajille ja joukkueille. Tilannetta selviteltiin parin kierroksen ajan, jolloin kilpailijat ajelivat lenkkeilyvauhtia ja pian keskeyttivät ajamisen kokonaan.

Tuomaristo teki uusia päätöksiä ja kilpailijat koottiin yhteen ja lähetettiin uudelleen liikkeelle ilman Vastarantoja. Tällöin oli ajamatta neljä kierrosta eli 92 kilometriä. Välittömästi tämän jälkeen CC Helsingin Oscar Stenström, TWD-Länkenin Kjell Carlström ja Jussi Veikkanen iskivät irtiottoon. Kolmikko oli sama kuin viime vuoden mitalistit. Trio ajoi aktiivisesti vuorovedolla, ja ero kasvoi nopeasti muutamaan minuuttiin. Varsinainen ratkaisu tapahtui vasta viisi kilometriä ennen maalia, jolloin Kjell Carlström iski irti. Stenström ei pystynyt vastamaan, vaan joutui toteamaan kultaisen mitalin karkaavan käsistään. Stenström tyytyi taistelemaan hopeasta viimevuotisen mestarin Jussi Veikkasen kanssa. Aktiivisesti koko kilpailun ajanut Stenström pystyi kukistamaan jalkansa tyhjäksi ajaneen Veikkasen helposti ja kirkasti näin viimevuotisen pronssinsa hopeiseksi. (lähde)

Tulokset

Minä en paljon pyöräilyä seurannut tänä vuonna. Kävin Lahti-GP:n katsomassa Leevin kanssa. Se oli muuten ihan hauskaa tsiikailtavaa. Pyöräily on ihan tosissaan aika hauska laji. Siinä meni "poika" toisensa jälkeen ohi ja aina ei edes tiennyt kuka oli kuka. Olihan tuota jotain ruokaa silmillekin? Ihan kiva tapa viettää perjantaita kun kiinnostus oli aikanaan herätetty... Eikä se ole vieläkään hiipunut. NAM?


posted by Riia at 3:17 ip.

 

Kaikki yhes koos

Nyt on kaikilla 444 suomalaisella kunnalla omat kotisivut. Ensimmäiset sivut sai Oulu 1994 ja juhannuksen alla Ahvenanmaalainen kunta Lumparland julkaisi viimeisenä sivut internetissä.

Meillä on ovi käynyt iltaisin tiuhaan tahtiin kun paikalle on lappanut "kisaturisteja" eikä nyt tietenkään mitään ihan oikeita turisteja vaan meidän kavereita ja tuttuja jotka haluavat katsoa matseja meillä. Kyllähän sitä on katseltavaa riittänyt, jännitettävää.

Ei minulla mitään varsinaista suursuosikkia ole kisoissa. Eilen toivoin Alankomaiden voittoa (Miksi sitä sanotaan Hollanniksi vaikka se ei virallisesti ole sitä). Lapsena muistan kannattaneeni "Hollantia" koska veljeni kannatti Saksaa ja ne oli vastakkain. Tänään kannatan ehkä pikkaisen enemmän Kreikkaa kuin Tsekkiä mutta se on aika fifty-fifty. Oli se hieno hetki kun Kreikka voitti Ranskan... Vahingoniloa? Jännä matsi!

Taka-ajatuksia

Jotkut sen on tajunnut että Poika on ollut erityisen paljon meidän mukanamme. Hänet on käytetty jopa isäpuoleni kotikulmilla. Ja totuus on se että kaikista epäilyksistä huolimatta näyttää siltä että Poika päätyy meille Jannun kanssa tulevaisuudessa. Ei vielä tänä syksynä, ensi keväänä kuten on suunniteltu aiemminkin. Pojan "äiti" on antanut ja periksi ja tajuaa että jos Poika haluaa muuttaa tänne sen hänen omaksi parhaaksi. Jos kysymys ei ole vain biologisen äidin miellyttämisestä... Oli miten oli... Poika lähtee ensi viikolla takaisin "kotiin".

Sain kutsun puutarhajuhliin erään isänpuolen sukulaiseni luokse. Tulossa on nuorenpolven tutustumisjuhla (ilman taka-ajatuksia?). Eipä tässä kai muuta voi toivoa kuin hyvää keliä ja mukavia ihmisiä. Katselin tuossa vaatehuoneesta (-komerosta) mekkoakin itselleni. Sellainen lilamekko jossa musta kukikaspitsi päällä. Siihen kuuluu ihana lila hatttu. Hattu on tärkeä osa puutarhajuhla-asua... Jannu ei taida tulla, sillä on kai töitä. Ainakin toivossa on hyvä elää...?

Kunnossa, missä kunnossa...

Ensin sairaudet kiertää kaukaa ja sitten ne jyrää hennon ruumiini. Vatsa meni ihan pipariksi, sitä on koskenut eikä mikään ole maistunut. Nyt on vähän parempikin olo.

Leevillä on taasen ollut nuhaa. Ja kun on kurja olo niin vauva itkee ja kränää. Vauvat eivät osaa niistää eli puhaltaa räkää ulos nenästä joten se on imettävä, se parantaa oloa pikkaisen. Kyllähän sen aikuinen tietää kuinka niistäminen helpottaa välillä oloa. Jotenkin mietin että onko Leevin sairastumisen ja imetyksen vähentämisen välillä syy-seuraus-suhde.

Nyt en enää voi laihtua, se olisi jo sairasta. Pitää vain kasvaa ja kasvaa... kunnes on aika saattaa maailmaan tämän perheen uusi pikku jäsen. Tuntuu kivalta ajatella että pikkuinen toukka kasvaa sisälläni. Jannu sanoo sitä Nipsuksi joten se on kai kaverin työnimi... Kuten Nuppu oli edellisen jonka kuvittelin olevan tytön. Nyt koitan olla kuvittelematta kumpi se olisi... fifty-fifty mahdollisuudet saada vihdoin likka tai sitten taas yksi poika jonon jatkoksi. Molempi parempi, ihan hyvä!
posted by Riia at 2:02 ip.

 

Keskikesänjuhla

Tänä vuonna emme lähde yhtään mihinkään. Aina ei vaan jaksa juosta eikä mikään kiellä viettämästä Juhannusta kaupungissa. Jannu vaihtoi pari vuoroa joten hän on myös töissä vaikka muuten olisi ollut vapaalla. Päästi yhden perheellisen ukon viettämään Juhannusta vaimon siskon mökille. Tassa tulee miehensä ja poikansa kanssa meille aattona. Käydään rannassa katsomassa kokkoa, syödään hyvin ja saunotaan meidän pienessä hikikopperossa.

Täällä ainakin sataa ja sateellista se on luvannut jatkossa. Ei mikään kovin kiva kesä? Vedetkin ovat niin kylmiä etten ole päässyt edes talviturkkia heittämään pois.

Aina ei mene putkeen

Olen ollut tämän viikon kipeänä. Ensin alkoi päänsärky, sitten tuli kuume ja nuha. Nyt olen jo paremmassa kunnossa tai siis oikeastaan olen terve. Väsyttää mutta se johtuu ihan muusta, raskaudesta.

Leevi yrittää päästä konttauksen makuun. Ei se oikein onnistu. Leevi makaa vatsallaan takapuoli pystyssä ja heijaa itseään edestakaisin. Kyllä hän joskus vielä tajuaa että mitä se konttaaminen on. Se vain on kovin huvittavan näköistä. Lopetin maanantaina imetyksen melkein kokonaan ja pian kokonaan koska maito hupenee hupenemistaan kun imemiskerran vähenee. Kesäkuun alusta olemme korvanneet muutamia aterioita korvikkeella. Viikolla olin sen verran kipeä etten oikein jaksanut imettää joten se oli hyvä sauma lopetella.
posted by Riia at 8:09 ip.

 

... puro solisee ja kauniit kukat kuiskailee...

Nyt on suihkulähde vihdoin purjevenettä myöten valmis. Nyt nuo "hullut" suunnistellee tekevänsä siihen jo siltaakin. Mahtuukohan yhteen suihkulähteeseen niin kamalasti matskua, en tiedä, olen vain likka-immeinen. Olen jo ihastunut suihkulähteen solinaan vauvani hukkumisepäilyistä huolimatta. En minä voi sanoa olevani parempi äiti ja vahtivani ettei nuorimmainen hukuta itseään suihkulähteeseen. Kaikkea sattuu? Antonkin hukkui! Mutta minä olen äiti ja hoidan vain omia pentujani.

Otsikko taitaa olla pätkä Taon Taon tunnusmusiikkia?

Luettavaa

Luin tässä Amerikan pikaruokakulttuuria solvaavan kirjan. Se oli välillä todella karua tekstiä. Ostin kirjan eurolla Anttilasta. Eric Schlosserin Pikaruokakansa, oli aika mielenkiintoinen, ei mennyt raha hukkaan. Kirjassa ruodittiin pikaruokatyöntekijöiden, perunatehtaiden ja teurastamoiden työntekijöiden työnteko-olosuhteita. Teurastamoille halutaan englantia osaamattomia latinalaisesta Amerikasta tulleita (laittomia) siirtolaisia. He tekevät paskat hommat huonolla palkalla mukisematta. Joku muu pikaruokamyönteinen olisi saanut aiheesta ihan toisenlaisen tarinan.

Itse on koskaan ole oikeastaan boikotoinut MC Donaldsia mutta en ole käynyt siellä koska en tykkää heidän hampurilaisistaan. Salaatit haen mieluummin jostain muualta. Joskus käyn Hesessä, harvoin edes siellä.

Kun nyt kirjoista puhutaan, voisin mainita toisenkin; Robin Bakerin Tulevaisuuden seksielämän. Kirja käsittelee tulevaisuuden lisääntymistapoja, ei niinkään seksiä. Kloonaamisesta oli parikin juttua. Se sai ajattelemaan, itseäni en kuitenkaan kloonaisi, liikaa fipoja.

Mies ja nainen päätyivät kloonaamaan toisensa lapsiksi. Mies tunsi mielenkiintoa "tytärtään" kohtaan. Lopulta kuitenkin perheen poika ja tyttö harrastivat seksiä keskenään. Eikä se ollut insestiä koska he eivät olleet sukua keskenään. Eikä myöskään "isä ja tytär" ollut mitään sukua keskenään. Pistä vähän ajattelemaan.

Niin on tapahtuvi

Kerron yhden hauskan jutun, ainakin yhtä alkoi naurattaa. Odotan nimittäin neljättä lastani. Hän sai alkunsa halusta harrastaa seksiä siitä tiedosta huolimatta että voin tulla raskaaksi. Kun oikein ajattelee niin on uskomatonta, että vauva olisi saanut alkunsa siitä yhdynnästä. Niin oli vain tapahtuvi. Saamme uuden vauvan ensi vuoden alussa. Siskoa nauratti koska hänestä tänä oli minulle jo toinen vahinko raskaus. Riski oli täysin tiedostettu ja taas olen väsynyt ja raskaana. Ei sinänsä ollut vahinko vaan tiedostettu riski, haku rakastella.

posted by Riia at 11:31 ip.

 

Mätänkö mä?

Jokin mättää kun blogiini ilmestyy ihan vieraita tekstejä, englannin kielisiä. Ottaa päähän!!!

Kerroin tässä että saimme suihkulähteen muuten valmiiksi paitsi että siitä puuttuu vielä purjevene jonka rakennus on pojilla kesken. Ja reunalle pitäisi tehdä vielä kiveys kunhan saamme haettua kivet mökkimme lähellä olevalta soramontulta.

