Matkalla maailmassani, sen valoissa ja varjoissa... ELÄMÄSSÄ...

 

Olihan tuota muutakin kuin pyöräilyä

Ja se muu onkin sitten paljon merkityksellisempää kuin tuo (typerä) pyöräily. Oli formulaa (se, se vasta tärkeää onkin), jalkapalloa, Suur-Hollola ajoja ja pesäpalloa.

Muutama miehet lähti kesken pyöräilykisojen kotiin katsomaan formulaa. Me emme, olimme hamaan loppuun saakka. Kimillä nyt meni hyvin kunnes moottori laukesi… Totta hemmetissä hän olisi voittanut jos tätä valitettavaa tapahtumaa ei olisi sattunut. Paalu, hyvä lähtö ja nopeat kierrokset. Siinä oli aineksia vaikka voittoon mutta niin moni muu asia olisi sitten voinutkin mennä pieleen. No ei tuolle voi mitään enkä erityisesti välitäkään koko lajista, kyllä minä tulokset katselen mutta kisojen seuraaminen tympii. Se on tylsää (sanoo joku joka katseli 5 tuntia pyöräilyä nähden sinä aikana pyöräilijät muutaman minuutin ajan).

FC Lahti voitti. Mitäpä muuta tuosta pelistä voisi sanoa, en nähnyt sitä. Kuqi pääsi taas mukaan peliin, se pikkuveli Kuqi, Njazi Kuqi.

Tilukset

Ja mitäpä niille tiluksille kuului joita lähdin lauantaina tarkastamaan. Rikkaruohoisaa kesää niille kuului. Vesiheinä oli vallannut penkit. Minä kitkin niitä sitten Tuulin ja yllätys-yllätys, Siskon kanssa (sillä likalla oli huono omatunto aamusta?) ja saimmekin pienet tilukset ihan hyvin kitkettyä. Taas saa kasvikset jatkaa jalkojaan. Jannu grillasi ruokaa ja lämmitti saunaa. Olisihan tuolla voinut olla pidempäänkin mutta… Suunnitelmat oli mitä oli ja vesikin oli kylmää (mukamas).

posted by Riia at 4:56 ip.

 

Varsinainen käärmenäyttely

Reilut 5 ja puoli tuntia Urheilutien varrella, yhdeksän kertaa miehet meni siitä ohi ja saapuivat sitten maaliin. Muutama sekunti, sitten taas puolituntia odotusta että näkee taas neljääkymppiä ohi vilahtavat pyörät. Mutta sitähän sinne oltiin menty katsomaan (vaiko vain sitä yhtä miestä) kun tapahtuu tässä naapurissa ja mukaan pääsee ilmaiseksi. Eikä se vielä mitään kun ne pyöräilijät meni ohi mutta minua rupesi huippaamaan kun katsoin ohi vilahtavia huoltoautoja ihan aidan vierestä. Ensin oli poliisimoottoripyörä, sitten pari järjestäjien moottoripyörää ja henkilöauto. Sitten ehkä jo pyöräilijöitä ja sitten tuomarit (2-3 tuomariautoa ja yksi ylituomariauto), kilpailunjohtaja, 13 huoltoautoa, muita SM-kisa-autoja ja ensiapu. Kyllä siinä oli jonoa kunnolla.

Lähtöpauke oli minusta kivan kuuloista, kun 92 pyöräilijää paukuttaa jalkansa kiinni polkimiin niin kolketta riitti. Sinne ne hävisivät, Immilään päin, miehet ja pyörät. Jäljelle jäi puolen tunnin ”tyhjyys” jonka me täytimme lueskelemalla, juttelemalla ja syömällä. Nopsasti se meni ja sitten taas vilahti joukko ohi. Neljä äijää luuli kai ratkaisevansa kisan ekalla kiekalla irtiotolla. No ehkeivät kuitenkaan, kunhan halusivat vähän vauhtia. Heidät sai ensin kiinni Heinikainen ja sitten pääjoukko. Kyttäilyä neljänkympin vauhdissa. Heinikainen yritti myöhemmin irti muttei siinä ollut pontta. Lopulta vikalla kiekalla irti oli TWD-Länkenin Veikkanen ja Calström ja CC Helsingin Stenström. Lopulta voittoon polki Veikkanen ja Calström toi TWD-Länkenille kaksoisvoiton. Ammattilaisiahan nuo TWD-Länkenin pyöräilijät ovat.

Yksi ohi vilahtaminen katsottiin juottopisteen luona (jossa muuten oli silmänruokaa, yhden joukkueenhuoltaja oli aikas komea, ei ihmekään että seuraavaksi Jannu raahasikin minut Uuteenkylään) ja sitten kiirehdittiinkin Uuteenkylään Myllymäkeen katsomaan kun miehet vilahtivat ohitse. Ei se mäki paljon tuntunut tahtia haittaavan. Kyllä ne on kovia jätkiä ja jos lähdetään maailmalle niin melko heikkoja. Jos he vetivät 20,3 kilsaa puoleen tuntiin niin kauankohan siihen minulla menisi??? Täytyy ehkä joskus käydä Sylvö heittää ympäri, ihan vaan koe mielessä. Mutta paras paikka ”pelin” seuraamiseen mielestäni kuitenkin oli maalialue. Ja se Jannun tuttava tiesi pyöräilystä suunnilleen yhtä paljon kuin minä (nyt liioittelen omaa tietämystäni). Vähän se tiesi taustaa TWD-Länkenin pyöräilijöistä… Kuka nyt on hyvä missäkin, Heinikainen on hyvä tempoajaja ja Veikkanen on huono kirissä joten hänen täytyy ratkaista peli ennen kiriä. Lajeja on muuten ihan hirveästi että kyllä niitä SM-tittelejä kertyy jos on hyvä… Ihmekään ettei pyöräilyn SM-kisoihin oikein viitsitä mediassa reagoida (MTV3 ei kertonut edes tuloksia, YLE lähetti nyt näistä karkeloista kuvaakin).

TULOKSET

Mitä tulee siihen mieheen jonka mainitsin torstaina ja tänäänkin jo pariin otteeseen niin kyllä hän taitaa näyttää paremmalta täydessä vauhdissa kuin paikallaan. Mutta jotain siinä miehessä on joka saa minut ajattelemaan että toi on Jotakin. Komea hän ei ole, sitä en kai koskaan ole väittänytkään. Kun näin hänet 2001 niin ajatus oli ”Se mies oli ko veistos, kaunis... hyväss kondiksess ja Suomen amatööripyöräilyn huippua” (suora lainaus muistiinpanoistani 17.8.2001). Mutta silti olen sitä mieltä että tuon kommentin takana oli jonkinasteista silmät kiinni katsomista mutta ehkä näinkin silloin paremmin kuin nyt.

Haluan kertoa tämän jutun, kerron sen koska se on minusta tärkeä osa tätä juttua. Kohtasin silloin 17.8.2001 (jollain Lahdessa oli muuten Suomen lämpimintä 27,5 astetta) Jukka Heinikaisen ensimmäisen kerran Staikun (Steiner koulu) mäessä, jossa hän meni heittämällä minun ohitseni. Tulin sitten vähän myöhemmin paikalle ja näin miehen joka oli ohittanut minut ja ihastuin näkemääni. Joku Suomen mestari se oli silloinkin kun sillä oli Suomen mestaripaita päällä. Kisa meni huonosti, ei välikirien voittoja ja lopullisissa tuloksissakin Jukka jäi viiden (jotka siis palkittiin) ulkopuolelle. Vaimo vähän moitti miestään huonosta taktiikasta. Se oli sellainen kisa, Fellmannin puiston ympäriajo eli Lahti GP. Ei minun pitänyt kuin vähän tsiikata ajoja ja mennä himaan mutta juutuin katsomaan sen loppuun saakka. Saaren (nelosen ohjelma, you know) eka osakin jäi sitten näkemättä. Oliko tuo suurikin häviö?

Jos joku ajatteli että miten tuo otsikko liittyy 203 kilsan maantiepyöräilyyn, niin vastaus on jotain sen suuntaista että enpä tajunnut minäkään ennen kuin itse näin. Onpahan urheilutien reunat lainnoitettu. Nyt ainakin tiedän miten on parasta suorittaa kusella käynti kaatamatta pyörää jossa ei ole tukijalkaa. Olen nainen, en tee sillä tiedolla mitään mutta aina oppii jotain uutta kun pitää silmät auki. Jannu kyllä heitti viltin minun päälleni koska juttuni oli liian sekavia ja pikku tyttöjen ei tarvitse nähdä kaikkea mitä aikuiset (miehet) tekee. Ehkä koko asiasta kirjoittaminen kertoo eniten siitä että minulla on kiero ”huumorintaju”. Että viitsiikin kirjoittaa koko asiasta saatikka laittaa sen vielä otsikkoon. Otsikko on kyllä kommentti Jannun suusta, mitäs minä ”käärmenäyttelyistä” tietäisin.
posted by Riia at 10:36 ap.

 

Kun vaan pääsisi lähtemään

Tietääkö kukaan mitään hyvää konstia millä saisi Siskolikan heräämään siihen aikaan kun hän on sen luvannut tehdä. Tuuli soitti taas tänään että meni tunti liian pitkäksi makoaminen kun herätyskello (mallia Sisko) ei toiminut. Tuulin herätyskello (mallia Sisko) sulki oman herätyksensä (mallia 3150 (tai sinne päin)) ja jatkoi uniaan. Se on olevinaan tunnettu tosiseikka että Tuuli ei herää Siskon puolella piippailevaan kännnyyn. Jannun mielestä he ovat voineet käyttää kyllä sen tunnin (sängyssä) ihan johonkin muuhun kuin nukkumiseen mutta minä en ajattele tuommoisia, enhän. Olehan meilläkin tässä aikaa vaikka mihin. Lähdetään sitten mökille kun ehditään, ei siinä mitään. Tytöt (naiset) tulevat sitten kun ehtivät joskus ehkä siinä yhdentoista jälkeen. Onhan tässä aikaa, päivää. Säätkin viilenivät sopivasti viikonlopuksi että onneksi olkoon vaan. Ja hyvää kesää…

Huomenna pitää olla sitten jo kymmeneltä Nastolassa katsomassa pyöräilyä, tullaan ehkä mökiltä suoraan. Joku Jannun tuttava on tulossa evästämään meitä 203 kilsan maantiepyöräilyn seuraamisen saloihin. Lähtö on paras vaihe, silloin vielä tunnistaa kuka on kuka ja se pauke kuulostaa kivalta (kun kengät kiinnitetään polkimiin). Maali on hyvä kohta seurata porukkaa varsinkin jos siinä on selostus, tarkoitan siis sitä paikkaa missä maali/lähtö on. Kierroksia kun tulee muutama... ja muutama ja... Miksi siis painua tänään mökille jos huomenna on menossa Nastolaan? Pitää tarkistaa missä kunnossa siellä tilukset on ja ehditäänhän me saunomaan ja oleilemaan jonkin verran (jos ei koko iltaa töitä tehdä). Eihän se mökki kaukana ole, jossain tuolla, järven rannalla.
posted by Riia at 10:21 ap.

 

Miehemme jonossa

Miehemme jonossa kertoi että taas oli kovin takkuisaa Heinolan ja Lahden välillä viiden jälkeen. Kerkesi kuulemma hyvin katsella maisemia kun Seestan ja Vierumäen välillä körötteli muutamaa kilsaa tunnissa. Itsepähän valitsi paikkansa. No joo. Minä taas kävin keräämässä lupiineja pihalle. Meni monta äpärillistä vettä kun kastelin pihan kukkaset. Nyt lähden Nitan kanssa lenkille. Tämä nyt vaan oli pieni "välihuuto". Sana ja pari, muutama lause.
posted by Riia at 8:40 ip.

 

Vieraanvaraisuutta

Sini tuli eilen yllättäen käymään. Ei nyt ihan niin että olisi koputellut oven takana meidän tietämättä että hän on siellä. Hän soitti puolta tuntia ennen saapumistaan että olemmeko himassa. Minä olin ja se riittää. Sini toi minulle mustat (musta on must) housut jotka hän oli tehnyt. Ei mitään tusina kamaa vaan sellaiset hauskat joissa on halkio polven yläpuolelle asti. ”Kuulitte” oikein, housut joissa on halkio. Lisäksi ne tietenkin tässä vaiheessa ovat jonkinmoista mammamallia (olen niiin lihava). Ja kun tästä vielä kasvan niin housuista löytyy paniikkinappula eli oikeastaan vetoketjut joilla saa lisää tilaa. Uniikkihousuni ovat keränneet kiitettävästi huomiota töissä, varsinkin kun istuin jollain säärtä näkyy ja pitkälle. Onneksi olen viitsinyt poistaa jo säärikarvat muutama päivä sitten (juurineen, auts). Joskus on hauska käyttää jotain erikoista mutta kyllä nämä aika hassut housut on. Kangas on kivaa, ei rypisty ja laskeutuu nätisti. Näyttävät ihan kivoilta puolihihaisen ruskean paitapuseron kanssa (housut näyttää kivoilta, minä lihavalta, mutta tuon olen sanonut jo aivan liian usein).

