Matkalla maailmassani, sen valoissa ja varjoissa... ELÄMÄSSÄ...

 

Minä lähden, he jäävät

Nyt on hoppu. Jannu tulee kohta hakemaan minua ja minun tarvii ehtiä jättämään jäähyväiset tälle kirjoittelulle. Tämä päivä on ollut yhtä hulinaa. Minä olen huono lähtijä kuten jo lomalle lähtiessä kerroin. Ja nyt lähtöni on paljon lopullisempi. Nyt kun lähden, en tiedä koska palaan, ihan tosissani.

Sain paljon läksiäislahjoja. ”Alakerran” pojatkin toivat neiti kesäheinälle (viittaus siihen että kesällä piristin heidän päiviä viipeltäessäni hoitamassa Pomon hommia) läksiäismuiston itsestään (aivan ihana tyttökalenteri johon he olivat sommitelleet vaatteet kaikille tipulle). En minä tiennyt mitään juhlista. Itse olin tilannut kakun tarjottavaksi lähtöni kunniaksi (tai jotain). Mutta minut yllätettiinkin suuremmilla bileillä. Oli voileipäkakut ja lahjat. Sain lahjakortin jalka- ja käsihoitoon ja hierontaan. Syntymätön lapseni sai myöskin lahjakortin jolla hän voi käydä Sokkarilla ostaa mitä tarvitsee. Lisäksi hän sai ihanan kissapehmolelun. Tämän lisäksi sain eräältä toiselta osastolta hotelliyöpaketin ja miehelleni vietäväksi korvatulpat ja pornolehden. Pomo vei minut syömään että muut saivat sillä aikaa valmistella läksiäisiäni. Ihan kuin olisin lähdössä lopullisesti pois (en tiedä).

Huomenna menen neuvolaan ja Sinin luokse sovittamaan vaatteita. Huomenna olen vapaa. Ei pitäisi olla kiire... kuin neuvolaan, linja-autoihin (hei, mä taia ottaa auto) ja kotiin vastaanottamaan Jannua ruuan kanssa. Kiire on kai sinänsä toinen luontoni että aina pitäisi olla jotain tekemistä, johonkin menemistä ja sitten voikin olla jo kiire. Käyn varmaan huomenna ostamassa ne kengätkin, siis sinne illallisvastaanotolle, punaiset juhlakengät.

Tähän mennessä olen onnistunut olemaan käyttämättä niitä typeriä farkkuhaalareita kuten uhosinkin ja enää en aio antaa periksi, toisekseen ei minulla taida edes olla sellaisia. Ehkä olisi jos etsisin siitä laatikossa jossa lukee ”kamalia äitiysvaatteita hätätapauksia varten”. Minulla oli kyllä kahdet Poikaa odottaessani kun luulin ettei muuta mahdollisuutta ole. Nyt tiedän paremmin. Oikeastaan ne sopivat minun sen hetkiseen tyyliin, farkut, vaikkakin haalarimallia. Mitä siis puen päälleni, housuja, paitoja, hameita ja jakkuja. Kyllä muutamat housut ovat haalarimalleja mutta ne eivät ole farkkuja ja käytän aina niiden päällä paitaa. Minulla on se etu että minulla on ollut mahdollisuus teettää vaatteita ja ne ovat silloin juuri minun ”näköisiäni”. Nyt minulla on jalassa mustat housut joissa on joustoresoria edessä ja ohuet olkaimet ja matalakantaiset mustat avokkaat. Lisäksi päälläni on beige paitapusero ja musta jakku. Näytän ihan siltä kuin joku olisi laittanut jätti-ilmapallon paitani alle. Minusta se on jopa vähän luonnottoman näköistä, jos se vaikka räjähtää. No siihen on (toivottavasti) vielä ainakin kuukausi aikaa.

posted by Riia at 3:34 ip.

 

Viimeisiä viedään

Jään jo huomenna äitiyslomalle. Sitten vaan makaan ja luen. Ehken kuitenkaan, jotain puuhasteltavaa täytyy olla. Viikonloppuna oltiin mökillä. Luin Robon Cookin kirjan Toxin. Lauantai oli ihan nätti päivä, eilen satoi vähän. Nyt on virallisesti mökin kesäkausi minun ja Jannun osalta lopetettu. Nyt alkaa sitten talven odottelu (ja synnytyksen).

Sankt Moritz 1948

Toisen maailmansodan aiheuttaman tauon jälkeen seuraavat talvikisat pidettiin 12 vuoden hiljaiselon jälkeen St. Moritzissa. Kisoihin osallistui 669 kilpailijaa 28 maasta. Sveitsin maine puolueettomana maana painoi vaa'assa, kun KOK valitsi kisapaikkaa. Saksaa ja Japania ei kutsuttu mukaan. Yksinkelkkailu tuli uutena lajina ohjelmaan. Suomi otti kaksoisvoiton yhdistetyssä, sama temppuhan uusittiin vuonna 2002.

Suomalaiset mitalistit
Kultaa
Yhdistetty hiihto
Heikki Hasu

Hopeaa
4 x 10 km viestihiihto
(Lauri Silvennoinen, Teuvo
Laukkanen, Sauli Rytky,
August Kiuru)

Yhdistetty hiihto
Martti Huhtala

10 000 m pikaluistelu
Lassi Parkkinen

Pronssia
50 km hiihto
Benjam Vanninen

10 000 m pikaluistelu
Pentti Lammio

posted by Riia at 1:21 ip.

 

Ollaan vaan, ollaan tässä ihan hiljaa

HUOM! Seuraavat jutut ovat mieheni hyväksymiä. Kirjoitin jutut eilen illalla ja Jannu luki tekstin lävitse ja pyysi paria muutosta. Muuten hän hyväksyi kirjoitukseni julkaistavaksi blogissani. Salaisuuksien verho aukeaa, hih hih!

Birdy kirjoitti halukkuudesta ja haluttomuudesta tekstin joka ei oikeastaan sanonut mitään oleellista. Jotain sellaista ettei haluttomuutta ja halukkuutta pitäisi luokitella miesten halujen perusteella. Ei vai? Jos parisuhteessa toinen haluaa seksiä ja toinen ei sillä hetkellä halua niin toinen on haluton ja hänen haluttomuuttaan mitataan juuri sen halukkaamman haluilla koska hän tekee toisesta haluttoman koska hän itse haluaa. Ilman haluavaa osapuolta ei voi määritellä halutonta osapuolta. Äskeinen määritelmä sisältää yhtä suuren totuuden kuin Birdyn jutut minun (humastisen) mieleni käsitteleminä. Muutamat on kommentoineetkin Birdyn kirjoitusta jonkinlaisella yleisellä tasolla mutta minä ajattelin olla niin typerä että teen siitä henkilökohtaisen jutun.

Kyllähän myytti on sellainen että mies aina valmis seksiin ja nainen aina pihtaa, varsinkin parisuhteessa (etenkin avioliitossa). Mies, joka ei haluakkaan koko ajan seksiä, on puolikas mies. Hän ei ole oikea miehinen mies. Eikä kyse oli impotenssista vaan pelkästä haluttomuudesta, se jo tekee miehestä vähemmän miehen. Kun kaveriporukassa kirotaan kun ämmät pihtaa niin ei kenelläkään miehelle tule mieleen sanoa että heillä pihtaa kyllä mies, vaimo haluaa. Johan siinä kohta leimaantuu homoksi.

Tunnettu tosi asia on se että minä vaadin mieheltäni joskus liikaa seksuaalisia palveluja enkä osannut suhteen alussa vastaanottaa hellyyttä (muuta kuin tienä seksiin, en vain läheisyytenä, rakkauden osoituksena). Ei tuo asia muutu miksikään vaikka siitä vaikenisi. Mutta mieluummin puhuisin halukkuudesta kuin haluttomuudesta. Usein toinen vaan on halukkaampi ja usein se on mies mutta asia voi olla toisin päinkin. Miehen oikeus sanoa ei pitää tunnustaa yhtälailla kuin naisen oikeus kieltäytyä seksistä. Kyllä sitä oli aluksi vaikea hyväksyä. Katsos, olen tottunut siihen että minua halutaan, että saan sen minkä haluan. Kyllähän minä tiesin sen avioituessakin ettei meidän halut aina kohtaa, elämäähän tämä vain on!

Kyllä Jannu on töitä tehnyt että sai koulutettua minusta sylkyssä nyhrääväksi vaimoksi. Ihan vaan kainalossa loikoilevaksi kehrääväksi kissaksi. Kerrankin hän otti liian kiihkeät käteni ranteista kiinni ja väänsi käteni pääni päälle ja katseli minua. Hän sanoi vaan että ollaan tässä ihan hiljaa ollaan vaan. Ja minä olin, liikahduskin sai Jannun tiukentamaan otettaan. Lopulta hän irrotti, kaappasi syliinsä ja pyysi vaan olemaan. Silloin mietin että miksi kaikista niistä miehistä rakastuin ihmiseen joka osasi arvostaa hellyyttä ja uskalsi vaatia sitä. Minulla on hyvä mies, ihana, minun mieheni. Hän uskoi siihen myyttiin että avioliitossa naisen seksihalut hiipuvat (totaalisesti), siinä suhteessa petin hänet, ainakin vielä.

Voi vittu, mä ole joku friikki (okei, ainakaan en ole frigidi). Naisen kuuluu osata jotenkin luonnostaan nauttia vain läheisyydestä ja hellyydestä. Miehen tulee ihan luonnostaan halveksua läheisyyttä ja osoittaa hellyyttä vaan halutessaan tussua. Yleistykset ei vaan aina toimi. Ja jos maasta löytyy yksi Jannu kaikkien niiden putkiaivoisten himoisten sikojen joukosta, niin ei se vielä todista mitään. Päätän täältä tähän etten vaan ala antaa liian yksityiskohtaisia tietoja seksielämästämme (se on ihanaa, seksi on kivaa!!!).

posted by Riia at 1:46 ip.

