Matkalla maailmassani, sen valoissa ja varjoissa... ELÄMÄSSÄ...

 

Onnellista Uutta Vuotta 2004!

Olemme lähdössä Tassan perheen luokse uuden vuoden aaton viettoon, Jannu, minä, kaksi lastani ja Jannun koira (turhaa jakamista tuollainen, meidän perhe poikineen (tällä hetkellä 2 kpl mutta tilanne muuttuu). Ei ole paljon aikaa kirjotella. Tulin vaan moikkaamaan ja toivottelemaan hyvät uudet vuodet. Taidan pikkaisen luvata keskittyä paremmin tähän nettijulkaisemiseen. Voisi vaikka kertoa enemmän Leevin kuulumisia vaikkapa että hän kannattelee jo jonkin aikaa päätään vatsallaan maatessa. Taidan välillä vaikuttaa siltä että A)minulla ei ole lasta tai B) en välitä koko pennusta. Asiat eivät ole noin vaan tietoisesti yritin välttää ylenpalttista vauvahöpötystä ja se menikin vähän liiallisuuksiin. Aamulla leivoin vähän tuliasia. Jannu kävi ostamassa muutamia lisäraketteja.

Joo, minä menen nyt. Ensi vuoteen...
posted by Riia at 1:57 ip.

 

Kertomuksia harmaasta

Meinasin mennä armeijaan mutta tajusin sen surkastuttavan minun vankan koulutuskehitykseni, 24 vuotiaana maisteriksi. Joku kyllä arvioi että kiinnostukseni armeijaa kohtaan johtuisi siitä mahtavasta määrästä alle parikymppisiä jätkiä joita voisin kouluttaa. Kyllä kai siinä eniten oli kysymys mahdollisista rajojen hakemisesta. Hannasin enkä oikein tiedä otetaanko armeijaan niitä (naisia) joilla on vanne kiristänyt liikaa päässä, niitä jotka ovat kuulleet ääniä. Olisi ollut kyllä kiva käydä läpi ne kuuluisat psykologiset kyllä/ei kysymykset.

Joskus kyllä olen ajatellut onko se kaikki totta mitä kerrotaan??? Onko ne kaikki Pasilla romutetut autot todellisia??? Aloitetaan niistä... Jos joku ei tiedä niin Pasi on se kuusi pyöräinen peltipurkki jossa on katolla tähystäjän pää (näin naisellisesti sanottuna). Minulla oli opiskelutoveri joka oli armeijassa ollut Pasin kyydissä kun tähystäjä huusi että Vittu Lada edessä. Kuski veti väistöliikkeen metsätieltä metsään. Muutama puukin meni päreiksi ennen kuin Pasi pysähtyi. Veljeni kaveri taas kertoi tarinaa jossa Pasilla oltiin liikenteessä kaupungissa. Valot vaihtuivat vihreiksi ja tähystäjä tiedotti tämän kuljettajalle joka lähtikin liikenteeseen. Edessä olevan auton kuljettajalla ei ollutkaan tarpeeksi nopeat refleksit ja Pasi ruttasi sen perään. Viimeisenä Pasi sarjassa juttu jota en oikeasti usko, Pasi ajoi sienessä olleen pariskunnan Fiat Unon littanaksi.

Veljeni kaverilla oli paha harmaakaihi ja hänen toinen silmänsä oli oikeastaan sokea ja toisenkin näkö oli hivenen heikentynyt (ajokorttikin tuli vain koska silmälääkäri pikkaisen katsoi sormien läpi ja antoi todistuksen joka riitti korttiin, sellaisia sokeita täällä jossain suhaa). Tämä poika ampui ampujakokeessa oman taulunsa lisäksi kahteen muuhun tauluun ja selvisi silti kokeesta läpi. Hän oli sanonut kapiaselle ettei näe kyllä tauluun asti mutta kapiainen sanoi että olisi vaan ammuttava. Kapiainen sanoi ettei ole vielä tavannut ketään joka ei näe tauluja, ampuu kolmeen tauluun ja läpäisee silti. Poika vietiin Tilkkaan jossa todettiin tyypin olevan puolsokea (miksi sitä ei ollut noteerattu jo kutsunnoissa?). No tämä poika oli saada cee paperit eli vapautuksen armeijasta mutta hän ei suostunut siihen. Lopun ajan hän oli melkein esikunnassa mitä nyt kävi parilla yön yli metsäretkellä. Toiset olisivat kyllä ilosta hihkuen lähteneet armeijasta mutta tämä poika halusi kokea armeijan.

Tilkasta tulikin mieleeni että Sotilaslääketieteen keskus tulee Lahteen.

Jannun aikana tuvassa oli yksi poika jota armeija ei paljon paskaakaan kiinnostanut, ryyppääminen oli paljon hauskempaa. Taas kerran hän jätti tulematta lomilta kotiin ja siitä suivaantuneena joukkueen johtaja pisti muut tuvan pojat juoksemaan parakkia ympäri kunnes se yksi suvaitsee tulla. Juoksevien nuorien onneksi paikalle tuli arvoasteikossa korkeampi henkilö joka totesi että juoksu seis, pojat tupiin. Tällä kertaa armeijaa vieroksuva poika haettiin Ruotsista putkasta. Ja sen reissun jälkeen ei jätkää enää niissä maisemissa näkynyt.

Veljelläni taas oli nainen käskyttäjänä. Tyttö oli vähän oli kaksikymppinen, reilun puolentoista metrin mittainen, iso rintainen ja punatukkainen. Ensimmäisen kerran likan tullessa poikia käskyttämään ryhmä tirskahteli mutta totteli joten kuten. Likka karjui ryhmän edessä naama punaisena ettei alokkaiden tarvitse kunnioittaa häntä vaan sitä mitä hän edustaa, hänen natsojaan. Pojat kunnioittivat mutta monista oli aivan uskomatonta että he tottelivat lyhyttä nättiä naista. Toinen juttu jota veljeni kertoo on eräältä metsäretkeltä. Pojat polttivat kaminassa innokkaasti puuta että tarkenee torkkua tai mitä lie tekivätkään. Kapiainen tuli huomauttamaan että vihollinen saattaa havaita heidät liian helposti koska savupiipusta tulee lieskoja. Pojat saivat myös havaita iltamyöhällä polttaneensa kaikki puut joiden piti riittää vielä yön yli ja seuraavan päivän. Ei muuta kuin metsään hakemaan polttopuuta pirullisessa pakkasessa. Osa onnistui myös polttamaan villasukkansa niitä kuivatessa. Veli myös ihmetteli sitä että reilut puolet hänen ryhmästään joutui hiihtokouluun koska eivät osanneet hiihtää.
posted by Riia at 4:21 ip.

 

Pukist asiaa...

Savossa ollessa isukeilla oli tapana mennä etsimään joulupukkia. Yksi jäi pidemmäksi ajaksi sille tielle ja muut tulivat pois. Joulupukki tuli ja toi lahjat. Sitten saapui tämä viimeinenkin isukki joka oli eksynyt joulupukkia etsiessä. Kerran serkkuni, joka uskoi vielä joulupukkiin, alkoi haukkua isäänsä tyhmäksi kun tämä tuli ”eksyksistä” taloon. Häntä nolotti kun muut isät löysivät perille ja hänen isänsä eksyi. Ei siinä paljo lahjat lasta kiinnostanut kun piti sättiä isää.

