Matkalla maailmassani, sen valoissa ja varjoissa... ELÄMÄSSÄ...

 

Pennuista

Kyllä ne Popin pennut oli todella ihania. Terhakoita harmaita pystykorvia jotka viipeltävät pitkin vanhaa navettaa minkä ehtivät. Ne alkavat kohta olla luovutusiässä. Ei me sellaista missään tapauksessa otettaisi, ei todellakaan. Meillä ei ole mahdollisuutta antaa tarpeeksi virikkeitä hirvikoiralle. Toisekseen meille on tulossa myös ihan oma tulokas joten nuoren koiran kouluttamiseen ei löytyisi tarpeeksi aikaa. Ja meillä on Nitta... Yksi koira tähän perheeseen riittää.

”Hovilääkärini” antoi minulle ja sikiölleni puhtaat paperit. Olemme pysyneet kehityksen kelkassa. Kahden kuukauden päästä ollaankin sitten jo loppusuoralla. Pääsenpähän niistä hemmetin virtsakokeista eroon. En tykkää purkkiin pissimisestä. Tärkeäähän tuo on että saadaan tutkittua sokerit ja valkuaiset. Mieluummin antaisin vaikka ottaa verinäytteen...

Urheilusta vielä

Huhtaniemelle tuli taas se viidenkympin kisa karsintaan joten se siitä. SE tuloksen tasoisella heitolla oltaisiin varmaan jo oltu mitaleilla. Senhän näkee sitten huomenna mikä on naisten keihään taso. Onhan siellä (sairas) Ingberg pitämässä yllä Suomen värejä. Muistaakos kukaan milloin viimeksi Suomi ei ole kyennyt lähettämään arvokisojen miesten keihääseen kolmea edustajaa? Olen niin nuori etten muista sellaista koskaan tapahtuneen.

Toisille se karsinnasta putoaminen tekee tiukkaa. Carlson itkeä tuhersi haastattelussa. Kyllä on herkkää! Minua otti päähän (että kehtaakin julkisesti esiintyä kuin pikkupentu) koska en suosi tunteiden voimakasta ilmaisemista (olenhan tunteeton). Sinänsä homma oli nähtävissä Connyn otteissa jo muutamassa aiemmassa kisassa. Kuula ei enää lentänyt. Tietenkin kaikki tekevät parhaansa ja näissä karkeloissa se on riittänyt yleensä karsiutumiseen. Parviainen yrittää tänään selviytyä karsintarajasta tai ainakin heittää niin lähelle sitä että pääsee loppukilpailuun. Toivottavasti onnistuu!!!
posted by Riia at 1:33 ip.

 

Jotkut kisathan tässä on...

Illat on mennyt seuratessa ja osa päivistäkin. Olen jonkin asteinen urheiluhullu enkä voi sille enää mitään. Rankemmin minä otin nämä kisat kuin mieheni. Sekin on vain tosi seikka jolle ei voi mitään. Maailmanmestaruuksia siellä ratkotaan eikä niistä (kai) ole suomalaisille jakaa, ruotsalaisille kyllä muttei meille. Meillä on huonoja urheilijoita mutta jotenkaan ne jaksa olla nuupallani, asiat vaan ovat niin. Me olemme huonoja, suomalaiset ovat huonoja, niin vaan on ja koitan kokoa hyvää edes niissä pienissä hetkissä joissa sitä voisi olla, Keskisalon juoksussa, Mannisen jatkoon pääsyssä ensimmäisistä alkueristä ja kuulamiesten kasisakkiin pääsemisessä. Voinko olla niin vähään tyytyväinen???

Yleisurheilun maailmanmestaruuskisat, ne minun on nähtävä, en voi sille mitään. Onneksi olen lomalla. Ei se Vara-faijakaa ollut kovasti mitään suunnitelmia meidän varalle tehnyt koska hän tiesi jo lapsuuden ajasta että tykkään katsella urheilua. Parhaat palat, palkintojen jakoja, maaliin saapumisia, voittosuorituksia on minulla nauhalla useampi tunti. Jokaisesta suuremmasta kisasta teen kansion johon laitan lehtileikkeitä. Tällaisia kilpailuja on ainakin olympialaiset, yleisurheilun MM- ja EM- kisat ja talvilajien MM-kisat ja jopa joskus jääkiekon MM-kisat. Sen lisäksi kerään Jarkko Niemisestä kertovia artikkeleja omaan kansioonsa. Nyt on kertynyt muutama leikkele eräästä pyöräilijästä mutta taida jättää ne pyörimään johonkin josta ne vaan häviää. Eikä niistä tunkua olisikaan, meriitit on niin vähäisiä ja laji mitätön. Joskus kun on luppoaikaa haen komerosta jonkun vanhan kansion ja selaan kisoja vuosien takaa (vaikka muistankin melkein kaiken (suomalaisen) ulkoa).

