Matkalla maailmassani, sen valoissa ja varjoissa... ELÄMÄSSÄ...

 

Vaimoni synnytti 31.10.2003 klo 02.16 pojan, 49 cm ja 3368g

Äiti ja lapsi voivat hyvin. Riia pyysi kertomaan tämän heti tuoreeltaan. Kilttinä miehenä tietenkin suostuin.

Se tiedotuksesta. Vaimoni on ihana mutta vahva ihminen. Hän on minua älykkäämpi, paremmin koulutettu, paremman näköinen, seksikkäämpi, varakkaampi ja parempituloisempi. En minä siitä enää välitä, olen tottunut siihen. Olen tottunut jopa siihen että hän on omien sanojensa mukaan jopa hullumpi. Kun astun Riian kanssa parrasvaloihin, olen hänen varjossaan. Hän on niin paljon valovoimaisempi. Minulle hän on ihana upea nainen joka rakastaa minua. Olen niin onnellinen että olen saanut elää hänen kanssaan. Onhan meillä ollut omat vaikeutemme. Olimme ajautua lopullisesti erilleen. Mutta nyt meille on tarjottu uusi mahdollisuus. En voi edes kuvitella jättäväni häntä. Silloin olisin vain yksin, ilman naistani. En halua. Haluan rakastaa häntä.

Kun hän tarjosi ensimmäisen kerran itseään, en voinut uskoa että hän olisi ollut kiinnostunut minusta. Ja nyt vuosien jälkeen olen välillä edelleen ihmeissäni. Hän on niin ihana. Jos en saanut paskempaa, miksi sain hänet. Kaverit kadehtii. Naiseni ei yleensä nalkuta, hän on sexy ja antaa auliisti. Mitä muuta mies voisikaan odottaa? Minä ainakin odotan keskustelua ja yhteyttä. Sain yhteyden Riian ja arvostan sitä. Joskus kyllä haluisin juosta pois. Hän on välillä rasittava. Hän on niin uskomaton. Arvostan hänessä sitä että hän kuuntelee minua, arvostaa mielipiteitäni. Tykkään hänen huumoristaan, rauhallisuudestaan ja elinvoimaisuudestaan. Rakastan häntä niin paljon.

Edellinen lapsemme kuoli. Muutaman tunnin hän oli meille täydellinen. Täydellinen hän ei lääkäreille ollut. Kun tajuttiin sydän, annettiin kuoleman tuomio. Vain sydämensiirto olisi pelastanut juniorimme. Ja sitä ei saanut edes Suku aikaisiksi. Niin pienille lapsille ei Suomessa siirretä sydäntä. Mistä sellainen siihen hätään olisi löytynyt vaikka olisi siirrettykin. Niin kuoli lapsi, toivo kuoli. Riia juoksi. Minä katsoin vierestä. En voinut hänelle mitään. En halunnut mennä kotiin. Halusin pysyä poissa. Luulin ihastuneeni kunnes tajusin että kehen. En mihinkään muuhun kuin haavekuvaan. Rakastin vaimoani. Kun hän lopulta päästi irti, hän romahti. Hän meni omaan maailmaansa. Sieltä hänet sai pois vasta reissu ”Hullujen huoneelle”. Nyt on uusi mahdollisuus. Vahdin häntä kuin haukka, jostain kaukaa. Jos hän pakenee, otan kiinni. Pakotan hänet hoitoon. Mutta ei niin käy. Tämä on uusi mahdollisuus. Ei sitä meiltä riistetä.

Synnytys meni ainakin minun osaltani hyvin. Riia teki minusta statistin. Ensin hän kävelee koko päivän ympäri taloa, käväsee suihkussa, syö jotain... vie koiran naapuriin hoitoon. Ei hän minulle mitään ilmoita. Odottelee vaan. Toisaalta tunnen itseni jokseenkin turhaksi synnytyssalissakin. Ehkä en ole koskaan oikein oppinut oikea tapaa olla tukihenkilö. Mutta nyt meillä on lapsi. Minun pitää lähteä vielä illaksi töihin. Aloitan lomalla ensi viikolla. Nyt vain odotellaan lasta ja vaimoa kotiin.

Terveisin: JANNU
posted by Riia at 1:35 ip.

 

Synnyttämään!!!

Kun Jannu tulee töistä lähdemme melko varmasti sairaalaan. Olen melkein kokopäivän supistellut. Nyt ne ovat melko säännöllisiä. Ilmenevät vajaan kymmenen minuutin välein ja kestävät muutaman sekunnin. Saattaa olla että joudun hätyyttämään Jannua töistä. Ei tämä tästä enää kai miksikään muutu. Uh huh... nyt minä en jaksa enää enempää. Lähden kävelylle. Sitähän olen tän päivää tehnyt. Ei sitä eilen arvannut... että tänään tulee lähtö.

posted by Riia at 10:11 ip.

 

Mitäs tässä taas tekis?

Tänä vuonna ei sitten järjestetä Halloween naamiaisia koska en voi vakuuttua siitä että Nuppu pysyisi sisällä viikonlopun yli. Toisekseen en ehkä olisi ihan mahdottoman hyvä emäntä. Sen verran tämä massu haittaa. Viime vuonna järkkäsimme mökillä naamiaiset. Oli oikein hauskaa. Minä olin kissa ja Jannu hiiri (minä en tiennyt miksi Jannu pukeutuu, Jannu tiesi että aioin olla kissa). Ajatella että mökkimme lähistöltä ihmiset tulevat tietääkseni samaan sairaalaan synnyttämään johon minä olen menossa. Itse olen aina asunut korkeintaan reilun kymmenen minsan matkan päässä synnytyssairaalasta. Tuntuu jotenkin häijyltä että synnyttämään pitää tulla niinkin pitkien matkojen takaa. Mutta pohjosessa asiat on vielä aivan toisin. Siellä synnytyssairaalaan voi olla satojen kilometrien matka. Kun lähtee synnyttämään ilmoitetaan sairaalaan josta lähetetään ambulanssi vastaan. Tai jotenkin noin se meni. Yhden työkaverin tytär asuu jossain korkealla poroisäntänsä kanssa. He saivat esikoisen viime talvena. Jos kaikki menee niin kuin edellisillä kerroilla, synnytän viikon sisällä. Eihän sitä tiedä vaikka se alkaisi jo tänään. Välillä supistaa kipeästi. Sitten se on ohi ja seuraavaa odottaa osittain innolla ja toisaalta jännittyneenä. Mutta vielä kysymys on vaan pienestä harjoittelusta ja muistutuksesta että kohta mennään. Menen Nitan kanssa lenkille (kunhan ensin käyn vessassa). Sitten ajattelin laittaa ruokaa (kunhan ensin käväisen kaupassa jonka jälkeen käyn tietysti vessassa). Oikeastaan tällä hetkellä eniten ottaa pannuun vessakeskeisyys... Kusettaa koko ajan... vituttaakin myös. Toinen asia mikä kyllästyttää kovasti on huonounisuus. En saa yöllä tarpeeksi makosia ja levollisia unia. Olen usein aamulla väsynyt. Mutta tuntuu niin ihanalta kun kohta saa nähdä lapsensa. Tyttö vai Poika... sitä en vielä tiedä?
posted by Riia at 2:24 ip.

 

PELOTTAAKO...?

Jos olen rehellinen ei niin ei oikeastaan. Olen jokseenkin tottunut synnyttäjä. Minä en pelkää synnytystä mutta totta kai pikkaisen jännitän että miten se menee. Eniten kai jännitän sitä kuinka selviän kätilön kanssa. Välillä pohdin sitä että jos tämä tällä kertaa onkin paljon kivuliaampia kuin edelliset. Ei synnytys koskaan voi olla mikään ohimennen huitaistava juttu. Kyllä minun pitää ottaa se vakavasti. Otankin, sitten kun on sen aika.

Autolla ajaessa pelkään eniten sitä että ajan jonkun yli. Jos joku immeinen tulee yllättäen eteen tai vielä pahempaa en huomaa ihmistä joka on ihan selvästi vaikka ylittämässä katua. Saman asian eri variaatio se että olen syyllinen kolariin jossa joku kuolee. Jannun mielestä tuollaisia asioita kannattaakin vähän pelätä koska vaikka kuinka olisi hyvä kuski niin jotain voi aina sattua. Talvella en ole ollenkaan niin varma ratissa kuin kesäisin. Vähän jännittää kun lähtee ajelemaan ensimmäisiä liukkaita tai pahaan keliin. Toisaalta on kivaa pikkaisen polkaista liikaa kaasua tai kääntyä vauhdilla niin että perä heittää. Siitä saa hallinnan tunnetta. Vaikka ajattelinkin tekeväni niin aina turvallisessa paikassa niin ehkä joskus pöllähän ihan ympäri tai pöpelikköön.