Joo, ei viitsi yrittää enempää jos nämäkin korvautuu jollain!!?!!
posted by Riia at 7:06 ap.

 

Minä, kapitalismi ja EU-vaalit

Koska olen aina tähän mennessä äänestänyt vain sellaisia jotka eivät ole päässeet läpi (ei eduskuntaan, ei kunnanvaltuustoon, ei presidentiksi, ei EU-parlamenttiin) otin varman päälle ja äänestin sellaista joa pääsisi varmasti läpi. Niin pääsikin!

Minun pitäisi kuulemma äänestää kokoomusta kun olen kapitalisti paska. Paskana olen kyllä itseäni pitänyt mutten kapitalistina. Tarkastin että kapitalisti tarkoittaa pääoman omistajaa. Pääoma, pääoma, oma pää, kai minä jotain omistan, vaikka oman pään.

Päätimme tehdä pihallemme suihkulähteen.Menemme tänään ostamaan allasta ja pumppua kunhan Jannu tulee töistä joskus neljän jälkeen. Jannu ja Poika ovat päätteneet rakentaa altaalle laiturin ja purjeveneen. Nyt pitää vain vahtia ettei Leevi mönki veteen ja huku. Olenko vain äidillinen vai pessimisti kun ajattelen tälläistä? Vahinkoja sattuu...
posted by Riia at 7:36 ip.

 

Torstai on toivoa täynnä?

Niin siinä kävi että liika optimistisuus kostautui ja kävi niin ettei ne taimet ole vieläkään maassa. Mutta tänään se tapahtuu todellakin. Ei ole enää muuta mahdollisuutta koska niitä on niinkin vähän (n. 650). Minä en ehkä enää istuttele mutta menen kuitenkin metsään. Virittelen tulia että saadaan paistaa makkaraa ja tehdä nuotiokahvit. Sehän se on hyvin tärkeää tässä metsätyöhommassa. Leevikin saa lähteä mukaan katselemaan maisemia.

Viikko sitten olin mieheni ja kolmannen lapseni kanssa katsomassa jalkapalloa aurinkoisella Lahden Stadionilla. Joo, kyllä oli se ilmaista tälläkin kertaa, Hämeenmaa kustansi. Peli oli tietenkin hieno vaikka se maali olikin vähän "kyseenalainen". Oliko Hämeenlinnalaista rikotti tilanteessa? Eipä kai kun lahtelainen kommentoi. Ja keltaisen kortin antaminen filmaamisesta Hämeenlinnalaiselle kun kehtasi kaatua rankkualueella. Tietenkin parempi ratkaisu näin lahtelaisena ajatellen kuin rankkari.(tarkempi (tylsempi) otteluraportti)
posted by Riia at 8:46 ap.

 

Jos metsään haluat mennä nyt...

Olen ollut päivänä muutama istuttamassa kuusta ja mäntyä avohakkuualueelle. Metsät ovat sen samaisen henkilön jonka mailta haemme joulukuusen ja retkeilemme. Olen valmis antamaan apua vastineeksi niistä "palveluista" joita olen saanut. Taimia on 11 200 ja jos joku tuntee metsänhoitoa niin tietää että tuohon taimimäärään tarvitaan jo vähän suurempi aukko. "Tuli vähän yllättäviä menoja", sanoi isäntä ja pisti metsää sileäksi. Siitä ei vaan sitten saada hyötyä enää vuosikymmeniin.

Taimia istutetaan putkella. Putki isketään "metsään" (ei ole enää metsää kun se on hakattu) laikkukoneella tehtyyn laikkuun. Putken pää on suippo ja koostuu kahdesta osasta. Kun putki on maassa, levitetään putken pää painamalla yhdestä vipstaakista jalalla. Tiputetaan taimi, poljetaan maat ympärille. Putki kiinni ja uutta paikkaa kohden. Kun aukolla on vielä hakkuurojuja, mäkeä, kiviä niin homma on rankkaa. Kyljessä kulkee vasu/vakka jossa on taimia kunkin sopivaksi katsoma määrä. Aluksi tietenkin niin paljon että vasu painaa niin että pahaa tekee. Ei ihan heti tarvitse lähteä uutta satsia hakemaan.

Minulla on ollut se etu että olen melko hyvässä kunnossa ja jaksan painaa metsikössä kuin... pieni ihminen... No kuitenkin, en mennyt ihan niin sippiin kun monet raavaat miehet jotka ryskäsivät menemään "apinan raivolla". En minä siellä ollut ainut nainen, oli siellä isännän emäntäkin ja isännän siskolikka... ja tietenkin ihanaiset isännän ja emännän jälkeläiset jotka täyttivät välillä työmiesten vasuja raahaamalla taimisäkkejä aukolle. Mutta kyllä sitä illalla tiesi töitä tehneensä, todellakin.

Lähden tästä taas piakkoin vielä päiväksi metsään kunhan noutaja saapuu yhdeksän jälkeen. Toiveissa olisi että tänään saataisiin taimet jo maahan... En tiedä, alkaa jo väkeä kyllästyttää. Putki maaha, auki, taimi sisään, polje, putki kiinni ja kaksi metriä... jos nyt joku laikku löytyisi... putki maahan, hitto kivi,. putki maahan...

Meidän nappula

Leevi on oppinut istumaan tuetta jo jonkin aikaa mutta kun keskittyminen herpaantuu hän kellahtaa milloin mihin suuntaan. Ryömimisen kautta hän pääsee tutustumaan ihan uusiin alueisiin ja äiti ja isi saa olla tarkkana ettei mennä sellaisiin paikkoihin mihin ei kannattaisi mennä. Huomaa heti jos on lattiat likaiset kun vauvan vaatteet likaantuu kun hän hilaa itseään eteen päin. Leevi on alkanut myös vierastaa. Se tuntuu välillä ilkeeltä kun sekä lapsi että sen syliin ottanut ihminen säikähtää. Minkäs teet, Leevi on vain alkanut tajuta että äiti ja isi on eri asia kun joku vieras ihminen.

Leevi on ollut mukana metsän reunassa nukkumassa (joku aina vahti häntä) tai sitten Noran luona hoidossa. En minä ole yleensä metsällä kuin muutaman tunnin. Sitten on kyllästys päällä ja väsykin joskus.

Joo, jos tästä nyt menisi...ettei kuski joudu ottelemaan. Nora on jo tullut... Siellä ne leikkii Heppusen ja Leevin kanssa, kai. Minä tulen puolilta päiviltä takaisin ja ehkä menemme vielä Jannun kanssa illalla jos taimien loppua ei näy... Tänään saadaan valmiiksi, saadaanhan?
posted by Riia at 9:10 ap.

 
Kello on n. 9 ja lähden puiden istutukseen. Yritin laittaa vähän enemmänkin juttua mutta tänään on tahmeaa, ei tipu.
posted by Riia at 8:59 ap.

 

Terveisiä Itä-Suomesta!

Tulimme juuri mummolastani Savonlinnan suunnalta.Minneköhän sitä seuraavaksi sukuloisi??? Jannun enon luona voisi käydä Kotkassa... Tai pistäisikö vauvan pakettiin ja lähtisi Saksaan Jannun Siskon luokse. Joo, ei tässä nyt varmaan mihinkään olla ihan heti lähtemässä.

Joo, tuli sukuloitua vähän enemmänkin. Lauantaina oli äitini serkun pojan lakkiaiset. Minä valitsin harmaan puvun jossa oli kokonaan edestä napitettava kauluksellinen mekko ja "kaulukseton" jakku. Hameen helma ja kaulus ja jakun "reunat" ja hihan suut oli kirjailtu vaaleamman harmaalla hopean hohtoisella langalla. Mummo toi sen minulle joskus Ameriikasta. Tätini mielestä oli liian hieno heidän seuraan että he näyttävät nuhjuisilta minun "eleganssini" rinnalla. JA PASKAT!

Lopuksi vielä yksi päätös Lahden kihlakunnan syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen
posted by Riia at 3:25 ip.

 

Johan oli häitä

Kaksi kruununperillistä on naitettu suloisille ja edustaville naisille... Ja he elävät elämänsä onnellisena loppuun tai jotain... On nuo satutermit vähän hukassa... Olipa kerran.... ja ... he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti yhdessä tai jotain.

Rahaa paloi ja poliiseja vilisi turvaamassa nuorenparin turvallisuutta. Mutta kysymyshän oli kuninkaallisista, ei vähempi riitä. Kyllähän niitä tuli vilkaistua molempia häitä telkkarista mutta oikeasti häät on aika tylsiä. Olen kiinnostunut puvuista, kampauksista ja kimpuista mutta häät sinänsä on usein tylsiä.

Tanskassa vietettiin häitä "perhepiirissä" ja vieraita oli vain 600. Ihan totta, niin sanottiin telkkarissa että häät olivat ihan vain perhehäät. Mutta siinä kontekstissa häät olivat pienet kun itse hääjuhlaankin pääsi vain 400 vierasta eli 200 sai olla vain kirkossa. Kumpaankohan ryhmään presidenttimme kuului? Tai ehkä kirkossa ja hääjuhlassa oli sama määrä vieraita minä vain muistan väärin. (Tanskan yleisradion hääkuvasivut)

Epsanjassa sitten olikin vähän isommat häät on paikalle oli kutsuttu 1600 vierasta.... Minusta tuo määrä kuulostaa jo ihan utopiselta... Mutta kysymyshän olikin kuninkaallisista häistä. Minua vaan ihmetyttää kun tuossa löysin lehden joka kertoi Felipen seurustelleen viime kesän lopulla ihan eri naisen kanssa jonka kanssa hän "oikeasti" seurusteli. Mutta jos hovi sanoo että Felipe on seurustellut yli vuoden Letizian kanssa niin se on niin? Juorut on ihan eri asia?

Suurimmat häät, joissa olen ollut, olivat lähes viisisataa vieraiset. Kyllä siinä vähän aikaa katseli ympärilleen ja ajatteli että mistä nämä kaikki täysin vieraat ihmiset on haalittu. Noutopöytiä oli 8 ja ruokailunjärjestäjä saattoi aina pöytäkunnan kerrallaan oikean pöydän luokse. Koska kuuluin nuoreen polveen enkä ollut kovinkaan läheinen sulhasen kanssa (olin hänelle sukua) istuin telttasalin peräpäässä ja osa ohjelmasta minä todellakin aivan ohi. Siellä kiherreltiin pöytäseurueeni kanssa josta en tuntunut entuudestaan yhtään. Pakkaa oli sekoiteltu niin että pöytäseurueissa oli sekä sulhasen että morsiamen puolen vieraita.

Kotikuulumisia

Laitoin ruokaa uuniin ennen kuin lähdin kirjoittamaan. Leevi jäi päiväunille. Hän on saanut toisen hampaan alas edellisen viereen. Hän oppi juuri ryömimäänkin ja nyt hän mönkii hitaasti mutta varmasti eteen päin, ei kovin pitkiä pätkiä mutta eteen päin kuitenkin. Osa öistä menee jo kokonaan nukuttuina mutta välillä pitää heräillä silmäilemään. Minä olen hirveän ylpeä siitä mitä meidän pikku nuppusemme osaakaan. Hän on niin herttainen nuori herra (silloin kun ei hermostu).

Toissa viikonloppuna kävimme Turussa (menimme La ja tulimme takaisin Ke, pitkä viikonloppu). Ensi viikonloppuna olemme menossa mummini luokse Savoon. On sinne kai muitakin tulossa, laitetaan perunaa ja käydään yksissä lakkiaisissa, äidin serkun pojan. Isäni puolelta myös kirjoittaa yksi nuori herra, isäni serkun pojanpoika (saattoi mennäkin väärin koska sukupolvi sukupolvelta on vaikeampi muodostaa "tuota-sukua-minulle"-ketjuja).
posted by Riia at 11:41 ap.