Kerran telkkarissa sanottiin että suomalaisissa ja ruotsalaisissa on se ero että ruotsalaiset iloitsevat oman menestyksensä lisäksi itänaapurinsa menestyksestä kun taas suomalaisia harmittaa niin vietävästi jos ruotsalaiset menestyvät (paremmin kuin suomalaiset). Kyllä muistan hyvin kuinka lukiossa katsoessamme olympialaisia (vuosi oli kai sitten 1994 ja paikka Lillehammer) hurrasimme kun ruotsalainen loistava alppinistinainen (nimi on hukkunut päästäni) laski radalta ulos. Ruotsi menetti siinä varmalta näyttäneen mitalinsa. Tämän esipuheen jälkeen päästäänkin tämän vuoden kisoihin jotka ovat menneet ruotsalaisilta ihan kivasti ja pikkusen se minua harmittaa. Klüftin voitto olisi ollut mennyttä jos ei hän olisi onnistunut kolmannessa hypyssä pituudessa. Luulin toivovani että hän epäonnistuisi mutta sen sijaan toivoinkin kovasti että hän onnistuisi, siitä huolimatta että hän oli ruotsalainen. Maaottelussa sitten toisella mentaliteetillä... Se on muuten hääpäivämme, maaottelupäivä.

Masentavaa miten huonoja suomalaiset ovat olleet. Mutta minkäs teet, ei kai siellä parempaa ole enää tulossa. Naisten keihäässä ehkä. Mutta kaipa he tekivät hommiaan omalla tasollaan, muut vaan olivat parempia. Olisin niin kovasti suonut että Lattu olisi päässyt jatkoon mutta ei vaan ollut tarpeeksi hyvä siihen saumaan. Joskus hetken suunniteltiin että lähtisimme Jannun kanssa sunnuntaiksi Pariisiin katsomaan kisoja. Minä voisin kuulemma hoitaa puhumisen, suunnistamisen, oikeaan paikkaan löytämisen, maksamisen ja Jannulle jäisi... Hän ei enää itse keksinyt itselleen mitään osaa. Hän kai viihdyttäisi minua. Mutta Suomeen me jäämme. Minä en enää ole mikään kovin kova matkustelemaan. Päivän reissu Pariisiin ja maanantaiksi takaisin (pitäisi ehtiä nukkumaankin ennen töihin menoa), ei sellainen todellakaan onnistuisi.

Nuppusemme kuulumisia

Ei hänellä pitäisi mitään hätää olla. Menen tänään lääkäriin koska niin kuuluu tehdä tässä vaiheessa raskautta. Minä näytän ihan siltä niin kuin olisin muka raskaana. Vatsanahka kumpuilee Nupun potkujen voimasta. Töissä kyllä nyt jo huomaavat jotain tapahtuneen, olin parhaan kasvukauden lomalla ja nyt masuni hyppii jo silmille. Olen lihonut kymmenen kiloa ja alan todellakin kokea että masuni alkaa olla jo tiellä. Välillä on vähän närästystä vaivoina ja alan vähitellen huomata että pissillä pitää ravata useammin kuin ennen. Hengästyn helpommin (kohtu vie tilaa keuhkoilta tai oikeastaan elimet kuten mahalaukku vievät keuhkoilta tilaa kun kohtu on vienyt ensin niiltä tilaa) Synnytysvalmennus tässä olisi pian edessä enkä oikein tiedä viitsisinkö mennä sinne koska samaa vanhaa juttuahan siellä väännetään. Täytyy kysyä Jannulta mielipidettä koska hänhän tulee mukaan joten jos hän haluaa valmennusta, se hänelle suotakoon.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja kommentoin muutamalla lauseella Vicky Iovinen kirjaa tyttökavereiden opas odottajalle. Kirja on minusta suurimmaksi osaksi ärsyttävä. Vicky on synnyttänyt neljä lasta joten hänhän tietää kaiken paremmin kuin esimerkiksi lääkärit ja kätilöt. Vicky ei tunne yhtään ”tyttökaveria” jotka olisi synnyttänyt vapaaehtoisesti ilman epiduraalipuudusta (s. 117). Minä tunnen muutaman ja yhden tiedän ainakin puhuvan totta koska olin itse paikalla. Olen synnyttänyt molemmat poikani ilman epiduraalia. Minusta epiduraalipuudutus ei ole mitenkään autuaaksi tekevä asia. Monelle se tuo avun eivätkä he minun mielestäni mitenkään ole huonompia naisia tai minä edes jotenkin parempi. Vickyn epiduraalipuudutus myönteisyys näkyy myös sivulla 114. ”Ne meistä, jotka ottavat pienen tirauksen epiduraalipuudutetta, ovat vauvan synnyttyä loistavalla juhlatuulella, kun taas puritaanit ovat sikeässä unessa kaikki poskien hiussuonet katkenneina.” Tuolle ei varmaan ole mitään tieteellistä taustaa, Vicky vaan olettaa niin. Ei epiduraalipuudutus helpota ponnistuksia, yhtä kovaa on kuitenkin ponnistettava ja epiduraalipuudutus myös yleensä pidentää synnytystä (ponnistusvaihetta) eli eiköhän siihen mene silloin enemmän voimaa. En tiedä, en ole synnytyslääkäri, kätilö vaan ihan tällainen kaksi lasta synnyttänyt (humanisti) naikkonen.