Metsään mennessä en pelkää karhuja ja susia. Mummo kysyi että mitä sitten jos sellainen tulee vastaan. Tietenkin olen silloin melko varmasti kauhusta kankea. Mutta en minä ole kauhusta kankea jo valmiiksi metsään mennessäni. Uskon ettei minulla voi olla koskaan niin ”hyvä tuuri” että törmäisin em. eläimiin. Mummolani lähellä Savossa on nähty karhun jälkiä, kakkikasoja ja rikkirevittyjä rehupaaleja. Karhun oletettiin aluksi olleen vain ohikulku matkalla mutta havainnot vain jatkuivat, jo kolmatta vuotta. Jossain se siellä pörrää mutten minä sitä pelkää marjassa ollessani. Rakastavatko karhut rehupaaleja AIVssä käytetyn muurahaishapon takia??? Niin jostain kuulin... Ilkeätä maanviljelijöille kun karhu repii paalin toisensa jälkeen, jättää sen levälleen ja siirtyy seuraavaan. Nenä näyttää tietä... Lahdessakin nähtiin muistaakseni 1999 karhuja (niiden ”oman kadun” lähellä). Luin lehdestä, itse on nähnyt.

Karhujen sijasta taidan pelätä jotain paljon pienempää. Taidan vähän pelätä kyykäärmeitä. Siitähän kai on pikkaisen eriäviä mielipiteitä onko käärmepelko refleksi vai opittu asia. Esimerkiksi apinoilla, joiden elinalueella ei oikeasti asua käärmeitä, on havaittu tutkimuksissa käärmepelkoa. Minä olen pienestä pitäen yrittänyt oppia olemaan pelkäämättä kyitä. En ole täydellisesti onnistunut. En minä oikeastaan käärmeitä sinänsä pelkää. Olen pidellyt useampaa myrkytöntä kaulallani ja sylissäni. Vaikka olen oppinut että aikuiselle kyynpuremasta ei välttämättä ole mitään vaaraa niin pelkään tulevani purruksi. Pelkään että saan pahan anafylaktisen shokin. Olen herkistynyt ampiaisenpistoille, miksei sitten käärmeenpurema aiheuttaisi suurta tuhoa. Toisaalta ei vähäinen kyypelkoni mitenkään rajoita etenemistäni. Kuljen jopa paljain jaloin paikoissa joissa on nähty kyitä. Tömistelen kovasti, katselen jalkoihini ja myöhemmin etsin purema jälkiä raajoista. Kun näen kyyn, sydämeni alkaa hakata kovasti, kämmenet hikoaa. Se on aivan upea eläin... harmaa, musta sahalaitainen sähisijä. Kunnioitan kyytä... pelkään vähäsen...
posted by Riia at 4:04 ip.

 
Autoon ratin taakse änkeytyminen vaatii jo jonkun verran yritystä. Kävin tänään neuvolassa. Nyt aletaan jo olla niillä paikkeilla missä raskauden päättyminen on vain ajan kysymys. Lauantain vastaisena yönä satoi lunta. Sisko ja Tuuli tulivat lauantaiaamuna räntäsateessa Helsingistä Lahteen. Olimme yhdessä. Juttelimme. Kävimme ulkoilemassa. Katselimme telkkaria. Sen ihmeellisempaa ohjemistoa emme tarvinneet. Minulle soitettiin että lähtisinkö Pelicansin otteluun mutta sanoin etten. Tais jäädä Tipun reissut siihen yhteen aloituspeliin. Kysymys ei ole joukkueen pärjäämättömyydestä vaan minun raskaudesta ja sen jälkeen pienestä vaavista. Nyt vain odotan ja odotan... Ehkä kohta tapahtuu jotain!
posted by Riia at 5:03 ip.

 

Homoja, lesboja... No joo... biseksuaaleja...

Perjantaina katselin ykköseltä papin tarinan. Minusta homous on jotenkin kiinnostava aihe. Jonkin vääräleuan mukaan se johtuu siitä että luulen voivani panna homouden pois kaikista niistä hairahtaneista. Mutta ei se sitä ole, jotain muuta. Se pappi oli muuten aika hyvännäköinen tyyppi. Lesboutta minun on vaikeampi käsitellä ajatuksissani kuin homoutta. Johtunee siitä etten itse voi kuvitella rakastuvani naiseen. Siskoni rakastui ja välillä en edes halua ajatella koko asiaa. Mutta kun näen heidät yhdessä, tajuan että he todella rakastavat toisiaan. Tajuan sen että yhtälailla kuin vanhemmillanikin heillä on seksielämä vaikka en halua ajatella sitä...

On sanottu että heteroille biseksuaali on hairahtunut hetero ja homoseksuaaleille bi on homoseksuaali joka ei vain uskalla myöntää sitä. Tuuli odottaa edelleen että Sisko joskus kasvaisi myöntämään olevansa lesbo. Kasvaako, en tiedä! Minulle Sisko on biseksuaali vaikka jopa lesbous olisi minulle helpompi ymmärtää. Mikä biseksuaali oikein on? Kaikkiruokainen... Sisko katsoo minua joskus alentuvasti kun yrittää kertoa. Hän vain rakastuu ja ihastuu, siinä ei ole sukupuolella väliä. Ihan yhtä hyvin hän voisi elää nyt miehen (niin miksi ei!!!) kuin tämän ihanaisen (Tuulin) kanssa.

Rakastan häntä! Koskaan en haluaisi loukata häntä! Aina ei vaan voi käsittää kaikkea! Ei voi vaikka haluaisikin... Olenko vain tiukkapipo!?!

posted by Riia at 11:14 ap.

 

Talvi yllätti autoilijat

Joka vuosi se lumi tulee jossain vaiheessa ja joka vuosi se aiheuttaa kolarisuman. Kun on vielä kesäkumit alla tai kiire jonnekin niin kohtahan se auto on jonkin toisen auton perässä tai ihan omillaan ojassa. Talvi yllättää... Opiskelu aikana yhden pojan yllätti ainakin torstain ja perjantain välisenä yönä satanut useamman sentin lumikerros ja kymmenen asteen pakkanen. Hän körötteli keskellä yötä huonoilla kesärenkailla vajaat 200 kilsaa kotiinsa ja sanoi ettei koskaan ole ollut yhtä epävarma ajamisestaan. Yöllä hän ajoi siksi ettei olisi niin paljon liikennettä joka häiriintyisi hänen hitaasta kiiruhtamisesta. Meillä Jannu vaihtoi talvirenkaat muistaakseni maanantaina. Ei antanut minun vaihtaa. Käski vaan käyttäytymään niin kuin aikuinen. Niin pitkä aika siitä kun olin viimeksi raskaana ettei Jannu edes muista miten mahdoton minä olen.

Veikko Hakulinen jäi sitten auton alle ja kuoli...

Liika on joskus liikaa

On tullut vissiin vähän liian paljon vatvottua tuota Poikaa. Jos ei olisi bailattu niin ankarasti että pillerit sekosi... Jos ei oltaisi oltu niin sinisilmäisiä (ja kiimaisia) että jätettiin välillä kortsut nurkkaan... Jos munasolu ei vaan olisi vastaanottanut siittiötä... Jos lehmät lentäisi. Minä maksoin kalliin hinnan. Puhtaana pysyin mutta lapsen sain. En minä omasta mielestäni luottanut liikaa onneeni vaan pillereihin. Tyhmähän minä olin. Ei järkevä ollenkaan. Äiti sanoi: ”Saatanan hutsu, mitä sinä oikein olet mennyt tekemään.” Minä kävelin ulos ja palasin vasta paljon myöhemmin. Äiti ei nöyrtynyt heti pyytämään anteeksi, saatikka sitten minä olisin antanut anteeksi. En halunnut tavata muitakaan, Siskoa ehkä hetken jossain. Niin umpikalloinen en kuitenkaan ollut ettenkö olisi ottanut vastaan niitä rahoja joita äiti lähetti isäpuoleni kautta tililleni. Tarvitsin ne rahat elämiseen... Käyttötililläni ei alunperin ihan sikana rahaa ollutkaan ja lapsilisät meni tilille johon minulla ei ollut käyttöoikeutta. Rahaa meni vuokraan, ruokaan, vaatteisiin, lapsen tavaroihin jne... Hetken luulin olevani köyhä... Olin tuhlannut suurimman osan rahoistani kunnes yhtäkkiä tilillä taas olikin rahaa jotka Vara-faija oli lähettänyt. Muistinkohan koskaan kunnolla kiittää? Synnytyssairaalaan äiti tuli. Tajusi kai etten voi niin kovasti riidellä kun olen juuri synnyttänyt. Silloin annoimme kumpikin periksi... Oli niin väärin että oltiin riidelty. Mutta en kuitenkaan halunnut että se nainen puuttuisi elämääni. Koskaan en palannut takaisin kotiin. Rakensin kodin jonnekin muualle. Kävin kyllä porukoilla mutten asunut siellä enää koskaan. Rakastin äitiä todella paljon. Riitamme oli vain liian suuri jotta olisimme voineet heti sopia... vahvat, itsekkäät ihmiset.

Mutta jospa jättäisin tämän aiheen. Olen kalunnut sitä taas päivä tolkulla. Juttuja riittäisi... vaikkapa lapsen isästä... odotuksesta... piilottelusta... Kaikesta siitä millä yritin todistaa olevani vahva ja hyvä... vaikka olin suurimmaksi osaksi vain tyhmä ja jääräpäinen... Jälkikäteen en ymmärrä miksi piti katkaista välit niihin kaikkiin ihmisiin jotka olivat minulle tärkeitä ennen raskautta. Mutta olin lapsellinen, luulin selviäni enkä halunnut hävetä niiden ihmisten silmissä. Enää en paljon häpeä, joskus harmittelen. Ja Poika on niin ihana ihmistaimi etten voi koskaan sanoa että hänen ei olisi pitänyt syntyä. Sellaisen sanominen ei olisi reilua. Se olisi kamalan kurjaa!!!
posted by Riia at 6:31 ip.

