Matkalla maailmassani, sen valoissa ja varjoissa... ELÄMÄSSÄ...

 

Ylioppilaat, mahtavat, suuret ylioppilaat

Totuus on se että ylioppilaat jyrää kaiken muun allensa. Mistään muualta valmistuneet eivät ole mitään, vain ylioppilaat. Vaikka tuli maistereita niin valkolakit voittaa, aina ja ikuisesti. Eikä valkolakki edes ole se ainut oikea tie yliopistoon saatikka sitten ammattikorkeeseen. Niihin kun pääsee amiksen kauttakin. En niinkään haluaisi aliarvostaa amiksen käyneitä mutten voi sille mitään että ajatuksissani valkolakki on paras lakki.

Onnea kaikille valmistuneille ja valkolakin saaneille!

Minä kävin ensiksi tuttavaperheen tyttären lakkiaisissa. Tyttö oli nätti, vaatteet naftit kuten muoti vaatii, tarjoamiset oli hyviä. Lähin sieltä sitten koslaamaan kohden maamme pääkaupunkia. Menin pikkuserkkuni lakkiaisiin. Olihan sekin komeata, nuori mies puvussa. Harvinainen näky. Edellisessä paikassa perheen poika kulki rikkinäisissä farkuissa ja hihattomassa paidassa, oli kyllä ”pattia” esitellä. ”Sukubailuissa” oli sitten aikalailla tuttujakin, Mummo, Vaari, Sisko ja Velikin ja ne kaikki muut tutut kasvot jostain kaukaa. Oli kiva taas vaihtaa kuulumisia kaikkien niiden sukulaisten kanssa. Olenhan pärjännyt (hulluutta lukuun ottamatta) hyvin elämässäni.

Ekassa paikassa oli voileipäkakkua, pasteijoja ja pullaa, pipareita ja kakkua. Sukulaisissa oli lähdetty ihan ruoka-, salaattilinjalta. Olin todella täynnä nautittuani kaikkia mahdollisia tarjoamisia. Jannu taasen lähti päivällä ”mopolla” käymää serkkunsa perheen luona Raisiossa. Ylioppilaat, voittajat veivät meidän kaiken ajan tänään. Lahjoja, lahjoja piti hankkia että olisi jotain ja ruusuja, suuri ruusuja. Kalleimmat ruusut Lahdessa taisivat maksaa seitsemän euroa kappale. ”Aarniometsää” joka ei tavanmaljakossa edes pystyssä pysy. Tyydyin halvempiin.

Lahden ja lähialueiden yllioppilaat yhdessä koossa kaikki tyynni. Ketä kiinnostaa, jonkun tutun listasta löytävää.

Vuosia, vuosia sitten

Sain minäkin aikanani lakin päähäni muutaman ällän säestyksellä. Minulla oli aprikoosin värinen jakkupuku joka ei todellakaan kiristänyt kuten nykyinen muoti vaatii. Sain stipendinkin jostain kumman syystä, olin niin hyvä. Juhlia vietettiin vanhempieni luona vaikka en siinä ”kunnassa” edes kirjoittanut. Meillä oli voileipäkakkua, karjalanpiirakoita, lohileipiä, pasteijoita, suolaisia piirakoita. Makeaa puolta oli kuivaa kakkua, erilaisia piirakoita, pipareita, pullaa ja täytekakkua. Minun juhlissa (olinhan vanhin) aina harjoiteltiin jotta osataan seuraavia juhlia viettää. Illalla lähettiin frendien kanssa baanalle ja yövyttiin minun kämpillä niin kenenkään ei tarvinnut mennä himaan kännissä.

Kaikilla äitini jälkeläisistä on valkolakki. Veli kirjoitti kuin kirjoittikin kahden vuoden kuluttua minusta ja Sisko taas vuoden kuluttua. Ja aina oli bileet kotipaikassamme ja äiti ja minä laitoimme. Olimme hyvä tiimi. Meiltä juhlien laitto onnistui. Aloitimme yhteistyön jo ”rippijuhlistani” ja jatkoimme vaihtelevalla menestyksellä äitini kuolemaan saakka. Kyllä prinsessa jos ei muut. Totuus on kuitenkin se että äiti kuoli ennen kuin Sisko sai valkolakin. Tarkoitus oli mutsin kanssa järjestää Siskonkin bileet mutta äidin elämän valo sammui sitä ennen totaalisesti ja Siskokin vähän repsahti mutta lakin sai päähänsä hänkin.

Ei äitini olisi mielestäni kuulunut kuolla. Kun isäkin oli lähtenyt niin miksi äitikin. Mutta jostain syystä hänen tiensä pää oli siinä kohden emmekä me lapset voineet mitään. Hän vaan leijui pois ja oli poissa. Mitä siinä muka olisi voinutkaan tehdä??? Syöpä vei äidin pois vaikka olisimme vielä tarvinneet häntä, todellakin,

Hyvä Jarkko

Minä en ehtinyt lakkiaisilta katsomaan kakkoselta Niemisen peliä mutta laitoin sen nauhalle. Loppu ratkaisua ehdin katsomaan puolen kahdeksan aikaan. Jarkko voitti. Historiaa sinänsä vaikka Paloheimo on myöskin selvinnyt neljännelle kierrokselle grand slam turnauksessa (Austaralian avoimet). Jarkko on söpö ”pikkumies” harmaine hikoamisesta kastuvine shortseineen. Ehkä väriä voisi vaihtaa??? Seksikäs poika, todellakin. Henkilökohtainen (sekava) mielipiteeni. En vieläkään tajua mitä siinä ”pojassa” on mutta jokin siinä kovasti miellyttää. Ehken koskaan sitä tajuakaan vaan typerästi kuolaan sen tyypin perään. Tennistä se osaa kyllä pelata (minä en), ei siinä mitään. Jarkko Nieminen on Jarkko Nieminen, en osaa selittä sitä sen tarkemmin. Upea nuori herra, miksi lie, en tiedä tarkkaan!!!

Ja samaan urheilulliseen teemaan mennee onnittelut Kimille melkein paalupaikan saamisesta Monacossa. Melkein paalupaikka mutta melkeistä ei pidetä. Niitä on Kimillä ollut jo muutama. Ehkä vielä joskus, Kimi on kova kilpailija, tulevaisuuden nimi. Kunhan Schumi tajuaisi luopua ja Ferrari heikkenisi muutenkin. No joo, jossittelun varaa löytyy aina.

Yksin kotona, osa ties kuinka mones

Mieheni on töissä ja olen yksin kotona. Vuosien kuluessa siihen on jotenkin tottunut. Kun tulin Hesasta kotiin illalla Jannu oli mennyt jo töihin. Söin tuoretta ananiasta, rypäleitä, paprikaa, kurkkua, tomaatteja ja juustoja iltapalaksi. Paprika närästää. Nuppu taitaa potkia tuolla jossain tai sitten minulla on masu sekaisin, tuntuu oudolta, kuplii. Tuntuu hassulta että Nuppu jo nyt ilmoittelee olemassa olostaan mutta siellä hän on ja siitä minä kerron koska se jos mikä on tärkeää. TODELLAKIN
posted by Riia at 10:59 ip.

 

Minä ja masu

Se, mitä seuraavaksi aioin kirjoittaa, nostaisi tietyissä foorumeissa myrskyn vesilasissa.

Minä en tykkää lihota! Lievä ahdistus ryykäsee heti päälle kun huomaa ettei nappi menekkään housuissa kiinni. Mutta mitään ei voi, ei voi enää laihtua, vain paisua entistä suuremmaksi. Joskus sitä pääsee palaamaan omiin mittoihinsa mutta nyt edessä on kasvua. Ekan lapsen kohdalle luulin että inhoni raskauteen liittyvään normaaliin ”lihomiseen” johtui siitä että lapsi ei ollut harkittu hankinta. Mutta ei vuodet tätä miksikään muuta. Aina sitä luulee että voi tajuta päässään ettei tämä ole vakavaa mutta silti kun housut ensimmäisen kerran kiristi, ajattelin että joku nyt, please, ei vielä. Olen kasvattanut painoani kolmisen kiloa tai en oikeastaan minä vaan sikiö kaikkine tarpeineen.

Mutta voi kuinka ihanaa se kuitenkin on kun masu kasvaa, lapsi kasvaa ja luulin jo että se potkasi kerran, pari tänä aamuna kun makoilin sängyssä ja haaveilin vapaapäivästä. Ihan kuin joku kutittaisi masua sisältä päin. Vielä se on niin pientä ja vasta kokemuksen myötä oppii huomaamaan nämä pikku potkut näinkin ajoissa. Nyt ei tunnu mitään. Minä olen niin kamalan ristiriitainen ihminen ja vinkumassa joka jutusta. Totuus on se että lasta (biologista jälkeläistä) ei voi saa ”lihomatta” jossei sitten käytä vuokrakohtua mutta se on harvinaista. Toisaalta lapsen kasvaminen sisälläni on upea ja sinänsä ainutkertainen kokemus. En minä tästä luopuisi, kuhan kaikki vaan menisi hyvin. Meneehän???

Kun keskustelimme Pomon kanssa kahdelleen Viron reissuni annista, kerroin hänelle lapsesta. Hän mutristi suutaan ja sanoi että ”tätä minä pelkäsinkin”. Jo työhaastattelussa sanoin että hankimme mieheni kanssa varmaankin lapsia jossain tulevaisuudessa. Ja nyt on se joku tulevaisuus. Tietty on mairittelevaa kuulla sanat ”Miten me pärjäämme ilman sinua” mutta he pärjäävät. Pomo on kerran sanonut minulle (humalassa pikkujouluissa) että ”insinöörejä kasvaa puissa ja niitä voi poimia sieltä tarvittaessa mutta sinunkaltaisia täytyy etsiä ja etsiä ja jos löytää niin vaalia kuin kalleinta kukkaa”. Vaalimisesta en tiedä, sain minä kerran palkan korotuksen kun kerroin pomolle että toinen yritys tarjosi minulle paikkaa. Sovimme pomon kanssa että syksyllä palkataan jo minun äitiysloma sijainen ja minä voin sitten ”ajaa hänet sisään” ennen lomalle lähtöä. Olen korvattavissa, tiedän sen, vaikka kuinka muuta väitetään. Pomo otti riskin aikoinaan kun palkkasi minut ja nyt hän saa maksaa siitä. Olen katsos lapsentekoiässä!

Helatorstai

Minä kävin eilen Helsingissa Siskon ja Tuulin, Mummon ja Vaarin luona. Mummo onnistui potkimaan opiskelijatytön ulos asunnostaan. Oikeesti hän lähti koska opinnot loppuivat. Vaari lensi nyt jo Suomeen mennäkseen veljensä pojanpojan lakkiaisiin. Minäkin olen menossa sinne ja Jannu serkku kirjotti ja samoin äitini ystävän tytär. Lakkiaisia riittää. Ehken ehdi kaikkiin?

Kamala kiire taas johonkin. Jannu ois närkästynyt mutta hän ei ollutkaan mukana vaan ajamassa uudella Apriliallaan. Hienoa, ”mopo” meitin perheessä. Jannu vissii haluu vähä äksöniä elämään kun on tulossa isäksi. Jannu olisi nimittäin närkästynyt siitä että ajoin liian suurta ylinopeutta, mitä sitä nyt pienistä mutta… suuremmat on pahoja, niistä voi saada sakkoja. Jotenkin kuitenkin oli helpostus kun mota loppui ja pääsi rauhoittumaan. Se ainainen ohittaminen alkoi väsyttämään.

Ei Helsingissa mitään ihmeempää, syötiin, juteltiin, käveltiin ja kateltiin vähän telkkaria. Illalla kotiin samalla ”kiireellä” kuin aamulla Hesaan. Kun ohittaa yhden on pakko ohittaa toinen ettei se ensimmäinen saisi kiinni. Sellaiseen kierteeseen siinä meinaa joutua. Motalle laitettiin uutta asfalttia.

posted by Riia at 2:35 ip.

 

Reis läks hästi

Tallinnaan päin menin Ekerö linellä. Minulla oli jopa oma hytti jotta ehdin valmistautua tapaamisiin. Passi tsiikattiin tarkkaan ja takasivuille paukeutettiin leima. Ensin menin hotelille ja sieltä lounaalle asiakkaan edustajan kanssa. Iltapäivällä oli sitten toinen (neuvottelu) tapaaminen ja illalla kävin syömässä erään tuttavani kanssa. Yövyin (tottakai) Viru-hotellissa.

Tiistaina tutustuin erään yhteistyökumppanin toimintaan ja neuvottelin heidän kanssaan jatkotoimista. Loppu päivän vedin edestakaisin vanhassa kaupungissa ja nautin kauniista ilmasta. Ostelin jotain pientä. Katamaraanilla takaisin Suomeen. Merelle tuuli paluu matkalla jonkin verran. Matka oli antoisa mutta rasittava.

Tulin vain pikaisesti käymään ja kertomaan että olen hengissä (jos se nyt jota kuta kiinnostaa). Nyt on palattava takaisin hommiin. Niitä piisaa taas vaikka muille jakaa. Kesäapulainen minulle? Älä unta näe, höntti!
posted by Riia at 1:24 ip.

 

Retkellä

Me lähdimme Jannun ja Nittan kanssa retkelle puolilta päiviltä. Pakkasimme mukaan eväät, retkihuovan ja pelikortit. Eväät oli levitetty esille ja mutustelu aloitettu kun meidät yllätti jonkinasteinen rankka sade. Me kastuimme läpikotaisin ja fiilis meni ihan maahan. Keräsimme tavarat kasaan ja talsimme sateessa autolle. Kun saavuimme autolle sade taukosi. Kun läksimme ajamaan huurtui tuulilasi täysin. Autossa haisi märälle koiralle koska autossa oli märkä koira. Kotona söimme eväät sohvalla peiton alla maaten. Himassa haisi märälle koiralle koska siellä oli märkä koira. Että olipa taas retkue.