Meillä Savossa joulupukilla oli tummat housut, vanha turkki, turkishattu, tallukkaat ja puinen kävelykeppi. Parran väri vaihteli pumpulisen valkoisesta pellavaisen ruskeaan. Yhtenä vuonna pumpulisesta parrasta lähti kovasti osia pois ja yhtä serkuistani huoletti että pukki on kohta niin vanha ettei jaksa lähteä matkaan, hän yhdisti ”kaljuuntumisen” vanhenemiseen, silloin pukkina olin minä. Puna-valkoinen pukki on coca-cola-yhtiön hapatusta. Mutta niin se vaan on amerikkalainen oppi mennyt perille että serkkuni alkoi yhtenä vuonna tivaamaan että miksi pukki oli pukeutunut väärin. Selitimme hänelle että punainen asu on juhla- ja sisäasu jossa pukki esiintyy telkkarissa ja tavarataloissa mutta matkaa varten hänen pitää pukea paksumpaa päälle. Mutta nyt on Coca-cola-pukki saapunut Savoon koska serkkuni alettua esittää pukkia, hän hankki punaisen nutun. Haluaisin niin kovasti roikkua vielä siinä minulle perinteisessä maalaispukissa mutta aikaa ajaa tämän kalkkiksen ohi.
posted by Riia at 11:47 ap.

 

Kuha ei vaa tapaa tulis...

Jokunen persoona saattaa vielä muistaa että viime vuonna jouluaikana kuoli pariskunta Liipolassa (Lahdessa) tapahtuneessa palossa. Joku saattaa vielä muistaa sen että joskus yhdeksänkymmentä luvulla kuoli kaksi ihmistä Saimaankadulla (Lahdessa) tulipalossa (joulun aikaan). Tämä jälkimmäiseksi mainittu palo aiheutti aika paljon keskustelua koska palokunta ei voinut käyttää puomi-tikasautoaan koska ”hydrauliikka” oli mennyt rikki auton työntäessä tiellä ollutta autoa. ”Nosturilla” olisi voitu pelastaa palavasta asunnosta parvekkeelle tullut tyttö (lapsi). Nyt tyttö kuoli pudottuaan parvekkeelta. Joku minua viisaampi (tai ainakin rohkeammin kommentteja antava henkilö) sanoi että tyttö olisi pelastunut vain makaamalla parvekkeella vaikkapa täkki päällään (mieluiten tietenkin jotain mikä ei heti syty ja suojaa kuumalta) sen sijaan että hyppäsi parvekkeelta alas. Liekit kun kuulemma olisivat lyöneet ikkunasta parvekkeelta ulos eikä olisi osuneet ollenkaan parvekkeen lattialla makaavaan lapseen. En tiedä, kai siellä olisi aika tukalaa ollut.

Ainahan sitä on ulkopuolella olevilla todella hyviä neuvoja siitä miten olisi pitänyt toimia. Viimevuotisen Liipolan palon jälkeen puitiin sitä että nuoripari (muistaakseen minua nuorempia) olisi selvinnyt hengissä ellei olisi lähtenyt häröilemään. He asuivat viidennessä kerroksessa ja palo oli ensimmäisessä. Tyttö löytyi toisen kerroksen tasanteelta ja poika seuraavalta. Häkä heiltä hengen vei... Parasta kai on pysyä omassa kämpässä jos ei se pala ja odotella että joku tulee kirveellä ovesta sisään. Tai no... Kun joku tummiin pukeutunut mies (näin kai (enimmäkseen) Suomessa) tulee pelastamaan parvekkeelta tai sitten koputtelemaan oven taakse. Palokaasut kun on niin tappavia.

Tänä vuonna kärähti sitten Asemantaustassa 1989 MM-kisoihin kisakyläksi rakennetussa pienoiskerrostalossa. Kaksi kuoli, hyvää joulua vaan.

Tapoi olis...

Siinähän se joulu tosiaan menikin... Tänään se silleen loppuu. Vieraat eivät ole vielä kaikki lähteneet. Jannun porukat tulivat ennen puolta päivää että ehtivät katsomaan joulurauhan julistusta. Ei ole kuulemma kovin montaa joulurauhan julistuksen seuraamista paikan päällä jäänyt väliin sinä aikana kun he ovat asuneet Turussa. Sisko oli tullut jo aikaisemmin aamupäivällä. Mummo ja Vaari tulivat yhden aikaan taksilla. Mummo oli soittanut Lahden taksikeskukseen ja kysyi onko jollain kuskilla keikkaa vaikka Lentoasemalle ja he saapuivat paluukyydillä. Mummolta kyllä onnistuu. Hänestä oli ihan turhaa tulla taksilla joka joutuu tyhjillään palaamaan Hesaan. Mummo epäili että junat ja linkut on niin täysiä etteivät he lahjoineen mahdu niihin.

Kävimme hautausmailla. Jannun äiti jäi laittamaan ruokaa ja isä lämmittämään saunaa. Heillä ei ole täällä päin ketään haudattuna (ei ole Pojallakaan muttei se haittaa). Sitten menimme aatonmessuun Hollolan keskiaikaiseen kivikirkkoon ( kuva ). Jannun porukat missasivat tämän koska he ovat ateisteja. Joulun kunniaksi emme käyneet uskonnollisia väittelyjä Jannun faijan kanssa. Häviän ne koska olen menettämässä Jumalauskoani tai toisaalta en... häilyn. Mummoa ja Vaaria ei haitannut ollenkaan ettei seremonia ollut heidän uskontokuntansa. Oikeastaan nyt harmittaa vähän ettemme menneetkään Harjukadulle. Olisi ehkä ollut kiva osallistua heidän ehtoollispalvelukseen. No keksasin tämän vasta tässä... Ei Mummo silleen välitä ja Vaari... hän käännynnäinen.

Saunottiin ja syötiin... Ruokaa oli aivan hirveesti kun kaikki toivat jotain omaa herkkua ja me laitoimme Jannun kanssa jotain perinteistä. Syötyä tuli aika hyvin... Rakastan kaloja... Sillit (esim. lasimestari), suolalohi ja –siika, sinappisilakat ja kylmä- ja lämminsavustetut lohet... Kyllä siitä pöydästä jokaiselle jotain löytyi. Tykkään paljon enemmän kinkusta lämpimänä ja taas kerran vetelin monet siivut juuri uunista nostettua sikaa. Joulupukki tuli seitsemän aikaan. Oltiin oltu ehkä kilttejä, saatiin joitakin lahjoja. Leevikin sai kasan lahjoja joista ei varmaan paljon ymmärrä. Sininen koiravauva kyllä nostatti suuren hymyn. Olen tässä nyt ristipistellyt tyynyäni... Sain sellaisen valmispaketin jossa on langat ja pohja johon on painettu kuvio. Pohja on aika kankeaa kangasta ja se raapii vähän ranteita. Mummo ja Vaari lähtivät tänään Veljelle. Muut on vielä täällä... Pitää kai lähteä emännöimään ja ehkä sitäkin tärkeämpää olisi tuo lapsenhoito... ruokinta, pesut ja nukutus...
posted by Riia at 9:41 ip.