 

Taasko se on vauhdissa...

En minä ensimmäisellä kerralla mennyt paikalle polleena ilmoittaen että kivunlievitystä ei sitten käytetä. Ei, menin nöyränä, pelokkaana kohtaamaan elämän realiteetit. Jos nussii ilman että ehkäisy pelaa voi käydä niin että reilun yhdeksän kuukauden jälkeen joutuu työntämään sisästään muoskan. Jos ei nyt tajua jossain välissä abortoida alkiota. Mieleni oli täysin avoin kuin tulin sairaalaan vaatteet märkinä paareilla työnnettynä. Kohdunsuu oli raheet kuusi senttiä auki. Olin kökkinut suurimman osan avautumisvaiheesta kotona. Kätilö ihmetteli koska ekakertalaiset tulee yleensä niin ajoissa sairaalaan ettei kohdunsuu ole vielä auennut. Minulla kun oli jonkinasteinen lapsellinen usko siitä että olisin voinut siirtää synnytystä johonkin tulevaisuuteen pysymällä kotona. Olin vähän niin kuin hammaslääkäripelkoinen hammaskipu potilas, kuvittelin että se kipu menee ohi ja minun ei tarvitse kohdata pelkojani. Vaikka saatoin vaikuttaa tosi coolilta, olin kauhuissani. Olin katkaissut välini äitiini ja sitä kautta koko perheeseen. Olin niin saatanan täydellinen, yritin olla niin hyvä. En todellakaan tiedä miltä tämä kaikki tuntuisi jos olisin antanut lapseni adoptoitavaksi. Ei, minä halusin hoitaa hänet itse ja kuinkas kävikään. Monien ennustukset toteutuivat, toisien murenivat. Minkäs sille enää voisinkaan, en enää...

Se ja sama... viikonloppu tai arkipäivä...

En minä oikeastaan enää erota arki- ja viikonloppupäiviä muusta kuin ohjelmistosta. Ja sitä on tullut kateltua. Makaan, syön, luen ja katselen telkkua... ja tietenkin käyn vessassa harvase hetki. Välillä käyn Nitan kanssa lenkillä. Odottelen vain synnytystä... vajaat pari viikkoa vielä. Tympii... Olen ihastunut riisisuklaakekseihin. Olen mussutellut niitä useamman paketin. Lähtöpainostani olen lihonut neljätoista kiloa. Viikonloppu nyt kuitenkin taas tulee ja Sisko ja Tuuli tulee käymään. Huomenna nousen sohvalta muutakin kuin omaa tai Nitan vessareissua varten. Ajattelin siivota ja leipoa. Olen todellakin tulossa kai vanhaksi kun olen laiskistunut näin. Telkasta tulee muuten kaikenmoista kiinnostavaa kuten juttuja Jemeniläisistä naisista tai omaishoitajista. Tänään ajattelin vielä katsella Lentokentän, Pollari-TVeen ja Silminnäkijän (jos jaksan valvoa niin myöhään). Tämä kirjoittaminenkin on vähän rassaavaa kun näppäintaso ei meinaa päästä liukumaan pöydän alta kun vatsani on tiellä ja sitten loppuu jo käsien ylettävyys kesken. Vyötärön ympärykseni on ainakin kaksinkertaistunut tässä odotellessa. Loppuuhan tuokin aikanaan...!!!

Työ soittaa... hyvää päivää...

Pomo soitti muuten tänään ja sanoi että hänellä on ikävä. Moni ”ryssä” (muunkin maalainen) on kysellyt kuulemma minun perääni ja ollut harmissaan kun olen lähtenyt pois. Jotkut tietenkin käskivät sanoa onnittelut tai parhaimman onnen ja jaksamisen toivotukset. Mutta heillä on Suvi. Hänellä ei ole minun kielitaitojani eikä tietoja asiakkaista ja yhteistyökumppaneista. Hän osaa kuitenkin venäjää ja oppii tuntemaan ihmiset ja firmat joiden kanssa on tekemisissä. Koskaan en tietenkään ole luullut olevani korvaamaton vaikka Pomo sitä välillä onkin puolella lauseella uskotellut tai joskus laajemmallakin arsenaalilla. Olen vain yksi puola sen firman pyörässä eikä se lakkaa pyörimästä kun poistuin. Jos se nyt vähän aikaa puoltaa niin ehkä se joskus korjaantuu. En oikein tiedä haluanko koskaan enää palata, jäisinkö kotiäidiksi. Enhän edes tiedä montako lasta me saamme tai päätämme saada Jannusen kanssa. Välillä ajattelen töitä. Suvi soittaa joskus vakavissa kysymyksissä. Ehkä sitten ei ole edes aikaa kun lapsi syntyy, ei aikaa ajatella töitä tai vastailla Suvin kysymyksiin. Pulaan en halua sitä tyttöä jättää. Urasta en tiedä... pomoksi Pomon paikalle... en minä sitä kaipaa. On kiva olla tärkeä, on kiva kun on jotain tekemistä. Ei ura minulle tärkeä ole enkä oikein edes tiedä miten sitä edistäisin...
posted by Riia at 8:17 ip.

 

Synnytyskipuja

Kun tämä synnytys nyt (uhkaavasti) lähenee niin voisin kertoa synnytyskertomuksia aiemmilta kerroiltani. Jokaisellahan tulee olla kunnon kertomus kerrottavaksi tulevalle äidille varsinkin jos lapsi on ensimmäinen. Olinhan noita kuullut mutten niistä välitä. Toisekseen tuntuu ettei kaikki uskalla minulla tarinoitaan kertoa kun olen niin pelottava.

Ensimmäisen Lapseni synnytin samassa sairaalassa jossa tulen synnyttämään Nupunkin. Vaikka olen kuullut kyseistä sairaalaa arvosteltavan aika kovalla kädellä niin itse koin todella hyvän synnytyksen reilut kymmenen vuotta sitten. Tietenkin odotan nytkin että saisin itse määrätä omasta ruumiistani. Sitä ei taas halunnut kätilö toiselle kerralla suoda minulle. Hän kun tiesi että tarvitsen epiduraalin. Vihasin sitä ämmää. Onneksi se lähti vekka.

Olin lapsi kun Poika syntyi. Koko päivän kuuntelin itseäni. Tunsin kuinka vatsani kovettui supistuksessa, Poika potkiskeli masussani. Yöllä neljän jälkeen totesin että minun pitää lähteä sairaalaan. Koko päivän olin onnistunut kieltämään asian mutta yöllä tajusin että se lapsi olisi pakko synnyttää. Yritin soittaa taksia mutten saanut sitä. Oli viikonloppuyö. Soitin hätäkeskukseen josta minulle luvattiin ambulanssi. Kun ambulanssi tuli, minut pakattiin nopeasti sisään ja alettiin kiidättää kohden sairaalaa. Palomies-sairaankuljettajat kun eivät mielellään vastaa synnytyksistä. Kuskina minulla oli vanhempi herrasmies joka selvästi sääli minua tilani ja ikäni suhteen takia. Minun kanssa takana oli mielestäni melko nuori mies. Kuski välillä totesi että siinä meni taas taksi. Olin näet sanonut että yritin saada taksin. Olisin ehkä saanut taksin jos olisin kertonut mihin sitä tarvitsin. Keskus vaan sanoi etteivät he tähän aikaan voi luvata taksia yksityis-osoitteeseen kovinkaan pian. Vedet menivät muutaman minuutin ajon jälkeen. Nuori mies kysyi että ei kai se tähän synny. Ei, sairaalaan oli enää lyhyt matka . Minä menin synnyttämään ja ambulanssin väki meni siivoamaan autoaan. Oli ehkä hyvä että jouduin menemään ambulanssilla. Kyllä autoilija minulle olisi lähettänyt paljon suuremman laskun kuin pelastuslaitos. Ja olisihan se ollut paljon nolompaa lainehtia taksin penkillä kuin lanssin paareilla.

Synnytin ensimmäisen lapseni ns. yksin. Synnytys kesti ”aikaisesta” vesien menemisestä huolimatta lähes viisi tuntia. Aluksi sniffailin vähän ilokaasua mutta sitten totesin selviäväni ilman. Synnytin kymmenen pisteen lapsen. Kätilö kehui minua reippaaksi tytöksi. Kaikkien minun käsittämieni mittareiden mukaan synnytys meni hyvin. Lapsi oli terve ja imi hanakasti rintaa muutaman tunnin ikäisenä. Maito nousi nopeasti ja kolmen päivän kuluttua pääsin kotiin. Olin ihan hajalla. Pillu tuntui olevan riekaleina (ikävä kyllä väliliha leikattiin) ja eka kakilla käynti oli kuin olisin synnyttänyt uudelleen. Sattui saatanasti. Poika oli ihana. Hän oli varsin tyytyväinen lapsi. Rintaa vaan suuhun ja vauva ynisi hiljaa liinassaan. Nykyään en voi käsittää miksi niin ihana lapsi alkoi elää päässäni omaa elämäänsä. Enhän olisi voinut muuta odottaa. Poika oli ihana lapsi.