 

Asunto-onkelmia

Minulla oli pieni probleema ja puhuin siitä kaverilleni. Hän sanoi että ei sinulla sitten yhtään vähäpätöisempiä asioita olisi pohdittavaksi. Ongelma oli se että myynkö omistamani asunnon vai enkö... Jos en niin teenkö remonttia vaiko vuokraanko sellaisenaan. Kysymys ei ole siitä että se probleema nyt olisi iso ja maata kaatava mutta kysymys on kuitenkin asiasta jonka haluaisin ratkaista enkä vaan jättää roikkumaan.

Kämpän nykyinen asukas saa opiskelunsa loppuun tänä keväänä tai kyllähän hänen koulunsa on nyt sinänsä käyty mutta valmistujaiset ovat vasta loppu kuusta. Asunto olisi tyhjä kesäkuun alussa. Olen vähän ajatellut että kesän aikana voisi tapetoida ja tehdä kylpyhuoneremontin. Tapetointi onnistuu minulta ja Jannulta mutta kylpyhuonetta varten pitää palkata jotain ammattiväkeä.

Ko. asunto on se jonka ostin lukiossa ollessani (täytettyäni mahtavat 18 vuotta ja pääsin käsiksi rahoihin). Ihan vaan 35 neliön yksiö keskustassa. Tuttu kiinteistöalalla oleva henkilö sanoi että kyllä siitä voisi 60 tonnia irrota koska keskusta on haluttua aluetta. Oli se aikoinaan kyllä kiva olla vähän baanalla ja sitten vaan kävellä muutama sata metriä (riippui tietenkin siitä missä bailasi) himaan. Tuli sinne muutaman kerran kavereitakin majoitettua.

Kuninkaan paluu?

Minä suhtaudun Litmasen ns. paluuseen aika ?tylsästi?. Onhan hän ollut hieno pelaaja ja vuosia ja ensimmäisiä kunnollisia suomalaisia tähtiä maailmalla. Litmasen sanotaan avanneen tien suomalaisille huipulle Euroopan kentille. Mutta kysymyksessä on kuitenkin jo uransa ehtoopuolella oleva henkilö (taitava pelaaja kylläkin) joka ei pelkällä olemassa olollaan pelasta veikkausliigaa ja nosta Lahtea Suomenmestariksi. Hetkellisesti hän kyllä nostaa katsojalukuja (vaikkei ole edes kentällä). Voi mikä pettymys...

Olen kyllä ollut katsomassa Jarin kahta ensimmäistä esiintymistä kotimaan sarjoissa. Ensin oli LiigaCupin finaali Vantaalla. Sinne menimme Jannun ja Leevin kanssa ja Vantaalta kaapattiin mukaan serkkukaksoset. Litmasta odotettiin kyllä kuin kuuta nousevaa Kaksosten keskuudessa. He ovat sen ikäisiä kylläkin että heille ?se suuri on? Hyypiä mutta Litmanenkin on tehnyt heidän mielestä ihan kivan uran. Toinen pojista on jo lopettanut potkupallon ja toinen käy vielä harkkaamassa. Perjantaina 7.5. oli
Lahdessa ilmaisottelu kun PHP jakoi lippuja. Olimme paikalla Pojan ja Leevin kanssa. Litti pistettiin sitten pelaamaan koko ottelu... Taisi viimeiselle vartilla jo alkaa jalka painamaan FC Lahden super-vahvistuksella? Litin pelaamisen lisäksi uutinen oli lähes 13 000 katsojaa... Litti veti ilmaiseksi päässeitä urheilun ystäviä kun ilmakin oli ihana.

Äitein päivä

Poika oli meillä vielä sunnuntainakin. Tänä vuonna väistimme jokavuotisen äitienpäivä ruokailun Pojan kasvattivanhempien luona. Oli niin paljon muita suunnitelmia. Söimme Pojan laittaman aamupalan ulkona takapihalla puolen yhdeksän aikaan. Lahdessa oli kaunista, paistoi aurinko ja lämmintä oli jotain 15 astetta silloin kahdeksan jälkeen. Päivällä vielä lämpimämpää. Veimme Jannun kanssa Pojan kotiin ja menimme sitten Åboon. Tulimme sieltä tänään takaisin.

Nyt iski laiskuus kohtaus... Olen nyt reilun tunnin tarkistanut hommia netissä ja kirjoittanut tätä. Nyt lähden sitten himaan . Leevi voi hyvin, kasvaa ja kehittyy... Mutta nyt en enää millään jaksa kirjoittaa enempää. On jo koti-ikävä... Hih hih...


HUPS... Täällä on ihan oudon näköistä... Kyllä sen taas oppii... pistämään postit näytille.
posted by Riia at 12:33 ip.

 

Kevättä ilmassa, rippunen kesääkin

Nyt ollaan ehditty jo vappuun asti. Täällä paistaa ainakin aurinko todella kauniisti. Tänä iltana olisi tarkoitus vähän grillailla, ei sen ihmeempää. Tulee muutama tuttu istumaan iltaa mutta ei meillä mitään rymyjuhlia aiota viettää, ei viinaa vain ruokaa, hyvää seuraa muutama kalja ja siideri (eikö viina olekin eri asia kuin alkoholipitoinen juoma?). Ei millään raatsisi olla sisällä kun on niin kaunis ilma. On tässä vielä vähän sisähommia vaikka jo ehdittiin siivota mutta ruokia pitäisi laittaa.

Leevi sai pari viikkoa sitten ensimmäisen hampaansa, alas eteen, sinne se kai useimmiten ensin tulee. On hän sen kerinnyt jo muutaman kerran tuikuta tissiini. Toinen hampuli kai tekee tuloaan siihen viekkuun. Välillä Leevi on todella aurinkoinen lapsi, herttainen sydämen murtaja. Sitten kun asiat rupeaa menemään pieleen niin sitten kränätään oikein olan takaa. Syöminen varsinkin on välillä oikein taistelukenttä. Ei tissin lutkuttaminen vaan kiinteän ravinnon nauttiminen. No jos ei kiinnosta niin antaa sitten olla. Minä haaveilen tässä siirtymisestä ainakin osittain korvikkeen käyttöön. Minä kai aina haen jotain oikoreittejä, vapauksia valita. Paitsi että helpointa on todellakin imettää...Mutta silti, alkaa jo tuntua siltä että riittää tätä hommaa. En ole vielä koskaan saanut näin pitkään imettää lastani...

Joudun taas kohta jonkinmoisiin syynäämisiin jos en ala saada painoani takaisin... Painan enää vajaat 55 kiloa. Olen jollain tavalla vaaraksi lapselleni ja senkin takia olisi todella hyvä tarjota Leeville korviketta, minun maitoni voi olla liian litkua. On ollut vaan niin ihana taas päästä ulos, liikkua ja on ollut niin kiirettä ettei ole oikein ehtinyt syömään... Minä vain selittelen vaikka minun pitäisi olla ylpeä siitä että edustan tämän hetken ihanne naistyyppiä... Paitsi että tisseihin pitäisi laittaa silikonia (ja hiukset blondata). Olen aina ollut ruipelo... Laihimmillaan olen painanut reilut 45 kiloa ja silloin jo todella näytin sairaalta. Se on vähän 174 senttiselle... Mutta silloin olin ihan pihalla... Nyt olen järkevä nuori nainen ja tajuan etten saa enää laihtua sataa grammaakaan (vaakamme punnitsee sadan gramman tarkkuudella).

Leevi muuten täyttää tänään puoli vuotta... Sitä ja vappua juhlistaen... ONNEA ja HAUSKAA VAPPUA!

posted by Riia at 12:31 ip.

 

Paluu arkeen

Minun reissuni venyi vähän pitemmäksi kuin aikaisemmin kerroin. Menin vielä Leevin kanssa Ninnille hänen uuteen kotiinsa. Ehkä minä olen luonut ihan liikaa virikkeitä ja menoa yhdelle pikkulapselle. Tulimme keskiviikkona kotiin. Minua väsyttää. Nyt pitää sitten ottaa ihan rennosti. Pyörän käyn varmaan huollattamassa ja vähän ajelemassa. Kävimme Neuvolassa ja Leevi sai PDT-tehosteen.

Pohjoisessa... laskettelua, hiihtämistä, valjakkoretkiä, moottorikelkkailua. Leevi nauroi ensimmäisen kerran kun olimme valjakkoajelulla ja hänen kasvoilleen lensi ihan pikkaisen lunta. Sen jälkeen hän on naureskellut vähän kaikelle koska kai hän huomaa että se on meistä muista hauskaa. Tai kai se on hauskaa hänestä itsestään. Näköjään pitäisi matkustella enemmän kun Leevi ottaa edistysaskelia. Niiden aika oli vaan nyt... naurun ja kääntyilyn. Voi mikä pikkuinen hurmuri! Vie melkein kaikkien sydämen?

Koiramaista

Varafaija suunnittelee taas uuden koiran ottamista. Olisi kuulemma jollain tutulla tulossa hyviä Suomen pystykorvanpentuja ja yksi olisi vielä vapaana. Pörrin (vanhin koirista, Norjanhirvikoira) aika alkaa kuulemma olla jo ohi. Siitä ei enää ole metsälle ”reumansa” takia. Pörri makaili enimmäkseen takan edustalla ja näytti harmaantuneelta, ei hitto, sehän on hänen luonnollinen värinsä. Pörrin lisäksi faijalla on Popi joka on Pörrin tytär. Piku on Jämtlanninpystykorva jonka Faija hankki 50-vuotislahja rahoillaan. Neljäs koira on Itäsiperianlaika nimeltään Peppe. Faija harrastaa niillä metsästystä ja kavereiden kanssa ”haukkukisoja”. Virallisesti Faija ei ole koirineen haukkukisoissa käynyt mutta Pepellä olisi kuulemma aika hyvät edellytykset pärjätä. Se lisäisi ”astutusarvoa” jos koiralla olisi hyvät ”haukkutulokset”.

Piesiine

Jäimme suosiolla pääsiäiseksi Lahteen koska nyt on vähän matkustus puhti poissa ja totta, Jannu on töissä. Ajattelin mennä katsomaan sitä Kärsimystie näytelmää. Jos ottaisi Leevinkin mukaan. Vähänhän se on myöhä vauvalle. Mummo on paastonnut koska hän haluaa päästä lähemmäksi Jumalaa kun hänenkin tiensä voi olla pian päässä. Vaari liittyi rintamaan. Kun sanoin Mummolle että millä minä pääsen sitten lähemmäksi Jumalaa niin Mummo sanoi että ehtoollisella.

Pieni pala urheilua

Saakohan Pelsut jatkaa liigassa? Velkasaneeraus on hyväksytty käräjäoikeudessa ja valmentajistakin sovittu. Olisi se kiva jos Lahessa olisi joukkue mutta ei se ole hyvä jos he ovat vain velkaantunut heittopussi. Huomenna nähdään kuinka käy NamikaLahdelle?

posted by Riia at 6:59 ip.

 

Varikkopysähdys

Huomenna taas lähdetään liikenteeseen. Nyt pitää vaihtaa varusteet, pestä joitakin, pakata uudelleen ja lähteä kohden Pohjoista. Eipä tässä ihmeempiä, aurinko paistaa ja Leevi nukkuu ulkona. Nitta on haettu kotiin ja huomenna se menee Naapurille hoitoon. Poika tuodaan tänne parin tunnin sisällä. Jos olen rehellinen niin on vähän sellainen olo että jäisi mieluummin kotiin lepäilemään. Mentävä on koska lomat on sovittu kaikilla tähän, kaikilla muilla kuin minulla Leevillä jotka ollaan jo valmiiksi ihan lomalla.