 

Garmisch-Partenkirchen

Saksa näytti voimansa Garmisch-Partenkirchenissä 1936.Stadion oli upea. Kisojen yllä leijui KOK:n boikottiuhka natsien antisemitismin takia. Pikaluistelussa palattiin yksittäisiin lähtöihin edellisissä talvikisoissa Lake Placidissa kokeillun joukkolähdön sijasta, ja eurooppalaiset hallitsivat. Suomalaisten saalis oli kuusi mitalia (1-2-3).

Kultaa
4 x 10 km viestihiihto
(Sulo Nurmela, Klaus
Karppinen, Matti Lähde,
Kalle Jalkanen)

Hopeaa
5000 m pikaluistelu
Birger Wasenius
10 000 m pikaluistelu
Birger Wasenius

Pronssia
18 km hiihto
Pekka Niemi
1500 m pikaluistelu
Birger Wasenius
5000 m pikaluistelu
Antero Ojala
posted by Riia at 3:46 ip.

 

Kuka minä oikein olen???

Olen vaimo, sisko, äiti, ystävä ja työntekijä. Tänään tartun sanaan äiti. Kohdussani kasvaa lapsi ja jossain vaiheessa olen sen äiti. Nykyäänkin olen äiti, olen Pojan äiti, Juniorin äiti. Tähän mennessä äitiys on ollut taakka josta en olekaan selvinnyt. Asiat on vaan muka ollut minua vastaan. Olinhan ”täydellinen” kunnes lapseni alkoikin puhua pääni sisällä. Pakkohan niiden oli viedä Poika pois koska äiti oli ihan muumilaakso kunnossa. Minun tragediani on ollut vahvuus, olenhan vahva, jaksan kaiken, mikään ei tunnu missään. Sitten kun se tuntuikin niin kaikki oli menetetty. Luulin selviäväni yksin, olevani hyvä. Mutten ollut ja ihmiset joutuivat puutumaan asioihin. Seuraavaksi autenttinen ääni vuosien takaa, kirjoituksiani ajalta kun Poika oli pieni.

”Se tull taas ja kahlitsi mut, mua ei ollu. Huusi muttei kukaa kuullu. Emme puhuneet samaa kielt. Vaa o pimeys joka nielaisee mut ko suupala. Huu’a ja potki mutt kukaa ei kuule mua, ei näe, olen yksin. Pimeys on ko verho joka sitoo mut. Tukehun enkä saa elää, huu’a mutt turhaa, pimeys ei puhu samaa kielt. Olen sisält rikki ja kipee, käperry kerälle jotten tuntisi mitää. Suljen silmät maailmalt joho en kuulu. Leijun yläpuolell ja huu’a ett oot hullu, itte oot ittes tuhont, tappant, veree tuhrinut mieles. Joskus tuntuu ettei viitsis hengittää, leijuis vaa, maata kippurass ja tuntee ko tuule vire repii auki haavoi, se kirvelee ja repii kaike auki, tukahuttaa mut, kuolen hitaasti. Tuuli repii auki haavoi ja tekee mieli huutaa, vikisen vaa, näkee silmien eessä kaike sen minkä menetti koskaan saavuttamatta. Olen vaa huono. Ojennan käteni saavuttaakseni ees jotai mutt kaikki pakenee, tuntematon sitoo mut. Valo häikäisee mutt pimeys sitoo mut verhoo. On niin pimeää. Se huutaa; olet niin paha, läpi mätä, tapa ittes. Olen hiljaa ja maailma runtelee minua. Haluan kuolla, haluan ett Se olis hiljaa. Antais mun ees hetke olla. Miss onkaa loppu???”

Minulla on kansiollinen luentolehtiönsivuja joissa kerron kuulumisia. Aluksi ne ovat siistejä, päivättyjä tekstejä siitä mitä tehtiin Pojan kanssa. Sitten niistä alkaa hävitä tolkku, välillä niissä on arjen kuvausta, välillä pelkkää pahasta puhumista. Aluksi oli vain väsymystä, nukahtamisvaikeuksia, pelkoa Pojan voinnista. Sitten alkaa olla tarinoita maailmasta jossa on vaan paha olla. Päivämäärät häviää tai ne ovat täysin sekavia. Minä en ehkä edes tiennyt oliko tammikuu tai joulukuu tai jotain siltä väliltä. En minä niitä oikeastaan halua lukua mutta joskus tulee luettua jotain pientä, ei niitä poiskaan voi heittää. Tuo yllä oleva teksti on kirjoitettu tussilla pahviselle välilehdelle tikkukirjaimin, siksi se on hypännyt silmille ja olen kirjoittanut sen puhtaaksi (muuttamatta kuitenkaan kieliasua). Enkä edes tiedä mikä tuo Se on, onko se kuvitelma lapsestani piruna vaiko vain jokin yliluonnollinen paha, joku joka satuttaa. Myöskään mitään käsitystä siitä milloin kyseinen teksti on kirjoitettu, minulla ei ole. Se on vain yksi lenkki hulluuden ketjussa. Hulluuden joka tuhosi minua ja suhdettani lapseeni.

Mitä tuohon enää voisi sanoa???

Jotain tyhjänpäivästä kuten sen että olemme menossa viikonloppuna mökille laittamaan sitä vähän talvikuntoon. Syksy on vielä pitkä joten kyllä siellä vielä ehtii käymään. Mennään nyt kuitenkin käymään, viettämään viikonloppua.

Tassa kävi eilen luonamme tai siis minun luona. Käytiin yhdessä kävelyllä. Eilen oli kyllä ainakin täällä tosi ihana ilma. Tassa kysyi että jännittääkö minua synnytys. Ei oikeastaan niinkään se synnytys jännitä vaan se mitä alkaa sen jälkeen; arki lapsen kanssa. Jään ensi viikolla äitiyslomalle. Mitähän silloin tekisi???

Löysin muuten parit ihan kivat punaiset juhlakengät. Ei ne tietenkään olleet sellaisia joista haaveilin mutta ehkä onkin parempi ettei niissä ole niin korkeat korot (raskaana oleville naisille kun suositellaan matalakantaisia kenkiä, miksiköhän?). En tiedä lähtisikö vielä käymään Prismassa katsomassa mitä siellä on tai vaikka Euromarkettiin? Tänään menen ainakin uimaan!!!
posted by Riia at 2:00 ip.

 

Minne menet jäte ja kenen kanssa?

Täällä päin kiistellään siitä että pitäisikö jätteenkuljetukset kilpailuttaa alueellisesti vaiko antaa asian olla kuten nyt, jokainen asiakas saa erikseen sopia sen kuljetusyhtiön kanssa joka ”hänen” mielestään tekee parhaan tarjouksen.

Alueellista kilpailutusta kannattaa tietenkin Päijät-Hämeen jätehuolto Oy (myöhemmin PHJ) ja aika monet alueen virkamiehet. Luottamusmiehet (eli kunnan päättävien elimien eli lautakuntien jäsenet), asukkaat, kuljetusyhtiöt, taloyhtiöt jne... vastustavat ajatusta, ainakin lehtikirjoittelun ja kunnista vuotaneiden tietojen perusteella.

Asiaan silleen enemmän kantaa ottamatta, kannatan alueellista kilpailutusta. Minusta siinä ei ole mitään järkeä että samoilta alueilta kerää moni toimija, turhaa autorallia kun asian voisi hoitaa yksikin yritys. En kuitenkaan ole erityisesti perehtynyt aiheeseen joten en esiinny minään asiantuntijana.

Pelkona on tietenkin hintojen nousu, sovitut tarjoukset, kartellit. Kaikkea uuttahan aina pelätään tässä maassa ja vastustetaan. Alueellisesti kilpailutettuja jätteenkuljetusmallejahan toimii kuitenkin jo monissa kunnissa. Niiden toimivuudesta en tiedä. Niiden kyllä sanotaan alentaneen yksittäiselle jätteentuottajalle muodostuvia kustannuksia. PHJ:llä on kova työ ”myydä” ideansa päättäjille eli lautakuntien jäsenille. PHJ on teettänyt selvityksenkin kuljetusjärjestelmistä. Ehkä pitäisi tutustua siihen?

Juhlat lähenee, paniikki tihenee?

Kävin taas eilen sovittamassa Sinin luona vaatteita. Nyt ne oli jo harsittu kokoon. Mahduin niihin ihan hyvin. Ja kasvamisen aika alkaa olla lopuillaan. Menen tänään töiden jälkeen katsomaan itselleni kenkiä, en varmaan osta mutta menen katsomaan. Helsinkiin en jaksa tämän vatsan kanssa nyt lähteä, olen ilman jos ei Lahdesta löydy, punaisia juhlakenkiä. Mustia minulta löytyy sen verran kotoa että valitsen niistä parhaat jos jään ilman punaisia.

Yhden pienen ongelman tässä keksin. Se on kampauksen teko. Ensin käydään lounaalla ja sen jälkeen sitten menen kampaajalle joka tekee minulle nutturan hiuslisäkkeen avulla. Ongelma on se etten viitsisi lähteä Helsinkiin koekampausta varten ja täten emme voi synkronoida hiusteni ja hiuslisäkkeen väriä. Joo, kyllä ongelmat ovat todella suuria, olen hölmö. Jannu taas kyselee että onko pakko laittaa frakki. Sanoin ettei mutta joku voi pitää häntä moukkana tai junttina jos hän tulee sinne vaikkapa suorissa housuissa ja pikkutakissa. Mutta ei niiden pikkusieluisten (sukulaisten, apua olen niille sukua) ihmisten mielipiteistä kannata välittää, varsinkin kun he eivät sano niitä koskaan suoraan päin naamaa.

posted by Riia at 2:42 ip.