Toisen lapsen syntyessä olin vielä nuori vaikka ensisynnyttäjäksi ja olinhan jo toista kertaa asialla. Toisen lapsen synnytin Helsingissä. Jannu vei minut sairaalaan (mielestäni ainakin tunnin liian aikaisin mutta en jaksanut panna vastaan kun mieheni halusi jo lähteä sairaalaan). Sairaalaan piti olla tosi hyvä. Ehkä kätilö ei ollut, sairaala oli. Minulla meni sukset ristiin kätilön kanssa siinä vaiheessa kun hän kysyi että koska haluan epiduraalipuudutteen. Sanoin että synnytyn melko varmasti ilman. Sitten alkoi paasaus siitä että kun sitten haluan jossain vaiheessa epiduraalin niin sitä ei voisikaan sitten mahdollisesti antaa synnytyksen jo ollessa niin pitkällä. Kätilöstä oli parasta tunkea kanyyli selkärankaani varmuuden vuoksi heti. Kätilön mielestä epiduraalipuudutus on jokaisen naisen oikeus (eli velvollisuus). Kun kaiken sen perustelun jälkeen edelleen ilmoitin selviäväni ilman, oli huonot välimme valmiit. Kun kätilö vielä sanoi että olen liian eleetön, ettei sellainen saa koskaan mitään valmiiksi, olin valmis kuristamaan sen akan. Kätilö vaihtui sen jälkeen kun ilmoitin ensimmäiselle että jos ei kelpaa niin jättäköön minut rauhaan koska minä yritän tässä synnyttää. Toisen kätilön kanssa meni ihan OK ja vajaan tunnin kuluttua kätilön vaihtumisesta synnytin (terveen) pojan. Terve se oli heti synnyttyään, meille (minulle ja Jannulle). Ei se täysiä pisteitä saanut hengityksen heikkouden ja kehnon värin takia. Ja pian se olikin meille kaikille sairas ja sitten kuollut. Ja siitä alkoi alamäki...

posted by Riia at 4:58 ip.

 

Asuinhan siellä minäkin

Joskus tuntuu hölmöltä että talossa jossa omasta mielestään asui koko lapsuutensa häärääkin nykyään joku toinen. Mutta se oli väistämätöntä koska kukaan ei halunnut muuttaa sinne asumaan. Ja olisi myös äidin tahto, hän tahtoi että talo myydään eikä riidellä siitä kuka on velvollinen hoitamaan taloa. Vara-Faija oli jo päättänyt muuttaa Pohjoseen. Joskus ajetaan siitä ohi ja näen pihassa ne omenapuut jossa lapsena kiipeiltiin. Tuntui haikealta. Ehkä siinä talossa asuu nykyään onnellisia ihmisiä... En tiedä, en tunne heitä, onneksi, ehkäpä niin.

Sisko muutti minun ja Jannun luokse äitinsä kuoltua. Siinä sitten roikuttiin helmassa ja rukoiltiin jaksamista, meille kaikille. Minä muka putoan aina jaloilleni, Sisko rämpi hetken ja nousi sitten jaloilleen ja kirjoitti ylioppilaaksi. Sitten hän lähti opiskelemaan ja me olimme Jannun kanssa taas kahden. Jotenkin oli vaikea päästää Siskoa menemään omilleen kun jotenkin kuvitteli että toinen tarvitsee minua. Äitiä se kaipasi, pikku-Sisko. Tietenkin kaipasin minäkin. Kuka sanoisi vainajasta pahaa, hän oli upea ihminen.

Onhan noita asuntoja jätettyä jälkeensä muutamia. Enkä tiedä jäämmekö me tähän kuinka pitkäksi aikaa. Riippuu ehkä lapsiluvusta (haluan antaa jokaiselle oman huoneen kun hän sitä kaipaa), työnäkymistä, havaituista ihanasta asunnoista, rahoista ja halusta muuttaa pois, halusta muuttaa maalle. Mutta vielä ollaan jalat tukevasti (Lahden) maassa ja omassa kodissamme. En minä oikeastaan tykkää muuttaa vähän väliä. Nykyiseen asuntoommekin on tullut tehtyä niin paljon työtä ja omia ratkaisuja että olisi harmi vaan lähteä ja jättää paikka joka on niin meidän (minun) näköinen ja oloinen.

posted by Riia at 4:58 ip.

 

Oletko sä hullu?

Siivosin perjantaina meidän auton. Konttasin imurinletku kourassani penkeillä ja kurkottelin minne yletin. Kun Jannu kuuli tempauksestani, hän sanoi: ” oletko sä hullu...”. Totesin hänelle että kyllä olen, etkö muista. Jannu katseli minua vähän aikaa ja puisteli päätään ja hymähti että minkäs sille voin. En minä jaksa vaan maata ja tollottaa tellua. Haluan että elämässä on jotain äksöniä. Täytyy kyllä myöntää ettei se maha mitenkään helpottanut sitä siivoustyötä.

Se mikä todella on totta on se että olen/olin hullu. Olin hullu kun luulin muutaman kuukauden ikäisen lapseni puhuvan päässäni. Olin hullu kun jätin muutama vuosi sitten Pojan kasvattivanhemmilleen. Minun vikahan se on että alle kymmenenvuotias lapsi ajatteli asioita niin kovasti että ahdistui ja tarvitsi apua. Hänet tyrkättiin nurkkaan kuin lapanen ja sen sijasta hankittiin vauva. En oikeastaan tiedä mitä hän ajattelee tämänkertaisesta tulokkaasta. Joskus vaan haluasi juosta kauas pois, pois kaikista näistä kuvioista. Kaikista niistä jotka tietää ja niistä jotka eivät tiedä. Mutta tässä olen ja kannan taas lasta vatsassani ja uskon että kaikki selviää ja ollaan jokseenkin onnellisia.

Poikani poloinen, ehkei niinkään. En minä nyt jaksa ajatella häntä. Laskeskelen vaan Nupun liikkeitä ettei se ole kuollut. Kiva viikonloppu. Tänään oli kylmä, yöllä pakkasta kuusi astetta ja aamulla lunta maassa. Poika on taas poissa, minä täällä. Kuka jaksaa kuunnella tätä sontaa uudestaan ja uudestaan. Ette, niinhän se on. Mutta kun ei välillä ole muuta. Minulla on Poika, minulla on Junnu ja toivottavasti vihdoin lapsi jonka saan rutistaa syliin ja rakastaa rakastamasta päästyäni ilman että se riistetään minulta. Toivon niin...
posted by Riia at 6:19 ip.

 

Missä olit kun...?

Lukaisin tuossa yhtenä iltana kirjan Estoniasta. Se oli oikeastaan aika heppoinen teos, sen lukaisi parissa tunnissa eikä se sisältänyt mitään sellaista jota en olisi jo tietänyt. Jotenkin on surkeaa että niin moni ihminen menetti henkensä, reilut kahdeksan sataa. Mutta he nyt vaan olivat vieraita immeisiä, jotain ruottalaisia ja virolaisia. Minä uskon viralliseen totuuteen keulavisiirin lukituksen pettämisestä (seurannaisvaikutuksineen) kovassa merenkäynnissä. En usko mihinkään pommi- tai huumeveikkoteoriaan.

...kuulit Estonian uponneen? Aamulla heräsin aina kuudelta koska ennen kuutta Mafialta tuli vain klassista. Kuudelta ylös, mankka päälle ja meikkaamaan. Siinä minä sitten istuskelin meikkaamassa kun tieto tavoitti minut. Toimittaja kertoi että ulkomaalaiset uutistoimistot kertovat useiden satojen hukkuneen Suomen edustalla. Luulin tuon olleen uutisankka, ei ollut, ei edes pulu, totta se oli. Koulussa vaan höpötettiin onnettomuutta. Yksi likka kertoi että sen veli saattoi olla mukana koska tämä oli mennyt Viroon Ruotsista työtehtävissä (ei kuitenkaan ollut juuri Estoniassa loppujen lopuksi). Koskaan en ole saanut tietää sanoiko likka noin vaan saadakseen huomiota vaan oliko se totta. Hänen veljensä kuitenkin asui tiettävästi ihan oikeasti Tukholmassa ja teki kauppamatkoja ulkomaillekin.

...sait tietää prinsessa Dianan kuolleen? Jannu selaili tapansa mukaan puolihuolimattomasti tekstaria. Silmäni nappasivat tiedon että Diana olisi kuollut. Sivuja vaan vilahteli kun Jannu selaili. Pyysin häntä kelaamaan muutaman sivun taakse päin. Oli sunnuntai aamu, klo oli vähän oli yhdeksän ja siinä se luki, Prinsessa Diana on kuollut auto-onnettomuudessa Ranskassa. Tuntu uskomattomalta että se nainen oli kuollut. Ei se tuntunut minusta silleen miltään muuta kuin uskomattomalta, ei kuuluisat kuole. Sillä nyt ei ole minulle mitään väliä oliko se paparatsien vika, kuskin oikeastaan. Kuollut mikä kuollut, aivan liian suuri haloo.