 
Yhdessä hetkessä perheemme lapsiluku lisääntyi sadalla prosentilla. Juurihan niitä oli vain yksi parkuva ja nyt niitä on kaksi. Huomenna perheen aikuismäärä lisääntyy yli kahdella sadalla prosentilla. Joulun hengessä?

Tuotiin kuusi sisälle ja se haisee ihan koivuvihdalle (vastalle pitäisi sanoa kun ollaan Laheess). Koristelemme sen tänään tai oikeastaan Poika saa koristella. Pitäisi myös laittaa tänään muita koristeita. Sisko huomautti minulla viime vuonna (he olivat aattoa edeltävänä vkl:na meillä) siitä että kaikki koristeet ovat aina samoilla paikoilla (kuten äidillämme). Vaikken nyt olekaan mikään mamikopio niin kyllä monessa asiassa muistutan rakasta äitiäni. Katsotaan nyt minne ne koristeet sujahtaa...

Ei kai tässä ihmeempää. Menen laittamaan ruokaa!
posted by Riia at 2:36 ip.

 

Joulu lähenee ja väki vaan lisääntyy

Nyt mummo kutsui itsensä ja Vaarin meille aatoksi. Yöksi he menevät hotelliin koska tietävät kuinka rajalliset tilat meillä on. Seuraavat jotka kutsututtavat itsensä meille niin saavat jo nukkua jossain päin taloa lattialla patjoilla, sängyt on jo loppuun varattu ja henkilökohtaisia huoneita ei ole enää tarjota kenellekään. Ketäs tänne nyt sitten enää olisi tulossa? Ja olen todella iloinen jokaisesta joka tulee eikä tämä viimoinen pari nyt mitenkään lisää työtäni. En vaan tiedä miksi he nyt vasta yhtäkkiä keksivät että tulevat meille. Kai siinä vähän olisi sitä että Siskokin on täällä. No nyt meitä on jouluna neljä sukupolvea paikalla vaikka se yksi onkin toisesta suvusta.

Lumella kuorrutettu tienoo

Tyrkkäspäs se nyt äkkiseltään aika pirusti lunta. Aamulla kun lähdimme liikenteeseen niin oli homma vähän puuroista. Kun päätiet oli aurattu niin sivuteiltä tullessa oli vallit. Lunta tuiskutti välillä niin ettei paljon eteen nähnyt. Lämmitettävä etulasi sulatti lunta lasiin mutta pyyhkijät eivät selvinneet urakasta (koska olivat jäätyneet hetkessä kun kosteina joutuivat paikoilleen lepäämään). Ostettiin vielä vähän lahjoja vaikka sanoinkin että omasta puolestani olisin sen homman jo selvittänyt. Ostettiin myös ruokatarvikkeita ja viiniä, kossua jouluksi. Jannun isä ottaa kossusnapsin kinkunpainikkeeksi ja mummoni tykkää juoda viiniä aterialla.

Kun olimme käyneet kotona ja syöneet, lähdimme Tassan luokse kyläsille. Tassan mies oli töissä ja Tassa oli yritellyt työnnellä lumia ja pihasta ja tieltä mutta vilkkaan lapsen kanssa se oli vaikeaa. He ovat ostaneet Petrille lumikolan joululahjaksi niin jos sekin innostuisi lumitöistä. Pistettiin Tassa nukuttamaan Leeviä ruuan päälle ja valmistelemaan ”kahvia” ja menimme Jannun kanssa lumitöihin. Minä tykkään kovasti kolata lunta. Se on niin ihanan hyödyllistä ja tuntuu jossain. Tänään lumi oli aika kevyttä. Meni n. 50 minsaa kahteen pekkaan aurata Tassan perheen piha ja ajotie. Äiti tykkäsi myös työnnellä lunta varsinkin kun tiesi ettei se ollut pakko. Soitto vain ja aura saapui. Mutsi pyysi kerran Veljeä lumitöihin ulos ja poika ottikin rahaa käteisvaroistaan, soitti auran paikalle. Äiti naureskeli että kyllä lapsi (n. 12 v.) on kekseliäs. Jaa, olisikos se ollut laiska?

posted by Riia at 6:55 ip.

 

Joulu lähenee, väki se vain lisääntyy

Jotenkin onnistuneesti satuin kutsumaan Siskon tänne Jouluksi. Tuuli on luvannut mennä aattona porukoilleen ja koska Tuuli on (varsinkin isälleen) vain hetero joka ei ole tavannut sitä oikeaa, niin Sisko ei ole koskaan ollut tai ehkä tule olemaan tervetullut sinne. Tuuli tulee sitten meille myös joulupäivänä koska hän on luvannut olla vain aaton porukoillaan.

Sisarukseni olivat meillä siis viikonloppuna. Eilen haettiin kuuset metsästä. Ei meillä täällä päin ole omaa metsää mutta yksi tuttu antaa hakea kuusen hänen kuusikostaan, ihan vaan harvennukseksi. Otin myös Leevin mukaan metsälle. Saimme kokeen kolme ihan mukavaa kuusta ja toimme me ne sitten lainakärryllä meille. Kaksi lähti jo jatkamaan matkaa, isoin jäi meille.

Mutta nyt pitää lähteä takaisin kotiin. Kävin vaan maksamassa pari laskua muistaissani. Leevi ja Jannu kävi jo nukkumaan... Minunkin pitää...

posted by Riia at 10:19 ip.

 

Viisi yötä jouluun on...

...laskin aivan itse eilen kun näin silmät tonttusen. Uskotteko muuten että osaan edelleen tiernapojat ulkoa... Siis kaikki laulut ja vuorosanat... omat ja toisten. ”Hauskutan” ihmisiä välillä esittämällä tiernapoikia pikakelauksella. Toinen juttu jonka osaan ulkoa (en kyllä nykyisessä muodossaan) on jouluevankeliumia. Ihmisillä on varmaan ihan yhtä hauskaa kuunnellaan tiernapoikaesitystäni kun kuunnellessa jouluevankeliumia jonka laskettelen vanhan kaavan mukaan (raamattuhan ”nykyaikaistettiin” 1992). Lisäksi osaan ulkoa jokaisen laulun jonka olen kuoron kanssa tai yksin esittänyt. Minusta kaiken tuon muistaminen on ihan turhaa.

”Hyvää iltaa, hyvää iltaa, itse kullekin säädylle, sekä isännille että emännille, jokaiselle kuin talossa on... Näin alkaa tiernapojat sen jälkeen kun knihti on kysynyt että saako tulla laulamaan. Hauskuutan itsenäni nyt tässä kirjoitellessa lauleskelemalla lauluja läpi samoin kuin tein eilen illalla kun piparin painelu alkoi jo nyppimään.

Joululahjat on ostettu ja pakattu ja tarpeelliset lahjat on lähetetty eteen päin. Joulukortteja on tullut jo iso nippu. Kinkku on ostettu, piparit paistettu. Tänään teen lasimestarin sillin ja sinappisilakat. Laatikoiden ohjeet on kaivettu esiin (en vaan tiedä mitä teen, ainakin porkkanaa). Viikonloppuna siivotaan ja haetaan kuusi. Sisko ja Veli tule kumppaneineen tänne huomenna. Vietetään pikkujoulua, haetaan heille kuuset. Poika tulee tiistaina, Jannun vanhemmat aattona.
posted by Riia at 3:38 ip.