Vicky on luvannut syödä jokaisen mammavaatteen jota joku käyttää synnytyksen jälkeen (s.197). Minä käytän kesäisin välillä kotona ja uimarannalla Pojan aikaisia kesämekkoja. En minä niitä Vickylle syötäväksi lähettäisi koska ne ovat niin kivoja. Lisäksi käytän silloin tällöin Sinin minulle tekemiä mammapaitoja joissa on edessä halkio ja siinä kangas. Kun niitä käyttää ilman massua niin halkio menee kivasti kiinni ja paita näyttää ihan OKlta. Sen lisäksi käytän yhtä mammamallista neulapaitaa vaikka se onkin kuin teltta mutta se on niin ohutta kangasta että se laskeutuu ihan nätisti vaikkei sitä kokonaan täytäkään.

Amerikassa kaikki on suurempaa

Niin kuin esimerkiksi sähkökatkot (ja urheilusaavutukset). Aika moni sukulaisistani sai tuntea sähköttömyyden sen verran paljon heitä sinne on jäänyt tai saapunut, sinne pääkaupunkiseudulle. Kun syysmyrsky Janikan jälkeen Lahden energian alueella oli sähköt poikki niin Helsingin energia sanoi ettei heillä voi mennä niin laajalta alueelta sähköt poikki, heillä kun on niin hyvät suojaukset. Ylpeys kävi tällä kertaa lankeemuksen edellä.

Pohjosessa päin

Tulimme eilen pois Pohjosesta. Menimme sen jälkeen tätini luokse Vantaalle. Katselimme siellä kisoja ja Jannu sano että minä saan ajaa himaan sitten yötä myöten, hän nukkuu. Mutta ei hän halunnut riskeerata omaa, lapsensa ja vauvansa henkeä, hän valvoi minun kanssani. Enhän minä rattiin nukahda.

Kylmää oli muttei se täälläkään kovin lämmintä ole. Lento meni hyvin ja matka aikaa säästyi useampi tunti. Kirsi ja Faija hakivat meidät lentokentältä ja ajettiin sitten talolle. Faija asuu vanhempiensa talon yläkerrassa. Asuntoon on kyllä oma sisäänkäynti ulkoa. Tämä vajaa viikko meni ihan nopeasti. Kisat tietenkin verotti aika paljon. Istuttiin alakerrassa milloin minkäkin kokoisella ryhmällä ja katselimme ja kommentoimme kisoja. Mummo kantoi meille evästä ja puisteli hyväntahtoisesti päätään. Meillä oli kyllä aika hyvä kisastudio pystyssä. Jannu ei tykkää siitä että kiroilen urheilua katsoessa mutta jotkut kommentit vaan pitää ryydittää kunnon paatoksella.

Kävimme hillassa ja mustikassa. Masu alkaa olla jo tiellä kerätessä mutta pahempi vaiva oli huippaus. Alhaisen verenpaineen takia minua huippasi kun nousin ylös kyykystä tai nousin pois kumarasta. Minä en tykkää lakoista, lapsena kuulemma rakastin mutta nykyään inhoan. Mummolle ja Ukolle ne jäi sinne ne marjat. Heille tulee taas ensi kesäksi lomalapsia. Kävimme myös kaupungilla ja ostelimme vähän tuliasia. Kirsi oli sunnuntaihin saakka Faijan kanssa ja lähti sitten kotiin kun hänen poikansa tulisi kotiin isänsä luota. En minä ole mitenkään pahoillani siitä että Faija siirtyi uuteen suhteeseen. Jotkut vaan epäili etten hyväksyisi sitä mutta mitä se minulle kuuluu. Se on ihan luonnollista että ihminen haluaa muodostaa parisuhteen, se hänelle suotakoon. Mutsini kuolema oli tietenkin kova paikka Vara-Faijalle mutta joskus asiat vaan helpottuvat ja unohtuvat. Jos isäpuoleni menee naimisiin Kirsinsä kanssa, tuleeko Kirsistä äitipuoleni? Ei minusta ainakaan siltä tunnu ollenkaan.

Nyt minä kyllä lopettelen koska täytyy ruveta lähtee lääkäriin. Toisekseen alan jo väsähtää tähän kertomiseen. Käsiä väsyttää kirjoittaminen. En osaa täydellistä kymmensormijärjestelmää. Kirjoitan 8,5 sormi järjestelmällä jossa 1,5 sormea lepää tai yleisimmin kirjoittaa väärin. Eikä ne ole aina edes samoja sormia.
posted by Riia at 1:33 ip.

 
Tänään lennähdämme Pohjoseen. Eipä ole halpaa hupia tuo lentely, muutama tonni vanhaa rahaa menee. Toisekseen meidän on mentävä ensin Helsinkiin ja Pohjosessakin on kilometri tolkulla matkaa lentokentältä Vara-faijan kotikylille (siis todella monta monta monta kilometriä mutta huomattavasti vähemmän kuin Lahdesta on sinne että säästyy kuitenkin tunti jos toinenkin). Olen siis taas poissa muutaman päivän. Kauanhan taas ehdittekin nauttia minun loistavasta seurastani. Espanja muuten voitti (kaikkihan tuon tietää).
posted by Riia at 8:52 ap.