...kuulit WTC torneihin törmätyn? Tämän jutun olen jo kertonut. Olin Kuopiossa. Täti täytti 50-vuotta. Veli ja Jannu sai tekstareita tapahtuneesta ja menivät nettiin katsomaan CCN:n sivuilta infoo. Mutta eivät he tulleet meille sitä kertomaan. Olimme aivan tietämättömiä tapahtuneesta. Hyvä niin. Suunnilleen siihen aikaan kun kolmonen alkoi näyttämään kaunareita tuli joku vieras joka kertoi ja sitten vaan tuijoteltiin tellua ja päiviteltiin. 2,5 tuntia riitti, lähdin lenkille. Tympäisi ja vitutti... Miksi joku halusi pilata tätini juhlat... eiko siis... Miksi joku haluisi tappaa satoja ja taas satoja ihmisiä? Nyt ehkä tiedän mutten jaksa ymmärtää.

... Olof Palme murhattiin? Ehkäpä olin nukkumassa, eikö se tapahtunut illalla? Tämä on sellainen aihe josta minulla ei ole mitään muistikuvia. En muista koska olen sisäistänyt sen asian että Ruotsin pääministeri murhattiin. Ehkä näin sen lapsena uutisissa mutta kympin korvilla en siihen jaksanut kiinnittää mitään huomiota. Sen nykyään tiedän että Olof Palme murhatiin 28. helmikuuta 1986.

...sait tietää että kaksi poliisia oli surmattu Ullanlinnassa? Jannu sen minulle kertoi. Oli saanut kuulla työkaveriltaan. Sittenhän sitä aamulla alkoi olla ylimääräisiä uutislähetyksiä ja yleisövihjeiden pyyntöä. Pisti vihaksi kun kaksi suomalaista poliisia oli kylmästi teloitettu heidän ollessaan työtehtävissä. Minä kunnioitan poliisia kaikesta sattuneesta huolimatta (työtähän he tekivät, tai ei, kerron ehkä joskus kootut kommellukseni töissä olevien poliisien kanssa). Tapahtuneesta tulee muuten ensi keskiviikkona kuluneeksi kuusi vuotta. Kai siihen työhön ryhtyessään tietää ettei se oli siisti, helppo, turvallinen sisätyö.
posted by Riia at 3:20 ip.

 
KORJAUS! Juutalaisten pyhäkirja on Toora. Mutta Raamatusta edella mainitusta kohdasta (3. Moos 15:19) löytyy se naisen saastaisuudesta kertova kohta. Mutta ortodoksijuutalaisten puhtausopit eivät pohjaa niinkään raamattuun vaan tooraan. En ajatellut tarpeeksi kun kirjoitin.
posted by Riia at 10:03 ip.

 

Täällä alkoholin suurkuluttaja

Jossain on todellakin vikaa. En ole juonut pisaraakaan sen jälkeen kun aloimme Jannun kanssa yrittämään lasta. Ennen raskautta join silloin tällöin lasin viiniä tai siideriä yleensä kavereiden kanssa.

Suurkuluttajan minusta tekee ”Alkoholi ja raskaus”-esite (Alkon kamaa). Neljän kysymyksen kohdasta vastaan rehellisesti kahteen kysymykseen kyllä.

1. Oletko koskaan miettinyt, että sinun pitäisi vähentää juomistasi? Kyllä, joskus nuorna naisna. Kyllä tuossa ihan joskus viime vuosina ajattelin että voisin ryhtyä absolutistiksi ihan vaan osoittaakseni olevani jotain. Hyvinhän tämä on mennyt, absolutismi sikiön varjolla!

3.Oletko tuntenut syyllisyyttä juomisen tähden? Kyllä, esimerkiksi kun odotin Junnuu nappasin yhden konjakin kun luulin ettei meitä ole onnistanut. Tunnen syyllisyyttä silloin kun olen päättänyt etten ota vaikka joku tarjoaakin ja silti otan huikan jonkun lasista. Tunsin syyllisyyttä kolmesta (0,33 litran) siideripullon juomisesta Suskin luona viime vuoden maaottelun jälkimainingeissa. Yleensä join vaan yhden ja kun joinkin kolme (pikku) pulloa, tunsin syyllisyyttä. Aikoinaan nuorna naisna tuli juotua niin paljon että päätin että minun humalat on juotu. Enkä edes muista koska olisin ollut viimeksi kunnolla humalassa.

Jannu yritti kyllä rikkoa ‘pisaraakaan en juo’ juttuni kastamalla sormensa siiderilasissaan ja yrittämällä työntää sen suuhuni. Nappasin suun kiinni ja nojasin taakse päin. Jannu menetti tasapainonsa ja kaatoi juomansa päälleni. Sen jälkeen hänelle tuli muka kiire repiä paitaa pois päältäni ettei vaan paha alkoholi syövy sisääni ihon läpi. Enkä halua että kukaan tulee minulle sanomaan synnytyksen jälkeen että häh hää, laitoin sinun limuusi pisaran kirkasta joten vahdin kuin haukka juomiani jotka itse olen kaatanut sinetöidystä, avaamattomasta purkista tai pullosta. No leikki leikkinä... Jannun kavereille oli aikoinaan sellainen ”leikki” että he yrittävät juottaa minut känniin laittamalla kirkasta lasiini. Eivät he kovin hyvin onnistuneet. Eikä pokka pitänyt. Kun hörppäsin lasista, heitä alkoi naurattaa että lankesin (vaikka usein sen maistoi ihan selvästi että juomaani oli terästetty jollakin).

Mitäs näistä, pässinpäistä

Ovatko Idols-tuomarit liian julmia ja ilkeitä? En oikein tiedä koska en ole ohjelmaa paljon nähnyt mutta kohua sitäkin enemmän (nähnyt, lehdissä, Päivärinnassa jne...) Totuus on se ettei kaikkia voi päästää läpi koska... joo osa on ihan paskoja mutta myöskin sen takia ettei kaikista voi tulla Idolia, vain yhdestä, ei ole aikaa paapoa kaikkia. Eiköhän se oli niin että sinne mennään laittamaan itsensä esille ja jos ei se miellytä niin täytyy kestää kommentit. Itse en menisi yrittämään vaikka olenkin saanut aina laulukokeesta kympin, laulanut kuorossa ja yksin erilaisissa juhlissa. En silti usko että minusta olisi mihinkään ilman vatsaanikaan. Idolia ei voi ehkä tehdä useita vuosia naimisissa oleesta naisesta??? Sellaiset on tylsiä!!! Ja se on varmaa että tuossa kisassa ei rumat ja lihavat pärjää vaikka osaisikin laulaa!

Arvi Lind lausui eilen viimeiset sanansa uutislepuuttujana eikun uutisankkurina. Eipä tässä ihmeempiä, en edes katsellut sitä vaikka meinasinkin mutta mitäs tuosta. Mennyt on, kyllä joku muukin osaa uutiset kertoa!!!

Ymmärränkö heitä koskaan?

Eilen tuli dokkis ortodoksijuutalaisten puhtausopeista. En ole vielä sitä katsonut koska nukuin jo siihen aikaan. Raamattuunhan se pohjaa, Mooseksen kirjaan (kolmas Mooseksen kirja luku 15). Kyllä minä olen sieltä joskus löytänyt sen kohdan missä kerrotaan että nainen on epäpuhdas kuukautisten aikana ja seitsemän päivää niiden jälkeen.

Sukulaisjuutalaiseni eivät ole ortodoksi juutalaisia joten heiltä en voi kysellä että mitä mieltä he ovat asiasta (ehkeivät edes kertoisi). Ihan by the way, tuli mieleen että Vaarini ja Mummoni kun menivät naimisiin niin perheestä tuli ortodoksi-juutalainen kunnes Vaari kääntyi ortodoksiksi. Isäni siis säästyi vauvana silpomiselta. Sukulaisperheissä pojat ympärileikataan suurten juhlien saattelemana. Minä en hyväksy uskontoon tai tapoihin liittyvää imeväisikäisten ”automaattista” ympärileikkausta. Enkä myöskään tykkää siitä että miesten ympärileikkaukset rinnastetaan suoraan naisten ympärileikkauksiin. Kysymys ei ole täysin rinnastettavista asioista (vehkeetkin on erit).

Minusta oli jotenkin hölmöä kun aikoinaan sinkkuelämissä Charlotte ei voinut rakastella miehen kanssa jota ei ollut ympärileikattu. Amerikoissa poikavauvoja ympärileikataan rutiininomaisesti synnytyssairaaloissa. Onhan se tietenkin niin että ympärileikattu penis on helpompi pitää puhtaana kuin leikkaamaton. Lisäksi on olemassa jonkinasteista näyttöä että ympärileikkaus pienentää riskiä saada joku syöpä (oliko se kivessyöpä vai jokin muu, en enää muista).

Pikkutyttönä eräällä huvilalla sain katsella kun kaksospojat (pikkuserkkujani) esittelivät ylpeinä erilaisia pippeleitään. Myöhemmin rassukoita kiusattiin esinahan puuttumisen ja juutalaisuuden takia. Ja toinen pojista sanoi muutama vuosi sitten että vaikka hän kuinka kääntyisi niin hänen kullistaan ei koskaan tule kristittyä, se on aina juutalainen. Ei siinä auttanut edes siitä huomauttaminen että kristittyjäkin on leikelty vaikkapa lääketieteellisistä syistä. Se siitä sitten, pikkupalasta nahkaa...