Päivän kootut

Kova laji on ratkaistu ja Pelastuslaitos pesi ja linkosi muut mennen tullen. Ei siinä silleen jäänyt mitään jossiteltavaa... Paitsi että jos poliisit eivät olsi potkineet harhaan niin olisivatko he pystyneet pitämään voittovireen yllä? Mitä sitä paremmalleen voi??? Nauhat auki sähläilleet on haukuttu ja muutamat ”Hei jätkät”-huutelut hoidettu että siinä se oli kootussa muodossa nuo päätapahtumat.

Tänään olisi ollut naisten kymppi. En lähtenyt kun ei hotsittanut ja huomenna on se Tallinnaan lähtö. Hiphei ja hurraa. Aikaisin aamulla lähden porhaltamaan täältä Helsinkiin ja sieltä Tallinaan. Laukut on pakattu ja matkavaatteet katseltu. Eipä ihmeempää. Se on menoa sitten huomenissa.

Joo, pitää mennä, meille tulee vielä vieraita!

posted by Riia at 6:19 ip.

 

Mattoa kutomaan

Tilasin parisenkymmentä metriä maton lointa. Pakko käyttää alan ammattilaisten palveluja koska en oikein kunnolla osaa luoda kangasta ja toisekseen minulla ei ole edes luomalautoja. Kangaspuut löytyy ja aionkin virittää ne tässä kohdakkoin niin pääsen sitten laittamaan kankaan tukkiin jonkun kanssa ja niisimään. Sitten ei muuta kuin sukkula suihkimaan ja mattoa kutomaan. Olen syksyn ja talven mittaan leikannut matonkuteita niin paljon että niistä tulee metri jos toinenkin mattoa. Sitten olen taas kavereille kauppaamassa että jos vaan on ehdan räsynmaton tarvetta niin täältä ”pesee”. Mattojen kutominen on kivaa. Saa hakata niihin mattoihin kaiken vihan ja turhautumisen tunteen. Mattojen kutominen on yleensä rauhallista ja yksinäistä puuhaa, kerkiää miettimään maailmansa menoa.

”Mopoa” etsimässä

Jannu lähti Mikon ja Tassan miehen kanssa tänään etsimään moottoripyörää. Osto päätöstä ei kyllä vielä tehty mutta suunnitelmat alkaa olemaan selvät ja hintahaitarikin on tiedossa. Auton verran siihen saa kuulemma uhrata. Minkähän auton? Olen varmaan yhtä ihastunut mieheni moottoripyöräharrastukseen kun Tassa on oman miehensä samaiseen harrastukseen.Minä taas shoppailin Tassan ja Petrin kanssa. Ei tullut kovin paljoa mitään heräteostoksia. Ostin yhdet vaaleat kesähousut muutamaa kokoa suurempina mitä yleensä housuni hankin. Päätin selvitä niillä kesän lopulle asti. Käytiin myös syömässä. Petri söi muussi ja lihapulla-annoksensa hyvällä ruokahalulla. Me likat söimme pihvit, nami nami, lihaa!

Minä lähden nyt katsomaan suurta seikkailua ja sitä miten saarimökin avain vaihtaa omistajaa. Tiedän sen, lunttasin netistä.

posted by Riia at 10:35 ip.

 

Toukotöitä

Nyt traktorit pärräävät pitkin peltoja, äestävä, kylvävät ja tiellä kulkiessaan tukkivat kuluväylät. Kiireisiä (kaupunkilaisia) ottaa päähän kun traktori (paripyörineen) köröttelee pitkin mutkaista paikallistietä eivätkä tavanautoilijat pääse ohi. Ei ole bussipysäkkejä minne väistää on vain kapea mutkainen tie. Autoilija hakkaa nyrkeillään rattia ja kiroaa niitä hemmetin landepaukkuja. Saisivat yöllä hoitaa niitten likaisen, rumien, hitaiden ja kamalaa ääntä pitävien romujen siirron pellolta toiselle. Mielellään autoilija sitten ostaa kotimaisesta viljasta ostetun leivän eikä edes ajattele että se kamala traktori on osana sitä ketjua joka takaa meille kotimaisesta viljasta tehdyn leivän.

Maanviljelijällä valuu hikikarpaloita pitkin selkää, traktorin hytissä on kuuma ja takana on taas yksi henkilöauto jossa ihan selvästi joku kiireinen kiroilee. Maanviljelijä laskeskelee että seuraavalle pellolle on niin pitkä matka että autoilija hänen takanaan hiiltyy jo täysin. Tulee tien ainut pidempi suora, kovin lyhyt sekin, maanviljelijä hidastaa päästääkseen autoilijan ohi. Autoilija manailee että miksi tuo nyt keskellä metsää jarruttelee että painasi nyt kaiken sen mitä romustaan lähtee niin päästäisiin joskus täältä skutsista pois. Maanviljelijä ihmettelee miksi autoilija ei lähdekään ohi. Vihdoin autoilijalle valkenee maanviljelijän ajatus ja hän paukkaisee traktorin ohitse ja häviää pölypilveen (kuin pieru Saharaan).

Maanviljelijä hyräilee tuttua melodiaa radion mukana ja laskeskelee kuinka paljon hänelle on vielä töitä ennen kuin voi mennä kotiin. Hän ajattelee kaihoten lapsiaan jotka taaskin tänä iltana käyvät nukkumaan ennen kuin hän ehtii kotiin. Muutama aari vielä kauraa ja sitten maanviljelijä voikin mennä nukkumaan herätäkseen taas aamulla aikaisin jatkamaan töitä. Maanviljelijä lähettää säiden haltijoille hiljaisen toiveen siitä että tänä vuonna olisi hyvät säät, tarpeeksi vettä, tarpeeksi aurinkoa ja hyvät sadonkorjuu kelit. Maanviljelijä huomaa taas peräänsä tulleen auton ja huokaa hiljaa. Hikikarpalot helmeilevät hänen paljaalla selällään, vaimon tekemät eväät ovat jo loppuneet ja pullossa oleva mehu on jo aivan lämmintä. ”Ehkä olisi sittenkin pitänyt ruveta konttorihommiin”, ajattelee maanviljelijä ja katsoo kuinka punainen Audi pyyhältää traktorin ohi vaarallisessa paikassa.
posted by Riia at 11:46 ap.

 

Myyrmanni

Luin Pelastustieto lehdestä sisäasiainministeriön asettaman tutkijaryhmän raportin koosteen. Raportti koski hälytys- ja pelastustoimia, viranomaisten yhteistyötä ja viestinnän suhjuvuutta. Pelastustoimet meni sinänsä hyvin mutta…

Tiedonkulku kangerteli. Hätäkeskus ei tiennyt esimerkiksi potilaiden määrää puolen tunnin kuluttua hälytyksestä (joten ambulansseja ei osattu lähettää tarpeeksi) eikä päivystäjillä ollut tarkkaa tietoa tapahtuneesta. Hätäkeskus ei tiedottanut tiedotusvälineille tapahtuneesta. Poliisien, pelastuslaitoksen ja muiden ”pelastusyksiköiden” (yksityiset sairaankuljetusfirmat) sisäinen ja välinen tiedon kulku oli heikkoa. Radiot eivät toimineet kunnolla ja gsm verkko tukkiutui. Tiedot katosivat matkalla. Esimerkiksi ensimmäiseksi paikalle tulleet poliisit ja pelastajat arvioivat että kyseessä olikin pommiräjähdys eikä kaasuräjähdys mutta tieto hävisi ”tiedon massaan”. Sairaaloille ei tarpeeksi hyvin tiedotettu tulevista potilaista.

Pelastustoimet eivät olleet oikein mitoitettuja. Paikalle lähetettiin alun perin peruslähtö tasoinen lähtö eli Vantaan tasolla se tarkoitti kolmea pelastusyksikköä, säiliöautoa ja kahta sairaankuljetusyksikköä. Vaikka tietoa tulikin lisää, paikalle ei lähetetty lisää pelastusyksiköitä, vain sairaankuljetusyksiköitä. Koska räjähdyksen syytä ei tiedetty, olisi pitänyt ottaa huomioon lisäonnettomuuksien, räjähdysten uhka. Kauppakeskusta ei evakuoitu järjestelmällisesti vaan ihmiset poistuivat omia aikojaan ja osa jäi kauppakeskukseen.

Yleisesti voidaan todeta, että pelastustoiminta tässä tilanteessa onnistui ja tulokset olivat hyviä. Olosuhteet olivat hyvät eikä lisäräjähdyksiä tai muita lisävahinkoja tapahtunut. Varautuminen alkuvaiheesta alkaen suuronnettomuuteen oli puutteellista. Ohjeistus suuronnettomuuksien varalta puuttui.
Pelastustieto 3/2003

Koosteen kooste joten jutuissa on voinut mennä jo jyvät ja akanat sekaisin. Yksi puute vielä jonka ajattelin kertoa oli se ettei sairaankuljettajien koulutustasoa voinut erottaa onnettomuus tilanteessa, oliko kyseessä perus- vai hoitotason ”ensihoitaja”. Eivätkä johtajatkaan (lääkintä-, hoito-, luokittelu ja kuljetus-) olleet erotettavissa, siis toisistaan sekä muista työntekijöistä, ei siis virastaan.

Mainontaa

Telkkarissa on pyörinyt kaikkien niiden seksillä ja kauneudella myyvien mainosten joukossa poikkeus, tukevahko mies hyppii trikoissa katolta toiselle tupee vinossa. Mainoshan on sinänsä mitä älyttömin mutta jonkinasteisella poikkeuksellisuudelleen sen on piristävä. Eikös tämä ole se sama mies joka aikoinaan sai vettä ämpärillisen päälle kun mainosti että säät vaihtelee Weckman kestää vai miten se meni, siitä kun on jo vuosia kun se tuli. Nyt se sitten on Weckman, jo 40 vuotta, katolla. Oikeastaan tämäkin koko kirjoitus vaikuttaa mainokselta… Se ei oikeastaan ollut tarkoitus mutta antaa mennä kun on ”alamäki”. Weckman Steel Oy : katteet ja muut kattotuotteet, Tuhti-perävaunut ja -hallit.
posted by Riia at 2:27 ip.

 

Evoluutiota

Katteli eilen ykköseltä sitä Prisman dokkaria Baluchireriumista, suurimmasta koskaan maalla eläneestä nisäkkäästä. Siitä olikin jo vähän aiemmin tulleessa BBC:n (?) ”animaatiossa” menneisyyden petoja (tai jotain tuon suuntaista). Evoluutio suosi aikanaan isoja eläimiä, niiden aika vaan meni ohi kun vehreät maat muuttuivat vähemmän ruokaa tarjoaviksi. Kyllähän ne eläimien sukupuuttoon kuolemiset loppujen lopuksi on aina jotenkin osattu selittää, ilmastonmuutoksella jossei muuten.

Evoluution ajattelemisesta tuli sellainen aatos että jos ihminen on kehittynyt niin ehkä miljoonissa vuosissa kehittyisi myös toinen laji joka on (näennäisen) älyllinen olento. Ei sitä kai noin voi sanoo, miten sen sanoisi. Onhan eläimetkin älyllisiä olentoja. Ne tajuaa välillä jopa paljo paremmin kuin ihminen. Ei eläin tuhoa maailmaansa sillä tavalla kuin ihminen tekee. Ja voi hyvinkin olla että tämä koko poltsi on tuhoutunut enne kuin muita älylliseltä kehitykseltä ihmisen tasolla olevia elämän muotoja syntyy. Aurinko räjähtää??? Niinhän sitä on uhkailtu ja niinhän sitä joskus käy, tähtemme kuolee mutta koska, kuka sen tietäisi.

Ensi oltiin vedessä ihan vaan yksisoluisina. Miksi yksisoluisista tulikin monisoluisia? Jossain se selitettiin niin että yksisoluiset meni kimppaa ja totesi että on iisimpää elää jos sinä hoidat tuon homma ja minä toisen sen sijaa että kaiken tekisi yksin. Minä ”hengitän” niin hoida sinä tuo energiantuotto puoli. Sitten häröiltiin vedessä, ensi ihan silleen vaan yksinkertaisesti ja sitten tuli selkäjänne, selkäranka, kalat ja sen sellaiset. Miksi lähdettiinkään maalle? Jossain dokumentissa selitettiin se petojen pakenemisella. Että jollekin (nimeä on muista) muodostu jo vedessä eläessä jalat ja sitten se ehkä lähtikin maalle karkuun petoja ja huomasi että hei täällähän on kivaa; tilaa ja safkaa.

Oikeastaan minusta se, että ensi mentiin maalle, erikoistuttiin siellä elämiseen ja sitten palattiinkin takaisin veteen, on aika hassua. Miksi valaiden esi-isät menikään veteen ja miksi valaille ei ole muodostunut uudelleen kykyä hankkia happea vedestä ilman sijaan? Valas on nisäkäs, eläin, ei se ole kala. Siinä oli lapselle vaikea pala ymmärtää. Se on vedessä ja näyttää kalalta…Joten se on kala. Kala liikuttaa uidessaan pyrstöään sivuttais-suunnassa kun taas valaat (hylkeet yms.) liikkuvat vedessä heiluttamalla pyrstöään ylös-alas. Mutta jo Darwin ties sen että valaiden esi-isät ovat tulleet maalta veteen.