 

Moonikset, menikat, rättipäivät...

Rakkaalla lapsella (ehkei aina niin rakkaalla) on niin monta nimeä. Itse taidan olla niitä menkat-ihmisiä vaikka usein käytän myös kuukautisia. Ben Furman puhui asiasta ohjelmassaan. Ajattelin että tarviiko sellaisella asialle kokonaista ohjelmaa pyhittää, valuu mikä valuu ja sattuu jos on sattuakseen. Tämän otsikon alla käsittelen nyt (omia) kuukautisia joten paetkaa kaikki joita se ei kiinnosta.

Itse tein tuttavuutta kuukautisten kanssa ensimmäistä kertaa vähän yli kolmentoista vanhana ala-asteella. Oikeastaan se oli aika hämyä kun kellään muulla ei ollut. Kaikki kaverilikat oli silleen ihmeissään ja kyseli kovasti että miltä tuntuu, miten kerroit äidille jne... Minä vaan vuosin kerran kuussa verta ja inhosin sitä aivan valtavasti. Mutsi kertoi elämän perusedellytyksiä. Josset vuoda verta, olet sairas. No kyllähän se siitä lutviintu. Uimassa en voinut käydä muiden mukana kun en silloin vielä halunnut tunkea sisääni mitään vierasesineitä (ymmärrä tamponeita).

Oikeastaan en tarkkaan muista milloin kivut alkoivat. Sen muistan ettei ainakaan muutamat ekat olleet kipeät. Kesällä se taisi olla, ennen yläasteelle menoa. Vaikka ne kivut itselle onkin juuri aivan karmeat niin kyllä sen nykyään tajuaa että minun kipuni olivat vähäisiä verrattuna monien muiden kipuihin (kun kuunteli vaikkapa kertomuksia Furmanin ohjelmasta). Mutta kyllä ne välillä ajoi minut sänkyyn itkusilmässä toivomaan kipulääkkeen pikaista auttamista. Aluksi kipuja oli vain joko ensimmäisenä tai neljäntenä päivänä. Sitten ne laajenivat käsittämään 1-4 päivää, milloin mitenkin. Olin seiskalla kun mutsi hankki minulle e-pillerit kipuihin. Ne helpottivat jonkin verran, eivät poistaneet kipuja kokonaan. Vetelin välillä aika vahvojakin särkylääkkeitä kuukautiskipuihin.

Ai että millaisia kuukautiskivut ovat, minulla. Polttavaa jatkuvaa kipua alavatsassa, kuin joku kääntäisi veistä koko ajan haavassa näin kuvainnollisesti sanottuna. Kipua leviää usein alaselkään ja reisien sisäpinnalle ja emättimen suulle. Pahimmillaan se usein on silloin kun emättimen suulla ja peräaukossa tuntuu sellaista voimakasta viiltävää kipua ja virtsaamisen ja ulostamisen tarvetta. Se on joskus naulinnut minut vessanpöntölle odottamaan että pahin menee ohitse. Kun on ollut luulo että tarvitsisi käydä vessassa mutta se onkin ollut vain menkkojen aiheuttamaa harhaa. Ei se ole tuon ihmeempää mutta kamalaa, ihan omanlaistaan.

Asia erikseen on ovulaatiokivut. Kun on ovarit (ovulaatiokivut) niin vannoo että ne on pahemmat kuin kuukautiskivut ja toisin päin. Ovulaatiokivut aiheuttavat todella voimakasta pistemäistä kipua alavatsassa. Kun sen ensimmäisen kerran koin, sotkin sen umpisuolen tulehdukseen ja olin ihan paniikissa. Ovulaatiokivuissa on se paha puoli ettei kipulääkkeet aina edes auta niihin. Kipu on ehkä voimakkaampaa kuin menkkojen aikana mutta pistemäisempää. Minulla on ovulaatiokipuja oikeastaan vain toisella puolella ja onneksi melko harvoin. Ja useimmiten onneksi öisin koska välillä ne pistää makaamaan vain kippurassa ja uikuttamaan (kuten kuukautiskivutkin pahimmillaan).

Uskon vakaasti sen teorian että kuukautiskivut johtuvat ainakin osittain kohdun supistelusta. Kun minulle tulee kipuja neljäntenä päivänä liittyy siihen aina voimakasta vuotoa. Neljäs päivä kun on minulla vuodoltaan muuten hyvin niukka. Viides päivä vielä niukempi ja kuudentena jo jaksan uskoa että nyt se olisi jo loppu tältä kuulta. Nythän ei tarvitse niillä stressata, olen raskaana. Mutta kyllä ne vielä sieltä tulee. Se on jännä tunne kun tuntee kuinka veri hulahtaa lävitse ja valuu jalkojen välistä. Tunnen sen ihan oikeasti, veren valumisen itsestäni. Lämmintä, punaista, haisevaa, kohdun limakalvoa, se tunne saa hakeutumaan vaihtamaan sidettä. Tamponin kanssa näitä tuntemuksia ei tietenkään synny kun vuoto on tukittu sisälle.

Ei että miksi kirjoittaa tätä. Ajattelin vaan että jos on televisio-ohjelma pyhitetty menkoille niin voin yhden merkinnän pyhittää minäkin aiheelle. Kuukautisethan on luonnollinen, yleisesti koettu asia. Ei se pahaa tee vähän kirjoittaa omia kokemuksia. Päässä olisi vielä monta juttua jotka haluaisin kertoa mutta jätän tähän, tarpeeksi ”sotkua” tähänkin mennessä.

posted by Riia at 12:42 ip.

 

Autottomassa päivässä

Kävin keskustassa katsomassa autottoman päivän ohjelmaa. Katselin sen ekan Nuokun sirkuksen esityksen loppuun asti ja sitten kiersin esittelykojut, kävin vessassa ja tulin takaisin töihin.

Minun mielipiteeni on se ettei Aleksista kannata tehdä kävelykatua. Aleksilla riittää kyllä jalkakäytävää molemmilla puolilla sen verran että siellä kulkevat mahtuvat ihan hyvin liikkumaan. Bussiliikenne tarvitsee oikeastaan Aleksia. Aleksin varrella on tori, jossa on kaikkien bussien pysäkit (torin molemmin puolin). Siitä lähtee busseja etelään, itään, länteen, pohjoiseen, kaikkialle Lahteen (minne liikennöidään). On esitetty että tällä hetkellä yksisuuntaisena oleva Vapari (Vapaudenkatu) muutettaisiin kaksisuuntaiseksi ja bussit sinne. Muttei se mahdu niin, Vapari on aivan liian kapea kaksisuuntaiselle liikenteelle ja bussipysäkeille. Hämeenkatu on myös aika sumppu (sitä on esitetty yksityisautoilun Aleksin korvaavaksi reitiksi) jo nyt, ei sinne mahdu enempää autoja. Ja kukas meistä nyt luopuisi autostaan vaan sen takia että jostain kadusta tehdään kävelykatu. Jos taas busseille annettaisiin mahdollisuus kulkea Aleksilla niin mikä kävelykatu se olisi silloin ja bussien mukana avautuu henkilöautoille tie (ei poliisit voi aina olla vahtimassa). Mutta katsellaan nyt mitä suunnitellaan muttei kaupungin valtasuonta mielestäni voi noin vain tukkia.

Tässä vielä linkiksi Lahden keskustan kartta niin uteliaat (joita ei varmaan ilmesty) voivat vilkaista miltä se Aleksi, (tori,) Vapari, Hämäri (Hämeenkatu) pyhä kolminaisuus (nelisyys) näyttää

Yleinen luulo on että vastustan yksityisautoilua täysin. Mutta se on aivan väärä luulo. Tässä maassa yksityisautoilulla on paikkansa. On niin kiva itsekin ajalla vaikkapa Savoon tai mökille, sen sijasta että yrittäisi selvitä sinne julkisilla kulkuvälineillä. Mutta haastan kuitenkin mielellään ihmiset pohtimaan, että voisivatko he jotenkin rajoittaa autonsa käyttöä. Onko auto kaikkialla tarpeellinen? Se mikä välillä ottaa päähän on se että ihmiset kiroilevat ruuhkia, sättivät toisia autoilijoita vaikka he itse ovat osa sen ruuhkan syytä. Olen myös sitä mieltä ettei lapsia tarvitsisi kuskata kilometrin, parin päähän kouluun joka aamu. He voisivat ihan hyvin kävellä tai pyöräillä sen matkan.

Sehän on tietenkin hirveän tärkeä uutinen että selviytyjät voittaja Brian Heidekilla on suomalaiset sukujuuret, hänen äitinsä kun on suomalainen (isä saksalainen). Uutisesta kertoi Iltalehti (juttua lukemaan pääsemiseksi tarvitsee rekisteröityä).
posted by Riia at 2:16 ip.

 

Viikon lopulla

Joillekinhan sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä. Olemme (minä ja Jannu) joskus saaneet postissa sellaisen lehtisenkin jossa ”kirotaan” kaikki vääräoppiset (sunnuntaita lepopäivänä, sapattina pitävät) ikuiseen kadotukseen koska raamattu sanoo että seitsemäs päivä oli lepopäivä ja se on lauantai. Jossain toisissa maissa sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä, olen nähnyt sellaisia kalentereja.