Uskosta toiseen, vuodesta toiseen

Ihmettelen miksi Mummon isä suostui naittamaan tyttärensä jutskulle??? Mummo sanoi ettei muuta mahdollisuutta ollut. Ei uskonnolla ole niin väliä!?! Vaari oli Mummon isän mielestä juuri sopiva mies elättämään hänen tyttärensä. Sopivasti varallisuutta ja nimeä muttei liikaa ettei vävy ala nokitella. Ihmeelliset on isien ajatukset...? Loppuen lopuksi Mummon isälle uskonnolla ei ollut niin väliä, se vain roikkui mukana. Jos poika oli muuten pätevä niin sillä ei ole mitään väliä vaikkei sitä oltu opetettu uskomaan Jeesukseen Kristuksen.

Meille kun on tullut tapa naida eri uskontokuntaan kuuluva. Ortodoksinen Mummoni nai juutalaisen miehen (mitä juutalaisuus sanoo naimisesta vieraasta uskontokunnasta, en tiedä). Ev.-luterilainen äitini nai ortodoksisen miehen. Minä evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluva nain kirkkoon kuulumattoman. No kun Tuuli ja Sisko virallistaa parisuhteensa tai Veli ja Minna menevät naimisiin niin siinä on kaksi evankelis-luterilaista paria. Ja jos tuntuu että suvussani on muutama uskontokunta liikaa niin voin luvata että tähän ne loppuvatkin. Muutama kääntyi muistaakseni helluntailaisiksi mutta he eivät pidä yhteyttä (kääntymättömiin) sukulaisiinsa. Ja äitini puolella sukua on vaan evankelis-luterilaisia ja kirkosta eronneita näin minun tietojeni mukaan ja muutama lestadiolainen mutta hekään eivät pidä yhtyettä tähän huonoon suvun osaan vaan elelee omissa oloissaan lapsikatraan keskellä (äitini serkkuja eli heidän lapsensa ovat pikkuserkkujani).

Viikon loppua viedään

Poika tulee meille viikonlopuksi. Hän sanoi tulevansa auttamaan minua ettei äidin (siis minun) tarvitse niin kovasti puuhailla kun olen raskaana. Poika on pikkasen järkyttynyt siitä miten se masu voikaan kasvaa. Hän ei ole koskaan livenä nähnyt viimeisillään olevaa vauvamahaa. Minä tunnen syyllisyyttä taas kerran siitä että avaan sylini toiselle lapsella samalla kun pidän toisen ulkopuolella. Poika teki viimeisen päätöksen itse mutta ei välttämättä siltä pohjalta ettei muka olisi halunnut tulla vaan siltä pohjalta että hän uskoi että on parempi ettei hän tule. Pelkäsi olevansa liikaa. Enpä tiedä, aikamoinen sotku.

Jos vaan on ihan hiljaa, ei ajattele niin kaikki menee vaan ihan omalla painollaan. Pitäisi voida antaa anteeksi, ymmärtää. Voi Luoja, mitä mä oon menny tekeen???

posted by Riia at 5:08 ip.

 

Naimississa olon juhlaa

Jos joku ei tajunnut niin se oli minun ja Jannun välinen vitsi, se kysymys siitä miten syödään ja mitä. Kyllä me sen tiesimme kunhan vaan pelleiltiin. Mummo naureskeli meille, hän tajusi koska tiesi Jannun tietävän. Rakkauden kuiskauksia rakkaan raskaana olevan vaimon korvaan.

Mummon isä ja äiti ehtivät olla naimisissa 68 vuotta ennen kuin Ukko kuoli 87-vuotiaana. Mummon äiti eli 91-vuotiaaksi. Mummo sanoi ettei heille koskaan ehkä tule niin paljon vuosia koska heitä ei naitettu niin nuorina kuin hänen vanhempansa (äiti oli 17 vuotta ja isä 19 vuotta naimisiin mennessään). Minusta on jotenkin vaikea ajatella ettei saisi valita puolisoaan vaan isä määräisi kenet on naitava. Jos sellainen liitto kestää 60 jokseenkin onnellista vuotta niin kuka minä olen tuomitsemaan. Minä sain itse valita puolisoni kuten isänikin. Naittaminen tässä yhteiskunnassa suomalaista syntyperää olevien kesken on kai jo kuollut. Mummo sanoi lyöneensä kuitenkin sisarusten ennätyksen koska hänen vanhin veljensä kuoli muutamaa viikkoa enne kuudettakymmenettä hääpäiväänsä 81-vuotiaana. Sukuni Mummon puolelta on muuten melko pitkä ikäistä. Mummon nuorempi veli eli yhdeksänkymppiseksi mutta hänen vaimonsa ehti kuolla jo kuuskymppisenä syöpään. Maailma vain vei isäni ennen kuin hän heti osoittaa olevansa sukunsa kestävää ainesta. Vaarinkin puoli suvusta on aika pitkäkestoista. Vaarin äiti kolkutteli jo satasen ovea mutta keuhkokuume vei. Mies kuoli kyllä jo sodan aikana. Vaarin sisko oli juhlissa, hän on muutaman vuoden Vaaria nuorempi. Hän on ihana pieni siro nainen. Hän on naimaton ja pyhittänyt elämänsä sairaanhoidolla ja lähimmäisten auttamiselle. Oikeastaan suvustani sekä isän että äidin puolelta löytyisi paljon ihania ja kamaliakin tarinoita mutta mitä niistä. En tympäise tämän enempää niillä taruilla.

Pojan kasvatti vanhemmat ja Poika olivat illallisvastaanotolla. Mummo ja Pojan kasvattiäiti kiistelivät siitä kumpi saa maksaa perheen hotellilaskun. Kasvattiäiti voitti. Samoin paikalla oli tätini ja hänen miehensä Vantaalta, Myyrmäestä. He elivät reilu vuosi sitten pahoja paikkoja koska oli mahdollista että heidän lapsiaan oli Myyrmannissa. Oli ollut mutta he olivat lähteneet pois jo ennen tapahtunutta mutta täti oli täpinöissään koska ei voinut tietää kun linjat olivat tukossa. Niin on vuosi siitäkin kun Suomessa tapahtui edes jotain, muutama (7) kuoli ja siinä oli muutama liikaa.

Hyvin raskaana

Menen huomenna taas neuvolaan. Sillä edellisen neuvolakäynnin jälkeen tekemälläni tokaisulla lähtölaskennan alkamisesta tarkoitin sitä että lapsi on asettunut jo pää alas päin lantioon. Saan ravata koko ajan vessassa. Kaikki tuntuu yllättävän raskaalta. Kädet eivät tunnu yltävän mihinkään mahan takaa. Öisin en meinaa saada nukutuksi. Tyyny kastuu kuolasta kun en voi nukkua kuin kyljelläni. Nuppu pyöriskelee ja potkiskelee kun itse rauhoitun. Omasta mielestäni näytän ihan luonnottomalta alasti. Ohut naikkonen jonka keskellä on valtava vuori jossa napakin tököttää ulkona. Mutta sen tiedän etten tästä enää erityisesti laajene. Valmisteleviakin supistuksia on välillä. Jos olen rehellinen niin tympäisee ja jos ei mitään varsinaista pikakiihdytystä tapahdu, saa tympäistä vielä muutaman viikon.
posted by Riia at 3:56 ip.

 

Juhlittu on

Ja krapulasta parannuttu. Ei sellaista edes ollut?

Perjantaina kävimme Chez Dominiquessa syömässä yllätysmenuun. Jannu kuiskaili välillä korvaani että millä tätä syödään. En ole minäkään kovin hyvä monen ruokalajin aterioinnissa. Olen karjakon kasvattama juntti jota Mummo ei ole onnistunut sivistämään. Ruoka oli hyvää, viiniin en koskenut. Paikan keittiömestari on muuten joskus Kokkisodassakin taisteleva Hans Välimäki. Kandee käydä tsekkaa (jos saa pöydän ja/tai on ylimäärästä fyffee taskussa).

Lauantai-aamupäivällä kävelimme Tuulin, Sisko ja Jannun kanssa vähän kaupungilla. Se väsytti minut ja menimme sitten Jannun kanssa lepäilemään hotelille. Myöhemmin lähdin kampaajalle joka teki minulle nutturan niskaan hiuslisäkkeen avulla ja myös meikkasi minut. Illallisvastaanotto alkoi kuuden aikaan. Vieraita oli reilut kolmesataa joista en edes kaikkia tuntenut mutta ne olivatkin Mummo ja Vaarin juhlat. Mummo ja Vaari tykkäsivät taulustaan kovasti. Mainostin muutamalle Siniä kun he kysyivät kuka on tehnyt ihastuttavan pukuni. Minä jaksoin juhlia vaivoin puoleen yöhön saakka ja sitten lähdin hotellille.

Mummolla oli päällään luonnonvalkoinen silkkipuku, suora hame ja kirjailtu jakku. Sisko oli pukeutunut siniseen ja Tuuli ruskeaan. Jannu laittoi kun laittoikin frakin päälle. Kyllä siellä oli paljon myös frakittomia koska pukukoodi oli niin avoin. Minä rakastan pitkiä, ihania pukuja, esillä oloa ja laittautumista. Harvoin vaan on mahdollisuus olla ”prinsessa”. Nyt minulla on tummansiniset gollegehousut, sini-valkoraidallinen huppari. En ole meikannut enkä laittanut hiuksiani. Enää en ole illan prinsessa, olen vain minä.