Suvullisen lisääntymisen yleistyminen eläinkunnassa on myös evoluution tuote. Alunperinhän ”olennot” lisääntyivät jakautumalla. Mistä johtuu se että suvullinen lisääntyminen on vallitsevaa eläinkunnassa. Se varmaa johtuu siitä että seksi on kivaa, ihmisille ja delfiineillä ehkä. Ihmiset ja delfiinit ovat jonkun näkemyksen mukaan ainoat olennot jotka parittelevat myös nauttiakseen siitä eikä vaan lisääntyäkseen mutta eikös bonobotkin tee sellaista? Suvullinen lisääntyminen on edullista koska sillä tavalla tulee geneettisiä variaatioita koska syntyvä jälkeläinen saa puolet geeneistä faijalta ja toisen puolen mutsilta. Olemme kaikki (hienoja) coctaileja. Geneettinen variaatio auttaa esimerkiksi populaatiota kestämään paremmin tauteja. Jokin variaatio kestää paremmin tauteja kuin jokin toinen ja se jää henkii ja tuottaa jälkeläisiä.

Johan tuli höpötykset, voi hitto! Mutta menköön, mitäs sitä pienistä? Evoluutio on mielenkiintoinen ja antoisa aihe, siitä voisi kirjoittaa paljon enemmänkin ja todellakin, vähän, aika paljon asiallisemminkin. Mutta se nyt vaan oli minun "häröily" juttu kaikkine lapsellisine käänteineen... sinä ja minä yksisoluisineen.

Hiljaisia hetkiä

Prisman jälkeen aloittelin lueskelemaan ”tyttökavereiden opasta odottajalle” (jonka olen saanut lahjaksi edellistä ootellessani) mutta jämähdinkin paikallani. Ahdistus naulitsi minut nököttämään sohvan nurkkaan. Hurttakin oli jossain poissa silloin kun sitä olisi tarvinnut repimään minut irti ahdistuneisuudesta. Hiljaisuus kietoi minut verhoon joka tukahdutti minua. Tiesin että jos vaan mitenkään viitsisin nousta ylös, rikkoisin illuusion ja oloni paranisi. Mutta nökötin vaan sohvan nurkassa, tuijottelin ikkunasta ulos ja koin itseni huonoksi. Kun vihdoin sain itseni revittyä irti ”taikapiiristä” olin ihan puhki ja pelkäsin nukkumaan käyntiä, pelkäsin että ahdistus palaa. Muttei se palannut. Käperryin yksin punkkaan ja pelkäsin ajatuksiani, pelkäsin olevani huono, pelkäsin epäonnistuvani. Mutta nukahdinkin ja näin unta äidistäni joka istui veneen kokassa veneen lipuessa usvaan. Huusin hänen jälkeensä mutta hän hävisi, minä jäin, yksin. Huominen terapiahetki taitaa todellakin olla tarpeen. Minä inhoan omaa ailahtelevaisuuttani, hetkessä ilosta ja hyvästä olosta jonnekin ahdistuksen syövereihin joka kyllä saattaa hävitä yhtä nopeasti kun saapuikin. Sellaista se elämä vaan minulle on. Heikun, keikun!!!!
posted by Riia at 2:20 ip.

 

Eilen, tänään, huomenna

Kuten pyhästi itselleni eilen lupasin, kävin housuni läpi. Eivätkä ne mahtuneet päälle… suurin osa. Menin vanhoille varastoille ja napsin sieltä isompia housuja jotka eivät vielä olleet mitään mammamalleja mutta isompia kuitenkin. Kun on kolmatta kertaa asialla niin alkaa jo löytymään jotain vanhoja varastoja. Ei kai siitä tulisi mitään jos minä vetäisin loppu ajan farkkuhaalareissa tai verkkareissa. Muut mammamallit kun eivät pysyisi päällä vielä. Ohjeeksi kun on annettu ettei kannata ostaa isompia kokoja vaatteita vaan suoraan mammamalleja, ei rahat tuhlaannu. Mutta kai se vähän niin on että kukas sitä nyt puhelimessa tai sähköpostissa näkee mitä minulla on jalassa???

Kävin myös rullaluistelemassa. Jannu ei tykkää eikä kyllä siitäkään että lähden Tallinnaan. Mutta ei niistä kummastakaan voi olla niin suurta vaaraa Nupulle, ei vaimosta niin väilä kunhan lapsi säilyy hengissä.Tai oikeastaan rullaluistelu on vaarallinen laji. Siitä on osoituksena (itselleni) viime kesäinen turvalleen lento. Ei, ei se tietenkään ollut minun vikani. Pyöräilijä tuuppasi minut (vahingossa) nurin. Ja oli todellakin hyötyä siitä että oli kunnon varusteet päällä. Ehdin myös näkemään Suuren seikkailun ekan osan. ”Ihmehiihtäjiä”??? En tiedä viitinkös sitä katsella kun se tulee niin myöhää. Minä kun nukun puolen yhdentoista aikaan yleensä. Jos nyt olen saanut unen päästä kiinni, mutta yleensä olen.

Tänään olen ehtinyt jopa vähän surffailla. Heräsin 5.15 ja päätin tulla töihin vähän surffailemaan kun ei enää nukuttanut. Leimaisin itseni töihin sitten vasta vähän enne kahdeksaa vaikka tulinkin paikalle jo heti seitsemän jälkeen. Suurimmat probleemat on ratkaistu, sitten vaan pienten kimppuun, jos sellaisia olisi.

Huominen oli tuossa otsikossa huvikseen. Huomenna ei muistaakseni tapahdu mitään erikoista. On Kostin, Konstan, ja Konstantinin nimipäivä eikä minun lähipiirissäni ole yhtään sen nimistä immeistä. Eli se siitäkin.

Lahtelaista, tottakai

Matkalla blogin kirjoittaja oli erehtynyt kokeilemaan (15.5) Etelä-Suomen Sanomia (kun ilmaiseksi sai) eikä lehti paikallisuutensa takia kolahtanut. Sellaista sattuu. Minulle kolahtaa. Minä en erityisesti ole kiinnostunut Helsingin (saatikka sitten muun Suomen) tapahtumista ja luotan siihen että jos jotain mullistavaa tapahtuu, siitä kerrotaan kyllä uutisissa tai jopa Etlarissa (Etelä-Suomen Sanomat). Minä tykkään lukea siitä mitä TÄÄLLÄ ja lähikunnissa tapahtuu. Olenkin niin laiska etten jaksa selata Hesaria läpi vaikkakin myönnän että siellä on paljon ja hyvääkin mutta se paksuus pelästyttää minut. Töissä joskus ruokiksella selaan Hesaria kun ei ole muutakaan tekemistä.

Etlarin myyntivaltti Hesariin verrattuna onkin juuri paikallisuus. Kärköläkin saa äänensä kuuluviin muulloinkin kuin silloin kun siellä jää viisi tyyppiä junan alle Lappilassa. Tämä nyt oli vain yksi mieleen tullut uutinen joka löi läpi silloin aikanaan, Kärköläkin pääsi uutisiin. Pieni paikka, nätti paikka, olen käynyt kerran (ja se riitti). Ja liioittelulla saa hyvin viestin perille. Muun maan asioista oli pikkasen enemmän kuin yksi sivu…toisin kuin Marjut väittää. Mutta totta on että Etlarissa kirjoitetaan sivutolkulla asiaa joka ei koskaan tulisi ylittämään Hesarin uutiskynnystä. Mutta minusta nämä kaksi lehteä taistelee vähän eri areenoilla, Etlari taistelee paikallisuudellaan, Hesari valtakunnanalisuudellaan, samoista lukijoista kylläkin. Miten sen nyt ottaa?

Pikkuinen paikallisuutinen valtakunnan mediasta. Pikku asioistapa ne jaksaa tehdä kansijuttuja (todellakin, asia oli perjantaisen lehden kannessa).
posted by Riia at 3:11 ip.

 

Musiikkia korvilleni

Ajatus herätetty , purku vasta nyt koska kiireitä on (muka) ollut. Ihan nolottaa olla tälläinen jälkijättöinen koska asia on käsitelty ja kuopattu jo ajat sitten. Mutta innostuimpas vähän kirjotteleen. Ne "kiireet", minkäs niille voi. Töitäkin on tehtävä?

Lapsena upposi Jonna (Tervomaa), Rölli ja muu lastenkama. Jotain kasetteja kuten Mörökölli on vielä tallella jossain. Lapsena kuunneltiin sitä mikä mutsi mielestä oli OK. En paljon muuta muista kuin Jonnan. Ala-asteella meni Turo's Hevi Geen ja Batin ja Rydin biisit ja jotain muuta kasikyt-lukulaista jotka olen jo unohtanut. Polii-isi minne sinä meet, polii-isi mitä siellä teet... Turo's Hevi gee

Yläasteella pamahti päälle Raptori-kausi, siihen liittyi Hausmylly, Dj konnat, Rapatti yms., kuolleita bändejä suunnilleen kaikki. Yhdeksännellä luokalla maailmaani saapui Gun’s and roses, Metallica veljeni esitteleminä. Ne täydensivät edellä mainittuja bändejä. Kokoelmista tykkäsin, Smash hittejä, Hittubuumeja ja sen sellaisia laaja kirjoisia rahasampoja. Lisäksi kuuntelin Sibeliusta (varsinkin Finlandiaa) ja Beethovenin viidettä (ja muuta klassista jotka sattuivat olemaan samoilla kaseteilla).

Sitten on aika tyhjiä muistikuvia kunnes 18 vuotiaana hurahdin yhtäkkiä Tommi Läntiseen (nykyään en voi sietää sitä). Kokoelmat ruletti edelleen. Veljeltä ja joskus jopa Siskolta löytyi jotain annettavaa. Scooteria kannan vieläkin muassani. Joskus todella diggasin. Tässä vaiheessa mukaan taisi hypätä se Jannun hymistely musaksi kutsuma ”genre” mukaan, Adiemusta, Enyaa.

Parikymppisenä tuli Suomi-musa kausi, CMX, Miljoonasade, Ismo Alanko, Neljä ruusua ja ne kulkevat osittain edelleen mukana. Scooteri kolahtaa, Eiffel 66 löytyy, Pet Shop boys miellyttää. Tällä hetkellä korvalapuissa on Gregorian, mankassa kasettina 2. Maanantai ja CDnä T.A.T.U. Enkä häpeä myöntää kuuntelevana tuollaista sontaa. Olen sellainen että kun laitan jonkun CDeen ”mankkaan” kuuntelen sitä jopa useamman kuukauden ja lopulta opin biisien järjestyksen ja sanat ulkoa, kyllästyn ja koetan löytää jotain uutta (vanhaa).

Tyyris tyllerö oli iso läskimuna joka maalas muureja eikä jäänyt kiinni ikuna, koko maan poliisivoimatkaan eivät saaneet Tyyris Tylleröä lopettamaan. Tyyris maalas kaikki illat, maalas kaikki yöt ja jätti tekemättä hänelle kuuluvat työt...
RAPTORI, Tyyris tyllerö

Joku lainaa hyvää musaa, minä Raptoria. minä en taida osata muuta ulkoa... Tai varmasti osaankin, lauloinhan monta vuotta kuorossa.... Tyttö näki sillalta kuinka mustaa vesi oli alhaalla jossakin... Ei tainnu taso nousta tuollakaan lainauksella???

Kova laji

Aikoinaan pelasimme leikillään sellaista peliä jossa piti arvella mitä puoliso ajattelee. Jannulta kysyttiin että mikä on sellainen ohjelma jota vaimosi ei mistään hinnasta haluaisi jättää katsomatta. Jannu mietti hetken ja sanoi Kova laji . Ja hän oli oikeassa. Jaksoja on niin vähän ettei niitä raatsisi missata.

Polliisit on POP! Jostain syystä tätäkin mimmiä uniformut miellyttää ja polliisit ”kiihottaa”. Alakuperin taisin arvioida puolustusvoimien joukkueen heikoimmaksi koska ”pojat” vaikutti riu’uilta, kyse ei kyllä ehkä ollutkaan kisassa voimasta vaan kestävyydestä. Alkukilpailuissa kävi niin että puolustusvoimat jäi hännille ja poliisit johtaa mutta kyse on vaan pisteen erosta jokaisen väillä. Finaalissa se tarkoittaa viiden minuutin eroa. Poliisit -Pelastuslaitos (+ 5 min)-Puolustusvoimat (+10 min). Kahta ekaa joukkuetta vaivaa Helsinki keskeisyys mutta ko. joukkeitahan on lähetty kokoamaan siltä pohjalta, Hesan ”parhaat”.

Tsemppiä poliisit!!! Kyllä te voitatte??? Mutta totuus on se että kisa on ollut tasainen ja sellaisena se taitaa pysyä jossei havereita satu. Ajattelin mennä Åboo kattoo perjantaisen kisan nauhoituksia mutten voinutkaan lähteä keskellä päivää huitelee jonkun vähäpätöisen asian takia.

Kyllä vähän sellainen fiilis on että Hirvinen (poliisi) on omalla tavallaan porukan kovin jätkä. Sitä en Tiedä että kuinka kauan hänen seikkailu-urheilu taustastaan on. Kyllä hän (Hirvinen) on mielestäni alusta asti lähtenyt holhoavalla asenteella liikkeelle. Katos kun minä tiedän koska on tullut kisattua, seikkailtua. Hyvin on ”pappa” joukkojaan johtanut eikä ole huoltajana viihtynyt. Polliisit johtaa.

Seikkailu urheilu on sitä ”ultimate” hommaa, jos thriatlon sitä on monien mielestä niin sitten todellakin on seikkailu-urheilu. Tietty siinäkin on eri tasoisia matseja mutta kovimmat kestää useamman vuorokauden ilman kunnollisia lepotaukoja, yöunia, juoksua, pyöräilyä, kiipeilyä, melontaa jne... Suomalaiset pärjää usein melko hyvin. Suomalaisethan väittävät keksineensä sen kuminauhalla heikomman vetämisen jota nykyään kovissa kisoissa käyttävät aika monet.