 

Miehiä tiukoissa housuissa

Niin kovasti halusin sulkea silmäni ja unohtaa mutten voinut, halusin vain tietää. Puhuimme Jannun kanssa siitä. Hän oli pahoillaan mutta miksi, hän ei tiennyt, minä tiesin ja halusin unohtaa. Kun luin että Kananen voitti, tiesin että he kaikki olivat olleet siellä, jopa maamme paras ratapyöräilijä. Niin paljon kuin halusinkin unohtaa ja unhoitinkin kunnes tuli se hetki että sain tietää että he olivat olleet siellä. En katsonut, en vilkaissutkaan etukäteen mutten voinut olla katsomatta taakse. En tiennyt, en ennen kuin tiistaina. Silloin minulla oli aikaa hetkeksi katsoa taakse ja kaduin. En ole tottunut tekemään myönnytyksiä. Sen minkä prinsessa haluaa, hän saa.

Jannu pyysi anteeksi, minä pyysin anteeksi! Hän kysyi että olisinko halunnut olla siellä. Sanoin että mitä yhdestä kilpailusta, mitä siitä, ne ovat merkityksettömiä, tällaiset pienet kisat. Jossain sisällä hullu ääneni huusi että haluan, halusin niin perkeleesti, halusin olla Felmannin puistossa, nähdä heidät, hänet. Jannu tiesi ettei se ollut sittenkään täysin merkityksetöntä, hän luki minua. Se mikä muka loppui Tampereelle, jatkuu jossain mieleni syvissä sopukoissa. Olen pahoillani, uskon jopa että enemmän kuin Jannu on.

Jannu sanoi että hän muistaa mitä Tuuli sanoi. Tuuli sanoi ettei tuo ole hullumpi (merkityksellinen tauko)... mieheksi. Ei hullumpi muttei erityisempi. Jannu sanoi takavarikoineensa minulta maanantain lehden, siinä on vihjeitä mistä jallittaa seuraavaksi, työpaikasta. Mutten ole hullu, en ainakaan niin hullu. Ja ei Jannu olisi sanonut vihjettä ilman että hän haluisi että tietäisin. Kuusankoski, Kouvola, aivan liian kaukana, aivan liian hölmöä. Jannu tietää sen. En minä sentään hullu ole, höntti ehkä mutten enää hullu.

Jannun mielestä olen vain tylsistynyt. Ennen sain joka viikko ihastua uudelleen, kiinnostua uudesta miehestä. Nyt minulla on vain hänet. Haluan edes joskus tuntea taas sen tunteen mitä on kiinnostua jostain. Minä en tiedä onko tuo niinkään totta. Ehkäpä, ehkä kaipaan sitä kutkuttavaa tunnetta että joku ihminen on kiinnostava, hänestä on kiva hankkia tietoa ja pohtia. Mutta miten minä muka voisin kaivata jotain tunteita kun minua pidetään yleisesti tunteettomana ihmisenä. Jannua on vaihtaisi mihinkään, ihana, kiinnostava mies joka kestää minun mielenjohtumiani varsin hyvin. Hänellä on oma vapaus, minulla omani. Ei Jannun moottoripyöräinnostus, rallit, kaveri-illat ja minun höntsähtämiset urheilijoihin, viikonloput kavereiden kanssa ja pienet viattomat flirttailut yhteistyökumppaneiden edustajien kanssa tuhoa meidän liittoamme. Ainakin uskomme vakaasti niin.

Kun monet kavereistani kirkuivat New kids on the blockin perään, minä inhosin heidän musiikkiaan. En ollut Lahden konsertissa vaikka olisin saanut ystävän palveluksena todella hyvän paikan. Minusta he kaikki kirkuvat, Joniin, Jordaniin, keneen liene rakastuneet tytöt olivat typeriä. Nyt aikuisena minä olen typerä. Ei kysymys kyllä ole rakastumisesta tai edes ihastumisesta vaan mielenkiinnon syttymisestä urheilulajia kohtaan siinä mukana olevan henkilön kautta. Pyöräily on hieno laji kuten tenniskin!

Säilöntäkausi pukkaa päälle

Ja minä olen lomalla, jos olisin töissä saattaisin jopa ehtiä säilömään, nyt tekee tiukkaa ehtimisen kanssa. Keräsimme Jannun kanssa eilen mökiltä 1,5 maijallista punaisia. Kävimme tuttavamme luona keräämässä viitisentoista litraa vattuja ja vähän punaisia että saadaan kaksi maijallista punaisia kokoon. Keitimme eilen ekan maijallisen joka jäi sitten mökin kellariin. Toinen maijallinen on juuri kiehumassa ja minun pitää kohta mennä laskemaan mehut pois. Laitoimme mehuun mukaan myös vadelmaa. Kurkkuja oli sen verran että saatiin yksi ämpärillinen säilöttyä.

---

Olenko minä psykopaatti? Joku neropatti tuon kehitteli sen 4d dokkarin perusteella. Eilen se tuli uusintana ja onhan minulla joitain piirteitä mutta että olisin psykopaatti, ja paskat! Mistähän niitä Haren testejä saisi niin voisi todistaa itseään suuntaan jos toiseen... minne päin liene?