 

Pippaa pöytään

Leivoin tänään pipareita, torttuja ja yhden hdelmäkakun (kuivakakku). Söin taas niin paljon piparitaikinaa ettei taas ehkä koko jouluna tee mieli piparin piparia. Kun ei koskaan opi tai oppii ehkä muttei voi vastustaa taikinan mausteista kutsua. Väsäsin sydämiä, "pipareita", possuja, ukkoja, akkoka, tähtiä, kuusia ja kuita . Taikinan tein jo eilen kun sen pitää levätä yön yli. Kotona tuoksuu joululle, piparille ja hyasintille...
posted by Riia at 8:01 ip.

 

Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen

Nyt lapsemme on sitten liitetty kasteessa kristillisen kirkon jäseneksi. Nimiasia meni niin että Jannu tokaisi yhtäkkiä että noudatetaan perinteitä, laitetaan lapselle toiseksi nimeksi jonkin läheisen ihmisen nimi. Poikamme toiseksi nimeksi tuli sitten Juniorin etunimi ja toiseksi nimeksi alunperin ajateltu nimi tyrkättiin kolmanneksi. No nyt hänelle on kolme nimeä, kahdella edellisellä ei ole... Mitäs tuosta! Kummeiksi kutsuttiin molempien sisarukset. Jannun sisko ei kyllä ole ev.lutti mutta kelpasi kun paikalla oli kaksi "ehtoihin sopivaa ehdokasta".

Paikalla oli Jannun vanhemmat, minun isovanhemmat, minun isäpuoleni, Sisko (+Tuuli) ja Veli, Jannun sisko, minun tätini ja Jannun enot ja setä. Savon mummi oli pyyhkäissyt linkulla Juvalle josta Kuopion porukat nappasivat hänet mukaan. Jannun Ruotsin eno oli jäänyt paikalle itsenäisyyspäivän juhlinnasta ja Jannun sisko (Mia) oli tullut perheineen nyt Suomeen koska he viettävät joulun kotimaassaan. Kastaminen tapahtui kotonamme lauantaina. Osa lähti kotiin jo lauantaina ja osa jäi vielä meille. Viimeiset lähtivät vasta reilu tunti sitten. Leevi oli kiltisti Siskon sylissä koko seremonian ajan. Kesken kahvituksen hän sai tarpeekseen koko hyörinästä ja alkoi parkumaan. Hiljeni onneksi saatuaan syödä.

Niin se vaan...

Minua vähän meinaa väsyttää kun on ollut tätä menoa ja meininkiä. Eilen oltiin esimerkiksi Mian poikien kanssa pulkkamäessä, kävin Mian kanssa jouluostoksilla. Tuntuu taas yhtäkkiseltään kovin kylmältä mutta lumi valaisee tienoita koska se heijastaa valot takaisin toisin kuin musta maa joka imee valoa. Pojat olivat todella innokkaita mäenlaskijoita. Aikuisia alkoi jo kyllästyttää ja pojat vaan laskivat. Jannu laski Leevinkin kanssa muutaman pikkulaskun. Olemme myös puineet Saddamin vangitsemista, sen merkitystä Bushille, irakilaisille ja jopa maailman rauhalle. Mian mies innostui oikein kovaankin väittelyyn kanssani. Jälkikäteen en enää edes tiedä mitä mieltä oikeasti olin, oli vaan kiva vähän väitellä.

Menen huomenna jälkitarkastukseen. Syynätään paikat että miten olen parantunut ja jäikö suurempia vaurioita. Jannu onkin vapaalla jouluna koska työkaverit päättivät joululahjaksi tehdä Jannun vuorot että hän saa olla ensimmäisen joulun vauvan kanssa. Vielä tulee niitäkin jouluja että isi on töissä. Olemme joulun Lahdessa. Jannun vanhemmat varmaan tulee. Sain eilen viimoiset lahjat ostettua. Hyvä mieli, sekin homma hoidettu vaikka aluksi tuntui takkuavan. Saimme tänään ensimmäiset kolme joulukorttia.
posted by Riia at 5:41 ip.

 

Kuvia Suomesta

Hamemiesten kosto 1, 2 ja 3 eli eräät häät tuolla jossain. Onnea Mr ja Mrs Smith! Herra ja Rouva Smith , miten omaperäistä, englannin kielisiä Virtasia.
posted by Riia at 5:11 ip.

 

Mitäs se ukko oikee jutteli???

En minä pyytänyt Jannua kuin kertomaan uutiset (itse kun olisin sairaalassa kiinni muutaman päivän) ja hän tarinoikin minusta. Kaipa hän totuuksia puhui, omasta mielestään ainakin ja niin näkisin minäkin osittain. Hän (Riia) on minua paljon älykkäämpi, paremmin koulutettu, paremman näköinen, seksikkäämpi, varakkaampi ja parempi tuloisempi.(Jannu 31.10.2003)

Mutta minusta sillä ei ole mitään merkitystä missä olen hänen ja joidenkin muiden silmissä enemmän. Ei mitkään ÄO:t kerro mitään elämisen älystä, tunneälystä. En minä halunnut mennä minnekään testaamaan, ei sillä ole väliä. Jannu vaan halusi tietää, minut, ei niin hänestä väliä. Mitä, olenko viisas, ei siltä aina näytä. Ei sillä ole mitään merkitystä että numeroni kertoivat minun olleen enemmän jotain kun Jannu. Jannu on mielestäni elänyt elämänsä paljon viisaammin, satuttanut itseään paljon vähemmän.

Jos lähtee jo sillä asenteella että menen paikalle vain vaimoni varjoksi niin ei se ole parrasvalopaikka. Minulla on rohkeus ottaa tilanne haltuun, saapua paikalle voittajana. Koskaan en ole halunnut seinäkukaksi jäädä. Jotain on ollut mihin tarttui miehiä kuin kärpäspaperiin mutta ehkä se oli se hutsun maine, tussua tarjolla sopivalle könsikkäälle. Kaunis en ole, sitä en koskaan osta vaikka kuinka kaupataan. Olen vain tällainen likkaimmeinen. Ja minusta Jannu on äärettömän seksikäs, paljon seksikkäämpi kuin minä (minun näkökulmasta; jos asiaa taas kysytään joltain mieheltä vastaus on ehkä toisenlainen) ja seksikkäämpi kuin joku keskenkasvuinen (no ei nyt sentään mutta nuorempi) pallonhakkaaja (joo, lupaan olla taas hetken hiljaa koko poikasesta).

Koulutus on sinänsä helppo kysymys, minulla on ylempi korkeakoulututkinto, Jannulla ei. Olen siis korkeammin koulutettu mutten ehkä paremmin, se on minusta väärin sanottu. Suomessa vaan on jaettu koulutus tasoihin ja jonkun järjen mukaan kaikkien pitää tähdätä korkeimmalle tasolle. Kysymys onkin siitä kuka tekee työt jos kaikki ovat maistereita??? Tulot voi katsoa paperista ja sanoa kumpi tienaa enemmän, tällä hetkellä se voikin olla jo tasainen taistelu. Varakkuus nyt on numeroita verottajan paperissa joiden perusteella voidaan läiskiä veroa. Varallisuus maksaa, niin se vaan on.

Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanen

Tietty mitä tässä voikaan enää silleen sanoa tai vielä. Vieraslistat ovat varmistuneet ja vierasvuode varaukset täyttyneet. Voileipäkakut ovat täytetyt ja vetäytymissä. Piparit paistamatta ja pullataikina vasta nousee. Leevi lepää kai varastoon että jaksaa sitten huutaa kurkku suorana kasteen aikana. Perintöpuvun kaulukset on tärkätty ja puku muuten silitetty. Siinä koltussa on kastettu Mummo, Isä, minä. Se oli tuossa ”konservoitavani” (eli siis oikeasti korjattavana mutta tuo sana kuulosti hienolta, eihän se vielä ole edes sataa vuotta vanha, jotain kahdeksankymmenen paikkeilla). Kävin leikkauttamassa hiukseni. Kyllästyin ”ylipitkään” malliini ja otin taas tällaisen simpsakan lyhyen, pirtsakan punaisen.

Viikoilla kertynyttä

Kävin näyttämässä lastani töissä. Se sattui olemaan pikkujouluja edeltävällä viikolla. Pomo sanoi että voisin vaikka tulla pikkujouluihin. Kieltäydyin kohteliaasti, kiitti vaa, ei kiinosta. Vuosi toisensa jälkeen pohdin mikä saa aikuisen immeisen juomaan itsensä siihen kuntoon ja mokaamaan itsensä. Siskoni antoi minulle nipon leiman kun puhuin hänelle. Ihmisillä kun pitää olla oikeus pitää hauskaa. Mutta mitä hauskaa siinä on että firman juhlissa juo niin paljon että oksentaa eteiseen tai sammuu ruokapöytään tai kähmii jokaista eteen sattuvaa naista??? Olen kai tyhmä kun en ymmärrä.

Menin myös Jannun työpaikalle Leevin kanssa. Voi miten ne raavaat miehet lepertelivät pojalle ja näyttivät hänelle paikkoja (samalla lapsen äidillekin, mielenkiintoista, ei ole tuollakaan tullut ennen käytyä). Leevi oli tosi rauhallisesti isänsä sylissä. Ei kai tuon taivaallista ymmärtänyt mistään. Kuhan vaan köllötteli ja kuunteli ääniä. Viime neuvolakäynnillä (eilen) Leevi oli 54 senttinen ja painoi lähes neljä kiloa. Kasvu on alkanut oikein hyvin. Meillä on kuulemma oikein tarmokas poika.

Kävimme Leevin kanssa myös uudessa tarjoustalossa jonka sanottiin olevan Suomen suurin. Menimme sinne kasilla ja paluukin tapahtui kasilla. Leevi oli liinassa takin alla ja linja-autossa hänelle taisi tulla vähän kuuma kuin alkoi takki kitisemään. Poistin takin Leevin ympäriltä ja höpöttelin ukkelille niin kyllä se sitten rauhoittui. Ei hänellä nyt tissin kaipuu vielä voinut olla koska oltiin lähdetty suunnilleen suoraan syötyä. Reissu meni hyvin, ei kyllä paljo osteltu, kuhan katseltiin.

posted by Riia at 1:24 ip.

 

Kasviksist safkaa

Minä en ole koskaan edes harkinnut kasvisyöntiin ryhtymistä. Ehkä on parempi olla ajattelematta esimerkiksi lehmien, sikojen ja kanojen oloja tehostetussa tuotannossa. Luuhasin kyllä lapsuudessa aika paljon tehosikalassa kun mummolani naapurissa oli sikala. Kyllä välillä siat huusivat kuin teuraalle pantavat (ai niin, teuraallehan ne olivatkin menossa). Tuon lisäksi on ollut mukana kun melkein koko kesän paapomaani vasikkaa teurastetaan. Olen myös paloitellut Helunaa ja myöhemmin syönyt. Se koko lehmähän oli tarkoitettu syötäväksi, ei se mikään lemmikki ollut. Ruokaa.

Oletteko kukaan tavanneet koskaan fenno-vegaania, kasvissyöjää jolle kaiken syötävän on tultava Suomesta? Jannun kaveri seurusteli aikoinaan sellaisen kanssa. He kävivät meillä pari kertaa. Aina likalla oli omat eväät mukana. Varsinainen porkkanan purija. Hän ei myöskään käyttänyt sokeria tai mitään mausteita (ne varman tulevat osakseen ulkomailta). Harvoin näkee ketään niin riutuneen näköistä. Jannun kaveri oli stylannut likan kanssa vuosia ennen kuin hän sai herätyksen. Ero siitä tuli koska ei fennovegaani jaksanut olla lihansyöjän kanssa. Häntä oksetti se muiden riatastelu niin ettei hän koskaan ollut muiden kanssa samassa pöydässä. Minusta hän oli jonkinasteinen syömishäiriöinen. Omasta mielestään hän varmaan oli järkevä hyväntekijä ja luonnon-elämän-suojelija.

Amerikassa on uusi villitys eli raakakasvisyönti (luin kunto plussasta). ”Raakakasvissyöjien” mukaan kasvikset menettävät kaikki vitamiinit ja kivennäisaineet keitettäessä eli kaikki vihannekset syödään raakana (tämä on kasvissyönnin alalaji joten ei tarvitse miettiä että kuinka raakana se liha vedetään). Lisäksi edelliselle kasvissyönnin haaralle on myös alalaji eli ihmiset jotka syövät vain sellaisia vihanneksia joiden isäntäkasvia tarvitse tappaa. Ajatus on kai vähän niin että mitään elollista ei saa tappaa. Tällaiset (oli heille termikin mutten muista sitä) ihmiset eivät esimerkiksi voi syödä juureksia koska se on kasvin tappamista.

Vuue urheilija

Taas miehiä sorsitaan. Vuoden naisurheilija saa joka vuosi palkintonsa mutta vuoden paras miesurheilija jää nuolemaan näppejään jos vuoden urheilija on nainen. Koiranäyttelyissä valitaan rodun paras edustaja ja VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras. Ei tuo kyllä liity tähän kovin hyvin mutta voitaisiinhan valita vuoden urheilija ja sitten vuoden vsp urheilija. Kai tässä on lähdetty siitä oletuksesta että miehet pärjäävät paremmin tai siitä että miesten suorituksia arvostetaan enemmän. Mutta kyllä se niin on että Hanna-Maria Seppälä on tittelinsä ansainnut. Minä kyllä kuitenkin jotenkin olin Palanderin kannalla... En edes tiedä miksi, ehkä halusin taistella ennakko-oletuksia vastaan. Kyllä se Niemisen poika sitten on söpönen (seksikäs) ja Janne Ahonen ei taida enää olla lahtelainen...

Sanon ny kumminki

Joskus pitäisi osata olla hiljaa mutta kerron kuitenkin tarinan siitä miten me olemme Jannun kanssa törmäilleet Jarkko Niemisen takia. Seuraava ei ole oikeastaan riita vaan pohdintaketju. Tiedän että on hankalaa ja v-mäistä seurata kirjoitettua sananvaihtoa. Enkä tietenkään väitä muistavani kaikkea sanatarkasti.