Minua pyydettiin mukaan päivän kestävään seikkailu-urheilu kisaan tähän Lahen lähelle mutta kieltäydyin. Ei minusta ole sellaiseen. Minulla kun ei ole seikkailumieltä (?) ja tällä hetkellä en edes ole hyvässä kunnossa. Joskus olin mutta silloin minulla taisi viirata nupissa. Juoksin vaan tuskaa karkuun ja rangaistakseni itseäni?

Kun kisa (Kova laji) oli aluillaan niin Pomo sanoi minulle että itsensä lisäksi hän haluisi minut mukaan omaan Kova laji joukkueeseensa. Leikilläänhän hän sen sanoi. Pomo harrastaa maratoneja, minä en. Kerran lähdin, loukkaannuin ja jätin leikin kesken. Minä kun harrastan tuota Finlandia-hiihtoa. Lahtelaista tottakai!!! Ehkä olemme pomon kanssa ”toimiston” kova kuntoisimmat hiipparit, ehkä emme. En jaksa todellakaan uskoa itsestäni kovan suuria!!!
posted by Riia at 8:03 ap.

 

Mököllä

Kuten vähän perjantaina ounastelin, tuli jonkinmoinen hoppu. Ei siinä mitään. Olin kuitenkin ihan ajoissa parkkiksella kapsäkkien kanssa odottamassa Tassan perhettä saapuvaksi. Nitta jäi sitten himaan ja tuli mökille Jannun kanssa.

Perjantaina satoi suunnilleen koko illan. Kökötimme sisällä takkatulen loimussa ja muistelimme menneitä. Kun sade sitten taukosi, minä lähdin lenkille ja Tassa Petrin kanssa ulos. Siellä se nappula ryömi kurahousut kahisten puskien juuressa ja hihkui innokkaasti. Juttelimme illalla/Yöllä Tassan kanssa yhteen saakka. Silloin Tassan mies nousi ylös (muka) käymään vessassa ja ihmetteli että kukuimme vieläkin ylhäällä. Oli niin paljon juteltavaa vaan. Olimme kuin pahan teosta yllätetyt pennut ja lupasimme kiltisti painua pehkuun ihan pian. Suljimme uuninluukut ja pellit (tuli oli sammunut jo ajat sitten) ja menimme sitten nukkumaan-

Lauantaina nukuimme Tassan kanssa pitkään, lähes kymmeneen saakka ja olimme sitten tosi noloja kun Tassan mies oli kukkunut ylhäällä Petrin kanssa jo puolesta kahdeksasta. Aamupäivällä ei satanut, viileetä kyllä oli muttei satanut. Haravoimme pihaa ja odotimme Jannua. Grillasimme pihvejä ja kuin hajun kutsumana saapuikin sitten Jannu ja Nitta. Petrin helmassa sai olla roikkumassa melkein koko ajan ettei hän vaan juokse järveen. Iltapäivällä alkoi sateet ja siirryimme sisäsiivoukseen. Miksi tehdä hommia viikonloppuna, miksi laittaa vieraat töihin??? Ehkä siksi että hotsitti. Minä en hirveästi jaksa vain olla paikalla, huvitti puuhastella ja Tassa halusi auttaa. Ei me paljo tehty, siivottiin vähän kaappeja ja tuuletettiin parvekkeella petivaatteita. Illalla Jannu ja Tassan mies innostuivat puhumaan moottoripyöristä yms. ja selvisivät nukkumaan vasta puolen yön paikkeilla.

Sunnuntaina oli minun ja Tassan vuoro heräillä ajoissa ja laittaa aamupalaa lapselle, koiralle ja aikuisille. Aamulla satoi, sitten lopahti. Kävin taas juoksemassa muutaman kilsan. Fiilis oli kevyt ja ”kupliva”. Vauhti tuo lisää vauhtia ja liikkumisen ilo siivittää eteenpäin. Rakastan juoksemista! Tykkään siitä tunteesta joka tulee kun on lopettanut rehkimisen ja vetää henkeä vesilasin äärellä. Silloin olen jollain tavalla voittaja. Iltapäivällä perustettiin tupaan sitten formulastudio. Ei me tytöt niin siitä formulasta välitetty, leikittiin Petrin kanssa legoilla lattialla. Lähdön näin, kaikki ne kolme yritystä joista viimeinen onnistui. Kimi taisteli toiseksi, hyvä Kimi! Jannu jäi vielä mökkeilemään, me muut tulimme kotiin sunnuntai-iltana.

posted by Riia at 3:57 ip.

 

XL?

Tänä aamuna jouduin nappaamaan kaapista vaihtoehtoiset housut kun ekat eivät sopineet, toisetkin kinnasi ja minulle tuli jo todella kurja mieli koska juuri oikean väriset (beiget) housuvaihtoehdot alkoivat hupenemaan aika vähiin. Hyppäsin mustiin, hyviksi havaittuihin. Ajattelin että joko tämä paisuminen alkaa olla jo näin selvää ja onhan se, en vaan halua myöntää koska haluan niin kovasti olla laiha. Lupasin itselleni vakaasti että tänä iltana teen inventoinnin ja etin sopivia housuja kaapit täyteen ja pienet laitan talteen. Kyllä ne vielä joskus mahtuu???
posted by Riia at 9:46 ap.

 

Lahti, Lahti

Kun ilmaiseksi pääsee niin täytyyhän sitä mennä. Olin eilen katsomassa FC Lahden ja Alliansin välistä Veikkausliigan ottelua. Valtaisa yleisöryntäys (6450) johtunee osittain siitä että PHP (Päijät-Hämeen Puhelin) jakoi liittymän omistajille ilmaislipun. Satatuhatta sai lipun, joku heistä viitsi tulla paikallekin, minä heidän mukanaan. Kamalat jonot kaikkialle.

Sääkin oli hyvä, illalla, nyt ei ole, on satanut koko päivän. Tai miten sen nyt ottaa…. Välillä rankkasateella lähden vaan kävelemään ulos, annan sateen kastella minut läpikotaisin, valua hiuksistani naamalleni ja norua rintojen välistä kohden napaa. Sitten on ihana tulla kotiin, riisua märät vaatteet ja mennä täkin kanssa istuskelemaan soffalla. Taidan olla vähän höpsö.

Ai niin peli, siinähän se meni. Hävittiin!

Tassa tulee miehensä ja lapsensa kanssa meidän kanssa mökille. Kekattiin se eilen matsissa tai Jannu sitä minulle alun perin vihjaili mutta Tassan kanssa me kekkasimme sen matsissa (jossa siis olimme yhdessä). Jannu tulee lauantaina kun hän on tänään vielä töissä. Minä menin sitten Tassan perheen kanssa tänä iltana. Mieskin on päässyt takaisin ratin taakse sen huhtikuun alussa tapahtuneen ikävän välikohtauksen (kolari) jälkeen.

Koska minulla on vielä hommia ja sitten varmaan alkaa jo olla kiire lähteä kauppaan ja kotiin, niin päätän täältä tähän ja toivotan hyvät viikonloput.
posted by Riia at 3:13 ip.

 

Dokumentteja

Ehdin vasta eilen katsomaan lauantaina nauhoittamani dokkarin ”Air force one”sta. Kyllä oli niin mahtipontisia sanankäänteitä ja lauserakenteita. Jossain välissä vilahti jopa maailman mahtavin mies , termi joka useiden USAlaisten mielestä taitaa kuvata heidän johtajaansa. Kaikki kun tuppaa olemaan niiiin suurta siellä suuressa maailmassa, presidentin lentokoneitakin on kaksi. Eipä taida olla halpaa lystiä ylläpitää niitä ja kaikkea muuta mitä presidenttiys vaatii. Tosi juttu tai vaan jokin sutkaus mutta luin jostain että britti kansanedustaja valitti Yhdysvaltalaiselle kollegalleen että tulee niin hirven kalliiksi veronmaksajille tuo kuningashuoneen ylläpito. Yhdysvaltalainen vastaa että te saatte sillä hinnalla sentään useamman ”silmäätekevän”, meillä menee sama raha yhden miehen ylläpitoon. Jottei presidenttiä vaan myrkytetä niin koneen henkilökunta (ilmavoimista kaikki???) menee siviilivaatteissa satunnaisiin supermarketteihin ostamaan ruokaa. Tuntuu jotenkin vainoharhaiselta mutta niin kovin moni kai haluaisi pressan kuolevan… sairastuvan tai jotain. ”Air force one on vapauden ja tasa-arvon symboli”, just joo!

Lisäksi ehdin katselemaan lyhyydestä kertovan dokkarin joka oli tullut tiistai-iltana. Minä en kykene tietenkään käsittämään pienuuden ongelmaa, olenhan melko pitkä, naiseksi (174 cm). Jotenkin vaan tuntuu että lyhyys on ongelma jos siitä tekee ongelman. Mutta totuus on se että joidenkin (nimeltä mainitsemattomien) tutkimusten mukaan pitkät menestyvät paremmin elämässä. Joku aika kyllä uutisoitiin että Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan lyhyet naiset saavat varmemmin aviomiehen kuin pitkät. Eikä tässä dokumentissa ollut yhtään ns. oikeasti lyhytkasvuista ihmistä vaan lyhyitä normaalikasvuisia ihmisiä. Vuoden kestävä kivuliaskin luiden venytys kuuden sentin takia, onko se muka todellakin välttämätöntä. Ehkä, juuri hänelle, nimeä en muista.

Suunnitelmia

Viikonloppuna me menemme Jannun kanssa mökille. Ei olla vielä käyty avaamassa kesäkautta. Veli oli siellä Vappuna ja Äitienpäivänä. Jannu sano menevänsä uimaan koska jäät on jo lähteneet järvestä. Minä en, siis mene uimaan, en vaan mene. Pitelen vielä kynsin ja hampain kiinni talviturkistani.

Lähden 26. toukokuuta Viroon työmatkalle ja ihan yksin. Viivyn siellä pari päivää ja palaan sitten kotoSuomeen. Pitäisiköhän vähän shoppailla? Merekeskus on kuulemma mennyt ihan tuiks, kaikki on kallistunut kovasti. Rahastuksen makua muka.

P.S. Kävin eilen neuvolassa, kaikki edelleen hyvin!!!!

posted by Riia at 2:24 ip.

 

Aurinkoa ja menoa

Nyt täällä jo paistaa aurinko sen kaiken satelemisen jälkeen. Aasin silta… Maanantaina paistoi aurinko kun minä päätin lähteä rullaluistelemaan. Voi sitä vauhdin hurmaa. Eilen taas satoi niin että jouduimme Emmin kanssa pelaamaan sisällä. Sisävuorot on varattu vielä tämän kuun loppuun asti, sitten pelataan ulkona, jos pelataan. Ja nyt on kyllä tosi tahmeeta, kun ei irtoa juttuja niin ei irtoa, lähden ”kahville”.
posted by Riia at 2:25 ip.

 

Lapsellista *polkee jalkaa* EI, en tahdo ymmärtää muita, vain itseäni. Skeittihemmot on skeidaa. Argumentointini on perseestä, jutut sekavia ja lapsillisia. Edessä loistava tuleveisuus, just joo!

posted by Riia at 10:22 ap.

 

Niin pimeää, niin synkkää

Heleä kevät aamu muuttui hetkessä synkeäksi ja sateen täyttämäksi. Missään ei näy edes ”toivon” pilkahdusta, vain tasaista harmaata pilvimattoa ja niin kovin pimeää. Mutta tätä luonto kaipaa, vettä kasvuunsa. Vehreys valtaa juuri kuolleena, ruskeana olleet kunnaat. Puut puskevat lehtiä, ruoho viheriöi ja kukat nostavat kevyesti päätään ylös maan helmasta. Luulen että juuri välähti salama ja ukkonen kumajaa jo aika lähellä. Ja sitten katkeaa sähköt (jos katkeaa) ja koko talo seisoo sormi suussa kun kaikki, melkein kaikki toimii sähköllä. Pitäisi kai mennä laittamaan tuo ikkuna kiinni kun sieltä tuulee aika kylmästi ja ehkä siitä voi sataa sisäänkin. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä??? Siis se että sataa sisään… Sataa muuten ihan kaatamalla, pisarat vaan pomppii asfaltista.

Taas ottaa päähän

Taas on alkanut joka keväinen yleisön osasto kirjoittelu, ei en tarkoita koirankakkaa vaan skeittareita. Yhtä ottaa pannuun kolina ikkunan alla ja toinen puolustaa nuoria, onhan heillä harrastus, hyvä harrastus. Ja joku kirjoittaa että hyvähän sinun on puolustaa kun ne eivät kolistele oman ikkunan alla ja toinen vastaa ettei se häntä häiritse, kolistelkoon vaan. Ja sitä rataa…

Itse olen oleillut ja yöpynyt viikonlopun sellaisessa kerrostalossa jonka sisäpihalla skeitattiin, se kun oli kuulemma nastamesta . Ja sanon suoraan että se melkein jatkuva kolina ikkunan alla (asunto sijaitsi ekassa kerroksessa) alkoi lopulta ottamaan kupoliin. Kolina alkoi puolelta päivältä kun lököpöksyt sai itsensä ylös sängystä ja viimeiset jaksoivat painaa vielä kolmen aikaan yöllä. Kolinan lisäksi mankka ”hiphoppasi” kovaan ääneen ja suorituksia säesti Vitut ja Vittusaatanat. Jos joku uskalsi huomauttaa ettei pihalla saa skeitata tuli vittuilua, uhkailua ja jopa päälle käyntejä. Poliisit sai pojat hetkeksi pois mutta takaisin tultuaan he olivat huonolla tuulella ja huutelivat asukkaille. Mesta oli heidän, he olivat niin päättäneet. En tiedä kuinka siellä nyt menee koska en ole käynyt siellä sen jälkeen ja kaverinikin muutti pois.