---

Illalla mennään katsomaan Espanjan ja USAn välistä jalkapallo-ottelua. Toivottavasti ei sada. Tällä hetkellä ei juuri taida sataa muttei se aurinkokaan paista. Se mehu, joo, minä lähden katsomaan kuinka paljon sitä on tullut.

posted by Riia at 3:48 ip.

 

Tulin, koin ja näin… palasin

Olikohan jollain ikävä? Varmasti oli, Nitalla! Muuten hyvä mutta ilmat eivät olleet kaikkein parhaat. Mutta minkäs sille voi, niin vaan oli. Palasimme jo eilen mutta lähdimme pääkaupunkiin urheilun perässä. Tänään nukuttiin pitkään, omassa punkassa. Ylellisyyttä. Jannu porukat olivat olleet veneellä katsomassa isojen purjealusten poistumista Aurajoelta. Heillä oli video siitä.

Torstaina lähdettiin liikenteeseen. Pakkasimme venhoon eväät, vaatteet ja petivaatteet. Loimme matkasuunnitelman. Jannu käynnisti moottorin vähän jälkeen kymmenen ja niin matka voi alkaa. Etenimme rauhallista tahtia ja pysyimme poissa isojen laivojen reiteiltä. Minä kuvasin meille matka videota joka kyllä pitäisi vielä leikata ja ”tekstittää”. Menimme ensimmäiseksi yöksi Nauvoon. Jannun äiti käänsi ruotsin päälle ja juttua piisasi. Tuttujahan heillä oli siellä. Me jäimme Jannun kanssa veneeseen yöksi ja Jannun vanhemmat menivät kavereilleen yöksi. Ukkosmyrsky, eipä tullut liiaksi nukuttua. Jannun faija tuli tarkastaa että vene on kunnolla kiinni ja muutenkin niin ettei se voi vahingoittaa itseään siinä tuulessa.

Kiertelimme Turunmaan saaristoa. Kävimme monella saarella enkä muista edes niitä kaikkia. Jotkut olivat asuttuja, jotkut vain pieniä kalliosaaria. Oli Houtskäriä, Korppoota, Dragsfjärdiä jne… Paraisilla oltiin yksi yö ja suuri osa seuraavasta päivästä, tutustuimme pariin museoon ja kaupunkielämään. Maanantaina tultiin maihin ja me lähdimme sitten Jannun kanssa nopeasti Lahteen että ehdimme ajoissa Helsinkiin. Turunmaan saaristo on kyllä upeaa paikkaa ja niin vähän ehdittiin kiertää. Uin muutaman kerran. Vesi oli melko kylmää ja suola tuntui inhottavalta iholla (veden kuivuttua pois). Tässä oli nyt tällainen lyhyt yhteenveto matkastamme joka onnistui ihan hyvin. Erityisiltä erimielisyyksiltäkin vältyttiin.

Teoria (ei oma)

Viikonloppuisin sataa useammin kuin viikolla. Tutkittu juttu, ei Suomessa vaan vissiin Yhdysvalloissa. Tämä johtunee siitä että viikon ajan saastutetaan ilmaa. Ilmassa olevaan vesihöyryyn tulee paljon hiukkasia joiden ympärille vesihöyry tiivistyy ja painovoima hoitaa loput. Kun on viikonlopun satanut niin jo on taas ylhäällä melko puhdasta ja viikonajan on taas melko sateetonta kunnes taas viikonloppuna sataa. Teoria ei ole omani vaan olen poiminut sen televisiosta.

Jatkosuunnitelmat

Tänään lähdetään mökille poimimaan punaiset pois. Keskiviikko illaksi tullaan Lahteen katsomaan USAn ja Espanjan välistä jalkapallo-ottelua. Sitten kun ehditään, lähdetään pohjoseen Vara-faijan luokse. Lentäen ehkä tällä kertaa jos he suostuvat lastaamaan vatsani sisään ja mikseivät koska en ole vielä viimeisilläni. Siinähän nuo suunnitelmat sitten olivatkin ja minä lähden nyt pakkaamaan että päästään lähtemään sinne mökille.

P.S. SUNNUNTAINA OLI LAHTI-GP JA PAIKALLA OLI VAIKKA KETÄ. Loistavan itsehillintäni takia en valita yhtään, enhän. Pikkasen nyppäsee mutta saaristo oli sen arvoinen, olihan!
posted by Riia at 10:59 ap.

 

Taas mentiin

Lähdemme tänään Åboon ja sieltä sitten varmaan huomenna "risteilylle" Turun saaristoon. Tulemme takaisin ehkä viikonlopulla tai vasta ensi viikolla. Katsotaan nyt! Maanantai-iltana oltiin Stadikalla Jannun kanssa katsomassa kisoja. Lattu juoksi hyvin, suomalaiseksi. Me menimme Mummon ja Vaarin luokse yöksi. Olimme heidän kanssa tiistaina, käytiin katsomassa taidetta ja syömässä ja tietenkin pikkasen shoppailtiin. Mummo maksoi. He ovat pian lähdössä takaisin Jenkkilään ja palaavat sitten juhliinsa takaisin ja ehkä jopa lopullisesti. Eipä minulle nyt kai sitten enää ole ihmeellisempää. Kohta lähdetään sitten rannikolle!
posted by Riia at 3:41 ip.