Tytöt tulivat meille lauantaina aamupäivällä. Sisko ja Tuuli ehdottivat lahjaksi taulua. Ihmettelin että ehtiikö sitä tässä ajassa tilata. Tuulilla ja Siskolla oli jo valmiina katsottuna ja sovittuna nuori taiteilija joka olisi valmis tekemään valokuvasta taulun. Kuvaksi valitsimme tämän kesäisen mökki kuvan jossa Vaari seisoo mummon takana ja pitää käsiä tämän olkapäillä. Lisäksi annamme muitakin kuvia jotta taiteilija saisi hyvän kuvan isovanhemmistamme. Sisko sanoi että herran jestas, tuommoiseksiko sitä meneekin paksuna. Kuhan hölmöili koska hän on nähnyt minut raskaana jo useamman kerran.

Eilen me kävimme Jannun kanssa puolukassa. Jotenkin hölmöä ettei tarvitsisi sellaista tehdä ja silti minä olen innoissani vatsa pystyssä kyykkimässä metsässä. Mutta minä rakastan sitä rauhallisuutta, suon (suopursun hajua) ja tekemisen tunnetta, saa jotain aikaan. Kuitenkaan jotenkaan ei voi olla välillä ajattelematta Kyllikki saarta kun katselee vetistä suohautaa (tarkoitan sitä pitkulaista kuoppaa jossa on pirusteen vettä ja rahkasammalta, äiti sanoi niitä suohaudoiksi (ehkä niissä olikin joku hautautuneena?)). Lapsena äiti aina sanoi että suonsilmät ovat pohjattomia, niistä ei pääse pois. Pelotti vähän ja totta se on, sinänsä. Aikoinaan jos hevonen meni suonsilmään niin kyllä se sinne joskus jäikin, suo ottaa omansa. Saatiin kahdeksan litraa joista minä keräsin vajaat kolme. Ne piti sitten säilöäkin.

Päätimme purkaa äitiyspakkauksen ja hakea tavaroita varastosta. Sinne niitä viikattiin pieniä pukuja, vähän suurempia. ”Hei kato nyt tätäki, eiks ookki ihana”, hihkaisin löytäessäni aina vaan uusia pikkupukuja. Niillä kyllä vaatettaisi useammankin kuin yhden pikku persoonan. Mutta ajateltiin niin että mitä sitä sadallaneljälläkympillä tekee, otetaan pakkaus. Varastosta löytyi niin sänkyä kuin syöttötuoliakin. Kahden edellisen jäljiltä on niin paljon kaikkea. Suurin osa on täysin käyttämättömiä tavaroita. Yksi tärkeimmistä on liina. Siinä on niin kiva kannella omaa nuppustaan ja jää kädet vapaiksi ja lapsi kulkee turvallisesti mukana ja pysyy rauhallisena.

AUTOTON PÄIVÄ

Tänään vietetään autotonta päivää. Lahdessa suljetaan Aleksi (Aleksanterinkatu) Veskun (Vesijärvenkatu) ja Rauhankadun väliltä. Kadulle pitäisi päästä vain busseja ja takseja (poliiseja, pelastustoimea, tontille ajoa, huoltoajoa) mutta jos ei poliisit vahdi päissä niin kyllä sinne eksyy enemmin ja vähemmin noita yksityisautoja, niin se vaan on. Vappuna Lahdessa on samanlainen sulku ja virtanaan sinne torille päin painoi autoja ja poliisit käännytti ja vittumaisimpia sakottikin. Seurasin kerran terassilta toimintaa. Mutta minkäs teet, auto on tärkeä, aina pitää päästä. Minulla ja Jannulla on autoton päivä, minä käytän linkkua ja Jannu kulkee kaverinsa kyydissä. Autoton ajatus hyvä, toteutus on kiinni meistä kaikista, toteutus kusee ja rankasti! On niin tärkeitä asioita, vaikeita reittejä, tiukkoja aikatauluja ja mielettömästi jästipäisyyttä ja laiskuutta, tottumusta.

posted by Riia at 11:16 ap.

 

Ortodoksisuus ja minä

Tänään tuli ortodoksinen liturgiajumalanpalvelus Oulusta. Katselin sitä ihan mielenkiinnosta. Se kaikki on niin erilaista kun tässä valtauskonnassamme, evankelisluterilaisessa. Kaikki se (tärkeä) sälä, suitsukkeet, yhtyeensidotut kynttilät, sauva. Minä en ymmärrä niiden merkitystä, siksi ne edustivat minulle ”turhuutta”.

Minä olen ollut useamman vuoden ortodoksi. Mitään en siitä muista, olin lapsi. Minut liitettiin kasteessa Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan. Isäni oli ortodoksi, äiti ev.lutti. Yleensä lapsi seuraa äitiä uskonnossa mutta meidät kaikki lapset kastettiin ortodokseiksi. Etunimeni on otettu ortodoksisesta kirkkokalenterista. Ortodoksista perinteistä poiketen minulla on myös toinen nimi. Kun isä kuoli siirryimme me lapset sitten ainoan huoltajamme mukana evankelisluterilaiseen seurakuntaan ja sen jälkeen en enää ole kirkkoa muuttanut.

Joskus suunnittelin kyllä ortodoksiksi kääntymistä. Minua kiehtoi se kaikki hienous (ikonit, hienot jumalanpalvelusasut) ja erilaisuus sen hetkiseen vakaumukseeni nähden. Luulin ehkä että kirkkoa muuttamalla minussa heräisi jokin todellinen usko Jumalaan. Minulla oli kriisi päällä. Olin menettämässä otetta Jumalauskosta. Muttei liturgioiden muuttuminen olisi mitään muuttanut. Ortodoksisuus on mielestäni enemmän ns. todistuksellinen uskonto kuin ev.lut jossa hyvin paljon ollaan vaan siksi että päästään kirkossa vihille.

Ensin minua alkoi ahdistamaan iankaikkinen elämä, se ettei koskaan pääse karkuun, se on ikuista. Ajattelin että jos elän vaikkapa 70-vuotiaaksi niin onko äitini taivaassa sitten se alle 5-kymppinen joka hän oli kuollessaan. Sehän olisi hölmöä. Ei iankaikkisen elämän ajattelu lohduttanut minua. En vaan koskaan ollut ajatellut sitä kunnolla. Myöskin jonkin kaikkivoivan, tuolla jossain leijuvan Jumalan ajatteleminen tuntui liian yliluonnolliselta. Nykyään en halua uskoa ruumiin ylösnousemukseen, joskus haluan uskoa Jumalaan vaikka järki sanoo ettei sellaista voi olla. Se on utopiaa. Mutta on minulla oikeus roikkua siinä jos se tuntuu hyvältä.

Jannu on ateisti vanhempien kasvattama. Lapsensa kuoleman jälkeen hän sanoi että hän tarvitsi jonkun jota syyttää ja se oli Jumala. Ketään muuta hän ei halunnut eikä voinut syyttää, vain Jumalaa. Eikä Jumala puolustellut itseään, se vain kuunteli hiljaa kun Jannu syytti häntä Junnun sydänviasta. Mutta se on mennyttä, ei Jannu oikeasti usko Jumalaan.
posted by Riia at 4:30 ip.

 

Jäähyväisten aika

Tänään oli Anna Lindhin muistotilaisuus. Ei poliitikon henki yksilötasolle ole sen arvokkaampi kuin esimerkiksi minun äitini. Mutta julkisuuden kautta yhä useampi ja useampi ihminen muka tuntee poliitikon ja tuntee jonkinmoista solidaarisuutta. Minulle Anna Lindh on yhdentekevä henkilö, en minä häntä sure. Mutta ajatus äitinsä menettämistä lapsista ei kuitenkaan ole mikään kiva. Mutta yhtä surkeaa se ajatus olisi jos äiti olisi ns. tavis, yhtä kurjaa se olisi lapsille.

Hengitys, okei

Joskus aikoinaan Kärkölään pyyhälsi ensivasteyksikkö (EVY, siis paloauto), Lahden 292 (oikeasti Hollolan mutta Lahti ja Hollola ovat pelastustoimessa yhtä) ja vielä Medi-Heli. Kysymys kun muka oli aatami 05 eli rintakivuista. Kovin oli potilas kivulias ja huonossa kunnossa. Ambulanssi väki otti ns. sydänkäyrän. Käppyrässä ei ollutkaan mitään sydänkohtaukseen viittaavaa. Kysymyksessä olikin vain todella paha HV-kohtaus. Nastolan ja Iitin rajamailla autossa nainen luuli kuolevansa koska ei saanut happea, pyörrytti kamalasti, oikeaa käsivarttakin pisteli. Paikalle pyyhälsi Nastolasta lääkäri”ambulanssi” ja ambulanssi. Kysymys olikin vain hyperventilaatiosta. Kaikki tämä koska ihmiset ei osaa hengittää oikein.

Hyperventilaatiohan on nopeasti "suomennettuna" liikaa hengitystä. Hyperventilaatiolla tarkoitetaan syvää ja nopeaa hengitystä, jossa verestä poistuu liikaa hiilidioksidia. Itse en koskaan ole saanut pahaa hv-kohtausta. Joskus jotain pientä silloin kun olin päästäni sairas. Siihen auttoi se että veti sisään henkeä rauhallisesti, pidätti sitä niin pitkään kun pystyi ja puhalsi sitten rauhallisesti ulos. Yleinen käskyhän hyperventilaatio-kohtauksissa on paperipussiin hengittäminen ja silleen saadaan vereen lisää hiilidioksidia. Ihmiskeho on niin ihmeellinen...