Hyvä harrastus??? Eiväthän ainakaan tee pahojaan, varastele, tappele, raiskaa, tapa (sanoo joku mielipidekirjoituksessaan). Mutta miksi kolistella ihmisten ikkunoiden alla yötä päivää. Ehkä siksi että siinä on hyvä mesta, ehkä siksi että on kiva olla kova ja ehkä siksi että ne muutkin, ehkä siksi ettei ole muutakaan paikkaa. Onhan niitäkin jotka skeittaa kiltisti "skutsissa" sinne rakentamillaan rampeilla yms. Ei ole paikkoja, ei tiloja tulevaisuuden toivoillemme. Ja minun vankka mielipiteeni on se ettei se että asuu keskustassa ja kerrostalossa sisällä vielä sitä vaatimusta että pitää jaksaa kuunnella skeittauksen ääntä ikkunansa olla. Se nimittäin rassaa minun herkkää korvaani paljon enemmän kuin se liikenteen melu jonka jokaisen pitäisi tietää tulevan keskusta-asunnon yhteydessä. Mielipiteensä kullakin

posted by Riia at 9:17 ap.

 

Äiti

Äitini…Hän oli oikeastaan upea ihminen kuten kaikki kuolleet taitaa olla. Kuolleista kun ei muka saisi puhua pahaa. Äiti oli oikeudenmukainen ja tiukka kasvattaja. Rangaistuksen hän lateli naama peruslukemilla. Ja vastaan ei ollut panemista koska siitä saisi lisää kakkua. Rangaistukset olivat jotain luokkaa, tiskivuoro (meillä oli kyllä kone), siivoaminen, Aku Ankan lukuvuoron menettäminen, lempiohjelman katselukielto (jos kauniisti pyysi, sai sen laittaa nauhalla ja katsoa myöhemmin). Äiti ei harvoin osoitti suuttumustaan mitenkään, eipä kyllä rakkauttaankaan. Hän oli kova, vahva, itsenäinen nainen. Hän ei paaponut eikä holhonnut. Jos nälkäänsä valitti ruoka-aikojen ulkopuolella niin itse sai leipänsä laittaa. Äiti oli aina valmis kuuntelemaan surujamme mutta myös usein vähätteli ongelmiamme. Äidin menettäminen parikymppisenä oli paha paikka. Kaipaan vieläkin hirveästi hänen neuvojaan, analyyttisyyttään ja älyä. Toisaalta kaipaan sitä tukea ja turvaa joka hän minulle oli. Hän ei ollut äiti myytin mukainen huolehtiva kanaemo. Hän vaan oli minun äitini, minun ja meidän muiden lapsien.

Minä äitinä… Huono? Olin aivan liian nuori kun sain Pojan, aivan liian vahva ja aivan liian yksin. Poltin siltoja takanani minkä ehdin koska minä selviän yksin, olen hyvä. Usein katselin vierelläni nukkuvaa Poikaa ja ajattelin että miten jokin voi olla niin täydellistä. Hän oli suloinen, usein nälkäinen ja nukkui paljon ja huusi vähän. Tein kaikkeni ollakseni hyvä. Kannoin häntä mukanani liinassa paikasta toiseen, lepertelin ja pidin aina lähelläni. Ehkä minä väsyin, annoin äänien ottaa vallan. Olin aivan liian sekaisin jaksaakseni huolehtia lapsestani. Hänet vietiin pois ja minut muumilaaksoon. Ja paljon myöhemmin hylkäsin lapseni uudelleen koska niin muka oli paras. Niin paljon kaduttavaa mutta välillä päällimmäisenä on se että pelkojeni, epävarmuuteni takia annoin Pojan jäädä kasvattiperheensä kotiin, omaan kotiinsa. Hyvää me kaikki ajattelimme mutta joskus rikottua on niin vaikea saada enää korjattua. Olen katkera, tunnustan, itselleni eniten. Miksi annoit niin helpolla periksi?

Kasvattiäiti… Hän suojelee pieniä suojattejaan viimeiseen asti. Olimme heillä syömässä sunnuntaina. Mukana oli toisen pojan äiti. Hän kävi läpi huumevieroitusta ja haaveili poikansa takaisin saamisesta. Kasvattiäiti haluaa suojella ”lapsiaan” koska joskushan me retkahdamme, me luuseriäidit, hulluuteen, huumeisiin, viinaan, kuka mihinkin. Oltiin ihan hiljaa, niin kuin en olisikaan sanonut mitään Pojan tulosta meidän luokse. Asia on sillä selvä. Poika ei halua vielä, ehkä ei koskaan. Pakottaa en halua. Juttelin ”sosiaalitädin” kanssa ja hän on sitä mieltä ettei ole mitään syytä miksi Poika ei voisi palata biologisen äitinsä luokse. Olen terve, töissä ja muutenkin elämäntilanteeni on kunnossa (vauvasta en kertonut).

Matsissa

Koska Jannu meni Turkuun, hän ei ehtinyt matsiin. Ei hotsittanut kun Suomi ei pelannut. Lähdin mummon kanssa, tosiaankin, sen harmaahapsisen jakkupukuisen ”tiukkapipon” kanssa. Mummo on oikeasti ihan kiva, ei se niin tiukkapipoinenkaan ole. Mummo kannatti Kanadaa koska se on naapurissa (niin kovin kaukana) ja minä päätin olla neutraali mutta huomasin innostuneeni kun Kanada teki maalin ja kavensi pelin. Mummo veti gollegepuvun päälle ja lippiksen tiukasti kiharrettujen kutrien päälle ja neuvoi minulle mistä löytyy nitrot jos pelin tuoksina käy liian jännäksi. Maalista en oikein tiedä, voittomaalista mutta eihän minun tarvitse tietää. Pitkään ne punnersi sitä tuomiota ja sitten Ruotsi hävisi. Ehkä hyvä niin, hemmetti kun tiputti meidät jatkosta.

Illalla

Ajettiin sitten Siskon ja Tuulin kanssa mutsin haudalle jonne istutettiin orvokit ja vietiin mummon lähettämät ruusut. Veli oli jo käynyt aamulla. Hiljainen hetki, ajatukset palasivat siihen elämää täynnä olevaan naiseen joka vain vähitellen kuihtui pois, sielu lensi tuuleen. Kävimme myös Junnun haudalla viemässä orvokit. Hiljainen hetki, ajatukset palasivat siihen pieneen taimeen joka hiljaa kuihtui pois ja sielu lensi sydämeeni, siellä se asuu. Jannu oli himassa kun menin sinne. Tuuli ja Sisko ajoivat takaisin Helsinkiin. Menin nukkumaan, kello oli jo kovin paljon. Peli oli niin pitkä(veteinen, eipä tietenkään).

posted by Riia at 2:49 ip.

 

Maahanpanijaiset

Hautajaiset menivät sinänsä ihan hyvin. Aika tylsäthän ne olivat mutta niinhän on tarkoituskin. Lähiomaiset olivat niin maan tyylikkäitä, asuihin oli varmaan uponnut pieni omaisuus. Tunsin itseni heidän rinnallaan nukkavieruksi koska pukuni (pitkä kapealinjainen mekko ja ohut kirjailtu sifonkijakku) ei ollutkaan aivan tuore hankinta. Hatun olin ostanut kyllä vasta. Leski katseli maailmaa suruhuntunsa takaa ja pyyhki valkoisella kirjaillulla (silkki)nenäliinalla silmiään tyylikkäät punaiset kynnet loistaen. Mummo paheksui kirkkaanpunaisia kynsiä leskellä. Kun menimme kättelemään ja sanomaan osanottomme, leski sanoa paukautti mummollemme että sinullahan vaan tyttäret lisääntyy. Mummo pysyi coolina ja sanoi takaisin että hyviä tyttöjä kaikki. Mummo puolustaa omiaan aina kynsin ja hampain. Sillä ei ole mitään väliä hyväksyykö mummo Tuulin vai ei, muiden ihmisten edessä hän puolustaa Siskoa ja hänen kumppaniaan, heidän elämää, jos nyt silleen on mitään syytä puolustaa, antaisi vaan olla.

Ruokaa oli paljon ja hyvää, puheet komeita ja pitkäveteisiä, kaipuu suurta ja piinaavaa, ei siis minulla vaan puhujilla ja lähiomaisilla. Jannu löysi moottoripyöräkeskustelupiirin ja liittyi siihen. Minä jutskailin pikkuserkkujeni ja heidän lapsiensa kanssa. Niin paljon on taas ehtinyt tapahtua sen jälkeen kuin viimeksi nähtiin. Suku sikiää silläkin suunnalla ja tasaiseen tahtiin. Yksi on eronnut ja toinen menossa ensi kesänä naimisiin. Joku on lähdössä töihin ulkomaille, joku toinen palaamassa viettämään eläkepäiviä Suomeen. Onhan noita juttuja…

Paluu arkeen

Juhlat loppuvat aikanaan? Me menimme hautajaisten jälkeen Siskon ja Tuulin luokse katsomaan pronssiottelua. Mummo meni hotellille ja tuli vasta myöhemmin sitten Siskon luokse. Söimme wrappejä ja joimme omenamehua. Slovakia hakkasi Tsekin, ajatella että ne on ollut aikanaan yksi ja samaa maa. Lisäksi katseltiin Neiti Marple. Mummo kertoi että he ovat Vaarin kanssa suunnitelleet että muuttaisivat viettämään nämä loput vuodet/hetket Suomeen lähemmäksi läheisiä. Mummoa on alkanut jo Floridan kuppikuntaisuus tympiä ja Floridaan muutto ei olekaan niin coolia kuin mummo kuvitteli.

Äitienpäivä

Sunnuntai oli aikamoista säätämistä… Ensin brunssi mummon kanssa, sitten syömään Pojan kotiin, Jannu lähti Turkuun ja minä menin Helsinkiin illaksi matsiin ja matsin jälkeen vielä käymään äidin haudalla. Kyllä siinä ehti tulemaan välillä tuskan hiki pintaan kun sävelsi niitä aikatauluja mutta kunnialla taidettiin selvitä tähän päivään. Tuli kai haalittua liikaa aktiviteettiä yhdelle päivälle. Kiva olla äiti!?!

posted by Riia at 10:45 ap.

 

Ihmisestä eläimeksi

Ehdin eilen katselemaan sen tiistaina tulleen dokkarin jonka nimi on tuossa otsikossa (muistaakseni). Ja kun minä en ymmärrä ollenkaan!!! Koko vartalon tatuoimista jollain eläinkuosilla, kielen halkaisua, lävistyksiä joihin voi laittaa viikset, tekohäntiä… En minä sille voi mitään että minusta ne ihmiset oli aika höhliä. Ja halkaistu kieli tai tatuointien rajojen korostus viiltelemällä ne auki (ja sitten siihen tulee arpi) suorastaan inhottivat minua. Minulle riittää delfiini takapuolessa ja ”kultainen” rengas navassa. Renkaan kyllä otin pois kun kuulin olevani raskaana ja en ehkä koskaan laita sitä takaisin. Tatuointini otin 15-vuotiaana Singaporessa ja myöhemmin siihen on lisätty molempien lasteni etunimen ensimmäinen kirjain. Ja olen ajatellut että jos (ja kun) tämä on tyttö niin tatuoittaisin toiseen kankkuun ruusun ja siihen lapseni nimen tai sen alkukirjaimen kuten olen tehnyt aiempienkin kohdalla. Tatuointini on melko pieni. Kauempaa siinä näkee vain likatahran tai isonluomen. Jos joku nyt on paljasta takamusta kattelisi saatikka pääsisi näkemään.

Viikonloppuja

Me lähdemme huomenna Helsinkiin. Siellä on ne hautajaiset ja sunnuntaina mennään jonnekin mummon kanssa syömään. Toisin kun mummo, me päädymme aina pyörimään toisten nurkissa. Kiva nähdä mummoa taas pitkästä aikaa, viime kesänä viimeksi nähtiin. Ei jotenkaan ole tullut omaa laiskuuttaan lähdettyä ”Amerrikkaan”.

Äitienpäivä, Poika kutsui meidät heille syömään. Katsoo nyt millainen vastaanotto siellä on sen jälkeen kun minä menin hämmentämään soppaa ja sanoin että minun (meidän) puolesta Poika voisi tulla meille asumaan (vaikka heti). Hänen kasvattiäitinsä vastustaa koko ajatusta. Ajatusta siitä että hänen lapsensa annettaisiin jollekin hullulle akalla joka hylkää lapsensa. Mutta vielä joskus, vielä joskus minä saan Pojan takaisin, uskon niin, luulen niin. En minä oikeasti tuota tiedä!!! Täytyy käydä mutsin haudalla… Jannu menee kai sunnuntaina Åboo, minä jään varmaan Helsinkiin mummoni, isäni äidin seuraan.

posted by Riia at 1:30 ip.

 

Lippu salkoon

Eilen oli SPR:n päivä, tänään Eurooppa päivä, sunnuntaina äitienpäivä ja maanantaina J.V. Snellmanin eli suomalaisuuden päivä. Eihän tässä näillä säillä edes lippu ehdi välillä kuivamaan. Niin iloisestihan nuo tuolla sateessa ja tuulessa heiluu. Kiva niidenkin on välillä päästä ulkoilemaan!!!
posted by Riia at 8:18 ap.