Matkalla kertynyttä

Maanantaina ensin sitten ajeltiin Kuopioon... Olimme siellä kuuden aikaan. Leevi nukkui melkein koko matkan, mitä nyt kerran heräsi syömään ja katselemaan maisemia. Juvalla pidettiin tauko apua, mä en muista sen paikan nimeä Juvan Vehmaalla (näinhän se olikin?), käytiin S-kaupassa, vessassa ja niissä ihanissa ”lahjamyymälöissä”. Minulta meinasi taas mopo karata käsistä koska olen hulluna ”sälään”, ihaniin pikkuesineisiin. Leevi valvoi melkein Varkauteen saakka kunnes uni voitti.

Miksi tulee niin harvoin käytyä Kuopiossa? Ei ole tullut käytyä kuin kerran sen jälkeen kun WTC-tornit romahti, ei kun, Täti täytti 50 vuotta. Heitä tulee tavattua Savossa ja matka tuntuu vaan jotenkin niin ”vaikeakulkuiselta”. Heidän asuntonsakin tuntuu niin ahtaalta kun ryykäisemme sinne. Kysymys on kai eniten vain laiskuudesta, aloitekyvyttömyydestä. No nyt veimme vauvamme Kuopioon haistelemaan ilmaa. Eipä siinä ihmeempiä, ruokaa, seurustelua, ulkoilua ja telkkarin katsontaa. Savonlinnassakin on Carlson mutta sen on jokseenkin suppeampi alainen.

Keskiviikkona lähdimme kohden mummolaani. Leevi oli onneksi ihan hereillä kun tultiin Tappuvirran lossille. Ihan uusi kokemus 4,5 kuukautiselle. Toin Vauvan ulos ja otimme perinteisen kyltin eduskuvan. Niitä löytyy kansioistani sekä Tappuvirralta ja siltä toiselta, oliko se nyt Virransalmi, painaa mieltä mutta en mene kotiin kyllä katsomaan. Sen toisen lossin ”takana” asuu muuten mummoni tuttavia. En kyllä ole koskaan käynyt heillä mutta mutsi kävi joskus mummon kanssa. Lapsena välillä kinuttiin että käydään lossilla, Tappuvirta oli suosikkimme koska siellä oli myös se kanava ja iso silta (josta on muuten kanssa kuvia) Oravissa. Meillä oli kyllä halvat huvit lapsina Savossa, uimista, sulista, jalista yms. pelejä ja jäätelö silloin tällöin kyläkaupasta, kohokohta olikin sitten se että päästiin Lossille. Kerran päästiin ”komentosillallekin”... Kyllä lapsi osaa olla tyytyväinen ns. vähään vaikka siinä oli paljon, paljon rakkautta, aikaa toisille. Ne ovat korvaamattomia.

Savossa vaan oltiin. Se on loistava laiskuuden tyyssija. Tiskasin muutaman kerran, mummo laittoi ruokaa. Leevi esitti ensimmäisen kerran kierähtämisen selältään vatsalleen. Mummoni sen näki ensimmäiseksi. Hänelle on taipumus olla paikalla kun lapsi tekee jotain ihan uutta. Kyllähän Leevi oli suunnitellut kyseistä manööveriä jo pitkään mutta siellä tuvassa keltaisen viltin päällä hän ensimmäistä kertaa kiepahti ympäri. Taputus, tapatus, sä olet ihana olento. Kävin päivittäin pari kertaa lenkillä. Toisen Leevin kanssa ja toisen Jannun kanssa... joskus jopa ihan yksin koska paikalla oli kaksi taitavaa lapsenkaitsijaa. Tänään sitten pyyhkäistiin takaisin tänne. Nyt pitää lähteä takaisin pakkaamaan.

posted by Riia at 6:19 ip.

 

Sunnuntai-suomalaiset

Jannukin heräili tuossa ja minä päätin tulla vähän vielä kirjoittelemaan. Minulla on ruoka uunissa hautumassa. Alkaa tässä jo vähän nälkä olla. Leevi kokeili tänä aamuna ihan uutta makua. Hän sai perunaa. Oli siinä taas ihmettelemistä kuin sapuska maistui ihan oudolle. Ei se oikein maistunut mutta kyllä se tästä lutviintuu.

Olen pakannut ja pakannut, purkanut ja pakannut. Kyllä se tästä. Ei oikein tiedä että mitä kaikkea sitä ottaisi mukaan. Kyllä sitä omat tavaransa jo osaa pakata mutta Leevin tavaroita olen pikkaisen liikaa pyöritellyt. Mutta ei kai sillä niin väliä, kyllä sitä selviää. Huomenna ehkä jo tätä aikaa ollaan matkalla. Jannu sano kuitenkin vielä nukkuvansa töiden jälkeen ennen lähtöä. Nitta menee Kamulle hoitoon.

Nyt syömään! NÄLKÄ!
posted by Riia at 1:39 ip.

 

Vielä lopuksi... kootut

Kyllähän se Webber teki ihme tempun, ihan hyvän tempun F1- aika-ajoissa. Toivottavasti tulee jännittävä kilpailu. Itse olen kyllä etääntynyt Fykkösistä niitä koskaan lähentymättä. Häkkisen voittovuonna tuli katseltua ehkä pikkaisen enemmän kuin nykyään. Ja eihän sitä vielä tiedä vaikka Kimi voittaisi, olisi pitänyt katsoa enemmän?

Joskus tulee hetkittäin katsottua urheilukanavalta chattiä. Tällä hetkellä liikkeellä on valtava "lätkätappelu" ja sellainen ei minua kiinnosta. TPS voittaa mestaruuden luulee Jannu, minä olen joko samaa mieltä tai toisaalta en tiedä, ehkä Kärpät, niillä on mennyt hyvin ja mestaruuksia ei vähään aikaan ole ollut. Onhan urheiluchatissa viikottain vieraita, tällä hetkellä vieraslistan täyttää lähinnä "tappeluihmiset" sellaiset ei minua kiinnosta.

Tänä iltana USAn ns. Robinsonit eli selviytyjät taistelivat taas palkinnoista ja koskemattomuudesta. Naiset rökittävät taas miehet jotka eivät taas taida oikein keskittyä tarpeeksi kilpailemiseen... tai jotain.

Äiti opetti ettei pidä surra koskaan toisten surua koska se tekee hulluksi (no se onnistui muutenkin). Minä en usko että siinä olisi ollut kysymys mistään muusta kuin itsensä suojelemisesta. Minä haluan suojella itseäni. Ihmisiä kun ei yksilöidä on paljon helpompi olla. Ei heistä saa tehdä yksilöitä. Jonkun tytär on pahempi kuin vain yksi kahdestakymmenestäkolmesta.

Lapseni nukkuu ja mieheni lähtee töihin. Minä menen nukkumaan. En minä tämän enemmän saanut tänä iltana koottua. Olihan sitä jo tässäkin.

posted by Riia at 11:12 ip.

 

Kovasti oli kiviä

Kävimme tänään "koru- ja jalokivimessuilla" Jokimaalla. Kovasti siellä oli väkeä ettei oikein meinannut mahtua kulkemaan varsinkin kun kantoi vauvaa. Voi niitä kaikkia ihania kiviä ja koruja joita siellä oli. Jotain tuli ostettuakin. Ostin itselleni hematiittikorvakorut... Minähän kuin oikein innostuisin voisin vaikka ostella kuinka paljon koska olen hulluna koruihin ja pikkuesineisiin. Leevi sai sellaisen kivipeikon mutta ei sitä passaa hänelle antaa koska hänhän tunkee sen suuhunsa. Ihan vaan kauempaa näyttää että katsos kun kaunis vihreähiuksinen peikkopoika.

Sauna on lämpiämässä ja minä menen pian sinne vähän lueskelemaan. Nyt on työn alla Lolitan päiväkirja (en muista kuka sen on kirjoittanut). Toinen näkökulma Lolitan (keksittyyn) tarinaan. Ei kirjastonkirjoja saa viedä saunaan, tuhma tyttö!

posted by Riia at 5:11 ip.

 
Turkki, miten saatoin unohtaa Turkin. Menimme sinne Kosilta, olimme kolme päivää, palasimme. Olen käynyt Ruotsissa, Norjassa, Kanarian saarilla, Kreetalla, Kosilla, Kreikassa, Italiassa, Vatikaanissa, San Marinossa, Monacossa, Singaporessa, Malesiassa ja Thaimaassa, Ranskassa, Virossa ja Venäjällä, Yhdysvalloissa, Maltalla, Espanjassa, Bulgariassa, Itävallassa, Saksassa, Irlannissa ja Isossa-Britanniassa, Turkissa ja Egyptissä. No nyt se meni kai oikein?
posted by Riia at 7:39 ip.

 

Jumala otti omansa

Niin ei saa sanoa koska se tekee ajatuksen jotenkin sellaiseksi että kuolema olisi ollut hyväksyttävä koska se oli ns. Jumalan määräys. Eihän Jumala halua olla ilkeä. Ei hänelle voi olla mitään syytä hyväksyä nuoren elämän päättyminen. Niin paljon on ”turhaa”, niin paljon sellaisia joiden olisi kuulunut elää. Jumalan täytyy olla kiero jos Häntä edes on. Eihän voi olla hyvää rakastavaa Isää jos Hän vain päivästä toiseen tappaa ihmisiä joiden kuuluu elää ja jättää niitä henkiin jotka olisivat jo voineet kuolla.

Lattea fraasi on ”Jumalan tiet on tutkimattomat”... Ei kukaan voi tietää mitä hän ajattelee. Olisihan Hän voinut estää sen. Silti niin moni kääntyy Hänen puoleensa ja tuntee saavansa turvaa, siltikin että Jumala ei estänyt pahaa tapahtumasta. Emme me enää elä paratiisissa... Voiko enää tuon tyhmempää sanoa?

Barrikadeilla

Opiskelevat ihmiset ovat nyt innostuneet osoittamaan mieltään... Rajoja pitäisi saada pois tai niitä ei saa asettaa... Eikö sen voi lyhykäisyydessään todeta näinkin kun oikoo muutaman mutkan. Lukiolaiset osoittivat mieltänsä ylioppilaskirjoitusten valinnaisuuden puolesta. Yliopisto-opiskelijat osoittivat mieltään opiskeluaikojen rajaamista vastaan. Ja niin tuli Tuulasta paha... Niin julistivat yliopisto-opiskelijat plakaateissaan.

Minä olen niin rajoittunut etten kykene kaikkea ymmärtämään. Sain perheen lisäystä, sairastuin, kävin läpi hoitojakson ”mielisairaalassa” ja valmistuin viidessä vuodessa. ”Ylimääräistä” minulla ei hirveästi ole, sain kokoon reilut 180 ov. Kunhan osasin venäjää, ei muulla yliopistollisella niin ole ollut väliä työtä hakiessani. Kai se on vähän niin että valmistuminen riippuu siitä kuinka luennot/tentit sattuu sopimaan lomittain ja kuinka laajaa päivää jaksaa tehdä ja siitä kuinka paljon kykenee kerralla omaksumaan eri ”aloja”. Kai siinä joillakin on kyse onnesta.