-Jos saisit mahdollisuuden rakastella Jarkon kanssa sillä ehdolla että joutuisit jättämään minut niin tarttuisitko tilaisuuteen?
-En varmasti, se on liia suuri menetys. Yhe pikku pano takii en voisi Sua jättää. En se poja taki. Ehä ees tiiä onks se hyvä sängyss.
-Sekö on muka tärkeää.
-Ole tottunu saamaa sen mitä haluun.
-Josset saa niin poljet jalkaa.
-Se ei varmaa tuoss tilanteess auta yhtää.
-No mikäs sitten?
-Pitää kouluttaa käest pitäe.
-Olitko valmis kouluttamaan Jarkkoa... kädestä pitäen?
-No en ny ainakaa pelaamaa tennist.

Tuossa vaiheessa Jannu alkoi nauraa. Koko keskustelu oli täysin päätön. Jannu välillä esittää kaikenmaailman vaihtoehtokysymyksiä. Minä vihaan niitä koska välillä on vaikea valita. Tuo kysymys oli helppo ja toisekseen se oli aivan typerä. Herran jestas, ajatelkaa nyt itsekin. Ei nuori tennispelaaja ole mikään kauppatavara. Jos minä esineellisten miehiä niin kyllä siihen näköjään sortuu miehenikin. Sorruin itse todella alentavaan tapaan puhua koko ihmisestä. Pääasiassahan häntä tulisi käsitellä tennispelaajana ei minään seksiobjektina. Ja tiedän ettei tuo ollut missään tapauksessa mitään muuta kuin yksityinen keskustelu (jonka julkaisemiseen sain Jannun luvan) ja rikon rankasti niin montaa asiaa vastaan kun kerroin tuon täällä. On sitä tullut joskus jossain muuallakin kerrottua, se on vain juttu. Palan halusta kertoa sen koska minusta tuo minun viimeinen kommentti oli loistava oivallus ja rikkoi koko typerän asetelman. Mennyttä mikä mennyttä... Tuommoisia hölmöjä me välillä ollaan.

Ajattelin aina että kaikki kahdeksankymmentä luvulla syntyneet ovat pentuja nyt tajuan että niitä alkaa kohta olla enää 90-luvulla syntyneet. Miten tuo edes liittyy koko asiaan? Jarkko Nieminen on syntynyt 80-luvulla, muistaakseni 23.7.81 (menikö syteen?). Pentu... aikamieshän tuo on jo... Tuon ikäisenä minulla oli jo lapsi ja aviomies. Jarkolla on Anu (kyllä, olen huomannut likan vaihtuneen) ja eka ATP-turnausvoitto hakusessa (ei kai sentään lapsia?). En päässyt Hesaan katsomaan J. Niemisen pelejä tuossa syssyllä. Ei niitä montaa ollut kun meni poika häviin silleen. Oli tuo Leevi tuossa rinnoilla, muuten olisin mennyt. Enpä tiedä. On niin paljon muutakin mutta tennis on hieno laji (kuten pyöräilykin ja se siitä)PISTE.

Lempinimist

Riia ei ole mikään maaliskuun lopussa hatusta vedetty nimi. Se ei ole myöskään minun oikea nimeni (niin ei, sitä ei löydy ortodoksisesta kalenterista sen enempää kuin tästä ns. normaalistakaan almanakasta). Riia on lempinimeni jota käyttää jotkut tietyt ihmiset, Jannukin joskus. Jotkut luulevat että se on jonkinmoinen vapaa väännös etunimestäni mutta oikeasti se tulee toisen nimeni loppuosasta joka viittaa ortodoksisella uskolle (tai kristinuskolla yleensäkin) tärkeään naiseen. Jannu taas on pienen piirin nimitys minun miehelleni. Kaikki lähti siitä kun sanoin että isken tuon jannun ja siitä se lähti elämään omaa elämäänsä. Muutamalle kaverilleni mieheni vaan on Jannu. Siksi nappasin sen mukaan kun aloin elokuussa 2002 kirjoittamaan nettipäiväkirjaa. Jannu-setä... Rakas oma jannuseni...
posted by Riia at 2:26 ip.

 

Älä siin selittele…

Olen ollut tässä aika paljon poissa ruudun ääreltä ja postauksissani kovin lyhytsanainen. Tiedättehän nuo lapset, lapsi vie aikaa. Oikeasti olen vain ollut laiska ja saamaton. Kun ei huvita niin ei huvita. Olen lähtenyt tähän hommaan sillä asenteella että kirjoitan kun hotsittaa ja on jotain sanottavaa. Nyt on ollut vähän inspiraatio kadoksissa. Ei voi mitään... Katsotaan nyt montako sanaa saadaan tänään pinoon.

Kaheksa-kymmene-kuue vuue onnellisuus?

Onhan se jokseenkin maailman mittakaavassa outo tapa viettää itsenäisyys päivää niin että ”kaksi miljoonaa katsoo kun kaksi tuhatta juhlii” (lainaus Iltalehdestä 7.12.2003). Eliitti juhlii samalla kun köyhät näkee nälkää. Eikä kysymys pelkästään ole linnanjuhlista (ei tietenkään, kun minä kirjoitan kaikki kääntyy yleensä itseeni) vaan minun ja Jannun järjestämistä juhlista. Minua on arvosteltu elitistiseksi (en vieläkään ole ihan varma mitä se tarkoittaa) senkin takia että järjestän kavereilleni juhlat itsenäisyyspäivänä. Suurin ”rikos” ei ole oikeastaan juhlat vaan se että ne ovat elitistiset ja ”vaadin” iltapuvun käyttöä. Mitä minun pitäisi tehdä? Sillä ruokamäärällä, joka meillä tarjottiin, ei kovin montaa juoppoa ruokita. Nostan käteni ja myönnän olevani kusipää, riittääkö se????

Kuokkavieraita jurpii kun eliitti juhlii ja... kansa kärsii. Joskus tuntuu vaikealta ajatella että he osaisivat ajatella mitään muuta kuin itseään ja sitä mitä kivaa on olla anarkisti. Mutta tämähän oli vaan se eniten huomiota herättänyt ryhmä... Ryhmä naamioituneita, juopuneita nuoria mustissa vaatteissa ja musta-punaisissa lipuissa. Tottahan se on että monen-monituista veromarkkaa uppoaa niihin (linnan)juhliin (Montako eeroo per nenä (päähän)?) enkä edes tiedä onko se sen arvoista. Olen alkanut vähitellen epäillä sitä ettei ne linnanjuhlat nyt olekaan viihdytys arvoltaan niin valtavat, varsinkin jos niitä katsoo yksin (keskinäinen arvostelu-mahdollisuus puuttuu). Suurimman osan porukasta näkee sitten lehdistä... Mutta kuitenkin joka ikinen vuosi liityn siihen sankkaan joukkoon joka katsoo... katsoo ja arvostelee... yleensä hyvässä hengessä.