 

Bussissa on tunnelmaa

Jotenkin minä nautin linja-autolla kulkemisesta, vaikka kyllä autolla huristelukin on ihan kivaa. Jotkut kun vaan ei jalallakaan haluaisi astua bussiin, oma auto, paras auto. Enää en kulje päivittäin linkulla töihin. En enää sen jälkeen kun hankin ajokortin joskus syksyllä 2002 (13.11.). Se kummalla meillä auto minäkin päivänä on riippuu eniten Jannu työvuoroista ja toisekseen siitä kumpi ilmoittaa tarvitsevansa autoa johonkin tärkeään ja kolmannekseen välillä siitä kumpi ehtii ottaa auton ensin.

Mutta busseistahan minun piti kirjoittaa eikä minun ja Jannun autovuoroista. Joskus nuorempana kävin kaksi kuukautta kesätöissä sellaisessa paikassa johon menin kahdella linkulla. Lähdin kotoa suunnilleen kuudelta ehtiäkseni varttia vailla kaheksan töihin. Uskon ettei sellaista kovin pitkään jaksaisikaan. Välissä kun oli vielä 20 minuutin odotus melko autiossa kaupungissa. Mutta se vaan oli silloin. Istuskelin linkussa, kuuntelin musiikkia, lueskelin ja mielikuvittelin. Ikävä kyllä en oikein osaa nukkua linkussa. Siinähän olisi ollut paljon hyvää aikaa nukkua. Loistava mielikuvitus sai matkat melkein ”lentämään” ja välillä harmitti kun olinkin jo duunilla kun autossa oli lämmintä ja mukavaa.

Linja-autoissa on se hyvä puoli ettei silleen tarvitse keliä miettiä koska on (oma) kuski sellaista miettimään. Ei tarvitse skrapailla autoa eikä kynnet kohmeessa ajella ensimmäisiä kilometrejä odotellessa että auto lämpiäisi. Parkkipaikkaa ei tarvitse etsiä, pysäkkiä kylläkin sitten joskus. Mutta se odottaminen tuulessa ja tuiskussa... sateessa. Ja pahimmilla keleillähän se linkku kaikkein eniten on myöhässä. Ja ainakin nämä kaupunkiliikenteen linkut on pirullisen kuumia kesällä. Ja eihän linkulla pääsee ”ovelta ovelle” ja juuri silloin haluaa. Kaikella on puolensa. Ja koska olen tottunut liikkumaan dösällä, näen siinä paljon hyvä puolia. Jotkut jotka ovat oma-auto-ihmisiä näkevät linja-autolla kulkemisessa vain huonoja puolia.

Suomessa on työmatka liikenteessä 1,2 ihmistä per auto ja totuus on se että yksin minäkin töihin autolla menen. Ketä minä nyt osaisin mukaan pyydellä? Henkilöautot saastuttaa enemmän matkustajaa kohden kuin linja-autot. Tästäkin voidaan olla monta mieltä mutta näkemäni tutkimustulokset puoltaa sitä. Ja junalla pääsee vielä ”puhtaammin”. Varsinkin jos juna kulkee sähköllä koska sähkön tuotannon päästöt ovat melko hyvin puhdistettuja. Riippuu tietenkin paljon siitä kuinka sähköä tuotetaan, polttamalla fossiilisia polttoaineita, vesivoimalla vai ydinvoimalla. Nämä ”voima” versiothan eivät varsinaisesti aiheuta päästöjä ilmaan (jotain muuta niistä voisi sanoa) ja fossiiliset polttoaineet aiheuttava typpioksidi, hiukkas-, hiilidioksidi jne päästöjä mutta niitä pystytään jo melko hyvin puhdistamaan (CO₂ lukuun ottamatta, ehkä). Joopa joo, mitäs minä nyt yritän sanoa??? Kai sitä että autot saastuttaa (mutta so what???).

Energian tuotantoa

Ydinvoima, kyllä/Ei. Tästä minulla ei ole oikeastaan varmaa mielipidettä. Ei muuta kuin se etten naisellisesti vastusta sitä. Eikös se niin ollut että naiset vastusti, miehet kannatti viidettä ydinvoimalaa. Siis karkeasti jaoteltuna ja olihan siinä jotain huomattavia eroja koulutustaustan mukaan mutten niitä enää muista.

Ydinvoima on tuotantovaiheessa puhdas tapa tuottaa energiaa. Koska (mielestäni) todella tulee vähentää kasvihuonekaasupäästöjä niin sehän on ihanteellista. Ydinvoiman korvikkeeksi jossain tarjottu maakaasu aiheuttaa melko suuria hiilidioksidinpäästöjä ja hiilidioksidihan on tunnetusti kasvihuonekaasu. Maakaasullahan voisi korvata kivihiiltä, ei ehkä realistinen ajatus. Maakaasu on puhdas ollakseen fossiilinen polttoaine. Maakaasun poltolla päästäisiin aikalailla eroon hiukkas- ja typpioksidi päästöistä joita tulee kivihiilen poltosta. Vesivoimalla taas raiskataan koski toisensa jälkeen ja eiköhän ne kosket ole jo kaikki valjastettu. Ja tuulivoima, salli minun nauraa. Tässä maassa tuulivoimalla voidaan tuottaa niin marginaalinen osuus sähköstä että huh huh. Ja kuka haluisi ”takapihalleen” sellaisen vispilän? Joidenkin tutkimusten mukaan ydinvoima on myös kustannustehokas tapa tuottaa energiaa. Ja Greenpeace laski toisin?

Ydinvoiman negatiivisiin puoliin tietenkin lasketaan onnettomuusriski (melko pieni) ja ydinjätteen loppusijoitus ongelma (ratkaisematon???). Tsernobylin onnettomuushan johtui siitä että vakavilla asioilla alettiin leikkiä yöllä. Voisiko se toistua ja Suomessa. Siihen en jaksa uskoa. Ydinjätteen loppusijoitus on minulle se suurin kysymysmerkki ja jonkinasteinen huolenaihe. Voimmeko ”me” todella laittaa jätteet kallion sisään ja jättää ne jälkipolvien huoleksi. Suomen kallioperä on melko vakaata ja siellähän ne lepäisi. Jotainhan niille on tehtävä. Ja uraanin louhinta, se se vasta raiskaakin luontoa ja vaarantaa louhijoiden terveyden. Sekin täytyy muistaa. Ja vielä lopuksi se että miksi me jossei muutkaan länsimaat. Ruotsi on luvannut luopua kokonaan ydinvoimasta. Tiukkaa tekee, aivan liian tiukkaa. Eivät he sielläkään ihan mahdottoman hyviä vaihtoehtoja ole löytänyt. Joo, tuodaan Venäjältä sähköä niin ei ole ydinvoimalat ”omalla” maalla.

Jo lopuksi tieto siitä ettei tämä ollutkaan mikään ehdoton totuus vaan ajatuksia jotka minulle syntyivät kun puhuttiin viidennestä ydinvoimalasta. Ja enhän voi sanoa että tämä on minun mielipiteeni kun olen jo sanonut ettei minulla ole ihan varmaa kantaa Kyllä/Ei. Ehkä olisin gallupiin sanonut kyllä ihan vaan ollakseni vastarannan kiiski (naiset vastustivat, nuoret naiset varsinkin). Mutta kiellän sen täysin että ratkaisisin asian pelkästään tunteella. Tästäkin (synnistä) on naisia syytetty.

posted by Riia at 7:57 ap.

 

Se satoi sittenkin...

Kunnossa ollaan, kaikki on ihan Ok. Ei kai sitä nyt sen tarkemmin tarvitse näin julkisesti sanoa. Tai no… Jannukin oli mukana koska ”hovilääkärini” oli luvannut ultrata Nupun. Siellä se oli ja olen niin älyttömän sokea etten paljon tajunnut. Mutta nyökkäilin asiantuntevasti kun osasia esiteltiin ja jotain todella näkyikin, pää, jalka, käsi… Niska turvotusta ei ollut, terve lapsi??? Ja ne sydämenlyönnit, suloista kuunneltavaa. Laskettuaika varmistui sinne marraskuun alkuun. Jossa siis on aina ollut…

Emme päässeet pyöräilemään mistä Jannu varmaan on ihan tyytyväinen, minä kun kuulemma olen jonkinmoinen orjapiiskuri. Minäkö, miten niin? Kyllä siinä niin käy että kannustukseni voi pikkaisen hitaammassa vauhdissa olevalla kuulostaa aika ilkeiltä. Jotain sellaista että tämän mäenhän jaksaa polkea mummokin. Kalorien kuluttamisen sijasta me nautimme niitä lisää. Istuimme olohuoneen lattialla ”karvalanka” matolla ja söimme (syötimme toisillemme) juustoja, suolakeksejä, viinirypäleitä ja paprikaa. Nitta oli kylmästi laitettu ”lepäämään” toiseen huoneeseen koska siltä nyt ei olisi saanut siunaaman rauhaa lattialla ruokien kanssa. Kävimme Nitan kanssa myös tunnin lenkillä ihan vaikka hyvitykseksi siitä että se sai olla niin kauan yksin toisessa huoneessa. Ja lenkin jälkeen katseltiin… No joo… matsia.

Hyvin se meni kunnes…

Kun minä menin nukkumaan 22 aikaan (en kestänyt jännitystä) Suomi johti 5-1 ja kun yöllä kävin katsomassa tekstarista niin Suomi hävisi 5-6 eli mitä siinä välissä tapahtui. Se on minulla kyllä nauhalla ja Jannukin sen voi kertoa. Nauhaa en aio katsella enkä tiedä kuuntelenko Jannuakaan. Töissä on ollut aika hiljaista tämän asian suhteen, enkä ole edes halunnut kuulla. Se oli muuten 1986 kun se Ruotsi teki ne kaksi maalia vikalla minuutilla. Joku minua ”älykkäämpi” osasi sen kertoa (oli lukenut Hesarin kuukausiliitteestä).

Jos nyt silleen positiivisesti ajattelee niin Jarkko Nieminen voitti Davidenkon erin 2-1 Rooman ATP Masters-sarjan turnauksessa. Ja seuraavaksi hän kohtaa Hollannin Martin Verkerkin jonka Jarkko on voittanut jokaiselle (kahdella) kerralla kun he ovat kohdanneet. Mutta kuten J. Nieminen aina, hän lähtee voittamaan mutta ei varmasti koska vastustaja on kehittynyt ja todella hyvä. Sellaisen piirteen nimittäin olen huomannut Jarkon haastettuluissa että hän kehuu kovasti vastustajaansa etu- ja jälkikäteen mutta se taitaa olla tenniksessä muutenkin varsin yleistä. Jos Jarkko joskus on jonkun voittanut ja kohtaa hänet myöhemmin uudelleen on tämä toinen aina kehittynyt valtavasti edellisen kohtaamisen jälkeen. Ja jospa se Jarkko (poikakin) on kehittynyt….

Siellä jossain kaukana…

Muistin juuri että Sarsistahan minun piti eilen kirjottaa kun se oli saanut ensimmäisen suomalaisen ”uhrin” Suomessa (yksi suomalainenhan kuoli Kiinassa). No, tämä ”Eka” on nyt paranemaan päin eli epidemialta varmaan vältytään… Olisihan joku toinen jo sairastunut… vai olisiko… vai olisiko sellaisesta edes kerrottu. Suomi kun on tiedotuksen luvattu maa… Kiinaan verrattuna ainakin. Miksi Sars sitten aiheuttaa sellaista hysteriaa??? Influenssa tappaa vuodessa 3,5 miljoonaa ja malaria 1,5 miljoonaa ihmistä ja Sars on ottanut hengiltä nyt vajaat 500 ihmistä. Miksi koulut, kauppakeskukset jne suljetaan Kiinassa? Ei, en minä sitä tiedä, ihmettelen vain. Ihmettelen kaikkea sitä Sars ”vuohotusta”, jopa hysteriaa. On helppo ihmetellä täällä jossain kaukana (Kiinasta, Torontosta, Singaporesta, Hong Kongista).


posted by Riia at 3:08 ip.

 

TURPIIN TULI!!!

posted by Riia at 7:58 ap.

 
No, sen että kerkisin lähettää tuon edellisen viestin, niin alkoikin jo sade. Vettä tulee taivaalta ainakin tällä hetkellä ropinasta päätellen ihan kunnolla. Tule aurinko esille pilvestä, tulethan. Me olemme niin mielellämme Jannun kanssa lähdössä retkelle?
posted by Riia at 3:55 ip.

 

Ja jotain vielä

Eilen oltiin taas Emmin kanssa ulkokentällä pelaa tennistä kun oli niin kaunis ilma. Kerran onnistuin lyömään pallon aidan yli ja se kyllä nolotti. Muuten se meni ihan hyvin, hauskaa oli. Tänään satoi todella kovasti puolen kolmen aikaan ja ehkä se vielä tuosta aloittaa uudelleen kun on niin pimeän synkeää. Lähden tästä kohta lääkäriin, tapaamaan naista joka oli äitini parhaimpia ystäviä. Ei minulle mitkään neuvolanlääkärit kelpaa kun minulla on oma hovitihrusteli joka on valmis katselemaan minun paikkojani vaikka iltamyöhällä. Jannu lupasi lähteä minun kanssani pyöräilemään kun tulen lääkäristä. Jaksaisimmeko me polkaista Hollolan kirkolla??? Ihan hyvinkin!!! Ai niin, jos se alkaa sataa niin me ei päästä lähtemään. Katellaan nyt!
posted by Riia at 3:51 ip.