VKL

Jannu on viikonloppuna töissä. Minä olen kotona ja neulon babylle vaatteita. Minulla on valmiina jo pusero, neuletakki, myssy, tossut ja tumput. Nyt teen housuja samaan sarjaan. Kutomisen olen jättänyt koska kangaspuut painavat vatsaani. Minä laitan ruokaa, siivoilen, ulkoilen ja kestitsen Siskoa ja Tuulia. Meidän pitäisi suunnitella mitä ostetaan Mummolle ja Vaarille 60-v hääpäivälahjaksi. Mummo ja Vaari on yleisesti pyytäneet ettei lahjoja tuotaisi vaan jokainen, joka jotain haluaisi tehdä, antaa, saisi itse laittaa itse valitsemaansa hyväntekeväisyys kohteeseen rahaa. Minä voisin vaikka laittaa Medi-Helille. Mutta jotain voisi muistoksi heille antaa vaikka mummo kyllä epäilee vankasti että kuolo korjaa heidät pian pois. He ovat jo eläneet yli 20 vuotta sen jälkeen kun heidän lapsi kuoli. Minä ja/tai Jannu elämme (toivottavasti) paljon kauemmin lapsen kuoleman jälkeen.
posted by Riia at 2:37 ip.

 

Lake Placid 1932

Lake Placidissa leuto sää kiusasi jälleen talviurheilijoita. Lunta piti tuoda Kanadasta asti, ja neljän miehen kelkkailu pystyttiin pitämään vasta kaksi päivää päättäjäisten jälkeen. Suomalaisille kolme mitalia, yksi kutakin väriä. Saavutukset vaan heikkenee kun luistelijoista ei ollut enää voittamaan mutta onneksi sukset saatiin sitten suihkimaan jo paremmin. Edellisessä kisassa mitalit tulivat vain pikaluistelussa, nyt hiihdossa (joskus vielä mäkihypyssä ja yhdistetyssä).

Kultaa
50 km hiihto
Veli Saarinen
Hopeaa
50 km hiihto
Väinö Liikkanen
Pronssia
18 km hiihto
Veli Saarinen

Sitten taas tarinaa Minusta

Pomo määräsi minut kuuden tunnin työpäivälle kun ei halunnut rasittaa minua liikaa. Töiden jälkeen olen väsynyt. Mutta kun nostaa hetkeksi jalat ylös ja lepäilee niin taas jaksaa.

Neuvolassa...Olin lihonut kilon verran edellisestä käynnistä. Se ei ollut liikaa. Voin ihan hyvin.

Nukahtaminen meinaa olla vaikeaa ja tuntuu välillä tuskastuttavalta ettei voi paljon muuta kuin kylellään maata. Mutta enää vain reilu viikko ja sitten olen lomalla ja sen jälkeen kuukausi niin jo pitäisi alkaa tapahtua. Mutta jos olen rehellinen niin taas tympii, tämä lihavuus ja kaikki mitä se rajoittaa. Mutta itse olen täysin valinnut osani enkä voi muuta kuin odottaa.
posted by Riia at 2:48 ip.

 
Joku tässä vaiheessa sanoisi että työviikko on taas voiton puolella. Niinhän se minun osaltani on, ei esimerkiksi mieheni osalta. Keskiviikko. Menen töiden jälkeen neuvolaan tutkittavaksi. Toivottavasti en ole taas lihonut niin että saan huomautuksen. Menen myös uimaan Annin kanssa koska kroppani huutaa liikuntaa. Sen mielestä pelkät kävelylenkit eivät pidä sitä kunnossa. Enpä tiedä, liikunta on ihan kivaa.

Koska toissapäiväisen vuodatuksen katkaisi yhtäkkinen havainto siitä että palaveri alkoi juuri, kirjoitan nyt vielä jotain pikkuista viikonlopusta. Lauantaina päivällä teimme yhdessä ruokaa niin itsemme syötäväksi kuin illaksikin. Pojasta oli kamalan kivaa kun ruskean elävän ravun laittoi veteen niin se muuttui punaiseksi. Illalla meille tuli reilu kymmenen ihmistä. Ilma oli sen verran lämmin että alku ilta oltiin takapihalla. Osa tappeli rapujen kanssa ja tarttui kovin mielellään tarjottuun HK:n siniseen. Kun kannoin Juhan nuorimmaista, hän sanoi että äidinkin pitää hankkia tuollainen (tarkoittaen vatsaani jonka päällä oli kiva istua). Juha sanoi ettei äiti enää varmaan suostu sellaiseen. Poika viihtyi hyvin ulkona ja sisällä Juhan melkein saman ikäisen Pojan kanssa. Muutkin Juhan lapset pyörivät heidän kanssaan eivätkä pojat tunteneet siitä pahastuvan vaan selittävät kärsivällisesti kysyttyjä asioista pienimmille. Illan hämärryttyä ja viilettyä menimme sisälle.

Sunnuntai-illalla kävimme Sinin luona sovittamassa pukuani samalla reissulla kun veimme Pojan kotiin. Sini oli jo leikannut kankaat ja nyt hän piikitteli niitä neuloilla ympärilleni. Päädyimme kuitenkin siihen että teemme helmasta niin leveän ettei se tarvitse halkiota muttei kuitenkaan sellaista telttaa joka alkaa mahan yläpuolelta ja levenee levenemistään. Hyvä siitä tulee vaikka se onkin vielä ihan kesken.

Lähden tästä nyt sinne neuvolaan…

posted by Riia at 3:13 ip.

 

Kerätään paperia

Kerros- ja rivitaloissa pitäisi olla jätekatoksessa vihreä (mahdollisesti muunkin värinen) laatikko keräyspaperille. Se käydään tyhjentämissä niin usein kuin taloyhtiö on sopinut. Haja-asutus ja omakotialueella asuvat voivat viedä paperin joko paikalliseen hyötyjätepisteeseen tai pienjäteasemalla. Hyötyjätepisteitä voi olla kauppojen yhteydessä sekä muualla minne kunta tai mahdollinen jätehuoltoyritys on sellaisen rakentanut. Jossain päin Suomea vielä esimerkiksi paikalliset urheiluseurat tai nuorisojärjestöt järjestävät paperinkeräys tempauksia, joissa he hakevat paperia alueen taloista ja toimittavat sen eteen päin. Tällä tavalla he keräävät rahaa.

Keräyspaperi ei saa sisältää paperille ja kartongille vieraita aineita kuten vahalla, tervalla, piellä, hartsilla tai muilla öljyisillä tai vastaavilla aineilla kyllästettyjä, päällystettyjä tai kerrostettuja papereita. Keräyspaperi ei saa myöskään sisältää palovahingoittunutta paperia ja hiilipaperia, märkälujaa paperia, rasvankestävää tai tahmoliimalla liimattuja papereita kuten paperirullien päätylappuja.

Haitalliset epäpuhtaudet ovat aineita joita käytetään paperin tai kartongin valmistuksessa ja jalostuksessa tai lopputuotteissa. Nämä kuidut ovat hajotettavissa, mutta aiheuttavat loppu tuotteissa tai prosesseissa häiriöitä. Tällaisia epäpuhtauksia ovat muovilla tai alumiinilla tai muilla vastaavilla aineille laminoidut, pinnoitetut tai välikerrostetut paperit sekä likaantunut, homeinen, hiekkainen, nokinen ja pilaantunut paperi, pahvi tai kartonki. Lisäksi haitallisia aineita on insuliitti-, kuori-, lastu- ja muut kuitulevyt, puu, kipsilevyt, läpinäkyvä aine, lakattu tai vernissattu paperi, muovi tai muovikäsitelty paperi, naru ja arkistomapit.

Keräyspaperia ei kannata laittaa jäteastiaan koska paperinkeräysastian tyhjennys on halvempaa kuin jäteastian tyhjennys. Paperin keräyksestä syntyneet kustannukset, esim. astiakustannukset, katetaan pienissäkin taloyhtiöissä ensimmäisenä vuotena (kertoo Paperinkeräys oy). Luettu sanomalehti ei ole jätettä, vaan käyttökelpoista raaka-ainetta, jota ei pidä viedä kaatopaikkoja kuormittamaan. Uusiopaperin valmistus kuluttaa vettä ja energiaa vain murto-osan siitä mitä tarvittaisiin jos paperi valmistettaisiin puusta. Paperi voidaan kierrättää useita kertoja. Jokaisen asuinkiinteistön tulisi huolehtia paperinkeräyksestä sillä suurin osa käyttökelpoisesta paperista saadaan talteen tavallisista suomalaisista kotitalouksista. Suomessa toimii parikymmentä keräyspaperia käyttävää tehdasta. Tehtaiden kapasiteetti riittää käsittelemään kaiken sen keräyspaperin, joka syntyy Suomessa. Kierrättämällä paperia säästämme myös luonnonvaroja.

Tiukentuneet viranomaismääräykset edellyttävät entistä tehokkaampaa hyötykäyttöjätteen talteenottoa ja lajittelua. Kiinteistöjen paperinkeräys on isännöitsijän vastuulla. Isännöitsijän täytyy tehtävänä on hankkia kiinteistölle paperin kerääjä tekemällä keräyssopimus alueen paperinkeräysliikkeen kanssa. Isännöitsijän täytyy myös tarkistaa että paperinkeräysastioita on riittävästi ja että ne tyhjennetään tarpeeksi usein.

Mun elämä

Se paperista. On kiva välillä kirjoittaa jotain asiaakin eikä vaan höpistä omiaan tai omistaan.