Se housuista (ja minusta). Lähden kohta kotiin. Tekeekö kukaan mitään tuolla tiedolla. No, moikka, hyvää viikonloppua. Me lähdemme Jannun kanssa mökille (huomenna) ja Siskokin tulee Tuulin kanssa. Jaiks, onkohan hirveästi kitkettävää. Saisikohan Tuulin nakitettua pellolle, Siskoa ei tunnetusti saa.

posted by Riia at 3:48 ip.

 

Vihreä sinilevä

Sinilevät ovat bakteerien ja levien välimuotoja. Niiden solut ovat bakteereille tyypillisiä ja ne lisääntyvät bakteerien tavoin. Sinilevien (-bakteerien) rakenne ja niiden sisältämä väriaine viittaakin jo leviin. Sinilevä mikä sinilevä, kaikkihan hänet tuntee??? Sinileviä on luontaisesti kaikkien vesien eliöstössä, planktonina. Ns. sinilevä kukinnat johtuvat sinileville otollisista kasvuolosuhteista, tarpeeksi lämpöä ja ravintoa. Järvien rehevöityminen on lisännyt haitallisten sinileväkukintojen määrää (sinilevillä on niin paljon ruokaa että jaksaa kasvaa).

Usein sinileviä ei erityisesti huomaa vedessä tai ne esiintyvät pieninä vihreinä hippusina vedessä. Runsasravinteisissa vesissä tietyt sinilevälajit voivat muodostaa vedenpinnalle kuitenkin massaesiintymiä. Sinilevistä tuleekin sitten vihreitä lauttoja tai raitoja veteen ja rantaan ajautuessa niistä jää vihreä raita rantaan ja pahimmillaan ranta voi olla kuin vihreän puuronpeitossa. Alkukesästä sinilevät sotketaan välillä männyn siitepölyyn mutta se on keltaista. Sinilevien ”kulta aikaa” onkin loppukesä ja alku syksy joskin niitä esiintyy kyllä jossain jo (runsaasti) tälläkin hetkellä.

Kuvia sinileväkukinnoista

Sinilevät voivat olla myrkyllisiä. Ne voivat aiheuttaa esimerkiksi silmä- ja hengityselinoireita ja allergisia reaktiota. Siis osa sinilevistä on myrkyllisiä mutta koska lajin määritys on mahdotonta paljaalla silmällä niin sinileväkukintoisen veden käyttöä tulisi välttää. ”Sinilevävedessä” ei pitäisi uida eikä sitä suositella käytettäväksi löyly ja pesuvetenä eikä sitä kannata käyttää ruuanvalmistukseen esimerkiksi vihannestenpesuun. Yhdenkään ihmisen ei kuitenkaan tiedetä kuolleen sinilevä myrkytyksenn mutta eläimiä kuolee välillä. Lahdessa kuoli 20-luvalla paljon karjaa joka oli juonut sinileväistä vettä Vesijärvestä. Pieninä hippusina vedessä oleva sinilevä ei kuitenkaan ole yleensä haitallista ihmisille.

Suomen ympäristökeskuksen levätiedote-sivuilta löytyy ajankohtaista tietoa levähavainnoista valtakunnallisessa levähavainnoinnissa mukana olevista paikoista. Kartalla olevat pisteet kuvaavat vain kyseisten havainnointipisteiden tilannetta ja samalla järvellä toisaalla tilanne voi olla aivan toinen.
posted by Riia at 1:52 ip.

 

Onnittelut Helsinkiin !

Taas on maahan saapunut yksi suomalaisen taimi lisää. Onnelista kasvamista ja kehittymistä sinne Etelän suuntaan!
Onnea ja menestystä jatkoon!!!

Minä lähtee syömään, olen pahasti jäljessä normaali rytmistäni mutta oli tärkeää menoa! NÄLKÄ!
posted by Riia at 12:21 ip.

 

Uutta ilmettä

Bloggeri on näköjään uudistunut ja tätä risoo "hempeät" värit. Kyllä se tästä kunhan tähän ei ole keksitty jotain koiranloukkua tyhmempien kiusaksi.

Yhtä asiaa en ymmärrä? Miksi niinkin älykäs mies pohtii miten saisi parhaiten otsikot tekstiinsä kun tämäkin daiju osaa sellaiset HTML-kielellä tehdä ja vielä ääkkösten kanssa (koko h4 on aika hyvä, minulle). Jokin juju tässä kyllä on mutten osaa sitä tajuta ja nolaan itseni julkaisemalla tällaisen lapsuksen. Asia ei ole noin suoraviivainen, ei se voi olla!!! Ehkä kyseessä on ansa johon lankesin, hih hih? Elämä on ihmeellistä?

posted by Riia at 4:00 ip.

 

Tenniksestä pyöräilyyn

Juuri näillä hetkillä (kello on 14) pitäisi alkaa (nauhoitus, videot ohoi, oletteko valmiina) Jarkko Niemisen ottelu Stefano Galvania vastaan. Minä nauhoittaa sen ja katsoo (jos se on voitollinen) joskus myöhemmin. Emme pelanneet eilen Emmin kanssa pisteistä vaan silkasta pallon hakkaamisen ilosta. Keskustelimme myös Niemisen ensimmäisestä ottelussa ja arvoimme jatkoa (häviää tänään, eikö häviäkin)

Viikonloppuna ajetaan Nastolassa maantiepyöräilyn Suomen mestaruuksista. Lahtelainen TWD-Länken hamuaa voittoa, jopa kolmoisvoittoa kuten viime vuonna. Ajattelin mennä katsomaan jos ei sada. Oikeastaan pyöräily on tylsää seurattavaa jos ei oikein perehdy siihen mutta minulla on omat syyni… naiselliset, typerät.

Vuonna 2001 olin katsomassa nykyään kai Lahti GP:n nimellä tunnettua Felmannin puiston ympäriajoa ja näin jotain todella upeaa. Nyt alan kyllä vähitellen uskoa että kyse oli harhasta… Ei se mies voi olla niin "upea" kuin muistan hänen olleen, hän oli jumalainen. Kyse on Jukka Heinikainen nimisestä pyöräilijästä joka muuten (bytheway) voitti maantieajon SM-tittelin viime vuonna. Eilen oli Pötlärissä (muistattehan paikallislehden Etelä-Suomen sanomat) Heinikaisen iso kuva ja mieshän näyttää niin tavan tallaajalta. Ettei se vaan ollut siiderihuuruista häröilyä (olin selvin päin) koko havainto 2001 tai sotkin nimen jotenkin väärin. Silloin Heinikainen (jos minulla on oikea nimi) oli vielä tomaattipaita. Länken (Kristiinankaupunki, siis se tomaattipaitaporukka) ja CC Tailwind (Lahti) yhdistyi tuossa aikoinaan ja siitä tuli tuo alussa kerrottu nimi(hirviö).

Väliaika tieto… Jarkko Nieminen voitti ensimmäisen erän ja hävisi toisen (lähde teksti-tv)

Huh huh, sainpa vihdoin tämän jutun kasaan. Kesti se kyllä puolitoista tuntia, aloitin kahden aikaan ja nyt puolen neljän aikaan hakkaan nämä viimeiset lyönnit. Kirjoittelen postaukseni yleensä wordillä josta siirrän bloggeriin koska hyppittyäni puhelimeen, muille asioille, vastamaan toisten kyselyihin ja avun pyyntöihin, ehdin kirjoittelemaan kerralla vain muutaman rivin enkä halua roikkua netissä tätä aikaa. Teksti on koko ajan taustalla auki ja voin lisäillä jotain ja postata sitten kun olen valmis. Joskus tulee kirjoiteltua kotonakin ja julkaistua sitten kun pääsee nettiin. ”Netittömän” on pakko yrittää kaikkia (kepuli)konsteja.

posted by Riia at 3:44 ip.

 

Tennistä

Jarkko voitti, minusta ei vielä tiedä. Tai oikeastaan tietää, en ole Emmiä vielä koskaan voittanutkaan. Joten häviö on tulossa mutta ei paljon haittaa. Meno maittaa (kohta ei enää mutta mennään vielä jaksetaan ja voidaan).

Katselin neloselta sitä Niemisen peliä. Vastustaja oli hyvä vai oliko Nieminen niin huono. Ei se minusta mikään kehumisen aihe ole jos joutuu viisi erää taistelemaan jotain ”toisen luokan” kykyä vastaan. Ei hyvin mene? Voitto tuli kuitenkin ja toinen kierros häämöttää.
posted by Riia at 4:08 ip.

 

Minä, Humanisti… Sinä, jaa-a (mitä lie)

Kokkarinen pisti vähän miettimään millainen luuseri minä olenkaan tyämarkkinoilla, Humanisti, hyi hitto! Vaikka väh?n pelottaakin (tulee iso paha susi ja sy?) niin nousen satulaan ja selostelen (huuhaata). Haluan korostaa että seuraava juttu kertoo Minusta (maailman tärkein asia, minulle) eikä siis ole sovellettavissa humanisteihin yleensä. Niin jos ajatellaan että kun minä hain tätä hommaa niin minun lisäksi oli vain yksi muu pätevä hakija. Ja kun firmaa haettiin insinööriä niin päteviä löytyikin reilut 50. Mutta oikeasti tuo ei liity mitenkään asiaan. Se että oli ns. ylitarjontaa pätevistä ins. tai jopa DI:stä ei tee minua sinänsä yhtään halutummaksi firmalle . Mutta silleen se tekee että inssi/DI löytää helposti kun sellaisen haluaa mutta minä olin muka ensimmäinen sin?ns? pätevä Venäjän ja Baltian alueen "hoitaja". Eli sinänsä se tekee yksilönä (ei siis humanistina vaan yksilönä) minut halutummaksi kuin yhden niistä 50 ins./DI:st. Joltainhan ne 50 olisi poissa, jossainhan he ovat osoittamassa pätevyyttään, eivät he kaikki työttömiä olleet.

Oikeasti minä olen toisaalta haluttua kamaa työmarkkinoilla laajan kielitaitoni ansiosta, toisaalta taas olisin ehkä vielä halutumpi jos omaisen teknisen koulutuksen ja tämän nykyisen kielitaitoni. Ja toisekseen ei teknis-luonnontieteellinen koulutus sinänsä varmaan olisi poistanut minun kielitaitoani mihinkään muttei olisi kyllä tukenutkaan eikä varsinkaan laajentanut (mihin humanistinen tiedekunta loi hyvän mahdollisuuden). Oikeastaan minun tarvitsee ymmärtää aikalailla samat asiat kuin esimerkiksi laatu- ja tuotantoinsinöörin ja sen lisäksi minun pitää tajuta ne myös muilla kielillä että tarvittaessa osaan kertoa prosessista myös muilla kielillä kuin suomella ja tönkkö-englannilla.

Ehkä minusta olisi voinut tulla luonnontieteilijäkin (hain opiskelemaan biologiaa ja pääsinkin) tai insin??ri (hain AMKhon ja p??sin sis??n) mutta jotenkin koin kielten opiskelun itselleni läheisemmäksi ja lisäksi siinä pystyisin hyödyntämään erikoislahjakkuuttani. Ja asia on niin ettei riitä että tuotannon teknis-taloudelliset puolet osataan järjestää, jonkun täytyy osata kertoa ne kumppaneille, jotka kaikki eivät puhu samaa kieltä kanssamme. Siinä on ollut minun saumani. Ehkä löytyy vielä se ”viisas insinööri” joka syrjäyttää minut. Ei ole vielä näkynyt mutta nyt on hyvää aikaa iskeä kun minä jään mamilomalle (ja pitkälle, ehkä en)

Voiko ihmisen luokitella tyhmäksi tai järkeväksi sen perusteella mitä hän on opiskellut? Ja toisekseen, onko muka mahdollista todellakin luokitella kaikki opiskeltava humanistiseen tai teknis-luonnontieteelliseen? Humanistiseksi luokiteltavaa alaa opiskelleista ystävistäni ja tuttavistani ei ole yksikään työttömänä ja teknistä alaa opiskelleista löytyy pari työtöntä insinööriä. Mutta ehkä tässä kaikessa ei olekaan kysymys koulutuksesta vaan elämän katsomuksesta. Mikä minulla sellainenkin olisi???

Niin palkka, osa ei-humanisteista saa korkeampaa palkkaa, osa pienempää kuin minä. Jotkut kehuskelee joskus palkoillaan tai haukkuvat niiden pienuutta. Siitä olen saanut kuulla muiden palkkoja. Närkästys oli suuri kun muutamat miehet tajusivat saavansa huomattavasti pienempää palkkaa kun minä vaikka kokivat olevansa parempia ja tärkeämpiä kuin minä. Palkkatietoni ongittiin esiin jostain, veropörssistä varmaan. Palkkaani on korotettu kun sain tarjouksen toiselta yritykseltä. Miehet saavat (täällä) keskimäärin korkeampaa palkkaa kuin naiset ehkä vaan sen takia että miehiä on paljo enemmän korkeissa asemissa. Elikkä pääsemme toiseen palkkakeskustelun aiheeseen. Naiset vastaan miehet. Mitäs siitä! Sellainen huomio muuten että työttömät insinööri-tuttavani ovat naisia. Nainen ja insinööri on kai sitten heikompi yhdistelmä kuin mies-insinööri.