 

Valot päälle, valot pois

Oikeastaan on olemassa ikuinen vääntö siitä että pidetäänkö katuvalot päällä, poissa, missä, milloin jne… Tämän päivän Etlari kertoi että Asikkala ei aio enää sammuttaa katuvaloja kesäöisin koska se lisää asukkaiden turvattomuuden tunnetta. Välillä taas joku kirjoittelee yleisönosastolle että miksi poltetaan kaiket yöt valoja sellaisissa paikoissa joissa kukaan ei kirjoittajan mielestä iltayöllä, yöllä, aamuyöllä kulje. Ja jos jossain päätetään säästää (energiaa, rahaa siis) ja sammuttaa vaikka osa valoista niin jo jollakin tulee pelko niin puseroon ettei enää pimeällä uskalla ulos tulla. Minulla oli ystävä joka oli kotoisin maalta, skutsin keskeltä. Hänen mielestään tämä kaupunkilaisten yletön ihastuminen kaiken maailman valoihin on ihan typerää. He ovat vuosikymmeniä (senkin jälkeen kuin kaupungit valaistiin) selvinneet pimeyden keskellä. Minä koen että keskellä yötä on turha kaikkia katuvaloja polttaa koska kai sitä autolla näkee ilman ja kävellenkin voi pitää vaikka lamppua mukana. En pelkää pimeää enkä pimeällä kulkemista vaikka kai sitä kuitenkin on vähän ontto oli keskellä pimeyttä… kukahan tuolla luuraa. Se että risteys on valaistu (en tarkoita liikennevaloja vaan katuvaloja) kylläkin vähentää risteyksessä tapahtuvien onnettomuuksien määrää joten kai se valaistus jotenkin itseään puoltaa.

Urheilua

Hyvä Jarkko! Muuta en nyt osaa sanoa kuin Tsemppiä jatkoon, venäläisen lyömiseen!!!

Suomen jääkiekkojoukkueen otteet Saksaa vastaan eilen olivat ”luokattomia”. Peli oli tahmeeta ja hidasta. Minä kyllästyin koko matsiin kolmannen erän alkupuolella ja (petin joukkueen ja ) menin nukkumaan. Nyt on kyllä joukkueen koottava itsensä ja saatava palikat kasaa. Noin levällään ei saa olla peli kun lähdetään kohtaamaan aina vaarallista Ruotsia. Se joukkue on monta karvasta kalkkia juottanut Suomen jääkiekkokansalla. Paljo useammin kuin Tsekki joka myös on monta pettymyksen hetkeä saanut aikaisiksi meidän kotikatsomossa. Vuonna 2001 lensi kaukosäädin ikkunaan kun Tsekki teki jatkoaika maalin ja vei mestaruuden. Ja heittäjänä olin minä. Yksi mies hyppäsi kerrostalon parvekkeelta hetkeä sen jälkeen kun maali oli tehty ja saivat ammattimiehet kaapia jämiä irti asfaltista pitkään. Katkeraa on se häviö. Niin kuin silloin joskus kun olin lapsi, Ruotsi teki kaksi maalia viimeisellä minuutilla ja varmalta näyttänyt voitto muuttui karvaaksi häviöksi. Vuotta en enää kykene muistamaan mutta sen muistan missä oltiin…

posted by Riia at 1:37 ip.

 

Väsyttää…

Minä menin sitten eilen kattelemaan Matrixiä ja nyt kyllä väsyttää ihan pirusteen. Jannulla on varmaan sama ongelma. Jotenkin me vain hyvistä päätöksistämme huolimatta juutuimme katsomaan elokuvaa vaikka ainakin minä tajusin että se kostautuisi seuraavana aamuna. Minä en oikein piittaa tieteiselokuvista, ne ahdistaa minua. Maailma joka on olemassa vain meidän mielissämme, huh huh!!! Hyvä kohtaa pahan ja hyvä voittaa, kuka tekisi elokuvan jossa paha voittaa. Kyllä joku on sellaisenkin on tehnyt. Tulin töihin haukotellen puolisen tuntia tavallista myöhemmin. Kohtasin Pomon joka totesi että taisi olla rankka yö puolison kanssa. Oli, puolison kanssahan minä sitä leffaa kattelin. Oikeastaan se oli aika hyvä!

Baanalle

Me vedimme eilen Noran kanssa kuteet niskaan ja läksimme baanalle. Nora otti Heppusen rattaisiin ja minä laiton Nittan hihnaan ja läksimme kävelemään pitkin poikin ja tuulettamaan tuntojamme. Kyllä siellä aurinkoisessa jokseenkin lempeän lämpimässä ”illassa” meni lähes kaksi tuntia. Muuten meni hyvin mutta tunnin jälkeen piti käydä viemässä Heppunen kotiin koska hän ei jaksanut enää istua rattaissa ja kuunnella kahden muijan sekavia pölötyksiä. Lapsen rääkkäystähän sellainen kai pitkitettynä on??? Aika paljon oli porukkaa ulkoilemassa.

Olisi se kai ihan kilttiä pitää niitä koiria kiinni yleisillä kulkuväylillä joilla sattuu liikkumaan muitakin. On se eri asia sitten jos koko tienoo on autio. Eiköhän lakikin määrää pitämään koiran kiinni tai järjestyssäännöt. Heppunen säikähti ihan kamalasti kun kaksi Tanskandoggia tunki kuononsa hänen naamaansa kiinni. Emäntä yritti matkojen päästä käskeä koiria luokseen mutta tuloksetta. Seuraavaksi dogit tekivät tuttavuutta Nittan kanssa. Ja sitten viimein pähoitteleva ulkoiluttaja tuli riipimään suuria koiriaan eroon meidän seurueesta. Jotain rajaa, jossei koiria pysty hallitsemaan, kannattaa ne todellakin pitää kiinni.

posted by Riia at 9:57 ap.

 

Sanoja, sanoja, vääriä sanoja

Huomasin tänä aamuna töihin mennessä että eräs K-kauppa mainosti possusuikaleita myytävän sekä marinoituna että tuoreena. Eli tästä tulee ajatus että marinoitu suikale ei ole tuoretta. Tarkoitus oli varmaan ilmaista asia niin että suikaleita saa sekä marinadissa että ilman. Ehkä olen ainut joka edes kiinnitti huomiota tuollaisen vähäpätöiseen asiaan. Joskus vaan on vaikea tajuta viestiä kun ilmaisu on sekavaa. Niin kuin se oma ilmaisu sitten olisi niin hirveen hyvää!!!

Minun ilmaisuni on sekavaa, olen huono kirjoittaja. Välillä kyllä tulee itsekin sekoiltua pahemman kerran sanoissa. Varsinkin silloin kun yrittää selvittää asioista viroksi. Minulla on paha tapa sotkea Suomen sanoja virolaisiin vastineisiin. Tällaiset usein esiin nostetut hassut sanat kyllä on menneet kaaliin, nakki=viineri, pulmad=häät, maito=piim. Mutta kun alan puhua jotain viroksi niin yhtäkkiä saatan huomata tyrkänneeni väliin suomen sanoja. Mutta suurin osa virolaisista joiden kanssa teen kauppaa puhuu paremmin suomea kuin minä viroa. Mutta muutamat naurut on aikanaan tullut kun olen lopullisesta sotkenut kielet toisiinsa.

Tahattomia hasseja nyt käy välillä itse kullekin. Yläasteelta on jäänyt mieleen esitelmä jonka yksi poika piti. Joka kerta, kun hänen piti sanoa organismi, hän sanoikin orgasmi. Minulla ja kaverillani piti pokka siihen asti kun poika sanoi ”merten pikkuorgasmit” ja aloimme ajattelemaan millainen loiske siitä tulee kun meri saa ison orgasmin. Lapsellista puuhaa. Eikä se poika edes tajunnut virhettään, naama yhtä punaisena kuin aluksi hän jatkoi juttuaan likkojen kikatuksesta ja monien muiden pärskähtelystä huolimatta. Ja orgasmeista poika saikin sitten kuulla kettuilua uudelleen ja uudelleen.

Kyllä se löytyy kun tarpeeksi etsii?

Olen huomannut että jokainen itseään kunnioittava (vai mikälie) sarja tarvitsee kiintiöhomoseksuaalin. Olen kylläkin pääni puhki miettinyt löytyykö sellaista Kotikadusta enkä ole saanut mieleen yhtään keskeistä henkilöhahmoa joka olisi homoseksuaali. Kysymys on kai osittain hyväksymisestä ja siitä että seksuaalisia vähemmistöjä on ja heitä ei voi sulkea kokonaan pois. Osa on stereotypioita, miehisiä naisia ja naisellisia miehiä. Mutta suurin osa vaikuttaa ”tavallisilta” (kamala sanoa noin, heteroilta) kunnes selviää että he kuuluvatkin seksuaaliseen vähemmistöön. Uuden sarjan alettua alan aina arvailla kuka kuuluu seksuaaliseen vähemmistöön koska yleensä jossain vaiheessa sarjaan ilmestyy sellainen. Sitä minkä Jumala on luonut, ei ole ihmisellä oikeus tuomita!!!! Eikö jokainen meistä ole Jumalan luoma, Jumalan kuva???

Mutta lopulta tajusin (palaamme sitten taas minuun, mistään muustahan en edes osaa puhua) että minun blogiini on myös ryöminyt (kiintiö)homoseksuaali. Mutta se nyt vaan on elämää. Tietenkin olisin voinut sulkea Tuulin pois, Siskon auto, Siskon asunto, Siskon ystävät jolloin Siskokaan ei vaikuttaisi kuuluvan seksuaaliseen vähemmistöön mutta miksi tekisin niin. Niin avoimesti kuin Sisko Tuulin kanssa nykyään kulkee joten ei se salaisuus ole… Se että Sisko seurustelee lesbon kanssa. Äiti ei saanut koskaan elin aikanaan tietää, kuoli ennen kuin Tuuli tuli kuvioihin. Mummo sanoi että hänen täytyy kaikki se sietää mitä siitä seuraa että hän antoi poikansa mennä naimisiin sen naikkosen kanssa (tarkoittaen äitiämme). Ja se oli siinä… Mummo ei käsitä eikä halua ymmärtää. Hän on kaukana turvassa. Minä, haluan tajuta ja ymmärtää ja jotain tajuankin ja ymmärrän mutta olen aivan liian hetero tajutakseni täysin. Olen aivan liian kapeakatseinen ja tiukkapipoinen! Hyväksyn mutten osaa täysin ymmärtää! Ja sille ei enää voi mitään. Kaikki se materiaali jota olen läpi kahlannut ja kaikki ne hetket Tuulin ja Siskon kanssa. Enempää en voi enää ymmärtää. Olenko tehnyt kaikkeni???

Innostuin aikanaan lukemaan Z-lehtiä. Virkailija haki minulle aina kirjaston varastosta vanhemman vuosikerran. Ne on hyviä lehtiä, paljon mielenkiintoisia artikkeleja. Välillä teki mieli huutaa vuosikerta Zetaa kainalossa olen hetero. Seksuaaliseen vähemmistöön leimautumisen pelko oli aivan suhteeton ja typerä. Mutta lehdet oli hyviä ja ahmin niitä monta illassa. Nyt käyn kirjastolla tavaamassa tuoreimman sitä mukaan kun sellainen ilmestyy tai muistan että sellainen ilmestyy. Nyt en kyllä muista mitään mutta sen verran on kulunut aikaa edellisen lukemisesta että uutta voisi mennä kuikuilemaan. Hyvä kun nyt muistin!

posted by Riia at 2:01 ip.

 

Johan pomppas...?

Jannu päättikin ihan yllättäen että hän hankkii kaverinsa kanssa moottoripyörän. Tai ei kai se nyt tullut niin yllättäin Jannulle kun hän oli sitä jo pidemmän aikaan suunnitellut mutta minulle, ja sehän tässä tärkeintä onkin, minä itte. Kai se silleen olisi ollut ymmärrettävissä jostain Jannun jutuista, vauhdin kaipuusta. Ei siinä silleen vielä mitään että Jannu nyt pyörän hankkisi mutta hänen mielestään minunkin pitäisi hankkia A-kortti että päästään yhdessä ajelemaan. Ajakoon hän, minä voin pitkin hampain suostua istumaan kyydissä. Olen rehellinen ja sanon että pelkään, siis ajamaan opettelua kaksipyöräisellä moottoroidulla laitteella. Ehkä minä jopa pelkään vähän kyydissä oloakin, vauhtia on hurja eikä suojaa ole nimeksikään. Olen joskus kokeillut enkä oikein piitannut. Toiset rakastaa ajamista sekä kyydissä olemista. Minä olin (pelosta) jäykkänä vaikka kuski kuinka käski rentoutumaan. Meillä taitaa sitten auton vaihto muuttua moottoripyörän ostoon. Mitähän sellaiset maksaa??? ”Puoliksihan” ne meinasi sen pyörän Mikon kanssa ostaa ja sitten kiistellään kuka saa ajella minäkin viikonloppuna ja minne? Taidan olla pessimisti sekä ilkeä ihminen!!??
posted by Riia at 10:01 ap.

 

Lätkää lätkän päälle

Eilinen ilta meni hallilla ja sitä edeltäväkin ilta. Suski ei tullutkaan perjantaina peliä kattomaan mutta onnistuimme nakittamaan siihen yhden Tuulin kaverin. Ei pelillä niin väliä kunhan on hauskaa. Sisko kanto kaveriltaan vapun ja Suomi-Ruotsi matsin jäminä sinikeltaisia peruukkeja. Taiteilimme kartongista Ukrainan liput. Ensin Tsekki nyhväsi ja kun he saivat toisessa erässä pelinsä käyntiin oli se menoa, pian oli jo taululla 4-0 lukemat. Kyllä siinä vähän ajatteli että Suomi on varmaan helisemässä tällaisen joukkueen kanssa. Minä menin sitten yöksi Siskon ja Tuulin luokke.