Jannulla on kaveri joka opiskelee teknillisessä korkeakoulussa jo yhdettätoista vuotta. Oikeasti hän on töissä eikä kai koskaan viitsi tehdä ”lopputyötä” tai suorittaa viimeisiä kursseja. Mutta hän on kirjoilla koulussa, käy välillä jollain tunnilla, yrittää suorittaa jonkun tentin... ehkä vuoden parin välein. Hän on kai sellainen ikiroikkuja joka ei hätkähdä vaikka tulisi jotain opiskeluaikakattoja... Hän vaan käy töissä. Kun taas Jannun toisen kaverin vaimo synnytti kaksi lasta opiskeluaikana ja valmistui seitsemässä ja puolessa vuodessa. Siinä on kyllä puoli vuotta yli sen katon joka nyt haluttaisiin asettaa. Mutta kahdella lapselle saa varmaan puoli vuotta anteeksi. Tai jotain... En minä ole perehtynyt siihen esitykseen, mitä nyt kuulin uutisista.

Suunnitelmien mukaan

Äiti päätti jo lapseni että hänestä tulee lääkäri, hän menee rikkaisiin naimisiin, saa työpaikan, synnyttää tytön ja pojan joilla on ikäeroa kaksi vuotta. Äidistä tuli lääkäri mutta erikoistumisala vaihtui kyllä vuosien kuluessa. Aviomies ei ollut kyllä varsinaisesti ollut rikas. Äiti hankki työpaikan ja tuli raskaaksi. Ensin syntyi se tyttö ja reilun kahden vuoden ja kuukauden kuluttua syntyi poika. Minulla ja Veljellä muuten oli sama LA. Toisella se kyllä laskettiin liikkeistä ja toisella viimeisistä kuukautisista. Minä otin varaslähdön ja Veli makoili aikansa ohi. Sisko pilasi sitten mutsin suunnitelmat. Jotenkin vaan se tapahtui ja äiti ja isi sai sitten pikkuisen vauvan... Minä sain Siskon. Se oli ihan kiva juttu. Eikä äitikään ollut harmissaan tapahtuneesta koska vauva on vauva...oma lapsi... ihana olento.

Äiti sanoi leikillisesti että hän tutki työkseen virtsaamisvälineitä. Jostain syystä monille se assosioitui gynekologiaan. Mutta kun sen tarkkaan miettii niin gynekologi tutkii synnytyselimiä ei virtsaamisvehkeitä. Äitini oli urologi. Hän sanoi aina että on se hyvä ettei hän ole gyne kun hän ei olisi jaksanut kaiket päivät katsella vittuja. Sen sijasta hän tunkikin sitten sormiaan herrahenkilöiden peräsuoliin... Näin tutkitaan eturauhasta. Eturauhaset nousevat näköjään esille useamminkin...18.11.2003 kirjoittelin eturauhassyövästä. Äiti koskaan osannut eritellä miksi erikoistui urologiaan, hän sanoi vain että jonkun sitäkin pitää tehdä. Ehkä takana oli jokin asia jota en todellakaan tiennyt. Enkä lapsena edes tajunnut mitä äiti tekee työkseen, riitti vaan että hän oli lääkäri... Sellaiset pelastaa henkiä ja on urhoollisia. Nykyään tiedän jo vähän enemmän mitä urologiaan kuuluu.

Minulla oli suunnitelmia... Minusta piti tulla ensihoitaja, no ei tullut. Toinen ajatus oli kyllä se että työskentelen kielten parissa, opettaisin tai kääntäisin. Ei se ihan niinkään ole. Naimisiin menin ja olen hankkinut lapsia kuten suunnittelin. Lapsena en todellakaan kuvitellut saavani lasta ”teininä” enkä tietenkään suunnitellut tulevani hulluksi. Mutta onnelliseksi kuvittelin tulevani enkä todellakaan voi väittää etten olisi onnellinenkin... Minä en koskaan ole ollut aivan niin suunnitelmallinen kuin äitini jolla oli jos jonkinmoista suunnitelmalistaa joita hän noudatti orjallisesti... On olemassa myös elämänlista josta löytyy nuo edellä mainitut suunnitelmat, ammatti, lapset, mies yms. Eläkesuunnitelmat kaatuivat siihen että... syöpää ei vaan voitu voittaa.

Muistaissani...

Kerron että lähdemme maanantaina Kuopioon ja sieltä sitten menemme Mummolaani. Lauantaiaamuna taas lähdetään Kajaaniin, siellä asuu Varafaijan veli. Sieltä jatketaan sitten sunnuntaina Pohjoseen. Olemme siellä viikon niin että lauantai- ja sunnuntai käytetään paluuseen. Ollaan yötä jossain kohden matkaa. Poika tulee mukaan. Hän ei olekaan vielä koskaan käynyt Vaaripuolensa luona. Poika joutuu kyllä olemaan viikon pois koulusta. Kyllä sitä vähän miettii että miten tuo nuori herra oikein jaksaa tämän matkaamisen. Paremmin kai kun vanhempansa kun saa nukuksia suurimman osan ajasta. Toivossa on hyvä elää... sano lapamato... Lattea juttu tämäkin. Tänään on latteuksien päivä... Ei sitä aina jos koskaan voi olla muuta kuin lattea!


posted by Riia at 7:12 ip.

 

True lady

Tämä toinen jakso roolihuijauksesta ei ollut niin hyvä kuin ensimmäinen. Eilinen jakso oli tylsä. Kouluttamattomasta maalaistytöstä yritettiin tehdä yläluokkainen nainen Lontoon seurapiireihin. Ohjelma tuo hyvin esille Iso-Britannian luokkayhteiskunnan. Ensimmäisessä jaksossa kun taas mielestäni tehtiin yläluokkaisesti nuoresta miehestä ”junttipoke” (näin karkeasti sanottuna).

Mummoni on saanut vahvan yläluokkaisen kasvatuksen. Jos ajattelette hänen vanhempansa ovat syntyneet reilut 100 vuotta sitten, 1800-luvun lopussa niin ehkä tajuatte että silloin tässä maassa elettiin erittäin tiukasti luokkayhteiskunnassa. Syntyperä määräsi hyvin pitkälle ihmisen ”arvon”. Se selviää ihan vaikka muistelemalla Hovimäkeä (kakkosen ohjelmasarja).

Mummosta on kasvatettu ”true lady” vaikka sitä ei välttämättä nykyään ehkä arvosteta. Mummo on niin kovin jäykkä ja usein niin hirveän muodollinen. Mutta joskus hän irrottelee esimerkiksi viime keväänä hän oli katsomassa kanssani Ruotsin ja Kanadan välistä ottelua. Ei ”todellinen leidi” pukeudu tennareihin ja verkkareihin, laita lippistä päähän ja kannusta Kanadaa. ”Todellinen leidi” pukeutuu tyylikkäästi, käyttää ”oikeita” kenkiä eikä missään tapauksessa alennu rahvaan sekaan mihinkään niin epäkultturelliin kuin jääkiekko-ottelu. Menisiköhän se niin???

Minä olen kasvanut ”huonossa ilmapiirissä”. Kaikki meni jo pieleen siinä vaiheessa kun isäni valitsi puolisokseen ihan vääränlaisen naisen. Äidilläni ei ollut ”kunnollista” kasvatusta, hän tuli ”huonosta perheestä”. Äiti opetteli kantapään kautta miten leikitään leidiä. Kyllä äiti tiesi aika paljon etiketistä. Äitini lisäksi Mummo opetti meille lapsille sen minkä kykeni. Ihan hyvä, selviän kunnialla lävitse esimerkiksi illallisvastaanotoista. Tiedän mikä vehje on mihinkin sapuskaan ja kuinka syödään esimerkiksi rapu, hummeri tai simpukka. Osaan keskustella ”henkevästi”, kulkea kauniisti ja ryhdikkäästi.

Todellisuudessa olen sitä mieltä ettei äitini sukua voida automaattisesti pitää minään huonona. He eivät tuominneet muita ihmisiä ollenkaan sillä tavalla kuin ne itsetietoiset, itserakkaat, itsekkäät Isäni sukulaiset. Ja kaikkia noita ”itse”termejä on myös minussa. Mutta silti haluan huutaa etten halua nousta kenenkään yläpuolelle, en halua olla parempi kuin muut. Olen... joskus en edes tiedä mitä. Inhoan sitä teennäisyyttä mikä häilyy kaikkien juhlien yllä. Silti itse lähden mukaan siihen, lähden koska minut on opetettu niin. Ja tunnen olevani kotonani huomion keskellä, näytelmän keskellä. Silti olen ihan yhtälailla kotona juhlissa joissa farkuissa ja t-paidassa kitataan kossua ja kaljaa ja puhutaan jääkiekosta, rallista ja tisseistä.

Ehrnrooth on poissa

Ja monethan sen tajusi että Adolf Ehrnrooth oli yläluokkainen, hän oli jopa aatelinen. Käsisuudelma presidentin puolisolle, upseeri ja herrasmies. Sanoivat ettei Suomesta löytynyt tarpeeksi hienoa naista Adolf Ehrnroothille puolisoksi. Hän rakastui Tanskan kuningattaren hovineitiin, Kreivitär Karin Birgitteen.

Mummo soitti että tulisimmeko Helsinkiin katsomaan hautajaissaattoa. Emme viitsineet lähteä kun on tuo pikkuinen tuossa. Mummo oli ollut Vaarin, Siskon, Tuulin ja parin muun sukulaisensa kanssa katsomassa saattueen saapumista Hietaniemeen. Minä katselin hautajaiset telkkarista. Ihme söhläämistä kun eivät ne oikein tienneet minne menisivät ja miten päin lukisivat. No he olivatkin vain ”kansanedustajia” ei yläluokkaisen kasvatuksen saaneita maailmankansalaisia. No leikki leikkinä mutta hivenen se näytti vaikealta löytää oikeaa järjestystä seppeleen lukuun ja laskuun. Tänään näin lehdestä että valtioneuvoston seppeleessä oli eilen kirjoitettu nimi. Ehkä minullakin... Virheitä sattuu.

Seestan kartanossa, Nastolan kunnassa asui aikanaan Ehrnrootheja. He olivat siitä ns. rahasuvusta josta taas Adolf Ehrnroothin ei sanottu olevan (lehdessä oli ettei hän ollut rahasukua). Ei se nyt mitenkään sinänsä tähän liity mutta ajattelin jakaa tämänkin tiedonmurusen teidän kanssa.
posted by Riia at 5:23 ip.

 

Selityksiä ja selvennyksiä...

Ja vähän muitakin tarinoita... Kaikenmaailman juttuja joita tuli mieli selventää ja selitellä... Kertoa taustaa ja todistaa tietämystään.

Rooleista...

Kyllä minä tiedän että sanaa butch käytetään lesbosuhteissa miehen roolin ottavasta osapuolesta. Kaikkea ei vaan pidä ottaa niin vakavasti, jos minua haluttiin sanoa miesten vaatteisiin pukeutuessani butchiksi niin mitä siitä. Olinhan osittain sitä, otin miehe roolin (ulkoisesti) vaikka halusinkin herättää miesten mielenkiinnon... Olla heille nainen sen illan... Erilaisuus kai kiehtoi, ettei joka ilta ollut sama Riia.

Käytin jonkin verran erilaisia peruukkeja ja hiuslisäkkeitä. Yleisimmin käytetty oli se punainen kiharapilvi jota käytin huorahtavassa roolissa. Se oli helpointa laittaa sillä tavalla että tein nutturan pääni päälle ja liitin kiharapilven sitten sen päälle ja ympärille. Se oli tehty käytettäväksi niin. Peruukkeja, värillisiä piilolinssejä, erilaisia vaatteita ja meikkejä, ei ole ihme ettei poketkaan aina tienneet kuka olin... Ei kukaan kai koskaan täysin nähnyt roolien läpi ja olisi tuntenut ”oikean Riian”. Silti jokaisessa roolissa oli pala minua... Olin Riia vaikka näytin ihan joltain muulta...