Minä kun vaan olen minä, en muuta (humanisti tai ei olen min?, eik? h?vet? olla humanistisesta tiedekunnasta valmistunut). Enkä voi sille enää kovasti mitään, tietty voisin tässä mamilomalla (jos otan pitkän, hoitovapaat ja mahdolliset lisäyksilöt) käydä hakee insinöörin paperit vasemmalla kädellä samalla kun oikea hoitaa lapsia. Ehkei se ihan noin helppoa ole muttei se vaikeatakaan ole jos valitsee jonkun sensellaisen suuntautumisvaihtoehdon kuten ympäristö (sorry, tiedät kyllä kuka, olet tärkeä, tiedät sen, elinympäristö on tärkeä, tiedän sen). Tietokoneita en ihan mahtavasti osaa ja mekatroniikkakin voisi tökkiä… Muovia, puuta, ympäristöä, ne jo ehkä menee. Olen saanut kunnian tutustua ympäristöalan oppimateriaaliin ja tentteihin (AMK tasoisiin) ja kyllä ne tällä ”älyllä” varmaan läpi menisi ja matikka kanssa. DI opinnot onkin jo toinen juttu, sinne en välttämättä edes pääsisi sisään.
posted by Riia at 1:09 ip.

 

Kiirettä mukamas…

Joskus minua ihan ärsyttää se että ei muka ehdi yhtään löpisemään. Jutut jää puolivillaisiksi ohi mennen heitetyiksi. Ehkei se kaikki ole kiirettä vaan myös laiskuutta. Kun ei viitsi kirjoittaa niin ei viitsi. Keltä se muka ihan oikeasti on pois. Ja toisekseen minuthan on palkattu tekemään töitä ei bloggaamaan mutta silti… kun edes saisi joskus jotain aikaisiksi. Ehkä todellakin olen väsähtänyt. Elokuun alussa tulee vuosi täyteen nettipaljastuksia (Nytin nettipäiväkirjassa ensin, sitten tässä blogissa). Mutta toiset vaan jaksaa ja jaksaa ja minulla nyt vaan ihan oikeasti on kiire ja pula järkevistä, kiinnostavista lauseista.

Näin tänään ja taas kerran on lähdettävä kotiin, ei voi muuta. Jos kävisi muutaman kaupan läpi jos tulisi heräte ostoksia tehtyä. Tennis, Emmin kanssa minulla ottelu huomenna ja Jarkko Nieminen kohtaa tänään Wimbledonissa Fernando Verdascon. Viime vuonna olin lomalla ja ehdin katsomaan Niemisen otteluita (kaikki kaksi) suorana kun nelonen näytti. On ne luvannut tänäkin vuonna näyttää (tänään joskus 17-18 aikoihin alkaen) joten tänä iltana olen kotona, huomenna menen pelaamaan sitten tennistä Emmin kanssa ulkokentälle. Kaunis päivä muuten. Kävin ulkona ruokiksella ja söin ahneuden, ahneella nyt on sellainen loppu kun on mutta tämä tiramisu, kahvikastike Magnum puikko ei ollut kovin hyvä. Hittojakos ostin sen, kunhan kokeilin!
posted by Riia at 4:07 ip.

 

Alennusmyynneissä

Eilen tuli yhdeksän uutisten ns. loppukevennyksenä sellainen lyhyt ”raportti” miehistä vaimon/tyttöystävän mukana alennusmyynneissä. ”Kamalaahan se on mutta kyllä tätä hetken kestää, rakkaudesta kestää…” Oikeastaan ajattelen että miksi raahata se vastahakoinen mies mukaan sinne vaatekauppaan alennustankojen lomaan? Siksikö että hän kuskaa vai siksikö että hän maksaa??? Koska eihän miesten mielipiteet vaateiden hyvältä näyttävyydestä ole mitenkään järkeviä tai edes objektiivisia (olen kuullut tuollaisen huhun). En tiedä, minä en tarvitse Jannua mukaan maksamaan tai kuskaamaan saati sitten sanomaan mielipiteitään jostain vaatteesta. Itse pääsen linkulla, jalan, pyörällä ja nykyään jopa autolla sinne minne haluan. Rahaakin minulle on käytettävissä enemmän kuin Jannulla oli miksi siis maksattaisin omat hankintani Jannulla. Ja mielipiteitä en vaatteiden valinnassa yleensä kaipaa mieheltäni, kavereiltani saatikka sitten myyjiltä.

Olin muuten eilen aleissa ja ostin mekon, T-paidan (kokoa melko iso) ja hameen (mallia venyvä). Rahaa paloi vähän yli kolmekymppiä. Kengät pitäisi hankkia tai siis oikeasti matalat mustat pistokkaat, näin yhdet kivat Anttilassa. Harkitsen niiden ostamista. Parit viime kesänä käytössä olleet mustat matalat pistokkaat alkaa olla roskiskamaa. Suosin yleensä korollisia kenkämalleja (ihan niin kuin en olisi tarpeeksi pitkä jo muutenkin).
posted by Riia at 8:57 ap.

 

Mitäs sitä äidistä?

Äiti opetti aina ettei täydellistä miestä ole kuten ei ole täydellistä naistakaan. Jollekin jossain on aina jokin virhe, täydellisyyttä ei ole mutta siihen pitää pyrkiä. Äidin ensimmäinen mies oli todella ahkera, aina puuhamassa jotain mutta hän ei muistanut merkkipäiviä. Toinen mies muisti Äitiä merkkipäivinä ja muutenkin mutta hän ei ollut niin ahkera kun ensimmäinen. Monet luulee että minun tapani puuhailla koko ajan jotain, jos ei muuta niin kutoa vaikka villapaitaa tai merkata liinaa, olisi perua äidiltäni mutta kyllä siinä on mukana paljon isäänikin. Hän oli kova poika puuhailemaan kaikenlaista. Ei minun mieheni täydellinen olekaan, en ole sitä koskaan väittänytkään mutta itse tässä ollaan varsin kaukana täydellisestä. Jannu on hyvä mies, liian hyvä minulle???

Mutsi oli fanaattinen liikunnanharrastaja ja laihduttaja. Aina oli jossain liikaa tai liian löysää. Minä en ehkä näe niin, koen olevani ihan tarpeeksi laiha ja kiinteä (siis ennen raskautta, nythän alan olla aikamoinen läski). Mutsi oli kyllä ihan oikeasti tosi hyvässä kunnossa ja sopusuhtainen. Mutta aina vaan hän vahti kaloreja ja juoksi juoksemistaan. Hän vaan oli sellainen, juoksi matkansa ja istui sitten alas ja söi vähän suklaatia. Kyllähän sitä aina vaan hoetaan kuinka paljon muistutan muka äitiäni. Muistutan, tiedän sen, olenhan hänen kasvatuksensa tulos.

Mutsi otti aina sydämensä asiaksi sen mitä teki. Kasvimaa oli hänelle tärkeä. Sisko oppi inhoamaan kitkemistä kaikkien niiden kesien jälkeen joina hän hoiti sipulipenkin ja perunaa. Minä liukenin jo aikanaan mutten kitkemisen vaan ihan muun takia. Kun mutsi kuoli Sisko totesi että siihen loppui sitten kesäiset kasvimaan työleirit. Ja niin ne loppuikin, kuka niitä pitäisi. Minä hoidan sen minkä hoidan omaa kasvimaata. Ehken koskaan tajunnut kuinka paljon Sisko inhosi kitkemistä, ehkei Mutsikaan. Jokaiselle vaan oli osansa siinä souvissa, Siskolla sipulimaa.

Annan lupaukseni jättää jälleen kerran kuolleet taakseni ja kertoa jostain mitä olisi tapahtunut nykyisyydessä, ei vain menneisyydessä. Menneisyys on peili tulevaisuudelle??? Suurimmaksi osaksi minussa on kysymys siitä millaiset geenit sain ja kuinka mutsi kasvatti minut. Hyvin sinänsä mutta vanhimpana minulta vaadittiin eniten kovuutta ja vahvuutta. Äiti kasvatti minut kaihtamaan heikkoutta ja siitä olen saanut maksaa aika kalliisti. Itse olen itse enkä voi syyttää siitä ketään muuta. Se on totuus!

posted by Riia at 9:36 ap.

 

Minä täällä taas, hyvää päivää!

Kun kerrankin on tyhjää aikaa niin ollaan sitten netissä kun siihen on kerran mahdollisuus. Ulkona on varsin kylmä (alle 10 celsiuksen astetta) ja pilvistä. Ei siellä oikein viitsi olla joten tulin tänne vähän juttelemaan. Alankohan jotenkin olla koukussa tähän??? Hölmöä, varsinkin kun ei ole mitään järkevää kerrottavaa, vanhoja taruja, typeriä juttuja???

Grillasimme Jannun kanssa pihvejä ja söimme salaatteja. Silloin ei onneksi satanut eikä kyllä vieläkään, uhkailee vaan. Pihvit oli hyviä ja salaatit kanssa. Oltiin ulkona ja olimme pukeutuneita hyvin. Sen verran kylmää siellä oli. Muttei satanut, senhän jo kyllä sanoin!

Haudalla

Minä kävin vanhempien haudalla, siellä oli ihan kosteaa. Aina on joku mutsin kaveri niitä kukkia kastelemassa. Jonain kesänä jopa niin innokkaasti että kukat meinasivat kuolla kosteuttaan. Tuleehan tuolla itsekin käytyä kun se ei nyt niin kaukana ole. Kävin myös Junnun haudalla. Kastelin kukat ja silitin kiven kylmää pintaa muistaen sen kun vauva oli pieni ja kaikkien silmissä terve. Ehken elämässä koskaan sen jälkeen ole ollut niin onnellinen. Se oli meidän oma pieni Juniori joka riistettiin meiltä jonkin kehityksessä tapahtuneen virheen takia. Sellaista sattuu mutta miksi meille???

Junnun hautajaispäivänä satoi räntää. Taivaskin itki kanssamme. Minä en itkenyt, olin vahva (ja täydellinen), niinhän ”aina” olen (jos en ole sitten psyykkisesti sairas, silloin ole heikko, todella heikko). Arkku oli pieni ja tumma, petsattu. Arkun päällä oli valkoisia ruusuja ihan niin kuin hääkimpussanikin. Olin ne itse valinnut. Papilla oli hyvin vähän sanoja puolustella Jumalaa, kertoa miksi Junnun piti lähteä jo nyt pois. Jokainen elämä on Jumalalle tärkeä, lyhyt tai pitkä. Ilmeenikään ei värähtänyt siunauksen aikana. Kaikki odottivat minun murtuvan mutta sen tein vasta paljon myöhemmin. ”Herra, kädelläsi asua mä saan, turvallisin käsi päällä maan.” (virsi 517). Lauloimme virsiä jotka muistin koulusta ”Kuule isä taivaan pyyntö tää, auta ettei kukaan yksin jää" (virsi 501). En tiedä oliko kukaan edes kysynyt mitä Jannu halusi, minä en, olin aivan liian täysi itseäni. Mutta oikeastaan se ei ollut minun lapsi joka kuoli, jonkun muun kersa. Jannu kantoi arkun kappelista hautaan, laski hiljaa pohjalle. Hänen kasvonsa kastuivat kyyneliin. Vain muutama ihminen oli paikalla kun hautasimme Juniorin. Muutama kukkakimppu peitti kumpua eikä kenelläkään ollut sanoja kertoa miksi niin piti käydä. Jumalan tahto, mutta, luoja paratkoon, miksi?

Ehkei minun pitäisi ajatella tällaisia kurjia asioita vaan keskittyä hyvään, uuteen mahdollisuuteen, uuteen lapseen. Mutta ei Nupun olemassa olo mitenkään poista sitä että Junnu joskus syntyi. Hän on ollut olemassa, en minä voi sille mitään. Hän on jopa konkreettisempi hahmo kuin tämä tällä hetkellä massussa meuhkaava olento. Junnu on syntynyt, häntä olen pidellyt sylissä ja rakastanut. Nuppu on vielä piilossa, tunnen vain hänen potkunsa keveinä kosketuksina ja tiedän että hän on olemassa. Kasvaa minkä ehtii. Juniori hän ei ole, hän on Nuppu.

Hautaaminen voi joskus vielä loppua. Tuhkaaminen on yleistynyt suurimmissa kaupungeissa varsinkin Helsingissä. Hautaaminen vaatii niin hirveästi tilaa ettei sitä enää ole olemassa. Kun nykyiset hautausmaat täyttyy niin monet kaupungit (tai niiden seurakunnat oikeastaan) joutuvat toteamaan ettei ole enää tilaa haudata ihmisiä. Hautausmaita ei enää oikeastaan voi perustaa pohjavesialueille koska kropat pilaa veden. Salpausselältä löytyy varmaa useampia pohjavesialueella olevia hautausmaita jotka pitänee sulkea. Mutsi tuhkattiin ja osa tuhkasta laitettiin faija haudan viereen ja nimi kiveen ja osa sitten kukkapenkkiin aivan niin kuin mutsi halusi. Tuhkaus on tulevaisuus???