Jannu tuli sitten eilen illalla Suskin luokse ja minäkin menin sitten sinne. Sieltä sitten lähdettiin matsia katsomaan. Minäkin vaihdon sinikeltaisen peruukin ja liput sinivalkoisiin kannatustuotteisiin jotka Jannu onneksi muisti tuoda. Itse ne unohdin perjantai-iltana kotiin. Jos olen joskus sanonut että Suomen jääkiekkojoukkueen ongelma on se etteivät he kykene tekemään maaleja niin eilen se taas osoitettiin aivan vääräksi. Ukrainaa vietiin melkein kymmenen nolla. Tunnelma oli hyvä, kannustus valtavaa. Se oli ihan hyvä matsi, balsamia monille haavoille. Vastus oli kevyt ja kovin helposti ”rikkova”, ehkä turhautumistaan. Mentiin yöksi Suskin luokse Urheilukadulle.

Ja vähän muutakin

Jarkko Nieminen selvisi Münchenissä loppuotteluun jossa hän kohtaa maailman listan vitosen Roger Federerin. Jotenkin uskon ettei Nieminen olisi selvinnyt loppuotteluun jossei Kafelnikovilla olisi ollut niskaongelmia ja hän olisi luovuttanut. Niemisen ensimmäiseen ATP-turnaus voittoon en kyllä jaksa uskoa mutta jo näillä pisteillä joita hän saa loppuottelu paikastaan, hän varmaan nousee taas vähän maailmanlistalla. Hyvä Jarkko!!!

Lauantaina käytiin Siskon ja Tuulin kanssa hummailemassa. Käytiin katsomassa meille jotain vaatteita hautajaisiin. On siinä vähän nieleskelemistä suvulla kun Sisko tulee Tuulin kanssa paikalle. Mutta kukaan ei naamaa päin sano mitään koska he ovat niin korrekteja ja hyväkäytöksisiä. ”Voi kiva kun pääsitte tulemaan oikein puolisoittenne kanssa... (hyi hemmetti, onko tässä suvussa ”vinoon kasvaneita”) mukava nähdä taas (olisitte voineet pysyä poissa)!” Mutta mukavia ihmisiä ne ovat, vain vähän etäisiä ja pidättyväisiä, korrekteja (ja täynnä itseään mutta itsekin uppoan siihen ”syntiin” .)

Mummo tulee perjantaina, jonkun pitäisi mennä vastaan. Kenenköhän??? Sisko varmaan hakee hänet lentokentältä. Kenenkään nurkkiin mummo ei tule kuulemma pyörimään vaan menee hotelliin siksi aikaa kun vuokralainen lähtee taas kesälaitumille yhdestä mummon kämpästä. Mummo vuokrasi asunnon kalustettuna opiskelijatytölle ja näin ollen se on yleensä kesällä tyhjä tai mummo edellyttää että se on tyhjä, asukkaasta näet. Yksi huone jää vuokralaisen tavaroille jos hän haluaa jättää jotain paikalle. Vaari tulee sitten vähän myöhemmin kun ilmat paranee, jos paranevat.

Jannu on Prätkämessuilla, siksi me tultiin himaan jo enne puolta päivää. Jäin himaan kun ei nuo moottoripyörät oikein kiinnosta. Minä kävin jo kerran tuossa lenkillä Nitan kanssa. Oli kyllä pirullisen kylmä ja sato räntää. Eilen oli vielä niin kaunista? Vielä vois lähtee uudemman kerran kävelemään kun en ollut ekalla kerralla kun reilut puoli tuntia. Täytyy kyllä pukea päällekin vähän paremmin.

posted by Riia at 2:02 ip.

 

Vuonna X ennen Jannua

Me aloimme jo koulussa vappukonsertissa pämpätä, kaljaa siinä meni, Lapparii. Puhalsimme kondomeista palloja ja lähetimme niitä väkijoukkoon koulun juhlasalissa. Konsertin loputtua meillä olikin sitten jo tosi hauskaa. Me menimme Hennan kotiin (porukat oli mökillä), minä, Henna ja Mira ja myöhemmin sinne tuli loput meidän ”jengistä”, löysästä yhteenliittymästä joka vietti aikaa yhdessä. Paikalle tuli siis kuusi jätkää suurin osa meitin likkojen kanssa saman ikäisiä. Joten jokaiselle mimmille oli pari jätkää käsiteltäväksi mutta eiköhän jokainen jätkä saanut suunnilleen jokaiselta likalta. Kaljaa ja kossua kului, heittelimme parvekkeelta serpentiiniä ja ilmapalloja ja huutelimme ohikulkijoille. Meillä oli ihan hulvattoman hauskaa. Vapun kunniaksi osa otti biltsui ja viinaa, minä tyydyin vaan viinaan koska biltsuista menee niin sekaisin.

Jossain vaiheessa läksimme kylille. Yksi pojasta kiipesi jonkun korkean aidan yli eikä päässyt takaisin, koira haukkui narussaan. Toisen pojan piti sitten kiivetä auttamaan. Stadissa jokainen juotu kaljapullo rikottiin katuun ja välillä pussailtiin ja lääpittiin. Jätkät hävisi etsimään uutta tavaraa ja me likat yritettiin iskeä siviilipukuinen poliisi ja oltiin joutua sekä putkaan että saada sakot virkavallan halventamisesta, sen verran rankasti tuli juteltua sen jälkeen kun tajuttiin että se oli poliisi. Jengimme jätkistä 50% löysi itsensä aamulla putkasta ja toiset 50% jostain ihan muualta missä heidän piti olla. Minä löysin itseni kaverini sohvalta jonkun ”Tompan” vierestä. Ja kun ”partnerit” oli saatu survottua ulos, aloimme siivoamaan (jopa pihaa) ja ryyppäämään. Vedettiin kossua ja jaffaa partsilla ihanassa auringonpaisteessa. Jaksoimme raahautua myös vapputorille ja syötiin hattarat. Seuraava ilta meni vähän rauhallisemmin.

Kommentti on se että ”voi helvetti sitä nuoruutta!!!!”. Se kaljapullojen rikkominen katuun oli mielestäni todella typerää. Minä join siinä vaiheessa tölkkituotetta joten en ollut mukana rikkomisessa. Olimme hölmöjä mutta niin helvetin cooleja ja kovia. Ja totuus on se että oli todella hauskaa... Tuona vappuna minulla ei mennyt ollenkaan överiksi. Aamulla oli kyllä nuutunut olo ja kurkku huusi apua kuuden röökiaskin jälkeen. Mutta nykyään tuollaisen menon näkee jokseenkin älyttömänä ja jopa lapsellisena vaikka juuri aikuisuuttahan niillä ”tempuilla” (seksi, rööki, alkoholi jne,,,) kai haettiin ja esitettiin.

posted by Riia at 4:03 ip.

 

Vappuna

Olin aika kurjat kelit. Näin huonoa vappua minä en muistakaan, sateinen, tuulinen, kylmä. Minä menin Hesaan siis linkulla. Motalla on kaksi ”kastia”, on ohittajat ja ohitettavat ekä kumpaakaan ole ilman toista. Linkku yleensä päätyy tuohon viimeksi mainittuun ryhmään rajoittuneisuutensa takia (100 km/h ”kattonopeus”). Taas minä olin menossa väärään suuntaan. Helsingin suunnasta puski vastaan katkeamaton jono autoja... töistä tulossa, lomalle menossa. Mistäpä tuota tietäisi??? Minä ehdin Sisko ja Tuulin luokse katsomaan Suomen pelin loppua. Yritys oli kovaa, viidellä kolmea vastaan siirreltiin kiekkoa toiselta toiselle mutta maaliin sitä ei saatu. Laukauksia maalia kohden lisää??!!! Olin linkussa vielä kun Suomi teki sen ekan ja ainokaisen maalinsa. Niin siinä matsissa kävi kuin uumoiltiinkiin. Tsekki oli Suomea parempi, ehkä vain himpun verran mutta juuri riittävästi. Tämän päivän kohtalomme on siis sinetöity, menemme katsomaan Tsekin ja Ukrainan matsia. Paljon haittaa? Ja ketäs sitä kannatetaan, Ukrainaa tietenkin!

Sisko ja Tuulin luokse tuli jonkun verran heidän ystäviään. Syötiin wrappeja ja juotiin boolia, alkoholitonkin versio löytyy. Sisko naljaili että tämän vapun teema on lepakkojen yö. Yöllä valaistuimme siitä että porukassa ei ollut kuin yksi lepakko. Sisko ja Tuuli ei onneksi päässeet riidan tasolle asiasta. Anna aikaa, ehkä se maailma siitä muuttuu, väkisin sitä ei muuteta Me mentiin yöllä sitten Kaivarille ryysää. Voinen sen sanoa, koska kaikki sen tietää, että en tajua miksi pitää juoda itseltään taju kankaalle. Ja silti tajuan sen aivan liian hyvin... Alkoholi on katala aine, se vaan vie mukanaan, on niin hauskaa kunnes ei olekaan, huono olla, taju kankaalla, mokannut pahemmiten jne... Oli siellä kuulemma vähemmän väkeä kun yleensä, enpä tiedä. Kyllä siellä oli aika paljo porukkaa mongertaa sekavia kännissä ja muunkinlaisia mutta olen taas ristiretkellä. Miksi juoda liikaa, miksi mokata vuosi toisensa jälkeen??? Kuka senkin tietää? Täytyyhän välillä pitää hauskaa!!! Ja aika useinkin!!! Onhan tuota tullut pidettyä hauskaa varmaan yhden elämän edestä....

Minä ja Sisko lähettiin aamulla Ullikselle. Tuuli jäi nukkuu krappistaan ja lupasi siivota kun heräisi. Satoi, tuuli, oli kylmä ja mäki oli ”mustanaan” ihmisiä. Tavattiin muutamia kavereita, Siskon kavereita ja vedettiin ”brunssi” naamaan ja laulettiin hämäläisten laulua (”On mulle Suomi suloisin, vaan Häme siitä kallihin....) kunnes yksi Sisko kavereista sanoi että vittuiletteko te meille. Ei oikeastaan, tuli vaan mieleen kun sitä kuorossa aikoinaan vedettiin. Sitten lähettiin lämmittelemään ja tsiikaa Tuulia. Tuuli oli ehtinyt jo siivoilla paikkoja. Sitten piti ruveta jo suunnitteleen tätimme luokse Vantaalle lähtöä. Siellä tarjottiin Vappulounas. Esikoinen oli selvästi krapulainen vaikka yrittikin yllä skarppina. Täti sano että hän tietää mutta läksyttää vasta myöhemmin, nyt tytöllä on tarpeeksi kamalaa muutenkin. Olisi jäänyt kaverilleen eikä tullut lounaalle mutta taas silloin äiti olisi epäillyt hänen olevan vielä pahemmassa kunnossa. Vapun päivä meni nopeasti ohi, satoi, satoi ja tuuli pyöritti lippuja tankojen ympärille. Me kävimme kävelemässä tuulesta ja ”tuiskusta” huolimatta.

Kotiin ja takaisin

Minä tulin eilen illalla Tuulin ja Siskon kanssa Lahteen. Ehdimpä tässä vähän kuherrella Jannun kanssa ennen kuin hän lähti töihin tai oikeastaan Jannu kuhertelee mieluiten minun masuni kanssa. Siellä on hänen jälkeläisensä. Kyllä sen jo näkee kasvaneen...ja huomaa ettei ne tavalliset vaatteet enää mahdukaan päälle. Sisko ja Tuuli on jossain kavereitten luona. Kai ne sieltä sitten tulee niin että ehditään virittäytyä tunnelmaa ja kerrata muutama naseva ukrainan kielinen iskulause. En siis todellakaan tänään ole töissä kuten varmaan on käynyt suurimmalla osalle firmasta. Tänään meille on turha soitella, saa jutella vaan vastaajaan. Täällä paistaa muuten aurinko. Lähden tästä sitten ulkoiluttamaan Nittaa. Jannu tulee sitten lauantaina Helsinkiin niin päästää kattoon kun Suomi kaataa Ukrainan. Kunhan vaan muistaa vaihtaa ”kasettia” eikä mene sillä samalla nuotilla, Ukrainan kannatukselle toistakin peliä.

Kaksivuotias lapsi hukkui kotirantaan Sysmässä

Kaksivuotias pikkupoika hukkui kotinsa rantaan Sysmän Liikolassa tiistai-iltana. Heinolan poliisi tutkii tapausta tapaturmana. Poika oli ollut illalla leikkimässä omakotitalon pihalla. Kun lasta ei enää näkynyt, kotiväki ryhtyi etsimään häntä. Poika löydettiin Hirvijärven sulasta rantavedestä iltakahdeksan jälkeen.Lapsi oli löydettäessä elottoman tuntuinen. Ambulanssin miehistö yritti elvyttää häntä. Toimet lopetettiin sen jälkeen, kun paikalle hälytetyn Medi-Helin helikopterin lääkäri totesi, ettei pojan pelastamiseksi ollut enää mitään tehtävissä. Perheessä on kaksi vanhempaa lasta. ESS 1.5.2003
Minä näin sen MediHelin palaamassa tiistai-iltana yhdeksän aikaan, matalalla pilvien keskellä lensi punainen helikopteri jossa luku Mediheli. Silloin en vielä tiennyt mitä oli tapahtunut mutta myöhemmin kuulin ja sitten luin Hesarista keskiviikkona ja Etlarista tänään. Pienen lapsen menettäminen on kamalaa. Ei sitä muuta voi sanoa. Ja tietenkin silleen omahyväisesti että kyllä minä olisin lastani vahtinut niin ettei tuollaista olisi käynyt ja paskat...

posted by Riia at 3:33 ip.