Potterista...

Niin siinä uusimmassa Harry Potter kirjassa on todellakin enemmän sivuja kuin muutama sata, tuhat olisi ollut terminä lähempänä kuin se mitä käytin 13.3. Minä nyt en todellakaan ole kirjaan niin perehtynyt että olisin osannut lonkalta sanoa että siinä oli yli tuhat sivua (suomennoksessa). Kunnioitan todellakin Poikani uskallusta ja pitkäjänteisyyttä kahlata kirja lävitse. Kirjan kirjoittaja J.K. Rowling on sanonut että kirjaa ei saa painaa sellaiselle paperille jonka valmistukseen on käytetty ns. Ikimetsää ja GreenPeace on todennut että suomalainen paperi on sellaista, siitä heitto ikimetsien runttaamisesta paperiin (13.3.). Minä en tiedä paljon mitään Lapin hakkuiden vaikutuksesta ”ikimetsään”... Kuka hakkaa ja mitä hakkaa ja mikä jää suojelukseen...?

Ilmaisista kyydeistä

Lahdessa oli aikoinaan muutaman vuoden käytössä sellainen ”etu” että rattaiden/vaunujen kanssa sai yksi aikuinen kulkea ilmaiseksi linja-autossa, kaupunkiliikenteessä. Pari vuotta sitten se poistettiin säästösyistä. Voi itkua ja hampaiden kiristystä...
”Nyt en voi kulkea linkulla, minun täytyy istua kaiket päivät kotona neljän seinän sisällä.”
"Miten voin käydä maksamassa itseni kun lapsi täytyisi silloin jättää vaunuissa keskelle linja-autoa.”
”Linja-autot tulevat myöhästelemään koska äitien maksamassa käynnissä kuluu aikaa.”
”Näinkö Lahdessa tuetaan lapsiperheitä?”
Minulla tuo on vielä ihan yksi ja hailee koska Leevi kulkee liinassa. Minulle tilanne on ihan sama kuin silloin ”etukaudella”. Olisin silloinkin saanut maksaa itse itseni. Kukaan ei olisi tukenut minun äitiyttäni, perheellisyyttäni vain niiden jotka raahasivat mukanaan vaunuja tai rattaita. Eikö sekin olisi ollut pikkaisen epistä? Minun ja Leevin takia ei tarvitse odotella että saamme vaunut sisään. Me emme tuki vaunuillamme linja-auton käytävää. Kenenkään ei tarvitse olla auttamassa minua siinä että saan lapsen sisään ja ulos. Minä kuitenkin olisin maksanut itseni toisin kun ne äidit jotka ottivat vaunut mukaan. Tämä on vaan pikkaisen erilainen näkökanta asiaan. Ja kun Leevi kasvaa, en enää jaksa kannella häntä pitkin kaupunkia ja sitten on rattaat hyödyksi. Silloin tiedän miltä tuntuu maksaa vaikka on äiti. Olen maksanut ennenkin, ei Pojan aikana mitään ilmaiskuljetuksia ollut.

Isästä...

Ihmiset todellakin uskoivat että isäni olisi tehnyt itsemurhan. Onnettomuudelle oli olemassa lähinnä kaksi selitystä, nukahtaminen rattiin tai itsemurha. Toisten onnettomuudella mässäilevistä ihmisistä oli jotenkin ”hienompaa” että se mies olisi tappanut itsensä kuin se että hänen huomiokykynsä olisi herpaantunut. Minä uskon vakaasti että isä vain pikkaisen torkahti ja ajautui tieltä ulos. Isä oli soittanut äidille ettei tule enää yöllä kotiin vaan menee yöksi hotelliin. Seuraavana aamuna puolen seitsemän aikaan meille soitettiin että isä oli tiettävästi joutunut onnettomuuteen. Hetkessä oli ohi sen ihmisen maallinen taivallus.

Matkailusta...

Vuosien aikana on ehtinyt näkemään monta erilaista yhteiskuntaa. Kyllä sitä on jo pikkaisen pohjaa verrata Suomea muuhun maahan. Ei sitä aina voi tykätä näkemästään, slummeista, saasteista, sotkuista, katulapsista.

Olen käynyt Ruotsissa, Norjassa, Kanarian saarilla, Kreetalla, Kosilla, Kreikassa, Italiassa, Vatikaanissa, San Marinossa, Monacossa, Singaporessa, Malesiassa ja Thaimaassa, Ranskassa, Virossa ja Venäjällä, Floridassa, Maltalla, Espanjassa, Bulgariassa, Itävallassa, Saksassa, Irlannissa ja Isossa-Britanniassa, Turkissa ja Egyptissä. Ehkä joku ihan ”selkeä” jäi pois mutta tuossa ne kai on pääpiirteittäin.

En mielellään meni maahan jonka kieltä en osaa. Tämä oli huonosti sanottu koska maat eivät puhu mitään vaan asukkaat. Minä haluan tietää että maassa puhutaan sujuvasti jotain sellaista kieltä jota osaan. Kyllä tuosta listasta löytyy maita joissa en aina ole kohdannut ihmistä jonka kanssa puhuisin samaa kieltä. Minä en yleensä halua vaikuttaa mitenkään eksyksissä olevalta (enhän ole sitä koskaan, aina ei vaan ole ihan varma missä on) tai tietämättömältä. Haluan tulla ymmärretyksi.

Maailman Cupista

Ei sitä varmaan tarvitse selittää tai selventää että Ahonen voitti mäenhypyn maailmanKupin. Kyllähän se tiukille veti, jäi vain 10 pistettä eroa Ljökelsöyhin. Mutta voitto mikä voitto ja sumu oli aikas kamala. Luulin että palkinnot jaettiin jossain teltassa kunnes tajusin että sehän oli sumuseinämä ei teltanseinä.
posted by Riia at 4:54 ip.

 

Naisena Islamissa

koraanissa sanotaan (4:38) "Miehet olkoon naisten esimiehiä sillä oikeudella, jonka Jumalan on antanut toisille ennen toisia, ja sen perusteella, mitä he ovat antaneet omaisuudestaan". Tämä antaa vähän suuntaa siihen että nainen on todella miestä astetta alempana. Moskeijoissa on erilliset peseytymistilat naisille ja miehille mutta käytännössä naiset rukoilee kotona kotitaloustöiden takia. Yleensä ottaen naisen asema heittelee todella paljon islamilaisessa maailmassa. Naisen asemaan vaikuttaa muun muassa elinkeinorakenne, yhteiskunta muoto sekä taloudelliset tekijät. Koraani laskeutui taivaasta miehen profeetta Mohammedin välityksellä ja islamin historia on lähinnä miesten historiasta. Islamin historiassa on vähän naisia ja yksi niistä vähäisistä on Khadija-niminen leski, jonka kanssa Mohammed avioitui. Heidän avioliitosta tuli neljä tytärtä ja poikia jotka kuolivat jo pieninä. Mohammedin tyttäristä ainoastaan yksi Fatima sai omia lapsia.

Islam ei vaadi muslimeita avioitumaan, mutta suosittelee sitä kumminkin. Musliminainen saa avioitua ainoastaan muslimimiehen kanssa, sen sijaan muslimimies voi avioitua muidenkin kuin muslimien kanssa. Tämä johtuu siitä että uskonto periytyy vain miehen lapsiin. Avioliitossa on yleensä morsian nuori joka kylläkin on muuttumassa opiskelun takia. Nuoren naisen oletetaan sopeutuvan paremmin uuteen mieheen ja hänen perheeseen eikä nainen voi vertailla miestä muihin koska yleensä naiset ovat niin nuoria etteivät ole tavanneet paljon muita miehiä näin oletetaan avioliiton pysyvän parempana.

Islamiin kuuluva moniavioisuus on itse asiassa monivaimoisuutta eli vain miehellä on oikeus ottaa useampia aviopuolisoita. Moniavioisuus periytyy islamin alkuajoilta siihen aikaan moniavioisuus sallittiin lähinnä jotta valloituksissa leskiksi jääneet saisivat turva ja suojapaikan. Moniavioisuuden syitä voi olla esimerkiksi seuraavat asiat miehen ensimmäisen vaimon lapsettomuus tai jos mies on ulkomailla töissä.

Perheessä suhtaudutaan tyttöihin ja poikiin eri lailla. Poika on se odotetumpi osapuoli ja joskus tytön syntymä on jopa pettymys. Koska naisen asema paranee pojan syntyessä yleensä naiset jopa hoitavat poikia paremmin. Naiset imettävät poikia pidempään joskus jopa kaksi kertaa pidempään. Toinen syy lyhyemmälle imetykselle voi olla se että yhdyntää imettävän naisen kanssa on vältelty ja koska tytön tuoman pettymyksen jälkeen on haluttu poika on haluttu raskaaksi mahdollisimman nopeasti jolloin imetys on lopetettava mahdollisimman aikaisin.

Lapset kasvatetaan kunnioittamaan omia vanhempiaan ja etenkin isää. Isää on toteltava paremmin kuin äitiä. Toinen tärkeä opittava asia on hyvät tavat ja joustavuus. Myös toisten huomioonottaminen, hyväntekeväisyys sekä kielellinen taidokkuus ovat tärkeitä. Sekä tytöille että pojille pyritään luomaan hyvä itsetunto, mutta pojat saavat osoittaa sen ulospäin kunnianhimona, kun taas tytöiltä odotetaan vaatimatonta käytöstä. Noin neljän vuoden ikäisenä poika siirtyy pois naisten maailmasta miesten maailmaan. Isän tehtävänä on siitä lähtien karaista ja kehittää pojan luonnetta.

Islaminkulttuurissa on tyypillistä jakaa maailma miesten ja naisten maailmaan. Avioituessaan tytöt siirtyvät äidin luota anopin luo, mutta joka tapauksessa pysyy naisten maailmassa. Tyttöjen ja poikien eri asema voi myös olla sidoksissa siihen että perheen kunnia on sidoksissa tyttärien siveyteen joten tytöt koulutetaan siten että he välttelevät miehiä ja välttävät epäilyttäviä tilanteita. Perheen kunniaa loukannut tyttö voidaan jopa tappaa jotta perheen kunnia palautuisi.

Monille on viitan tai huivin käytössä perusteena vanha kulttuuriperinne. Koraanista ei löydy suoraa määräystä naisen huivipakolle. Vartalon, hiusten ja kasvojen peittäminen on pikimmiten kulttuurisidonnainen asia kuin suoraa seurausta islamista. Naiset peittävät itsensä miesten (irstailta) katseilta ja ovat ”turvassa”. Useimmat, jotka muuttavat Eurooppaan, hylkäävät hunnun, mutta osa käyttää huntua osoittaakseen että eivät kuulu eurooppalaiseen tai amerikkalaiseen kulttuuriin.