 

Urheilua viikonloppuun

Jannun viikonloppu meni ralliurheilun parissa. Minulla taas lauantai kuninkuusraveissa, eilen Stadikalla. Saiskohan Jannun mukaan tänään. Rassu on poikki. Ralli on rankkalaji. Ruuhkien takia jätkät kävelivät kovin paljon. Ralli oli sinänsä harmi koska haluanhan aina että suomalaiset pärjäisivät. Miten se auto nyt silleen hajosi? Jannu sano että saldo oli aivan liian monta kilometriä ja ehkei todellakaan liian montaa kossupulloa. Mikäs minä olen roikkumaan paidan helmassa ja sanomaan ettei toinen saa lähtee puskaan katsomaan kun joku ajaa rallia. Toinen tykkää, toinen ei. Minulla on omat ohjelmat. Olen edelleen vakaasti sitä mieltä ettei se etten erityisesti piittaa rallista, kaada meidän avioliittoa.

Perjantaina menin mökille. Sisko ja Tuuli tuli sinne ja heille tuli sitten lauantaina kavereita. Sisko ja Tuuli aikoo virallistaa parisuhteensa ensi kesänä. Mummo oli kuulemma sanonut että mitään ei tule puuttumaan, sanokaan vain mitä haluatte. Mutta ei mummo hanki pariskunnalle kirkkovihkimistä vaikka kuinka yrittäisi. Katsotaan nyt kuinka tässä hommassa käy. Stereotypiöiden mukaan toinen on se nainen ja toinen mies mutta Sisko sano ettei heille käy niin koska kumpikin haluaa päälleen hienon mekon. Hyvin naisellisia naisia he ovat kumpikin, kumpikaan ei ole se kliseinen maskuliininen osapuoli. He kun eivät näytä yhtään ”sellaisilta”.

Lauantaina oli kavereiden kanssa Jokimaalla raveissa. Ai niin, missä se Jokimaa onkaan? Minulle kaikki tuo oli niin selkeää että oli vaikea tajuta ettei kaikki tiedäkään missä se on. Lahdessahan on niin hirveän helppo kulkea, minulle, meille jotka täällä pyöritään, tunnetaan paikat. Ravit, enpä oikein tiedä. Hepat on siistejä. Minulla oli joskus hoitoheppa mutta en oikeastaan ole koskaan ollut heppatyttö. Pistin pikkusen likoon Hymyhuuleen luottaen muttei tuo hirveästi tuonut takaisin.

Eilen olin Stadikalla katsomassa Kalevan kisoja. Vähän vähän porukkaa ja ”areenakin” oli niin iso. Suomen ennätyshän siellä tuli kun Huhtaniemi viskasi keihästä 64,90 m. Saatan lähtee tänään vielä katselemaan vaikka miten miehet juoksee kahtasataa (ei kai nyt sentään niin lujaa, hih hih). En tiedä viitinkö, lähtisiköhän Jannu. Täytyy kai lähteä kysymään.

Raiskattu totuus

Ei se minusta voi mennä niin että nainen voisi vaan todeta että toi raiskasi, pistetään linnaan ja homma olisi sillä selvä. Ei sellainen ”sana” voi olla koston väline. Täytyy olla jotain muutakin kuin vain naisen sana. Ei sellaiseen voi koskaan täysin luottaa. Halutessaan tuhota naisen sana voi olla valhe, vain pahuuden teko. Viattomia täytyy voida suojella, naiselta. Todistamisen taakka on suuri ja se on naisella. Niin nykyjärjestelmä toimii. Ja niin sen kuuluukin olla. Mieletön määrä raiskaajia kirmaa vapaana mutta se on maksettava ettei nainen aja viatonta ihmistä rikosrekisteriin kostossaan ja erehdyksessään.

Ei puskaraiskaaja ole naiselle se oikea uhka. Oikea uhka on oma kumppani, tuttava, ystävä. Ja nehän ne jäävätkin piiloon. Ei kovin moni halua sanoa että kumppani raiskasi. Ja missä on raiskauksen raja. Jonkun mielestä rikosoikeudellisesti (väkisin) makaaminen on raiskaus vasta kun väkivallan uhka on todellinen. Ilman väkivallan uhkaa ei ole raiskausta. Jotenkin täytyy voida myös käyttää järkeä. Joku naispoliisi kirjoitti yleisönosastolle muutaman vinkin siitä kuinka voi vähentää omaa riskiään tulla raiskatuksi. Ja siitähän se häly nousi. Naisella kun tulee olla oikeus ihan kaikkeen. Oikeus on muttei se kiellä järjen käyttöä.