Miehistä, enemmän kuin pari sanaa

Myönnän suoraan että halveksuin miehiä joskus heidän ns. helppouden takia mutta kukahan se oli helppo. Halveksuin miesten seksin kaipuun täyttämää ruinaamista. Ehkä halveksuin jopa itseäni joka olin niin kamalan typerä ja hanakka. Mutta itse halusin olla haluttu ja tarjosin itseni miehille. En minä kaikille suostunut, jotain rajaa sentään. Ehkä tiesin arvoni, ehkä sitä ei ollutkaan.

Yksi tarina... totta joka sana, minun näkemyksestäni. Vuonna XYZ ja H olin kesätöissä jossain tuolla. Kohtasin miehen (sanotaan vaikka Jussiksi) jonka kanssa tuli flirttailtua ihan silleen vähäsen. Jossain vaiheessa se muuttuikin jotenkin vakavaksi. Niinpä sitten tuli oltua yhdynnässä Jussin kanssa ja selvin päin (töissä kun oltiin) tietenkin vielä. Kerran vaan olimme kaksin Jussin toimipaikassa ja päädyimme sohvalla rakastelemaan. Niin vaan kävi ja aivan yllättäen. Jussi katui ja katui ja juttelimme paljon. Istuimme vierekkäin ja silittelin Jussin hiuksia. Koskaan se ei enää seksiksi muuttunut, ei edes suuteluksi. Olimme vain, enää ei ollut muuta. En suositellut vaimolle kertomista. Ei Jussi kuunnellut, hänen oli pakko kertoa koska hänelle oli huono omatunto, todella huono. Hän kertoi pettämisestä vaimolleen joka tunnustikin pettäneensä kerran Jussiakin ja tämän tapahtuman aiheuttaman syyllisyyden takia heidän seksielämänsä olikin vähän hiipunut. Loppu hyvin, kaikki hyvin? En todellakaan tiedä, siitä on vuosia. Onko tarinan opetus se että kerro vaan puolisolle pettämisestä. Ei ehkä sekään, vaikeneminen on ehkä yleensä paras ratkaisu yksittäisissä tapauksissa. Itse jokainen voi miettiä kohdallaan. Itse en ole pettänyt Jannua, väitän vakaasti niin.

Sen kyllä opin Jussi episodista että päätin etten enää koskaan sekstaile sellaisten miesten kanssa joiden varmasti tiesin olevan ukkomiehiä. Raflassa nyt ei silleen voinut tietää mutta... Liian paljon tulee aiheutettua tuskaa jos jälkikäteenkin saa kuunnella miehen katumusta. Ehkä jo kaduin itsekin siinä siinä vaiheessa? Avioliitto on pyhä, jos on, mistä sitä kelläkin tietää.

posted by Riia at 3:58 ip.

 

Minä täällä taas, HUOMENTA!

Ei minulla kyllä mitään asiaa ole. Eipä ole ihmeempää tapahtunut viimeisen kirjoittamisen jälkeen. Menin nukkumaan ja heräsin kun Jannu tuli töistä, nukahdin uudelleen ja heräsin sitten puolen yhdeksän aikaan. Nyt olen jo ehtinyt hoitaa pihalla kukkaseni, kastella rehut ja nyppiä kuolleet kukat pois. Ilma on kovin synkän oloinen. Meinattiin tänään grillata pihvejä Jannun kanssa mutten nyt oikein tiedä, jospa se alkaa sataa.

Jos lehmät lentäisi tai siis oikeasti vanhemmat eläisi niin heille tulisi tänään 29 vuotta naimisissa täyteen. Mutta eivät elä, minkäs sille voi. Jos eläisivät niin mistäs sitä tietää jos vaikka olisivatkin jo eronneet. Lähden tästä varmaan nyt Juniorin ja porukoiden haudoilla käymään.
posted by Riia at 10:01 ap.

 

Juhannus on taas juhlittu

Omalta osaltani voin jo todeta että juhannus on juhlittu, juhannuspäivä alkaa olla lopuillaan. Jannu on vielä töissä ja minä tulin muutama tunti sitten kotiin ja ajattelin tulla ”päivittymään” ihan vaan äkkiseltään.

Pyyhälsin eilen aamusella sinne Tassan luokse. Minä otin auton, Jannu tuli myöhemmin sitten ”mopolla” paikalle. Tassan mies oli lämmittänyt jo saunan ajoissa ja niinpä ”pojat” saunoivat ja kittasivat takapihalla (alkoholitonta) kaljaa. Minä olin Tassan ja Petrin kanssa pihalla piknikillä. Oli ihan kiva makoilla huovalla maistella viinirypäleitä, juustoja ja keksejä. Välillä sai jompikumpi pompata sitten ylös ja pelastaa milloin mitäkin joutumasta lapsen ahnaaseen suuhun. Pari kertaa satoi ja useamman kerran uhkasi. Aina vaan äkkiä viltti kasaan ja eväät ja Petri kainaloon ja pakenimme sisään. Jannu lähti töihin ja me loput jäimme viettämään selkeää juhannusta. Kylillä oli kokko ja kävimme katsomassa sen polton. Tassan mies laittoi Petrin nukkumaan ja me päätimme Tassan kanssa rentoutua vielä saunassa. Yötöntä yötä ei kyllä tullut vietettyä koska kävimme nukkumaan jo ennen yhtätoista koska, arvatkaa vaan kenellä, aamulla oli aikainen herätys Petrin toimesta.

Juhannuspäivä, se meni krapulattomissa merkeissä. Petri heräsi kahdeksan aikaan. Oli paljon kylmempi kuin edellisenä päivänä. Olimme ulkona ja kävimme lenkillä. Sisällä rakennettiin ”legoilla” ja leikittiin muutenkin. Söimme uusia perunoita joita joku oli jo kylillä ehtinyt saada muutaman sentin mittaisiksi. Tuntuu hassulta ettei huomenna tarvitsekaan mennä töihin.

Ruuhkaa, huomenna sitä vasta onkin ruuhkaa

On taas tiet tukossa kun kaikki maalle paenneet pyrkivät takaisin kaupunkeihin mennäkseen sitten maanantaina töihin. Osalla voi kyllä alkaa jo lomat mutta silti, ahdasta on. Välillä Lahti-Heinola on tarkoitus kyllä rakentaa moottoritie mutta siihen on aikaa. Nyt on vaan rauhallisesti jonotettava nelostiellä tai käytettävä vaihtoehtoisia reittejä. Eipä kyllä 140:n varren asukkaat kovin innoissaan ole tielle syntyvistä ruuhkista... Heidän oma liikkuminen kun rajoittuu kun tiellä on kansaa niin ettei sekaan mahdu.

Mutsi ei kestänyt jonottamista, hitaasti matelevia jonoja, joten hänelle oli uskomaton määrä vaihtoehtoisia reittejä takataskussa. Ne reitit kyllä sai minun ja Veljen välikorvan tasapainoaistimen nesteen heilumaan turhan kovaa ja tuli vähä sellaista matkapahainvointia. Kierreltiin jossain Vuolijoella ja Mäntyharjulla, Anttolassa ja Ristiinassa mutta aina löydettiin perille vaikka välillä tuntui että aikaa tuhraantui ihan turhaan niihin kaikkiin mutkiin. No, eipä tarvinnut olla jonossa matelemassa. Se oli mutsille hyvin tärkeää.

posted by Riia at 11:13 ip.

 

Pian kirmaamme juhannuslaitumille

Kaikki eivät vietä juhannusta, no ei kaikki suomalaiset, mutta oikeasti tarkoitin noita ulkomaan eläviä. Heille kun huominen on ihan normaali päivä päivien joukossa ja meillä (firmassa) kaikki on kiinni koska on Juhannusaatto (ja pitää vetää perseet). Keskikesän, yöttömänyön juhla. Kesästä en tiedä mutta yöt on aika valoisia (tämä ei tykkää, nukahtamisvaikeuksia).

Kävimme eilen rakenneultrassa. Kaikkihan sen jutun tietää, pistetään sellaista (kylmää) geelihommaa massulle ja pyöritellään siinä ultraäänilaitetta. Syntyvästä kuvasta voi sitten laskeskella sormia ja varpaita. Kymmenen noita kumpaakin vaikutti olevan, ei siinä mitään. Sukupuoli nyt on suuren suuri salaisuus ja itsekkään en enää osaa sanoa, ehkä se on tyttö, ehkä poika, enpä tiedä. Terveeltä ja kokonaiselta tuo vaikutti, voimme jatkaa huojentuneena matkaa. Pieni käsi vispasi nyrkissä ”ilmassa” ja toisen käden peukalo näytti olevan menossa suukkiin. Tuntuu hassulta katsella omaa lastaan sillä tavalla. Siellä se vaan potkii ja polskuttelee lapsivedessään. Nuppu, nuppuseni!!!

Nyt minä ryhdyn ihan oikeaan työntekoon jotta pääsen sitten kirmaamaan sinne juhannuslaitumille tyytyväisenä siitä ettei hommat jääneet roikkumaan.

posted by Riia at 7:42 ap.

 

Turhamaisuudesta

Aikoinaan Energyllä joku aamu ihmeteltiin miesten toimesta naisten kylpyhuoneessa/Vessassa meikkaamassa viihtymistä aamuisin ja ennen baanalle lähtöä. Kylpyhuone on huono paikka meikata enkä minä siellä viihdy kyseistä asiaa tekemässä. Sitä varten minulla on peilipöytä ja kunnon valaistus. Vessassa on huono valaistus eikä useinkaan kunnon tilaa johon asetella meikkejä. Jos joudun käyttämään vessaa meikkaamiseen niin yleensä meikkini lojuu sitten lavuaarin pohjalla meikkiboxissani eikä se ole kiva ratkaisu.

Meikkaaminen on jännä asia. Se vaan tulee tehtyä vaikkei sillä ole mitään vaikutusta päivän kulkuun. En minä ole itsevarmempi, ahkerampi ja iloisempi meikit naamassa. Jos on jättänyt meikkaamatta niin ei sitä silleen muista muuten kuin peilin edessä. Eikä sillä ole väliä kun on kaunis muutenkin, hih hih. Mutta kun tulin töihin vuoden alkupuolella ilman meikkiä sanottiin minun näyttäneen sairaalta. Osa syy sairaalta näyttämiseen oli ehkä myös ”kesivä” nenäni ja silmän yläpuolen iho. Välillä vaan ei viitsi meikata ja ihan hyviä päiviä nekin on. Viikonlopun olen usein ilman meikkiä, himassa.

Meikkauspöytääni ei ole sijoitettu minun ja Jannun makuuhuoneeseen siksi että Jannu saa nukkua rauhassa kun lähden töihin. Muutenkin yleensä katson vaatteet valmiiksi toiseen huoneeseen ja hiivin sinne Jannua mahdollisimman vähän häiriten. Eikä me aina kyllä edes nukuta samassa huoneessa taas sen takia ettei jompikumpi häiritsisi toisen unta. Vartin verran minulla menee aamuisin kunnollisen meikin tekoon. Pohjustus, puuterointi, luomivärit (3-5 eri sävyä), kajal-rajaukset, ripsari ja huulten rajaus ja värjäys. Se on siinä? Puoli tuntia saa kulumaan kun oikein yrittää olla tarkka ja viimeisen päälle. Mutta myönnän suoraan olevani turhamainen ja typerä. Mutta mitä sitten, olen nainen.

Television orja

Eilen katselin viikonloppuna kakkoselta tulleen ohjelman jossa joku britti perhe oli kolme viikkoa ilman viihde elektroniikkaa. Riitojahan siitä syntyi mutta ehkä mies hyviä muistoja yhteisistä retkistä ja hetkistä. Kyllä minä aina jotain tekemistä keksisin jos pitäisi olla ilman telkaa, lukisin vaikka. Eikä minulla oikeastaan ole yhtään sellaista sarjaa jonka jokainen osa olisi ihan PAKKO nähdä. Minulla on kyllä paha tapa nauhoitella kaikenlaisia mielenkiintoiselta vaikuttavia ohjelmia joita en koskaan ehdi katsomaan. Nytkin kun kävin lävitse yhtä nauhaa, löysin useita kuukausia vanhan Kotikadun jakson jota en ollut katsonut. Ei se mitään, senkin jälkeen on aika monta jaksoa jäänyt näkemättä kun ei ole viitsinyt katsoa. Televisio vaan on niin helppo ratkaisu tekemispulaan vaikka ”sieltä ei koskaan tule mitään katseltavaa”.