Pelicanshan hävisi molemmat matsit viikonloppuna. Perjantaina oltiin Pojan ja Jannun kanssa katsomassa ottelua Lahden jäähallissa. Ottelu ei ollut mitään miellyttävää seurattavaa Pelicans-fanille. Pisteet menivät ihan oikeaan osoitteeseen. HPK oli parempi. Ostimme Pojalle pienen Pelicans-fanilipun. Minulla on sellainen isompi jonka Jannu osti minulle aikoinaan kun olin lähdössä johonkin matsiin.

Lauantaina oli rapujuhlat ja eilen vietiin Poika pois. Kävin myös kokeilemassa puvuntekelettä Sinin luona. Nyt on taas työviikko alullaan ja minun täytyy lähteä palaveriin!


posted by Riia at 3:08 ip.

 

Sarjassamme Talviolympialaiset

St. Moritzissa Sveitsissä 1928 (464 urheilijaa/25 maata/14 lajia) lämmin sää aiheutti ongelmia. Norja oli jälleen paras maa. Taitoluistelija Sonja Henie voitti 15-vuotiaana ensimmäisen kolmesta kultamitalistaan. Henie oli ollut mukana jo Chamonix'ssa. Suomalaiset saivat neljä mitalia (2-1-1). Joten kisat eivät menneet ollenkaan niin hyvin kuin edelliset, ensimmäiset talviolympilaiset. Menestys oli edelleen luistelun varassa.

Kultaa
500 m pikaluistelu
Clas Thunberg

1500 m pikaluistelu
Clas Thunberg

Hopeaa
5000 m pikaluistelu
Julius Skutnabb

Pronssia
500 m pikaluistelu
Jaakko Friman
posted by Riia at 1:47 ip.

 

Chamonix 1924

Ylivoimaisesti parhaiten menneet kisat ovat olleet vuonna 1924 Chamonix'ssa, jolloin 42 jaetusta mitalista Suomen 14 kilpailijan joukkue napsi pikaluistelija Clas Thunbergin johtamana kymmenen, eli peräti 23,8 prosenttia.
(Vertailun vuoksi sanotakoon että Salt Laken kisoissa Suomen 7 mitalia vastasi 3 prosenttia kaikista jaetuista mitaleista).

Suomalaismitalistit 1924 Chamonix (4 kultaa, 3 hopeaa, 3 pronssia)

Kultaa

1500 m pikaluistelu
Clas Thunberg

5000 m pikaluistelu
Clas Thunberg

10 000 m pikaluistelu
Julius Skutnabb

Pikaluistelun yhteispisteet
Clas Thunberg

Hopeaa

5000 m pikaluistelu
Julius Skutnabb

10 000 m pikaluistelu
Clas Thunberg

Pariluistelu
Ludovika Jakobsson -Walter Jakobsson

Pronssia

18 km hiihto
Tapani Niku

500 m pikaluistelu
Clas Thunberg

Pikaluistelun yhteispisteet
Julius Skutnabb

Vanhat olympiakisat ovat mielenkiintoisia, ahmin niistä tietoa aina silloin tällöin. Meillä on useampi olympia-aiheinen kirja ja yksi romppu kotona. Ja vaikka kuinka yrittää niin en osaa vieläkään luetella ulkoa kaikkia suomalaisia olympiamitalisteja. Edelliseenkin luetteloon hain tukea Olympiakomitean sivuilta. Mielenkiintoiset sivut, niissä vierähtäisi pidempikin aika jos ei olisi sellaista hommaa kuin työnteko mukana oleilussa tässä firmassa.

Viikko meni jo (melkein)

Tänään tulee Poika. Mennään Pelicans matsiin. Huomenna tulee kavereita. Meillä on rapujuhlat. Pojallekin on luvattu kaveri Juhan lapsista. Rapujuhlat oli sovittu ensin, Pojan tulo vasta sitten. En halunnut enää perua rapujuhlia. Toivottavasti on kiva ilma niin voidaan olla ainakin hetkittäin ulkoma. Ei mutta joo, pitäisi varmaan lähteä piakkoin kotiin.
posted by Riia at 3:55 ip.

 
Tänään pitää tietenkin muistella kolmekymmentä vuotta sitten Chilessä tapahtunutta vallankaappausta tai sitten kaksi vuotta sitten tapahtunutta WTC-iskua. Kaksi vuotta sitten vietimme tätini viiskytvuotisjuhlia Kuopiossa. 1973 on ollut edes syntynyt.

Poika tulee huomenna meille. Mennään katsomaan Pelicansin avausmatsia (Tipu menee ilman törppöjä mutta heidänkin kanssa varmaan ehdin vielä menemään). Jannu varoitti Poikaa tämän äidin tavasta hihkua ohjeita pelaajille katsomosta. Jotain niinkin typerää kuin laittakaa se pallo sinne maaliin vaikka kysymys onkin kiekkopelistä. Urheilun kautta jostain syystä osaan ilmaista tunteita, innostua, iloita ja surra, näyttävästikin.

Mummo haluaa kutsua Pojan hääpäiväluonaalle ja Pojan kasvattivanhemmat illlallisvastaanotolle. Kyllähän hänen tulee saada tavata lapsenlapsiensa kasvattajat. Puraisin huultani! Sanoin olevani pahoillani. "Miksi suotta", sanoi Mummo. Kai sitä täytyy olla pahoillaan kun ei pysty huolehtimaan omasta lapsesta. Nykyään pystyisin, ennen en, ehkei vieläkään ole täysin myöhäistä.
posted by Riia at 1:14 ip.

 

Ompele mulle... please!

Kävin eilen illalla Sinin luona ensimmäisessä sovituksessa. Oikeasti Sini vaan levitteli kankaita päälleni ja otti mittoja. Lisäksi Sini esitti pari tekemäänsä ruusun kirjailumallia. Tykästyin eräässä lehdessä näkemääni pukuun jossa mustassa kankaassa oli suuria punaisia ruusuja. Koska sellaista kangasta ei tähän hätään löytynyt, lupasi Sini kirjailla pukuun ruusut. Muutaman kämmenen kokoisen eri puolille pukua. Päädyimme vielä punaiseen sifonkiin joka kiertää rintamukseni ja jää taakse roikkumaan. On niin vaikea kertoa siitä millainen puvusta tulee, ette te sitä tajua enkä minä vielä täysin tiedä. Lisäksi pyysin Siniä tekemään minulle housut ja paidan juhlapäivällisiä (tai oikeastaan lounasta) varten. Niistä tulee tummanharmaat ja laitan niiden kanssa sitten vaaleanharmaan jakun. Nyt vaan pohdin että kävisinkö ostamassa punaiset juhlakengät vai tyytyisinkö mustiin?

Sini on freelanseri. Jotenkin on välillä vaikea ajatella että mitä semmoiset tekee, niitä on niin monella alalla. Minulla on työpaikka, menen sinne, teen töitä ja palaan kotiin. Sini tekee töitä kotona tai sitten asiakkaan kotona. Joku tilaa häneltä jotain, jopa joku firma, hän tekee sen, laskuttaa. Sellainen on kai vähän riskaapeliä jos ei ole vakinaista sopimusta jonkun firman kanssa. Nyt Sini on kyllä enimmäkseen äitiyslomalla.



posted by Riia at 1:22 ip.

 

Kova, paha nainen

Minun tunteettomuuteni on pelkkä illuusio jota itse suojelen. Minulla on tunteita mutta ilmaisen niitä niin kovin niukasti ja harvoin. Myytti on lähtöisin siitä että tapahtui mitä tahansa (poikaystävä jättää, äiti kuolee, tentistä tulee täydet pisteet jne...) minä en reagoi siihen mitenkään. Minusta maailmassa on ihan tarpeeksi niitä ihmisiä jotka itkee hetkessä kuin hetkessä tai hihkuu yliopiston käytävillä ihan vain siitä ilosta että tentti meni läpi. Minä vain katsoin tulokset ja kävelin pois...

Jannu sanoi ensimmäisen kerran todella tajunneensa miten ”kovan” naisen kanssa hän on liittoutunut minun äitini kuoltua. Sairaalassa äitini ruumiin äärellä minä itkin muutaman kyyneleen ja nostin sitten pääni ylös ja katsoin sängyn toiselle puolelle Jannua. Sen jälkeen en enää julkisesti itkenyt äitiäni, en edes yksityisesti Jannun edessä. Tietenkin surin äitini kuolemaa, miksen olisi, hän oli minulle rakas. Tiesin vaan että minun oli oltava vahva koska kuka muu sitä olisi voinut olla. Veli on varsinainen itkupilli mieheksi ja Sisko välillä kuin tuulenhenkäys. Vara-faijalla olisi oikeus surra kunnolla rakasta puolisoaan. Minulla, vanhempina, vahvimpana lapsena, olisi velvollisuus hoitaa muodollisuudet. Tein vain sen minkä tarvitsi ja minua pidettiinkin kovana, kamalana ihmisena. Sekö oli palkkani kaikesta siitä vaivasta mitä näin toteuttaakseni äitini viimeisen tahdon?

Kyllähän sitä joskus ajattelee että kysymys on jotenkin äitini kasvatuksesta muttei se välttämättä ole koska kahdesta muusta lapsesta tuli kuitenkin ”tunteellisia”. Kysymyshän on pohjimmiltaan vain minun luonteestani. Ehkä äiti kuitenkin vaati minulta, esikoiseltaan, erityistä ”jaksamista”. Olen sen tajunnut että minun on esimerkiksi yllättävän vaikea suudella Jannua julkisesti. Eikä kysymys mitenkään ole siitä ettenkö sitä miestä himoitsisi, rakastaisi, tietäisitte vain kuinka paljon, vaan siitä että suutelu on julkinen tunteen ilmaisu ja sellaisia vältän. Jossain aivoissani on vain sellainen kytkentä. Halveksun ihmisiä jotka julkisesti ilmaisevat rakkauttaan, pienillä kosketuksilla, suudelmilla. Tajuan että se on okei, ihanaa mutta jossain aivojeni sopukasta nousee huuto ”kamalaa, öklöttävää”. Vinoon kasvanut???