Meidän juhlamme menivät ihan hyvin. Kaikki kutsutut tulivat. Sisko ja Tuuli tulivat jo perjantaina auttamaan meitä hommissa. Päivemmällä perjantaina kävimme Jannun kanssa kaupassa ja Alkossa. Hitto sitä tavaran määrää. Olisi kai pitänyt tuoda se erissä eikä rysäyttää kerralla kaikkea. Valmistimme yrttimaustettua porsaan ulkofileetä, vihanneslaatikkoa, valkosipuli- ja kermaperunoita uunissa. Lisäksi oli tattikastia ja salaatteja. Paistoimme myös tofua koska paikalla oli yksi kasvissyöjä (piti olla tarkkana että kaikki oli kasviskunnasta peräisin mitä käytettiin hänen ruuanlaittoon). Oikeastaan sellainen on vaikeaa lihansyöjälle, muistaa esimerkiksi se ettei kananmuna ole vihannes eikä maitoa/kermaa lypsetä kasvista. Koska tiesin että kaikki eivät syö uunissa valmistettuja kaloriperunoita keitimme myös perunoita. Käytimme naapurinkin uunia koska ei kaikki mahtunut omaan uuniimme. Liha sai hautua naapurissa. Kyllä, kutsuin hänetkin ja hän saapui pitkin hampain.

Vieraat tulivat kolmen aikaan ja jonkun verran ennen neljää me sitten söimme. Ruoka oli minusta ainakin tosi hyvää. Leevi sai kiertää sylistä toiseen ja hymyillä, todellakin, Leevi on alkanut ihan selvästi hymyilemään, nimittäin juuri silloin itsenäisyyspäivänä. Ehkä minä vaan katselen tätä kaikkea vaaleanpunaisten äitilasien läpi. Kuuden aikaan sytytimme ikkunalle kaksi kynttilää, sinivalkoista kynttilää. Laitoimme myös takapihalle ulkotulia palamaan illanvaloksi ja rakkaimpiemme muistolle. Miehet saivat tuon tehdä koska naiset eivät voineet mennä ulos niissä hepenissä. Katsoimme Itsevaltiaat ja sitten linnanjuhlia. Arvioimme pukuja, miehillä meni välillä tissipuolelle. Leena Harkimolla kun ei kuulemma ole tissin tissiä. No sellaisen kuvan se puku saattoi antaakin. Katsoimme juhlat loppuun ja sitten otimme vielä kuppia ja osa lähti kotiin ja osa baanalle. Jannu lähti muutaman kaverin kanssa baanalle. Minä jäin kotiin Leevin ja Tuulin kanssa (joista jälkimmäisellä oli vähän nuhaa; Koskahan vauvalle iskee jokin tai mamille?).

Kiitos ja näkemiin

Eikö se muuten olisi niin että vaikka veteraanit olisivat epäonnistuneet niin Suomi olisi nykyään itsenäinen? Enkä sano tätä mitenkään haalistaakseni Suomen puolesta taistelleiden kunniaa, arvostan niitä ponnistuksia. Molemmat isoisäni ovat olleet sodassa ja he ja kaikki muut tekivät arvokasta työtä. Ajatus vaan on se että Neuvosliitto hajosi ja Baltian maat, Ukraina, Georgia jne... saivat itsenäisyyden joten eiköhän Suomikin olisi itsenäinen. Mutta emme olisi viettäneet itsenäisyyden 86. syntymäpäivää vaan vähän päälle kymppiä. Tämä maa ei varmaan olisi näin vauras ja länsimainen jos olisimme olleet ne kaikki vuodet Neuvostoliiton ikeen alla. Ei pidä edes sellaista ajatella?

Ilma tukee ei tuu pentui?

Olikohan perheet ennen muinoin jotenkin pystyvämpiä kuin nykyään??? Kun minä olin pentu ei ollut mitään kotihoidon tukia. Nykyään mamien pitäisi saada kotiin jäädessään kotihoidontuen lisäksi kaupunkilisää (Lahtilisää näin kuin Lahdessa ollaan) ja sen pitäisi olla SUURI. Muuten ei voi jäädä kotiin. Minulla on kaveri jonka äiti oli kotona koko sen ajan kun lapset asuivat kotona. Mies oli hitsari. Perhe maksoi asuntovelkaa ja vaihtoivat auton kolmen vuoden välein. Mitään ei puuttunut mutta jälkikäteen kaverini tajusi että puuttui niin paljon, merkkivaatteet, kalliit harrastukset, lihaiset leikkeleet, ravintolassa käynnit, ulkomaanmatkat. Silloin lapsena hänellä oli kaikki hyvin ja koska hänen kolmella kaverillaan oli myös kotiäititausta niin kukaan ei havainnut että he elivät jonkin käsityksen mukaan köyhää elämää. Ehkä nykyään kaikki vaan on niin paljon kalliimpaa. Katsotaan miten minä selviän sillä (mukamas) vähäisellä tuella jota valtio antaa kotiäidille (jos jään, kuten olen ajatellut, kotiin Leevin kanssa). Ehkä olen jäävi sanomaan silleen mitään koska olen sen verran saanut varoja kokoon että tulemme toimeen Jannun palkalla kun jään ehkä kotiin Leevin kanssa senkin jälkeen kun (ansiosidonnainen) äitiysloma (korvauksineen) loppuu.

Minun äitini oli töissä kulin olin lapsi. Hän meni töihin sen jälkeen kun hänen miehensä kuoli. Kuten jo sanoin, siihen aikaan ei ollut mitään kotihoidontukia. Äiti hankki meille hoitajan kotiin joten en koskaan ole ollut päiväkodissa. En todellakaan tiedä millaista siellä on. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä ettei alle kolmevuotiasta saa laittaa hoitoon kun lapselle tulee traumoja. Alle kolmevuotias ei voi tajuta miksi hänet hylätään. Kerron taas tarinan. Eräs entinen kaverini oli katkera siitä että hänen äitinsä oli kotona. Kaikki hänen kaverinsa tekivät milloin mitäkin hauskaa tarhassa ja hän... hän oli kotona äidin kanssa. Hän ei päässyt niille kivoille retkille joita muut tekivät päiväkotilaisten kanssa. Että näinkin päin... Kyllä olen omilta serkuiltani kuullut kaikista matkoista esim. teatteriin, Korkeasaareen, pelastusopistolle jne. Pelastusopistolla olisi varmaan kiva käydä???

Siit tuliki mielee...

Sanoin joskus Jannulle että haluaisin poliisiksi että pääsisin sakottaa kusipäitä. Jannu sanoi että tuo ei ole kovin hyvä syy ryhtyä poliisiksi. Ei varmaankaan koska poliisina olo on aivan jotain muuta kuin ikuista sakotusta. Poliiseilla aika suuren osan aktiviteeteista täyttää juoppojen etsiminen ja kuskaus, kotikeikkojen selvittäminen (kukas se uhka olikaan, kuka haastaa riitaa, kuka pannaan koppiin?) ja rattisten välillä täysin päämäärätönkin metsästäminen (juopolla taitaa olla useammin onnea kuin poliisilla?). Mutta koska koskaan ei tiedä mitä on vastassa, työssä on omat vaaransa. Kunnon takaa-ajoja tulee harvoin (ne ovat skannerin kuuntelijan suola, kaiken sen huulen heiton lisäksi millä siivitetään tehtävän antoja, suoritteita) ja kun sellainen tulee niin yhtäkkiä kaikki ne autot jotka hetkeä aiemmin olivat kiinni (kun kysyttiin kotikeikalle) niin pääsevät vapaaksi piikittämään teitä. Kun tarpeeksi kauan kierrellään niin jo takaa-ajajat unohtavat että missä se piikkimatto on ja ajavat omien ansaan (näin on nimittäin ihan oikeasti tapahtunut).