Lapsena television katsomista rajoitettiin aikalailla. Puoli tuntia illalla, pikku kakkosen, sai katsella. Mitähän me se muu aika tehtiin. Pelattiin Amigalla ja riideltiin. No ehkei kuitenkaan. Minä leikin Siskon kanssa barbeilla ja Veli leikki kavereiden kanssa sotaa. Minä olin aika hyvä sodassa… kun näin itse kehunkin. Kaipa sitä lapsi aina jotain leikkiä keksii. Joskus kyllä sitten keksittiin että Amigan näyttö onkin telkkari ja sukkapuikolla jopa näki jotain. Minä tietenkin vanhimpana ideoin tämän ja mutsi oli ihan ällikällä lyöty että mistä tuo pentu tuollaista keksi, älykäs lapsi (hih hih). Kuopion serkkuni on kasvatettu videoilla (muumeilla) ja pleikkarilla eikä hän paljon muuta osaakaan sitten ajatella esimerkiksi kesäloman viettotavaksi. Hän istuu kavereiden kanssa ja tuijottaa jotain leffaa videolta tai pelaa pleikkaa tai tietsikalla. Ulkona ei ole mitään tekemistä, ei mitään mielenkiintoista. No Savossa hän sentään viihtyy ulkona vaikka pleikka pitää sinnekin saada mukaan. Mutta haka tämä lapsi sitten onkin tietokoneiden kanssa.
posted by Riia at 11:28 ap.

 

Manttelin perijä

Tänään haastateltiin minun tulevaa äitiyslomasijaistani. Hän, Suvi, on ollut joskus aikaisemmin kesätöissä täällä muttei minun alaisuudessani, minun alueen hommissa. Nyt hän oli laittanut avoimen hakemuksen tänne valmistuttuaan keväällä (sai vihdoin lopputyön tehtyä). Pomo hoksasi hänen apunsa ja pyysi haastatteluun. Pomo vaan yhtäkkiä tajusi että CV:ssä lukee ihan selvästi että venäjä erinomainen. Pomo ajatteli että siinähän meille on näpsäkkä tyttö tuuraa tulevaa mamia. Tai mistäs minä tiedän mitä Pomo ajatteli mutta noin hän sanoi. Kyllä Suvi venäjää osaa, hänen äitinsä kun on venäläinen. Minusta hän kelpaa ihan hyvin. Ei tarvitse laittaa paikkaa yleiseen hakuun. Suvilla on alla kaupallinen koulutus, minulla humanistinen. Kyllä Suvilla on paremmat eväät lähteä kuin minulla aikanaan. Hän kun vielä tuntee firman asiat aiemmilta kerroilta kun on ollut täällä hommissa. Minä sain kunnian haastatella Suvia venäjäksi ja elämäni ensimmäistä kertaa saan vaikuttaa työntekijän valintaan. Ja melkein ensimmäistä kertaa minulla tulee olemaan ns. alainen. Kerran minulla oli kyllä viikon pirun monta alaista kun tuurasin erästä työnjohtajaa. Suvi aloittaa heinäkuun alussa ja kuukaudessa hänestä pitäisi leipoa tuuraaja kesälomalleni joka sijaitsee elokuussa. Muutamia lomapäiviä pidän jossain muuallakin mutta elokuussa olemme Jannun kanssa sitten lomalla pidempään.

Tässähän tämä päivä taas hurahti. Pitänee lähteä kotiin. Kellohan on jo yli neljä. Onneksi siellä ei enää sada muttei siellä nyt kuitenkaan kovin lämmin ole. Eipä ole kovin kesäinen fiilis, ei tunnu oikein juhannuksen alusviikolta mutta mikäs tässä, ei ruikuteta.
posted by Riia at 4:20 ip.

 

Viikon varrelta

Taas on viikko kulunut eikä voi mittään. Torstaina kävin jälleen kerran neuvolassa. Otan kaiken ”ilon” irti kunnallisista palveluista. Kaikki oli sinänsä kunnossa, fysiikka ja psyyke sillä hetkellä. Verenpaine oli alhainen (89/52), huippaa mutta se nyt vaan on perinnöllinen ominaisuus (faijalta peritty hyvä ominaisuus, paitsi että huippaa välillä ihan liikaa). Olemme Nupun kanssa niin pitkällä että ensi viikolla hoidetaan ns.rakenneultra. Katsotaan että onko kaikki tallella mikä pitäisi olla. Mutta ei kukaan nähnyt edellisellä kerralla että sydän oli hajalla eli mitä väliä on positiivisella kommentilla tässä vaiheessa. Ehkä se että jalat ja kädet on tallella. Minun, meidän pikku Nuppu!!! Tämän vaiheen minä osaan hyvin. Vähän on närästellyt viime aikoina ja aluksi väsytti mutta muuten on mennyt hyvin, varsin energisesti. Mikäs hätä minulla on, katellaan sitten kun Nuppu tulee ulos ja arki saapuu???

Voi hitto, Jussi saapuu! Mieheni on aattona töissä joten olemme kaupungissa eikä siinä mitää, käydään rannassa kokolla ja vietetään iltaa. On Veljen vuoro olla mökillä. Savoon olisi ehkä menty jos ei Jannu olisi töissä tai ehkä veneelle. Mutta näin tänä vuonna. Oikeastaan minun on tarkoitus kyllä mennä Tassalle koska he eivät ole lähdössä minnekään. En oikeastaan tiedä haluaisiko he olla kolmestaan aattona mutta jos olen saanut kutsun saapua ilman että itse olisin sitä ajanut, oletan että kutsu on tarkoitettu nuodatettavaksi. Ongelmahan on juuri siinä, ettei ihminen aina tarkoita sitä mitä sanoo. Kutsu tulla käymää saattaakin sisältää ajatuksen että toivottavasti he eivät tulekaan. Tassaan luotan, jos hän kutsuu aatoksi heille, niin hän oikeasti haluaa minut sinne. Täytyy vielä harkita, Jannu on illassa.

Juhannuksena mentiin yleensä Savoon, aina ja uudestaan. Miksemme olisi menneet koska siellä oli äidin lapsuuden koti? Ensin sauna ”talolla” ja illalla rannalla paistoimme makkaraa ja söimme erilaisia salaatteja. Lopuksi poltettiin kokko joka käristi läheiset horsmat karrelle. Lopuksi menimme meidän perheen kanssa kokkokierrokselle eli katselemaan onko ”kylillä” muita kokkoja. Keräsin yhdeksän kukkaa ja näin muka unta tulevasta sulhasesta mutten Jannusta. Se vaan oli traditio jota toteutan huvikseen vieläkin vaikka olen naimisissa. On vaan niin kiva kerätä yhdeksän tunnistettavaa kukkaa talteen, ahomansikka, leinikki, metsäorvokki, siankärsämö, päivänkakkara, suopursu, niittynätkelmä jne... Viina ei koskaan kuulunut juhannuksen juhlimisemme ja olikin aika järkkyä tajuta, että Jussi onkin yksi suurimmistä ryyppy juhlista Suomessa. Tulihan niitäkin muutama vietettyä mutta mitä noista.

Eilen Jannu lähti Tassan miehen kanssa moottoripyöräretkellä. Ei se pitkä ollut, muutaman sata kilometriä mutta retki kuitenkin. Minä olin Tassan ja Petrin kanssa sitten eilisen. Satoi kerran mutta muuten oli ihan kiva ilma olla ulkona. Petri tunkee melkein kaiken suuhunsa ja Tassa on tohkeissaan ja vähemmästäkin sinänsä, ei kaiken maailman roskien ja mullan syönti voi olla pelkästään hyvästä. Tänään teen kotitöitä, lupaan sen.


posted by Riia at 9:58 ap.

 

Mitäs minä sanoin… Vai sanoinko mitään?

Nyt on sitten se lopullinen lista lukioiden puoltoäänien keskiarvosta julkaistu MTV3:n sivuilla. Jyvät on erotettu akanoista. ”Hyvillä kouluilla” menee hyvin ja sinne haluaa hyviä oppilaita.

Otsikolla tarkoitan oikeastaan sitä luetteloa jonka kirjoitin Lahden ns. paremmista lukioista, halutuimmista lukioista. Puoltoäänikeskiarvojen mukaan luetellut lukiot (Lyska, Salppuri, Yhtäri ja Tipala) ovat Lahden neljä kärjessä.

Seuraavaksi pikkuinen lista Lahden tuloksista (sijoitus, nimi ja puoltoäänikeskiarvo)

8. Lahden yhteiskoulun lukio 28,5

43. Lahden lyseon lukio 25,3

155. Tiirismaan lukio 22,4

218. Salpausselän lukio 21,6

249. Rudolf Steiner lukio 21,3

321. Salinkallion lukio 20,5

418. Mukkulan lukio 18,0

432. Kannaksen lukio 16,8

Ja mukaan vielä Nastola kun sen eilen satuin mainitsemaan…

338. Nastopoli-lukio 18,9

Mukkula on ensimmäinen lukio joka ei mahtunut kymmenen heikoimman lukion joukkoon. Mitä väliä? Kunhan mainitsin!
posted by Riia at 1:05 ip.

 

Lisää lapsia laumaan???

Lapset (ainakin osa) on kamalia toteaa Tommi (tai niin ainakin ymmärsin hänen kirjoituksensa). Mikä on muuten totta, osa lapsista on todella hirveitä rääkyviä, meluavia pikkuhitlereitä. Mutta voi niitä kaikkia ihania kilttejä nappisilmiä, niitäkin löytyy. Kokkarinen on taas hyvillään siitä ettei heillä ole lapsia joille joutuisi arvokasta aikaansa uhraamaan. Näissä jutuissahan oli kysymys miesten näkemyksestä ja minähän olen tunnetusti nainen joten kirjoitan seuraavat jutut naisen näkökulmasta. Ajattelin tässä kantaa oman pikkuisen korteni kekoon.

Itse lähden jotenkin siltä pohjalta että jokainen saa itse päättää haluaako lapsia vai ei. Ei minusta ole mitenkään rakentavaa mennä sanomaan jollekin naiselle ettei hän ole kokonainen ennen kuin on synnyttänyt lapsen. Jos olen rehellinen niin en kovin kokonaiseksi itseäni tuntenut toisen lapsen jälkeen, olin ihan hajalla. Kärjistetysti sanottuna olen lapsen takia joutunut muumilaaksoon (eli siis Päijät-Hämeen keskussairaalan psykiatriselle osastolle). Minä taidan olla juuri niitä naisia joiden ei sitä lasta tulisi hankkia mutta silti olen taas raskaana. Minkäs te minulle voitte????

Onhan se niin että Pojan lähdettyä on todella tyhjää ja minä olen yleensä varsin eksyksissä. Ehkä hetken jopa tunnen olevani se ”kuuluisa puolikas-nainen”. Poika tuo paljon ihania hetkiä elämään. En minä sitä mitenkään voi kieltää. Hän upea lapsi, hyvin kasvatettu ja hän on ”minun”. Jo lapsena tiesin että hankin lapsia. Vaikka tietyt elämässä tapahtuneet asiat saivatkin hetkittäin varmuuteni hiipumaan niin pian taas ajattelin että sellainen oma pikku Nuppu olisi aika kiva juttu. Kyllähän minä vauvoja osaan hoitaa, lastenkasvatuksesta en tiedä, sitä en ole kokeillut.

Aikoinaan erään lehden yleisönosastolla velloi kirjoittelu päätetystä lapsettomuudesta, ns. aidosta lapsettomuudesta ja lastenhankinnasta. Moni äiti lähti juuri siitä ettei yksikään nainen ole kokonainen ennen lapsen saantia. Myöskin aika paljon tuli sellaista kommenttia että on todella itsekästä olla haluamatta lapsia että siinä ajatellaan vain omaa hyvinvointia ja elämää. Toista ääripäätä edusti kirjoitus jossa lastenhankinta mainittiin itsekkäänä tekona. Ihminen haluaa siirtää vain omia geenejään eteenpäin ja hankkia itselleen viihdykkeen. Maailma on täysi lapsia jotka tarvitsisivat hyvän kodin.

Jos ajatellaan sitä että homoliittojen vastustuksen yksi argumentti oli se ettei homoseksuaalit voi täyttää Jumalan ”käskyä” lisääntykää ja täyttäkää koko maa niin miksi Jumala sitten tekee jostain naisista tai miehistä hedelmättömiä. Hehän eivät sitten pysty lisääntymään ja täyttämään koko maata. Josta muuten ei niin olisi väliksi koska jossain pitää ruokaakin viljellä. Jumala kun ei heittele taivaasta leipää nälkäisille kansoille. Tämä oli nyt vaan tällainen sivu juonne, tuli vaan mieleen…

Minusta kaikkien ei todellakaan tarvitse hankkia lapsia. Eikä ole mitään syytä mennä voivottelemaan lapsettomalle pariskunnalle (jotka eivät ole halunneet hankkia lapsia) että heidän elämänsä on merkityksetöntä ja tyhjää. Olen kuullut tuollaisiakin kommentteja. Ei lapset tee ihmisestä (automaattisesti) jotain parempaa. Lapset eivät ole leluja tai statussymboleita. Jos ei niitä halua, ne vain ärsyttävät niin miksi ihmeessä sellaisia pitäisi olla tusaamassa. Suomalaiset kuolee sukupuuttoon tällä lisääntymistahdilla mutta so what… Se on menoa sitten!!!