Naisilla on useissa islamin maissa lukutaito huonompi kuin miehillä vaikka koraani sanoo että naisia pitää opettaa. Naisten asema työmarkkinoilla on riippuvainen maan yleisestä elintasosta ja poliittisesta tilanteesta. Esimerkkinä voidaan pitää Algeriaa jossa naisia ei rohkaista työssä käyntiin koska työttömyys on muutenkin niin suurta. Naisia ei päästetä uskonnollisiin virkoihin mutta silti heille on korkea-arvoisia virkoja kuten lääkärin virkoja koska miehet ei saa tutkia naispotilaita. Kaikkialla soveliaana ei kuitenkaan pidetä sitä että nainen on töissä vieraan miehen läheisyydessä tai joutuu ottamaan käskyjä vieraalta mieheltä. Politiikassakin on huomattavasti vähemmän naisia kuin miehiä vaikka naisen toimiminen poliittisena johtajana ei ole islamissa kiellettyä. Kysymys on kai lähinnä siitä että islamilaisissa maissa eletään vuosisataisen perinteen mukaan ns. miesten yhteiskunnissa.

En minä millään voinut tätä kaikkea kaivaa älyni nystyröistä, osittaisena lähteenä on ollut kirja; Helena Allahwerdi ja Helena Hallenberg: Islamin porteilla.

posted by Riia at 3:06 ip.

 

Muslimina Espanjassa

Minun kaverini Heta asuu Espanjan rannikolla miehensä, 4 lapsensa ja anoppinsa kanssa. Hetan mies on kotoisin Pohjois-Afrikasta ja muslimi. Hetakin kääntyi muslimiksi, sen hinnan hän oli valmis maksamaan mahdollisuudesta olla rakkaansa kanssa ja sen että asuu samassa asunnossa miehensä äidin kanssa. Hetan mies taas taipui siihen kun Heta sanoi ettei hän koskaan asu Afrikassa.

Minä olen kai niin ”feministinen” että minua välillä ihan hirvittää miten se islam ja sen sivussa vakiintuneet tavat ovat muuttaneet Hetaa. Heta käyttää huivia peittämässä hiuksiaan, hän ei käytä meikkiä eikä hajusteita. Hän pukeutuu tummiin kaapumaisiin vaatteisiin. Housuja hän voi käyttää kotinsa ulkopuolella vain jos takki yltää nilkkoihin saakka. Aluksi hän meni harvoin ulos ilman miestään tai anoppiaan mutta se muuttui liian hankalaksi ja nykyään hän kulkee yksinkin (kunhan muistaa välttää kontaktia vieraisiin miehiin). Mutta minun on ymmärrettävä että Heta on itse valinnut tapansa elää (se minun vaan täytyy uskoa jos Heta niin minulle kertoo).

Minusta on jotenkin kamalaa että minulla on niin paljon ennakkoluuloja muslimeista, miehistä varsinkin. Välillä jokin minussa yrittää sanoa että Heta huijaa koko ajan. Hän pelkää niin miestään ettei uskalla edes suomeksi minulle kirjoittaa että vihaa maailmaansa. Mutten kuitenkaan oikeasti usko niin. Heta ei elä niin pakosta vaan omasta halustaan. Hänellä on myös oma vapaus ja elämä kodinkin ulkopuolella. Hän käy osa-aika töissä hotellilla jossa hän voi käyttää kielitaitojaan hyväksi, varsinkin suomea. Se minua välillä vähän mietityttää että miksi Heta ei ole käynyt kertaakaan Suomessa lastensa syntymän jälkeen. Niin pieniä kun ei voi altistaa sellaisella asialle kuin lentomatka tai pitkä matkustaminen.

Olen minä käynyt heillä ja Hetan mies on todella mukava ja tuntuu käsittävän hyvin sen etten tunnusta hänen kanssa samaa uskontoa. Kunnioittaakseni heidän vakaumustaan pukeuduin heille mennessäni peittäviin vaatteisiin ja kietaisin hiukseni huiviin. Heta ja Hetan anoppi juttelivat kyllä mieheni kanssa ja Hetan mies puhui kanssasi mutta koskea emme saaneet vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Jannu ajatteli että kysymys oli kai enemmänkin sen erilaisen vakaumuksen korostamisesta kuin niinkään siitä että he olisivat kovin tiukkapipoisesti uskoneet islamilaisiin tapoihin.

Ai niin, tuo otsikkoa! Ajatelkaa että tämä oli pohjustusta tälle jutulle, valaisevaa kerrontaa siitä kenestä oli kysymys, Hetasta. Puhuin Hetan kanssa puhelimessa niiden Madridin iskujen jälkeen. Hetaa pelottaa että jos iskujen tekijöiksi paljastuu Al-Qaida niin heidän olonsa Espanjassa tiukentuvat kun ihmiset syyttävät heitä siitä mitä tapahtui vaikkei kukaan heistä kannata tippaakaan pyhää sotaa, tappamista sen takia että ollaan vääräuskoisia. 11.9. jälkeen Heta sai kuulla huuteluja huivinsa takia ja välillä hän sai todella pelätä. Mutta hän jaksoi seisoa uskonsa takana ja miehensä rinnalla. Nyt häntä pelottaa taas kun iskut tapahtuivat ”omalla maalla”. Heta sanoi että eivätkö ne hullut ymmärrä että teoillaan he heikentävät vain muiden muslimien asemaa maailmalla. Olisiko ajatus sekin että on väärin olla muslimi ”vihollisvaltiossa” (tämä vika oli minun ajatus, ei Hetan).

Potterina Tylypahkassa

Ihan have to pakko saada se uusi Potteri uskoi niin moni. Poika oli tavannut kyseisen opuksen jo paljon aiemmin alkukielellä (Harry Potter and the Order of the Phoenix). Osa kavereista oli kateellisia kun Poika saattoi ottaa varaslähdön mutta mahdollisuus oli jokaisella (A-enkkua lukeneella) koska luettuaan opuksen Poika oli valmis lainaamaan sitä muille. Kyllä minä sain välillä auttaa vaikeiden lauserakenteiden selvittämisessä puhelimitse, sähköpostilla ja välillä faksitse. Siinä missä minä luen kirjoja alkukielisinä melkein yhtä hyvin kun äidinkielelläni niin Poika tarvitsee vielä oppia, onhan meillä ikäeroakin aika paljon ja koulutuseroa...Poika on vasta ala-asteella. Mutta on upeaa että hän kasvattaa omaa kielitaitoaan tarttumalla usea satasivuiseen romaaniin. Täytyy kyllä tosiaan kunnioittaa Pojan suoritusta.

Suomen ensimmäiset Feeniksin killat täältä!
Ainakin Helsingin, Kirkkonummen, Kotkan, Lahden, Lohjan ja Rauman Info-kirjakaupat avaavat luukkunsa to-pe yönä klo 00.01. (lähde)

En ole lukenut yhtään Harry Potteria joten en voi tippaakaan arvostella niitä vaikka en usko että kenenkään ihan niin Have To Pakko saada kirja että pitää jonottaa kirjakaupan ulkopuolella että 0.01 pääsee sisään ostamaan kirjaa. Sen jälkeen on varmaan ihan Have To Pakko lukea se... En tiedä? Yksi on varmaa, haluan lukea kirjat alkukielellä... Haluan myös aloittaa ensimmäisestä aluksi ja jatkaa siitä sitten eteenpäin jos joskus ne kirjat lukaisisin. Kai sitä vähitellen pitäisi jostain hankkia ne kirjat alkukielisinä jotta tietää mikä on niin hirveän ihanaa. Tietää että mitä ei voinut suomalaiselle paperille painaa kun ikimetsät on runtattu siihen paperiin.

Hentona television äärellä

Kyllä te sen tiedätte että olisin halunnut olla ensihoitaja, välillä haluan sitä vieläkin. En tiedä onko sillä mitään tekemistä sen kanssa että tykkään katsella sairaalasarjoja. En minä tiedä mutta seuraan kuitenkin hyvin tarkasti Holby Cityä, Teho-osastoa, Kovaa lääkettä... Mitähän vielä... Lentäviä lääkäreitä silloin tällöin kun tässä on kotosalla oltu.

Tämä oli vain pohjustusta... seuraavaksi se ”juttu-osa”. Joku aika sitten Kovassa lääkkeessä (nelonen perjantai 23->) oli sikiö jolla oli sama vaiva kuin Junnulla. Hänet leikattiin raskausaikana ja kaikki saattoi päättyä hyvin. Tunsin aivan valtavaa katkeruutta siitä että asun Suomessa. USAssa kaikki olisi ollut toisin. Ymmärsin kyllä että sarja oli fiktiivinen mutta luulen että se oli kuitenkin tehty todellisten mahdollisuuksien pohjalta. Mutta tosi asia on se että siinä rakenneultrassa jossa kävin ei huomattu että sydän oli viallinen. Asia selvisi vasta vauvan synnyttyä. Juniorin vasenkammio oli alikehittynyt eikä siitä ollut yhteyttä aorttaan. Oikeastaan tuo lause on vaan ulkoa opittu sananparsi. En koskaan ole ihan täysin ymmärtänyt mitä se tarkoittaa, en edes halua. Sillä ei ole väliä, vauva kuoli kuitenkin. Ei se siitä miksikään muutu.

Jos Jannu olisi tiennyt mitä kovassa lääkkeessä tapahtuu, hän ei olisi antanut minun nähdä sitä ilman että oli itse paikalla. Mutta se saapui niin yllättäen, sikiöllä on alikehittynyt vasenkammio, siis mitä sinä telkkari kerrot. Ette te saa minun onnettomuuttani riepotella telkkarissa. Ette te saa kertoa että USAssa olisi asiat voitu hoitaa. Suututti ja satutti. Pelotti, halusin sulkea telkkarin, halusin nähdä kaiken loppuun. Halusin pelastautua, halusin kiduttaa itseäni. MIKSI TÄMÄN PITI TAPAHTUA MINULLE?!?

Ylpeänä kotimaassaan

Olisi kiva sanoa ettei koskaan olisi tippaakaan hävettänyt olla suomalainen. Silloin kun Singaporesta palatessa suomalainen tuhannen kännissä ollut mies puristeli lentoemäntää tisseistä, möykkäsi ja haisi kamalalle mietin hetkittäin että voisinpa olla jostain muualta. Mutta tajusin kuitenkin ettei se ihminen voinut minua täysin nolota suomalaisena koska itse käyttäydyin hyvin. Minä en ole koskaan halunnut muuttaa tästä maasta pois koska tämä on hieno maa. Mitä enemmän olen käynyt ulkomailla sitä enemmän olen tajunnut että haluan asua Suomessa.

Täällä on siistiä, riippuu siitä mihin vertaa... Singaporessa oli todella siistiä mutta roskaamissakotkin oli sen mukaiset ja siivoja arsenaali mittava. Mutta monissa muissa paikoissa kuten kreikan saaristossa, Malesiassa, Thaimaassa, Venäjällä yms oli todella siivotonta tähän maahan verrattuna... Ilmanlaatu on paljon parempi kuin monissa muissa kaupungissa ympäri maailman. Johtuu kyllä siitä että täällä asuu niin pirun hintsusti väkeä. Perusturva on paljon paremmalla tasolla kuin monissa muissa maissa... esimerkiksi Japanissa ei ole minkäänlaista (valtiollista) työttömyysturvajärjestelmää. Okei, tämä kuulostaa tosi haljulta... Lopetan typerän todistelun. Jos joku tykkää asua Suomessa niin täällä on kivaa. Jos ei joku täällä viihdy niin johan sitten kaikki on perseellään.

Kovin moni toitotti 2001 mömmöm-kisojen jälkeen häpeävänsä olla lahtelainen. He vaikka mieluummin valehtelevat kun kertovat olevansa lahtelaisia. Talkoolaiset eivät kehtaa pitää MM-2001 takkeja kun niin hävettää. Minusta tuommoinen on lapsellista. Asia kun ei ollut tippaakaan lahtelaisten vika. Tai ehkä sen verran että suomalaiset odottivat menestystä kotikisoissa ja lahtelaiset ovat tiettävästi suomalaisia. Minä pidän päässäni ihan rohkeasti MM-2001 ilves-pipoa ja sarjaan kuuluvaa kaulaliinaa kaulassani. Täällä järjestettiin upeat kisat ja käryt olivat valitettavia mutteivät talkoolaisten tai lahtelaisten vika.