Opin sen kantapään kautta. Luokan pojat hakkasivat sen jätkän. Ei minun takia pelkästään. Niiden muiden jotka joutuivat ongelmiin sen pojan kanssa, pienempiin mutta he pitivät suurempaa ääntä. Kun juoksin pois, karkuun hänen kavereiltaan, päätin ettei kukaan ota minua enää väkisin. Ei enää koskaan. Määrään itse itsestäni, ei enää hölmöilyjä, ei ole mitään järkeä mennä kolmen pojan kanssa hyttiin jossei tajua antaa niille. Ylivoimalle ei voi mitään. Pänni varmaan niitä kahta muuta että saalis karkasi ennen kuin he ehtivät hommiin. Ei se ollut suomipoika, ruottalaisia kurdeja ne pojat omien sanojensa mukaan olivat. Ja se yksi saattoi minut suden suuhun. Koska hän toi minut, hän sai panna minua ensin. Aluksi kaduin ansaan lankeamista, myöhemmin sitä etten ilmoittanut asiasta. Heidän hommansa pyöri varmaan joskus myöhemminkin ja häpeilevät tytöt olivat hiljaa. Hipi hiljaa olin minäkin, roikuin luokanjätkien helmoissa turvaa hakien ja hiljaa toivoin etteivät he vaatisi siitä korvausta. En vaan olisi halunnut. Katsoin vierestä kun toista lyötiin ja potkittiin ja nautin siitä. Myöhemmin inhosin itseäni. Lankesin koston ansaan.
posted by Riia at 1:23 ip.

 

Urkumusiikkia

Kukaan ei varmaan vahingossakaan sattunut eilen katsomaan dokkista Kalevi Kiviniemestä. Enpä minäkään, se on vielä nauhalla. Enkä tiedä jaksanko katsoa sitä koskaan. Koulun jumalanpalveluksessa kerran kuulin Kiviniemen soittoa. Kaverit sanoi että tuo oli nyt se Kiviniemi. En minä tiennyt mitä erityistä siinä sinänsä oli mutta improvisaatio oli aika hienon kuuloista ja mieskin heilui pallillaan kuin heinämies. Uskon että Kiviniemi ei silloin vielä ollut niin kuuluisa kuin nykyään. Kuuluisa omassa piirissään, ei niinkään ulkopuolella.

Huvimatkalla

Tampereen reissu meni hyvin. Onneksi ei sade haitannut. Keskiviikkona oltiin Särkkiksellä. Poika tykkää Tornadosta ja siinä hän ehtikin juosta kymmenkunta kertaa. Minä tyydyin vähemmän rasittaviin laitteisiin... vähän ehkä Nupunkin takia vaikka pari kieppiä hänelle välttämättä niin pahaa tee. Kävin viikinkiveneessä, frisbeessä, troikassa ja kummitusjunassa. Half pipeä pitää kokeilla joskus myöhemmin, ei nyt. Kävimme katsomassa delfiiniesityksen ja Näsinneulassa katsomassa maisemia. Seitsemän aikaan tulimme väsähtäneinä sitten hotellille. Illalla käytiin saunassa ja uimassa.

Eilen kävimme kaupungilla. Parkkeeraaminen Tampereen kaduilla on arvokkaampaa kuin Lahdessa. Kävimme Vapriikissa jääkiekkomuseossa. Kävimme myös Vakoilumuseossa ja Amurin työläiskorttelissa. Poika on nyreissään siitä että loma on lopuillaan. Amurissa sanoin hänelle että täällä on hänen ikäisiäänkin töissä käyviä lapsia jotka tekivat jopa 12 tuntista työpäivää, kuusi päiväistä työviikkoa ja varmaan suunnilleen ilman lomia. Ehkei tehnyt Poikaan vaikutusta. Pois mennessä kävimme siinä Prismassa (voi Luoja unohdin paikkakunnan nimen, Kangasala?) ostamassa evästä kotiin. Jannu vei Pojan tänään pois ja lähti kavereiden kanssa Jyväskylään. Ei se ralli kai silleen vaan se kavereiden kanssa oleminen. Olin kerran mukana mutta tajusin olevani liikaa. Itse lähden mökille. Sisko ja Tuuli tulee ja ehkä Jaana.

Syyllisyyden taakka

Kannan omaa syyllisyyden taakkaa mukanani koko ajan. Ehken koskaan olekaan äiti, vain synnyttäjä. Rikoin lastani kohtaan ja maksan siitä edelleen. Jannun sen lapsi haluaa, ei minua, vaan mieheni. Minun kauttani Poika saa tavata Jannun, ei ilman minua, minun kauttani vain. Varastan hetkiä mieheltäni, otan ne itselleni ja todistelen että olen tärkeä. Oikeasti en ole välttämättä sitä, olen biologinen äiti, en henkinen, en oikea. Ja vika on täysin minussa. En voi aina vaan sanoa että olen syytön koska olin sairas. Minulle annettiin mahdollisuus yrittää paikata mutta työnsin lapsen pois koska hän muistutti liikaa siitä minkä halusin unohtaa. Nyt haluaisin korvata kaiken, olla parempi mutta rakkautta ei voi ostaa. Ei voi ajatella että jokainen kierros Tornadossa lisää Poikani rakkautta minua kohtaan. Minun rakkauttani kumpaakin (syntynyttä) lastani kohtaan ei (toivottavasti) voi kiistää. He ovat TÄRKEITÄ!

posted by Riia at 1:41 ip.