Ottelua, vielä, jälleen kerran

Eilen jäi vähemmälle tuo tunnelmien välittäminen koska välillä viikonlopun jälkeen on noita kiireitä. Tunnelmahan oli tietenkin loistava mutta sitä on tietenkin vaikea todentaa ihmisille jotka eivät olleet paikalla. 25- 32 tuhatta ihmistä teki jo stadionille jonkinmoista tunnelmaa. Suurin osa heistä kuitenkin Suomen kannattajia. Minä koin perjantain huipentuman Frösenin voitettua korkeuden Holmin nenän edestä. Olihan se pauhu silloin varsin mukaansa tempaava stadionilla, kun Holm pudotti kolmannen kerran 228 ja väki tajusi että yhden pudotuksen turvin suomalainen voitti. Pikamatkojen aikainen pauhu oli myös valtava ja ehkä se todellakin siivitti suomalaisia voittoon muilla paitsi aidatuilla matkoilla (ja miesten 200 metrillä).

Kun minä olin lapsi, Ruotsi vei pikamatkatkin 16-6 ja kun ensimmäisen kerran joku suomalainen onnistui rikkomaan rintaman, olin onnellinen. Nykyään suomalaiset pystyvät voittamaan ihan lyhyillä matkoilla ilman aitoja mutta ratakierros tökkii vielä, aidoilla tai ilman (okei, viime vuonna Mäkelä voitti 400 metrin aidat, siinä hän on suurempi kuin Lattu vaikka Latulla on SE). Siinä vaiheessa kun kuulimme Ruotsin tehneen protestin Mikkolan neljännestä heitosta (joka oli kyllä videolta tarkastettuna jokseenkin ylileukailtu) niin Jannu kysyi missä on maaottelu henki. Mutta eiköhän henki ole voittaa vastustaja. Yritettiinhän Koivikkoakin juoksuttaa maaotteluhengessä mutta ei se onnistunut.

Ehkä tämä riittääkin jo sitten maaottelusta. Suomi-Ruotsi matsi on jonkin tiedon mukaan pitkäaikaisin edelleen jatkuva kahden maan välinen maaottelu ja minusta se on ihana. Mitä sitä jääkiekon ämämmistä tai jalkapallon EM-karsinnasta kun on Suomi-Ruotsi yleisurheilu maaottelu???

posted by Riia at 2:42 ip.

 

Viikonloppu pähkinänkuoressa

Taas on yhdet maaottelut vietetty. Oli ihana ilma olla katsomassa kisoja. Joskus on oltu kaatosateessakin mutta silloin suomalaisten menestys oli kyllä jokseenkin parempaa. Perjantaina mentiin Helsinkiin ja lauantaina tultiin pois. Perjantaina oltiin stadionilla Tuulin ja Siskon kanssa ja lauantaina sellaisen sekalaisen ”junttilauman” kanssa joka syksyisin aina lähtee Helsinkiin kannustamaan Suomea voittoon. Kerran he erehtyivät lähtemään Ruottiin mutta kyyti oli kylmää. Puolet porukasta jäi saapumatta paluu yhteyteen eli laivalle. Se siitä sitten. Heillä oli taas tänä vuonna suuri kannustuslippu mukanaan jonka paras puoli ei varmaankaan ole suuri koko vaan varteen mahtuvat kossupullot. Mutta silleen hyvää sakkia se on etteivät he koskaan ole järjestäneet stadionilla, sen ulkopuolella tai matkan varrella olevilla huoltoasemilla järjestyshäiriöitä. Tulimme heidän linkulla sitten lauantaina Lahteen.

Kaikkihan tuon tietenkin tietää miten ottelussa kävi??? Perjantai oli synkeämpi, lauantaina piristyttiin. Tunnelma oli upea. Minä nautin siitä niin. Suomi voitti miehet protestista huolimatta ja naiset hävisivät Ruotsille. Jannu sanoi ettei se on aikamoinen tapa viettää hääpäivää, keskellä mekastavaa laumaa hämäläisiä. Kukaan ei saa riistää minulta maaottelua, ei Jannu sitä halunnut. Päivällä juhlittiin, käytiin syömässä ja sellaista. Illalla juhlittiin urheilun merkeissä. Voiko ihanampaa iltaa enää olla (varsinkin kun Suomi voitti edes miehet).

Eilen kerättiin pariin otteeseen puolukkaa. Mentiin aamulla mökille ja tultiin illalla pois. Puolukkaa tuli viitisentoista litraa eli sellaiset 10 litraa survottuna. Puolukkaa on kivempi kerätä kuin mustikkaa. Oli niin ihanan kaunis aurinkoinen ilmakin.

posted by Riia at 12:16 ip.

 

Ei mennyttä voi muuttaa...

Myöhemmin äiti tunnusti (heikkona hetkenään) että olihan hänellä jonkinmoisia kipuja ennen tyttärensä häitä mutta häät olivat niin tärkeät ettei hän mennyt tutkimuksiin. Hän varmaan tiesi jo tutkimuksiin mennessä että hänelle oli syöpä. Ei hän koskaan sitä myöntänyt. Tietenkin syytin jotenkin itseäni äitini kuolemasta. Ilman minun häitäni hänet olisi ehkä tutkittu ajoissa. Mutta ei se ole niin, syöpä oli kehittynyt jo pitkään ilman oireilua. Vieläkään en jaksa uskoa että molemmat vanhempani ovat menehtyneet. Kohtalolleen ei voi mitään...

Todellakin taas alkaa olla yksi vuosi taas pulkassa, yksi vuosi saman ihmisen kanssa. Kuka olisikaan koskaan uskonut että avioliittomme kestäisi edes näin pitkään. Minulta kysytään välillä onnellisen avioliiton salaisuutta. En minä sitä tiedä, ollaan oltukin yhdessä niinkin vähän aikaa. Kun samaista asiaa kysyy mummoltani on vastaus jotain sitä luokkaa että pitää joustaa. Sitä en kyllä tiedä tarkoittaako Mummo että miehen pitää joustaa kun hän rulaa. Mummon aikalaiset eivät eroilleet, se oli hävettävää ja ei niin helppoa. Nykyään on niin helppo erota. Ei tarvita enää mitään syytä, vain halun erota. Mutta mitä järkeä onkaan roikkua huonossa liitossa???

Huh huh, olikohan tässä taas mitään järkeä. Ajatustenvirtaa taas kerran. Jos ei mitään muuta tärkeää ole niin se että rakastan miestäni ja olen onnellinen että hän on vielä minun rinnallani. Olen saanut kokea tämän onnen.

Uusi jäsen

Ostimme eilen auton, tai minä ostin. Nyt vaan odotellaan että se poloinen pääsisi tänne Lahteen saakka. Ojennan käteni ja sanon että tässä Sinulle Jannu auto, hyvää hääpäivää. Mieheni nimeen se peltikasa kuitenkin meni. Edellinenkin oli Jannun, miksi tässä pitäisi muuttaa toimivaa strategiaa. Tänään mennään muuten Helsinkiin mutta sen kerroin jo eilen eikä siitä mitään. Kuulumisiin.

P.S.Äitini muuten tapasi sanoa että se paha juttu teissä Sukunimisissä on että te olette pirun ylpiöitä. Ikävä kyllä hän taisi olla oikeassa (vaikken aluksi halunnut myöntää), olette varmaan huomanneet. Kehuskelen miehelläni, työlläni, autollani jne. Omasta mielestäni vain kerron siitä miten on mutta monien muiden silmissä olen ylpiä. Olen pahoillani!

posted by Riia at 11:50 ap.

 

Kaikki on syötävää mikä...(eteen tuodaan)?

Kaikki se mitä jotkut toiset kansat syövät, ei ole syötävää meidän kulttuurissamme. Monille yökötyksen tuo ajatus heinäsirkan, madon, sammakon (jalan) tai käärmeen (palan) syönti. Joissain kulttuureissa ne ovat herkkuja. Viime torstaina tuli kolmoselta ohjelma erikoisista ruokalajeista. Katselin sitä myöhemmin nauhalta samalla kun yritin yltää kankaaseen kangaspuissa (massuni takaa, onnistuin siinä aika hyvinkin).

Singapore on ollut minulle ruokien suhteen aarreaitta ja kaipaan sinne välillä takaisin. Singaporessa olen syönyt mm. sammakkoa, käärmettä, haita, kovakuoriaisia. Ohjelmassakin mainittua sammakonreisipuuroa olen syönyt kun tulimme pois klubilta mutta se ei ollut oikein miun maun mukasta. Käärmeruuan valinnasta seurausi pikkuinen järkytys. Hookerseissahan ruoka on usein hyvin tuoretta eli elävää ennen kuin joku haluaa sitten syödä sen. Annoimme kokille oikeuden valita käärme vaikka se olisi meidän pitänytkin valita itse (kuten ravut, sammokot yms. joita oli "kojujen" edessa eläväni astioissaan). Kokki valitsi käärmeen ja toi sen silmiemme eteen tapettavaksi. Siinä se sitten kiemurteli vielä sen jälkeen kun pää oli katkaistu. Käärme sinänsä oli hyvää, hyvin miedon makuista ja isosyistä. Sammakon reidet olivat hyviä, varsinkin friteerattuna. Ulkonäöltään ne muistuttavat ns. kanan nuijia ja myöskin maultaan. Sinänsä mauista ei välttämättä voi sanoa paljon mitään koska maisteita oli paljon. Singaporen ja Malesian herkuista voisi kerto vielä vaikka mitä mutta jätetään väliin.