Olen nyt asunut Lahdessa pikkaisen kauemmin kuin Helsingissä. Koskaan en ole itsenäni mieltänyt helsinkiläiseksi vaikka olenkin siellä useita vuosia asunut, siellä syntynyt... Vaikka voidaan ajatella että juureni ovat siellä juuri kaikkein syvimmillään. Olen viihtynyt Lahdessa ihan hyvin. Täällä on suunnilleen kaikki perseellään jos on uskominen yleisönosaston jurputuksia. Minä viihdyn, mieheni viihtyy ja poikamme kasvaa täällä. Täällä missä ei saa kulkea ilmaiseksi linkussa... Ei paljon haittaa...

Voittojana Amazonilla

Jos vain mitenkään on mahdollista löytää tietoa netistä niin käyn katsomassa missä järjestyksessä ihmiset äänestetään pois, kuka voittaa yms. Minä olen kai niin kärsimätön että haluan tietää että kuka voittaa. Minusta on myös jotenkin mukavaa katsella ohjelmaa kun tietää jotain enemmän kuin kisailijat silloin. Kävin tässä katsomassa Survivor kuutosen tapahtumia.
posted by Riia at 3:19 ip.

 

Portsareita ja muita rooleja

Tiistaina klo 19 tulee roolihuijaus ohjelma. Ekassa osassa yläluokkaisesta maalaishomosta yritettiin tehdä uskottava lontoolaisportsari. Siinä onnistuttiin aika hyvin.

Minun mieheni työskenteli pokena silloin kun me kohtasimme yökerhon ovella. Jannulla kyllä oli ?päivätyökin? kuten monilla pokeilla. Jannu vaan roikkui silloin tällöin kaverinsa tuuraajana. Jannu oli iso mies ja harkannut taistelulajeja. Hän osasi laittaa rettelöitsijät kuosiin. Sellaiset olivat hyviä ovelle. Jannu aloitti ?ovella päivystämisen? opiskeluaikoinaan kun joku samasta seurasta oli ovella ja sano että yrittäjä tarvitsisi uutta verta hommiin. Jannu sanoi ettei se kummempaa hommaa kuin moni muukaan työ. He tekivät poliisien hommia pienemmillä valtuuksilla... Tai jotain sinne päin.

Kun olin Hesassa opiskelemassa vedin usein rooleja kun iltaisin olin baanalla. Yksi lempirooleistani oli ?butch? eli pukeuduin miesten pukuun, miesten kenkiin ja laitoin hiukseni nutturalle ja hatun päähän. Kauempaa menin täydestä miehestä mutta lähempää näki että kasvot olivat naisen. Toinen rooli jossa viihdyin oli suunnilleen tuon vastakohta. Pukeuduin mustiin yli polven yltäviin saapikkaisiin jossa oli 11 cm piikkikorot, minihameeseen, pikku jakkuun/takkiin ja toppiin. Yleensä harjasin hiukseni päälaelle nutturalle ja laitoin hiuslisäkkeen. Oikeastaan ?butchina? sain todella paljon vähemmän seksiehdotuksia mieheltä kuin ?huorahtavana? punapäänä.

Jos pukeuduin mustaan nahkaiseen minihameeseen, mustiin ylipolven saapikkaisiin, punaiseen pitsiseen bodyyn ja mustaan nahkajakkuun johon oli tehty selkään punaisia lieskoja niin kyllä oletinkin että minulle puhuttaisiin helvetisti seksistä. Oletin että minua kourittaisiin ja hipelöitäisiin. Mitä muuta sitä oikein voisi olettaa kun kadulla menisi täydestä huorasta. Rooleilla, pukuleikeillä voi paljon vaikuttaa siihen miten miehet suhtautuvat naiseen. Huomasin sen että esimerkiksi ?leidinä? sai paljon vähemmän huomiota kuin ?huorana? ja vähiten kai ?butchina? tai sitten ?hiirulaisena?. Siinä roolissa en aina onnistunut koska en ole luonteeltani mitätön ja syrjään vetäytyvä. ?Leidi? oli nainen jolla oli niskassa nuttura, jakkupuku (jossa oli pitkä hame), matalakantaiset avokkaat ja todella hillitty meikki.

Kun näin Jannun, rakastuin häneen heti. Oikeastaan se oli kummallinen tunne koska en ollut aikaisemmin rakastunut sillä tavalla ensi silmäyksellä. Ensin kyllä selitin itselleni että se oli seksuaalista kiinnostusta joka vain kasvoi kun mies kieltäytyi. Minun oli vaikea myöntää itselleni että saattaisin olla rakastunut. Kun tapasin Jannun ekaa kertaa olin ?farkkutyttö?. Minulla oli Leviksen 501, Leviksen farkkutakki, musta poolo ja buutsit. Hiukseni oli tupeerattu kehystämään kasvojani ja silmät oli rajattu mustalla ja huulissa vähän huulikiiltoa. Pelkäsin etten koskaan enää kohtaisi häntä. Jokainen reissu siihen paikkaan tuotti pettymyksen kun se mies ei ollut siellä. Sitten minua onnisti, Jannu oli paikalla taas. Tiesin etten voi antaa hänen häipyä taas maailmastani. Olin ?kesäheinä?, minulla oli kukkamekko, meikkiä niin ettei sitä havainnut ja hiukset parilla palmikolla. Hänellä kävi parempi tuuri kuin ?Farkkutytöllä?, hän sai sovittua treffit Jannun kanssa. Jannu näki minut vielä monissa rooleissa ennen kuin aloimme stylaa kunnolla ja minä jätin roolini ja mieheni ja annoin itseni Jannulle.

Ja kuka niistä olisi ollut edes minä. ?Leidi? oli kai lähinnä sitä naista joka minusta tuli kun lopetin ?huoraamisen?. Päivisin esim. Luennoilla pukeuduin usein housuihin/farkkuihin ja neulepuseroon tai paitapuseroon. Pidin mielelläni hiukseni kiinni, letillä, nutturalla tai ponnarilla. Mutta ei kai niistä ?rooleista? kukaan ollut eiminä, ne olivat minun erilaisia puolia. Ja kyseessä oli eniten vain se että pukeuduin eri tavalla. Luonteeni ei niinkään koskaan muuttunut, vain ulkoasu. Mutta totuus on se että viihdyin valtavan hyvin ?lutkana, huorahtava?. Rakastin sitä kun sain huomiota. Vaatteilla ja muulla ulkoasulla oli kyllä vaikutusta siihen millaiset miehet ottaa yhteyttä. Osa hakee sellaista seuraa jolla olisi samat kiinnostuksen kohteet tai jotain?
posted by Riia at 3:44 ip.

 

Nyt se sitten myrkyn lykkäsi

Nyt vedettiin herneet nenään. Joku tai aika moni oli nähnyt aikuisen miehen kikkelin. Varmaan kokonainen sukupolvi Salpausselän kisoissa olleita lapsia kasvaa vinoon koska he näkivät jotain niin pahaa. Minun mielestä esityksen huonointa antia oli toisen ihmisen ampuminen ilotulitteilla, se jos mikä on typerää. Se että kaksi nuorta miestä juoksenteli jonkun aikaa stadionilla alisti kädet enimmäkseen sukupuolielimiensä päällä ei mielestäni mitenkään ollut pahaa. Minä en ymmärrä mikä siinä on niin kamalan pahaa että joku näkee monen kymmenen metrin päästä tuskin ei mitään ja mitä sitten vaikka toisen ihmisen sukupuolielimet näkyisivät jos hän täysin vapaasta tahdosta on riisuuntunut.

Väkivalta on huomattavasti sallitumpaa elokuvissa ja TV-ohjelmissa kuin peniksen näyttäminen. Tämän kuulin eräästä dokumentista joka käsitteli seksin ja alastomuuden esittämistä elokuvissa vuosikymmenien aikana Yhdysvalloissa. Jotenkin kai käsitetään että miehen sukupuolielimen näkemisellä olisi jotenkin huonompi vaikutus nuoreen kuin toisen ihmisen tappamisella. Sukupuolielimet ovat tabuja. Suomessa saunakulttuuri ehkä hivenen lievittää sitä shokkia joka aiheutuu alastoman ihmisen näkemisestä.

Tästä tämä nyt sitten alkunsa (kuva). Ehkä asia olisi ollut jotenkin vielä hyväksyttävissä jos ihmisille olisi annettu mahdollisuus pelastaa lapsensa siltä saastaiselta pippeliltä mutta kun varoitusta ei tullut. Ehkä ihmiset eivät vain tienneet että ketä nämä ”hullut” olivat. Jos minun nappulani olisi ollut niin herkkä tai suojeltava ettei hän olisi saanut nähdä vieraan miehen kikkeliä niin olisin kyllä pelastanut hänet pois katsomosta jo siinä vaiheessa kun toista ihmistä ammuttiin ilotulitteilla. Se olisi ollut minulle jo tarpeeksi suuri sysäys pelastaa lapseni jonkin pahan näkemiseltä. Mutta ihmiset eivät kai sitten pelastautuneet koska tuohtuneena ilmoittivat että he ja heidän lapset ovat nähneet PIPPELIN.

Vaikka Duudsonien temput mielestäni ovat aivan älyttömän typeriä niin en kokenut että minun tarvitsi estää Poikaani näkemästä niitä. Kun asiat on puhuttu selviksi ja sovittu pelisäännöt niin voi vain toivoa ettei temppuja kokeilla koskaan itse. En minä voi tietää kuinka pahoja vaikutuksia temppujen tai alastoman ihmisen näkeminen aiheuttaa Pojalle. Voin vain olettaa että hän on järkevä poika. Alastomia miehiä hän on nähnyt ennenkin ja jopa juoksentelemassa lumessa (ei kuitenkaan sen julkisemmalla paikalla kuin järven jäällä). Eivätkä nämä ihmiset olleet hänelle sen tutumpia kuin äitinsä miehen kavereita. Mutta tärkein sana onkin sukupuolielinten sijasta JULKINEN... He esiintyivät julkisella paikalla hiihtokilpailujen päätteeksi... Se yhdistettynä kikkeli heiluskellen kirmaamiseen on sitten se RIKOS. Sille löytyy tukea Suomen laista... Ja jos rikosilmoitus tehdään on kai järkevää myös hutkia ne sakot.

Extreme Duudson -stuntryhmän kaksi jäsentä saa Lahden poliisilta kumpikin 30 päiväsakon sakkolapun sukupuolisiveyden julkisesta loukkaamisesta. Duudsonit Jukka Hilden ja Jarno Laasala riisuivat itsensä alasti Salpausselän kisojen iltaohjelmassa. Järjestäjiä ei ollut varoitettu asiasta. Näkemässä oli parituhatpäinen yleisö, jonka joukossa oli paljon lapsiperheitä. Poliisi neuvottelee sakkolinjasta vielä syyttäjän kanssa. Duudsoneilla on mahdollisuus valittaa sakoista tiedoksiannon yhteydessä. Jos parikymppiset, televisiosta tutut pohjalaismiehet eivät maksa, sukupuolisiveellisyyden rajat määritellään Lahden käräjäoikeudessa. (Iltasanomat 9.3.2004)
posted by Riia at 2:21 ip.