Oikeasti en silleen olisi koskaan halunnut olla poliisi vaan ensihoitaja ja työskennellä ambulanssissa. Olenhan tästä jo joskus puhunut. Syy siihen miksi en edes hakenut opiskelemaan oli rohkeuden puute ja se että minun ”älylläni” ei opistoon mennä (ei yliopisto sen pitää olla). Kyllä minä tiedän sen että en oikein osaa suhtautua sairaisiin, tunnen itseni vaivautuneiksi heidän seurassaan. Tiedän myös sen etteivät he ehkä sinne kouluun kuten ei varmaan poliisikouluunkaan hulluja ota. Nykyään tiedän ettei se ambulanssityöskentely ole vain pillit päällä kaahaamista ja ihmishenkien pelastamista. Päivät täyttyvät erilaisista sairaalasiirroista ja C- ja D-tehtävistä (ei kiireellisiä). Ehkä se vaan on hyvä ettei kuka ajan olla veitsen terällä, se saattaisi väsyttää.

Joulu tulla jolkottaa... Elämä on yhtä juhlaa...

Ensinnäkin poikamme kastetaan ensi viikonloppuna evankelis-luterilaiseen seurakuntaan. Nimi lapselle on jo annettu ja me käytämme sitä Jannun kanssa, ei se ole mikään salaisuus (Leevi on vain täällä käytettävä nimi; Sillä ei ole mitään tekemistä vauvamme saamien nimien kanssa). Tai oikeastaan ainoastaan etunimi on yleisesti tiedossa, toinen nimi kyllä kerrotaan pyydettäessä ja kolmannesta painitaan vielä (otammeko sitä ja minkä otamme). Se on kyllä tiedettävä aika piakkoin.

Nyt kiristellään taas pipoa... Etelä-Suomen Sanomassa näkee viikko toisensa jälkeen ilmoituksia että ”lapsemme sai kasteessa nimen...”. Totuus on se että kirkollisesti ajateltuna lapsi ei saa kasteessa nimeä vaan hänet otetaan seurakunnan jäseneksi. Kaste tilaisuudesta on vaan tullut tilanne jossa lapsen nimi julkistetaan ensimmäisen kerran. Ja onhan se niin että siinä vaiheessa nimestä tulee virallinen kun se laitetaan ns. kirkonkirjoihin. Minun eräs tuttavani erehtyi pyytämään antamaan lapselle nimeä ja pappi sanoikin puhelimessa että hän ei mitään nimiä anna, sen tekee vanhemmat ja hän kastaa lapsen seurakunnan jäseneksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa kirkko antaa periksi eikä kysymys olekaan enää lapsen kastamisesta seurakuntaan vaan nimen antamisesta lapselle.

Minä itse olen julkistanut lapsen nimen ennen kastajaisia. Ehkä kysymys on ortodoksisesta taustastani koska perinteiden mukaan nimenanto ja kastaminen on erotettu ortodoksisuudessa (nimi annetaan muutaman päivän ikäiselle, kastaminen tapahtuu myöhemmin) mutta kyllä sekin taitaa olla väistymässä tämän kastamis-nimenanto-systeemin tieltä. Pojan kohdalla tiesin lapsen synnyttyä mikä hänen nimensä olisi, etunimi oli pyörinyt mielessäni lapsuudesta saakka ja toiseksi nimeksi laitoin isäni nimen. Junnu taas sai sen nimen jonka olimme laittaneet papereihin hätäkastetta varten ja vaikka sen olisi vielä voinut muuttaa siinä vaiheessa kun pappi oli paikalle niin nimi oli hyvä. Laitoimme hänelle toiseksi nimeksi vielä isänsä nimen.

Joulusta vielä sen verran että se tulee ja nopeasti. Pitäisi mennä kai Leevin kanssa vähän kaupoille tai voisin mennä yksin kun Jannukin on vielä lomilla. Jannu on jouluna töissä koska hän onnistui luistamaan viime vuonna ollessaan sairaslomalla. Mutta sitäkin suurempi kertomisjuttu on se että POIKA TULEE TÄNNE. Jos ei hänen kasvattiäitinsä roiku Pojan puntissa niin ettei hän pääse lähtemään. Pojan kasvatti-isä toi kehdon tuossa viime viikolla kun hänelle oli jotain asiooita jossain ja hän sai Lahden mahdutettua ohjelmaansa. Olen makuuttanut Leeviä kehdossa kun itse olen ollut sohvalla ja keinutellut kehtoa toisella kädelläni. Kyllä tässä vielä olisi vaikka mitä juteltavaa pojastamme mutta on lähdettävä imettämään häntä ennen kuin Jannu sieltä soittelee että tissille olisi tehtävää.
posted by Riia at 3:13 ip.

 

Vastaanotoll...

Itsenäisyyspäivän juhlinnat alkavat lähestyä. Saan tänään pukuni Siniltä. Oli pakko teettää uusi puku taas koska imetän. Työllistän taas Siniä mutta ei hänellä (kai) ollut mitään sitä vastaan. Tällä kertaa ihastuin kaupassa pronssinväriseen kankaaseen jossa oli samettipainatuksella mustia kukkia. Päädyimme Sinin kanssa siihen että pukuun tulee eteen ”leikkaus” ja siihen mustat kanttaukset. Yläosasta puvun voi avata (on siinä kyllä aika antava kaula-aukkokin) ja alaosan ”leikkauksesta” muodostuu halkio. Musta kanttaus kiertää helman. Päädyimme pitkiin hihoihin joihin tulee myös halkiot ja mustat kanttaukset. Minä en kyllä oikein osaa tätä sanastoa mikä liittyy puvun tekemiseen. Piirrän usein hahmotelmia puvuista joista sitten tekijä voi ottaa osviittaa. Sinin kanssa on tähän mennessä mennyt ihan OK. Sini sano että tällaisia helppoja pukuja hän osaa tehdä mutta esimerkiksi ”korsetti”puvut jäisivät tekemättä.

Ai niin, mihin minä pukua tarvitsen? Minulla ja Jannulla on ollut tapana järjestää ystäville itsenäisyyspäivän ”vastaanotto”. Ihan vaan kymmenkunta ystävää (+avec), hyvää ruokaa, illalla glögiä ja linnanjuhlien katsomista. Harvoin on mahdollisuus tämmöisellä talliaisella pukeutua iltapuvun tyyppiseen ratkaisuun joten haluan kerrankin pukua päälleni jotain hienoa. Pukukoodi on kyllä erittäin avoin joten kellekään ei pitäisi tulla siitä ongelmaa ettei ole iltapuvun tyyppistä pukua tai frakkia. Kysymys ei ole mistään pukunäytöksestä vaan tapaamisesta ystävien kesken.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ... Lähden himaan mieheni ja lapseni luokse ja sitten ehkä varmaan kauppaan käymään... Viikko taas vierähti. On ollut aika hulinaa enkä nyt ehdi kertomaan paljoa. Pukua on tehty tällä viikolla, Leevillä oli huono päivä keskiviikkona. Hän itki melkein taukoamatta lähes vuorokauden. Jannu on isyyslomalla.
posted by Riia at 12:29 ip.