Ei tässä nyt ollut mitään päätä eikä häntää mitä kirjoitin muttei se edes ollut tarkoitus. Tarkoitus oli tuottaa sanoja jotka kuvaavat ajatuksia joita aluksi mainitut kirjoitukset saivat minussa syntymään. Juttuni kun tuppaavat aina olemaan sekavia jopa omasta mielestäni, saatikka sitten jonkun toisen silmissä.
posted by Riia at 2:27 ip.

 

Hyvä lukio, huono lukio

MTV3 listaa taas Suomen lukiot paremmuusjärjestykseen ylioppilaiden saamien puoltoäänien perusteella. Lopulliset listat luvattiin valmiiksi tänään. Mitä useamman kielen kirjoittaa niin sitä enemmän on mahdollisuus saada puoltoääniä. Pelkkä ylioppilaiden kaikkien puoltoäänien laskeminen suosii kouluja joissa opiskellaan ja kirjoitetaan useita kieliä. Koska matemaattisesti lahjakas ”lapsi” voi saada lahjakkuudellaan vain kaksi ällää (matikka ja reaali) kun taas kielellisesti lahjakas voi vetää useampia älliä ihan sen mukaan miten saa useat kielet sovitettua kirjoitusaikatauluunsa. Mutta kun aloittaa jo kakkosen keväällä niin jotain ehtii. Jos minun aikana olisi koottu puoltoäänilistoja kouluittain, olisin hankkinut koululleni ”ison kasan” puoltoääniä aineilla joita minulle ei edes oltu kyseisessä koulussa opetettu.

Toisekseen koulujen ”puoltoäänikasat” eivät välttämättä kerro koulun opetuksen tasosta vaan sinne hakeutuneiden oppilaiden tasosta. Lahdessa Yhteiskoulu kuorii parhaat päältä ja se onkin melko varmasti tänäkin vuonna listalla melko korkealla. ”Humanisti likat” kirjoittavat kieliä minkä ehtivät kun tien toisella puolella Lyseossa ”DI-pojat” pakertaa matemaattisten ongelmien kanssa. Kärjistys, typerä kärjistys!?! Kieliä on pakko kirjoittaa, matikkaa ei. Minusta se on jotenkin epistä… Jos ei ole kielipäätä niin silti joka koulussa vaaditaan ainakin kahden kielen opiskelua. Kunhan vaan selviää lukion muutamasta matikan kurssista niin yliopistosta varmaan löytyy sopiva (humanistinen) ala jossa ei tarvitse matematiikalla päätään vaivata. Mutta jos poistetaan kielistä ns. pakollisuus niin mitä ylppäreihin enää jää. Oikeastaan en sisällä mitään rakentavia ehdotuksia esiin nostamani ”epäkohdan” korjaamiseksi. Moni asia maailmassa on epistä enkä minä sille mitään voi (eikä mielipiteeni ole tärkeä tai edes järkevä).

Toiset lukiot vaan on parempia ja niihin halutaan. Jossain vaiheessa se kastijako on syntynyt. Yhteiskoululla on pitkät perinteet ja se on yksityinen lukio ja keskustassa. Jostain syystä laitakaupungin lukioihin ei ole sellaista tunkua kuin keskustan kouluihin. Aikoinaan Lahdessa parhaaseen kastiin kuului Lyska, Salppuri, Yhtäri ja Tipala, keskustassa kaikki oikeastaan. Ehkä asiat on niin edelleenkin. Mistäs minä sen tietäisin? Ehkä siitä mihin kouluun on korkeimmat keskiarvorajat... Näistä kouluista MTV3:n puoltoääni vertailussa pärjäsi viime vuonna hyvin vain Yhtäri. Salppurilaiset keskittyvät urheiluun, Tipalalaiset laulamiseen ja Lyskassa väkrätään matemaattis-luonnontieteellisten aineiden ja tietokoneiden kimpussa… Yhtärissä opiskellaan. Kärjistin suotta taas mutta kerroin tuossa mihin kyseiset lukiot ovat suunnilleen erikoistuneet. Sehän on nyt IN, esim. tekniikkaa ja muovia Nastolassa. Tuoko tuommoinen lisää opiskelijoita???
posted by Riia at 11:20 ap.

 

Kotitöitä

Maanantainen ”Sokrates ja nainen” kirjoitus ihmissuhteissa innostaa minua muutaman rivin kirjoittamiseen. Meillä auton korjaa useimmiten yksi Jannun kaveri. Meidän liiton osapuolista kun kumpikaan ei osaa korjata autoa. Renkaat minä vaihdan välillä, riippuu siitä ihan kumpi ehtii ja kuinka tiukalle mutterit onkaan väännetty. Remontoinnissa minä olen paljon parempi jostain kumman syystä. Johtunee siitä ettei Jannu oli saanut/joutunut remontoimaan kun taas meidän perheessä oli remontti vähän väliä päällä. Remppaaminen on kyllä ihan hauskaa mutta kyllä siinä kaveria välillä tarvitsee, usein juuri omaa miestä. ”Naisten töistä” en silleen osaa sanoa. Ei me koskaan olla laskettu kumpi tekee mitäkin ja kenen vuoro se on. Jannu ei kyllä koskaan leivo koska ei kuulemma osaa, ruokaa hän osaa laittaa kyllä. Tiskivuoroista ei tarvitse riidellä kun on pesukone eikä koneen tyhjennys- tai täyttötilanteetkaan ei niin rasittavia ole että niistä kannattaisi kiistellä. Tehdään mitä tehdään ja sitä mitä kumpikaan ei tee, se on sitten tekemättä eikä se ole yleensä mitään olennaista.

Ja sitten kaupan kautta kotiin laittamaan ruokaa…

posted by Riia at 3:59 ip.

 

Sunnuntaimietteitä

Sunnuntaina en päässyt bloggerille sisään iltapäivälle neljän aikaan. Otti pannuun mutta minkäs teet kun on niin ”tollo” ettei tajua muuttaa ”formaattia”.

Sunnuntaina oli todella kaunis ilma. Olin melkein koko päivän pihalla milloin mitäkin tekemässä tai vaan ihan nauttimassa ilmasta. Paistoi todella kuumasti mustaan paitaani, tuntui ihan että käsi "palaa". Siihen olisi kyllä kamalasti auttanut se että olisi viitsinyt mennä sisään ja vaihtaa paitaa. Pesin kaksi koneellista pyykkiä ja ne kuivatin ulkona. Faija lähti iltapäivä kahvin jälkeen edelleen etenemään kohden etelää. Minä ajattelin käydä kirjoittamaan pari riviä ennen kuin lähdemme pariksi päiväksi mökille enkä pääse tietokoneen äärelle. Ei sillä että kellekään minua ikävä olisi tullut tai minulle kaipuu päästä lukemaan jonkun toisen skriivailuja. Mutta kuten jo kerroin, homma tökki pahasti enkä päässyt kirjoittamaan mitään.

Sunnuntaina tuli kateltua pätkä sitä vanavedessä-ohjelmaa. Tänä kesänä on uhattu lähteä Jannun kanssa hänen vanhempiensa veneellä sekoilemaan saaristoon. Ehkä me eksymme tai törmäämme johonkin mihin ei missään tapauksessa saa törmätä. Kaipa meidän pitää jostain kippari saada. Jannu on aika vähän veneillyt koska hän en viettänyt aikaa minun kanssa. Minä en ymmärrä veneilyn päälle höökäsen pöllähtämää. Suvussa on kyllä useampiakin veneitä, nopeita, isoja, minkälaisia nyt kullakin mutta ei meillä... Olen minä joskus ollut kesällä yhdellä isolla paatilla viikon mutta ei se minulle mitään veneilytaitoja suonut. Makoilimme pikkuserkkuni tyttären kanssa kannella ja juotiin limukkaa ja syötiin sipsejä. Välillä pulahdettiin uimaan tai käytiin jossain maissa "näyttäytymässä". Aika mälsää jos suoraan myönnän, eikä vain minun vaan myös sukulaistyttöni mielestä. Mutta eipä muuten ole paljon kutsuja veneilemään sadellut eikä silleen ole edes kiinnostanut.

Mökillä

Sunnuntaina lähdimme kuuden aikaan kohden mökkiä. Autoa tuli vastaan kun pipoa. Poika laski Jannun kanssa vastaantulevia punaisia autoja ja minä ajoin. Jossain 200 paikkeilla he sekosivat ja kyllästyivät koko hommaan. Sunnuntai-iltana ehdittiin vielä lämmittää sauna kun Pojan oli ihan Must päästä uimaan. Minäkin heitin talviturkin pois. Vesi oli 15 asteista eli siis pirun kylmää ”miun maun mukkaan”.

Mitäs sitä mökillä yleensä tehdään? Saunotaan, syödään, levätään ja uidaan…

Maanantaina satoi ja satoi… Illalla se sitten vasta alkoi loppumaan. Pelasimme Trivial Pursuittia ja Hotellia. Kävimme kylillä vähän ruokaostoksilla ja katselimme telkkaa. Siinähän se päivä silleen jo meneekin. Illalla saunoimme paistoimme makkaraa. Tiistaina oli jo kauniimpaa. Poikaa ei meinannut saada millään pysymään poissa vedestä. Ei hän kuitenkaan mielestäni olisi saanut lotrata siinä kylmässä vedessä koko päivää. Minä kitkin perunamaata kun vesiheinä oli päässyt ryöstäytymään harson alla. Eilen tultiin kotiin ja Jannu vei Pojan pois.

Minun täytyy nyt siirtyä työhommiin joten jutut "lomasta" jää tältä erää tälläisiksi tynkämalleiksi. Katsotaan tulenko tänään vielä käymään.
posted by Riia at 12:50 ip.

 

Joskus lapsena…

Lapsesta saakka minulle oli itsestään selvää että menen naimisiin ja perustan perheen. Lapsena se todellakin itsestään selvää, ei sitä tajunnut mitä kaikkea sitä voikaan mennä pieleen. Lapsena kyllä oli kaikki muukin niin itsestään selvää. Luulin todellakin että minusta tulee ensihoitaja mutta ei tullut. Minä en koskaan kuvitellut että perustaisin perheen ensimmäisen lapseni mahdollisen isän kanssa. Tiesin ettei siitä kannata edes haaveilla enkä edes olisi tahtonut. Tahdoin jotain parempaa? Ja kyllähän sitä tietenkin tiesi että ei siinä iässä mitään perhettä oikeastaan kykene perustamaan. Kaipa minä jossain vaiheessa ajattelin, ettei tästä koskaan tule mitään. Miehiä pyöri ympärillä muttei koskaan tuntunut että kukaan tai edes minä olisin valmis parisuhteeseen. Sitten vaan yhtäkkiä tulee maailmaan joku joka on niin kamalan erilainen, mies joka ei ajattelekaan pelkästään peniksellään. Se hämmensi minua koska olin kuvitellut etteivät miehet haluakaan minusta mitään muuta kuin "pillua". Sitten sitä huomaakin olevansa menossa naimisiin vähän yli parikymppisenä. Ja ei oikeastaan kukaan uskonut sen kestävän mutta tässä ollaan vuosien jälkeen, onnellisesti yhdessä. Ehkä olen katkera menneisyydelle mutta ehkäpä ihan suotta, oma vika, hiton oma vika!!!
posted by Riia at 11:11 ip.

 

Lauantai ehtoolla

Jannu lähti Faijan kanssa kokeilemaan uutta moottoripyörää. Että jollain onkin varaa...Tänään oli silleen kurja päivä ilman suhteen- koko päivän se uhkaili sateella ja kolmelta taivas antoi vihdoin periksi ja ilma täyttyi vesipisaroilla. Faija sanoi että eilen tuli paljon ihmisiä vastaan kun hän tuli kohden Etelää. Kuulin jo kolmen aikaan maininnan siitä että Lahti-Heinola väli olisi tukossa, kannattaa käyttää sataneljäkymppistä joka oli myös jokseenkin tukossa joskus illan kuluessa, kuulin ”huhun”. Mitäs tässä? Ehdin ulkoiluttamaan Nittaa kunnolla tänään. Aamulla reissuttiin puolitoista tuntia ja Faija oli tullut silla aikaa. Laitoin meille herkkusieni-porsaskastia ja varhaisperunoita. Lahden torilla oli kyläjuhla, käväistiin siellä. Muuten oltiin aikalailla kotosalla ja vaan jutusteltiin, tai ehkei vaan koska jutustelu on tärkeää.
posted by Riia at 10:37 ip.