Isossa-Britaniassa söin liekitettyjä etania jossain hienossa raflassa. Monelta porukasta jäi kyllä etanat väliin enkä minäkään voi väittää että ne mitään suurta herkkua olisivat olleet. Onhan meillä täällä Suomessakin yksi ihastuttava ruokalaji joka makunsa ja ulkonäkönsä puolesta ei ole mitenkään houkutteleva, MÄMMI.

Menneet ja tulleet

Tällä viikolla olen ehtinyt käymään neuvolassa (kuseksimassa purkkiin). Nilkkani ja jalkani eivät ole enää onneksi niin turvoksissa kuin kesällä ja se on hyvä, ei pelkoa komplikaatioista.Viimeinen rypistys alkaa. Kätilö vähän varoitteli minua liiasta lihomisesta, 11,5 kiloa tässä vaiheessa on ehkä pikkaisen liikaa mutta sopivuuden rajoissa kun olen alunperin ollut niin laiha.

Olen päättänyt että Sini saa tehdä iltapukuni Mummon ja Vaarin 60 vuotis-hääpäivävastaanotolle. Näillä näkymillä siitä tulee musta melko suora ja siihen kirjaillaan ruusuja. Pukuun tulee halkio, halkio on Sinin tavaramerkki. Hän laittaa sellaisia vähän joka vaatteeseen, kokeilumielellä. Mitään telttaa en tahdo laittaa päälle vaan jotain siistiä ja järkevää. Sini kyllä osaa tehdä sen.

Eilen kävimme katsomassa taas autoja ja päädyimme farmariMondeoon ja kaupat tehdään varmaan jo tänä iltana. Minä lupasin maksaa sen kun Jannulla on mennyt tuota rahaa "mopoiluharrastukseensa". Kestää se tietenkin vielä jonkin aikaa ennen kuin se uusi auto rantautuu Lahteen. Sähkötoimiset ikkunat, CD-soitin, automaattinen ilmastointi, eihän niitä kaikkia lisämausteita tällainen likka muista. Ajattelin myös suorittaa toisen vaiheen ennen lapsen syntymää. Kävin jo autokoululla juttelemassa ja ne oli iha ihmeissään että olin silleen lihonut.

Helsingissä eilen, ehdin käymään vielä Tuulin ja Siskon luona ennen kuin lähden sitten kotiin. Viikonloppunakin tulemme Helsinkiin kun on se maaottelu. Mennään varmaan Suskin luokse yöksi kun se asuu Urheilukadulla niin ei tarvi pitkiä matkoja vaellella. Viikonloppuna on myös meidän hääpäivä.
posted by Riia at 2:47 ip.

 
Se piti vielä kertoa että lähden huomenna Helsinkiin koko päiväksi. Menneenpä taas haistelemaan pääkaupunkiseudun tuulia jos siellä vaikka haistaisi meren kutsun...
posted by Riia at 1:08 ip.

 

Sanoja sopassa

Muutama termi tuntuu välillä menevän jopa toimittajien suussa sekaisin. Sellaisia ovat insesti ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, pedofiili ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäjä.

Insestihän lähisukulaisten välistä seksuaalista kanssakäymistä. Se ei todellakaan ole synonyymi lapsen seksuaaliselle hyväksikäytölle. Insesti voi olla, hyvin usein onkin lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta insestiä on esimerkiksi sekin että aikuiset sisarukset harrastavat keskenään seksiä. Esimerkiksi aikoinaan kakkosella esitetyssä inhimillisessä tekijässä haastattelija kutsui erään naisen kokemaan seksuaalista hyväksikäyttöä insestiksi. Ei se ollut sitä, hyväksikäyttäjä kun ei ollut mitään sukua sille naiselle, se oli perheen vuokraisäntä. Minusta pitäisi sen verran tehdä pohjatyötä ettei televisiossa mene sanomaan jotain noin väärää.

Toinen sanapari ei ole kyllä ihan noin selkeä ja siitä voidaan olla montaa mieltä. Mutta totuus on se että jokainen pedofiili ei ole lapsenseksuaalinen hyväksikäyttäjä. Sitä en kiellä etteikö jokainen pedofiili olisi potentiaalinen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäjä. Pedofiilillä tarkoitetaan ihmistä jonka seksuaalinen kiinnostus kohdistuu lapsiin. Ollakseen pedofiili ei siis tarvitse käyttää lapsia seksuaalisesti hyväkseen, riittää kun lapset kiihottavat ja kiinnostavat seksuaalisesti. Jotkut pedofiilit pitävät itseään samalla lailla vähemmistönä kuin homoseksuaalit, heidän kiinnostuksensa kohdistuu vain saman sukupuolen sijasta lapsiin. Heille lapset ovat seksuaalisia olentoja jotka haluavat seksiä ja nauttivat siitä. Niinhän ei todistetusti kuitenkaan ole. Lapset usein kärsivät seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Joillekin pedofiileille riittää ihan vaan Anttilan postimyyntikuvaston selailu, fantasiointi ja itsetyydytys. Toiset tarvitsevat kunnon toimintaa ja niin heistä tuleekin sitten lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttäviä pedofiilejä.

Seuraava väite onkin vielä huterammalla pohjalla. Kaikki lapsen seksuaaliset hyväksikäyttäjät eivät välttämättä olekaan pedofiilejä sillä määritelmällä jonka ylempänä esitin. Jotkut käyttävät seksiä vallan välineenä, ei niinkään omien himojensa tyydyttäjänä. Eihän ”puskaraiskauksessakaan” ole kysymys seksuaalisen tyydytyksen hakemisesta vaan naisen alistamisesta. Näin se on esimerkiksi poliisien toimesta selitetty. Eli raiskauksista ei välttämättä päästäisikään vaikka kaikki saisi tussua niin paljon kuin haluaa. Syy kun ei olekaan seksinpuutteessa vaan alistamisen tarpeessa. Naiset kun on niin vahvoja kaikin puolin. Mutta nyt karkasin aiheesta ja ehkä hyvä niin, voin lopetella tähän. Tämä viimeinen väite oli ehkä vähän turhan heppoinen...

Jos sanotaan että pedofilia on synonyymi lapsen seksuaalisella hyväksikäytölle niin eikö siitä johdettuna pedofiili ole lapsen seksuaalinen hyväksikäyttäjä. Mutta sitä minä en sano koska pedofilialla tarkoitetaan sukupuolivietin kohdistumista lapseen (tiukan käsityksen mukaan miehen kiinnostusta pikkupoikiin), ei hyväksikäyttötapahtumaa. Sanonta lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on niin pitkä että lyhyempi (laina)sana pedofilia kuulostaa niin helpolta. Vaikka se sitten johdannaisensa kohdalta jotenkin lytistääkin kolmannen kappaleeni sanoman. Mutta pysyn edelleen siinä kannassa (joka on tutkimuksillakin osoitettu) että osa pedofiileistä ei koskaan käytä yhtään lasta seksuaalisesti hyväksi. Kun kaivaa sivistyssanakirjat esiin ja katsoo sanan pedofilia kohdalta niin sitä sanaa ei selitetä termillä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (ei ainakaan niissä versioissa joita minä olen lueskellut). Ehkä tässä on kysymys nyansseista enemmänkin kuin mistään suuremmasta totuudesta.

Tämän vuodatuksen kipinä tuli eilisestä uutisesta ja MOTin ohjelmasta. Että osataan sitä Suomessakin... tai jotain (vrt. katolisen kirkon pedofiiliskandaali USAssa).
(En väitä että uutississa tai MOTissa olisi ollut termisekoiluja, uutisen näin kerran, MOTia en ehtinyt katsomaan, ehken halunnutkaan).
posted by Riia at 12:42 ip.

 
Me olimme viikonloppuna Jannun kanssa mökillä- oli todella kylmä ilma. Kävimme eilen keräämässä naapuritilalla maijallisen mustia jotka nyt pitäisi sitten keittää kun pääsen lähtemään töistä, tai jos Jannu vaikka hoitaitaisi sen jos nämä ei päästä minua täältä ollenkaan lähtemään kun ovat kerran saaneet takaisin, heh heh. Viikonloppu meni ulkoilessa ja urheilua katsoessa. Jannu yritti käydä uimassa mutta varpaita palelsi niin että hän tuli takaisin saunaan. Hassua olla taas töissä mutta eihän tätä huvia enää kauaa kestä. Töihin taas... Jos vaikka tunnin sisällä pääsisi lähtemään pois. Tai lähden täältä tunnin kuluessa koska eiköhän reilut kahdeksan tuntia yhdelle päivälle riitä.
posted by Riia at 3:30 ip.

 

Töissä taas

Olen palannut nyt sitten lomalta takaisin sorvin ääreen. Eipä tänne nyt mitään ihmeempiä kuuluu, samaa vanhaa. Olemustani on päivitelty yhä useammin ihmisen voimin. No se todellakin on valtava. Farkkuhaalari ansaan en mene, täytyy todellakin olla jokin muu vaihtoehto. Ei jokaisen raskaana olevan naisen tarvitse pukeutua niihin typeriin farkkuhaalareihin. Suvi on selvinnyt ihan hyvin tehtävistään ja minä teen nyt sitten omani. Riittäähän tätä hommaa joten taidan tältä erää lopetella ja tarttua tekemättömiin töihin.

SUOMI EI SAANUT MITALIA, Harmi!

posted by Riia at 10:46 ap.