Ytimistä voimaa

Minä keskustelin vakavasti ydinvoimasta juhlissa. Minulla on aina molemmille kannoille kritiikkiä. Minusta kun kysymys ei ole aivan musta-valkoisesta asiasta, hyvästä ja pahasta koska ydinvoimassa on hyvää ja pahaa, se ei ole minulle yksinkertainen juttu. Ja minä en luovu kannastani (vaikka se ei aina tyydyttäisi vastapuolta).

Ydinvoima on tuotantovaiheessa puhdastapa tuottaa energiaa. Fossiilisten polttoaineiden poltosta tulee aina jotain päästöjä. Kosket on raiskattu jo ja Suomessa ei tulle tarpeeksi. Ydinvoima on myös (kannattajien) laskelmien mukaan kustannustehokasta.

Se, joka sanoo että ydinvoima on TÄYSIN ongelmaton tapa tuottaa energiaa, on jokseenkin tietämätön, tyhmä. Ongelmina on loppusijoitus (josta ei ole tietoja pitkäaikais-vaikutuksista) ja myös uraaninlouhinta. Onko joku nähnyt uraanilouhosta, olen nähnyt ydinvoimandokumentissa ja näky oli lohduton. Eikä ehkä se kaikki luonnonraiskaus vaan myös ihmisten hyvinvointi. Tietty mitä joku amerikkalainen, suomalainen kuluttaja välittäisi muutaman ukrainalaisen hengestä? Totuus on se etten minäkään niitä ajattele mutta uraani on myrkky (jos ette sitä muka jo tiennyt). Kaiken tämän jälkeen kuitenkin uskon että ydinvoima on hyvä ratkaisu polttavaan energiapulaan. Jos joskus voitaisiin käyttää fuusiota, se olisi optimaalista. Siinä ei tulisi vaarallista jätettä eikä ydinpolttoainetta tarvitsisi tuottaa työläisten selkänahasta. Ehkä tulevaisuudessa, ehkä ei vielä pitkään aikaan.

Mutta jos pitäisi galluppiin vastaisin KYLLÄ (viidennelle ydinvoimalalle mutta ne gallupit on historiaa kun päätös on jo tehty). Ihan vaikka sitä varten etten halua olla kuin muut (humanisti) naiset. Viiden ydinvoimala, ei se ole minua saanut takajaloilleni ja lapsen tekolakkoon. Jonnekin se rakennetaan tuottamaan sähköä tämän maan tarpeisiin. Mutta täysin kritiikitön en koskaan voi olla!!! Mutta ydinvoimalla on peloteltu aivan suhteettomasti ja uskon että osalla tiukoista vastustajista ei ole tarpeeksi tietoa. He ajattelevat Tshernobyliä ja Hiroshimaa... Pahoja juttujahan ne ovat. Tshernobylissä leikittiin yöllä vakavilla asioilla ja Hiroshima ei johtunut ydinvoimasta vaan sodasta, tahdosta voittaa ja alistaa.

(Enemmän aiheesta satuilin 9.5.2003 otsikolla energiantuotantoa)

posted by Riia at 4:31 ip.

 

Kaiken kakkaiset vedet

Jos puhuin viimeksi siitä mistä vesi tulee (Helsinkiin) niin ehkä nyt voin arvuutella että mihin se menee. Mereen, loppujen lopuksi "likavedet" menevät mereen. Nyt en käsittele Helsinkiä koska sen jäteveden puhdistusjärjestelmään olen huonosti tutustunut. Jätevesi puhdistetaan aktiivilietemenetelmällä Viikinmäenpuhdistamolla. Se siitä...

Voisin kertoa asiasta lahtelaisesta näkökulmasta. Eikä kysymys nyt siis ole mistään teknisestä liirumlaarumista vaan kokemuksista vierailulla Kariniemen jätevedenpuhdistamolla. Kariniemen puhdistamo on (ihan niin kuin Viikinmäenkin) louhittu kallion sisään. Valtavia kalliotunneleita, siellä tuli ihan pikkuinen olo. Karinniemessä käytetään biologis-kemiallista puhdistusmenetelmää. Fosfori esimerkiksi saostetaan kemiallisesti ja orgaaninen aines poistuu biologisessa prosessissa. Se prosessista, se ei ole kovin laajalti mielenkiintoa herättävä aihe.

Kun jätevesi saapuu puhdistamolle, se johdetaan välppinen kautta eteenpäin. Välppä on oikeastaan siivilä (pystysuuntaiset metallilevyt) johon suurin aines tarttuu. Lahdessa oleva urbaanilegenda kertoo että Kariniemen välpästä olisi löytynyt joskus aikoinaan kuollut sikiö. Puhdistamoa meille esitellyt henkilö kertoi että hän on nähnyt välpässä sukset ja parin päivän päästä sauvat. Yleisimmät välppään jääneet esineet (tunnetuimmat tarinat) taitavat olla tekohampaat. Toinen suuri tunnistettava ryhmä on lasten lelut. Kännyköitäkin jää nykyään silloin tälläin haaviin. Kaikenmoista roinaa vedetään pöntästä ales, ihan tarkoituksellakin. Ihmisten olisi käsitettävä se että WC-pönttö ei ole roskis.

Ihmiset luulevat tekevänsä hyvän työn luonnolle kun käyttävät fosfaatittomia pesuaineita mutta fosfaatteja pesuaineissa korvaavat aineet saattavat häiritä puhdistamojen bakteerien toimintaa tai jopa tappaa bakteerit ja puhdistustulos heikkenee. Eli kaupungeissa ja muualla missä vesi menee puhdistamolle ei kannata tai jopa ei pitäisi missään tapauksessa käyttää fosfaatittomia pesuaineita. Monet puhdistamot käyttävät biologista tai biologis-kemiallista puhdistusmenetelmää. Taas maalla, varsinkin jos pestään lähellä vesistöä niin että pesunainevesi pääsee veteen kannattaa tai pitäisi käyttää fosfaatittomia pesunaineita koska fosfaattit rehevöittävät järveä. Niistä esim. levät ja monet kasvit saavat ravintoa.

JUHLITAA-AAN

Viikonloppuna juhlitaan niitä hääpäiväjuhlia. Poika ei tule päivällä meidän kanssa syömään koska minusta hänen ei tarvitse tulla mihinkään "hienosto ravintolaan" ihmettelemään miten nämä oikein syödään. Poika itse sanoi ettei häntä huvita. Mummon mielestä hänelle olisi hyvä kyllä opettaa vähän asioita. Mutta päätös oli näin, ollaan vaan kahdella polvella (yksi puuttuu välistä ja toinen perästä). Lähdemme huomenna sitten kun ehdimme. Pukuni on valmis ja se on ihana. Sini on kyllä taitava käsistään. Jannun frakki on puhdistutettu ja siloteltu. Mikäs tässä??? Kaikki pitäisi olla ihan OK! Kävin tiistaina neuvolassakin, että senkin puolesta on OK. Lähtölaskenta on alkanut???
posted by Riia at 2:50 ip.

 

Vettä kansalle joka sitä janoaa

Ajattelevatkohan ihmiset sellaisia pikkuasioita että mistä se hanasta tuleva vesi oikein tulee ja mihin se pöntöstä lähtevä vesi menee??? Minusta olisi hauska tietää että kuinka suuri osa helsinkiläisistä tietää juovansa hämäläistä vettä. Ehkeivät he halua sitä ajatella koska ehkä hämäläisyys tarttuu veden mukana? Joskus uskottiin että ihmisen luonteenpiirteet, taipumukset yms. johtuivat hänen nauttimastaan vedestä ja ruuasta (johon oli tarttunut aineita maasta). Savolainen on savolainen koska siellä on erilainen maa ja vesi kuin vaikka sitten Pohjanmaalla. No leikki, leikkinä...

Helsinkiin ja muualle pääkaupunkiseudulle vesi ”valuu” Päijänne-tunnelia pitkin. Putki johtaa Silvolan tekoaltaalle josta sitä jaetaan sitten muualle. Kyllähän tunnelin olemassa oli tuli varmaan tiettäväksi remonttien aikana joista viimeisin taisi olla pari vuotta sitten. Oli siitä sen verran juttua telkkari- ja lehtiuutisissa. Täytyy myöntää että lahtelaisena koin sen ”varaveden” (Vantaanjoesta) maultaan aivan huonoksi ja hajultaan kuvottavaksi (klooria, klooria, enemmän klooria). Mutta taas tunneli pelittää ja Helsingissä saadaan juoda Asikkalanselän vettä. Löysin netistä myös kuvan tunnelista.

Knoppitieto vielä:
Tunnelin louhintatyö alkoi 15.12.1973 ja se vihittiin käyttöön elokuun 22. päivänä 1982.

---

Tästä tulikin mieleen se että ei kannata kitata vaikkapa Ranskasta tuotua pullotettua vettä (vaikka se olisi kuinka coolia) koska se on yleensä laadultaan heikompaa kuin se vesi jota vaikkapa Lahdessa tulee hanasta. Pullotetun veden paremmuus verrattuna hanaveteen (Suomessa) on myytti. Suomessa on suurimmaksi osaksi hyvää vettä tulossa hanasta alas. (No kaikkea voi sattua kuten kävi esim. Suomen urheiluopistolle. Tuossa kävi kyllä ihan hyvin.)

posted by Riia at 3:04 ip.