 

Leipuri Pulla

Minä leivoin tänä iltana "jotain pientä". Tällä hetkellä kärsin erään paheeni seurannaisvaikutuksista. Minä nimittäin syön mielelläni taikinoita. Tällä kertaa massussa kuplii (vaavin lisäksi) pullataikina. Röyhdyttää niin helvatusti. Jos vaan kykenisi olemaan syömättä taikinaa niin se olisi hyvä juttu mutta aina tulee vähän maisteltua. Suurin osa leivonnaisista kun on parempia raakoina kuin kypsinä. Menin myös mokaamaan yhdessä ohjeessa. Täyte vaati 1 dl kermaa, pistin 2 dl. Kattto nyt kuinka käy kun sen pitäisi yön aikana hyytyä. Onneksi tajusin virheeni ajoissa ja lisäsin tuotteeseen liivatetta. Olen valmis kohtaamaan Varafaijan.... On pistää pöytään kystä kyllä!
posted by Riia at 10:26 ip.

 

”Iseistä isein"

Tänä vuonna on Faijan vuoro viedä/laittaa kukat Mutsin ja Faijan haudalle. Toi kuulostaa vähän sekavalta. Uusi yritys… Tänä vuonna on isäpuolemme vuoro laittaa kukat biologisten vanhempiemme haudalle. Eipä tuokaan kuulosta sen järkevämmältä mutta asia selvinnee siitä. Minä olen aina vierastanut ajatusta puolikkaasta isästä. Meille se oli kokonainen faija, Varafaija silloin haluttiin erottaa kunnolla hänet biologisesta isästämme. Ja Varafaija oli ainut isä jonka Sisko ja Veli koskaan muistavat omanneensa. Minullekin biologinen isäni oli kuin haamu vaan, ei niinkään konkreettinen.

Pahimmissa riidoissa Faijan kanssa tuli välillä huudettua ettei hän ole minun oikea isäni. Isä yleensä vastasi jotain että ei hän ole biologinen isä muttei se tee hänestä niin väärää ettei hän voisi käskeä koska hän kasvattaa ja rakastaa meitä. Oikein pahat riidat vietiin ylempään tuomioistuimeen jossa Mutsi jakoi tuomioitaan biologisen vanhemmuuden oikeudella. Ja niihin päätöksiin ei saanut valitus oikeutta. Ja valittamalla sai vaan lisää kakkua. Joskus ajattelin että ehkä olisi olemassa vielä se kaikkein korkein oikeus eli mummoni, äitini anoppi. Mutta uskon ettei hänellä ollut niin paljon valtaa miniäänsä kun olisi toivonut.

Tämä höpötys tuli mieleen siitä että Faija on tulossa huomenna käymään. Hän on jo aloittanut laskeutumisen mutta piipahtaa matkalla muutamassa paikassa. Täältä hän jatkaa sitten etelään tapaamaan loppuja puolikkaita lapsia. Poika tulee sunnuntaina. Hän viettää viikonlopun perheensä kanssa ja tulee sitten tänne ja alkuviikosta mennään sitten mökkeilemään.
posted by Riia at 2:57 ip.

 

Testaa itsesi

Hauskahko liikennetesti, ikäihmisille otsikoitu kyllä mutta kai se menettelee näin nuoremmallekkin. Hauskaksi minun osaltani sen teki se että narahdin pariin lankaan ja se että savo on niin hauska kieli, vedin testin sillä. 8/10 oikein vaikka luulin että kaikki menee kuin vettä vaan. Ihan pikkuisia havannointi- sekä mahdollisesti kielivirheitä. Ajoneuvohallintokeskuksen sivuilta löytyy muitakin "hauskoja" testejä.
posted by Riia at 2:14 ip.

 

Perheenlisäystä tulossa muillakin

Faija soitti että heille on tulossa perheenlisäystä. Apua tuleekos minusta taas isosisko? Olin ihan äimänä koska tiedän ettei heille enää vauvaa voi tulla, ainakin vakaasti uskoin niin. No kysymys oli Popista, faijan koirasta. Popi saa pentuja joiden isä on kuulemma seudun toiseksi paras harmaa norjanhirvikoira uros. Hetken kesti ennen kuin tajusin sen miksi isä ei ollut seudun paras koira, se on kun on Popin isä Pörri (sekin faijan omistuksessa). Täytyy kesällä mennä sinne tsiikailee pentuja. Jos vaikka otettaisi Nitalle kaveri. Ja paskat!

En minä alun perin halunnut Vara-faijaa elämäämme. Tein kaikkeni että se mies häviäisi ja jättäisi meidät rauhaan. Mutten voinut mitään, hävisin kirkkaasti 3-1. Äitini nyt oli niin kamalan rakastunut, Sisko oli "ostettavissa" barbeilla leikkimällä, Veli jalkapallon peluulla. Vain minä muka näin että se mies oli paha ja täysin sopimaton meidän perheeseen. Mutsi varsinkin oli minusta todellinen petturi koska hän oli ollut muka onnellisesti naimisissani isämme kanssa ja sitten olikin hankkimassa uutta miestä. Minä en vastaanottanut varafaijan tuomia lahjoja, en lähtenyt hänen ja sisarusteni kanssa mihinkään tai jos lähdinkin mökötin koko ajan. Mutta (Äidin neuvosta) Varafaija antoi minun rauhassa kiehua omissa liemissäni ja tajuta itse mistä kaikesta jäin paitsi sillä typerällä kiukuttelullani.

Minä muistan hämärästi ns. oikean isäni (vaikka huhut väittäisivät mitä tahansa olen ”Isäni” biologinen jälkeläinen). Ehkä en muista vaan kuvittelen muistavani. Olin niin pieni Isän kuollessa. Luulen muistavani kuinka hän nosti syliinsä ja pyöritti ympäri taloa. Luulin että pian Varafaijan ilmestymisen jälkeen perheeseen tulisi uusi vauva joka olisikin Mutsin ja Varafaijan oma ja me ”puoliomat” jäätäisiin ulkopuolelle. He eivät koskaan kyllä hankkineet yhteistä lasta. Meissä kolmessa oli tarpeeksi. Ja sekin juttu että vanhimpana minun kai olisi pitänyt olla se järkevin ja minä kiukuttelin varafaijaa vastaan kuten jokin pahainen lapsi. Olin jo kymmenen vanha kun Mutsi esitteli ”poikaystävänsä”.

Nykyään tajuan jo paljon enemmän. Äiti tarvitsi uuden miehensä, hänen oli paha olla yksin. Aikojen kuluessa ensimmäisen miehen haamu oheni ohenemistaan ja Äiti oli valmis uuteen suhteeseen. Varafaija on Mutsin kuoleman jälkeen sanonut että hän tajusi aina sen että se eka mies oli Mutsillemme paljon läheisempi ja rakkaampi että hän oli vaan halpa korvike joka sopi sänkykaveriksi. Varafaija sanoi noin melko varmasti sulkeakseen pois osan siitä jota hän tunsi menetettyään rakkaan vaimonsa. Sitähän ei koskaan voi tietää oliko jompikumpi miehistä Mutsille rakkaampi. Sen tiedän ettei Mutsi olisi mennyt uusiin naimisiin jossei olisi rakastanut todellakin uutta miestään. Ja kaikki ne hellät sanat, harvoin niitä riitti meille lapsille, varafaijalle kylläkin. Jossain vaiheessa lapsi tajusi että mitä kaikkea ne puuhaa ja mihin äiti saattoikin tarvita uutta vakituista miestä. Lasta hämmästytti ja pian hän hiipi jo perässä, salaa, hiljaa kunnes viritykset selvisi (pentu odotti pentua).

Miksi solmia avioliitto???

Jokainen naimiseen mennyt voi pohtia tuota itsekseen. Minä menin naimisiin koska rakastin miestäni ja halusin jakaa elämäni hänen kanssaan. Aikoinaan selvisi että Jannu kosi minua koska pelkäsi menettävänsä minut ja minä suostuin koska pelkäsin ettei Jannu enää myöhemmin haluakkaa kosia. Ei mikään hyvä pohja liitolle??? Olimme seurustelleet vasta reilun vuoden aviotuessamme ja minä olin niin kovin nuori, Jannukin ehkä. Innolla odotettiin koska minun massuni pyöristyisi koska eihän meillä voinut olla muuta syytä rynnätä naimisiin kuin raskaus. En ollut raskaana!

Olemmehan avioitumispäätöstä katuneet koska kerran oli jo eropaperit allekirjotusta vaille valmiit. Se oli Junnun kuoleman jälkeen. Olin niin soseena että työnsin Jannua entistä kauemmaksi henkisesti ja fyysisesti vaadin entistä enemmän, olin vain nälkäinen. Minä halusin pois, pois Jannun valvovien silmien alta, pois siitä kaikesta mikä muistutti entisestä onnestamme. En päässyt... Enkä ole enää vuosiin edes halunnut.

Vaikka annoinkin hiljaisen lupauksen itselleni etten kirjoita enää Matista, kerron yhden jutun hänestä. Hän meni naimisiin koska vaimo oli raskaana. Häitä oli jo suunniteltu mutta vauva nopeutti tahtia. Ja lapsikin oli harkittu mutta ”sytytyksen nopeus” ällistytti pariskunnan. Ja pappi kehui heitä ennen vihkiäisiä siitä etteivät he olleet avoliiton syntiin sortuneet. Kumpikaan ei kehdannut sanoa että nainen odottaa lasta joka ei ollut saanut alkuaan neitseellisesti. Eiköhän se avoliiton synti ole se seksuaalinen kanssa käyminen ennen ”papin aamenta”, paha, kamala esiaviollinen seksi. He sanoivatkin muuttaneensa pois Lahdesta siksi etteivät lapsensa kastajaisissa olisi kohdanneet samaa pappia.
posted by Riia at 7:53 ap.

 

Jotain muuta mukavaa…

Maanantai-iltana innostuin istutushommiin. Ostelin ison kasan rehuja ja Jannu puisteli päätään. Hän ei voi ymmärtää sitä ihanaa innostusta joka syttyy minuun kukkakaupassa. Tänä vuonna ei tullut paljon kasvatettua kukkia itse kun on jotenkin laiskottanut, jotain pientä kuitenkin. Jos nyt vielä tulee hallaa niin kuolkoon kurjat ja ne jotka voi tuoda sisälle niin tuodaan.

Ensi sunnuntaina lähdetään Pojan kanssa mökille. Silloin minun on varmaan ”pakko” viskata jo se talviturkki pois. Minä tuossa rustasin loma-anomuksenkin parille päivälle ja läpi meni, ei mitään hätää.

Ulkona muuten sataa ja tuulee, vähäsen ja melko kovasti, siis sataa vähäsen, tuulee melko kovasti.

posted by Riia at 3:14 ip.

 

Älä himoitse lähimmäisesi puolisoa (osa 2)

Katsoimme toisiamme rakastuneesti ja himoiten silmin. Päätimme ettei tämä peli enää vetele, meidät on luotu toisillemme. Niinpä päädyimme siihen että kumpikin ottaa eron puolisostaan ja eletään onnellisesti elämämme loppuun asti. Hän on hyvä isä minun lapselleni. Omiaan hän ei varmaan koskaan enää tule näkemään. Tämän hyvän päätökselle sinetöimme rakastelemalla sohvalla koska aviovuodettani en halunnut pettämisellä kuitenkaan tahrata.

VITSI, VITSI… Kumpikaan ei oikeasti edes haluasi tuota. Se on vaan sellainen sisäinen joke joka tuli taas esiin kun puhuimme lapsestani (minun ja Jannun lapsesta). Mitäpä muut tykkäisi jos me vaan eroisimme ja karkaisimme yhdessä johonkin tulevaisuuteen. Emme karkaa, emme eroa, puolisoistamme mutta emme ehkä koskaan sinänsä toisistamme. Sellaista hyvää, vahvaa ystävyyttä ei oikeastaan voi rikkoa kuin väkivalloin eikä siitä jää hyvää muistoa kenellekään. Istuimme vaan, joimme teetä ja juttelimme töistämme, perheestämme ja ns. maailman menosta. Matti antoi hyviä lapsenkasvatusohjeita, osan leikkimielellä, osan ihan tosissaan.

Kun Matti tuli meille, hän pörrötti hiuksiani ja sanoi että sama tupee kun ennenkin. Minä taas heittämään siihen että niinpä sinullakin ja vanhakin kun siitä alkaa karvat lähtemään. Halasimme ja pusuttelimme sivistyneesti ilmaa toistemme poskien läheisyydessä. Kaikki oli niin kuin ennenkin. Juttelu soljui tasaisena läpi tuntien. Illalla Jannu kysyi minulta että kumpaankohan minun himoni oikein nyt kohdistuukaan, Mattiin vai häneen. Muksasin häntä tyynyllä ja sanoin höntiksi. Jannu pakeni toiseen huoneeseen ja minä perässä. Sovimme vaikkei mitään riitaa edes ollut. Eikä minulla edes ole lopullista vastausta. Jokin minussa kun halusi loikata tuolilta Matin kimppuun ja kuitenkin ajattelin että kaikkein parasta on päästä oman miehen kimppuun.