 
Kirjoitan tässä nyt muutaman sanan samalla kun haen Nitan pois hoidosta. ”Helteetkin” loppuivat, lämmin on muttei enää kuuma. Tulimme juuri Savosta. Huomenna lähdetään Tampereelle. Se venereissu Jannu porukoiden kanssa pitäisi vielä tehdä. Ja käydä Pohjosessa Varafaija luona. Muutenhan tässä voisikin sitten relata.

Lauantai aamuna lähdettiin, tänään palattiin. Eipä ollut ruuhkaa. Pojan pyynnöstä olimme päivän pidempään kuin alkuperäisissä suunnitelmissa oli. Kuopion tätini oli perheineen siellä ja lähtivät sunnuntaina pois kun heillä alkoi työt eilen. Poika viihtyi serkkuni kanssa aika hyvin. He esimerkiksi uivat, heittelivät frisbeetä, pelasivat F1-peliä. Minä kävin Jannun, tädin, hänen miehensä ja mummon kanssa mustikassa. Saatiin viikonlopun aikana yhteensä reilut 30 litraa kerättyä joista viisi oli minun näppiäni tuotosta. Tunnustan, olen hidas poimija. Tuli uitua aika paljon kun mummolassani on oma ranta. Vesi oli lämmintä, 25-28 astetta. Joku kyllä on minulle varoitellut ettei luonnonvesissä saa uida raskaana ollessa mutta se on sontaa, lapsi on täysin turvassa kaikenmaailman suojausten takana. Kohtuun ei pitäisi päästä mitään ylimääräistä.

Pojat nukkuivat lauantain ja sunnuntain välisen yön teltassa. Serkkuni äiti ei kyllä oikein olisi antanut lasten nukkua teltassa. Yksin serkku ei saanut (eikä ehkä edes halunnut) nukkua teltassa. En tiedä miten Poikani nyt oli sitten suojaksi. Ehkä hän oli katsomassa ettei serkku karkaa unissaan veteen. Ei se Poikakaan yksin halunnut jäädä telttaan joten Jannu meni hänen seurakseen, minä nukuin aitassa.

En minä oikein rusketu mutten palakaan. Olen tällainen välimuoto. En kyllä paljon ole aurinkoa otellut, ei se toimistolle paista. Uikkaria olen joskus päälläni kuivannut auringossa muttei se tartu, väri pintaan. Mutta hyvähän se on ettei kuitenkaan pala. Rusketushan on aivan yliarvostettua nykymaailmassa. Aikoinaan kalpeus oli kunniassa koska se kertoi niin suuresta varallisuudesta ettei tarvinnut esimerkiksi peltotöissä itseään ruskettaa.

Menen tästä kohta sitten leikkauttamaan näitä hapsia pikkaisen siistimpään kuosiin. Vielä en oikein tiedä että siistinkö vain tätä mallia vai halajanko jo jotain ihan uutta. Käydään Jannun ja Pojan kanssa autokaupassa katsomassa uutta autoa. Lapsi ja auto kulkee kimpassa, edellinen hankittiin ennen Pojan syntymää. Jannu haluaisi sittenkin farkun että saadaan Nitta sinne takaosaan. Niin paljon kun se hurtta autossa onkaan, ettei paljon kannattaisi suunnitella auton hankintaa sen mukaan.

Huomenna mennään sitten Tampereelle, Särkkikselle ja jäädään Kauppiin yöksi. Torstaina on vuorossa jääkiekkomuseo, vakoilumuseo ja ehkä se Amurin työläiskortteli. Tampere on kyllä ihme putka, yksisuuntaisia, päättyviä katuja. Tietenkin niitä on Lahdessakin mutta tunnen kadut enkä sekoa niiden kanssa mutta Tampere... viimeksi se oli tehdä minut hulluksi. Näin kadun johon olin menossa mutta välissä oli muutama metri ”ei-katua”, ei kun takaisin ja seuraavalla poikkikadulla sama juttu. Kehno kuski, minkäs teet? Särkkikselle on kyllä ihan helppo mennä, isoa tietä.


posted by Riia at 2:47 ip.

 

Lomastressiä

Tässähän tulee ihan stressiä kun ei millään ehdi kaikkea tekemään mitä on suunniteltu. Jannu aina sanookin että se tehdään mitä ehditään ja loppu aika relataan.

Poika tuli keskiviikkona kasvattivanhempiensa kanssa meille. Porukat lähti sitten parin tunnin kulutta pois ja me kävimme uimassa. Torstaina päivällä tuli Mummoni käymään. Rouva pyyhkäisi taksilla Helsingistä Lahteen tapaamaan lapsenlapsenlastaan. Kun Jannu tuli töistä lähdettiin Turkuun katsomaan isoja laivoja, oltiin Turussa yötä Jannun vanhempien luona. Tultiin tänään takaisin. Huomen aamulla lähdetään Savoon. Kiirettä piisaa ja nythän on loma.

Täällä on kuuma, minä lähden uimaan. Jannu on Pojan kanssa tutkimassa moottoripyörää, ehkä vähän ajelemassakin.

posted by Riia at 5:04 ip.