 

Leipää ja onnettomuuksia

Hittojakos tässä???

Löysin mielenkiintoisen jutun netistä, Heinolan linja-autoturman tutkintaraportin. En tiennyt että sellaisia edes nettiin laitetaan. Olen sitä tässä nyt tavaillut mutta kovin tuo on laaja (aika suppea se on mutta minun on vaikea hahmottaa asioita kunnolla näytöltä, paperilla kaikki olisi selkeämpää). Asuin silloin Helsingissä kun luin tekstarista onnettomuudesta. Meillä oli vieraita. Sanoin että lähetään Heinolaan katsomaan. Jannu nauroi ja totesi että älä ole hölmö, enkä ollut tosissani mihinkään lähdössä. On tyhmää mennä pällistelee onnettomuuksia. Siihen aikaan Heinolassa ei tainnut tapahtua paljon mitään, nykyään siellä lyödään löylyä. Surullistahan se silleen on että ihmisiä kuoli, isäni uskonveljiä. Mutta oikeasti en jaksa välittää joistain vieraista ihmisistä.

Leivoin tänään sämpylöitä ja röyhtäilen vieläkin syötyäni taas taikinaa. Taikina oli ehkä himpun verran liian löysää mutta hyvin leipominen kuitenkin onnistui ja sämpylöistäkin tuli komeita. Jannu kysyi joskus että mistä tietää että taikina on sopivaa. Sen tuntee näpeissään, sen paremmin minä en osaa sanoa. Ehkä siitä että taikina alkaa vähällä työllä irrota jo kädestä mutta siinä vaiheessa kun se ei enää tartu vaivaamiskäteen niin taikina on liian kovaa. Kokeilen usein vasemmalla kädellä kevyesti pintaa ja jos taikina vain heikosti tarttuu niin se on sopivaa. Mutta paras mittari on juuri ne harjaantuneet näpit. Minä tykkään leipoa, tykkään upottaa näppini lämpimään maitoon ja sekoittaa siihen tarvittavat aineet. Tykkään myös maistella taikinaa mutten tykkää röyhtäillä koko loppupäivää

posted by Riia at 10:29 ip.

 

Kello on paljon, pitäisi levätä

Mutta minä en viitsi. Mieheni on töissä, hänen vanhempansa menivät kotiinsa, kukaan ei enää vahdi minua. En kyllä ymmärrä miksi minua pitäisi edes vahtia. Selviänhän ihan hyvin itsekin???

Jannun vanhemmat olivat täällä viikonloppuna. Jannun äiti paapoo minua niin kuin olisin jokin lapsi. ”Voi kulta, älä turhaan nouse, minä voin ottaa”. Odotanhan tietenkin heille lapsenlasta muttei kysymys ole vain siitä, hän paapoo minua muutenkin, omassa kodissani. Mutta siitä selviää joko heittäytymällä laiskaksi tai panemalla vastaan. En tiedä kumpi on parempi vaihtoehto. Käytän ajoittain kumpaakin.

Jannun vanhemmat ovat lähdössä kahdeksi-kolmeksi viikoksi Saksaan toisen lapsensa perheen luokse. He vannottivat kovasti että kerromme heille jos lapsi syntyy sillä aikaa. Tokkopa ja varmasti kerrotaan. Heille kuulu tieto siitä että lapsi on saapunut maailmaan, minun lapseni, Jannun lapsi, Jannun vanhempien lapsenlapsi. Mutta hänen aikansa ei ole vielä, ei todellakaan, eikä ole pariinkolmeen viikkoon, uskon niin.

Täällä on ollut oikein nätti viikonloppu, paistoi aurinkokin molempina päivinä. Jannun vanhemmat olivat meillä käymässä. Siivosimme perjantaina Jannun kanssa ja minä leivoin päivällä kun on tuota äitiyslomaa päällä enkä ollut töissä. Nyhdin lauantai-aamuna kukkia veke maasta kun ne olivat jo paleltuneet. Joskus tuossa oli niin kylmiä öitä että se ”rusotti” kasvit ja kukat ihan kokonaan.

Viikko taas mennyt, voi miten aika lentääkään!
posted by Riia at 10:53 ip.

 

Huuhaa homeopatia

Minä en usko homeopatiaan mutta jos joku siihen uskoo ja saa siitä apua, niin mikä minä olen sanomaan ettei hän saisi kokea niin. Monet saavat muka apua homeopatiasta, Lahdessakin on useampi klassinen homeopaatti. Tiistai-iltana tuli Prisman dokkari homeopatiasta, veden muistin todistamisesta. Minusta on täysin uskomatonta että jokin ”lääke” vaikuttaisi kun se on laimennettu niin ettei vedessä ole edes molekyylin vertaa kyseistä ainetta. Mutta olenkin tunnetusti tiedeuskovainen,

Tiedeuskovainen, se ehkä sotii vastaan jonkun käsitystä humanistista (humanistisesta tiedekunnasta valmistuneesta). Mutta ei se että opiskelin humanistisessa tiedekunnassa poista niitä tietoja joita olen saanut esim. kemiasta, fysiikasta, biologiasta. Henryn humanistitestissäkin (26.6.2003) olin jokseenkin ei-humanisti (enkä huijannut yhtään, enhän). Mutta jos olen lähes viisi vuotta opiskellut humanistisessa tiedekunnassa niin enkö silloin ole humanisti? Tämä kaikki onkin sotkenut päätäni vasta sen jälkeen kun tajusin kuinka jotkut vihaavat humanisteja. Siihen saakka olin vaan MINÄ, en mitään sen kummempaa. Miten joku voi tuomita minut, tuntematta minua? Bloggailu avartaa (ahdistaa?)!

Niin homeopatia! Niin kauan kun joku skeptikko ei vahdi vieressä niin tiedemiehet onnistuvat todistamaan veden muistin. Mutta sitten kun koe ”varmennetaan” niin koetulokset eivät olekaan niin yksiselitteisiä. Minua ihan alkoi jo ihan ahdistaa kun aloin pelätä että ohjelmien tekijöiden järjestämässä valvotussa koetilaisuudessa pystyttäisiin todistamaan veden muisti. Minusta kun sellaista ei ole edes olemassa. Onneksi veden muistia ei tässä koetilaisuudessa pystytty todistamaan ja voin edelleen uskoa ettei sellaista ole. Se kun sotisi minun käsityksiäni vastaan niin kovasti. Jos ei vedessä ole molekyyliäkään vaikuttavaa ainetta, miten se voisi vaikuttaa? Minä luulen että homeopatiassa on pitkälle kysymys siitä uskosta että se auttaa eli plasebo vaikutuksesta. Mutta miten minä nyt voisin antaa lausuntoja asiasta johon en ole kovin hyvin perehtynyt.

Israel, minne sinä menet

En kovin hyvää kuvaa ole saanut Israelista sen perusteella mitä maamme telkkarissa esitetään. Eilen tuli dokkis salaisesta ydinaseohjelmasta. Muuri eristää palestiinalaiset ”maailmasta” ja haukkaa aimo palan palestiinalaisten maata. Ihmisten (palestiinalaisten) tappaminen on arkipäivää. Salainen palvelu vaientaa ihmiset joilla on jotain pahaa sanottavaa Israelista. USAkin on vähän heristänyt nyrkkiä muurihankkeen tiimoilta (sanonut että Israel voi menettää lainanvakuuksia).

Ja minulla on juutalaisia sukulaisia (Helsingissä kaikki on mahdollista). He eivät halua Israeliin, he eivät halua että heidät yhdistetään israelilaisiin, he ovat vain juutalaisia. Ja sekin on jo paha synti (vaikkapa natsien mielestä). Juutalaisvihan syy Natsisaksassa oli kai loppujen lopuksi kateellisuus, jutskuilla meni liian hyvin, he olivat menestyviä kauppiaita yms. Päätelmä ei ole minun, poimin sen erään juutalaisen puheesta. Tiedä häntä mutta monta siellä saatiin hengiltä, joitakin selvisi kertomaan jälkipolville maailman kauheudesta.

Hei, mä ole lomall, mite selviisi siit

Eka päivä meni tosi nopeasti kun minulla oli niin paljo tekemistä. Sain jo housut ja paidan kotiin koska ne olivat valmiit. Iltapukuni oli vielä kesken. Seuraavalla sovituksella puku on valmiina ja sitten Sini vielä kirjailee ruusut pukuun. Sitten se alkaakin olla valmis bilettämään.

Kävin eilen myös neuvolassa ja siellä oltiin tyytyväisiä minuun. Mieli on virkeä, verenpaine hyvä (alhainen) ja lihominen kurissa. Jannun kanssa mennään tänä iltana meidän yksityiseen pikkuiseen perhevalmennukseen (nykyään synnytysvalmennusta kutsutaan perhevalmennukseksi). Nuppu voi hyvin, sydän lyö tasaiseen tahtiin ja mikään ei viittaa komplikaatioihin. Eli jos joku haluaa toivottaa meille parasta onnea tulevaisuuteen niin siitä vaan. Ehkä me selviämme tosi hyvin? Saa nyt nähdä!
posted by Riia at 5:05 ip.