Matti meni pois, eikä palaa taas vähään aikaan. Joskus juttelimme puhelimessa mutta melko harvoin. Meidän välillämme on jotain mitä kukaan ei koskaan ole voinut täysin tajuta. Silloin tällöin toistemme ”sydänystäviä”, yleensä vain kaksi ihmistä kaukana toisistaan, pitämättä minkäänlaista yhteyttä. Yksi minun naiseuteni mysteereistä koko mies. Muuta minä en enää oikeastaan voi sanoa. En selittää mitään parhainpäin kun olen sieluni levittänyt levälleen tarkkailun alle. Se siitä ja sitten syömään!!!
posted by Riia at 11:41 ap.

 

Älä himoitse lähimmäisesi puolisoa…(10. käsky)

Pitkäaikainen hyvä ystäväni (ja seksikumppanini) Matti saapuu tänään Lahteen. Pitää mennä ”lasilliselle” vaikka hänen vaimonsa on varmaan sen kieltänyt. Aikoinaan olisin ollut valmis menemään naimisiin tämän miehen kanssa. Hän on minua viitisentoista vuotta vanhempi ns. tavallisen näköinen suomalainen mies. Kaverit ihmetteli ihastustani koska siinä miehessä " ei ollut mitään". Mutta rakastuin häneen koko kuusitoista vuotiaan sydämellä enkä vieläkään ole voinut täysin unohtaa häntä. Koskaan, ikimaailmassa, en ole tajunnut mikä hänessä niin kiehtoo. Hänen näkemisensä sai hyvän olon läpättämään sielussani ja kosketuksensa kuuman laavan valumaan sisälläni. Hänen vaimonsa ei voi oikeastaan sietää minua ollenkaan. Matin kaverit heitti karkeita arvioita että se johtuu siitä että olen nuorempi, nätimpi, seksikkäämpi ja hässinyt hänen miestään. Suuria rikoksia nuokin ja eikä ne koskaan parane, niitä ei voi sinänsä muuttaa. Matti teki valintansa ja valitsi naisen joka on nykyään hänen vaimonsa ja lastensa äiti. Matti ei valinnut minua koska tajusi ettei meillä ollut tulevaisuutta, eikä hän rakastanut minua, himoitsi ainoastaan.

Me istumme taas toistemme seuraan ja vaihdamme kuulumisia. Hän kertoo lapsistaan, mainitsee pari sanaa vaimostaan ja minä kerron raskaudestani. Hänen seurassaan tunnen itseni rauhalliseksi. Me emme koskaan riitele tai kiisteli. Joskus harvoin olemme erimieltä jostain. Joskus heitämme ivallisia kommentteja toisille. Matin legendaarisen loukkaamisyritys oli kommentti siitä että hänen piti käydä seksitautitesteissä koska eihän sitä tiedä kuinka kauan hänen seksikumppaninsa (elikkä siis ”allekirjoittanut”) on puhdas. Tuo jopa pikkaisen kirpaisi, varsinkin kun on ruukattu tuota kortsua käyttää. Me emme koskaan seurustelleet, tapailimme vain satunaisesti. Emme koskaan esiintyneet julkisesti yhdessä, miksi olisimme, emmehän me olleet pari. Mutta menneet on menneitä ja kumpikin on nykyään naimisissa ja nauttii avioliiton suomista seksuaalisista nautinnoista.

Ai niin, jos joku luuli että Matti oli naimisissa vaimonsa kanssa minun kanssa seksiä harrastaessaan niin väärin meni. Hän oli ihan poikamies vielä silloin. Vaimo tuli kuvioihin vasta myöhemmin. Ja kolme lasta. He hankkivat lapset vasta myöhemmällä iällä. Oikeastaan olen iloinen että Matti löysi vaimon vaikka emme tulekaan kyseisen naikkosen kanssa keskenämme kovin hyvin toimeen. Mutta ehkä se onkin jo ihan liikaa vaadittu. Hän kokee minut uhkana vaikken sitä omasta mielestäni edes ole. Vähän itseluottamusta peliin hyvä vaimo! Matti on sinut valinnut, ei minua. Minut hän jätti kuin rukkasen kun tapasi sinut! En minä ole uhka, ehkä olen mahdollisuus???
posted by Riia at 11:35 ap.

 

Minun mieheni…

Ihminen luokitellaan helposti tyhmäksi jos ei olekaan sanavalmis ja kykenevä sosiaaliseen kilvoitteluun. Mutta hiljaisuus ei ole tyhmyyden merkki vaan joskus jopa älykkyyttä. Ei ole mitään järkeä aina olla suuna päänä sekoittamassa itseään kaikenmaailma soppiin ja hankkimassa vihamiehiä. Minä olen aika suulas ja usein äänessä ja vieraittenkin seurassa puhelias, mieheni on taas aika ujo jopa joidenkin mielestä juro. Hän vapautuu hyväksi seuramieheksi tuttavien keskellä. Kumpikin olemme juuri omanlaisiamme "coctaileja". Enkä minä silleen ole mitenkään sitä mieltä ett Jannu olisi jotenkin epäkelpo yksilö kun hän on erilainen kuin minä. Jannu itse sanoo ett häntä kyrsii eniten se että hän ei keksi nokkelia tai joskus edes minkäänlaisia vastauksia puolituttujen tai tuntemattomien ihmisten sanomisiin. Se nokkela ja hyvä vastaus saapuu sitten jälkijunassa eikä sitä voi enää käyttää. Niinpä hän tyytyy olemaan hiljaa tai sanoo jotain omasta mielestään typerää ja tökeröä. Ei Jannu tarvitse olla esim. minun kaltainen. Hittoakos minä niillä kaikilla nokkelilla vastauksilla teen? Jannu pärjää ihan hyvin elämässään ja työssään. Hänellä on vaimo ja ystäviä... Hän sosiaalisesti ihan tarpeeksi taitava hankkimaan sellaisia. Meitä kun sattuu olemaan niin moneen junaan. Ja minun mielestä Jannu välillä vähä liikaa korostaa omaa "sosiaalista rajoittuneisuuttaan" (kuten hän sitä itse kutsuu) koska minun mielestä hän ihan hyvä heppu.

Muistan kyllä että ekoilla "treffeillä" sai melkein tongeilla kiskoo irti sanoja punastelevasta hämillään hiuksiaan sukivasta miehestä mutta nykyään me tullaa valtavan hyvin juttuun. Jannu (hiljaiselle) suostumuksella kerron tämän seuraavan jutun. Tokillakin treffeillehän me menimme syömää kun minun muut ehdotukset saivat tyrmäävän vastaanoton. Juttu meni ihan silleen hyvin, minä puhua pölötin koko ajan (asia jolla peitän epävarmuuttani) ja Jannu kuunteli enimmäkseen hiljaa. Minä tarjosin Jannulle sitten (epähienostuneesti, eikö mummosi opettanut sinulle mitään) osaa minun ruuasta ihan vaan maisteltavaksi. Jannu kaatoi siinä samalla vesilasin (korkeavartinen) ja se levisi minun päälleni. Jannu totesi että voi hitto, anteeks. Silloin minä taisin lopullisesti myydä sydämeni tuolle lapselle. Tietty Jannu ryntäsi kuivaamaan minun vaatteita, pöytää mutta toi eka tokaisu oli minusta niin hellyyttävä. Tai oikeastaan kaikki siinä miehessä oli loppujen lopuksi hellyyttävää... Joskus, joskus aivan jotain muuta. Eikä se vesilasin kaataminen mikään kamala onnettomuus meidän suhteelle ollut. Minä nimittäin olen itsekin aikamoinen sählä. Minä vedin ylppäreiskin yhden jätkän tarjottimen pulsalta ja tietty siinä olevat tavaratkin maahan. Ja jälleen kerran nolotti ja hitosti. Jannu, tiedän tunteen.

Jannu kokee minun ystävien seurassa olon jonkinlaiseksi sosiaaliseksi kilvoitteluksi että kuka onkaan nokkelin, sanavalmein ja ”äänekkäin”. Jannu jää yleensä sivuun. Hän ei kykene ottamaan itselleen sitä tilaa haltuun. Me äänekkäät, kälkättävät akat täytämme koko tilan omilla jutuillamme, olemme vain omia itsejämme. Jannu tyytyy kuuntelemaan ja seuraamaan vierestä. Minua otti aikoinaan jopa päähän se että Jannu ”valloitti” heti Tassan miehen siinä missä minä en saanut häneen mitään kontaktia. Hän pelkäsi minua. Jannu taas oli Tassan miehen jonkinasteinen sukulaissielu ja heillä synkkasi heti tosi hyvin. Nykyään onneksi jo pääsen jonkinmoiseen juttuun Tasan miehen kanssa (muulloinkin kun silloin kun hän on kännissä). Eli joskus löytyy aina se ihminen jota minun puheliaisuudella, ”päällekäyvyydellä” ei heti valloitetakaan.

Kokkarinen on kirjoittanut aikoinaan (seksuaalisesta) markkina-arvo teoriasta ja uskon että tavallaan hän on oikeassa. Vaikken kyllä enää muista mitä kaikkea siihen liittyi enkä jaksa nyt ruveta sitä ”bittiavaruudesta” kaivamaan esille. Ihmissuhteissa on ollut paljon juttua alempitasoisista miehistä (ATM) ja siitä kuinka (AT) miehet eivät saa tarpeeksi seksiä. Havainnointi ja kommentointi on terävää, ihan välillä kirpaisee. Ehken koskaan humanistiaivoillani ole täysin tajunnut näiden ”hienojen” miesten kirjoitusten saloja.

Katselimme eilen illalla Jannun kanssa yhdessä muutemaa blogia, ihmissuhteitakin. Mikä on todella harvinaista, se ei kuulu yhteisiin harrastuksiimme ja olemme muutenkin hyvin vähän tietokoneella. Eihän meillä ole kotona nettiyhteyttä vaan pitää mennä naapuriin katselemaan. Jannu totesi suoraan että hän on selvä ATM. Mutta oikeastaan hän ei ole, hän on naimisissa ja saa seksiä sitä halutessaan (jos olen kotona). Ehkäpä hän oli ATM. Kyllä minulle sanottiin aikoinaan ettei meidän liitto kestä koska Jannu ei ole minun tasoiseni, ei älyllisesti, ulkonäöllisesti eikä seksuaalisella kiinnostavuudeltaan. Minulla kävi flaksi, Jannulla ei… se kai teki meistä eritasoisia??? Minusta Jannu oli juuri oikean tasoinen jopa liian tasokas minulle. Oli onni että joku otti matkaansa hullun jakorasian. Moni olisi oikeastaan ottanut mutten halunnut lähteä vakavaan suhteeseen. Vasta kun tapasin Jannun… Jannu oli alun perin todella hämmästynyt että minun tasoinen (siis minkä tasoinen?) nainen kiinnostui hänestä, saatikka vaati päästä treffeille hänen kanssaan. Ja vielä hämmästyneempi kun meidän suhteemme vain jatkui ja jatkui, muutettiin yhteen, mentiin kihloihin, naimisiin ja hankittiin lapsi. Jannu on niin kiltti ja tahriintumaton, minä olen sotannut itseni vaikka minkämoisissa hommissa. Olen hölmö akka!!!

Auringon pimennys

Perjantai-iltana aivoihini iskostui tieto auringonpimennyksestä mutten aikonut mennä sitä katsomaan koska halusin kerrankin nukkua kunnon yöunet. Heräsin neljän aikaan, nukahdin uudelleen. Heräsin n 5.50 ja käänsin kylkeä nukahtaakseni uudelleen. Mutta silmissäni loisti 5.50 ja aivoistani tuli viesti herää pahvi, mennään katsomaan auringonpimennystä. Niinpä uni kaikkosi silmistä, ei jäsenistä, ja mieleni oli virkeä. Niinpä lähdin katsomaan auringonpimennystä. Jannu oli töissä, hän ei ollut näkemässä hölmöilyjäni. Niinpä puin päälleni alushousut, farkut ja fleecen. Otin Nitan mukaan. Oli kylmä!!! Katselin aurinkoa hitsauslasin läpi. Selvästi näki kuinka alalaidassa oli vain pieni sirppi aurinkoa esille. Ja se valaisi kuitenkin ihan hyvin. Menin sisälle joskus puolen seitsemän jälkeen. Olin vaikuttunut!
posted by Riia at 4:36 ip.

 

Ei työ tekemällä lopu?

Tulin tänään siihen tulokseen että kasvimaa pitää tehdä. Ei muuta kun autolla mökille kasvimaan tekoon. Tulihan tuo sitten tehtyä. Jannukin ehti mukaan. Laitoimme porkkanaa, sipuleita, perunaa, tilli, persiljaa jne. Olisi kai pitänyt käydä talviturkki viskaamassa pois mutten pystynyt ja kyennyt kun vesi oli vain 13 asteista eikä saunaakaa ollut lämmitetty. Pesin mökin ikkunat ja vaihoin verhot. Nyt lähden kohta pesemään myös meidän kodin ikkunat. Kun nää hallat menee ohi niin pitää istutella kukkia ulos. Jaaha, jos lähtisi tekemään hommia että ehtii kaiken tekee ennen kuin alkaa katsella Alastonta asetta.
posted by Riia at 6:07 ip.